Olutkulttuurini muutos

Vuodet vierivät ja asiat muuttuvat. Se mikä oli ennen pientä, oudoksuttua ja hifiä onkin nyt hyväksyttyä, mainstreamia ja tavallista. Puhun tietenkin olutkulttuurin murroksesta. Vanhat parrat nauravat nyt partaansa: "Mitä se julppi mistään tietää" Niin jääkään vain sinne omiin juoksuhautoihinne huutelemaan. Kenties en tiedä mistään mitään, mutta se mitä näen, tunnen ja itse koen onkin nyt käsittelyssä. En aio kertoa 90-luvun murroksesta, en keskioluen vapautuksesta, vaan 2000-luvun lopusta tietenkin. En ole tietokirjailija, joten en halua tarkastella historiaa, vaan elävää elämää.  Ysäri edusti minulle lapsuutta, Eurodancea, parhaita piirrossarjoja (toki myös 80-lukukin), legoja, supersoakeria ja monia muita kadonneita asioita, joita nostalgisoin mielelläni. En kuitenkaan nähnyt pienpanimobuumia, koska sitä ei minun maailmassani ollut. Oli vain Lahtelaista, Lapparia, Olvia ja Lonkeroa.

Ensirakkauteni maitokaupassa

Tämä nyt käsillä oleva murros on edennyt huimaa vauhtia. Aloitan menneestä.
Helpoiten tämän käsittää katsomalla lähimarketin hyllyä. Aloitellessani harrastusta lähikauppani kiintoisimmat oluet olivat Budvar, Urquell ja Murphys. Laitilan Kukkoakin oli hyllyssä edustamassa pientä, mutta muista ei puhettakaan. Salkkukauppa kävi, ilman Pirkkaa, Euroshopperia ja Rainbow:ta. Alkosta sai sitten mitä vain. Tai siltä se aloittelijasta silloin tuntui. Sierra Nevadaa, Schlenkerlan Märzeniä ja Bräuweissea alle kolmen euron, Rochefort oli kallis reilulla neljällä eurollaan, joten jouduin pitkään pohtimaan: " Voisiko se olla sen arvoista".
Sitten tulivat mm. Nönnön IPA, joka taisi kustantaa alle vitosen, samoin Slottskällansin Imperial Stout n. 3€. Kaikkea piti kokeilla ja oppia.

Se IPA joka muutti maailman?

Hintataso oli siedettävä silloin. Muistan aloitellessa, että kaveripiiristäni ei kukaan tajunnut mitään, vaikka kuinka halusin hehkuttaa näitä hienoja tuotteita. Se oli ultimaattia hipsteröintiä ennen koko käsitteen siirtymistä Suomeen. Hitaasti ajat muuttuivat. Nokia toi Elowehnän kauppoihin ja maailma koki järistyksen. Weisseä tölkissä ja ruokakaupassa!

Lisää kuvateksti

Panimot alkoivat hitaasti investoimaan enemmän ja laajenemaan. Saimaa puski Marsalkkaa jokaiseen hyllyyn, Nokia laukaisi LuomuPilsin, Suomenlinna laajeni Vantaalle ja sitäkin alkoi hitaasti näkyä kauppojen hyllyillä. Laitilalta saapui Kukko Ale, Kievari sarjan Humalainen oli melkoinen humalapommi jo silloin. Huvila siirtyi Malmgårdiin ja Dinkeliä, sekä Blondea saapui kauppoihin. Isoista Sinebrychoff alkoi julkaista vuosioluitaan ja omia erikoisuuksiaan, kuten Korpisavua. Ja nyt Olvi räväytti IPA:lla.
Pian en ollut yksin ajatusteni kanssa. Kaverien Koffien rinnalle alkoi tulla Brewdogia, Hoegaardenia ja Franziskaneria.
Kotiolut rintamakin vaikutti aluksi Suomessa hyvin pienen piirin virittelyltä. Tavaraa sai lähinnä ulkomailta tilaamalla jos kruunun kurssi vain oli suosiollinen. Hitaasti tämäkin puoli on kasvanut melkoisesti. Moni, tai lähes jokainen pienpanija on kuitenkin tältä pohjalta enempi/vähempi ponnistanut.
Olutfestivaalienkin taso kasvoi vuosien varrella, niin laadultaan, kuin määrältään.

Koko harrastus muuttui naureskellusta yleisesti hyväksytyksi.
Kehitys jatkui tiukkana nousujohteena. Muflonia ruokakaupoissa, Nokian 66, Rekolan avaus oli ehkäpä vahvin alkusoitto nykyiselle buumille. Pian maan pienpanimoiden määrä kasvoi vauhdilla nykyisiin mittasuhteisiinsa. Kuin sieniä syyssateella. Tätä on ollut ilo katsella, sekä osaltani myötävaikuttaa.
Nyt tuntuu hassulta käydä ravintoloissa katselemassa miten Karjalan sijaan ihmiset uskaltavat tilata muutakin. Isot ovat helisemässä kaikkialla. Humalahakuisuus on muuttunut ja varsinkin IPA:sta on tullut järjettömän suuri tekijä tyyleissä. Ruokakauppojen taso on jo sillä tasolla, että nyt sieltä löytyy muutakin, kuin kymmenen erilaista, mutta samanlaista vaaleaa lageria.

Koffin valtaukset eivät aina osuneet kohdalleen

Silti tätä touhua katsellessa sitä kysyy itseltään: "Onko tämä vain hetken huumaa, vai pysyvä trendi". Kaatuuko korttitalo, kuin 90-luvun lopulla? Miten suuret vastaavat huutoon? Missä menee humalahakuisuuden rajat? Nouseeko mikään IPA:n ohi? Koska Suomi nousee muiden pohjoismaiden tasolle?  Koska hapanolut buumi saapuu Suomeen? Kokeeko sahti vielä uuden vahvemman renessanssin? Mitä olutta juomme kymmenen vuoden päästä? Onko 4,7% rajaa silloin?
Elämme hyvin kiintoisia aikoja.

Sandels Dark, parasta ennen