Kuva: Eater.com |
”But I know a change gonna come, oh
yes it will.”
Evoluutioteorian mukaisesti muutoksesta
eivät selviä prosenteiltaan vahvimmat, eivät nopeiten juotavat,
eivätkä omaa fiksuuttaan korostavat
nörtt..kekkos..hipsterilasipäisille tarkoitetut juomat.
Paitsi jos kyseinen laji, tai sen yksilöt, ovat valmiita muutokselle.
Paitsi jos kyseinen laji, tai sen yksilöt, ovat valmiita muutokselle.
Kuningas IPA on. Hän on kuollut ja syntynyt uudestaan. East Coast,
West Coast, Black, Belgo, Farmhouse, Wheat, White, Brown ja herra
ties millä firmly shaken milkyway blows in U mouth-etuliitteillä
saapuva oluemme on jälleen kokenut uuden multiorgastisen tulemisen.
Hän on nyt meidän kaikkien huulilla pyörivä
”Vermont/North-East/New England IPA”.
Eli mikä?
Tree House Julius. Monen mielestä nykyhetken ykkösiä tyylissään. Koska Suomeen? Kuva: treehousebrewing.com |
Palataanpa ajassa aavistus taaksepäin.
Pitkälti 2000-luvun alusta näihin
päiviin asti olemme tottuneet juomaan IPA:mme sitruksisina,
greippisinä, pihkaisina, katkerina, vähän karamellisina/keksisinä
ja kohtalaisen kirkkaina.
Samoihin aikoihin vuosikymmen takaperin
herra, kirjailija, oluttuomari ja panimomestari Greg Noonan (keveät
mullat) toi ilmeisesti Englannin matkaltaan mukanaan hiivakannan.
Tämä kanta kulkeutui myöhemmin Alchemist panimon omistaja John
Kimmichin käsiin ja ilmeisesti joitakin vuosia ja muutamia Heady
Topper-purkkeja myöhemmin myös erään Hill Farmstead panimon Shaun
Hillin tahmaisiin tassuihin. Tämä hiivakanta osoittautui kuitenkin
ilmeisesti huonosti flokkuloituvaksi (=”pölyinen” kanta, joka ei
laskeudu pohjalle ja jätä olutta kirkkaaksi, esim. hefeweisset->).
Voidaan yleisesti sanoa tämän ”tyylin” edustajien olevan siis
hyvin sameita. Toki toinen tekijä tässä on humala. Humala luo
luonnostaan sameutta, etenkin jos kuivahumalointi on runsasta (=eli
humalaa on lisätty keittämisen jälkeen tankkeihin). Voisin
kuvitella monenkin vanhan liiton juovon ja panimomestarin karsastavan
tyyliä, joka on niin samea. Sehän on jo vuosia yhdistetty huonoon
laatuun..
Samoihin aikoihin lukuisat uudet humalalajikkeet olivat lyönneet hiljakseen lävitse. Näihin kuuluivat sellaiset kannat, kuten vaikkapa Amarillo, Citra, Sorachi Ace, erinäiset Uuden-Seelannin humalat (esim. Nelson Sauvin), jne. Lopulta IPA on alkanut muuttua kevyesti hedelmäisempään suuntaan.
Hitaasti tämän vuosikymmen puolella
useat koillisrannikon panimot ovat alkaneet imitoimaan ja viemään
Heady Topperin ideaa entistä pidemmälle.
Vermont IPA:a voisi ajatella olevan
siis äärimmäisen samea, hyvä vaahtoinen IPA. Aromimaailma on
runsaan trooppishedelmäinen, öljyinen, mehuinen ja käpymäinen.
Humalaa on siis aivan s..sti, mutta painottuen selvästi enemmän
aromipuolelle, kuin katkeroon. Suutuntumaltaan nämä ovat
kiintoisia. Smootheja, pirtelömäisiä, pehmeitä, mehumaisia.
Eli oikeastaan juuri sellaisia, joita
itse juon ja keitän mieluiten.
Enkä ole yksin.
Enkä ole yksin.
