Aina välillä on sellaisia hetkiä,
kun on jo sängyssä ja sattumien kautta päätyykin aamuyöllä
nauttimaan pisaraa jotakin hyvää. Joskus se on rommia, yleensä
viskiä.
Tällaisena kevättalven yönä onkin
hyvä hetki, tai no koskapa ei olisi hyvä hetki? Korkata tiukkaa
japanilaista. Hehe.
Ai kappas, sieltähän se
puujalkapalkinto tuleekin.
Istahdan sohvalle ja rikon hiljaisuuden
avaamalla radion. En voi osaa vastustaa tätä Yöradion tuomaa
shamanistista vaikutusta itseeni tällaisina öinä, kun ajatukseni
liitävät pitkin moottoritietä.
Nikka from the barrel on 51,4% viskiä.
Ilmeisesti siis tynnyrivahvuista sellaista. Japanihan on monessa
mielessä kiintoisa viskivaltio tuotantomäärien, että yllättävän
laadun suhteen.
Se ei ole niin kosiskeleva, kuin
skottilaiset tislaamot ylämaiden ja suolanpärskeisten
kanervanummien kera, tai omaa sellaista Tex Willer-fiilistä, mitä
Yhdysvalloista tulevissa Bourboneissa on.
Nikka on varsin kaunis tapaus
kulmikkaassa 0,5l pullossa. Näemmä myös A-marketissa tätä
kaupataan melko poskettomaan hintaan (+55€), itse poistin pullon
liki puolella hinnalla Saksasta.
Nikka From The Barrel on siitä
jännittävä tuote, etten aluksi antanut sille mitään arvoa. Nyt
tissuteltuani tätä jokusen kerran se avautuu hitaasti. Toffeista
mallaskarkkia, kukkia ja pientä vaniljais/kanelista/muskottista
mausteisuutta. Keveä kuivattu aprikoosi pyörii nenässä myös. Se
ei vyörytä kaikkea lujalla intensiteetillä, vaan hiljaisella,
hieman mystisellä soitannalla.
Maussa tamminen vanilja ja toffeisuus
ovat esillä, hedelmää ja maustepussia. Päättyen 51,4%
lämmittävään poltteeseen, ilman epäpuhtauksia.
Kokonaisuus tuntuu keskitäyteläisesti
laadukkaalta, mutta mitään paremman päädyn
Speyside-Sherry-tynnyrivahvuista ilotulitusta tämä ei ole. Hyvää
tekemistä, yllättävän hyvää, sillä lasinikin on taas tyhjä.
Kello laahaa kohti kolmea ja radio soittaa pop-iskelmää yössä.
Haluaisin oikeastaan fiilistellä tätä
hetkeä, seisoa hetken terassilla ja katsella tähtitaivaan
reunustamaan pimeään hiljaisuuteen ja kuunnella vain satunnaisia
pöllöjen soidinkutsuja poltellen pientä sikaria ja ihmetellen
hetken kauneutta. Silti istun tässä ja mietin miksi Radio Suomella
tuntuu olevan laajempi kattaus musiikkia, kuin monella kaupallisella
putiikilla. Absurdia. Harkitsen toista lasia, avaan oven ja astun
lopulta yöhön.. Vain pullo jää päivystämään lähettimen,
kenties se nauttii taustalla soivasta Mikko Kuustosesta enemmän, tai
kenties hän odottaa vielä merisäätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti