Testissä vehnäoluet

Enpä ole blogannut vähään aikaan, vaikkakin joitakin itselleni uusia oluita on tullut testattua lävitse. Nyt aion viimein niputtaa kasaan viime aikoina testatut uudehkot vehnäoluet ja verrata niitä muutamaan vanhaan tuttuun. Tänään testiin saapuvat: Baltika 8, Saimaan Marsalkka LuomuVehnä, Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä, Laitilan Kievari Vehnänen (4,7%) ja näitä haastamaan tutut: Nokian Elowehnä (4,7%), Franziskaner Hefe-weissbier ja Paulaner Hefeweissbier.
Testin ainoana tarkoituksena on rento nautiskelu, sekä hieman verrata uusia tulokkaita vanhoihin tuttuihin. Aloitetaan maitokaupan hyllyiltä.

 

Oluen speksit:

Mikä:  Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä, Kristallweizen, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,9€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%
Nippelitietoa: Kristallweizen on suodatettu versio Hefeweizenistä. Tässä oluessa humalina Magnum, First Gold ja Cascade. Mallaskosken panimo on perustettu v.1997 ja sen Vaalea Kuohu olut voitti aikanaan järjestämäni maitokauppalagerien sokkotestin.

Ensimmäisenä lasissa käy Mallaskoski, joka lähtee kisaan kiintoisilla humalilla, mutta harmittavasti suodatettuna.
Mallaskosken kristallivehnä on vaalean kullankeltainen olut. Vaahdoltaan ihan kelpo, joskin weizeniksi ei mitenkään kaksinen.
 Tuoksussa on vehnäistä maltaisuutta, banaania ja hieman parfyymista esteriä. Hieman hedelmäisyyttä ja häivä sitrusta. Harmittavan mieto tuoksultaan.
 Maussa pehmeää vehnäisyyttä ja hedelmäisyyttä. Banaania on mukana selvästi, samoin vehnäistä happamuutta ja purukumia. Jälkimaussa häiritsee pienoinen tunkkaisuus, mutta muuten ihan kelpo suodatettu vehnis.
 Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helposti juotava. Hiilihappoja voisi olla tyyliin nähden aavistus enemmänkin.
Täytyy kyllä todeta, että ainoa seikka jota tässä jää kaipamaan on raikkaus, muuten käsissä on suodatetuksi vehnäksi ihan maistuva tuote. 
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 30/50

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kievari Vehnänen (4,7%), Hefeweizen, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 3,7€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, Katkeropitoisuus: 15ebu ja Väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Kievaria oli taannoin myynnissä Alkojenkin (tilausvalikoimissa) vahvuudella 5,5%. Nyt tuote tuli maitokauppoihinkin, ilmeisesti vahvempaa versiota ei ole enään tuotannossa?

Seuraava "kilpailija" tulee myös länsirannikolta, muistelisin vahvemman "alko version" olleen ihan mainio kesäolut, joten maistetaanpa:

Laitilan Vehnänen valuu tuoppiini samean keltaisena, vaahtoaa hieman, mutta ei yllä aivan Baijerilaisten veljiensä vaahtolakin tasolle.
Tuoksussa hedelmäistä purukumia, hieman sitrusta ja vehnäistä maltaisuutta. Banaania todella vähän mukana, mutta tuoksu on miellyttävän raikas, joskin hieman vaisu.
 Maussa leipäisen vehnäistä maltaisuutta, sitruksista happamuutta ja hedelmäisyyttä. On tässä toki hieman banaaniakin, tottakai, mutta selvästi enemmän sitruksisuuteen ja happamahkoon kuivuuteen nojaava vehnä, kuin makeaan banaanisuuteen. Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, reilusti hiilihappoinen ja helposti juotava.
Laitilan Vehnänen lähtee hyvistä asetelmista taistelemaan maitokauppojen vehnäoluiden ostajien sydämmistä. Ja pitkästä aikaa tuote jopa yllättää ihan positiivisesti, miellyttävän raikas, mutta syvyys uupuu.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50  

Oluen speksit:

Mikä: Saimaan Marsalkka LuomuVehnä, Hefeweizen, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 3,1€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, Katkeropitoisuudesta ja Väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Saimaa tekee Laitilat ja siirtää tuotteen Alkoista maitokauppoihin Luomu versiona? Tosin tämä vehnäolut taitaa olla aivan toista kuin taannoinen Marsalkka Vehnä.

Seuraavaksi erikoisia arvioita kerännyt LuomuVehnä, jota on kuvailtu mm. Berliner Weisseksi (olisikin..).
Marsalkan luomuvehnä on sameaa ja kellertävää weisseä. Vaahtoaa melko hyvin, mutta vaahto hajoaa melko nopeasti.
Tuoksussa käynnyttä banaania, sitruksista happamuutta ja vehnämallasta. Hivenen hiivainen, mutta pieni tunkkaisuus peittää potentiaalisen raikkauden.
 Maultaan erikoisempi vehnä. Ikäänkuin yhdistelmä witbieriä ja hefeweizeniä. Melko hapokkaan sitruksinen, hieman hapan ja vehnämaltainen. Banaani kummitelee taustalla ja hiivaisuutta on toki mukana. Kevyesti hedelmäinen ja tyyliin nähden tästä jopa erottaa humalaa. Mutta... aivan hennosti tunkkaisuutta lopussa. Maultaan parempi kuin tuoksultaan.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, reilusti hiilihapokas ja helposti juotava.
Marsalkka Luomuvehnä on hivenen erilainen vehnä. Ei niin banaaninen, vaan melko happamahko sellainen. Kuitenkin ihan miellyttävä ja laadukas weizen. Tölkin ulkonäkö miellyttää silmää.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50

Oluen speksit:

Mikä: Nokian Keisari Elowehnä,  Hefeweizen, Suomi. Vuoden tulokas maitokaupoissa  2010.
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkero 14ebu ja väri 23ebc.
Nippelitietoa: Kuten jo panimon Luomun Kohdalla totesin, että Nokian panimo jatkaa pup:n perinteitä ja on nykyisellä Keisari tuoteperheellään tunkeutunut lähes jokaisen marketin hyllyyn. Elowehnästä on olemassa myös tukevampi versio, jota näkyi ainakin taannoin vielä ravintolatarjonnassa.

Nokia lähtee vanhana suosikkina kilpailemaan tulokkaiden kanssa.
Ulkoisesti olut ei eroa yhtään saksalaisista esikuvistaan; sameaa keltaisen oranssia nestettä, mukavan tiiviillä ja kestävällä vaahdolla. Selvästi tummempi kuin muut kilpailijat.
Tuoksu yllättää positiivisesti, banaania löytyy, myös hiven maltaista makeutta, aavistus sitrusta, sekä vehnäistä happamuutta tasapainottamassa.
Maku on hieman tuoksua pliisumpi. Banaania on havaittavissa, hieman hiivaisuutta. Vehnän happamuus hallitsee makua. Maku päättyy hentoon sitruksisuuteen.
Suutuntuman täyteläisyys on hieman hukassa, jää keveän ja keskitäyteläisen välimaastoon.
Summa summarum, Nokian Elowehnä on selvästi Nokian paras maitokauppavahvuinen tuotos ja pärjää tulokkaiden seurassa hienosti.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 34/50

Seuraavaksi Alkon puolelle, miten käy kun prosentteja hilataan noin yhdellä ylöspäin?

Oluen speksit:

Mikä: Baltika 8, Hefeweizen, Venäjä
Mistä: Alko
Hinta: n. 3€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero 12ebu ja väri 10ebc.
Nippelitietoa: Pietarilaisen, v.1990 perustetun, panimon vehnäolut ei ole ihan tyypillisin venäläistuote. Panimo tosin kuuluu tätä nykyä Carslbergin konserniin.

Baltikan vehnäolut seuraavaksi lasiin, hinta on jopa halvahko Alkon tasolle, mutta miten käy laadun?
Samean vaaleankeltaisena valuu Baltikan 8 lasiini. Jättää pinnalleen aluksi reilusti vaahtoa, mutta laskettuaan päälle jää pieni kermainen kerros.
 Tuoksussa raikasta sitruksisuutta, vehnää ja happamuutta. Banaaniakin on mukana ja hieman purukumia alla. Miellyttävä tuoksu, ei ole hirveän vahva, mutta tasapaino on omaan makuuni aika passeli. Lämmettyään mukaan tulee entistä enemmän makeaa käynnyttä hedelmäisyyttä.
Maussa vehnäinen maltaisuus aloittaa sinfonian. Päälle soittavat sitruksinen hedelmäisyys ja sen myötä kevyt happamuus säveltään. Banaani saapuu lavalle hieman vaimeammin, samoin purukumi. Jälkimaku on skaalaltaan hieman hiivainen, mutta suhteellisen raikas.
 Suutuntumaltaan tämä olut on keskitäyteläinen, reilusti hiilihappoinen ja helposti juotava.
 Baltika 8 osoittautuu tyylissään melko hyväksi tuotokseksi. Tasapaino ja raikkaus ovat kohdillaan, mutta tyylin parhaimmisto on silti hivenen moniuloittesempi ja hienovaraisempi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 34/50 

Oluen speksit:

Mikä: Franziskaner Hefe-weissbier, Hefeweizen, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,6€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero 9ebu ja väri 14ebc.
Nippelitietoa: Spatenin panimon suosittu vehnäolut ja ensimmäinen weizen jota allekirjoittanut on koskaan maistanut. Testiyksilö on muuten Virosta peräisin, kahta euroa halvemmalla hinnalla.

Franziskaner on tyypillinen saksalainen samea oranssinkeltainen vehnäolut hyvällä vaahdolla.
Tuoksussa banaania ja hiven hedelmäisyyttä. Hiivaisuutta, aavistus kukkaisuutta ja mallasta.
Sanoisinko monivivahteista maultaan. Makeaa banaania riittää. Hiven happamuutta ja vehnää. Kohtalaisen makea weizen keveän sokerisella jälkimaulla.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, sopivan hiilihappoinen ja helposti juotava.
Franziskaner pitää edelleen pintansa melko mainiona perusweissenä, johon tulee muita helposti verrattua.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 36/50 

Oluen speksit:

Mikä: Paulaner Hefeweissbier, Hefeweizen, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, katkero 10ebu ja väri 18ebc.
Nippelitietoa: Toinen Münchenin "luostaripanimoista" Paulaner ei aikanaan uponnut, joten uusinnan aika. Tämäkin on muuten Tallinnan tuomisia.

Ja viimeistä viedään. Eteen saapuu Paulanerin perinteinen Hefeweizen.
Paulanerin vehnäolut on myös oranssinsävyinen. Vaahto häviää lähes kaadettaessa taivaan tuuliin.
Tuoksussa makeaa banaania, hiven vehnäistä taikinaisuutta ja häivä hiivaisuutta.
Maussa sinänsä hyvässä balanssissa olevaa makeaa banaania, vehnäpullaa ja happamuutta, sekä hedelmiä, mutta mausta uupuu edelleen finishing touch, hieman täyteläisyyttä, enemmän maltaisuutta lisää.
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläinen. Aavistuksen vetinen ja melko hiilihappoinen, kohtalaisen raikas. Ylipäänsä keskiluokan hefe, joka häviää hieman jokaisella osa-alueella.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 31/50 


Loppuyhteenveto:

Kaikki testatut vehnäoluet vaikuttivat laadultaan vakuuttavilta, vaikkakin hinnoissa eroa muodostuu väliltä 2,5-3,7€. Testin selkein yllättäjä oli Saimaan LuomuVehnä "ei niin perinteisellä" otteellaan. Aivan kirkkainta kärkeä ei testissä ollut, kuten Weihenstephanerin tai Ayingerin vehniä, mutta laatu yllätti testaajan.
 Kotimaisia vehniä alkaa kaupoissa olla melko tavalla, mikä on pelkästään positiivinen asia. Laadultaan nämä ovat, alkoholipitoisuusraja huomioiden, melko hyvää tasoa. Mielestäni hefeweizen on silti parhaimillaan hieman yli 5% jolloin runkoakin on mukana hieman enemmän. Vielä kun samaan maitokauppojen hintaryhmään saisi vaikkapa American Pale-Alea, Saisonia, tai laadukasta Bitteriä olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Alkonkin puolella vehniä on viime vuosina riittänyt ja varmasti riittää jatkossakin. Hinnoista lienee turha puhua, mutta harva uusi vehnäolut yltää Weihenstephanerin tasolle, ellei vaikkapa Ayinger tekisi viimein paluuta. Jokatapauksessa tämä "testi" raapaisi vain pintaa. Suosittelen seuraavalla kerralla pitämään silmät kaupassa/Alkossa auki ja raapaisemaan mukaan pari pulloa Hefeweizeniä, sillä se kuuluu kesään. Tämän myötä blogin ylläpito toivottaa kaikille aurinkoista kesän alkua.

Vaihtoehtoja oluelle: A&W Root Beer

Juoman speksit:

Mikä:  A&W Root Beer, Root Beer/"Juuriolut", USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 1,7€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 0%
Nippelitietoa: "Root Beer on on yhdysvaltalainen virvoitusjuoma. Siinä on yleensä keinotekoinen sassafrasin juuren maku, ja siinä on käytetty lisäksi muun muassa sarsaparillaa. Juoma on yleisimmin kofeiiniton. Siitä kuitenkin on olemassa myös kofeiinipitoisia versioita, ja lisäksi alkoholipitoista juuriolutta on valmistettu."A&W on tunnetuin valmistaja.


Tänään maanantain kunniaksi paneudun vaihteeksi muiden juomien pariin. Root Beer on täälläpäin melkoinen outolintu. Nimen on moni kuullut, mutta harva maistanut. Moni muistaa myös sarsaparillan nimen vaikkapa sarjakuvista. Sarsaparilla on itseasiassa vain yksi näihin makua tuovista kasveista. Juurijuomat voivat wikipedian perusteella olla maustettu mm. puun kuorilla, vaniljalla, aniksella, muskotilla, akaasialla, hunajalla, mintulla, maustepippurilla, jne.
Root Beer on siis maustettu virvoitusjuoma ja tänään lasissa oleva A&W:ta pidetään sinä juurioluena, johon muita juurioluita verrataan.

Ulkoisesti tämä muistuttaa pitkälti kolajuomia, etiketissä on suomeksi: "kolajuoma lakritsa ja anismaulla".
Tuoksuu lakritsaiselta, ehkä hivenen tervaleijonapastilliselta. Aavistus "automaatti purukumia" ja sokerista makeutta. Hieman yrttinen ja aniksinen.
Maussa lakritsaista yrttisyyttä, hieman vaniljaa ja sokerista makeutta. Etäisesti muistuttaa Dr. pepperiä aniksella. Purkkaista lakritsapastillia nestemäisessä muodossa. Erikoinen.
Suutuntuma on tietysti kevyt, hiilihappoinen ja makeahko. Helposti juotava.
A&W Root Beer on erikoista juotavaa. Kuuluu selvästi tykkää tai ei kategoriaan, joten kehoitan maistamaan seuraavissa kemuissa, joissa olet autolla liikenteessä.

Olutarvioissa: Gouden Carolus Cuvee Van Der Keizer Rood

Oluen speksit:

Mikä: Het Anker Gouden Carolus Cuvee Van Der Kaizer Rood, Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta".
Hinta: n.7€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:10%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Punainen Cuvee van der kaiser on pantu sinisen version kymmenvuotisjuhlan kunniaksi. Sen pitäisi muistuttaa panimon pääsiäisolutta hieman erilaisella mallassaldolla. Oluessa on käytetty myös kolmea eri yrttiä maustamiseen. Panimo itse kategorioi tämän luokkaan "Special Blonde Ale".

