IPA:t testipenkissä

Heti kärkeen pahoittelen etten ole viimeaikojen asunto kiireiden keskellä ehtinyt tänne kirjoitella. Toisena syynä uskollinen fujitsun kovalevy sanoi sopimuksensa irti, joten tämä teksti syntyy emännän miniläppärillä periaatteella kirjain kerrallaan.

Tämän illan epistola on IPA:t. Testissä on viimepäivinä nautitut: St. Eriks IPA, Nögne Ö IPA, Sierra Nevada Celebration ja Brooklyn East India Pale Ale.

IPA eli India Pale Ale on vanha oluttyyli, josta wikipedia kertoo seuraavasti: "Oluttyyppi syntyi kun brittiläisessä imperiumissa kehitettiin oluita, jotka kestivät pitkän merimatkan Britanniasta Intiaan. Tämä saatiin aikaan lisäämällä korkean alkoholiprosentin oluihin runsaasti humalaa. Nykyään IPA:t tunnistaakin vahvasta humalan katkeromausta. IPA:n väri vaihtelee kullankeltaisesta ruskeaan."
IPA on siis yleensä melko katkera olut, joka on ikäänkuin humalien näyteikkuna. Maltaisuus on pientä ja taka-alalla. Nykyään eritoten jenkkihumalien käyttö on suosiossa. Aloitetaanpa kierros Ruotsista.

Oluen speksit:

Mikä:  St. Eriks IPA
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 2,17€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero 50ebu ja väri 23ebc.
Nippelitietoa: Three towns independent brewersin Slottskällänsin panimolla panema kevyt IPA, jonka humalina toimivat centtennial ja amarillo.

St. Eriks tulee hauskan muotoisessa pullossa ja ruotsalaisena ipa:na kiinnosti sen verran että oli pullollinen ostettava. Olut on vaalean meripihkan ruskeaa, valitettavan niukalla vaahdolla.
Tuoksussa on hieman sitruksisen nahkeaa humalaa, hieman kukkaisuutta ja aavistus karamellia. Maultaan olut on kuivahkon sitruksinen. Niukka greippisyys yhdistyy kevyeen toffeisuuteen lopussa. Suutuntumaltaan St. Eriks IPA on keskitien kulkija, helposti juotava, hieman suuta kuivaava ipa.
Lopulta St eriks IPA on joko todella kevyt IPA, tai paremminkin humalaisempi apa sopisi olisi totuudenmukaisempi. Runko hieman ohut ja humalointi aavistuksen karkeaa. Ei huono, muttei ihastutakaan.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50


Siirrymme Norjaan.

Oluen speksit:

Mikä:  Nögne Ö IPA
Mistä: Alko
Hinta:  5,33€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, katkero 60ebu ja väri 27ebc.
Nippelitietoa: Nögne Ö on ehkäpä tämän hetken ja viime vuosien kuumin norjalaispanimo. Panimon nimi tulee Henrik Ibseniltä ja tarkoittaa alastonta saarta. Tässä IPA:ssa humalina toimivat Cascade ja Chinook.

Nögnen ipaa lasissa pitkästä aikaa. Ihastuin tähän olueeseen jo ensitapaamisella. Edelleen se on paras "helposti saatava IPA", ainakin tällä seudulla.
v.2009 kirjoitin oluesta lyhyesti: "Huh, kylläpäs tämä vaahtoaa oli ensimmäinen mielipide NIPASTA. Ulkonäöltään olut on on houkutteleva komealla vaahdollaan. Tuoksussa hedelmäisyyttä, maussa mäntymäistä ja sitruksista humalaa, suututuntumaltaan miellyttävän täyteläinen, hieman hapan. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut IPA."
Olut on edelleen hyvävaahtoista, oranssinkultaista nestettä. Tuoksussa on aiempaa enemmä hedelmäisyyttä, mäntyä ja sitrusta. Tässä oluessa ei paljoa tarvitse käytettyjä humalia arvailla. Taustalla tässä erässä häärii hieman eksoottista hedelmää ja keksiä. Maussa on greippiä, persikkaa, mäntyä ja ruohoa. Humalan puraisu ei jostain syystä ole entisellään (tiedä johtuuko erästä?). Suutuntuma on kohtuu täyteläinen ja hieman suuta kuivaavan raikas. Edelleen erittäin onnistunut ja tasapainoinen ipa, ehdottomasti hintansa arvoinen nautinto.

Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 43/50

Aika siirtyä rapakon taa..

Oluen speksit:

Mikä:  Sierra Nevada Celebration 2010

Mistä: Systembolaget

Hinta:  n. 3,30€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkero 65ebu, väristä ei arvoa
Nippelitietoa: Sierra Nevada tunnetaan eritoten loistavasta pale-alestaan. Panimo itsessään perustettiin v. 1979 ja on nykyään pieni, suuri panimo valloissa. Celebrationin pitäisi olla "fresh hop ale" eli humaloitu kuivaamattomilla humalakävyillä. (Tällekin löytyy hyvin lähellä oleva klooni netin syövereistä).

SN Celebrationia oli ikäänkuin pakko ostaa systeemistä. Sierra Nevada kuuluu siihen luokkaan, että tuotteet ovat laadukkaita ja omassa tyylissään hyviä. Tämän pitäisi olla panimon talvioluita, vaikka tyylin puolesta sopii paremmin kesään.
SN Celebration 2010. Väriltään vaalean meripihkaista olutta aika hyvällä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa on kukkaisaa sitruksisuutta ja hieman mäntyä, sekä aavistus tuttua Sierran "talonmakua". Maussa on hieman sitrusta ja greippiä päättyen hentoon havuisuuteen. Jälkimaussa hedelmäisyyttä ja pikkiriikkisen maltaisuutta. Valitettavasti humala ei tässä pääse puraisemaan tyyliin sopivalla tavalla, vaan on kuin rakastajatar joka hennosti näykkäisee suunpieltä. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Hiilihapotus pitää juotavuuden hyvänä ja helpohkona. Sierran Celebration on melko tasapainoinen jenkki ipa, jossa osa-alueet ovat kunnossa. Mitään supermegahyvääyllätyshumalapommia tämä ei tarjoa, vaan melko tyypillistä Sierran osaamista.

Pisteet:
Tuoksu:7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50

 Ja viimeisenä:

Oluen speksit:

Mikä:  Brooklyn East India Pale Ale
Mistä: Systembolaget

Hinta:  n. 2,75€/0,355l

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkero 35ebu ja väri 27ebc
Nippelitietoa: Brooklynin panimosta kertoilin lyhyesti aiemmin panimon lagerin kohdalla. EIPA:a on pantu vuodesta 1996 ja sisältää kombinaation seuraavia humalia: EKG, Willamette, Northdown, Amarillo, Centennial.

Edelleen systeemiostoksilla mennään. Brooklynin EIPA on illan ainoa olut, jossa on myös brittiläisiä humalia jenkkejen seurassa. Tämä on hivenen harvinaisempaa, joskaan ei poikkeuksellista. Sekoitus on ainakin kiintoisa yhdistelmä vanhaa ja uudempaa.
Brooklynin EIPA on tumman oranssinkuparinen olut samantien katoavalla vaahdolla.
Tuoksu ihastuttaa: Se tuo mieleen lapsuuden päärynä jäätelöpuikon hedelmäisyydellään. Tuoksussa on myös hiven sitrusta ja kevyttä mausteisuutta.
Maultaan East india pale ale on päärynäisen hedelmäinen. Siinä on sävyjä sitruksesta ja pientä pippurisuutta. Taustalla hentoa viljaisuutta. Jälkimaku on pieni pettymys, humala ei pääse puraisemaan kunnolla, vaan on melko karkeaa. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen, helpohkosti juotavaa tavaraa.
Brooklynin ipa viritelmä kiehtoo tuoksullaan, muttei tarjoa mitään kovin kummoista makuelämystä. Voisi toimia sopivana sessio-oluena, joskin alkoholipitoisuus pitäisi session lyhyenä.

Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50

Lopun yhteenvetona sanottakoon että tämä oli kevyt pintaraapaisu tästä oluttyylistä.  Sinällään kaikki juodut olivat melko hyviä, joskin St. Eriks on lähempänä palea-alea. Näitä oluita verratessani omaan IPA:ni voin todeta, että tarvitsisin enemmän hedelmäisyyttä ja puhtaampaa humalaprofiilia. Katkeruuden osalta olueni häviää NIPA:lle ja Celebrationille, mutta on melko tasapäinen kahden muun kanssa. Suomalaisille "kaljalaatikko ihmisille" totean, että humala kuuluu olueeseen, myös aromin osalta. IPA on toki vaaleaan lageriin nähden melko extreme tyyli, mutta opastaa upeasti humalien makukirjon. Ruokasuosituksena sanoisin, että IPA toimii ehkä voimakkaan thai-ruuan ja joidenkin kalojen kaverina, sekä puhtaasti nautiskellen.