Kahden oluen maa

Iltaa arvon lukijat.
Flunssassa ei viitsi paljoa maistella, joten koitan kirjoitella tänään henkeviä.
Tiedättehän tilanteen ravintolan tiskillä, Alkossa ja joskus muuallakin, kun joku on ostamassa/tilaamassa olutta: "Onks se vaaleeta, ku en tykkää tummasta".
Niin, elämme maassa jossa jokamies tuntee vain kaksi olutta; vaalean lagerin ja sen toisen.."tumman".
Joku sofistikoituneempi osaakin jo tiedostaa vehnäoluen ja sen mystisen huoneenlämpöisen "alen". Tilanne muuttuu toki tiedostavampaan suuntaan pikkuhiljaa, mutta miksi näin on?
Toki historialla ja kieltolain jälkeisellä ajalla on merkittävän suuri vaikutus, sekä suurien panimoiden, no nätisti sanottuna "tuloshakuisuus". Ylipäänsä siis kulttuurinen asema juomana jolla voi kivasti aloitella ennen kuin siirrytään kirkkaisiin ja baarissa loivennellaan euron tuopeilla ja parilla kossukolalla fiilistä. Näin siis usein suuren yleisön keskuudessa.
Asenteiden muuttuessa tiedostavampaan suuntaan oikein pysähdyin miettimään, että mikä suurten panimoiden brändeistä olisi nyt IN. En oikeasti keksinyt. Lapparin menestysaika jäi taakse jo vuosikymmeniä sitten. Karjala elää jääkiekko-assosiaation kautta ja samalla äijä maineella tuntuu ratsastavan myös Karhu. Koff ja Olvi taas ovat näin fiilispohjalta niitä markettien halpoja bulkkilavatuotteita ja tähän päälle kaupan omat merkit: Pirkka, Rainbow, jne. Tulin siihen lopputulemaan, että yksikään näistä brändeistä ei taida olla enään herra eikä hidalgo. Väittäisin, että eletään eräänlaisessa myrskynsilmässä, jossa kuluttajaa ei oikeasti kiinnosta alkuperä, kunhan on halpaa ja tuttua.
Tämä näkyy ehkä myös valtavirran tuotteissa. Koitetaan kalastella kuluttajia Tuntemattomilla Sotilailla, Rockilla, "Tuplahumalalla", Arctic Maltilla, 6.12, Wganer, Fingerporit ja muut Harkot.  Tässä panimot ampuvat kulttuuria jalkaan. Palveleeko kuluttajaa, saati olutkulttuuria tarjoamalla toinen toistaan samanlaisia tuotteita eri nimellä ja "magnum aromilla ja vähän karamellimallasta". Minä sanon ei, pikemminkin hämää.
Meidän pitäisi päästä eteenpäin tästä vaalea/tumma jaottelusta ja tarjota rohkeasti kokonaan uutta, eikä uskotella asiakkaille, että on vain sitä vaaleaa lageria erillaisilla variaatioilla, tosi vahvaa ja niitä tummia.
Nyt ehdotankin kanssa harrastajille pieniä talkoita. Kun seuraavan kerran kuulet nämä sanat "onks se niinku tummaa vai vaaleeta". Astu esiin sen piilottelemasi massiivisen tietämyksen kanssa ja ehdota vaikkapa vehnää, kevyttä golden/blond alea, cream alea, kerro bockista, brown alesta ja siitä kerrasta kun silloin kerran joit Dry Stoutia Dublinissa, pelottele hulluilla belgialaisilla, jotka lisäävät aivan mitä tahansa oluensa sekaan ja herkistä kuulijaasi siitä kerrasta kun suoraan tammitynnyristä laskettua olutta Saksassa. Väritä maailmaa ebc väriskaalan laajalla penselillä ja tarinoi kuinka se väri ei nyt ihan oikeasti vaikuta, välttämättä, makuun yhtään. Muista mainita kuinka pienet panimot, niin kotimaassa, kuin kaukana merten takana tekevät vanhaan tapaan asioita käsityönä. Älä tuputa, mutta tarinoi. Kenties tästä alkaa uusi harrastus, satunnaiskokeilujen kautta. Jokainen uusi "käännytetty" yleensä jakaa tätä oluen ilosanomaa tutuilleen. Vai voitko sinä kertoa rehellisesti pitäväsi harrastuksesi kokonaan omana tietonasi? Juu en minäkään..

Itse poistun nyt jäähdyttelemään "aamupalastouttia". Ainakin keittohöyryt avaavat tukkoisen nenän, jos ei muuta. Kuitenkin.. Hyvää vappua kaikille.

Sokkotestissä kolme American Pale Alea

Lasissa käväisi sokkona kolme apa:a. Oskar Blues Dale's Pale Ale vs Lagunitas New Dogtown Pale Ale vs Nokian Keisari 66 American Pale Ale.
Kaikki tämä vieläpä videoituna kahdessa osassa.

Ai että miksi kahdessa?
No kävikin niin, että akku otti ja loppui kesken humalajuhlan..

Linkit: osa 1
Ja: osa 2


ps. Oikea rivi tällä viikolla: 1. Lagunitas, 2. Oskar Blues, 3. Nokia

Olutarvioissa: Courage Russian Imperial Stout

Oluen speksit:

Mikä:  Courage Russian Imperial Stout, Imperial Stout, Englanti.
Mistä: Systembolaget
Hinta: Ei muistikuvaa
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Tarinan mukaan tätä on pantu vuodesta 1795 ja näin ollen se olisi yksi koko tyylin esikuvia. Tänä päivänä Couragen brändin omistaa Wells&Young's, joka tunnetaan vaikkapa Young's Special London Alesta, sekä Double Chocolate Stoutista.



Terveisiä Tukholmasta.
Käväisin laivailemassa viikonloppuna ja kannoin "vain" 13 pulloa olutta kotiin. Passagenin Systembolaget näytti jälleen miten erinomaiset valikoimat ja tavallaan kohtuullinen hintataso naapurissa on. Tosin kruunun kurssi on ikävän korkealla tasolla, joten eipä tuossa suuria säästöjä ainakaan saa aikaiseksi. Laivalla taas tax-freessa oli otettu askel eteenpäin. Viking Mariellan hyllyille oli ilmestynyt nyt jo huimat Murphy's, Newcastle, Affligem Blond ja (täytyykö mainita) Sol. Sokerina pohjalla Vaspin Savua oli yös tarjolla. Sen sijaan vanha Pub on kadotettu ja tilalla on modernin näköinen, mutta tyhjyyttään ammoittava Cavabar, eli skumppabaari. Kaikenlaisia kotkotuksia.. Olutta sai viereisestä Musik Meister disko/karaoke paikasta, joka muistuttaa lähinnä pikkukaupungin ainoaa nuhjuista baaria. No bisset kantoon ja väljemmille vesille hörppimään, kun ei siinä metelissä kuullut edes omaa ääntään oli tarinan iskeminen vaikeaa. Tämä kannustikin seuruettamme entistä pidempään hyttijuovoamiseen. No nyt viimein kotona ja tuliaispulloista ensimmäisenä avautuu Courage Russian Imperial Stout.

Ulkoinen habitus on klassista tyylilajia. Sysimustaa moottoriöljyä sangen kermaisella ja paksulla vaahdolla nostaa suunpielet hymyyn.
Tuoksussa on reiluhkosti pehmeän paahteista maltaisuutta, hieman suklaata ja toffeista makeutta. Häivähdys vaniljaa ja kevyesti hedelmäisyyttä. Yksinkertaista, mutta todella onnistunut ja tasapainoinen tuoksumaailma.
Maussa reiluhkosti makeahkoa ja paksua maltaisuutta ennen paahteen tuomaa kuivuutta. Tummaa suklaata, vähäisesti lakritsaa ja hieman puumaisuutta. Jälkimaussa aavistus hedelmäisyyttä ja pitkä paahteisen makea loppuliuku.
Suutuntumaltaan melko täyteläinen tapaus. Hiilihappoja on todella niukasti, joten tämä pysyy paksun kermaisena ja jopa hieman öljyisenä.
Courage Russian Imperial Stout on valtavan tasapainoinen ja hillityn tyylikäs IS, kaikkien juotujen jenkkityylisten "Imperiaalien" jälkeen varsin miellyttävä tuulahdus menneisyydestä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 5/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 40/50

Olutarvioissa: Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils & Stout

Oluiden speksit:

Mikä:  Mallaskosken Kuohu Valioluokka Pils & Stout, Suomi.
Mistä: Ruokakaupat.
Hinta: n. 2,29€/0,33l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerot: 32ebu(Pils), Stoutista ei arvoja.
Nippelitietoa: Mallaskosken Panimo on perustettu v. 1997, pakkakunnalla tosin oli panimotoimintaa 1960-luvulle asti. Nykyään Mallaskosken omistaa Captol Invest, jonka omistukseen kuuluu mm. Resta Servaali. Panimo tunnetaan erityisesti Kuohu sarjan oluistaan.


Sunnuntaita kaikille.
Pieni yllätys koitti kauppareissulla, kun hyllyn kulmassa seisoikin uuden karheat Kuohu Valioluokka oluet. Valioluokasta on ilmeisesti tulossa Mallaskosken Premium brändi, jonka alla on nyt tuoreet Stout&Pils. Ulkoisesti tölkit ovat ainakin komeat, joten mennään pidemmittä puheitta tuopin äärelle.

Ensimmäisenä lasiin valikoituu Pils. Se on humaloitu Saphirilla ja Perlellä.
Ulkonäköasiat vaikuttavat perinteisiltä: Vaalean kullankeltaista ja kirkasta olutta kohtalaisella vaahdolla, joka laskee melko nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa aromaattista yrttisyyttä, kukkia ja ruohoa. Keskiasteisesti leipäistä maltaisuutta mukana tuomassa tasapainoa ja hento annos voita kaiken takana. Simppeli, puhdas ja jopa miellyttävä tuoksu kotimaiseksi Pilsiksi.
Maussa on leipäisen keksistä maltaisuutta, täysmallasta nääs. Hieman voista diasetyyliä alla(itse pidän tästä piirteestä), sekä niittyisen ruohoista humalaa, hyvin keveä häivä sitruunamelissaa ja lopussa kepeät katkerot puremassa. Raikas ja simppeli olut myös maultaan.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, juotavuus on helppoa ja hiilihapot on ainakin omaan makuuni sopivalla tasolla.
Valioluokka Pils on tyylissään varsin onnistunut olut ja hyvä pelinavaus kesää kohden, jos vain saatavuus pysyy hyvänä. Oikeastaan ainoaksi ongelmaksi koen sen, että esim. Nokian LuomuPils on litrahinnaltaan selvästi edullisempaa, mutta.. 0,33l tölkki on mielestäni saunassa kaikkein toimivin ratkaisu. Melko hyvä ja simppeli Pils siis.
 Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 29/50


Ja seuraavaksi stout

Stout valuu lasiini lähes mustana ja jättää päälleen kauniin kermaisen ja pahuksen kestävän vaahdon.
Tuoksussa paahteista kahvia, hiven tummaa suklaata ja aavistus ruislimppua. Taustalla hennosti hedelmäisyyttä. Miellyttävä tuoksu näin kevyessä oluessa, joten tästä pisteet Mallaskoskelle.
Maku alkaa hennolla yhdistelmällä kuivattua hedelmäisyyttä ja hieman nokista paahdetta ja maitohappoisuutta. Heti perään suuhun valuu annos kahvia ja kevyesti suklaata päättyen aivan kevyeen paahteiseen tuhkaisuuteen.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja helpohkosti juotava.
Valioluokka Stout kyllä yllättää. Sanoisin jopa että tällaista kotimaista maitokauppastouttia olenkin kaivannut jo tovin. Tähän hintaan on aika ohittamaton tarjous ruokakaupassa, joten kiitos ja kumarrus.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50


Yhteenveto:
Hienoja oluita aseveliystävälliseen hintaan. Erityisesti Stout loistaa tästä kaksikosta. Nyt ei muuta kuin ideamylly jauhamaan ja lisää valioluokkaa. Brown Ale, American Pale Ale, Bitter, Mild Ale, Witbier ja vaikka Kölsch seuraavaksi.

Videoarvio: Hemel & Aarde

Iltaa.
Oletan arvoisten lukijoiden nähneen vanhan videon De Molenin Hemel&Aardesta jossa olut kuohuaa 1,5m korkeuteen. No näin kävi itselleni jo kerran ja siivoustalkoot kutsuivat. Koska haluan antaa toisen mahdollisuuden ja koska tämä on opettavainen blogi halusin jälkipolville näyttää saman ilmiön suojatussa ympäristössä.
Tuliko opetusvideo siivoamisesta vai mikä oli lopputulos? Ainakin vittupäitä lensi liian monta, jotta opetus-tv kutsuisi..

Pahoittelemme asiatonta kielenkäyttöä, ohramallasta ja vittuilua. Meillä kaikilla on joskus hyvä päivä, mutta tänään sellaista ei ollut.

Videoon -> Hemen&Aarde

Korkinkääntöpuolet - Video"arvio"

Jotkut hullut ovat kaivanneet jatkoa taannoiselle Saison Dupont pätkälle.
No sitä on luvassa. Nimittäin käytimme Dupontia porttina vahvempiin douppeihin. Lasiin valuikin heti perään Vasp:n SavuKataja ja promillemittari jatkoi kasvuaan.

Seuraava video sisältää: Ohramallasta, selviytymistä näreen (siis kuusen) alta, käkikelloja ja alkoholia. Tämän pätkän jälkeen tajusimme, tai siis kuvaaja tajusi, laittaa kameran pois.

Ja tässä se on: linkki

Lyhyitä uutisia ja omia pohdintoja

Hyvää sunnuntai iltaa.

Ei arvioita tänään, eli korkki pysyy visusti kiinni.
Sen sijaan muutamia uutisia ja pari pähkäilyä.

Ensinnäkin Alkon kevät/kesäoluista on tihkunut tietoja, parhaiten nämä on luettavissa Senor Rio Bosquen reittausblogista:

Listaan nämä nyt tähänkin:
- Herold Bohemian Wheat Lager -> Tuttujuttu, ihan ok.
- Kapuziner Weissbier Kristall-Weizen -> suodatettuvehnis, naah.
- Pietra Colomba Blanche -> Witbier. Ei ainakaan RB:n perusteella mikään huippu tyylissään.
-  Weihenstephaner Pilsner -> Tuttujuttu tämäkin, Ok-leiman pils makkaran kyytipojaksi.
- Wisby Sleepy Bulldog Summer Pale Ale -> Jäi kertaalleen maistamatta, joten kyllä kiinnostaa ainakin pullon verran.
- Rekolan Munkintie -> Rekolalle selkään taputusta ensimmäisestä Alko tuotteesta. Parempi kuin Saimaan Luostari.
- Green Flash West Coast IPA -> Arkadiasta vakiohyllyyn? Tulee varmasti ainakin kertaalleen testailtua.
- Nøgne Ø Two Captains Double IPA -> DIPA+Nögne = hitti tai huti. Jäi maistamatta, kun ehti loppua mennä suvena.
- Ayinger Bräu-Weisse -> Viimeinkin. Oli takavuosina yksi lempioluitani, silloin paras balanssi weisseksi ja hintakin oli 2,5€, ei taida olla enään.

Mitähän muuta..
Oma keitoni pärähti eilen myyntiin, linkki KS:n juttuun löytyy esim. blogin naamakirjasta.
En ollut ensipuraisuun tyytyväinen. Puhdas, todella simppeli ja raikas, mutta jeesus että ei voi ymmärtää mihin katosi Citra & Amarillon aromi. Samoja humaloita, samoja määriä käytänyt itsekin ja toimii. On minulla itseasiassa käsitys tästä, mutta olkoon. En jaksa ruveta vääntämään asiasta, josta tiedän olleeni oikeassa. Maito on lattialla ja asialle ei mahda enään mitään, ellei joku taio Randallia esiin (kuva).
Aion muuten tällä viikolla keittää tismalleen saman erän uudestaan kotona ja katsoa olenko oikeassa. Itseasiassa jos ehdin, niin laitan myös eräälle harrastajalle erän IPA:a tulemaan.

Randall the enamel animal

Huomenna starttaa muuten Radio Säteily ja tiistaille on luvassa ohjelma nimeltä Panimo, joka käsiin taisi lopulta päätyä pullot Ruis pale-alea, Imperial Blackia, sekä Saison D'Upon D:tä. Joten tiistaina klo 19 viritän ainakin itse taajuuteni virtuaalimaailmassa kohti Rovaniemeä.



Tällaista tänään. Seuraavaksi pullottamaan Imperial Porteria. Maltaisen takatalvisin terveisin: Johnny R.

Olutarvioissa: Anchorage Galaxy White IPA

Oluen speksit:

Mikä: Anchorage Galaxy White IPA, India Pale Ale, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 15€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkerot: 50ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Raaka-aineina mm. Galaxy humalat, witbier ja brettanomyces "hiivat", mausteina korianteri, kumkvatti ja pippuri.


Tänään pitäydytään vähän perinteisemmässä arviossa, joskin Youtubeen on jossakin vaiheessa tulossa tavaraa lisää (valitettavasti).
Pullossa oleva olut taas on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Otetaan aluksi perinteinen belgityylinen witbier (esim. Hoegaarden). Lyödään alkoholiprosentti seitsemään, humaloidaan IPA tasoisesti Galaxylla ja lisätään vielä brettaa sekaan. No tässä kohtaa on selvästi mietitty, että ei riitä. No siirrettään olut vielä ranskalaisiin tammitynnyreihin ja muistetaan vielä maustaa keitos korianterilla, kumkvatilla ja pippurilla. Täytyy todeta että nyt ollaan hyvin perverssien asioiden äärellä..Ja sehän sopii, seuraavaksi hieman japanilaista lonkero hentaita saksalaisella ääninäyttelyllä. Taustalla soi sinfonista metallia ja tämä kaikki tapahtuu tietysti avaruusasema Mirillä. Näissä tunnelmissa siis alan kaivaa lasia kaapista hieman pelonsekaisin tuntein, nyt ollaan jännän äärellä.

Kabuuum! Korkki suorastaan räjähtää käteeni ja hyppään lähes lamppuun. "Räjähtikö pullo, vai mikä helvetti se oli".
Samassa havaitsen olevani vielä ehjä, ei shrapnelleja joten lasia alle, onneksi ei käynyt Hemel&Aardeja. Etiketti on ainakin todella tyylikäs.
Ulkoisesti vaalean kultaista olutta, sameaa toki. Vaahtoaa reilusti, massiivinen saippuakuplahöttö jää oluen päälle pitkäksi aikaa.
Tuoksu on todella sitruksinen. Etäisesti tulee sitruunamelissa mieleen. Ananasta on mukana reippaasti. Takaa hiipii bretta ja iskee vasemalla suoralla tallisuutta ja hivenen happamuutta peliin. Järjettömän monimuotoinen tuoksumaailma, mutta päällä tuntuisi olevan ananasmehu ja bretan tuomat esterit.
Maku..todella hämmentävää pelkkä liuta adjektiiveja valuu suuhuni. Ananasmehua terästettynä sitruksella ja häivähdys kuivaa tallimaista ranskalaista omenasiideriä happokuuksineen. Hieman pippuria, happamuutta ja yrttejä. Jälkimaku on melko kuiva, aavistuksen katkera ja hivenen ruohoinen.
Suutuntuma tanssii kohtalaisen täyteläisissä sfääreissä. Reiluhko hiilihappoisuus ja keveä runko pitävät juotavuuden kohtalaisena.
Anchorage lyö kyllä melkoisen virityksen. All in, voitto tai tappio. Ristiriitainen tuote on kuin "Not just another wit with stereoids". Voisi olla ilman brettaa parempi, mutta maistuu omalla hieman vinksahtaneella tavallaan. Funk till U drop.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Korkinkääntöpuolet 1.4 Special

Aluksi meinasimme tehdä jutun siitä, kuinka BrewDog on vaivihkaa avaamassa tänään ensimmäisen BrewDog-Helsinki pubinsa. Tämä tulee tietysti suurelle medialle yllätyksenä, mutta panimon sisäpiirissä vaikuttava ruotsalaistuva herrasmies valaisi kuuman pelivihjeen saanutta ylläpitoa:
Hanoissa olisi tiukkojen sisäpiiritietojen perusteella ainakin aivan tuoreet:
- Mudwater Ale, joka on tietysti överihumaloitu Brown Ale (6,7%/80ebu).
- Hail Vikings, joka taas on erityisesti Ruotsin markkinoille suunnattu sillillä ja hunajalla maustettu perinnejuoma/Gruit.
- Fools IPA -> International Arms Race oluesta ryyditetty 14% Tripla IPA ilman humalaa. Mausteina suopursua, kanervaa, sitruunamelissaa ja karviaisia.

Näiden lisäksi toki tavanomainen kattaus Punk IPA, Trashy Blonde ja HC IPA, sekä vaihtuva Abstrakt hana.
Sisustus noudattelee tuttu panimon karua pubilinjaa.
Avajaiset tulevat olemaan valtaisa yllätys koko kantakaupungille, sillä ravintolan sijaintia ei ole kerrottu, mutta edustajan sanojen mukaan: "You'll be like Alice in Wonderland tomorrow. If U can't hear it, or see it.. Oh man, then I'd recommend either Doctor Julius Hibert, or case of Stella, maybe both". Kaupungilla puhutaan, että ainakin Bono olisi nähty Stadionin Hostellissa, sekä myöhemmin Kaislassa Matthew Bellamyn (Muse) seurassa laulamassa nousuhumalassa Queenin Innuendoa.


-------------Mutta-----------

Meillä oli parempaakin tekemistä, kuin ottaa kaiken maailman huhuista selvää. BrewDog Helsinki on liian kaakana ja me keskityimme tässä Saison Dupontin juomiseen. Samalla ottaen kantaa paitsi kyseistä juomaa, Alkoa, että bunkkerista lähteviä belgialaisia ja Hergeä kohtaan. Varoitus! Seuraava videolinkki sisältää seuraavia THL:n mielestä haitallisia tekijöitä: ohramallasta, savolaisia, nousuhumalaisia, ylikritiikkiä Alkoa kohtaan, vittuilua ja lisää ohramallasta. Vain omalla vastuulla, sillä materiaali on järkyttävän hirveää, mutta kalja oli hyvää.

   Saison Dupond "arvio"