Enkelin kosketus? Lost Abbey Angel's Share

”Angels' share:

The amount of alcohol which evaporates from the casks during maturation. This can be around 2% per year but much higher in hotter countries such as America.”
------------------------------------

Heräsin aamulla päänsärkyyn. Niskat jumissa, huonosti nukuttu liskojen yö takanani. Tiedättehän sellainen jossa herättyäsi ihmettelet ensin kuka on piilottanut lakanan ja seuraavaksi miten se on päätynyt isoksi mytyksi, kuin Kiinan muuriksi pidättelemään vieressäsi nukkuvia mongoleja hyökkäämästä aamuäreän vartalosi kimppuun. Kahvia, kahvia, kahvia. Liskoaivot laatikossa eivät osaa ajatella muuta. Nappaat lehden eteisestä toivoen ettei yksikään talouden raikulipojista, ole ehtinyt silputa pääministerin naamaa, vaikka se olisikin kuinka ansaittua. Äriset jokaisen sivun kohdalla hörpäten vähän villasukan makuista Juhla Mokkaa siinä sivussa. Pahoinvointi. Henkinen depressio, jatkuva vitutus, pienet ihmiset, kaikki huonompia, tai vähintään olen keskitasoa parempi. Kuulostaako tutulta?

Minä nimittäin heräsin tänäkin aamuna yhden kauniin ja fiksun vierestä tajuten tätä samassa sängyssä ja saman katon alla tapahtunutta ihmettä jatkuneen vuoden verran. Ilman henkistä krapulaa, tai päänsärkyä kavalaa. Vuosi Lahtea. En ala tässä summaamaan sitä ja sen merkitystä. Vielä en kuitenkaan ole ostanut Pelicansin kausaria, käynyt FC-Lahden matsissa, mutta en myöskään kussut Lahen NMKY:n haudalle. Joku raja sentään.

Okei pitihän tää jotenki pohjustaa. Tekosyy korkata kellaris.. Miulla mitään kellaria ole, vaan sellainen lähiön melamiinen keittiökaappi, aka viinakaappi. Tai olisi jos alkoholistin eväät mahtuisivat yhteen paikkaan. Akkarissa Roope-Setäkään ei pitänyt kaikkia munia samassa paikassa ja akkarihan on ollut vuosia suurimman tiedon lähde.
No kuitenkin: Lost Abbey Angel's Share v. 2015. Ajattelin nimen runollisuuden ja ironian katoavaisuudesta sopivan tähän ”juhlaan”.
Speksataan: RateBeerissä top 50:ssä Barley Wine kategoriassa (kas siinä tyyli tulikin). Vitamiineja 12,5%. Tynnyrikypsynyttä vielä kaiken hyvän lisäksi, joskaan tämä ei ilmeisesti ole tykimpää Bourbon Barrel Aged versiota Heaven Hillin tynnyreissä.

Ulkoisesti syvän punaruskeaa olutta. Ei vaahtoa.
Aromipuoli puskee rusinakeittoa, viskitynnyristä vaniljaa, tammea ja karamellia. Hyvin intensiivistä ja vivahteikasta settiä, joka puhdistaa nenässä ja puutarhassa. Lämmettyään sekaan ui sikarirasiaa ja toffeeta. Mitä pidemmälle sessio etenee, sitä enemmän pidän tästä. Ensikosketus oli täynnä ujoa maakellarista luumua, mutta selvästi sävyt tulevat nyt paremmin esiin, kuin joissain viineissä ikään.
Maku puskee tiukasti tummaa käynyttä hedelmäkiisseliä, toffeeta, siirappia ja mallasta. Silti viehättävin ominaisuus on viehko tynnyrisyys. Tammea, vaniljaa, vähän yrttikatkeroa perässä. Pitkä, vähän etanolinen ja liköörimäinen jälkimaku.
Suutuntumaltaan täyteläinen, pehmeä ja lähes hiilihapoton tapaus. Juotavuus on silti spekseihin nähden pelottavan helppoa ja miellyttävän lämmittävää.

Olin jo valmis kertomaan miten tässä on käsillä ensimmäinen Lost Abbeyn mahalasku. Hieman aikaa ja lämpöä sai kuitenkin minutkin lämpenemään. Ilman tynnyriä tämä ei toimisi. Sen syvä intensiteetti on jotakin johon ei lastuilla pääse. Aivan huikea tasapaino ja tällaisella kauhun tasapainolla leikittely, joka saa vain kumartamaan syvään silloin kun taide ja tekniikka kohtaavat näin sulavasti.

Miten olisi Cocktailfestarit?

Kuningas Mojito

Päivän taittuessa iltaan, tai iltapäivään? Onhan tänään kuitenkin perjantai. Käsi tarttuu pullonkaulaan. Hivelee sen pintaa ja miettii miten suuri osa tislaamojen imagoa pullon muoto onkaan? Oikeastaan kelaan vaan, kuinka happopäissään osa näistä funktionaaleista lasiastioista onkaan suunnitteltu.

Pian kaivan pakastimesta kourallisen jääpaloja paksupohjaiseen Old Fashioned lasiin ja aloitan mittaustyön. Pari senttiä Giniä, saman verran Vermuttia (mielellään Rossoa. Huom) ja yhtä paljon Camparia. Pyöräytetään keveästi ja leikataan appelsiinista kaksi siivua. Toisen puristan Negronin sekaan ja toisen asetan koristeeksi. Kyllä. Tiedän. Loraus appelsiinia ei varsinaisesti kuulu sekaan, mutta pidän tässä sen hennosta pyöristävästä mausta. Hörppään ja nautin sen makeasta katkeruudesta ja nyanssien leikistä. 

No Tequila in it

Tuopin Ääressä ei ole koskaan ollut vain olutblogi. Se on vain ajautunut omien preferenssieni mukaisesti likemmäs sitä, josta yleensä nautin eniten ja joka on ollut tavallaan helpointa saada.

Silti aina ajoittain Cocktail-kärpänen puraisee punaisen krapulaisilla silmillään.
Se on niitä hetkiä, kun kiroilen varastoni vajavaisuutta. En ole vuosiin pitänyt yllä kotibaarin tarveaineita, koska kaikki liköörit eivät kestä säilytystä pitkiä aikoja avattuna ja toisaalta.. Se olisi vielä oluttakin kalliimpi harrastus. Yleensä tätä drinkkilinjaa tulee ylläpidettyä eksyessä sellaisiin juottoloihin, joissa olutvalikoima on luokkaa "Karjala hanast, tai Karhu pullost".
Samalla tässä juodessa mietin miksei Suomessa ole Cocktail-festareita?
  Siis sellaista yleisölle avointa. Baariminnat ja mikot taistelevat kyllä brändien omissa karkeloissa suljettujen ovien takana pitkin palloa, mutta.. En tiedä. Ajatus olisi mielestäni lystikäs. Kelatkaapa Stadin SOPP:n tapainen massakarkelo, jossa Sazeracit kirkuvat kilpaa yhdessä Pina Coladan kanssa.

Kuka vääntäisi parhaat Mint Julepit? Tai arvaisi montako litraa jäätä festareiden aikana kuluu? Kenties yleisö voisi maistaa uusia drinkkejä maan baarieliitin takataskusta? Kaikki reiluun asevelifestivaalihintaan?

Daiquiri meets Whisky Sour with a hint of vanilla

Ehkä jollakin ständillä olisi jaoteltu lärvilauta, jossa voisi veistellä ensin aperatiivin alkupalan kera, siirtyä pieneen pääruoka-annokseen ja sille loihdittuun juomasekoitukseen ja päätyä jälkiruokajuomien kautta digestiiviin? Maahantuojat, baarit, tislaamot, tilaliköörit ja Alko voisivat kilvan kehua tuotteittaan. Kenties sekaan olisi ujutettu tarinoita juomien takaa? Meinaan kun monella tuotteella ja drinkillä on kirjava ja kiintoisa menneisyys. 

 Kenen tiskillä olisi taas karamelleja uitettu vodkaan? Olisiko Kyröllä versio Napuesta, jossa pulloon olisi uitettu karpalo- ja rosmariinikaramelleja? Ehkä hotshottien ennät.. Ei, unohtakaa se. Kaikkea ei tarvitse tuoda takaisin. Myös jekkutytöt voisi jättää näilt festareilt välist, mutta ehkä se on vaan toiveajattelua? Suomen paras Mojito-kilpailu pitäis ainakin olla avoin. Mutta olisko ajatusta? Festarijärjestäjät?
 Ehkä kuitenkin juon Negronini rauhassa ja sulattelen ajatusta sulavan jään tahdissa ja kysynkin teiltä arvoisat lukijat: Mikä on suosikki cocktailinne ja miksi?

Aperol Spritzer

Kolmesti kotiolutta

 Kotiolutta tänään. Kui upeeta. 

Sain tosiaan Kymijoki Beer Festivalilla muutamia näytteitä tahmaisiin tassuihini. Sää näyttää sateiselta, joten muutama tumma voisi toimia..
Koska tästä tulee näiden kolmen oluen vauhdittamana pitkä ilta aloitetaan se enemmittä höpinöittä miedoimmasta vahvimpaan.

Ensimmäisenä testipenkissä: 

Harjun Panimon Home Port'er – Double Simcoe (2nd Generation).

Tämä olut on alunperin kotiolutkilpailuun laitettu Black IPA. Kilpailussa oli ilmeisesti huomautettu oluen olevan lähempänä Dry Stouttia, joten tästäkö nimenmuutos?

Yleismaailmallisesti voidaan näistä mustista kategorioista todeta niiden sekoitettavuus.

Onhan stout ja porter kuitenkin pitkälti sama olut eri nimillä ja imagollisesti niitä myös kaupataan visa versa ristiin rastiin. Black IPA taas pujottelee samalla alueella, mutta yleensä siinä on kyllä hyvin tunnistettavia piirteitä ronskin humaloinnin ja miedomman paahteisuuden ohella.

Joskin voidaan keskustella tulisiko vaikka Plevnan Siperia tuoreeltaan luokitella Black IPA:si, tai Koffin Portteri Imperial Stoutiksi? Koska en aio, enkä halua sukeltaa kanssanne aivan näin syviin vesiin, sillä kyse on tästä oluesta.

Speksejä: 90ebua, 75ebc, 6abv%

Korkatessa suhahtaa reilusti. Kaadan siis varovasti ja hissukseen. Samean colanruskeaa olutta, lähes mustaa muttei aivan. Kaunis paksu vaahto. Koska tässä ei olla nyt ulkonäköä reittaamassa, kuin missikisoissa mennään eteenpäin.

Tuoksusta nousee kyllä vienoa metsäisen pihkaista humalaa esiin. Hentoa paahteisuutta ja sisupastillia taustalla. Mieto, iisi, ehkä vähän yksiulotteinen ja pliisu?

Maussa on keskiasteista paahteisuutta, vähän nokipannukahvia ja pihkaa. Havuiset jälkikatkerot kuivaavat suuta. Jännästi en saa tätä yhdistettyä kyllä mihinkään eksaktiin tyyliin. Dry Stout-osastolle tässä on aivan liikaa katkeruutta ja mielestäni vahvuuttakin. Black IPA:si se on vähän liian yksiulotteinen humalaprofiililtaan ja liian paahteinen. Ehkä American Stout olisi oikea osasto, vaikkei tällaisella kategorioinnilla varsinaisesti väliä olekaan. Se mitä tämä kuitenkin kaipaisi olisi monipuolisuutta. Se tuo siten vähäisesti mieleen Mustan Virran Pistolekors Portterin. ”Ihan kiva”, mutta hei.. enemmän kerroksia, tai jokin selkeä juttu mitä esitellä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hiilihappoja on kenties himpun liikaa omaan makuuni ja mielestäni se usein supistaa flavoriprofiilia. Alkoholi toki piilossa.

Harjun kotiportteri on kyllä teknisesti hyvin linjakas olut, mutta oluena harrastajalle se vaan kaipaisi vähän enemmän riippuen siitä mihin suuntaan sitä haluaisi viedä. Porter/Stout osastolle se kaipaisi enemmän runkoa ja BIPA puolella taas töitä paahteen kanssa, kenties humalaakin enemmän (vaikkakin epäillen sen kadonneen tässä kuukausien aikana). Ihan jees. 

Kokonaisuutena 3/5

------------------

Aika siirtyä tämän toisen nimettömän panimon, eli John Doe-panimon pariin. Vuorossa Batch#22 Fall Weather Fiends mkII. Nimittäin panimo ei ole nimeään valinnut vielä.

”Suunniteltu lämmittäväksi, hieman viskiseksi, vahvaksi skotlantilais-tyyliseksi olueksi. Mausteen tammilastuja. Tarkoitettu nautittavaksi syksyllä 2017, joskin kestänee säilytystä pidempään. Pullotettu 9.5”

Koska keveä ukkoskuuro puskee ikkunan takaa edelleen voidaan julistaa syksy alkaneeksi. Scotch Ale kaiketi tyylinä. 8,6% vitamiineja. Ennen korkkausta voidaan mainita, että harvoin tämän on minun tyylini. Usein vain liikaa karkkia, marjaa ja alkoholia. Silti sielä on sellaisia Wee Heavy tyylisiä paksuja herkkuja seassa. 

Lasiin kaatuu nyt sameahkon punaruskeaa olutta. Ei vaahtoa aivan edellisen tavalla, mutta jää silti ohueksi hunnuksi laelleen. Nättiä tämäkin.

Tuoksu lyö samantien vähän vastapalloon. ”British sweetness”. Makeaa karkkia, hieman marjaisuutta ja hunajaa. Seassa hentoja kukkaketomaisia sävyjä päättyen hentoon alkoholinpoltteeseen. Lämmetessään keksistä paahteisuutta seassa. Okei monipuolista on, tavallaan jopa pidän harmoniasta.

Vaan ei edelleenkään minun mukini, mutta objektiivisesti ajatellen mallaspohja+hiiva+humala vaikuttaa tuoksun perusteella todella hyvin valitulta. Sillai klassiselta. Ei virheitä myöskään, vaikka alkoholi pilkisteleekin takaa haastaen leikkiin.

Maku alkaa vähän tahmean siirappisella otteella. Poltettua sokeria ja kuivaa hedelmää. Keskivaiheilla kuitenkin pieni puumaisuus ja hento keksisyys kuivaavat suuta vähän ennen keveää annosta etanolia jälkimaussa. Mietin jo mielessäni, että tällaisesta pitäisi ehdottomasti tehdä split batch ja hiivata toinen puolisko jollakin trappistihiivalla. Sen verran antaa Belgian Strongin viboja välissä. Mietin myös syntyykö allegoria viskiin, vain tammilastuista ja vitamiineista, vai olisiko lastujen sekaan laitettu viskiä? Mene ja tiedä, mutta rommilla ja annoksella Special B:tä voisi kutsua rommirusinaksi (ei älkää kukaan keittäkö sellaistakaan). En löydä sinällään muuta vikaa, kuin ettei tyyli ole omia suosikkejani.

Suutuntuma on tavallaan keskitäyteläinen, tavallaan vähän täyteläisempi. Rungossa on paksuutta, mutta lämmittävyyskerroin unohtaen loppu on ehkä aavistuksen vetinen, tai siinä ei ole loppua? Ei katkeruutta, ei paahdetta, ei mitään sellaista crescendoa jota usein kaipaan.

Syyspäivän intoilija on oikeastaan ehkä parhaimpia kotimaisia Scotch-aleja mitä olen juonut. Toki niitä ei ole ollut kovinkaan montaa, joten vertailupohjalla kansainvälisiin verrokkeihin vielä tämä on hyvin tyylipuhdas olut, jossa palaset loksahtelevat toisiinsa. Teknisesti virheetön. Mutta en siltikään voi rehellisesti sanoa pitäväni tästä tyylistä, mutta pidän kyllä oluesta näissä puitteissa. Anteeksi. Kaipaisin vain paahdetta, humalaa, tai belgihiivaa, tai pullahiivaa (Sahtia).

Kokonaisuutena 3,5/5

----------------------

Ja illan päätteeksi.. Timo TA..eiku, ei. Jatketaan John Doe linjal. Lil' bitch. ”Mausteinen Imperial Stout. Vaniljaa, Kardemummaa ja tammilastuja. Vaahto-ongelmia” 8%.

Mitähän tästä toteaisi? Voisko noi mausteet jättää pois? Tai no vaniljahan on ihan fine, mutta kardemumma? Pikkujoulutunnelma on jo välitön. Vielä ku olis Sihteeriä.

Korkataanpa. Siis tämä olut, ei Sihteeri.

 

Sysimustaa olutta. Vaahto-ongelmista en tiedä, kyllä tähän vaahto syntyy. Hentoinen tosin.

Tuoksussa kardemumma tekee tuttavuutta vähän turhan kanssa. Vanilja taustalla, eli kyllä glögimausteista on. Alla on kevyesti paahteisuutta ja tummaa hedelmää. Valitettavasti kardemumma on niin vahvasti päällä, että muut sävyt jäävän jyrän alle.

Maun puolella olisi paljon hyviä aineksia. Sitten on ne mausteet. Miellyttävää paahteisuutta, sopivasti makeutta tasapainottamassa. Ja yliannos mausteita. Kardemumma ja vanilja sekoittuvat tutusti paahteeseen muodostaen jälkimakuun hieman tunkkaisen vivahteen.

Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, jopa hieman öljyinen. Alkoholi tällä kertaa täydellisesti jemmassa, hiilihapot matalalla. Monille varmaan liian, mutta minusta ihan ok tähän tyyliin.

Lil' Bitch. Voisin huolia uusinnan vahvuudella 10% ilman mausteita. Silloin puhuttaisiin aivan toisesta oluesta, aivan toisella tasolla. Valitettavasti alan kuullostaa siltä, etten pidä mistään, mutta mausteet. C'mon. Oh Why?
 Jos ajatellaan maustepommina, niin sellaisena ei tarvitse hävetä. Siihen samaan lokeroon, kuin niin moni muuki. Kuten eräänä räntäsateisena loppuyönä Tampesterin Nordicissa nautittu tuote. Sellainen hetkeä ennen pilkkua hörpitty vastaava ”vanilla, cinnamon, jne, jne stout”. Jengi nuokkui henkilökuntaa myöten. Minä mukaanlukien. Sen verran hidasta oli tunnelma, että salaa kaipasin jo takaisin sateeseen. Vaan edessäni oli jotakin todellista sipperi kamaa, joka vähemmän seesteisessä mielessäni nosti pikkujoulutunnelmaa, tai olisi nostanut, jos kaikki eivät olisi vain tuijottaneet omiin tuoppeihinsa. Yksin, hiljaa ja räntää sataa. Kaurismäkeläinen yö. Pelkäisin tästäkin tulevan pitkä sessio, mutta onneksi en ole yksin.

Kokonaisuutena  2,5/5. Huomautetaan, ettei teknisesti mitään vikaa. Minä vain inhoan glögimausteita oluessa.

-------------------------

Kiitos herroille näytteistä. Koitan viimeiset kaksi saada taiottua tänne vielä jotenkin videoiden mennessä ns. reisille

Kymijoki Beer Festival-reconstructed

I survived dry this year

Olen viikon ajan raapinut päätäni miettien miten ikinä voisinkaan kuvata Kymijoki Beer Festivalia?

Joten järjestän teille rakkaat lukijat, jotka ette päässeet kirmaamaan pitkin Kymijoen maltaisia niittyjä kansamme, pienen aktivoivan perehdytyksen. Sellaisen, jossa voisitte kokea edes pienen palan sitä seikkaa, joka on kaikissa tapahtumissa oleellisin.. Tunnelma.

"Home sweet home"

"Ihmisiä suviyössä"

Tikkikeisarit voivat siis sylkeä kuppiinsa rauhassa ja tuhahdellen kääntää katsettaan muualle.

Me muut taas koitamme nyt rekonstruoida oikean fiiliksen siinä toivossa, että kokisimme pienen valonpilkahduksen ja hetkellisen ”ahaa”-elämyksen. Aloitetaan.

45100-lanseeraus toisesta vinkkelistä

Vaihe 1.

Valitse mieluinen nurmikenttä pensaikolla ja näköalalla kohti vesistöä. Tämä pitää suorittaa ns. ennakkoon maastotiedusteluna.

Ei oo tälläst vihreet paljo SOPP:s näkyny

Vaihe 2.

Järjestä itsellesi taustamusiikkia valmiiksi. Tässä suosittelemme live-äänitystä kenties bluetooth kajarin lävitse.

Vaihe 3.

Raahaa mieluisaan paikkaan grilli, nuotio, kamiina, tms. Polta sitä hetki, kenties tiristellen erinomaisia raakakypsytettyjä hampurilaispihvejä. Top Chef vinkkinä: Habanero-suolakurkku, briossipulla, aioli, pekoni, bbq-kastike ja cheddar. Big Tex on vaan aivan erinomainen burger.

Vaihe 4.

Valitse erinomainen mallastuote, siideri, tai olutcocktail. Ylläpito suosittelee erityisesti Kaikua tähän. Samalla kannattaa pakata kylmään nippu muitakin suunmukaisia tuotteita.

Kaiku oli raikasta ja säähän sopivaa

Vaihe 5.

Aja itsesi positiiviseen mielentilaan ja erinomaisen mainioon yleisfiilikseen. Be Happy, jos vaikeaa kokeile heti rakastelun päälle, tai ota muutama ja polttele iloisesti.

Tunne, että se fiilis tarttuu ja pian kaikki ympärilläsi ovat onnellisia.

Vaihe 6.

Yhdistä kaikki vaiheet. Relaa nurtsilla pitkälläsi nättinä kesäpäivänä katsellen etäällä lehtipuiden takana virtaavaa kaunista Kymijokea. Taustalla soi jotakin, ehkä joku kuuntelee, ehkä ei.

Kesätuulen hiljaa hyväillessä ihoasi tunnet sormissasi kylmän tuopin, kuin kauan kadoksissa olleen ystävän. Hän haluaa kostuttaa kurkkuasi ja parantaa oloasi koko puolen litran verran. Samalla tietäen, että ensimmäisen jälkeen voi huoletta nauttia seuraavan. Taustalla velloo iloista puheensorinaa. Ei tappeluita, ei riitoja, ei paniikkia, vaikka myrsky hyppäisikin päälle. Suurimpana murheena korkeintaan juomien väljähtyminen vedestä.

Anna koko kroppasi rentoutua ja nauti, hymyile kilpaa muiden kanssa, tanssi varpaillasi nurmikolla ja nuuhki vienoa savun, rasvan ja ruuan tuoksua kesäillassa. Hiffaa, että oikeestaan muuta ei tarvita, paitsi seuraava olut. Repeat.

Drunktank

Hiisin hyviä tuotteita

Välillä mallas edellä

Välillä hiljaisemmin

Välillä humala edellä?

Kiitos taas: järjestäjät, panimot, maahantuojat, ravintolat, talkoolaiset, yleisö

Kymijoki Beer Festival - Juomalistat ja pieniä suosituksia

Kymijoki Beer Festivalin juomalistat ovat saapuneet. Koska aakkosjärjestys verkkosivuilla vaikutti omaan käyttööni sekavalta jaottelen tässä juomat tiskeittäin. Tyyli mainittu suluissa, jos tämä ei käy nimestä suht selvästi ilmi:

Bryggeri Helsinki

Bryggeri Citra Extra Pale Ale

Bryggeri Kesäloma (Pale Ale)

Brygeri IPA

Bryggeri Romanov Imperial Red Ale (American Strong Ale)

Bryggeri Noita (Blond Ale)

Bryggeri Pils

Bryggeri Rose (Hedelmäolut)

Bryggeri Sofia (Imperial Stout)

Bryggeri Stout

Bryggeri Summer Ale (Pale Ale)

Bryggeri Weizen (Hefeweizen)

Bryggeri Winter (Tumma Lager)

Bryggeri Witbier

Sällskaper Ölarne Tjugo Kellerbier

Bryggeri Vuosisata Rhum Barrel Aged (Doppelbock)

Bryggeri Dry Apple Cider

Saimaan Juomatehdas

Don Wheato White IPA (IPA/White IPA)

Brewer's Special Hoppy Hour Pale Ale

Marsalkka Pils Luomu

Marsalkka Tumma Luomu (Tumma lager)

Marsalkka Vaalea luomu (Vaalea lager)

Saimaa Vahva (Vahva lager)

Sun Dog (Lager)

-------------

Don Cloudy (olutcocktail)

Sun Dog Lemonade (olutcocktail)

Crafty Apple Cider

Crafty Dry Apple Cider

Ruosniemen Panimo

Arkkitehti (Black IPA)

Diplomi-Insinööri (Double IPA)

Konsultti #4 (Hefeweizen)

Pohjoista Viljaa (Vaalea Lager)

Takatalo&Tompuri Brewery

Kaski Pils

Kaski Kylmäsavulager

Kaski Kauraporter

Kaski Ruislager

Teerenpeli

DIPA

FC Lahti Kölssi (Kölsch)

Laiskajaakko (Vaalea lager)

Luomuleevi (vaalea lager)

Savannisamu (Pale Ale)

Vauhtiveikko (Hefeweizen)

------------------------------------

Ginger Beer

Lempi mustikka (cider)

Lempi puolukka (cider)

Lempi Teezer (lemon teezer)

Maku Brewing

Amber Ale

Amorphis Lager (Premium Lager)

APA

IPA

Lauri Juicy IPA

Maalais-Tamminen (Hapan Ale)

Saison

Vehnä (hefeweizen)

Malmgård/Diamond Beverages

Anchor Liberty Ale (Pale Ale)

Evil Twin Falco (IPA)

Founders Centennial IPA

Founders KBS (Imperial Stout)

Founders PC Pils

Founders Rübaeus (hedelmäolut)

Huvila Arctic Circle Ale (Perinteinen Ale)

Huvila X-Porter (Portteri)

Kona Big Wave (Golden Ale)

Malmgård Dinkel (Erikoisvilja)

Malmgård Emmer Pale Ale

Malmgård HODA Jester (Sessio IPA)

Malmgård Idaho-Wheat (Vehnäale)

Malmgård Proto #14 (Vehnäale)

Rogue Cold Brew IPA

Sori Brewing Lacuna (Double IPA)

Stone Go To IPA (Sessio IPA)

To Öl Tropical Rumble (Sessio IPA)

-------------------------------------

Malmgård Arctic Cider

Five Bridges Rose (Cider)

Galipette Cider

Huvila Omenasiideri

Thatchers Vintage (Cider)

Panimo Hiisi

Frisco Disco (Donut Island) IPA

Hattara (Sessio IPA)

Humulus Lupulus (Double IPA)

Ich Bin Ein Berner (Donut Island) (Gose)

Iku-Turso (Imperial Stout)

Kyyttö (Milk Stout)

Leimaus (IPA)

Peri (pils)

Vakka-Suomen Panimo

Prykmestar Double IPA

Prykmestar LuomuPils

Prykmestar Oktoberfestbier (Märzen)

Prykmestar Pekoniolut (aromatisoitu olut)

Prykmestar Saazer Pils

Prykmestar Savu

Prykmestar Savuvehnä

Prykmestar Vehnä (Hefeweizen)

Prykmestar Wehnäbock

-----------------------------------------

Prykmestar Ahomansikka-Raparperi (maustettu siideri)

Kaffeplörö (juomasekoitus)

Kova Omena (juomasekoitus)

Kova Tee (juomasekoitus)

Vihreä Jäätee (alkoholiton jäätee)

Fiskarin Panimo

Fiskarin vehnä (Witbier)

Amerikan Serkku (Pale Ale)

Funky Saison

Juhla Pils

Katkera Nunna (Gose)

Kesäkolli (Aromatisoitu olut)

Munkintie (Dubbel)

Musta Valssi (Tumma lager)

Gastropub Betony

Anderson's Chipocca Porter (Portteri)

Anderson's Danger Zone (Eisbock)

Anderson's Dr. Jones IPA

Anderson's Dr. Jones Senior Imperial IPA (Double IPA)

Anderson's Dr. Jones Phat Fil (Black IPA)

Anderson's Dr. Jones Sour Park (Hapan Ale)

Betony 45100 (Porter)

BrewDog Kingpin (Vaalea lager)

BrewDog Punk IPA

Hartwall Aura (Vaalea Lager)

Kaiku (Belgian Ale)

Plevnan Finlayson Art Ale (Pale Ale)

Plevnan Siperia (Imperial Stout)

Plevnan Vadelmavene (Hedelmäolut)

Sonnisaari Aprikosmos IPA

Sonnisaari Eisenhoder Weizen (hefeweizen)

Sonnisaari Humalaja (IPA)

Sonnisaari Kuula (India Pale Lager)

Sonnisaari Mälli (Hapan Ale)

Sonnisaari Mölyöljy (Imperial Stout)

Sonnisaari Tippa (Double IPA)

-----------------------------

Hartwall Original Long Drink

Plevnan Mummon mustaherukkasiideri

Plevnan Puolikuiva omenasiideri

Täytyy todeta kattauksen olevan melko huima. Erikoisesti nostettakoon esiin muutamia kiintoisia per panimo:
 Bryggeri Helsinki:
Bryggeri Sofia: Yksi maan parhaimmista Imperial Stouteista
Bryggeri Dry Apple Cider: Oli Lahen SOPP:ssa timanttia. Aivan järjettömän hyvä siideri.

Saimaan Juomatehdas:
Don Wheato White IPA: Parhaimillaan todella mainio tyyli kesäolueksi.
Olutcoctailit: Kui upeeta. Vihdoinkin näitä Suomessa. Iso käsi Saimaalle. Blogiin olikin tulossa cocktailaiheisia postauksia lähiaikoina, kunhan jaksais julkaista..

Ruosniemen Panimo:
Arkkitehti: Todella mahtavassa balanssissa oleva ns. Perus Black IPA. Malliesimerkki tyylistään ja voitti juuri palkinnonkin.
Pohjoista viljaa: Onhan se.. Tylsä? Tietysti on, mutta kova suoritus tuottaa teknisesti täysin puhdas vaalea lager, joka oli tyyliin nähden todella onnistunut ja herkällä tavalla tyylikäs. Ei siis oikeesti yhtään Viikatemainen? Jokainen päättäköön itse?

Takatalo&Tompuri:
(yks Samu nauttii nyt:D)
Kaski Kylmäsavulager: Mielestäni savuoluita ei ole koskaan liikaa. Varsinkaan ovelasti "kylmäsavu"-termillä brändättyjä.
Kaski Ruislager: Miksi tämä muiden yli? Koska siis oikeesti: Ruis. Suomalaiset panimot herätkäähän, että saadaan kotimaista ruismallasta enemmän. Rukiin käytössä voisi kuulkaas olla mahdollisuus brändätä tätä maata?

Teerenpeli:
 DIPA: Kuka olisikaan koskaan uskonut tähän? Pakkohan sitä on maistaa. Teerellä on kuitenkin vuosien ajan ollut ns. perustekeminen kunnossa.
Savannisamu: Ai vitsi. Tätä on mennyt tänä suvena reippahasti. Raikas, iisi, mutta kiva.
Lemon Teezer: Raikas terdejuoma. Siiderikansa tsekatkaa.

Maku Brewing:
IPA. Makun IPA palautti aikanaan hetkeksi uskon kotimaiseen IPA-tuotantoon. Parhaillaan todella hyvä.
Lauri Juicy IPA: NEIPA:sta on tässä blogissa postailtu jo aiemmin. Koska usko Makun humalaosaamiseen on kunnossa, vaikkakin tämä tyyli vaatii jo laitteistoltakin omansa, niin pakkohan tätä on kokeilla ja osallistua keskusteluun: "Onks tää vai eiks tää oo".

Malmgård/Diamond:
Evil Twin Falco: Evil Twin on yhen Mikkellerin velipojan panimo. Kuuluu luokkaan: "Ei yhtään huonoa olutta".
Founders KBS: Jos et ole vieläkään maistanut. Maista. Yksi parhaimpia synkkiä oluita tyylissään tällä pallolla?
Malmgård HODA Jester: OMG. HODA. Aikanaan kukaan ei osannut lokeroida tätä. Ei ollut Sessio IPA:a olemassakaan. Silti sellaista pantiin. Muistaakseni todella hyökkäävä ja nautinnollinen. Saa nähdä miltä maistuu vuosien päästä.
Anchor Liberty Ale: Pakko nostaa esiin. Liberty Ale oli edelläkävijä yhdessä yhden Sierra Nevada Pale Ale:n kanssa. Yksinkertaisesti hyvää edelleen. Elävä klassikko.

Panimo Hiisi:
Iku-Turso: Aivan helkkarin kova Imperial Stout Hiideltä. Kisailee tyylin kuninkuudesta Suomessa.
Frisco Disco: Donut Islandin kanssa tehty Citrainen IPA. Todella juotava ja hedelmäinen.
Leimaus: Otetaan IPA ja reilusti mangoa, sekä chiliä. Todella pervo ja hauska olut.

Vakka-Suomen Panimo:
Saazer Pils: Viime talven kovin kotimainen uutuus? Aivan järjettömän hyvä pils. Parasta VASP:n osaamisalaa selvästi.
Kova-mitä vaan-: Kova-sarja on mielestäni aivan hervottoman hyvä oivallus ja nokkela brändäys. Eikä siinä. Tuotteetkin ovat kunnossa.

Fiskarin Panimo:
Funky Saison: Ovela matalahumalainen Saison, joka on omimillaan ruuan kera.
Kesäkolli: Osa vihaa koko sydämestään. Ja me muut taas pidämme. Kaikkien ginger beer-immeisten suosikki. Hefeä ja inkivääriä, reilusti.

Gastropub Betony:

Kaiku: Ai kui paljon saa vetää kotiinpäin?
45100: Vissiin aika paljon. Kuitenkaan näitä kumpaakaan ei saa juuri mistään. Eli Westvleteren-logiikalla (mitä vaikeampi saada, sen parempaa) parast kaljaa koskaan?
Anderson's Sour Park: Sourihmiset ovat kovasti kehuneet. Tiiä vaikka miekin kokisin valon tämän jälkeen?
Plevnan Siperia: Ei perusteita. Suomen paras olut edelleen, mutta vuosi vuodelta ohuemmalla kaulalla.
Sonnisaari kokonaisuudessaan: Sain vähän vapauksia valita tuotteita. Valitsin kaikista kotimaisista Sonnisaaren. Miksi? Tämän hetken paras kotimainen panimo? Ei huonoja tuotteita, vaan kaikki ovat sellaisia joista pidän. Eli tyyliin nähden isoja. Sellaisia joissa flavoreja ei annostella teelusikalla vaan lapiolla.

 Joten nähdään Korialla. Eiks je?

Juoma-arvioissa: Jaloviina Long Drink

Jaloviina.

Yksi tähti

Majuri vai Vänskä?

Suomalainen ikuisuus yhen tähen takia.

En tiedä mitään ikiaikaisempaa kotimaista tiukkaa klassikkoa, kuin Jallu. Siitä tehdään lauluja edelleen. En kuitenkaan nauti niiden kuuntelemisesta, koska liiallinen junttirock on syöpää minun päälleni. Silti kenties vain tämä ja salmari ovat ainoat kotimaiset väkevät joita mielelläni juotan kaukaisille vieraille. 

Ikiaikaiset ovat olleet ne illat, kun pöydässä on ollut yhtä tähteä, kuppi ja nopat. Harvemmin niistä kuitenkaan on jäänyt mitään suuria muistikuvia. Entä kuinka usein onkaan talonmiehen vapaapäivä kuulunut kalsarikänniseen iltaan?

Joskus sotkimme sitä kolan sijasta myös Pommaciin. Vähän sellaista brenkkulonkeroa siis. Epäilen, että meillä kaikilla olisi jalmarista niin paljon tarinoita, että se ansaitsisi oman Sinuhensa. Sellaisen ruskeakantisen iäisyyden vievän eepoksen, jonka henkilögalleriasta ei ota kukaan selvää, koska kukaan ei ole selvä.

Tänään kuitenkin hämmästykseni oli suurta eksyttyäni valtion monopolin hyllyväleissä sinne minne aurinko ei pais.. Anteeksi kirjallinen liioitteluni. Näin kuitenkin pullon Jaloviina Long Drinkkiä. En voinut vastustaa kiusausta. Isänmaa kutsui poikiaan, pilliin vihellettiin ja minä kaivoin taikaviitastani pari kopeekkaa esiin kassalla. Nyt oltaisiin syvien asioiden ääressä.

Spekseissä 5,5% ja hintaa karvan alle kolmosen (2,98€). Simppeli design ja jotenkin lievästi nostalgisen rouhea. Puhutteleva ja tavallaan ruma. Jallulla on kuitenkin tunnearvoa ja minä, minä olen tunneihminen.

"Herra isä. Kotimaista limuviinaa "

Entäpä itse juoman maku? Se kai tässä kuitenkin on kaikkein olennaisinta?

Siinä missä väri on, vähemmän yllättäen, kirkkaan kullankeltainen on tuoksussa jotakin tuttua..

Kyllä. Siellä se jallu kaveriaan etsii, eikä turhaan. Tuo tuttu kombinaatio viinaa ja brenkkua on naitettu nyt etäisesti halvan Pommac-kopion kanssa yhteen. Aivan samaa hedelmäistä tammisuutta tässä ei ole, mutta osasyy voi olla myös Jaloviinan. Se meinaan puskee maussakin selvästi lävitse. Kerrankin etiketti pitää paikkansa: ”Maistuu sille mille pitääkin”. Siinä missä vaikkapa hartsun lonkerossa on saatu Gini piilotettua liki kokonaan (kiljuista emme puhu) huomaa lähtötuotteen tässä selvästi. Jos siitä ei pidä, niin Laitilan brandy lonkero (hih, heillä on myös Jalo lonkku.. Nyt kiinnostaisi verrata) lienee sinun valintasi. Oudointa maussa on se, että jallun maistuessa selvästi tuijotat etiketin 5,5% punaista leimaa epäuskoisesti. Toki tässä on limonadimaista siirappisuutta seassa ja kuplia sillai kivasti. Miltei hilpeästi ne kutittavat kitalakea, vain yhden tähden. Puolessa välissä en osaa vieläkään sanoa pidänkö tästä vai en. Ehkä pidän ideaa hävyttömän hyvänä ja juomaa hävyttömän pahana. Silti usein asioiden sattuessa näin pidän lopputulemasta. Ehkä nytkin?

Virnuilen koko limuviinateemalle, koska nyt ollaan sen syvässä päässä. Tämä ei ole kilttiä juomaa, vaan on astuttu askel kauemmas Breezerien ihanasta väriloistosta, tai harmaan petollisista sävyistä. Jonnekin Kyrö Long Drinkin, Kovan Teen, tai Laitilan Bitter Lonkeron maailmaan. Maailmaan, jossa teinit eivät kiljupäissään sylje päälle, mutta vanhan liiton Carillo ja Gambina sedät kääntävät selkäänsä.

Se on absurdi ulottuvuus, johon matkatessa kaipaisi matkakaljan lisäksi jallupulloa lepyttämään sen jumalia. Paikka, joka on oma suljettu osastonsa kaikille, joille olut ei maistu ja pitkäripaisen Smirnoff Icet aiheuttavat vain kerroksen sokeria ikeniin. Heidän epäpyhä maansa, jossa baarista ei tilata ”yhtä bisseä, lonkkua, tai sidukkaa”, vaan kirotaan miksi drinkkilistalla on vain jotain v..n kelkkoja ja villevallattomia, mutta GT on liian karvasta malarialääkkeeksi.

En voi sanoa olevani kotivesillä, vaan kaukana. Matkustelu kuitenkin avartaa, vaikka aina se ei tuottaisikaan überhedonistisia nautintoja. Joskus se on tällaista.. Outoja lipuvia fiiliksiä, joita kenties kaipaa palattuaan. Astuminen toisiin saappaisiin ja yhden jallu lonkeron nauttiminen saattaa siis hämmentävästi avata paatuneellekin kupin kiskojalle kokonaan uusia maailmoja ilman kaleidoskooppia. Ja lopulta.. Elämä on vain sarja kokemuksia. Lasin näyttäessä loppuaan pidän tuotetta edelleen hämmentävänä. Kenties toinen samanlainen toisi selvyyttä, mutta voisin jättää sokerisen kuplaveden kokonaan sikseen. Jännä. Jallu.

Olutarvioissa: Bell's Expedition Stout

En tiedä kauanko olimme vaeltaneet tässä loputtomassa maassa, jossa sadekausien monsuunit kastelivat ja myöhemmin kuiva, punainen aavikkotuuli kuivasi sielun ja ruumiin kurkkua myöten. Se saattoi korventaa vanhemmankin sotaratsun liki hulluuden partaalle. Tiesin etten itse kestäisi enää kauan ennen harhanäkyjä vilvoittavista keitaista. Tarvitsin viileää juomista. Ravintoa niin ruumiille, kuin hengellekin. Vahvaa, tukevaa ja imperialistista.

Onneksi nuubialaiset orjamme taikoivat pakanallisen noitatohtorin säestämänä Afrikan mustaa kultaa jostakin esiin.

Bell's:n Expedition Stoutia maistoin ensimmäistä kertaa takavuosina Copenhagenin Beer Celebration bakkanaaleilla. Jossa vii..olut virtasi, ganja tuoksui ja elämä oli kerrankin vain laiffii.

Kaikista huikeista oluista huolimatta juuri tämä kiilasi aivan piikkipaikoille kilvoittelemaan paikasta sydämessä (Heti julkean mahtavan Black Note Stoutin jälkeen). Nyt vuoden ikäinen pulloversio kömpii vaipoistaan ja hellekypäristään esiin.

Valuu paksuna mustana moottoriöljynä suoraan pimeimmästä afrikasta jeepin konehuoneesta lasiini. Beige vaahtoa keskiasteisesti.

Tuoksussa ei aivan lähde kaikki papukaijat lentoon. Mokkaa piisaa, suklaata ja paahtuneen maltaan herkkiä sävyjä. Vesivärejä, muttei öljyvärejä. Vähän lakua ja savua takana. Miellyttää, mutta kenties suuremmat norsupyssyt on varattu makuun?

Maussa ruovitellaan vähän jo aavikolla. Savuisen paahtunut mallas pöllyää ja kamelinpaskanuotiolla on kahvia ilmassa. Salmiakkijauhetta riittää loppuliussa. Maku jää suuhun hymyn kera. Ikä on tuonut tähänkin sekaan hennosti kuivattuja hedelmiä, suklaata ja soijaa. Moniulotteista ottelua.
Suutuntuma on paksu, paahtunut, öljyinen ja muita ihania adjektiiveja, jotka sinä voit valita.

Bell's Expedition Stout ei ehkä tunnu nyt selvinpäin yhtä euforisoivalta kokemukselta, kuin silloin. Se ei kuitenkaan himmennä tämän oluen arvoa, asemaa, eikä tietenkään makua. Huikean hyvää olutta huikealla balanssilla. Kylläpä kotiinpaluu parin viikon cocktail/vaalea lager/valkkari-akselilta tuntuu hyvältä.

 

HLS: 8,5/10