Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Olutarvioissa: Nokian Keisari 2nd Avenue


 Iltaa. Tänään vaihteeksi maitokaupan uutuuksia. Nokian 2nd Avenue saapui viimein seudun kauppoihin ja tämän kautta tietysti tänne virtuaalitodellisuuden syövereihin.
 American Lager nimi tuo ensimmäisenä mieleen tietysti Budin, Millerin, Coorsin ja kumppanit. En kuitenkaan usko, että tätä kategoriaa on Nokialla lähdetty hakemaan, koska siinä eivät onnistu edes kotimaan suuretkaan panimot, onneksi. Vaatii meinaan melkoista taitoa saada oluesta niin mauton. 
Asiaan. Tyylinä kaiketi virallisesti Wieniläistyylinen Lager/Amber Lager. Monta nimeä samalle asialle. Yleensä tällä tarkoitetaan mallasvetoista, keksistä ja vähän karamellista lageria meripihkan värisenä tietysti. Nokialla on mallaspohjana käytetty pilsiä ja karkkimallasta. Humalina saksalaisvetoisesti Magnumia, Perleä ja "sesongin humalia". Mikä tuntuu hassulta, kenties jopa ovelalta vedolta. Tuleeko jatkossa siis erilaisia versioita 2nd Avenuesta? Pääsevätkö reittarit kilpailemaan ja kirjailemaan parhaita vuosikertoja tästä? Vain tähdet kertovat. Mennäänpä asiaan ja annetaan sopulin aivastaa.

2nd Avenue valuu lasiini kauniin kuparinoranssina jättäen päälleen komean ja yllättävän kestävän vaahtolakin.
Maltaisuus tuoksuu selvästi. Leipää, vähäisesti pähkinää mukana. Kevyttä kukkaisuutta, yrttejä ja toffeeta. Hyvin perinteistä, ehkä vähän varovaista linjaa havaittavissa.
Juodessa maltaisuus osoittautuu lähes brittiläishenkiseksi. Pähkinää, vähän karamellia ja viljaisuutta. Päälle..saapuu, muttei vyöry, keveää ruohoista humalaa hyvin kevyellä sitrusvivahteella. Keveät katkerot lopussa.
Suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen. Helposti juotava perusolut.
Nokialta jälleen yksi perushyvä lager. Ei mitän superihmeellistä, mutta kyllä minulle aina uusi maistuva käyttöolut kelpaa, vaikka kuinka toivoisi tiukkaa aromihumala lastausta tähän. Nimittäin mieluummin ostan tällaista tähän hintaan: mökille, kaverille illan aloitteluun, ruuan kera, ruokaa laittaessa, tms. Kuin sen 12€/l pullon taivalten takaa Alkosta, jotain marginaalisesti parempaa.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 11-> Yhteensä: 30/50p.


torstai 26. maaliskuuta 2015

Erään lauantain olut satoa

 Eräänä lauantaina kaksi juovoa lähti ravintolaan juomaan niitä vattumaisen kalliita juomia yhdestä pullosta kahdella pillillä. Ravintolana toimi tietysti vanha olohuoneeni Old Tom, jossa en valitettavasti ole ehtinyt käydä aivan niin usein viimeisen puolen vuoden aikana kuin haluaisin. Aluksi ajattelin tehdä tästä Ardemaisen bloggauksellisen ilotulituksen, mutta enhän minä laiskana jaksa.
Tässä kyseisen lauantain kuva satoa ja jotain lyhyttä kommenttia, sen mukaan mitä harakanvarpaistani saan selvää.


 Hornbeer Dryhop. Lager on lastattu..Amarillolla. Todella raikas, freesi ja reilusti..no Amarilloinen lager. Hedelmää, sitrusta ja greippiä. Tätä sixpackiin kesäisen ruohonleikkuun päälle, siis jokaisellahan on päältä ajettava leikkuri, vaikka piha olisikin postimerkin kotoinen rivaripiha?


Seuraavaksi lasiin valikoitui ainakin RateBeerissä kovaksi rankattu Lagunitas Little Sumpin. Persikkaa, taikinaista maltaisuutta ja jännä paahtoleipäinen yleisfiilis. Veikattiin ettei ollut kovin tuoretta, mutta emme saaneet pullon kaulan hieroglyfeistä selvää ilman Rosettan kiveä. Ei vakuuttanut tällä erää turhan mallasvetoisena IPA:na.


 Tässä kohtaa päätimme hypätä kotimaiseen tuotteeseen. Bryggeri Helsingin varsin hauskasti nimetty Supernova DIPA. Mietimme jäikö taannoisesta Syysmyrsky DIPA:sta jotakin ajatuksia ja intoa panimolle? Makeaa hedelmää, karamellia, mutta myös reilusti pihkaiset katkerot. Lopputulos jää vähän yksioikoiseksi, joskin katkeruus on kohdallaan.


Seuraavaksi korkkailtiin varsin harvinaista tavaraa tyyliltään. En ihan äkkiä muista, mutta nyt saattaa olla Berliner Weissen ensiesiintyminen Kouvolassa? Hankalasti nimetty tämä Freigeistin Köpenickiade. Jää miettimään pystyykö tätä sanomaan pitkän ja kostean ravintolaillan päätteeksi? Tuoksuu.. Väljähtäneelle Karjalalle, melkein olisi halunnut sitä viereen, mutta nyt jäi. Maitohappoinen, aavistuksen mausteisen sitruksinen ja kirpeähkö. Klassikko? Tuskin, mutta kuriositeettiarvoa on kyllä mukana.

Sebastian Sauer (Freigeist) on kyllä nyt ollut nimensä mukaisesti lähes Sour. Abraxxxas on myös varsin kuriositeettia. Lichtenhainer on siis kuin..savumaltainen versio Berliner Weissestä. Tässä on kyllä kivasti keveää savuisutta, joka tosin tuntuu happamuuden kanssa varsin oudolta yhdistelmältä. Kinkkua, kuivaa happamuutta ja vähän sitruksista kirpeyttä. Omalaatuinen tuote, josta en ole aivan varma pidänkö vai en, jotenkin pervo, eli varmaan pidän..Vähän ainakin.


Illan viimeisenä päätin juoda Sambrooksin Battersea IPA:n. En tiedä johtuuko pelkästään tuoreudesta, mutta viime aikoina hyvin monet Brittipanimoiden IPA:t ovat olleet niitä kaikkein onnistuneimpia. Sokerina pohjalla tietysti Kernelin Citra IPA.
Tämä taas.. noh. Keveää hedelmäisyyttä, keksistä maltaisuutta ja persikkaa. Vähän pihkaisuutta mukana. Ei hassumpi, mutta ei mikään lottovoitto. 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Saunaoluena: Aecht Schlenkerla Fastenbier

Tänään laitetaan pitkästä, pitkästä aikaa videota tuuttiin. Nauttikaa, kärsikää, katsokaa, tai älkää katsoko. Savolaisittain siis; vastuu siirtyy klikkaajalle.


torstai 12. maaliskuuta 2015

Fiilistelyissä: Maku/Stapa/Ruosniemi @ Alkon pienpanimotuotteet '15




Hyvää iltaa.

Tänään viikonlopun hitaasti häämöttäessä usvana taivaanrannassa ja talven kääntyessä ehtoo puolelle on aika korkata jotakin siitä muistuttavaa. Ei kevät ja pääsiäinen ovat vasta hitaasti tulossa, valumassa, kuin sade huopakatolta luoksemme. Auringon ja lämmön saattelemina hitaasti, aivan liian hitaasti. 
Talven päättymisen kunniaksi ja ennen kuin jäät soittelevat merellä murtumisen sinfoniaa juodaan tänään jotakin mustaa, synkkää ja pimeää. Edes hetken. 

Lasiin päätyvät tietysti Alkon pienpanimovalikoimista kolme vahvaa ja tummaa. Yksi stadilainen häiskä, suoraan assan yöstä. Kertoo olevansa suomalainen, mutta omaa sukujuurensa jostain vähän muualta. Vahva jässikkä kuitenkin.
Toinen on junantuoma. Tuoksuu vielä savulle ja omaa edelleen hieman maalaiskuntalaisia piirteitä. Joidenkin puheiden mukaan sekaan on tehdessä lipsahtanut vähän karjalaista henkeä.
Kolmas tippus jostai Turuun suunnast, vai oliks tää Porin kulmia, Ei raumaa ainakaan (huutaa Pori kilpaa ja kirjoittaa kaupungin pienellä toki). Kehäkolmosen ulkopuolelt ainakin toteavat muut, joten hey, mitä välii. Kuitenkin tämä arvokas entinen Insinööri, nykyinen eläkevöityvä Vuorineuvos kertoo kyllä omaavansa myös Espoolaista asennetta ja jakavan "Tämä on elämäni onnellisin päivä" meemejä mielellään.
Asiaan, korkit pois ja hatut päästä.



Stadin Imperial Porter

Lähes musta, heikosti vaahtoaa.
Reilua paahteisuutta kehissä. Vahvaa mustaa kahvia ja nuotionpohjaa. Mäntyä, havuja ja pihkaa piisaa. Reipasta, korostaa paahdetta. Greippistä hedelmää, vähän tupakkaa mukana. Pitkä jälkimaku. Etäisesti muistuttaa vähän Siperiaa, mutta ei aivan yllä tasolle. Vahva, ryhdikäs, muttei aivan oman makuuni ollen hmmm.. turhan jäykkä?










Maku Savu Porter

Tummanruskea. Ok-vaahto.
Savua toki. Ei aivan savukinkkua, vaan enemmän rehellistä tervaisuutta ja nuotiota.
Kepeä paahde leikii kielellä hennon lakritsaisuuden kera. Pehmeää maltaisuutta, kevyesti makeutta mukana. 
Miellyttävä tasapaino ja matalat hiilihapot tukevat abv:ta runsaampaa runkoisuutta.Mukava porter savuineen kevyemmäksi yömyssyksi.







Ruosniemen Vuorineuvos

Musta, kohtalaisen hyvä vaahto.
Makeahkoa lakritsaa, kaakaota ja hieman paahdetta mukana. Keksiä, hedelmäisyyttä ja kevyesti havuista humalaa.
Melko täyteläinen ja lakritsavetoinen keitos. Tavallaan miellyttää, tavallaan..ääh, eihän tässä tyylin kärkeä hätyytellä tietenkään. 



Loppuun purskuttelut:

Kolme hyvin erilaista olutta. Stadi saapuu isolla asenteella. Monipuolinen, silti suoraviivainen. Maku ehkäpä jopa joukon miellyttävin tasapainoisuudellaan, vaikka jääkin rungossa muiden jalkoihin tietenkin. Ruosniemi on joukon vaikein. Nimensä mukainen leppoisa herrasmies, joka kaipaisi annoksen Stadin hanun särmää itseensä. 
Silti hienoja oluita, hienoja oluita ja maistuvia sellaisia.