Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Reseptiikan sietämätön vaikeus


Haa..
Kotipolttoisen tuoksuinen varoitus. Tämä juttu sisältää tyhjänpäiväistä kotiolut jargonia ja reseptistä ihmettelyä.
Sain vanhalta kaveriltani, olutharrastajalta ja rehelliseltä juojalta tilaustyön. Tilaustyön joka varmaan vie minut ennenaikaisesti hautaan stressaavasta haasteesta. Oluen, jota ei ole. Olut joka on niin pimeää, että yhtä aikaa palan halusta nähdä millainen Frankensteinin hirviö siitä syntyy ja samanaikaisesti usvaisen pääni mallaskuiluissa käpertyy tunne mahdottomasta tehtävästä, mutta hyvin pervosta sellaisesta. Ja juuri siksi suostuin tähän tehtävään. Tämä olut on.. Musta, Savuinen ja Tupla-IPA..
Siis ei mitään järkeä. Ristiriitaisia elementtejä täynnä. Noh, itsehän en itselleni tällaista keittäisi, koska epäilen savumaltaan fenoleiden olevan ristiriidassa humalan aromien kera. Mutta, mutta.. Mitäpä jos tästä saisikin enempi East Coast henkisen. Katkeraa ja juuri sopivasti sitä aromihumalaa? Jotakin Smoked Imperial Porterin ja DIPAN:n välimuotoa? Eli ei niin paahteinen, eikä makean lakritsainen, ainakaan tuoreena. Huuh. Ajatustyö on saanut minut janoiseksi, joten korkkaan etäisesti tilanteeseen sopivan Stonen Smoked Porterin kaveriksi.
Humalapuoli on hankala. En ajatellut tilaavani tätä varten mitään erikseen, joten haluan käyttää jo kaapissa olevia vanhoja pussukoita. Ongelmaksihan tässä muodostuu, että humalahakuinen pussirottani on tilaillut lähinnä: Citraa, Mosaicia, Amarilloa..Ei, ei todellakaan. Sen sijaan päätin lähteä liikenteeseen Magnumin, Simcoen ja Northern Brewerin kanssa. Loppuun aion heittää twistinä vähän Pacific Jadea. Ei liikaa sitrusta, ei trooppisia hedelmiä, vaan enempi puuta, havua ja maanläheisempää maailmaa. Savumallas onkin kiintoisa. En halua käyttää Weyermannin Rauchia. Liikaa savukinkkua, en myöskään turvepolttoista, vaikka se ehkä toimisikin paremmin.
Komeroa tonkimalla löydän pussin Gotlannin savumallasta. Se on kohtalaisen harvinainen mallas, joka on ymmärtääkseni lepällä savustettu. Hyvinkin..Nuotiosavuinen?
Muu mallaspuoli onkin helppo raapia kasaan vanhoista resepteistä vähän viilaamalla. Voi olla että teen tässä taas virheen ja lähden kuvittelemaan liian fantastisia lopputuloksia?
Niin ja se resepti kokonaisuudessaan?

Mallas/Uutepohja:

Pale-Ale: 71%
Gotlannin savumallas: 7%
Cara Bohemian: 5%
Carafa III: 3,5%
Suklaamallas: 3,5%
Cara100: 3%
Sokeri: 7%

Humalat:

60min Magnum 70ebu
30min 1,5gm/l Northern Brewer
15min 2,5gm/l Northern Brewer
5min 3gm/l Simcoe
Whirlpool/Hop Stand 3gm/l Pacific Jade
Kuivahumalat:
2gm/l Simcoe
1gm/l Northern Brewer
0,75gm/l Pacific Jade

Hiiva: Safale S05

OG 1.079
est. FG 1.016
IBU: 132
EBC: 90
ABV: 8,2%


Näin.. Humalaa on vähän vähemmän aromipuolella, mitä normaalisti laittaisin ja gotlannin savumallas on hyvin vahvaa tavaraa, siksi sitä tavallista vähemmän. Weyermannilla pitäisi korvata lähes kaikki pale-ale mallas saadakseen siitä riittävästi irti.
Nyt jään odottamaan seuraavaa synkkää ja myrskyistä yötä linnassani, jotta voin salaman lyömänä, tai vaan löylyn lyömänä, tunkea tämän mustan otuksen käymisastiaan.
Saa olla eri mieltä ja oikeastaan nyt kannattaa olla. Lähettäkää toimitukseen nyt hyvän sään aikana savumerkkejä ja haukkukaa pystyyn. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti