Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock

Alkon jouluolut valikoimista lasiin astelee tänään Doppelbockia länsirannikolta.
Kyseessä on tietysti Vakka-Suomen jouluinen versio tästä vahvasta ja rotevasta tyylistä. Periaatteessa voisin odottaa varsin laadukasta näyttöä, koska minulle Vasp profiloituu ennen muuta juuri näihin saksalaistyyleihin, jotka se mielestäni myös hallitsee parhaiten. Jos asiaa ajatellaan nopeasti maanlaajuisesti, niin kenties vain Bryggeri Helsinki kilpailee samassa sarjassa ja painoluokassa?
Tällä kertaa Uudessakaupungissa on lähdetty luomaan 7% vahvuista tuotetta n. 27ebun voimin. Raaka-aineista ei sen tarkempaa listausta ole, mutta humalina ainakin Magnum ja Hallertauer, sekä keittoon on lisätty neilikkaa. Mietin olisiko vaikkapa Dunkelweizen, tai Weizenbock ollut neilikan kannalta parempi tyyli?
Jää maistettavaksi. Doppelbockeista ainakin pidän valtavasti, joten kiintoisaa nähdä miten tämä vertautuu myös myynnissä olevaan Ayingeri Winter-Bockiin, jota saa myös pienemmässä pullossa nimellä Celebrator. Kyseinen Doppelbock on muuten paras tyylissään, ainakin minun mielestäni.
Hintaa tälle 0,5l potulle löytyy tasan 5€, josta jokainen voi sitten miettiä onko kallista vai ei. Nyt kuitenkin asiaan, kaipaan mämmimäistä leipäisyyttä iltaan. Korkki pois ja Doppelia mukiin.

Sihahtaa vaisusti. Lasiin saa kaataa reilusti, jotta vaahtoa muodostuisi edes vähän. Muuten varsin kauniin pähkinänruskean punertava olut.
Tuoksusta irtoaa leipäistä maltaisuutta. Neilikkaa toki, mutta hei.. Se on onneksi sopivasti taustalla luomassa vähän joululimppuista tunnelmaa. Keveä karamellinen siirappisuus leijuu yllä, mutta kokonaisuus on näiden alueiden suhteen aika hyvin tasapainossa. Silti tuoksu on profiililtaan hyvin mieto, eikä niin moniulotteinen ja intensiivinen, kuten tyylin kärjessä. Ei hassumpaa kuitenkaan.
Maussa neilikkainen mausteisuus yhdistyy paahtoleipäisen maltaisuuden kanssa, jonka päälle on levitetty vähän joulupiparista karamellikastiketta. Maun yleisilme on melko pehmeä ja tuoksua jo voimakkaampi. Jälkimaussa jouluinen mausteisuus jää suuhun pitkäksi toviksi.
Suutuntuman puolella voidaan puhua jo lähes kohtalaisen täyteläisestä tuotteesta. Hiilihapot ovat yllättävän matalat, mutta minuahan tämä ei haittaa tässä tyylissä yhtään.
Vasp tekee Vahvalla Joulubockillaan pitkälti sen mitä on tehtävissä. Luo tavallaan tasapainoisen oluen ja ihan kohtuullisen mallikkaan esityksen tyylissään. Silti.. Se jää kauas kärjestä, jota saa myös Alkosta. Toisaalta onhan tämä nyt jouluisempi ja taas toisaalta en juurikaan välitä maustetuista oluista. Ja sitten taas tässä mausteisuus ei lyö ylitse ja tyyli on toki vaikea valmistaa. Hankala olut arvioida pisteissä. Maistakaa itse.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p.

Olutarvioissa: Stallhagen Julbock & Brewdolf the Reinbeer

Tuplasti Stallhagenia ja Alkon jouluiden ekat korkkailut. Sen kunniaksi laitoin tämän ihan videolle asti:

Olutarvioissa: Pyynikin Vahvaportteri

Kaivelin työviikon päätteeksi kaappia ja havaitsin, että en ole vieläkään saanut aikaiseksi juoda Pyynikin Vahvaportteria sieltä pois. Ihmettelin ja raavin päätäni tovin, mutta päädyin lopulta laittamaan tämän oluen kylmään. Pyynikin Käsityöläispanimo on ollut yllättävän vähän esillä tässä blogissa, mikä johtunee pääasiassa tuotteiden saatavuudesta näillä nurkilla. Panimohan sijaitsee siis Tampereella ja sen lyhyestä historiasta voisin kirjoitella enemmänkin, sillä vaiheet ovat olleet värikkäitä ja dramaattisia. Aina panimon alkuvaiheista, tulipaloon ja uuteen kukoistukseen asti. Leffamatskua kerrassaan.
Vahvaportteri taas on  Global Craft Beer Award kilpailun käsityöportterisarjassa palkittu olut, siis aivan kultamitalilla palkittu sellainen. Olen tämän muistaakseni kerran aiemminkin juonut, mutta en halunnut kaivaa vanhoja muistiinpanoja esiin, vaan katsoa miltä olut maistuu tänään?

Asiaan.
Korkki sihahtaa vaimeasti, kenties liian vaimeasti näin vapaapäivien kunniaksi, mutta tällä mennään.
Lasiin kaatuu synkkää lähes mustaa olutta. Vaahtoaa aavistuksen heikonomaisesti, mutta jättää lopulta päälleen ohuen, tiiviin vaahtolakin.
Tuoksusta irtoaa paahteista maltaisuutta, maitosuklaata ja pientä hedelmäisyyttä näin kärkeen. Mukaan on saatu toffeisuutta, sekä lakritsaa. Lämmettyään lakritsa muuttuu salmiakkimaisemmaksi ja suolaisemmaksi. Moniulotteinen.
Maussa paahteisuus tulee ensimmäisenä esiin. Maltaisuutta, lähes savuista paahdetta. Hentoa hedelmäpastillista makeutta nivoutuu salmiakkilakritsaan, kunnes katkeruus kuivaa loput. Keveää happamuutta loppuliussa paahteen kera. Siinä ja siinä meneekö tuhkaiseksi vai ei. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa.
Suutuntuman puolelta todettakoon tämän olevan kohtalaisen täyteläinen, matala hiilihappoinen portteri, jossa on hieman öljyisyyttä ja paljon taitavasti kätkettyä alkoholia.
Pyynikin Vahvaportteri on kyllä upea kotimainen olut. Joku sanoisi sitä monipuoliseksi, toinen vivahteikkaaksi, mutta itse kutsun sitä sopivasti överiksi. Siinä on isolla pensselillä maalattu paljon vahvoja sävyjä yhdeksi lähes harmoniseksi teokseksi. Jotain hyvin tamperelaista siis..

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50p.

(edit. Annoin näemmä aiemmin tismalleen samat pisteet, joten.. "tatsi" on säilynyt hyvänä)

Korkin Kääntöpuolella: Joisin viskin ja nousisin, osa 2/2

"Kävipä eräänä iltana niin, että ylläpito päätti tilata laatikollisen viskiä, tuota elämän vettä. Laatikon tultua ja viralliset unboxing videot tehtyään pullot jäivät kutittelemaan mieltä. Niin komeita pahvisia tötsiä kultaisia kirjaimia, upotuksia, koristeita, vahakuoria.. Että paine jokaisen korkkaamiseen kasvoi. Onneksi muistin toverini suorastaan rakastavan viskiä, eritoten erästä juomapeliä. Jouduin hieman käyttämään viehätysvoimaani ja lupaamaan, että Scotland the Brave ei soi taustalla. Ajatushan kasvoi sille tasolle, että tämä maistelusessio nauhoitettaisiin. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tunne viskejä, olemme aloittelijoita, mutta asiantuntevia sellaisia. Tai ainakin yritimme olla.. Epäonnistuimme siinä surkeasti ja jutut lähtivät käsittelemään kaikkea muuta, paitsi viskiä, tai sitten ei."

Nyt onkin aika käydä tämän epookkisen dokumentin toiseen ja onneksi viimeisen osan pariin.
Ylläpito huomauttaa että alkoholi ei oikeasti sovi kellekkään ja jorinat sen vaikutuksen alla ovat omassa luokassaan. Meillä ei kuitenkaan ole tapana leikellä pois omia hölmöilyjäkään ja tarjoilla teille täydellisen kiiltävää, muovista, maailmaa. Vain totuus kelpaa. Olkaa hyvä, osa kaksi:

Battle of IPA: Keittopäivän kuulumiset

On helppoja keittopäiviä ja keittopäiviä, jolloin homma ei etene. Itärannikon Pale Ale:n keitosta uhkasti tulla jälkimmäinen. Miksi? Aloitetaanpa aamupäivästä..
Tiistai koitti tiukan maisteluillan jälkeen vähän tahmeana. Muistin aamiaisella, että kaurahiutaleita ei ollut, mutta koska apukokki oli paikalla saatoin antaa hälle kartan, kolikon ja maltaan jyviä jätettäväksi reitille takaisin, tai sitten vain pikkulinnuille talviruokintakauden evääksi?
Itse aloitin samalla tärkeimmästä päästä. Viritin soittimen täyteen hyvää soundia ja aloitin siivoamisen. Koska edellisestä kerrasta oli vierähtänyt tovi päätin samalla siivota muunkin kämpän odotellessani apukokin paluuta. Resepti oli luonnollisesti valmisteltu jo valmiiksi, joten saatoin vain tarkistaa mallasmäärät ja vesiarvot. Punnita maltaat ja mineraalit, ladata myllyn täyteen j
a kaivaa tarvittavat mittarit, kauhat, mitat sun muut esiin.
Koska apukokki oli palatessaan täynnä intoa laitoin hänet tietysti mallasmyllyn kampeen ja jäin lämmittämään vettä, sekä aloittamaan Snäppäysurakkani (kiitos katselijoille, en tiedä jäikö mitään kovin asiallista talteen, mutta ehkä tunnelmat välittyivät paremmin).
Toverini saatua maltaat rouhituksi aloitimme mäskäyksen. Tai minä aloitin ja apukokki jäi siivoamaan myllyä. Puhtausasiat, puhtausasiat.. Tätä n. 11l erää varten lämmitin 11l vettä n. 73c ja viljoja oli n. 3,75kg (naputan tekstiä muualla, joten tarkat muistiinpanot ovat tietysti kotona). Sain lämpötilan asettumaan kivasti 66c, joten saatoin keittää pannullisen kahvia tässä välissä. Mäskikahvit on kuitenkin perinne, josta ei luisteta.
Kahvin päälle mittassimme vierteen ph:n, joka oli hyväksytyissä rajoissa, mutta pari pykälää optimaalia ylempänä, joten päätin lisätä vähän maitohappoa laskemaan ph:n halutulle tasolle (5,4 -> 5,2). Samalla punnitsin huuhteluvettä varten mineraalilisäyksen ja laitoin 9l huuhteluvettä lämpiämään.
Näin kaikki juoksi iisisti ja nätisti eteenpäin, kuten yleensä aina.

Minulla on tapana huuhdella ja suorittaa ulosmäskäys samalla, koska laitteisto ei anna myöten lämmittää mäskiä (paitsi dekoktiot, mutta eri juttu). Huuhteluvesi siis käsiteltiin myös maitohapolla, mineraalit mäskit sekaan ja tuo n. 93c vesi muun mäskin sekaan. Sekoiteltiin, jolloin lämpömittarini tietysti hukkui mäskin sekaan (ehjänä). Noh, näitä on hyvä olla useampia, joten otettiin toinen esiin. Lämmöt sinne 74c ja ph:kin näytti 5,3, joten annettiin asettua vartin ennen siivilöintiä.
Tästä ne ongelmat sitten alkoivatkin.. Vorlauf valui vielä nätisti, sameaa kuten arvata saattaa. Mutta.. Vierteen lasku/siivilöinti joka vie tavallisesti erästä riippuen n. 30-45min minulla, kestikin nyt vajaat 2h. Siivilä oli alituisesti aivan tukossa. Pääsyyllisenä tähän tietysti kaurahiutaleet ja niiden tuoma viskositeetti nesteessä.
Muutaman kerran puhdistin koko siivilän ja lisäsimme vettäkin mäskin päälle. Vaan ei.. Ei auttanut kuin odottaa, mutta onneksi aikaa riitti.

Hops, hops, hops

Päästyämme viimein keittoon aloin olla jo kohtalaisen nääntynyt, vaikka välissä oli korkattukin yksi kotipanimotuote. Samalla kun jäin seuraamaan kuumaruvan muodostumista (hot break) ja vahtimaan ettei keitos tule kattilasta levylle jäi apukokki tyhjentämään mäskäintä mäskistä. (Mukavaa tällainen apu, iso kiitos siis).
60min keitto meni kauniisti, ei boiloveria siis. Humalaa lisäsimme aikataulun mukaisesti, paljon, ja keiton jälkeen suoritimme ns. hop standin 85c vierteessä loput humalat. Tämän on siis tarkoitus emuloida kaupallisen tason whirlpool lisäystä (mitä muuten ei kaikissa panimoissa edes tehdä).

Lopulta jäähdyteltiin vierre sitten loppuun. Lämpöjen ollessa +18c siirsimme vierteen kattilasta. Siivilöitiin n. 2-3l humalamuhjua pois ja ilmastettiin 20min akvaariopumpulla. Tässä välissä olinkin ehtinyt jo tiskata pytyt, kattilat ja muut alta pois. Pientä voiton riemua alkoi olla ilmassa, kun vierre vietiin ulos jäähtymään ja pääsimme ruokailemaan.
Ruuan päälle saattoi levollisin mielin laittaa saunan tulille ja nesteyttää hiivan. Eli keitettyyn, jäähdytettyyn veteen sekoitetaan hiiva ja annetaan tämän tovin asettua, jolloin neste muistuttaa no.. vähän maitoa, kaikki leipojat tietävät mistä puhutaan.
IPA:ni on siis keitetty ja poika on ehtinyt käydä jo muutaman päivän nätisti. Hän on syönyt jo ensimmäisen kuivahumala-annoksensa reippaasti ja käynyt arvosta 1.068 arvoon 1.025.
Vaikeuksien kautta voittoon siis. Voin kertoa vierteen/esioluen olevan todella mehevää trooppista hedelmämehua, ainakin vielä. Fiilistä voidaan siis kuvailla varsin odottavaksi tämän erän suhteen.

Korkin Kääntöpuolella: Joisin viskin ja nousisin, osa 1/2

Kävipä eräänä iltana niin, että ylläpito päätti tilata laatikollisen viskiä, tuota elämän vettä. Laatikon tultua ja viralliset unboxing videot tehtyään pullot jäivät kutittelemaan mieltä. Niin komeita pahvisia tötsiä kultaisia kirjaimia, upotuksia, koristeita, vahakuoria.. Että paine jokaisen korkkaamiseen kasvoi. Onneksi muistin toverini suorastaan rakastavan viskiä, eritoten erästä juomapeliä. Jouduin hieman käyttämään viehätysvoimaani ja lupaamaan, että Scotland the Brave ei soi taustalla. Ajatushan kasvoi sille tasolle, että tämä maistelusessio nauhoitettaisiin. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan tunne viskejä, olemme aloittelijoita, mutta asiantuntevia sellaisia. Tai ainakin yritimme olla.. Epäonnistuimme siinä surkeasti ja jutut lähtivät käsittelemään kaikkea muuta, paitsi viskiä, tai sitten ei. Tarjoamme nyt tämän kaksiosaisen, suorastaan  nautinnollisen, not, luontodokumentin ensimmäisen osan. Parhaalla katseluajalla, suttuisella kuvalla, utuisilla ja alati houruisemmilla jutuilla.
Osa yksi siis:

Battle of IPA: Huomenna Livenä Snäpissä

Tiedoite.

Julkaisukelpoinen: Heti.

Hyvät kansalaiset. Elämme vaikeita aikoja, katkeria sellaisia, joten on tullut aika laittaa oma lusikkamme tähän katkeransuloiseen soppaan. On tullut aika keittää Itärannikon Pale Ale.

Tästä oluesta odotamme hedelmäistä, tasapainoista, mehuisaa, humalaista ja erilaista IPA:a. Tavoite on vähintäänkin olla tässä tyylissä kotimaan kärkeä, mikä nyt rehellisesti ei ole paljoa se. Sekondäärisenä tavoitteena ja kenties kovempana sellaisena on lyödä erään raumalaisen hörhön West-Coast asenteinen keitos. Suhtaudumme tavoitteisiimme samalla vakavuudella, kuten elämään yleensä. Nokka(kyllä, ei nenä, vaan nokka, vaak, vaak) pystyssä räntäsateessa vaappuen. Ylväänä, kuin vain ankka, tai pingviini voi olla etsiessään lämpöistä pesäkoloa johon laskea pulskean olemuksensa iäksi.

Tämän huomisen (10.11) prosessin tulemme tallentamaan sekavasti myöhemmin tällä viikolla tänne blogin puolelle, mutta..

Ensimmäisenä? Suomessa aiomme tarjota tunnelmia suorana, livenä Snapchatin kautta, josta snappeja voi seurata kanavalta/tunnuksella: artofhalo. Snapit ovat katsottavissa 24h, jonka jälkeen ne katoavat bittiavaruuden loputtomiin sfääreihin. Tästä syystä olemme alkaneet hitaasti rakastua tähän sosiaalisen meedian mahdollisuuteen, koska mikään ei ole ikuista, ei edes kolmen ässän valta.