Se kesä oli lämmin. Kuten kaikki lapsuuden kesät olivat. Hitaita, pitkiä, kuumia, jokunen viikko töitä, muuten pelkkää joutenoloa. Rusketusraidat soi radiossa ja harva olisi arvannut miten pitkälle tuo neitokaksikko pääseekään musiikkiurillaan.
Se kesä oli sellainen, jolloin Hartsu
oli palauttanut syystä, tai toisesta Mallasjuoman muinaisen
Erikoisen takaisin myyntiin. Tietysti meillekin sitä oli ostettu
pari korillista. Lasipulloja tietty. Tölkithän olivat kalliita,
epäesteettisiä ja pakostikin kalja oli pullosta parempaa.
Sinä kesänä, niinä iltoina, tissuttelin hissukseen Erikoista, heitin Dartsia ja kuuntelin niitä muutamaa cd-levyä ja kasettia, jotka omistin. Oli kuuma. Olut oli kylmää, raikasta ja niin nostalgista. Siitä jäi hyvä fiilis ja sen kesän aikana opin juomaan kaljaa, siis olutta, miten vain.
Kun minulta myöhemmin kysyttiin kenen luvalla olin tyhjentänyt koreja vastasin tietysti: ”Omalla luvalla”. Se oli röyhkeää, mutta kovennettua en joutunut seisomaan.
Sinä kesänä, niinä iltoina, tissuttelin hissukseen Erikoista, heitin Dartsia ja kuuntelin niitä muutamaa cd-levyä ja kasettia, jotka omistin. Oli kuuma. Olut oli kylmää, raikasta ja niin nostalgista. Siitä jäi hyvä fiilis ja sen kesän aikana opin juomaan kaljaa, siis olutta, miten vain.
Kun minulta myöhemmin kysyttiin kenen luvalla olin tyhjentänyt koreja vastasin tietysti: ”Omalla luvalla”. Se oli röyhkeää, mutta kovennettua en joutunut seisomaan.
Siitä asti Erikoisella on ollut
erikoinen asema muistoissani. Viime vuonna Lotilassa ponnistettiin
Lahden Erikois Pils tuotantoon. Onhan sitä tullut tässä nautittua,
mutta eihän se ole samaa, kuin vihreä etikettinen ”Erikoinen”.
Nyt kuitenkin kävi niin, että
vihreässä tölkissä hän saapui takaisin. Ei Jeesus, mutta
melkein. Erikois A. Harmi ettei siinä perinteisessä kotimaisessa
kaljapullossa, ei siis siinä nostalgiapullossa vaan kovaa tahtia
katoavassa 0,33l kaljapullossa. Tänään kauniina kevätpäivänä
pinkaisin mammuttimarkkinoille ostamaan pari purkkia. Toisen join
janooni puistossa, koska sää oli näti ja mieli teki virvoketta,
kesää, rusketusraitoja ja puistokemian oppituntia. Toinen on
lasissani, siis tuopissa. Ihan tuopin ääressä. Tietysti satun
omistamaan aidot Mallasjuoman Lahden A-olut tuopit. Tästä kiitos
kirpputoreja ratsanneen siskoni.
Entäpä olut nyt?
Makeahkon maltainen ja raikas. Minusta
oluiden, joiden funktio on pelkästään kiskominen isoista tuopeista
ja sosialisointi samalla, arvioiminen on sinällään turhaa. Tällöin
ympäristö on sisältöä tärkeämpi. Hyvin puhdas, hyvin
virheetön. Tylsää toki, eikö? Mutta ainakaan tässä ei töki
mikään, mitä ei voi kaikista tämän maan perusoluista sanoa.
Sopii suomalaiseen suuhun, kuin makaronilaatikko maanantai-iltana.
Toki nykyisellään sitä aina toivoisi
reilumpaa katkeron puraisua ja sitä ihanan voimafantasiaa, jossa
Saaz, Hersbrücker ja kumppanit tekevät suussa taikojaan. Tekisi
mieli myös kysyä onko oikeasti kannattavaa valmistaa puolta
kymmentä likipitäen samanlaista tuotetta? Aura, Karjala, Lapin
Kulta, Erikois Pils, Erikois A, Erikois Kesä.Vastaan: Ilmeisesti.
Kyllähän meille aina helppo, nostalginen, tuttu vaalea lager uppoaa ja
sitä faktaa ei poista yhdenkään pienpanimon tuotteet.
Se taas pitäisikö, niin miusta ei tarvitse. Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia. Kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkansa on? Tulipas eskarifiilis. Taidan mennä leikkiin legoilla välillä. Menkää teki.
HLS: 4/10
Se taas pitäisikö, niin miusta ei tarvitse. Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia. Kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkansa on? Tulipas eskarifiilis. Taidan mennä leikkiin legoilla välillä. Menkää teki.
HLS: 4/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti