Kahdeksan aliarvostetuinta oluttyyliä

Maailma on täynnä oluita ja täynnä oluttyylejä. Mutta mitkä tyylit saavatkaan vähiten arvostusta? mitkä tyylit ovat jäänneet ansaitsemattaan jalkoihin? IPA, Sourit, Saison, Imperial Stout, tynnyrikypsytteet, sun muut ovan nyt hottia. Entäpä mitkä ovat leikkisästi “Nottia”. Pitäisikö näitä valmistaa enemmän, eri tavoilla ja freesillä otteella? Nyt perehdymme mielestäni aliarvostetuimpiin oluttyyleihin, niihin jotka jäävät muun buumin jalkoihin. Toki voisin tehdä pitkän listauksen, jossa olisi mukana kaikki Hellesistä Brown Aleen. Haluan kuitenkin tehdä tästä vähän vaikeampaa ja pureutua niihin tyyleihin, joissa olisi potentiaalia, niihin joissa on todellisia huippuja, mutta aivan liian vähän panijoita meillä ja muuallakin.

1. ESB& Brittityylinen IPA. Kaikkien jenkkityylisten apojen ja ipojen kantaisä, joka on jäänyt syyttä lastensa varjoon. Reilusti humaloidulla aikakaudella olisikin upea nähdä vaihtelunkin vuoksi muitakin kuin niitä C-kirjaimella alkavia humalakomboja. Olla siis röyhkeä muiden lajikkeiden kanssa. Mitä tulisikaan jos käyttäisimme peribrittiläisiä makean keksisiä maltaita ja amerikkalaisia määriä vanhan saarivaltion humalaa? EKG, Fuggles, Bramling Cross, Target, Admiral, Progress, Northdown, Challenger ja muut kaipaavat ja ansaitsevat erilaista otetta perinteisten sekaan.

2. Scotch Ale. Oletteko kuulleet Wee Heavystä? Ai olette.. No miksi näitä paksuja, makeahkoja, toffeisia, reilun maltaisia, mutta silti kivasti tasapainossa olevia ja lievästi suklaisia keitoksia ei näe missään?

 3. “Kaikki belgityyliset, paitsi happamat ja Saisonit Belgian ulkopuolella”. Saison ja erilaiset Sourit ovat nyt niin kuumaa kamaa, että muut jäävät jalkoihin. Mistä uudet Tripelit, Quadrupelit ja Dubbelit? Reilun hedelmäiset, vahvat, silti upeasti tasapainoiset vaaleat belgit? Belgian ulkopuolelta?

"BA Pilsner"

4. Pilsner. On vain yksi Urquell. Pilsner on valtavan hieno tyyli, valtavan upeita ja sessioitavia oluita parhaimmillaan, mutta kaiken valtakunnan amerikkahumaloidut ökypilsit vievät kaiken huomion Eurooppalaisilta lajikkeilta. Saaz, Hallertau, Tettnanger, Spalt ja miksei modernimminkin vaikkapa Mandarina Bavarialla?

5. Altbier. Alt on upea. Alt on versatiili. Alt on mahtavaa juotavaa. Altia vaan ei keitä juuri kukaan? Luulisi kiinnostavan, koska tyyli on oikeastaan ja tavallaan lavea. Kaikkea niistä Doppelbockmaisista Dobbelstickeistä kevyempiin lähes 50ebun voimalla potkiviin, silti maltaisiin ja tasapainoisiin tuotteisiin ja siitä karamellisempaan suuntaan.

6. Eisbock. AWE. Näin tarvitseeko kertoa muuta? Hefeweizeniä puskee jokainen, Weizenbockia jo harvempi, mutta kuka tarttuisi haasteeseen ja keittäisi uuden upean Weizen-Eisbockin? Edes sellaisen perinteisemmän Doppelbockmaisen? Kuten Kulmbacher? Tai modernisti Kuhnhennin Rasberry Eisbockin tapaan?

7. Dry Stout. Juu tiedetään on se yksi ylitse muiden tässäkin. Nimeltämainitsematon Irlantilainen. Silti.. Stout on tulossa ja sessiotavaran ollessa suhteellisen kuumaa luulisi tämänkin näkevän yrittäjiä. Kuivaa paahdetta, reilusti humalaa, suklaisuutta ja kermainen juotavuus.. Kyllä yksi sellainen.

8. Höyryolut. Muinaismuisto, mutta tässäkin tyylissä olisi kivasti tulkinnanvaraa sopivalle taitelijalle. Maltaista, jenkkihumaloitua vanhoilla lajikkeilla, ei ihan Alea, ei ihan Lageria. Vähän molempia. Tyylikästä omalla tyylillään ja niin juotavaa.


Tällainen on minun kahdeksikkoni. Siinä olisi voinut olla muitakin, mutta päädyin näihin periaatteella: "Mitä ensimmäisenä mieleen tulee". Millainen olisi sinun listasi?

Hyvää alkanutta kesää

Takinkääntöä ja Glendronachia

Hallitus on kuollut, eläköön uusi Hallitus.
Näissä tunnelmissa päätti blogikin suunnata kohti konservatiivisia isokenkäisten vesiä. Tyylinä blogissa suosittu impro, juomana tyylikäs viski ja muotona video. Alla olevasta vhs-nauhurista kun painatte play nappia pääsette asiaan. Muistakaa:

"Ei kertakaikkiaan tehdä mitään
Mitä keskustapuolue haluaa
Vaikka Suomessa on tilaa..."

Munkki, siili ja Westvleteren Blond

Päivä taittui hitaasti iltaan. Rusko oli alkanut jo värjäämään kirsikkapuita kajollaan. Vieno kesäinen tuuli puhalsi ja helisti lehtiä yhteen. Kuljin alkavassa kesässä kohti kortteeriani ja pientä ystävääni. Tuota pientä huonettani askeettisuuden keskellä, sekä siellä majailevaa pientä siilinpoikasta, joka heräilee näin iltaisin syömään. Löysin pikkuisen vasta muutama päivä sitten luostarin mailta varsin kituliaan näköisenä. Koska olemme kaikki Luojan luomia päätin yrittää avustaa siiliä matkallaan. Mietin kotiin sopivaa säettä, mutta mieleni oli aivan liian ailahteleva siihen. Olin väsynyt kaikesta työstä jota olin tänään tehnyt luostarimme eteen. Paikassa joka on ollut olemassa jo 1200-luvulta lähtien täällä Popperingen humalatarhojen läheisyydessä keskellä kaunista maaseutua. Paljon vartijana.

Askeleeni veivät kevyesti hiekassa narahdellen lopulta niukasti kalustettuun huoneeseeni, johon veljeni oli veistänyt kenties tyyliin jopa hieman prameilevan tammisen pöydän vasta muutama vuosi sitten. Syystä tai toisesta Lukas maalautti pöydän mustaksi. Kenties vanhalla iällä olevalle munkille sallitaan muutama hullutus kaiken askeesin ja työn keskellä. Nyt vanha veljeni makaa arkussaan luostarin takana. Rauha hänen sielulleen. Muistan edesmenneen Veli Lukaksen kertoneen tänne tullessani tarinoita. Hän oli aloittanut työnsä vuonna 1838 avatussa panimossamme ja avusti läheistä St. Bernardusta tämän alkutaipaleilla, mutta sopimuksemme päätyttyä jo yli 20v sitten hän siirtyi takaisin tänne kotiin. Raskas, mutta Herran tuomana antoisa työ päättyi lopulta hänen osaltaan. Lukas oli kokenut vanhan selkänsä olevan liian heikko punnitsemaan maltaita. Herra oli armelias ja Lukas siirtyi veistämöön päiviensä ehtooseen asti. Itse en moista punnitsemista, keittämistä ja etenkään jatkuvaa siivoamista jaksaisi ja pelkäisin juomien houkutuksen olevan aivan liian suuri kiusaus noviisille. Juustola on minun kotini täällä ja koen salaa ylpeyttä sen tuotteista, ehkä syystäkin. Ainakin Veli Matias on sitä mieltä, että ruokahaluni juustoja kohtaan on taattu merkki laadusta jo kasvaneen vatsanikin puolesta.

Päätin lukea Raamattua ja tavata sen säkeitä auringon paistaessa viime säteillään harmaasta ikkunastani. Silti jokin tässä pöydässä on minulle edelleen mysteeri. Ikäänkuin se olisi väärän kokoinen vetolaatikostaan. Lukas jaksoi aina vitsailla sen olevan juuri sopiva suurta kirjaa ja suuria Herran tekoja varten.
 En jaksa miettiä, joten päätän kaivaa Raamattua laatikosta, kun käteni kopsahtaa vahingossa johonkin. Ruskea pullo ponnahtaa ja vyöryy tammipuista pohjaa pitkin aina laatikon takaa käteeni. Pelkään saavani mustelman, mutta välillähän Herra koittelee lapsiaan, joten käännän toisenkin kämmenen. Naurahdan omalle nokkeluudelleni ja ihmettelen mitä juuri tapahtui. Siilinpoikanenkin on kömpinyt pöydälle kaipaamaan ravintoa ja katsoo minua pitkään mustilla, uteliailla silmillään.
 Katselen pulloa laverillani istuen. Veli Lukas on tainnut pitää piiloa pöydässään? Kyllä se näyttää aivan oman panimomme tuotteelta. Vihreä korkki, jossa nimi Blond. Mehän emme käytä etikettejä ollenkaan sitten toisen maailmansodan hullujen päivien. Se näyttää kauniilta.
Yhtäkkinen halu maistaa tätä tuotettamme on liian vahva ja sorrun kaivamaan pikariani esiin pienestä puisesta kaapistani. Mietin matkalla onko tämä syntiä, vai kenties suurempi tahto? Kenties se selviää vain maistamalla. Mietin millä tämän avaisin? Ehdin jo sovittaa korkkia kiviselle ikkunalaudalleni kunnes katson pöytääni tarkemmin. Lukas on ollut kyllä nerokas. Laatikossa on ollutkin valeseinä ja löydän kohtalaisen uuden näköisen korkinavaajan. Pohdin voisiko tämäkin olla yksi lukuisista tuotteistamme samalla kun käteni hivelevät sen karhean mustaa pintaa. Havahdun ja annan ystävälleni ruokaa hajamielisenä pulloa ajatellen. En malta odottaa enään. Koetan onneani..

Vihreäkorkkinen Westvleteren sihahtaa auki. Hetki joka tuntuu väärältä, sillä kohta tätä harvinaista nektaria ei ole. Se on silloin tehnyt jumalaisen tehtävänsä ja voidellut suuni, kurkkuni ja vatsani. Täten tämä hetki tuntuu pyhältä rituaalilta. Pikariini valuu samean oranssinkeltaista eliksiiriä. Kuudenteen päivään saakka se jätti hennosti kestävän vaahdon lakikseen ja suojakseen maailman pahuudelta. Vain levätäkseen ja laskeakseen lepopäivänä.

Otin kuppini käteen, laskin huppuni ja nuuhkaisin. Reilusti kypsää öljymäen hedelmää tuoksui sieraimiini tänä kesäisenä yönä. Omenaa, vähän sitrusta ja hyvin kevyesti hunajaviinimäistä paheellista makeutta. Kuivahko yrttisyys käy suviyössä tervehtimässä nauttijaansa.

Maistan juomaa varovasti, sillä meitä on varoitettu yön pahoista voimista tässä pimeyden laaksossa vailla paimenta. Se maistuu yllättävän kuivalta ja katkeralta. Elämän makuista nestettä vailla lihan syntejä. Hyvin moniulotteinen juoma vaatii toista kulausta. Mausteisuutta Jerusalemin toreilta, kevyttä hedelmäisyyttä ja yrttejä. Maltaisuus tuo vähän apottimaista pyöreyttä tähän. Houkuttelee kiusausten tielle. En pysty kieltämään kolmasti tätä, vaan otan uuden huikan. Kesäistä ruohoisuutta ennen lopullista tuomiota ja puraisua. Tässäkö tämä nyt oli?

Suuhun jää miellyttävä keskitäyteläinen olotila. Veljeni kuiski vahvemmistakin versioista, jotka saavat paaston aikaan yletöntä riemua aikaiseksi veljeskunnassamme. Mietin oliko tämä oikein? Vielä ei pensaikko ole syttynyt palamaan, mutta olenko nyt pettänyt Herran ja astunut ylettömän riettauden tielle? Eniten huolestuttaa että pidän tästä.. Uhraanko nyt ihmisen, joka pitää halua sisällään? Joudun miettimään näitä synkeitä ajatuksia pitkään. Minua koitellaan, miksi olenkaan niin heikko? Haluaisin tätä vielä lisää ja epäilen että edellinen kaveri taisi saada tästä 30 hopearahaa..

Siilikin myhäilee kylläisenä vieressä ja nuuhkii pöydälle valuneita pisaroita mietteliäänä.

Reseptiikan sietämätön vaikeus

Haa..

Kotipolttoisen tuoksuinen varoitus. Tämä juttu sisältää tyhjänpäiväistä kotiolut jargonia ja reseptistä ihmettelyä.

Sain vanhalta kaveriltani, olutharrastajalta ja rehelliseltä juojalta tilaustyön. Tilaustyön joka varmaan vie minut ennenaikaisesti hautaan stressaavasta haasteesta. Oluen, jota ei ole. Olut joka on niin pimeää, että yhtä aikaa palan halusta nähdä millainen Frankensteinin hirviö siitä syntyy ja samanaikaisesti usvaisen pääni mallaskuiluissa käpertyy tunne mahdottomasta tehtävästä, mutta hyvin pervosta sellaisesta. Ja juuri siksi suostuin tähän tehtävään. Tämä olut on.. Musta, Savuinen ja Tupla-IPA..

Siis ei mitään järkeä. Ristiriitaisia elementtejä täynnä. Noh, itsehän en itselleni tällaista keittäisi, koska epäilen savumaltaan fenoleiden olevan ristiriidassa humalan aromien kera. Mutta, mutta.. Mitäpä jos tästä saisikin enempi East Coast henkisen. Katkeraa ja juuri sopivasti sitä aromihumalaa? Jotakin Smoked Imperial Porterin ja DIPAN:n välimuotoa? Eli ei niin paahteinen, eikä makean lakritsainen, ainakaan tuoreena. Huuh. Ajatustyö on saanut minut janoiseksi, joten korkkaan etäisesti tilanteeseen sopivan Stonen Smoked Porterin kaveriksi.

Humalapuoli on hankala. En ajatellut tilaavani tätä varten mitään erikseen, joten haluan käyttää jo kaapissa olevia vanhoja pussukoita. Ongelmaksihan tässä muodostuu, että humalahakuinen pussirottani on tilaillut lähinnä: Citraa, Mosaicia, Amarilloa..Ei, ei todellakaan. Sen sijaan päätin lähteä liikenteeseen Magnumin, Simcoen ja Northern Brewerin kanssa. Loppuun aion heittää twistinä vähän Pacific Jadea. Ei liikaa sitrusta, ei trooppisia hedelmiä, vaan enempi puuta, havua ja maanläheisempää maailmaa. Savumallas onkin kiintoisa. En halua käyttää Weyermannin Rauchia. Liikaa savukinkkua, en myöskään turvepolttoista, vaikka se ehkä toimisikin paremmin.

Komeroa tonkimalla löydän pussin Gotlannin savumallasta. Se on kohtalaisen harvinainen mallas, joka on ymmärtääkseni lepällä savustettu. Hyvinkin..Nuotiosavuinen?

Muu mallaspuoli onkin helppo raapia kasaan vanhoista resepteistä vähän viilaamalla. Voi olla että teen tässä taas virheen ja lähden kuvittelemaan liian fantastisia lopputuloksia?

Niin ja se resepti kokonaisuudessaan?

Mallas/Uutepohja:

Pale-Ale: 71%

Gotlannin savumallas: 7%

Cara Bohemian: 5%

Carafa III: 3,5%

Suklaamallas: 3,5%

Cara100: 3%

Sokeri: 7%

Humalat:

60min Magnum 70ebu

30min 1,5gm/l Northern Brewer

15min 2,5gm/l Northern Brewer

5min 3gm/l Simcoe

Whirlpool/Hop Stand 3gm/l Pacific Jade

Kuivahumalat:

2gm/l Simcoe

1gm/l Northern Brewer

0,75gm/l Pacific Jade

Hiiva: Safale S05

OG 1.079

est. FG 1.016

IBU: 132

EBC: 90

ABV: 8,2%

Näin.. Humalaa on vähän vähemmän aromipuolella, mitä normaalisti laittaisin ja gotlannin savumallas on hyvin vahvaa tavaraa, siksi sitä tavallista vähemmän. Weyermannilla pitäisi korvata lähes kaikki pale-ale mallas saadakseen siitä riittävästi irti.

Nyt jään odottamaan seuraavaa synkkää ja myrskyistä yötä linnassani, jotta voin salaman lyömänä, tai vaan löylyn lyömänä, tunkea tämän mustan otuksen käymisastiaan.

Saa olla eri mieltä ja oikeastaan nyt kannattaa olla. Lähettäkää toimitukseen nyt hyvän sään aikana savumerkkejä ja haukkukaa pystyyn. 

On the Road: CBC '15, osa2.

Tänäkin vuonna Tuopin Ääressä kävi aiheuttamassa pahennusta ja nauttimassa Tanskalaisen vapauden hedelmistä.
Viimeksi esittelin tapahtuman ja seikkailimme kaupungilla. Nyt tarjoan parhaat, leikatut palastelut tapahtumasta.
 Tapahtuman parhaat, tai ehkä mieleenpainuvimmat, tuotteet olivat:

Bell's Black Note
B. Nektar Dudes Rug
Three Floyds Dark Lord Vanilla Bean
Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Stout
Omnipollo Protein Shake IIPA
Amager The Amazing Gotland Campifre Beer
Siren Mrs. Brown
Stillwater Mono
Mikropolis Ginger Tops
Bells Bourbon BA Expedition Stout

Mitä jäin kaipaamaan enemmän?
- Monipuolisempaa ruokatarjontaa, vaikkakin hodarit, burgerit ja muut olivatkin upeita ja maistuvia.
- Laajemmalta skaalalta oluita. Tämä vuosi oli täynnä Soureja, Imperial Stoutteja ja muutamia Barley Wine/DIPA osaston tavaraa. Sanoisin myös Saisonin, mutta olisi ollut virkistävä juoda Saison ilman brettaa. IPA puolen osuus oli pieni, muista tyyleistä puhumattakaan.

Mutta koska ketään ei asia kiinnosta, voinkin käydä seuraavan myötä kuljettamaan teitä festareiden lävitse..Asian vierestä ja tuopin ääressä.

On The Road: CBC'15 / osa 1

Tänäkin vuonna Tuopin Ääressä kävi aiheuttamassa pahennusta ja nauttimassa Tanskalaisen vapauden hedelmistä.
Tiimimme penkoi perinpohjaisesti kaiken juotavissa olevan alkoholin lävitse, nautti, päihtyi, pötkötti puistossa, vieraili ravintoloissa ja kahlasi nähtävyyksiä.
Ennen varsinaista festivaalia on tietysti hyvä perehtyä taustoihin.
Copenhagen Beer Celebration on olutorgia. Se tapahtuma joka on niin laiton ja paheellinen suomalaisittain, että me nautimme siitä. Ostimme syksyllä jokaiseen sessioon oikeuttavan pinkit rannekkeet, vaikka välillä tuntui että kaadan koko palvelun faxilla, savumerkeillä ja muilla. Asiaan.
Tapahtuma menee kutakuinkin niin, että Mikkeller kutsuu kaverinsa kylään ja jättää seuraavana vuona entiset kaverit ulos..Eikun.. Tapahtumassa on panimoita maailman kärjestä. Alesmith, Bell's, Three Floyds, B. Nektar, Omnipollo, Cigar City, Amager, Magic Rock, BrewDog ja monet, monet muut. Homma menee niin, että maksat kerran ja juot koko päivän ilman rahaa, poletteja ja pilettejä. Sitä kaljaa suorastaan kaadetaan päällesi pitkin Sparta Hallenin käytäviä. Jos jono ahdistaa aina voi tankata lasinpesupisteen vierestä olevasta "vapaasta hanasta" itse (nyt Gypsy wittiä). Tämän lisäksi voit hoitaa kyntesi kuntoon, ottaa festaritatskan, juoda bisseä pihalla, vessassa, puistossa, röökillä, päällään seisoen.. Tai nauttia hillitysti pöydällä. Reitata ja sekoilla kun pöytään pamahtaakin Mikropoliksen olutcoctail sekoitus ;D
Kaikilla on kivaa, kukaan ei riehu ja poket ovat kortistossa anniskelualueen aitojen kanssa. Näin.
Me aloitimme matkan jo torstaina kiertämällä nähtävyyksiä ja kaupunkia hyvin hillitysti ja omalla tyylillämme. Aloitimme tietysti perinteisesti jo Helsinki-Vantaalla vappujuomilla ja yllätysoluilla. Simapajan Wandering Minstrel päräytti reissun kaupallisen osion käyntiin. Joten.. sidde i parken og drikke stærk øl venligst.