Alkon syksyn uutuuksia

Syyskuun tuulet alkavat puhaltaa ja on aika, valitettavasti heittää viimeiset jäähyväiset kesälle 2012 ja katsoa kristallipallosta tulevan syksyn uutuuksia. Kesän valikoimasta jäi oikeastaan ainoana mieleen mieluisa St. Feuillienin Saison, joten toiveissa olisi saada nyt maistuvia uutuuksia, oktoberfest oluiden lisäksi.
Tämän syksyn Alko aloittaa ihan kiintoisalla paketilla, joista löytyy varmasti jokaiselle jotakin, mutta löytyykö paatuneelle olutnörtille juomista? Alla tarkemmin lisää.

Alkossa NYT


Vakka-Suomen Prykmestar Wehnäbock
Weizenbock, 0,5l/3,96€
VASPIN tuoreltaan Suomen parhaimmaksi olueksi valittu Wehnäbock ehti muistaakseni jo kertaalleen poistua, palatakseen uudestaan. En itse ihan lähtisi tätä maan parhaimmaksi lukemaan, mutta onnittelut voitosta Uuteenkaupunkiin. Mainio olut ja panimon parhaimmistoa, mutta tyylissä on aika vaikea voittaa vaikkapa Schneiderin Aventinusta.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan.

Saku Kuld
Vaalea Lager, 0,5l/2,78€

Sakun Kuld kaikille niille, jotka eivät jaksa kantaa selkä vääränään, tai peräkärry kallellaan juomia Virosta. Ihan juotava, mutta ei millään muotoa kummoinen lager. Eestin hinnoista ei kannata puhua.
Arvio: Jätä hyllyyn, samalla rahalla saa parempaakin.

North Coast Red Seal Ale
American Pale Ale, 0,355l/3,78€

Punainen hylje on tehnyt paluun vuosien tauon jälkeen. Muistikuvien mukaan todella mainio APA ja menossa pian uusinta maistoon. Kamppailee Sierra Nevadan ja Anchorin Libertyn kanssa Alkon Pale Ale kuninkuudesta.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan.

Laitilan Kievari Barley Wine
Barley Wine,  0,33l/4,93€

Tämän syksyn erikoisin uutuus saapuu takavasemmalta ja iskee kuin miljoona volttia, vai iskeekö? Laitila on pannut Barley Winen ja humaloinnut sen vielä Nelson Sauvinilla. Tässä on selkeästi potentiaalia, jos tähdet ovat linjassa ja panimolla on asiaankuuluvat noitariitit hoidettu. Pahimmillaan edessä on yhdistelmä mustaviinimarjalla maustettua hernekeittoa, mutta kuten panimon Imperiaalin kohdalla on pakko todeta, että mitä vahvempi, sitä parempi lopputulos. Huom. Saatavuustiedot näyttävät toistaiseksi nollaa.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, HC varoitus.


Alkossa Pian


St Feuillien Grand Cru
Belgityylinen Vahva Ale, (ei hintatietoja)

St. Feuillienilta tuntuu tulevan tavaraa hyllyyn, kuin Svanekelta ikään. Grand Cru vaikuttaisi ihan kiinnostavalta tapaukselta. 9,5% vahva vaalea belgi, jos alkoholi on sopivasti piilossa ja olut sopivassa tasapainossa, niin aineksia riittää.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, keveä HC varoitus.

Cantillon Gueuze
Lambic (Gueuze), 6,96/0,375l

Viimein alkavat muurit sortua, kun oikea Gueuze saapuu vakiovalikoimaan ja hintakin on jäämässä ihan kohtalaiselle tasolle. Gueuze on tyylinä usein todella haastava ja Cantillonin perustuotos pyyhkii hyllyssä olevalla Lindemans Gueuzella lattiaa.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, HC varoitus.

Noniin, sitten niitä tirolihattuja, lederhoseneita ja litran tuoppeja esiin..

Oppigårds Oktoberfestbier
Oktoberfest/Märzen (Ei hintatietoja)

Oktoberfest vyöryn aloittaa olut Ruotsista. Oppigårdsilla on viime vuosina ollut toisinaan tavaraa Alkossa ja nyt on vuorossa Oktoberfestbier(vai pikemminkin öl).
Epäilen tälle käyvän kuten niin monelle muullekin, ihan kiva, mutta ei innosta. Tyylinä nämä oluet ovat kelpo käyttötavaraa, mutta: "Njääh, olen olutnörtti, en halua juoda oluttani litran tuopista, sen ei pitäisi olla mahdollista. Haluan juoda kahden desin annoksen, korkeintaan." Huomio, nämä toimivat yleensä melko pomminvarmasti ruuan kanssa.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, jos omistat tirolihatun, tai tikkaus on elämänasia .

Löwenbräu Oktoberfestbier
Oktoberfest/Märzen (Ei hintatietoja)

Löwenbräu käväisi muistaakseni Alkossa pari vuotta sitten ja palaa nyt takaisin.
Tyylin mukaisesti tarjoilee simppeliä juotavuutta, mutta ei juuri muuta. Tämä jäi silloin itseltäni hyllyyn ja luulenpa niin käyvän nytkin.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, jos kävit Münchenissä lokakuun vaihteessa ja haluat palata takaisin muistelmiin, tai tikkaus on elämänasia .

Erdinger Oktoberfest
Oktoberfest/Märzen (Ei hintatietoja)

Erdingerin Oktoberfest on itselleni myös uusi tuttavuus. Panimon muut tuotteet eivät ole olleet kovin kummoisia, joten odotusarvo on matalalla, jos edes ostan.
Alan varmasti kuulostamaan kovin depressiiviseltä näiden oktoberfestien osalta, mutta minkäs teet..
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, jos haluat pitää nahkahousujasi edes kerran vuodessa, tai tikkaus on elämänasia .

Ayinger Kirtabier
Oktoberfest/Märzen (Ei hintatietoja)

Noniin, nyt olemme jännän äärellä. Jokainen voi nyt kytkeä salapoliisivaihteen sisään ja kokea istuvansa toimistossa juomassa viskiä revolveri pöydällä ja pohtimassa ääneen edellistä tapaustaan, kun uhkean vampin varjo kuvastuu toimiston oven ikkunasta. Kirtabier on nimittäin mitä todennäköisimmin sama kuin panimon Fest-Märzen. Tällöin elämme samassa todellisuudessa kuin selvitessä, että Winter Bock on sama kuin arvostettu Celebrator. No Fest-Märzen oli ihan mieluisa, joten tämä päätyy ostoskoriin.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan.

Laitilan Kievari Kekri
Oktoberfest/Märzen (Ei hintatietoja)

Ja toinen "uutuus" Laitilalta on jo parina viime vuotena hyllyillä käynyt Kievari Kekri, joka edustaa kotimaista Oktoberfest olutta, tai Kekriolutta. Muistaakseni ihan juotava tämäkin, joskin hieman särmätön.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, jos jäi parilta viime kerralta kokeilematta.

Lapin Kulta Luomu
(Ei tietoja)
Lapparin Luomusta en juuri tietoja löytänyt. Kyseessä on joko normi Lapin Kullan luomuversio, joka löytyy Hartwallin verkkosivuilta, tai täysin uusi tuotos. No maitokauppavahvuisen peruslapparin saaminen Alkoon on kyllä ehdoton thumbs down, joten toivotaan muuta ja pelätään pahinta.
Arvio: Jätä hyllyyn?

Arkadian uutuuksia

Ja jotta pääkaupunkiseudun asukkaat pysyisivät laajojen ravintolavalikoimien vierellä tyytyväisinä on Arkadian erikoisvalikoimaan, eli "maalaisittain" Can't touch this hyllyyn tulossa:

Green Flash West Coast IPA
India Pale Ale, 0,355l/6,98€

Green Flashin panimo on kieltämättä yksi huipuista ja panimon IPA saapuu Arkadiaan. Hinta on hieman suolainen, mutta Ratebeerin perusteella vallan mainio olut tyylissään. Toiveissa toki olisi, että Arkadian valloituksen jälkeen näitä huippuja näkisi joskus jopa tavallistenkin kuolevaisten käden ulotuvilla.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, HC varoitus.

Alesmith IPA
India Pale Ale, 0,65l/14,98€

Toinen timantinkova uutuus San Diegosta, edelleen suolaisella hintalapulla. RB:n perusteella "maailman paras IPA". Tarvitseeko sanoa enemmän? Kulttuuritekohan tämä on, jo senkin puolesta että tätä saa valtion monopolista.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan, HC varoitus.

La Soccarada 
0,33l/6,56€

Tästä en sitten sen enempää tietoja löytänytkään. Espanjalainen Ale, voisi olla ihan kiintoisa tapaus, mutta kohtaako hinta laadun?
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan??
 
Schneider Weisse Tap X Mein Nelson Sauvin
Weizenbock, 0,75l/12,98 €

Mitähän tähän sanoisi.. Schneider, joka on kieltämättä yksi parhaimmista, ellei jopa paras panimo panemaan weissejä laittoi kokeeksi vahvan weizenbockin ja humaloi sen Nelson Sauvinilla, josta on tullut melkoinen muotihumala. Saapuva erä on kuuleman mukaan tuoretta, joten onnea Helsinki.
Arvio: Bloggari suosittelee kokeilemaan. Keveä HC varoitus.

Ja ne jotka haluavat masentaa itseään voivat kurkistaa mitä lahden toisella puolella tapahtuu ja millaisia uutuuksia Systembolagetiin on tulossa tästä.

Jokatapauksessa Tuopin Ääressä toivottaa maltaista syksyn alkua kaikille.

Ikäännytystesti: Achel 8 Bruin

Oluen speksit:

Mikä: Achel 8 Bruin, Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 4,79€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%,  katkero: 20ibu ja väri: 50ebc.
Nippelitietoa:  Achel on varsin uusi trappistipanimo (perustettu 1998).  Luostari on kuitenkin ollut paikalla jo vuodesta 1648.


Heitetäänpä heti alkuun trappistioluen määritelmä, jos joku sitä ihmettelee: "Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa."
Tämä pullo Achel 8 Bruinia on peräisin Alkon hyllyiltä vuodelta 2010. Achel saapui Alkoon maaliskuun uutuuksissa v. 2010 ja täytyy myöntää, ettei näitä omalta kohdalta ole kovin montaa tullut ostettua. Tässä pullosa parasta ennen päiväys oli vuoden 2011 lopussa, joten alkaa olla korkea aika juoda tämä pois. Onko maku parempi kuin "tuoreena"?

Olut kaatuu lasiini syvän punaruskeana ja paksulla, hieman höttöisellä vaahdolla varustettuna. Vaahto kestää hamaan loppuun asti, joten ulkonäkö miellyttää silmää.
Tuoksupuolella uutena tämä oli muistiinpanojen perusteella vaisuhko. Nyt kypsän hedelmäinen, rusinaa, todella keveästi omenaista happamuutta. Maltaisuus on makeahkon sokerisen siirappista, joskin varsin kevyttä ja tasapainoista. Edelleen hieman vaisu, joskin varsin miellyttävä.
Maku on makeahkon karamellinen, jopa hiven toffeeta. Hedelmäisyyttä sopivasti mukana tuomassa hieman banaanista ja luumuista sävyä. Monimuotoisuutta täydentävät keveä mausteisuus ja hento omenaisuus.
Suutuntuma jää leikkimään keskitäyteläisyyden ja kohtalaisen täyteläisyyden harmaalle alueelle. Hiilihapot pitävät juotavuuden keveänä ja hyvänä, alkoholi passelisti piilossa.
Achel 8 Bruin on oluena varsin miellyttävä, trappistiksi keskitasoa ja ikäännytettynä..No eipä ole kahdessa-kolmessa vuodessa juurikaan muuttunut. Pehmeää ja maukasta edelleen.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