Humalablogin tilastoja ja vertailuja
katsellessani näin tämän rapakon takaa suuren hypen aiheuttaman
tyylin edustajien nojailevan monenkin reittaussaitin maailman
parhaiden kärjessä.
Onkin mielenkiintoista seurata, koska
tyyli saapuu todella tänne härmään. Tai pikemminkin koska
pääsemme juomaan ensimmäisen erinomaisen esimerkin tästä
tyylistä?
Battle Of IPA oli melko lähellä tyyliä. |
Ja koska Tuopin Ääressä haluaa olla
ystävällinen. Ojennamme kättä ja tarjoamme valmiiksi koekeitetyn
reseptin (huom. Olen nähnyt useissa resepteissä käytetyn myös mm. vehnäjauhoja, joita en ole kokeilut):
OG: 1.067 FG: 1.014
N. 6,9%, 62ebu, 14ebc. Eräkoko, n. 18l.
N. 6,9%, 62ebu, 14ebc. Eräkoko, n. 18l.
Mallaspohja:
60% Pale-Ale
30% Vehnämallas
10% Kaurahiutale
Humalointi:
40min 35 Ebu CTZ
5min 20g Centennial, 35g Mosaic, 35g Citra
0min 25g Centennial, 35g Citra
Steep 80c: 40g Mosaic, 40g Citra, 25g Centennial
Kuivahumalointi:
fifty-fifty (eli kahdessa erässä) käymisen mukaisesti:
50g Citra, 40g Mosaic, 30g Centennial.
40min 35 Ebu CTZ
5min 20g Centennial, 35g Mosaic, 35g Citra
0min 25g Centennial, 35g Citra
Steep 80c: 40g Mosaic, 40g Citra, 25g Centennial
Kuivahumalointi:
fifty-fifty (eli kahdessa erässä) käymisen mukaisesti:
50g Citra, 40g Mosaic, 30g Centennial.
(eli about 25g+20+15g/satsi)
Hiiva:
Yeast Bay Vermont Ale, tai Wyeast 1318 London Ale III
Prosessi:
Mäskätään 66c /1h, vesi käsitellään arvoihin:
Ca: 100, Mg: 2, Na: 8, SO4: 100, Cl: 180, HCO3: 0, ph: 5,2
Nostetaan huuhteluvedellä lämpötila 76c, pidetään 15min ja valutetaan tyhjäksi. Keitetään vierrettä 1h. Jäähdytetään ohjelman mukaisesti ensin vapaasti 80c, humaloidaan pidetään 15min ja jäähdytetään loppuun.
Hiiva:
Yeast Bay Vermont Ale, tai Wyeast 1318 London Ale III
Prosessi:
Mäskätään 66c /1h, vesi käsitellään arvoihin:
Ca: 100, Mg: 2, Na: 8, SO4: 100, Cl: 180, HCO3: 0, ph: 5,2
Nostetaan huuhteluvedellä lämpötila 76c, pidetään 15min ja valutetaan tyhjäksi. Keitetään vierrettä 1h. Jäähdytetään ohjelman mukaisesti ensin vapaasti 80c, humaloidaan pidetään 15min ja jäähdytetään loppuun.
Ilmastetaan 15-20min pumpulla,
Hiivataan 17c. Kun käyminen alkaa kuivahumaloidaan
ensimmäisellä puolikkaalla, annetaan olla n. 3vrk:ta, jäähdytetään
vierre, siirretään ja annetaan lämmön taas nousta. Loput
kuivahumalat 3vrk ennen pullotusta, karbonoidaan n. 2,2-2,4vols.
Mielellään kegissä, koska tämä juodaan mahdollisimman tuoreena.
Kegin etuina on myös mahdollisuus kuivahumaloida suoraan siihen.
Miten tuo karbonaattitaso käsitellään nollaksi?
VastaaPoista...ja miksi jäähdytetään ennen siirtoa? Kiitos!
VastaaPoistaItse vastaten: suolojen lisäys tiputtaa sen arvon nollaksi?
VastaaPoistaJuu, näin juuri mineraalien kanssa. Arvot ovat luonnollisesti suuntaa antavia, koska todelliset saisi vain labramittauksella.
PoistaJäähdytys siksi, että osa hiivasta ja humalasakasta flokkaisi pohjalle. Etenkin sakan kannalta tämä helpottaa siirtämistä, niin ei ole lappo tukossa.
Juu! Tuo väliviilennys vain hämmensi. Oletin jotenkin että humalat on pussissa ja viilennys sitten vain ennen pullotusta/kegitystä.
VastaaPoistaHyvä teksti. Paistaa läpi, että ymmärrät asiasta enemmän kuin muutaman jostain us-blogista poimitun lauseen, koska selität että sameus on tavallaan vain "sivutuote" eikä päämäärä. Se tuntuu menevän 80% ihmisiltä yhä ohi.
VastaaPoistaSameus on sivuseikka, mutta pakko käydä lävitse, koska olut on niin pahuksen samea-> Eli ei haettu tyyliseikka vaan, nimenomaan asia joka johtuu viljat-humala-hiiva-akselista.
PoistaVaikuttaako tuo prosessi (lämpötilojen kanssa pelaaminen) tyylilajissa pysymiseen, vai onko mallas- ja humalasatsi (ja hiiva, tietenkin) se mikä erottaa IPAn Vermont IPAsta?
VastaaPoistaVoisi ottaa tuon reseptin omaan testiin, jos vaan korvaisi omaan makuun huonosti osuvan Centennialin Calypsolla tai Simcoella.
Lämpötilat mäskäyksen suhteen ovat melkolailla vakioita liki kaikille oluille. Käymislämmöt taas pitäisi säätää aina hiivakohtaisesti (eli olutkohtaisesti), mikä on tällaiselle kerrostaloasujalle koko homman akilleenkantapää.
PoistaEli kyllä se ero tulee lähinnä siitä miten humalaa laitetaan, paljonko ja millaisella hiivalla. Lisäksi toinen näkökulma on tuoreus ja ehdoton happikontrolli. Esim. Edellinen IPA oli kaksi viikkoa hyvää mangomehua ja kuukauden jälkeen liki viemäröitävää. Tämä pitäisikin mielestäni kotioloissa lyödä kegiin, jossa voidaan paitsi karbonoida paremmin(siis ilman käymistä, hiivatta ja nopeasti), että kuivahumaloida kegissä. Pullot tuppaavat vanhentumaan käsiin ja pullokäyminen ei mielestäni tee IPA:lle hyvää.
Juu Simcoe sopii tuohon ihan hyvin. Nyt tekisin varmaan niin, että vähentäisin kuivahumalan määrää ja nostaisin kattilahumalan määriä reilusti. Tää on tällaista, loputonta viilausta. Onnea keittoon.
Kiitos. Eli ihan normiprosessilla muuten, mutta humala- ja hiivakattaus sitten tyylin mukaan. Ja eikun keittelemään.
PoistaOnnea keittoon. Jos tulee hyvää, niin näytteitä vaan tulemaan:D
PoistaNoh, eihän siitä Vermont IPAa tullut, mutta hyvä tupla IPA kuitenkin :). Jostain syystä keitellessä muokkasin reseptistä kaurahiutaleet pois (ilmeisen olennainen osa) ja korvasin ne muilla maltailla. Sitten kun vielä tämä yritelmä oli ensimmäinen ikinä Bulldog Brewerilla, niin mäskäystehokkuuskin karkasi käsistä.
VastaaPoistaMutta jos näytteen haluat, niin oletko menossa Kymijoki Beer Festiin? Voisin ottaa mukaan ;)
Periaatteessa ja periaatteessa kaura ei ole pakko, mutta koska sitä jotenki uppoaa liki kaikkeen (pidän siitä)->
PoistaTässä tyylissä tuoreus, tuoreus ja tuoreus on tärkeintä. Pullottaessa harvemmin onnistuu nappiin ja kegistä nää pitäis tarjoilla.
Tosiaan, toki maistuu. Olen ymmärtänyt, että läsnäoloni oli suotavaa molempina päivinä KBF:lla, joten nyi vaan hihasta,
Laitoin sulle sähköpostia @luukku osoitteeseen. Onko vielä validi?
Poista