Jälleen yksi Gouden Carolus lasissa. Kyseinen yksilö on vuonna 2010 pullotettua punaista Cuvee Van Der Keizeria. Ehkä siinä mielessä ajankohtainen olut, että punakone voitti tänään jääkiekossa. Saa nähdä voittaako myös punaisissa pelaava Bayern München tänään. Sininenkin versio tästä oluesta on toki olemassa ja yksi pullo jopa minullakin. Siitä joskus toiste.
Panimon verkkosivujen perusteella tämän pitäisi olla kohtalaisen spesiaalia, mutta kun ajattelee belgioluita muutenkin, voi leikkisästi kysyä: Onko niitä muitakin? Stellan ja Jupilerin unohtamalla Belgia on täynnä toinen toistaan erikoisempia oluita, eikä näistä suurinta osaa voi järkevästi kategorioida. Tämä siksi, että panimomestarit ovat taitelijoita, jotka eivät edes halua tuijottaa valmiisiin muotteihin, vaan luoda jotakin omaa. Tästä syystä belgien arviointi on mielestäni siitä antoisaa, että tyyliin vertaaminen on yleensä turhaa ja olut pitää "reitata" yksilönä. Noh. Iso pullo, suuri työ. Pitkä päivä, janoinen yö. Asiaan siis.

Korkkikorkki antaa periksi ja lasiin kaatuu kullankeltaista olutta jättäen päälleen järjenvastaisesti vaahtoa. Kuvaa ottaessa jouduin pariin kertaan parturoimaan vaahtoa, jotta pöytäliina pysyisi kuivana. Pitsiä jää perinteisesti lasin reunoihin ja vaahtokin antaa lopulta hieman periksi.
Tuoksussa yhdistelmä hedelmäisyyttä ja alkoholin, sekä hiivan tuomaa mausteisuutta. Jännästi mukana on hiven "kellarimaisuutta" tuomassa lisäväriä. Taustalla paahtoleipäistä maltaisuutta, hiven makeutta. Simppeli, mutta vivahteikas tuoksu.
Maussa aluksi keskimakeaa maltaisuutta, vaihtuen hedelmäisiin sävyihin. Hiven banaania, persikkaa ja omenaisuutta. Yrttistä mausteisuutta (kamomillaa?) ja samaa keveää maakellarinmakua, jossa on jopa kevyen Saisonmaisia piirteitä. Alkoholi on melko hyvin piilossa ja hiivaisuus on suhteellisen keveää. Loppua kohden hieman kuivempi, humalointi on kevyttä.
Suutuntumaltaan melko täyteläinen, mutta helpohkosti juotava. Hiilihappoja on melko reilusti parantamassa juotavuutta.
Ylipäänsä kivikovaa GC:n osaamista, mutta ei ihan säkenöi. Tuntuu, että kaipaisi hieman enemmän särmää hienostuneeseen olemukseensa noustakseen uudelle tasolle.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50

Olutarvioissa: Victory Storm King Imperial Stout

Oluen speksit:

Mikä: Victory Storm King Imperial Stout, USA
Mistä: Olutravintolat, "Ulkomailta".
Hinta: n.8€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,1%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Victory on Pennsylvanian Downingtonissa sijaitseva v.1996 perustettu pienpanimo. Panimo on laajentamassa Chester Countyyn myöhemmin tänä vuonna, joten kysyntää riittää yli kahdellekymmenelle tuotemerkille.

 Pitkästä aikaa Victorya lasissa. Storm Kingiä on hieman hehkutettu jo ennestään, joten tänään vapaapäivän ja omien syntymäpäivieni kunniaksi on vähemmän perinteisen päiväkaljan paikka. Victoryn muista tuotteista tykästyin etenkin hop deviliin simppelinä ja klassisena jenkki ipa:na.
 Tämä IS on käsittääkseni reippaammin humaloitu, joten klassista britti impyä tämän ei pitäisi lähennellä. Panimon sivujen perusteella tämäkin on humaloitu pelkästään humalakukinnolla, joten toivon tämän olevan kohtalaisen freshiä tavaraa.

Lasiini valuu sysimustaa nestettä. Jättää kivasti vaahtoa pinnalleen ja lopulta oluen pinnalle jää ohuehko kermainen kerros. Jättää pitsiä lasiin, joten ulkonäkö on kohdallaan.
Tuoksussa on melko jyhkeästi humalaa; mäntyistä pihkaisuutta ja sitrushedelmäisiä sävyjä. Kahvista paahdettua maltaisuutta ja hiven lakritsaa. Todella jyhkeä tuoksu jyrää paraatimarssia nenään, torvet soi ja liput liehuu.
Maussa samanlaisia piirteitä. Humalointi on todella massiivista. Greippiä ja mäntyä
riittää ja suuta kuivaa. Paahteista maltaisuutta, kahvia ja aavistus tummaa suklaata. Todella tukeva ja karski makuprofiili miellyttää. Jälkimaussa katkeruus pahoinpitelee suuta ja lähes palanut mallas heiluttaa viimeiset hyvästit ennen matkaa kohti vatsaa. Alkoholi lämmittää hieman, muttei maistu juurikaan lävitse.
Suutuntumaltaan melko täyteläinen, suuta kuivaava (lue: kuivahko). Hiilihapot matalalla, mutta juotavuus on hyvä.
Victory lataa nyt sellaisen jenkki Imperial Stoutin, joka ottaa luulot pois kättelyssä ja tyrmää lopussa. Ei aloittelijoille, mutta tällaiselle suutaan pahoinpitelevälle masokistille; pahus että on hyvää, spank that throat with your hops.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 17-> Yhteensä: 43/50

Olutarvioissa: North Coast Blue Star

Oluen speksit:

Mikä: North Coast Blue Star, Vehnäale, USA
Mistä: maitokaupat, olutravintolat
Hinta: n.4-8€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%,  katkero: 17ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: North Coast tunnetaan ehkä parhaiten laadukkaasta Red Seal Ale:sta, joka piipahti takavuosina Alkossakin. Itse panimo sijaitsee Fort Braggissa Kaliforniassa. Blue Star on Vehnäale, eli siinä on käytetty mallastettua vehnää melkoisesti mallassaldossa (tiedä sitten montako prosenttia on rajana?). Olut on tietysti suodattamaton.

 En voinut vastustaa kiusausta ja ostaa edes pulloa tätä. Hinta on suolainen 4€ huitteissa, joten odotukset ovat kohdillaan. North Coastin Red Seal Ale oli muistikuvieni mukaan todella laadukas ja panimon muista tuotteista Rasputinia on kovasti kehuttu, sen sijaan Brother Thelonius ei ihan iskenyt. Käsittääkseni Vehnäale on jenkeissä tavallaan entrylevel olut vaativimpiin tyyleihin ja näitä löytyy useilta panimoilta. Europaassa tyyli jää jossain määrin muiden vehnien kuten Hefeweizenin ja Witbierin jalkoihin, vaikkakin makuprofiilit ovat aivan erilaisia. Toki Tanskassa näitä on tietääkseni pantu enemmänkin ja taitaapa maitokaupoissa pyörivä Little Valleyn Hebdens Wheat kuulua samaan kategoriaan. Vehnäalessa, Amerikkalaisessa, hiivan ei pitäisi juurikaan dominoida makua. No maistetaanpa nyt tätäkin.

Ulkoisesti kyseessä tietenkin samea olut. Väriltään kellertävän oranssi ja ohutvaahtoinen. Ei kovin kaunista katseltavaa, mutta ehkäpä muu anti olisi parempaa?
Tuoksussa hedelmäisyyttä. Ainakin sitrusta, appelsiinia ja greippiä. Hiven vehnäisyyttä ja kukkaketoa. Simppeli, hivenen hienovarainen tuoksu.
Maussa keveästi leipäistä vehnäisyyttä, aavistus happamuutta ja hedelmäisyyttä. Pieni annos humalointia, jota veikkaan Cascadeksi. Jälkimaussa hiven sitrusta, katkero ei pure, mutta hiilihapot pistelevät.
Suutuntumaltaan keveä, melko hiilihappoinen ja todella helposti juotava Ale.
North Coastin Blue Star on sinänsä todella miellyttävä simppeli ja keveä hellepäivän juoma parvekkeelle/terassille. Valitettavasti näillä hinnoilla se ammutaan alas kuten suurin osa maitokauppojen Britti Bittereistäkin. Hinta ei kohtaa laatua, mutta yhden testaamiseen kukkaro kestää minullakin.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 31/50

Saksalaista Imperial Stouttia

Tänään edessä on kohtalaisen kummallista juomaa. Lasissa on nimittäin kaksi saksalaista Imperial Stouttia. Ylipäänsä "Ale" puolen oluet ovat enempi vähempi kummajaisia saksalaisessa olutskenessä (muutamat tyylit, kuten hefeweizen poislukien).
Molemmat oluet tulevat pienpanimoilta, mikä ei sinänsä ole yllätys. Oluet ovat Propeller Nachtflug ja Brewbaker Berliner Nacht.

Aloitetaanpa Brewbakerista.

Oluen speksit:

Mikä: Brewbaker Berliner Nacht, Imperial Stout, Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n.7,5€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,1%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Brewbaker on Berliiniläinen pienpanimo. Sen valikoimissa on mm. Tupla IPA, Bitter, Brown Ale, Espresso Stout, yms "ei traditionaalista".

Muistan kun törmäsin tähän tuotteeseen. Se aiheutti suuren "wtf" hetken, mutta pakko oli haalia pullo saksalaista imperial stouttia. Koko ajatus tuntui tavallaan perverssiltä ja väärältä, eli juuri sopivalta lasiini. Pullo on ikävän suuri yhdelle, mutta ehkä tästäkin selvitään. Lasiin ja arvioon horst wesselin tahdissa siis.

Tsuff sanoo korkki. Lasiin valuu mustaa nestettä jättäen tuhottomasti vaahtoa päälleen, hetken kuvittelen erehtyneeni pullosta, niin belgimäinen fiilis tulee ulkonäöstä.
Tuoksu on omalaatuinen. Kahvia ja suklaata selvästi, mutta erikoinen omenainen happamuus ja hedelmäisyys dominoi. Ilmeisesti brettaa mukana, tai sitten pullo on viallinen? Hieman karamellia ja kariketta alla. Ei sinänsä paha tuoksuksi, omalaatuinen kyllä. Black Orval?
Maku on todella vahvan omenaisen hapan, hieman pistävän nahkea. Kuivaa sitruksista hapanta hedelmää yhdistettynä alla piilevään perinteiseen impyn makumaailmaan. Kahvia, kaakaota, toffeeta. Ei kyllä tämä varmaankin on pilalla, tai sitten on haettu belgivaikutteita. Tulee hieman De Dollen Extra Export Stout mieleen.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastoa, hapan, mutta hiilihapot ovat kohtalaisen matalahkot. Juotavuus sinänsä kohdillaan.
Funky IS, tai aavistuksen pilalla? Veikkaan jälkimmäistä, vaikka epäilisin tämän uppoavan ainakin pienenä annoksena sokkona belgifaneille. Itselläni rajoittuu puoleen lasiin tämä pullo.
Pisteet tällaisenaan:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 31/50  

Sitten Propellerin pariin

Oluen speksit:

Mikä: Propeller Nachtflug, Imperial Stout, Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n.2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,1%,  katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Propeller oluet pannaan Boschin panimolla, joten kyseessä on esimerkiksi Mikkellerin tapainen yritys. Maistoin taannoin myös panimon IPA:n


Ensin DIPA (tai IPA) saksalaispanimolta ja nyt Propellerin IS. Jos edellinen Imperial Stout oli lievästi pilalla toivon tämän olevan reilassa. Pidemmittä puheitta asiaan->

Ulkoisesti musta olut hyvällä rusehtavalla vaahdolla.
Tuoksussa keskiasteisesti paahteista mallasta, ruisleipää ja hieman maitosuklaata
sekä hiven kahvia. Ei omenaa, joten tämä on varmasti kunnossa.
Maultaan leipäisen maltainen, hieman kahvisen paahtunut ja kuivan hedelmäinen IS. Keveästi katkeroa lopussa. Vähän kuin olisi Dunkelia ja Stouttia yhdistelty.
Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Hieman ohuehko tyylinsä nähden. Aavistus alkoholia tulee lävitse.
Propeller on keskitason IS. Turhan ohut runko syö pisteitä, mutta muuten ihan mallikas olut.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 35/50 

Olutravintola-arvio: Irish Pub Old Tom, Kouvola

Ravintolan speksit:

Mikä:  Irish Pub Old Tom
Missä: Käsityöläiskatu 4 Kouvola, keskusta
Aukioloajat: SU - TI: 16 - 24, KE: 15 - 01, TO: 15 - 24, PE - LA: 15 - 02
Ketju: Ympäristöravintolat, S-ryhmä.
Nippelitietoa: Perustettu 1995. Yhdeksän hanaa, joista 1 siiderille ja 1 lonkerolle. Kaksi vaihtuvaa hanapaikkaa. Paikassa on iso screeni "isoja pelejä" varten. Paikassa on kesäisin myös oma "biergarten".

Tänään avaan, viimein, uuden osion "olutravintola-arviot". Mistäpä muualtakaan aloittaisin, kuin itselleni kaikkein tutuimmasta Kouvolan Old Tomista, eli tuttavallisesti Tompasta. Old Tom on pienehkö irkkupubi Kouvolan keskustassa ja paikassa on tätä nykyä kaupungin laajin olutvalikoima.
Paikan koosta johtuen se on etenkin viikonloppuisin, ja nyt lätkän mm-kisojen aikaan, melko täynnä. Kävijöitä riittää kaikista ikäryhmistä, joskin nuorisoa näkee paikalla keski-ikäisiä vähemmän. Taustalla soi yleensä jotakin etäisesti Irlantiin liittyvää, ellei joku paikallinen pianotaituri ole päässyt koskettimien ääreen. Tunnelma on siis mestassa yleensä melko hyvä. Jos omaa rauhaa hakee, suosittelen arkipäiviä tai alkuiltaa.
Sisustukseltaan paikka yhdistelee urheiluesineistöä, joista esimerkkeinä vaikkapa kattoon lyötyjä jalkapallo ja koripallokenkiä, pelipaitoja seinillä, yms. Näistä voi bongata tuttuja nimiä Möttölästä Hyypiään. Lisäksi paikassa on irkkuhenkisiä tauluja, lippuja ja muita "matkamuistoja". Pubin toisessa reunassa on muutama loossi ja keskellä pöytiä, sekä takanurkan "Guinnesscorner". Wc:t ovat siistit, joskin pienehköt.
Urheilun ystäville paikasta löytyy muutama iso tv ja screeni pelien seurailuun, sekä asiakaskäytössä oleva läppäri.

Sisätiloja, sisäänkäynti jää vasemmalle ja tiski oikealle, edessä paikan piano.

Kesäisin Tomppa avaa kaupungin parhaan terassin. Miksi parhaan? Se sijaitsee Kouvolan central parkissa, eli keskuspuiston laidalla ravintolan vieressä. Terassilla on omat hanansa ja sisätilat ovat yleensä kiinni loppuiltaan asti. Tästä johtuen kesäaikaan laadukkaampien oluiden nauttiminen ajoittuu joko iltaan, tai on jätettävä tikkausvihko, aka maistiinpanot kotiin. Voidaan siis puhua lähes Keski-Eurooppalaisesta "Biergartenista".
Nykyiseltään ravintolasta saa myös ruokaa, pieniä "fingerfood" annoksia, mikä on mielestäni selkeästi positiivinen asia, kun ottaa suomalaisten juomatavat huomioon, on itänaapurin zakuska kulttuurista paljon opittavaa.
Palvelu paikassa on ystävällistä. Perustiedot juomista tuntuisi olevan hallussa ja osalla henkilökunnassa on selvästi syvempääkin tietämystä oluesta, sekä vaikkapa viskeistä.
Erityisplussa tulee tiedottamisesta. Tompan FB yhteisö on laaja ja kuppila tiedottaa lähes aina valikoiman uutuuksista ja tapahtumista. Tästä voisi todella moni juomala ottaa mallia.

Sitten niihin valikoimiin..
Paikassa on siis yhdeksän eri hanaa. Näistä 1 on siiderille, Strongbow ja 1 lonkerolle Hartwall Original. Lisäksi vakio-oluita ovat: Karjala, Fosters, Newcastle, Hoegaarden ja tietysti Guinness. Tompassa on kaksi vaihtuvaa hanapaikkaa, joissa näytti viime käynnillä olleen Plevnan Panimosima ja Nögnen Single Hop Citra IPA. Vaihtuvat hanat todella vaihtuvat melko tiuhaan.

Hanariviä, kuva taitaa olla tammikuulta. Taustalla näkyy mm. laajahko viskivalikoima.

Pullopuolella vaihtuuvuutta riittää ja oluet ovat yleensä oikean lämpöisiä. Jos ruuhkaa ei ole, saa pyytämällä, joskus pyytämättäkin, vaikkapa vahvemmat belgit, tai imperial stoutit hetkeksi lämpöstymään ennen avaamista. Tätä nykyä osa valikoimista tulee Pikkulinnun maahantuonnin kautta, joten harvinaisempiakin oluita löytyy näin "maakunta tasolla". Viimeaikojen uutuuksista mainitakkoon vaikkapa Slottskällänsin Zero, Brewdog/Lost Abbey Lost Dog, Flying Dog Snake Dog IPA. Täydellisin valikoima löytyy olutoppaan sivuilta, kohdasta: Paikat-> Kouvola-> Old Tom.  Erilaisia oluita on yhtäaikaa n. viitisenkymmentä. Siiderin ystäville kaapissa on laadukkaampiakin juomia, kuin Strongbow. Viskin ystäville paikasta saa melko hyvällä valikoimalla erilaisia. Skotit tietysti pääroolissa, mutta muutama japanilainen, jenkki ja irkkuviskikin on mukana. Rommeja on muutama.

Stonet juuri hyllyssä.

 

 

 

If the Sol's dishwashing solution burns your eyes, just stare those Lambic bottles at left.

Siidereitä ja Tuborgia kaapissa, kuva on vanha

Entäpä paikan varjopuolet? Ensinnäkin paikan koko asettaa omat esteensä. Ilmeisesti olisi halua kasvattaa valikoimia ja tiloja, mutta lisätilaa ei ole. Pitää myös muistaa, että Kouvolan kokoisessa kaupungissa on pakko pitää valikoimissa niitä tuotteita, mistä kate revitään. Osin tästä syystä erikoisuuksien hinnat ovat hieman tyyriit, joskin kun katsoo pk-seudun hintoja ei hintataso ole utopiaa.
Toinen tekijä on henkilökunnan tietämyksen taso. Osa tuntee valikoiman kuin omat taskunsa, osalle voi alkaa jopa ripustamaan olutnörtin laseja ja osa tietää "vain" perusasiat. Itselleni tämä ei ole ongelma, yleensä tiedän jo mitä on maistamatta, tai mitä haluan juoda, mutta uusille harrastajille tämä voi osoittautua pieneksi kompastuskiveksi. Toki pitää ottaa huomioon, että jokaisella tuntuu olevan omat vahvuutensa ja valikoiman kohtalaisen kova vaihtuvuus tekee tilanteesta varmasti haastavan.

En tiedä olenko kaikkein validein ihminen arvioimaan entistä toista olohuonettani, nykyään paikassa tulee käytyä ehkä kerran kuussa vapaiden sattuessa sopivasti. Jos meikäläiseen kuppilassa törmää saa nykäistä hihasta.
Old Tom on kuitenkin selvästi Kouvolan paras olutravintola. Tykkään paikan irkkuhengestä ja urheilun ystävänä on mukava katsella pelejä muukin kuin Karjala kädessä. Pienikokoinen, mutta tunnelmaltaan yleensä mainio pubi jaksaa miellyttää ja joskus yllättääkin kerta toisensa jälkeen. Olut ja viskiharrastajan pakollinen pysäkki kaupungissa. Vihreän muovin omistajille annan vihjeen, ettei yhteishyvän menopaikat kohtaa kannata katsoa tuntematta itseään juovoksi.

Yleisarvosanana paikalle: 9+

Olutarvioissa: Black Isle Organic: Goldeneye Pale Ale & Hibernator Oatmeal Stout

Käväisin vaihteeksi Alkossa ihmettelemässä uutuuksia ja kaappasin kaksi kappaletta Black Isle Breweryn luomuoluita. Black Isle valmistaa oluensa omalta pellolta pulloon luonnonmukaisesti, eli esim. myrkkyjä ei ole käytetty viljapellolla. Toinen on tyyliltään oikeastaan Golden Ale ja toinen Oatmeal Stout, joskin RB:n perusteella kyseessä olisi Imperial Stout. Aloitetaanpa päivän epistola vaaleammasta ja keveämmästä tuotteesta.

Oluen speksit:

Mikä: Black Isle Organic Goldeneye Pale Ale, Golden Ale, Skotlanti
Mistä: Alko
Hinta: 4,23€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,6%,  katkero: 29ebu ja väri: 27ebc.
Nippelitietoa: Ilmeisesti jenkkihumalalla ryyditetty pale ale/golden ale. Black Isle Brewery on perustettu v. 1988 lähelle Invernessin kaupunkia.



Kohtalaisen kallis luomuolut Skotlannista ja jenkkihumalalla(?) varusteltuna. Pitkästä aikaa ei ole minkäänlaista odotusarvoa, paitsi hinnan puolesta. Pidemmittä lätinöitä arvioon siis.

Black Isle Organic Goldeneye Pale Ale on kirkkaan kuparisen keltainenolut niukahkolla, mutta suhteellisen kestävällä vaahdolla.
Tuoksu on melko hedelmäinen; persikkaa, kiiviä, greippiä ja hieman kukkaketoa. Taustalla aavistus maltaisuutta. Tuoksu on mieto, mutta miellyttävä.
 Maussa taas on aluksi samaa hedelmäisyyttä, häivähdys mäntyä ja keksistä maltaisuutta. Hieman karamellia myös mukana. Jälkimaku on valitettavasti ikävän tuhkaisen tunkkainen ja hieman maissinen. Keveä katkeruus kutittelee kieltä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, helposti juotava golden ale, jossa hiilihappoisuus on passelilla tasolla. Lopulta ihan maistuva ja simppeli janojuoma, mutta ei ihan vakuuta uusintaan. Samalla hinnalla saa huomattavasti parempaa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 32/50  
 
Sitten Oatmealia lasiin->

Oluen speksit:

Mikä: Black Isle Organic Hibernator Oatmeal Stout, Imperial Stout, Skotlanti
Mistä: Alko
Hinta: 4,55€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%,  katkero: 30ebu ja väri: 134ebc.
Nippelitietoa: Suklaamaltaita ja kauraa ainakin mukana. Panimolle voi päästä työskentelemään "alkutuotannon" eli maatalouden ääreen WWOOF ohjelman lävitse (volunteers working on organic farms).

Sitten lasiin valuu Oatmeal Stout, tai Imperial Stout. Imperial Stout on ollut Alkon vakiovalikoimissa melko hankalasti saatavilla oleva oluttyyli ennen tätä kevättä ja Brooklynin Black Chocolate Stouttia. Nögneltä oli pienehkö erä kallista Dark Horizon 3:ta toki, mutta sitä ennen "uusin" IS taitaa olla Nils Oscar, joka on kyllä lähempänä Foreign Stouttia. Näinpä ollen edellinen "oikea" IS taitaa olla niinkin kaukaa, kuin Slottskällänsin Imperial Stout, eli SIS. (Korjatkaapa jos muisti ei toimi). Toki voidaan pelata se Koff Porter kortti taas. No kuitenkin, maistetaanpa tätäkin.

Ulkoisesti sysimusta olut, joka vaahtoaa reilusti ja pinnalle jää ohut kerros lopulta.
Tuoksussa espressoista paahdetta, makeaa suklaata ja maitoisuutta. Hiven lakritsaa taustalla. Ei ehkä monipuolisin tuoksu, mutta miellyttävä ja kohtalaisen vahva.
Maussa paahteista maltaisuutta, suklaata ja kahvia. Hieman lakritsaa. Hibernatorissa (pitäisikö tämän olla Dobbelbock nimen puolesta) on hyvä tasapaino makeuden suhteen, vaikka onkin kohtalaisen kuiva. Jälkimaussa sopivasti sitruksista humalaa ja katkeruutta.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen. Kauran tuomaa öljyistä liukkautta tässä on vain aavistus, mutta pehmeyttä kyllä riittää. Hiilihappoja on kohtalaisesti ja juotavuus on helpohko.
Hibernator on kyllä ihan mukiinmenevä IS Alkon hyllylle, joskin erikoinen vuodenaika ottaa IS valikoimaan.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 38/50  




Loppuyhteenvetona: Tarkan markan skotit ovat hinnoittelleet Alkon ja valtion suotuisella vaikutuksella itsensä melko hintaviksi oluiksi. Kuitenkin huomaan molemmissa potentiaalia ja laadukkuutta, luomustatuksen lisäksi. Goldeneye taitaa jatkossa jäädä hyllylle, mutta suosittelen kokeilemaan. Hibernator sen sijaan paikkaa hieman IS aukkoa ja eksyy varmaan toistekin koriini.