5 Oluttyyliä joita haluaisin juoda, mutta joita ei saa mistään

 

Hazy enough? Oottakaas ku tää kylmäks ja fysiikka tekee tehtävänsä

Kuten usein tapahtuu, olivat oluen jumalat suuressa viisaudessaan luonneet meille satoja oluttyyleejä. Silti me valitsimme heistä kolme, emmekä suostuneet juomaan vuosikausiin mitään muuta. Kas tällaisina hetkinä saattaa pienessä ihmisessä syttyä etäinen muistijälki, kuin lamppu pimeässä aitassa, joka valaisee koko kauniin kaikkeuden halki vain muistuttaakseen poissaolevista. Kaipaus on inhimillisen elämän perusperiaatteita, joita ilman eläminen olisi turhan helppoa. Kaipausta ihminen tarvitsee, aivan kuin lapiota ja perunaakin. Kaipauksesta ovat syntyneet useat maamme suuret teokset alkaen vaikkapa runoilijamestari Eino Leinosta.
Mekin kaipaamme nyt viittä kadotettua tuotetta ja tyyliä, joita haluaisimme nauttia hekumallisina hetkinä.Tämä ajatus syntyi kun kävin ravintolassa parilla. Asia jota en ole tehnyt sitten viime helmikuun. Pitäisi kai useamminkin, mutta en viihdy niissä itsekseni ja kuten tunnettua.. Porilaiset ovat isänmaan avoiminta väkeä :D

1. Black IPA aka Cascadian Dark Ale.

   BIPA ei myy, kukaan ei halua sitä. Kuinka sieluni ikävöikään sinua. Ihana yhdistelmä paahteisuutta ja humalaa. Ikiaikainen kilpailu sovittaa olutta tyyliin ja väitellä onko tämä nyt sitä vai jotain muuta (American Stout, kaipaan sitäkin samasta syystä) on siirtynyt kokonaan siihen onko olut neipaa vai ei. Cascadian Darkin loistava juotavuus ja makujen jylhä kirjo viehättävät. Ikävöin sinua.

2. Saison. 

   Saison kesä 2015 ei saapunut, ei edes vuonna 2021. Ja kun sanon Saison en tarkoita bretalla pilattuja, tai muillakaan Reinheitsgebotin ulkopuolisilla mausteilla tai oikeastaan kovin monella hiivakannallakaan tehtyjä. Dupontia isossa pullossa. Oi, olisipa. Se raikas funk rakastelemassa reilun karbonaation ja esterisen hedelmäisyyden ja pienten fenolien kanssa huikeassa tasapainossa kutsuu juomaan, eikä janottamaan (mitä harmittavan monet uudet ja makeat oluet tekevät). Samaan kategoriaan upotetaan vielä loputkin vaaleat belgit. 

    

   

   Muinoisen Oulun reissun paras tuote by far.
   

    

    

3. Imperial Stout/Porter.

    Eihän se ole kadonnut? Eipä. Vai onko? Tarkoitan nyt niitä alkukantaisia jyhkeitä pommeja ilman tynnyriä, laktoosia, kauraa, vaahtokarkkeja tai sammakkoeläimiä. Yeti, Gonzo, Storm King, Victory at sea, Speedway Stout. Kunnolla sitä katkeruutta ja paahdettua. Vanhan liiton C-humalaa, Chinookia ja Columbusta edestä ja takaa. Onneksi Plevnalla on Siperia edelleen.

    

   

   Kuvakin on vanha kuin taivas
   

    

    

4. Bitter. 

    Maltaan ja humalan viehättävä tasapainoilu, kenties vielä caskista. Juu, saahan sitä ESB:tä Alkosta onneksi, mutta kotimaassa tekijöiden määrä on suppea ja kärki kapea. Samaan nippuun voisi listata muutkin brittityylit, joista mainitsen kaksi aivan upeaa unohdettua: Old Ale & Wee Heavy/Scotch Ale. 

    

   

   Ola Dubhit joskus kauan sitten
   

    

    

5. Barley Wine. 

   Enkä tälläkään kertaa tarkoita tynnyröityjä, tai leikittelyjä, enkä sitä makeaa brittivarianttia, vaan jätän tämän tähän: Sierra Nevada Bigfoot. 

    

   Ylipäänsä ja erikseen haluaisin mainita, oikeastaa pyytää.. Saisimmeko sen IBU/EBU-sodan takaisin. Minä pidän katkeroista ja kaipaan teitä. Sitä odotellessa maustan tässä neipaa Camparilla ja juon sen jäiden kera Tonicin kanssa pillillä. Koska miksi ei?
   

   ps. Tulossa kolajuomien sokkomaistelu, vesipiippujuttua, yms, yms. Podcast on koronan vuoksi jäissä kunnes maailma asettuu siihen pisteeseen, että haluan kutsua ihmisiä vieraaksi, tai matkustaa heidän perässään. Toistaiseksi pelkästään mikillä perseiltyä teatteria, joita saattaa tulla teaserina ulos joskus keväämmällä.