Olutarvioissa: Hoppin' Frog B.O.R.I.S The Crusher

 

 Hyvää päivää arvoisat lukijat. Huomenna bloggaajaa siirtyy vapaammille maille kohti Kööpenhaminan hipsterfestareita, eli Copenhagen Beer Celebrationia. Sitä ennenkin maistuu tietysti laadukas, timantin luja olut..

Hoppin' Frog on yksi niistä elämää suuremmista panimoista. Panimo, jolta en ole koskaan juonut yhtään huonoa, keskinkertaista, tai oikeastaan edes ”perus hyvää” tuotetta. Kaikki maistamani tuotteet ovat olleet täyttä timanttia. Tämä on siinä mielessä hämmentävää, että kyseessä ei ole edes kovin vanha panimo. Hoppin Frog nimittäin avattiin ”vasta” 2006 Ohion Akronin kaupunkiin. Panimon maine syntyi oikeastaan juuri käsissä olevan pullon avulla. BORIS (Bodacious Oatmeal Russian Imperial Stout) the Crusher oli legenda syntyessään. Olut joka voitti lähes kaikki mahdolliset palkinnot alkaen Great American Beer Festivalin kultamitalista (tuplasti) päättyen hiljakseen RateBeerin top 20 panimot listalle.

Jos tämän kaiken ajatellaan osuneen yhdelle panimolle näin lyhyessä ajassa, voidaan todeta että Akronissa tehdään asioita vähintäänkin oikein. Asiassa toki tulee huomioida, että panimon omistajlla Fred Karmilla on ”erikoisoluiden” (ääh, inhoan sanaa, mutta kuvatkoon nyt) valmistuksesta kokemusta jo vuodesta 1994 ja Yhdysvalloissa nyt vain on suuremmat markkinat tällaisille tuotteille.

Jos osa Yhdysvaltain huippupanimoista on näennäisesti avoimia reseptiikkansa suhteen samaa ei voi sanoa Hoppin' Frogista. Boriksenkaan spekseistä panimo ei juuri hiisku mitään. 9,4% alkoholia ja 60ibua katkeruutta.

Klassisen ärsyttävään tapaan tämäkin saapuu 0,65l pullossa, vaikkakin 0,355l pullo olisi soveliaampi, kun jakoseuraakaan ei ole, vaikka kuinka kiikaroin. Kenties naapuri syöksyy paikalle kun sihautan korkin?

Lasiin alkaa valua paksua öljyistä ja musteen mustaa olutta. Niukka ruskea vaahto, joka katoaa harmittavan nopeasti. Toki yleinen ilmiö näin paksuissa ja vahvoissa.

Tuoksu.. Huumaa. Tiukka yhdistelmä espressoista kahvipapuisuutta, sellaista hedelmäistä. Tummaa suklaata riittää. Hieno annos kuivattua hedelmäisyyttä vierteisen makeuden kera. Tässä käy jopa häivähdys vaniljapapua. Jännästi mielleyhtymä menee enemmän Englannin suuntaan, kuin Yhdysvaltoihin.

Maussa kauran alkaa jo havaitsemaan. Todella tukevaa. Kuivaa 80% tummaa suklaata sekoittuu paahteiseen kahvisuuteen, kahvipapuihin ja kuivattuun hedelmäisyyteen. Vähäisesti lakritsaa. Pihkaisuus ja paahteisuus putsaavat lopussa makupalettia kaikesta paksuudesta. Todella miellyttävää.

Suutuntuma on todella täyteläinen, paksu, lähes pureksittavaa nektaria. Alkoholi on kohtalaisesti taustalla, hiilihappoja on matalasti.

Hoppin' Frog tekee sen taas.. Tinkimätöntä laatua, tasapainoa ja suuria tuotteita. ”Joko se loppui”.

 Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 42/50

Kesäkauden avaus:Olvi IPA

Kesäkauden avaaminen on pyhä rituaali. Se tulee suorittaa ensimmäisenä vapaana kevätpäivänä. Heti kun linnut livertävät kilpaa rivitalon pensaissa, anoen pullan muruja evääkseen. Täällä terveystalebanit, kaupungin viisaat ja muut suuriruhtinaat ovat kieltäneet pienten iloisten ystävieni ruokkimisen. Minun vastaukseni tähän on Gandhimainen kansalaistottelemattomuus, joten saattaa olla että tähteet päiväkahvin nisuista katoavat parempiin nokkiin.
Lisäksi tähän tarvitaan ensimmäinen +10c kuulas päivä heti kun lumet ovat takapihalta sulaneet.
Varustukseen kuuluu tietysti ruosteinen pallogrilli, ei oma, vaan kaupungin. Vesipiippu, mieluiten n. 80Cm korkea egyptiläinen Khalil. Pesä täyteen viime kesänä haalittua, osittain makunsa menettänyttä tupakkaa, läppäri ja bisseä. 
Soittolistalle valitsen aina ajankohtaista, yhteiskunnalle naljailevaa musiikkia. Tänään Ultra Bra kertoo:" Ei kerta kaikkiaan tehdä mitään mitä keskustapuolue haluaa".
Yhdessä tämä kombinaatio saa paheksuvia katseita naapuruston perussuomalaisilta, jotka kulkevat kehdosta hautaan, työn, kodin, uskonnon ja isänmaan kautta läpät silmillään omassa mustavalkoisessa maailmassaan. Minun maailmani on kaunis, täynnä värejä, sävyjä ja linnunlaulua.
Kesä alkaa. Saan tanssia ja pogota yömyöhään kasteisella nurmikolla, katsella tähtiä, elää, rakastaa, ottaa rommipullosta huikkaa ja laulaa rakkaudesta, hyvyydestä ja tämän yhteisen planeettamme puolesta.
Palaan tripiltä tähän hetkeen. Sytytysneste juoksee pitkin hiiliä, vesipiippu on latingissa ja olut. Olut on kylmää, vaahtoavaa, enkä löydä sakkaa kieleni alta.
Olvin tuore IPA pysäytti ja aiheutti ilmestyessään suurta hämmennystä. ”Mitä v..a täällä tapahtuu” Nipistäkää minua. Miten Harkkojen, Halkojen ja Reinojen jälkeen voi tulla tällaista. Spekulaatio oli suurta, ihmetys suurempaa. Humalakattaus kuullosti syntisen hyvältä. Mosaic, Comet, Galaxy, Saphir, voisiko edes Olvi mokata tällä kombolla?

Nyt se vaahtoaa kauniisti, jälleen, edessäni.
Tuoksussa keveää hedelmäisyyttä, maltaisuutta ja kivasti käpyisän pellettistä humalaa. Sitrusta, vähän tropiikkia.
Maku alkaa.. hitto vie, käpyä ja pellettiä, kyllä juuri tästä pidän. Pihkaa, hyvin keveää maltaisuutta. Greippiä, vähän hedelmäisyyttä. Oikeastaan aika hyvin kohdallaan. Sopivat katkerot runkoon nähden.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohko juoda, pirteä.
Olvi.. Mitä sieltä tuleekaan? Kyllä nyt on pyyhitty pöytää Haloilla ja Reinoilla. Aivan upea aluevaltaus, joka luo uskoa tulevaan, mutta siltikin... nipistäkää minua, en usko tätä. Tai jos tämä oli unta, niin älkää herättäkö, vaan pitäkää toisistanne huolta, minä kyllä pidän tästä.

Olutkulttuurini muutos

Vuodet vierivät ja asiat muuttuvat. Se mikä oli ennen pientä, oudoksuttua ja hifiä onkin nyt hyväksyttyä, mainstreamia ja tavallista. Puhun tietenkin olutkulttuurin murroksesta. Vanhat parrat nauravat nyt partaansa: "Mitä se julppi mistään tietää" Niin jääkään vain sinne omiin juoksuhautoihinne huutelemaan. Kenties en tiedä mistään mitään, mutta se mitä näen, tunnen ja itse koen onkin nyt käsittelyssä. En aio kertoa 90-luvun murroksesta, en keskioluen vapautuksesta, vaan 2000-luvun lopusta tietenkin. En ole tietokirjailija, joten en halua tarkastella historiaa, vaan elävää elämää.  Ysäri edusti minulle lapsuutta, Eurodancea, parhaita piirrossarjoja (toki myös 80-lukukin), legoja, supersoakeria ja monia muita kadonneita asioita, joita nostalgisoin mielelläni. En kuitenkaan nähnyt pienpanimobuumia, koska sitä ei minun maailmassani ollut. Oli vain Lahtelaista, Lapparia, Olvia ja Lonkeroa.

Ensirakkauteni maitokaupassa

Tämä nyt käsillä oleva murros on edennyt huimaa vauhtia. Aloitan menneestä.
Helpoiten tämän käsittää katsomalla lähimarketin hyllyä. Aloitellessani harrastusta lähikauppani kiintoisimmat oluet olivat Budvar, Urquell ja Murphys. Laitilan Kukkoakin oli hyllyssä edustamassa pientä, mutta muista ei puhettakaan. Salkkukauppa kävi, ilman Pirkkaa, Euroshopperia ja Rainbow:ta. Alkosta sai sitten mitä vain. Tai siltä se aloittelijasta silloin tuntui. Sierra Nevadaa, Schlenkerlan Märzeniä ja Bräuweissea alle kolmen euron, Rochefort oli kallis reilulla neljällä eurollaan, joten jouduin pitkään pohtimaan: " Voisiko se olla sen arvoista".
Sitten tulivat mm. Nönnön IPA, joka taisi kustantaa alle vitosen, samoin Slottskällansin Imperial Stout n. 3€. Kaikkea piti kokeilla ja oppia.

Se IPA joka muutti maailman?

Hintataso oli siedettävä silloin. Muistan aloitellessa, että kaveripiiristäni ei kukaan tajunnut mitään, vaikka kuinka halusin hehkuttaa näitä hienoja tuotteita. Se oli ultimaattia hipsteröintiä ennen koko käsitteen siirtymistä Suomeen. Hitaasti ajat muuttuivat. Nokia toi Elowehnän kauppoihin ja maailma koki järistyksen. Weisseä tölkissä ja ruokakaupassa!

Lisää kuvateksti

Panimot alkoivat hitaasti investoimaan enemmän ja laajenemaan. Saimaa puski Marsalkkaa jokaiseen hyllyyn, Nokia laukaisi LuomuPilsin, Suomenlinna laajeni Vantaalle ja sitäkin alkoi hitaasti näkyä kauppojen hyllyillä. Laitilalta saapui Kukko Ale, Kievari sarjan Humalainen oli melkoinen humalapommi jo silloin. Huvila siirtyi Malmgårdiin ja Dinkeliä, sekä Blondea saapui kauppoihin. Isoista Sinebrychoff alkoi julkaista vuosioluitaan ja omia erikoisuuksiaan, kuten Korpisavua. Ja nyt Olvi räväytti IPA:lla.
Pian en ollut yksin ajatusteni kanssa. Kaverien Koffien rinnalle alkoi tulla Brewdogia, Hoegaardenia ja Franziskaneria.
Kotiolut rintamakin vaikutti aluksi Suomessa hyvin pienen piirin virittelyltä. Tavaraa sai lähinnä ulkomailta tilaamalla jos kruunun kurssi vain oli suosiollinen. Hitaasti tämäkin puoli on kasvanut melkoisesti. Moni, tai lähes jokainen pienpanija on kuitenkin tältä pohjalta enempi/vähempi ponnistanut.
Olutfestivaalienkin taso kasvoi vuosien varrella, niin laadultaan, kuin määrältään.

Koko harrastus muuttui naureskellusta yleisesti hyväksytyksi.
Kehitys jatkui tiukkana nousujohteena. Muflonia ruokakaupoissa, Nokian 66, Rekolan avaus oli ehkäpä vahvin alkusoitto nykyiselle buumille. Pian maan pienpanimoiden määrä kasvoi vauhdilla nykyisiin mittasuhteisiinsa. Kuin sieniä syyssateella. Tätä on ollut ilo katsella, sekä osaltani myötävaikuttaa.
Nyt tuntuu hassulta käydä ravintoloissa katselemassa miten Karjalan sijaan ihmiset uskaltavat tilata muutakin. Isot ovat helisemässä kaikkialla. Humalahakuisuus on muuttunut ja varsinkin IPA:sta on tullut järjettömän suuri tekijä tyyleissä. Ruokakauppojen taso on jo sillä tasolla, että nyt sieltä löytyy muutakin, kuin kymmenen erilaista, mutta samanlaista vaaleaa lageria.

Koffin valtaukset eivät aina osuneet kohdalleen

Silti tätä touhua katsellessa sitä kysyy itseltään: "Onko tämä vain hetken huumaa, vai pysyvä trendi". Kaatuuko korttitalo, kuin 90-luvun lopulla? Miten suuret vastaavat huutoon? Missä menee humalahakuisuuden rajat? Nouseeko mikään IPA:n ohi? Koska Suomi nousee muiden pohjoismaiden tasolle?  Koska hapanolut buumi saapuu Suomeen? Kokeeko sahti vielä uuden vahvemman renessanssin? Mitä olutta juomme kymmenen vuoden päästä? Onko 4,7% rajaa silloin?
Elämme hyvin kiintoisia aikoja.

Sandels Dark, parasta ennen

1.4 - sanaketjuvirus

Hyvää juhannusta arvoisa olut.

Tänään on mursut liikkeellä pitkin käytäviä ja huvittavia ovat heidän juomansa kuumissa koloissa.
Blogiin näkyi saapuvan yksi puolen hehtaarin metsän silli. Hän naurahti tutulla äänellään, että mitäs juomaa nyt olikaan tarkoitus dokata? Kunnes käytetty lasi putosi puusta. Sen reunalla makasi ampiainen, jonka oli tarkoitus maistella Kari Salmelaista ja Neiti B:tä matkalla aina Pihtiputaalle asti. Kari tästä rietastuneena totesi: Soittakaapas meille "Kuinka saisi rikki kookospähkinän". Niinpä Neiti B kävi erotiikkaliikkeessä ostamassa puhallettavan M.A Nummisen ja hanurin, joilla hyväillä Herra X:n nallea. "Tämäpä on vallan psykedeelistä touhua" ampiainen humaltuneena totesi itselleen.
Dokaamisesta tulisi tulla kaunis, kuin yön Jussi Hakulinen oli 80-luvulla mahtavassa permiksessään. Se vuosikymmen näytti pastellisävyisiltä nalleilta, joilla piti olla lasit täynnä tuhtia Vaakunaa.
Iloinen ja siloinen oli Vaakunan Fransmanni ravintolan keittiömestari, kun pihviä norpan ruhosta katsellen kauli. Tämä operaatio ei ollut hyvä menestys ravintolan vihervasemmiston mielestä, koska norpat ilman elämää maistuvat sukupuuton partaalla olevalta viherpippurilta. Niinpä viherpippuri päätti jäädä nostamaan syytettä keittiömestaria ja Fransmannia vastaan, jolloin sukupuolisyrjintä kasvoi seksuaaliseksi häirinnäksi koko norppa populaatiota koskien. Norpat eivät halunneet nähdä Apulantaa viherpippurien Saimaalla. Asianajajaksi kaivettiin suosta itse Matti Airaksinen ja tuomioistuin karkasi Kauniaisiin kuulematta timanttista jyystöä. Samaan aikaan Vaakuna olisi halunnut tanssia eurodancea ilman villasukkia ja lihakirvestä. Olutvalikoima oli Justin Bieberin auton takapaksissa turvassa Kanadalta ja Fransmannilta. Valikoimissa olisi ollut suukapula, muttei budia ja Unto Monosta. Kukkien kastelu ei kannata puolen hehtaarin metsässä ilman Jaska Jokusen onnea. Tänä yönä blogi sulaa laavassa, jossa poltetaan napakympin Kaitsua ja keittiömestareita ilman rakkautta, kuravettä ja Fazerin sinistä.