 

Olutarvioissa: BrewDog Punk IPA (5,6%)

Oluen speksit:

Mikä: BrewDog Punk IPA, IPA, Skotlanti
Mistä: "Ulkomailta", Olutravintolat
Hinta: n. 6,5-8,5€/0,33l (ravintolat)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,6%,  katkero: 45ibu ja väri: 22ebc.
Nippelitietoa: Vanha versio heitettiin v. 2010 alkuun mennessä pöytälaatikkoon ja Punk IPA uusittiin täysin. Vanha piipahti Alkoissa, nykyinen Arkadiassakin. Humalina: Chinook, Simcoe, Ahtanum ja Nelson Sauvin.

BrewDogia tänään ja maistossa vaihteeksi panimon perustuote, selkäranka ja lippulaiva: Punk IPA. Kuten alussa totesin vanha versio oli 6% ja oli humaloitu Chinook, Crystal ja Motueka humalilla. Muistelisin vanhan olleen enempi greippisempi ja mäntyisempi, kun taas uusi on hedelmäisempi. Voidaan keskustella myös onko 5,6% tarpeeksi IPA:si, joiden usein sanotaan olevan parhaimmillaan lähempänä 7% vahvuutta? No mielestäni kokonaisuus ratkaisee, sessio IPA:si tässä on alkoholipitoisuus kohdallaan, kuten on myös Alkossa olevan Goose Island IPA:n.
Mutta entäpä maku? Suosittelen hakemaan itsellenne pullon eteenne ja laittamalla taustalle sopivaa musiikkia, kuten vaikkapa tämä Holiday in Cambodia Mennäänpä asiaan.

 Punk IPA valuu lasiini vaalean kuparin oranssina. Jättää pinnalleen hieman höttöisen saippuaista vaahtoa. Vaahto kestää lähes loppuun asti, joten ulkonäkö on kunnossa.
Tuoksussa Nelson Sauvin ottaa selvän niskalenkin. Mustaviinimarja puska heiluu vahvasti nenäni edessä. Greippisyyttä mukana, keveästi keksistä mallasta. Trooppisen hedelmäisyyden soittaessa jazzia taustalla. Simppeli, mutta aromaattinen tuoksu miellyttää.
Maussa humala yrittää selvästi rokata. Greippisyys onnistuu kitarasoolossaan ja hiven marjaisuutta hakkaa rummuilla samaa komppia. Sitrusta ja trooppista hedelmää taustakuorossa, mutta maltaisuus on jäänyt basistin osaan samalla kun keveän havuisa mäntyisyys jo crowd surffaa. Jälkimaussa huudetaan encorea katkeron osalta, vaikkakin tasapaino on yllättävän hyvä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja helpohkosti juotava. Ei hassumpi.
Punk IPA osoittautuu lopulta mahtavaksi sessio juomaksi. IPA:si taas ei hassumpi, mutta kärkeen silti; niin pitkä on matka.. Kaipaisin hieman lisää havuisuutta ja runkoa. Voltit 6,5% ja suhteessa lisää Chinookia ja Simcoeta. Alkoon 3€/tölkki?

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50

Olutarvioissa: Duchesse De Bourgogne

Oluen speksit:

Mikä: Duchesse De Bourgogne, Sour Ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistissa
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Hapan Ale Verhaeghen v. 1875 perustetulta panimolta. Käymisen jälkeen tätä on pidetty 18kk tammitynnyreissä. Valmis tuote on sekoitus nuorta (8kk) ja vanhaa (18kk) olutta. Oluen nimi tulee traagisessa ratsastus onnettomuudessa kuolleesta Burgundin Mariasta, jonka puoliso oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Maksimilian I.

Huomenna mökille tuulettumaan, tänään laatuolutta. Duchesse De Bourgogne on pienen klassikon asemassa. Vastaava helpommin saatavilla oleva klassikko voisi olla Rodenbachin Grand Cru. Molemmat oluet kuuluvat Flanders Red Ale kategoriaan, joka ajautuu Sour Ale tittelin alle. Oma pulloni on reilu vuoden takaa, bbe. 2014, vaikka voisin kuvitella tämän säilyvän "isältä pojalle". Toistaiseksi näitä soureja ei ole juurikaan Alkon vakiovalikoimissa näkynyt, joka on tavallaan sääli. Toisaalta taas happamat oluet, kuten vaikkappa Gueuze, ovat melko vaativia tyylejä satunnaisille kokeilijoille, eivätkä uppoa aivan kaikille harrastajillekaan.

Mitä sitten on hapan olut? Eikö se yleensä tarkoita, että olut olisi pilalla?
Lyhyesti voisi kertoa kyseessä olevan muinainen tapa valmistaa olutta ennen hiivan "löytämistä", eli enempi vähempi villihiivoilla, kuten Lactobacillus, Brettanomyces, Pediococcus kannoilla. Tässä lyhyt video Russian River Brewingiltä aiheesta.
Sitten asiaan ja maistamaan..

Poks sanoo korkkikorkki. Reilusti hiilihappoista juomaa kaatuu maljaani. Ulkoisesti syvän punaruskeaa, hieman sameaa. Vaahto on ohuehko, mutta kestää hamaan loppuun asti.
Tuoksu on melko monipuolinen. Hapanta omenaa, kirsikoita, luumua ja marjoja tulvii nenään kuin sirkuksen paraatissa ikään, vain tiikeri ja karvainen nainen puuttuu. Perässä astelee aavistus pehmeää makeaa maltaisuutta ja häivähdys vaniljaa pyörii ilmassa. Miellyttävä tuoksu, joka pelaa yllättävän hyvin.
Maku alkaa pehmeällä, hieman makean karamellisella maltaisuudella ja keveällä tammisella vaniljalla. Heti perään lainaisin Alkon viinitermejä "Mehevä ja hilloinen", ellei jopa hennon karhunvatukainen ote saapuu suuhun. Keveästi kirsikoita, kuivattua hedelmää ja herukkaa. Hapokkuutta taustalla mukana koko ajan muistuttamassa mitä ollaan juomassa. Jälkimaku on hivenen pistävähkön happama, mutta katkeroita ei tässä ole.
Suutuntumaltaan jotakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Juotavuus on pelottavan helppoa ja alkoholi täysin piilossa.
Duchesse De Bourgogne ei ole aivan turhaan klassikon asemassa, loistava juotavuus yhdistettynä moniulotteiseen ja pehmeään aromimaailmaan ei ole aina itsestäänselvyys. Hyvää, jollei jopa melko loistavaa Souria.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 41/50

Omasta Panimosta: RuiSaison

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton RuiSaison (aka. Virolahden Vilske), Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%,  katkero: 41ebu ja väri: 14ebc (arvot laskennallisia).
Nippelitietoa: Kotipanimon Saison. Maltaina mm. Pils ja Ruis. Humalina: Styrian/Bobek ja Amarillo.

Lasissa tänään ja viimein tuore RuiSaison/Virolahden Vilske. Kyseessä on siis kotipanimon tuotteita. Oluen ajatus lähti liikenteeseen siitä, että halusin käyttää vanhaa Wyeast 3711 French Saison hiivaani ruismaltaan kanssa. Tässä oluessa ruista on peräti 20% mallassaldosta. Loput ovat Pilsiä, sokeria ja aavistus Aromatic mallasta. Humalointia, kuten yltä varmaan luitte, on noin 40ebun verran, Bobek ja Amarillo humalina.
Wyen 3711 tunnetaan todellisena petona ja pomminvarmana Saison hiivana, joskaan sen esterisyys ei ihan yllä Dupontin variaatioiden, kuten Wyen 3724:n tasolle. Tälläkin hetkellä pytyssä on käymässä seuraava Saison juurikin edellä mainitulla hiivakannalla.
Virolahden Vilske taas tulee vuotuisista mökkiolympialaisista, jossa tämä satsi toimii kisaoluena.

Saisonia kaatuu taas lasiini. Ulkoisesti todella likaisen sameaa, kellertävän punertavaa olutta valoa vasten. Vaahto on paksu ja kuohkea, jää oluen pinnalle loppuun saakka ja jättää pitsiä lasiini.
Tuoksussa on selvästi hiivan tuomaa aromimaailmaa yhdistettynä humaliin ja maltaisuuteen. Keskiraikkaan sekahedelmäinen, hieman mausteisen fenolinen ja pippurinen. Sitrusta, kukkaketoa ja laventelia mukana. Rukiinen maltaisuus astuu viimeisenä esiin tehden tästä melko monimuotoisen tuotoksen.
Maussa keveästi hedelmäisiä estereitä yhdistyy hentoon mausteisuuteen ja hiivaisuuteen. Sitruksista ja yrttisen ruohoisaa humalaa on mukana, joskaan tämä ei lyö alakoukulla vatsaan monien jenkki oluiden tapaan, vaan ote pysyy Belgian suunnalla edelleen. Lopussa rukiista maltaisuutta tuo oman kuivahkon ja hennon happamahkon säväyksen. En voi olla ajattelematta, mitä Bretta tekisi tälle oluelle, ajatus on se verran kiinnostava, että se on laitettava muistiin.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut, jossa runsas hiilihappoisuus pitää juotavuuden perinteisellä Saison tasolla. Katkerot ovat melko pehmeitä ja alkoholi vain lämmittää taustalla.
RuiSaison osoittautuu todella kiintoisaksi panoksi. Oikeastaan Bretta toisi tähän hieman lisää funkia ja happamahkon kuiva omenaisuus sopisi tähän mainiosti. No loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen tähän tällaisenaan.

Hyvää "kakkosolutta": Brewdog Dead Pony Club

Oluen speksit:

Mikä: Brewdog Dead Pony Club, American Pale Ale, Skotlanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 1,7€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 3,8%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Brewdogin panimon (perustettu 2006) panema APA. Humalina Simcoe, HBC ja Citra. Humaloinnista mainitaan: "Being shot from a Hoppy Howitzer".

 My Little Pony, My Little Pony, Your Dead Pony, Join the Dead Pony Club.. Now, Now, Now.
Fraserburghin pikkuihme BrewDog heittää seuraavaksi Suomenkin maitokauppoihin sopivan tuotteen markkinoille. Kyseessä on 3,8% eli lähes kakkosvahvuinen tuotos. Haistanko maahantuojalle rahanteko mahdollisuuden? Onko edessä olut joka miellyttää paatunutta olutnörttiä ja THL:ää? Tyyli on, kuten kuvasta näkyy, APA. Humalaa luvataan rutkasti, kuten panimon tuotteissa yleensäkin. Lajikkeina toimiva kaksikko Simcoe ja Citra, sekä kolmantena triossa häärii HBC. Tätä tuli itseasiassa maistettua jo tuoreena hanasta, jolloin totesin loistavan sessio-oluen löytyneen. Maistuuko sama tuote kotona toiselle kuin seesteisessä nousukiidossa Edinburghin kujilla?

Ulkoisesti punertavaa kuparia hyvällä vaahdolla. Vaahto leviää hetken kuluttua lasin reunoille, muuten ulkonäkö miellyttää.
Tuoksu on uskomatonta humalamehua. Tuoretta käpymäisyyttä riittää, voisin kuvitella nuuhkivani humalaa suoraan pensaasta. Juuri tämäntyylistä humalointia haluaisin nähdä enemmän ja saada omiinkin tuotteisiini, missä lie taika?
Sitrusta, trooppista hedelmää, mäntyistä pihkaisuutta ja hieman yrttisyyttä. Häivä karamellia takana.
Maussa 3,8% rungon huomaa maltaisuuden hienoisena ohuutena. Humalointi on melkoisen voimakasta ja tietysti epätasapainoista. Greippiä, sitrushedelmiä, mäntyä ja etelän hetelmiä. Jälkimaussa katkero puraisee ja taittuu selvästi kuivaksi.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, helpohkosti juotava ja katkera.
Dead Pony Club on pullossakin omaan suuhuni maistuva. Täydellisen epätasapainoinen, totta, vetistä humalamehua, totta. Silti upea tuoksu ja miellyttävästi sessioitavissa kannukaupalla. Lisäksi tämän vahvuisena kiilaa monen vahvemman ohitse helposti. THL&Puska approves this beer-> Bitter taste for beerlovers since 2009.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Paluu Juurille: Budejovicky Budvar Dark

Oluen speksit:

Mikä: Budejovicky Budvar Dark, Tumma Lager, Tsekki
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 3-3,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%,  katkero: 25ebu ja väri: 90ebc.
Nippelitietoa: Kolmesta eri maltaasta pantu tumma lager Ceské Budějovicen kaupungista. Zatecin humalaa ja 90vrk kestävä käymisprosessi on hieman muuta kuin kotimaiset immohiiva oluet. Budweiser Budvar tunnetaan myös nimiriidastaan sen tunnetumman Budweiserin kanssa.


Äärettömän pitkästä aikaa pääsen naputtamaan tekstiä blogiini. Viime viikkojen infernaalinen kiire on ollut syöstä minut kokonaan pois tuopin ääreltä. Alkon valikoimiinkaan ei ole kiinnostavia uutuksia ilmestynyt (Stapan ESB poislukien), joten myönnänpä asioinneeni pitkäripaisessa viimeksi kesäkuussa. Maitokauppojen hyllyiltä on tullut haettua tuttuja tuotteita, eikä varastostakaan ole oikein innostanut nauttia erikoisuuksia. Kolean olutkesän loppu ei ole siis suosinut myöskään minua.
No tänään paluuta juurille erään alkuaikojen suosikin kera, joka silloin oli "melko palanutta ja paahteista tummaa". Miltäpä vanha tuttu maistuu tänään? Tummaa Budia lasiin siis.

 Ulkoisesti lähes musta lager paksulla ja hyvällä vaahdolla. Vaahto on kohtalaisen kestävän oloista ja pienikuplaista. Ulkonäkö kunnossa, eteenpäin->
Tuoksussa Budvarin "talonmaku", erikoinen yhdistelmä kumia, voita ja ruohoa, tulee ensimmäisenä esiin. Aavistus kahvista paahteisuutta, leipäistä mallasta ja keveä häivä yrttisyyttä käy nenässä. Simppeli tuoksu, ei kovin vahva, mutta miellyttävä.
Maussa limppuista maltaisuutta, kevyesti mämmiä. Kuivahko paahteinen mallas kuivaa makua. Keveästi kahvia ja lopussa hieman ruohoista humalaa. Selvästi kuivemman paahteisempi kuin monet tummat tsekit, esim. Velkoon sokerisuuteen verrattuna. 
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläisyyttä hipova. Hiilihappoja on pitämässä juotavuuden simppelinä.
Budvar ei ole enään tässä vaiheessa ihan niin kuivan paahteinen, kuin joskus. Silti tyylissään yksinkertainen, mutta mainio. Jokapäiväisenä leipänämme ja työpäivän jälkeisenä pullona vallan toimiva.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 32/50