Heräsin vuoteen 2026 niin kuin mies herää huonoon ideaan: suu kuivana, pää täynnä kysymyksiä ja pöydällä juoma, jota en muistanut ostaneeni. Etiketissä luki jotain fermented / adaptive / post-alcoholic experience. Join sen silti. Se maistui siltä kuin kombucha olisi käynyt terapiassa ja palannut sieltä passiivis-aggressiivisena. Se kertoi emojeilla ja giffeillä saaneensa mt-diagnoosin koska se on in, no cap.
Tervetuloa juomatrendeihin 2026. Tämä ei ole viinilista. Tämä on selviytymisopas. Pakkaa kompassi, hellekypärä ja sukella savannille.
1. Alkoholi ei ole kuollut – se on vain saanut diagnoosin
Kaikki puhuvat “alkoholin jälkeisestä ajasta”, mutta se on paskapuhetta. Alkoholi ei ole lähdössä mihinkään. Se vain piiloutuu, vaihtaa vaatteet ja valehtelee iästään baarin ovella.
2026:ssa juodaan edelleen, mutta juodaan strategisesti. 4–6 % ei ole enää session, se on “mindful”. Väkevät ovat palanneet, mutta pienemmissä annoksissa, suuremmalla tarinalla ja oudolla etikalla.
Pullossa, purkissa, rasiassa, hillopurkissa, tupperwaressa lukee:
-
tynnyri
-
metsänreuna
-
yksi mies, joka erosi vaimostaan, graafisella sarjakuvalla
Ja se myy.
2. Fermentaatio on uusi uskonto
Jos juomaa ei ole:
-
hapatettu
-
villihiivalla pilattu
-
käynyt väärässä astiassa
…se on epäilyttävä.
Vuonna 2026 kaikki kuplivat. Olut, viini, limonadi, tee, kahvi, vesi, ehkä myös suru. Hiiva on uusi sankari, ja kirkas juoma on epäluotettavaa. Sameus on rehellisyyttä.
Kombucha ei ole enää trendi – se on infrastruktuuri. Sen päälle rakennetaan:
-
humaloituja hybridijuomia
-
matala-alkoholista viiniä, joka väittää olevansa olut
-
olutta, joka väittää olevansa terveysjuoma
Ja kaikki maistuu siltä, että jotain tapahtui, mutta kukaan ei täysin hallinnut sitä. Juuri niin kuin pitääkin.
3. Funktionaalinen juominen (eli: miksi tämä tuntuu tältä?)
Vuonna 2026 kukaan ei juo “vain juodakseen”. Jokaisella juomalla on väite.
Tämä rentouttaa.
Tämä keskittyy.
Tämä auttaa nukkumaan.
Tämä auttaa olemaan puhumatta kusipäille. (Tämä on tärkein, juon sitä aina ennen olutfestareita).
Adaptogeenit, nootroopit, CBD:n serkut, yrtit jotka kuulostavat Tolkienin haltiakielellä koodatulta D&D-henkiseltä happounelta. Kukaan ei tiedä toimivatko ne, mutta etiketti on vakuuttava ja olo… erilainen. Ehkä placebo, ehkä kemia, ehkä se että olit yksin hiljaa viisi minuuttia?
Ja rehellisesti: se riittää.
4. Katkeruus on uusi makeus, tai siis oispa
Sokeri on pannassa. Katkeruus on tullut tilalle, eikä se pyydä anteeksi.
2026:ssa juomat:
-
maistuvat greipiltä, kuorelta ja pettymykseltä
-
polttavat vähän lompakossa, vaikka eivät sisällä chiliä
-
vaativat opettelua
Tämä ei ole virhe, tämä on valinta. Makea on helppoa. Katkera sanoo: “istu alas ja keskity.”
Negroni ei ole enää cocktail, se on filosofia. Amaroja juodaan sellaisenaan. IPA ei pyydä anteeksi 90 IBUa – se kysyy miksi et kestä.
5. Paikallisuus menee överiksi
Ennen riitti, että juoma oli “suomalainen”. Vuonna 2026 se on:
-
tietystä metsiköstä
-
kerätty tiistaina
-
jonkun äidin tyttönimellä
Etiketissä lukee koordinaatit. Valmistaja seisoo pullon vieressä ja tuijottaa sinua silmiin ratti kädessä, kun avaat sen. Tämä ei ole brändi, tämä on kohtaaminen.
Ja tiedätkö mitä? Se toimii. Koska tässä maailmassa, missä kaikki on algoritmia ja paskaa, konkreettinen epätäydellisyys tuntuu luksukselta. Kehitysmaissa, Kelassa ja verotoimistossa tämä on hallittu aina. Odotamme kuukausimaksullisia jonosimulaattoreitta, jossa siis maksat ettet katsele mainoksia. Tämä oli sellainen, koska kukkarooni ei vieläkään kilahtanut mitään. Nautin nyt yhden sellaisen joka auttaa kirjoittamaan kusipäille?
6. Ei-alkoholinen ei ole enää rangaistus
Tämä on iso juttu, Huge L kaikille.
Vuonna 2026 holiton juoma ei ole:
-
kompromissi
-
autoilijan kyynel
-
“ihan ok”
Se on oma lajinsa. Omalla hinnalla. Omalla luonteella. Omalla röyhkeydellä.
Holittomat oluet, jotka eivät maistu siltä kuin joku olisi pessyt lasin väärin, tai joku kollega jättänyt vierteen keittämättä. Mocktailit, jotka eivät esitä cocktailia vaan tekevät jotain muuta. Juomat, joita juodaan koska ne ovat hyviä, ei koska huomenna on työpäivä.
Ja sitten se rumempi totuus: halpa paska liikkuu aina
Kaiken tämän artesaanipsykodraaman alla on betonilattia, ja sen nimi on volyymi.
Vuonna 2026:
-
halvin lager liikkuu edelleen eniten. Älä kysy missä ja miten se on tuotettu. Ei ainakaan Suomessa.
-
tarjousohjattu juominen ei ole kadonnut mihinkään
-
ihmiset puhuvat vähemmän rahasta, mutta ajattelevat sitä enemmän. Puhe ei ole siitä mistä puute. Niin MarkoJariMikaAriJanneJoniMatias, katso vaikka seksielämääsi.
Inflaatio, vuokrat, sähkölaskut. Kun arki kiristyy, halpa tuttu voittaa hienon erikoisen. Moni ostaa viikonloppuna yhden “hyvän jutun” – ja korin täyttää se vanha paha tuttu.
Halpa paska ei häviä. Se:
-
keventyy vähän
-
brändää itsensä “raikkaaksi”
-
teeskentelee laatua etiketeillä ja sanalla clean
Ja se myy. Koska se on helppo, saatavilla ja ei vaadi mitään. Ei ajatusta, ei keskustelua, ei selitystä.
Suurin osa meistä on niin jästipäitä, ettemme halua nähdä missä, miten ja kenen työpaikkoja vähentäen #privatelabelit pieraistaan, eivät edes omistajat.
Et usko? Vilkaisepa onko taskussasi minkävärinen poonuskortti. Omani on kullitettu.
Viimeinen totuus
2026 ei ole vuosi, jolloin kaikki juovat paremmin.
Se on vuosi, jolloin juominen polarisoituu.
Toisessa kädessä:
– tarkkaan tehty, pieni, katkera, paikallinen, kallis
Toisessa:
– kylmä, halpa, tuttu, riittävä
Ja useimmilla meistä molemmat. Eri iltoina. Eri mielentiloissa, eri pakko-oireisiin.
Jos joku väittää juovansa vain toista, hän valehtelee.
Todennäköisesti itselleen. Minäkin, ei tätä uutistodellisuutta kestä.
Juomme vähemmän, mutta ajatellen enemmän. Juomme oudommin. Juomme tarinoita, prosesseja ja hetkiä. Ja joskus, kun ilta on pitkä ja todellisuus ohut, juomme silti liikaa.
Se ei ole trendi.
Se on ihmisyys.
Vuoden 2026 juomatrendit eivät ole kauniita.
Ne ovat:
-
ristiriitaisia
-
vähän, paljon, neuroottisia
-
täynnä yritystä voida paremmin maailmassa, joka ei tee sitä helpoksi
Ja siksi ne tuntuvat oikeilta. Ei oikeasti tunnu sanon ja piilotan energiaveteni legojen taakse. Näin.
Ah entä ne kaljatyylit: Arvaat sen ekan, ja sen taantumuksessa olevan toisen. Pinnan alla ei ole mitään. Kristallipalloa vaseliinilla hieroen samat jotka innostuivat tsekkilagerista keksivät brittityylit sinne jonnekin westcoastpastryimperialhazysourin väliin. Ihan vaan koska se kutittelee pikkasen jostakin oudosta paikasta, vähän kuin rautsikan hyvinvointilaitoksesta poistuessa ja koska se on halpaa, sekin pätee rautsikkaan. Kaikki rupeaa tekemään lonkeroa, limua, vitanovaa, myyvät onlyfansia ja syövät lupauksensa miten eivät koskaan päädy ruokakaupan hyllylle, vai mitä? Vetävät kuorossa aleksilla "vippaa mulle vitonen".
Loppusanat tiskiltä vierestä
Kaada lisää.
Nyt oikeasti: kaada se kaikki, mitä on.
