Siitä oli kulunut jo neljä vuotta, neljä kesää. Siitä kun viimeksi tallustin hikisellä rautatientorilla kauden päätapahtumassa SOPP-Helsingissä.
Tälläkin kerralla oli kuumaa ja
kuivaa, kuin Ruisrockissa ikään. Ruotsinlaivojen sijaan saisin
ihmetellä lähes samaa kokoluokkaa olevia ihm.. eiku jonoa
vesipisteelle. Toisin kuin aiemmin minun oli määrä olla töissä.
Siis duunissa katsomassa muiden dokausta. Ei, ei, ei. En tiedä
mitään vastenmielisempää, kuin tietyllä asenteella varustetut
keski-ikäiset nousuhumalan viimeisessä vaiheessa, samalla kun itse
pitäisi olla vuoden aasiakaspalvelija ja tarjota vielä lisää
juomista.
”Jesus, miten tää jengi jaksaa vuodesta toiseen?”
”Jesus, miten tää jengi jaksaa vuodesta toiseen?”
Kävelin meidän tiskillemme nousevassa
kofeiinipärinässä nautittuani tuplaespresson vauhdissa jostakin
Kampin keskuksen lukuisista tukkoisista kahviloista.
Nopean esittelyn ja statusscheckin
jälkeen oli aika ottaa hanaa sarvista ja kaataa ensimmäistä kertaa
jollekin kaljaa maksusta. Outo fiilis.
Jossain vaiheessa havaitsin, etten oikeastaan mieti koko asiaa, vaan toimin. Olen aina sanonut vahvuudekseni vuosien kokemuksen mitä moninaisemmista palvelukyldyyrin työtehtävistä, joten varsin nopeasti pääsin itseni kanssa taas sinuiksi uudessa tilanteessa, mutta silti vanhaa suolaa janoten.
Jossain vaiheessa havaitsin, etten oikeastaan mieti koko asiaa, vaan toimin. Olen aina sanonut vahvuudekseni vuosien kokemuksen mitä moninaisemmista palvelukyldyyrin työtehtävistä, joten varsin nopeasti pääsin itseni kanssa taas sinuiksi uudessa tilanteessa, mutta silti vanhaa suolaa janoten.
Se tuntui oudolta, silti tutulta. Ei
leipälajilta, mutta sellaiselta mitä säbän pelaaja tuntee
laittaessaan hokkareita jalkaan. Perusteet ovat tuttuja, mutta silti
erilaisia.
Oikeastaan lopulta fiilis kääntyi
epäuskoisesta ja uteliaasta siihen, että snadisti oli kiva turista
mukavien ihmisten kanssa oluesta. Ainaha se on, mutta asetelma on
erilainen riippuen miten päin tiskiä nojaillaan.
Lopulta olikin jo aika päättää oma
vuoro ja siirtyä tiskin toiselle puolelle omaan elementtiini. Uida
kuin norppa katiskassa. Ahtaasti, mutta sulavasti kiersin tiskejä,
moikkasin tuttuja ja nautin virvokkeista. Itseasiassa siinä määrin,
etten tenhyt yhdestäkään minkäänlaisia maistiinpanoja. Ei vaan
jaksa enää.
Iha hyvii bissei oli, pari
yllätyspulloa, lonkkua, tislettä, siideriä.. Olen kaikkijuomainen,
oo siekii.
Isoin hatunnosto kaikille joilla oli
jotakin muotityyleistä poikkeavia. Se on vaan riemastuttavaa juoda
vaikkapa Dry Stouttia kesäyössä.
Loppuyöstä henkilökunnan jatkaessa
pikkutunneille vaapuin hotellille nukkumaan herätäkseni muutaman
tunnin päästä siihen, että olin sotkeutunut puhelinlaturiin,
luurin pyöriessä jossakin lakanoissa ja huoneen valojen palaessa.
Hyviä reissuja, aamuyöllä suihkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti