Vuosi 2026: Juomat, jotka potkivat takaisin

 

Heräsin vuoteen 2026 niin kuin mies herää huonoon ideaan: suu kuivana, pää täynnä kysymyksiä ja pöydällä juoma, jota en muistanut ostaneeni. Etiketissä luki jotain fermented / adaptive / post-alcoholic experience. Join sen silti. Se maistui siltä kuin kombucha olisi käynyt terapiassa ja palannut sieltä passiivis-aggressiivisena. Se kertoi emojeilla ja giffeillä saaneensa mt-diagnoosin koska se on in, no cap.

Tervetuloa juomatrendeihin 2026. Tämä ei ole viinilista. Tämä on selviytymisopas. Pakkaa kompassi, hellekypärä ja sukella savannille.

---

1. Alkoholi ei ole kuollut – se on vain saanut diagnoosin

Kaikki puhuvat “alkoholin jälkeisestä ajasta”, mutta se on paskapuhetta. Alkoholi ei ole lähdössä mihinkään. Se vain piiloutuu, vaihtaa vaatteet ja valehtelee iästään baarin ovella.

2026:ssa juodaan edelleen, mutta juodaan strategisesti. 4–6 % ei ole enää session, se on “mindful”. Väkevät ovat palanneet, mutta pienemmissä annoksissa, suuremmalla tarinalla ja oudolla etikalla.

Pullossa, purkissa, rasiassa, hillopurkissa, tupperwaressa lukee:

• tynnyri 

• metsänreuna

• yksi mies, joka erosi vaimostaan, graafisella sarjakuvalla
  
  

Ja se myy.

---

2. Fermentaatio on uusi uskonto

Jos juomaa ei ole:

• hapatettu

• villihiivalla pilattu

• käynyt väärässä astiassa

…se on epäilyttävä.

Vuonna 2026 kaikki kuplivat. Olut, viini, limonadi, tee, kahvi, vesi, ehkä myös suru. Hiiva on uusi sankari, ja kirkas juoma on epäluotettavaa. Sameus on rehellisyyttä.

Kombucha ei ole enää trendi – se on infrastruktuuri. Sen päälle rakennetaan:

• humaloituja hybridijuomia

• matala-alkoholista viiniä, joka väittää olevansa olut

• olutta, joka väittää olevansa terveysjuoma

Ja kaikki maistuu siltä, että jotain tapahtui, mutta kukaan ei täysin hallinnut sitä. Juuri niin kuin pitääkin.

---

3. Funktionaalinen juominen (eli: miksi tämä tuntuu tältä?)

Vuonna 2026 kukaan ei juo “vain juodakseen”. Jokaisella juomalla on väite.

Tämä rentouttaa.
Tämä keskittyy.
Tämä auttaa nukkumaan.
Tämä auttaa olemaan puhumatta kusipäille. (Tämä on tärkein, juon sitä aina ennen olutfestareita).

Adaptogeenit, nootroopit, CBD:n serkut, yrtit jotka kuulostavat Tolkienin haltiakielellä koodatulta D&D-henkiseltä happounelta. Kukaan ei tiedä toimivatko ne, mutta etiketti on vakuuttava ja olo… erilainen. Ehkä placebo, ehkä kemia, ehkä se että olit yksin hiljaa viisi minuuttia?

Ja rehellisesti: se riittää.

---

4. Katkeruus on uusi makeus, tai siis oispa

Sokeri on pannassa. Katkeruus on tullut tilalle, eikä se pyydä anteeksi.

2026:ssa juomat:

• maistuvat greipiltä, kuorelta ja pettymykseltä

• polttavat vähän lompakossa, vaikka eivät sisällä chiliä

• vaativat opettelua

Tämä ei ole virhe, tämä on valinta. Makea on helppoa. Katkera sanoo: “istu alas ja keskity.”

Negroni ei ole enää cocktail, se on filosofia. Amaroja juodaan sellaisenaan. IPA ei pyydä anteeksi 90 IBUa – se kysyy miksi et kestä. 

---

5. Paikallisuus menee överiksi

Ennen riitti, että juoma oli “suomalainen”. Vuonna 2026 se on:

• tietystä metsiköstä

• kerätty tiistaina

• jonkun äidin tyttönimellä

Etiketissä lukee koordinaatit. Valmistaja seisoo pullon vieressä ja tuijottaa sinua silmiin ratti kädessä, kun avaat sen. Tämä ei ole brändi, tämä on kohtaaminen.

Ja tiedätkö mitä? Se toimii. Koska tässä maailmassa, missä kaikki on algoritmia ja paskaa, konkreettinen epätäydellisyys tuntuu luksukselta. Kehitysmaissa, Kelassa ja verotoimistossa tämä on hallittu aina. Odotamme kuukausimaksullisia jonosimulaattoreitta, jossa siis maksat ettet katsele mainoksia. Tämä oli sellainen, koska kukkarooni ei vieläkään kilahtanut mitään. Nautin nyt yhden sellaisen joka auttaa kirjoittamaan kusipäille?

---

6. Ei-alkoholinen ei ole enää rangaistus

Tämä on iso juttu, Huge L kaikille.

Vuonna 2026 holiton juoma ei ole:

• kompromissi

• autoilijan kyynel

• “ihan ok”

Se on oma lajinsa. Omalla hinnalla. Omalla luonteella. Omalla röyhkeydellä.

Holittomat oluet, jotka eivät maistu siltä kuin joku olisi pessyt lasin väärin, tai joku kollega jättänyt vierteen keittämättä. Mocktailit, jotka eivät esitä cocktailia vaan tekevät jotain muuta. Juomat, joita juodaan koska ne ovat hyviä, ei koska huomenna on työpäivä.

---

Ja sitten se rumempi totuus: halpa paska liikkuu aina

Kaiken tämän artesaanipsykodraaman alla on betonilattia, ja sen nimi on volyymi.

Vuonna 2026:

• halvin lager liikkuu edelleen eniten. Älä kysy missä ja miten se on tuotettu. Ei ainakaan Suomessa. 

• tarjousohjattu juominen ei ole kadonnut mihinkään

• ihmiset puhuvat vähemmän rahasta, mutta ajattelevat sitä enemmän. Puhe ei ole siitä mistä puute. Niin MarkoJariMikaAriJanneJoniMatias, katso vaikka seksielämääsi.  

Inflaatio, vuokrat, sähkölaskut. Kun arki kiristyy, halpa tuttu voittaa hienon erikoisen. Moni ostaa viikonloppuna yhden “hyvän jutun” – ja korin täyttää se vanha paha tuttu.

Halpa paska ei häviä. Se:

• keventyy vähän

• brändää itsensä “raikkaaksi”

• teeskentelee laatua etiketeillä ja sanalla clean

Ja se myy. Koska se on helppo, saatavilla ja ei vaadi mitään. Ei ajatusta, ei keskustelua, ei selitystä. 

Suurin osa meistä on niin jästipäitä, ettemme halua nähdä missä, miten ja kenen työpaikkoja vähentäen #privatelabelit pieraistaan, eivät edes omistajat. 

Et usko? Vilkaisepa onko taskussasi minkävärinen poonuskortti. Omani on kullitettu.  

---

Viimeinen totuus

2026 ei ole vuosi, jolloin kaikki juovat paremmin.
Se on vuosi, jolloin juominen polarisoituu.

Toisessa kädessä:
– tarkkaan tehty, pieni, katkera, paikallinen, kallis

Toisessa:
– kylmä, halpa, tuttu, riittävä

Ja useimmilla meistä molemmat. Eri iltoina. Eri mielentiloissa, eri pakko-oireisiin.

Jos joku väittää juovansa vain toista, hän valehtelee.
Todennäköisesti itselleen. Minäkin, ei tätä uutistodellisuutta kestä. 

Juomme vähemmän, mutta ajatellen enemmän. Juomme oudommin. Juomme tarinoita, prosesseja ja hetkiä. Ja joskus, kun ilta on pitkä ja todellisuus ohut, juomme silti liikaa.

Se ei ole trendi.
Se on ihmisyys.

 

Vuoden 2026 juomatrendit eivät ole kauniita.  

Ne ovat:

• ristiriitaisia

• vähän, paljon, neuroottisia

• täynnä yritystä voida paremmin maailmassa, joka ei tee sitä helpoksi

Ja siksi ne tuntuvat oikeilta. Ei oikeasti tunnu sanon, ja piilotan energiaveteni legojen taakse. Näin. 

Ah entä ne kaljatyylit: Arvaat sen ensimmäisen, ja sen taantumuksessa olevan toisen. 

Pinnan alla ei ole mitään. Kristallipalloa vaseliinilla hieroen; samat jotka innostuivat tsekkilagerista keksivät brittityylit sinne jonnekin westcoastpastryimperialhazysourin väliin. Ihan vaan koska se kutittelee pikkasen jostakin oudosta paikasta, vähän kuin rautsikan hyvinvointilaitoksesta poistuessa ja koska se on halpaa, sekin pätee rautsikkaan.

 Kaikki rupeavat tekemään lonkeroa, limua, vitanovaa, myyvät onlyfansia ja syövät lupauksensa miten eivät koskaan päädy ruokakaupan hyllylle, vai mitä? Lopulta panimot vetävät kuorossa aleksilla "vippaa mulle vitonen".

Loppusanat tiskiltä vierestä

Kaada lisää.  

Nyt oikeasti: kaada se kaikki, mitä on. 

Baarikaappiradio - Suomen kovin olutharrastaja ja Yöviini

 

Olen palannut.
Ei suurta paluujulistusta, ei enkelien torvia, ei sponsoroitua Mallaskoski-sisältöä. Vain minä, Olivetti, ja se sama vanha turhautunut sykkeen nousu, joka saa kirjoittamaan, vaikka kukaan ei olisi pyytänyt.

Kaksi vuotta katosi johonkin outoon aikavääristymään, jossa kaikki tapahtui ja ei tapahtunut samaan aikaan. Sormet unohtivat rytmin, ajatukset menivät varastoon kuin viimeiset vajaatäyttöiset tölkkikaljat ennen pyhää. Nyt ne on kaivettu esiin – pölyssä, hieman pilaantuneina, mutta ennenmuuta elossa.

Tämä ei ole mikään comeback. Tämä on jälkihöyry, joka nousee kun maailma kiehuu yli, tai jäi palamaan liedelle. Olen täällä taas, kirjoittamassa siitä, mikä liikkuu, maistuu, sattuu tai vain ärsyttää. Jos joku lukee, hyvä. Jos ei, vielä parempi — silloin sanat saavat juosta vapaana kuin sekopäinen koira ilman hihnaa. Oikeastaan aloitamme podilla, vodilla, teatterilla ja sirkuksella. Jatimatikki on kaivettu Tervasaaresta, mutta väliajalla ei tarjoilla kahvia ja pullaa. 

Tänään haastattelemme Suomen kovinta olutharrastajaa Kryoa, C:llä. Lisäksi Yöviinissä viikon viinin arvioi ihana Olli Kokko. Turvavyöt kiinni, saa nauttia ja vihata. Sisältöhuomautus: Nauhoitteet on tallennettu yli kolme vuotta takaperin improlla ja siltä se kuullostaakin. 

 

 

 

Olutmaailman trendit vuonna 2025

Lupasin Tuopillisen Jounille tehdä listauksen vuoden 2025 olutmaailman trendeistä, mikä tarjoaa erinomaisen syyn tarttua kirjoituskoneeseen.

Ennen sitä ajattelin tietysti päivittää ns. ”Missä mennään Jouko ja Kosti”-hengessä blogin nykytilannetta.

Vietin kesän miltei täysin irrallaan koko skenestä. Vastasin tietysti puhelimeen aina kun joku halusi joko tarjota duunia, tai vastaavasti jos joku kaipasi apua jossakin pro bono. Koti-iskänä toimiminen vaimoni palattua töihin teki tietysti päivistä ns. kuivia, mutta kesä ja syksy oli todella antoisaa tutustua aivan eri tavalla pieneen vipeltäjään ja kehtaan väittää tämän ajan tehneen meidän suhteellemme vain hyvää.

Syksyä kohden alkoi vahvasti näyttämään, että Pori jää taakse. Lopulta selkein diili tuli ”suorilta pohjalaisilta”, joten näinpä aloitin tämän vuoden tammikuussa urani Mallaskosken panimolla. Roolini on vastata koekeitoista ja olla yksi illuminatin kolmesta jäsenestä loossissa jota kutsutaan ”tuotekehitykseksi”. Luonnollisesti duuni panimolla on 90% jotain aivan muuta, mutta tykkään tehdä asioita rakastamani tuotteen parissa, vaikka viha/rakkaus-suhteeni erityisesti astiointikoneita kohtaan on pysyväistä. Miksi juuri Mallaskoski? Työnkuva, selkeys, varmuus ja toive olla parempi panimo. Minusta maailmassa on vain yksi suunta ja se on aina eteenpäin. Pitää kehittyä, pitää sopeutua ja niin miekin olen tehnyt tässä kuluneen kuukauden varrella. On erittäin antoisaa nähdä tällainen old school-panimo arkitoimissa ja havaita niitä pieniä juttuja joita tehdään paremmin ja koittaa vastaavasti ohjata prosesseja myös joskus muissa jutuissa paremmaksi. Kulta-Curre Lindströmiä lainatakseni aina voi olla ”Lite bättre”.

Aijaijai 95-never forget, kun Kouvot voittivat sm-kultaa.

 

Podi elää, hurraa. Matskua on ollut narulla jo kauan, mutta eritoten syksystä asti alkanut toivoton aikapula jyrää edelleen. Tosiaan.. Otin syksyllä myös osa-aikaisesti töitä vastaan. Jälleen minulle soitettiin ja samana iltana olinkin jo hanojen takana. Porin pienessä olutpuoti Humalassa tarvittiin joku tuuraamaan saikkujen yli ja jäin sitten taloon muuttoon asti. Kiitos tästä Marita ja Petteri. Oli erittäin antoisaa ammattitaidonkin vuoksi nähdä myös ravintolaelämää tiskin toisella puolen. Kyllähän siihen kaikenlaista kulkijaa mahtui aivan upeista tyypeistä vaikka siihen Urkkistoben kanssa, kortilla maksaneeseen, juoksukaljat ottaneeseen herrasmiäheen. Nautin myynnistä ajoittain, on aina siistiä saada sitä jekkua kylkeen lyötyä, tai vaikka Approilla kaupattua sahtia shotteina.

--------------------------------------------

Mennäänpä asiaan. Niihin trendeihin 2025

Miksi 2025? Kaikki jutut tulevat Suomeen viiveellä ja omaan duuniini vähän niinkuin kuuluu haistella tulevia juttuja. Tarot-korteista olen kuitenkin ennustanut v. 2010 Citran, v. 2014 Mosaicin ja v. 2019 Sabron nousevan.

Jos tämä vuosi tuleekin menemään myrskynä, niin 2025 tulee erittäin kiintoisa vuosi.

Tätä vuotta leimaa (tietysti) erityisesti energian hintojen ja yleisen inflaation ja koronan tekemät lovet kassoihin. Yhä useampi panimo lopettaa, enkä usko uusia tulevan vuosien 2015-2019 sykkeellä. Craft-lagerin tuloa on povattu vuosia, se johtuu Yhdysvalloista, ei niinkään Suomesta, jossa käytännössä kaikilla pienpanimoilla on joku lager/pils/helles/keller/vetokalja. Sillä tuodaan leipää pöytään, USA:ssa taas tilanne ei ole aina näin. Tämä johtuu osaltaan polarisaatiosta ja brändien voimasta, sekä äärimmäisyyksistä, joita täällä ei samalla tasolla ole. Markkina on pieni ja säännelty. Epäilen kuitenkin suhteessa v. 2025 asti kasvavasti uusia lagereita sellaisiltakin panimoilta jotka eivät tällä saralla ole paljoa panneet. Uskotteko jos kerron Saazin ja kumppaneiden olevan tämän vuoden hittilajikkeita?

Tämä kaikki siis pohjustaa tulevia asioita.

Vuoden 2025 kuumin juttu (Suomessa, se on tämän ja ensi vuoden juttuja ”steiteissä”) tulee olemaan thiolien maksimointi.

Tämä tarkoittaa käytännössä, joko geenimuunnellun hiivan käyttämistä, tai entsyymien lisäämistä, riippuen nyt täysin miten laboratoriot asian näkevät eri mantereilla ja valtioissa. GMA on kuitenkin kansallisesti säännelty ja eri valtioiden lait poikkeavat huomattavasti toisistaan. Ei mennä siihen, koska jotenkin tämä rantautuu myös tänne.

 Eli siis oluessa tekee mitä? Yksinkertaistaen muunneltu hiiva biotransformoi thiolien esiasteet sellaiseen muotoon, joka tuottaa (ilmeisen hyvin) juuri niitä NEIPA:ssa haluttuja trooppisia sävyjä passionhedelmistä guavaan ja greippiin. Lyhyesti voitaisiin puhua humalan säästämisestä, eli siitä aspektista mikä kiinnostaa panimoita, eli tehdä voittoa. Joten kun kaikki voittavat, tämä tulee varmasti tapahtumaan. Aiheesta löytyy kasvavasti artikkeleita ja olen itse, juurikin kesästä alkaen, vain odottanut koska Suomessa tähän kuplaan puhalletaan ilmaa.

(Sanotakoon tähän väliin, että ns. virallisia reittejä tiettyjä muunneltuja hiivakantoja ei toimiteta Eurooppaan. Tilanne kuitenkin elää ja tiedän isojen hiivalabrojen tekevän töitä, koska raha odottaa. Siis Fermentis/Wyeast/White Labs/Lallemand, jne).

Ylipäätään en usko markkinoille tulevan lähivuosina ”uutta Citraa”. Lajikkeiden määrä on kasvanut viimeisen 5v aikana Suomessakin tilanteeseen, jossa juuri kukaan ei pysy kärryillä niin hyvin että olisi aikaa kokeilla jokaista riittävästi. Väitän Sabron jäävän toviksi viimeiseksi ”isoksi hitiksi”, vaikka useat muut lajikkeet ovat vähintään yhtä potentiaalisia, kuten vaikka Nectaron, Lotus, Medusa, tai miksei Cashmerekin.

Sen sijaa v. 2025 markkinoille tulee entistä enemmän yksittäisestä humalasta tehtyjä, parempilaatuisia, öljyjä ja muita tätä tukevia ”boostereita”, koska tällä hetkellä kysyntää on, mutta en tiedä kuinka monella (panimo, tai kuluttaja) on varaa siihen.

Pricepoint on tärkeä ohjain tulevina vuosina, tai sanotaan, entistä tärkeämpi. Tätä voi muuten ratkoa vaikka blogin oivalla HintaLaatuSuhde kertoimella, tsekatkaapa se.

Jos NEIPA saattaakin hetkeksi olla hennossa laskussa povaan ”souri”markkinoille nousua ja entistä luovempia juttuja myös marja/hedelmä+lakritsa/nallekarkki+vanilja yhdistelmien lisäksi. Betsaan myös sen puolesta, että 0% sourit kasvavat ja ehkä joku onnistuu tekemään jollakin tavalla myös gluteenittoman sourin?

Haluaisin toivoa ylipäätään hiivavetoisuuden nostavan vähän asemiaan, koska selvästi tilanteessa, jossa humala on kallista ja siitä haluttaisiin vähän säästää, niin ”erilaisuutta” voi tavoitella myös hiivojen kautta. Olisi tietysti virkistävää nähdä eritysesti Fermentiksen ja sen yhden Verdantin lisäksi muitakin hiivoja panimoiden rosterissa, mutta jää nähtäväksi.

thiolit tulee, sanoi kaikki podit jo kesäl

2025 tulee globaalisti muuttamaan isojen laitosten energia- ja vesitehokkuuksia. Tämä tuskin näkyy kotimaan mikrokentässä kovin voimallisesti, mutta yksi selkeä trendi kasvaa varmasti edelleen:

0% ja mikrot. Halusi tai ei, uudet sukupolvet juovat vähemmän ja kasvavasti terveellisemmin, tai terveyshakuisemmin. Tämä povaa kasvua low-alc kentällä, joka toki näkyy jo nyt. Holittomuus on oma haasteensa ja ihan muiden aikaa säästääkseni voin kertoa, että käymisen pysäyttäminen joko LA01 hiivaa käyttäen, tai ilman hiivan tappamista, johtaa vain räjähteisiin. 

 

2025 Yhä useampi tekee RTD-sektorin juomia. Kenties isommalla varianssilla ja tuo enemmän soureista nähtyä linjaa tähän. Miltä kuullostaisi hapan smoothie-lonkero?

2025 Näkyy myös muussa. Kasvavassa erilaisuuden hyväksymisessä ja täsmällisenä markkinointina. Ehkä mun v. 2016 heitto Tom Of Finland-IPA:sta ei ollut niin kaukana, mutta erityisesti Yhdysvalloissa kuohuu siihen tahtiin, että siitä riittää meillekin. Huomaahan sen jo some-alustojen herkässä ympäristössä ja jatkuvassa jakautumisessa. Menkääpä sopivassa ryhmässä kertomaan bissen olevan lähtökohtaisesti muuten vegaanista :DD

2025 Tuo valitettavasti markkinoille myös entistä enemmän sessioitavia tuotteita, jotka on kirjaimellisesti pilattu ”pastry” termillä. Henkilökohtainen rajani kulkee jossakin tonka-pavun kohdalla, josta diggaan paljon, mutta jumankauta että minuu korpeaa se ettei kunnon nyrkkiperseeseen ja lapiolla turpaan vetävää Stouttia saa mistään. Kaikki on 15% ja tynnyröityä soijakastiketta viinalla ja kreikkalaisella erotiikalla etiketissä (oikeasti, miksi suuri osa tynnyröinneistä maistuu vain oluelta ja pisaralta viinaa, mutta se varsinainen tammi on ihan paitsiossa. ShameShameShame) tai Chocolatelavamudcakepecanpiewithmarshmallowsandcherries. Oispa Yetiä, Victory at the Sea:tä, Storm Kingiä ja saatana Gonzoa. Mulla ei ole enään yhtäkään Vuorineuvosta niin, mutta niitä v...n suklaajuustokakkuja tynnyröitynä on kymmeniä.

Okei, siinä oli pitkästä aikaa sarkasmia ja satiiria. Jestas kun tuntuu hyvältä. Pitäis kirjoittaa tätä useammin.

2025 kuumin juttu puun saralta, liittyen edelliseen, tulee tietysti Brasiliasta. Nimittäin sademetsissä kasvaa puulajike, jota koko viskiteollisuus kuolaa sellaisella tahdilla, että pelkään keväällä Kyrönjoen tulvivan ihan vaan tislaamolta tihkuvien touhutippojen osalta. Amburana. Pistäkää nimi mieleen ja tatuoikaa silmäkulmaan. On iso juttu ja varmasti vaikuttaa olukenttään. Eettisyydestä en tiedä, varmasti jotain mahonkiin rinnastettavaa. Tässä marinoitu tuote maistuu aivan siltä tonka-pavulta, kanelilta ja oikealta vaniljalta. Kompleksinen, todella upea.

2025 Suomalaisista kuitenkin 95% juo koffia taskulämpimänä tölkistä eikä välitä pätkääkään näistä trendeistä. Nyt sekin on sanottu, ei tarvi tulla kertomaan itsestäänselvyyksiä erikseen. Toisaalta hukkasin tässäkin jo molemmat kommentit.

2025 Viinit on menossa ruokakauppoihin ja Alkon monopoli murenee taas vähän. Ismo vinkuroi edelleen. Näin, sekin on kerrottu. Kuitenkaan mitään ei saa edelleenkään lähettää ja pidetään edelleen se kannabis housuissa ja Jeesus mielessä.

Hän oli IPA. RIP ystäväni

Ah ja jotai ipaa saa edelleen. Enkä v..u aloita siitä Cold IPA:sta. Se on LAGER ei S..na ALE. IPL on jo olemassa, laittakaa sen alle, tack.

Aivokuollut nimi, kieltäydyn puhumasta, sama kuin nimittäisi Amber Alea kuumaksi Wieniläistyyliseksi LAGERIKSI. Ei ole, ei ole kuuma. Pitäisi olla. Parasta all-around safka kaleksia.

Kapish?

Tämä oli tässä kiitos ja anteeksi, sekä tervetuloa tähän vuoteen.

Baarikaappiradion yö: Tänään puhutaan viinasta - osa 1: Arto & Olut

Radiojutut jatkuvat yöradion myötä. Baarikaapin yössä puhutaan alkoholijuomista nostalgiseen sävyyn ja tänään ensimmäisessä osassa teemana on olut.

Hyppää siis aikamatkalle 80-luvun Kouvolasta ysärille ilman Nirvanaa ja Onnenpyörää. Saa nauttia.

 

 

 

 

ps.

Videon voit kuunnella puhelimessasi seuraavasti: 

 1. Mene selaimella Youtube.com (ei aplikaatiolla)

 2. Klikkaa yläkulmassa olevia kolmea pistettä ja valitse "Tietokonesivusto".

 3. Voit nyt sulkea selaimen (home screen). Vieritä ylävalikkoa ja paina playta (sama kuin kuuntelisit vaikkapa spotifyta). 

Ääni kuuluu vaikka lukitusnäyttö olisi päällä. Tämä toimii ainakin androideissa ainakin chromella, duckduckgo:lla, sekä firefoxilla.

 

 

Käsikirjoitus: 

Arto Pekki 

Äänet ja äänisuunnittelu: 

 Arto Pekki 

Shane Ivers

Ruosniemen viimeinen tuoppi

 "I have the power.. to write it all, and the truth.. Truth is weirder than any fiction, truth is never told during nine to five hours and it's dangerous commodity."

Ruospan taru on paketissa. Senpä kunniaksi, suruksi ja iloksi lasiini kaatuu viimeisenä pullotettu Barley Wine Rye Whisky Barrel. Itseasiassa koko panimon viimeisenä täytetty pullo. Olisi pitänyt varmaan säästää ja pyytää 10v päästä keräilijöiltä isot rahat. Korkoa korolle, rahaa pankkiin ja rekkaa pihaan.

Kyseessä on Porvari-erän tynnyröity versio. Tynnyreinä Kyrön ”Smoked Rye Whisky”, joista savua ei kyllä irronyt. Kyrön savustettu ruismallas tuoksuu kyllä julmetun ihanalta, melkein wunderbaum-tason erotiikalta. En tosin tiedä paljonko se maistuu lopputuotteessa. Ehkä olen juonut, mutta silloin juotiin, ei maisteltu. Jallua koko kierros Kurikan kyläbaarissa kotimatkalla. Tiedättehän. Vain kuvia todisteina.

 

Pale, Mynkki, kahta karkkimallasta. Magnum, CTZ ja Centennial taisivat olla erän humalat.

Ai miten niin taisivat? Juu aina samaa. Inssinkin humalat ovat olleet vuosien varrella monituiset. Omat suosikkini ovat olleet ne erät, kun cookieta ei ollut, tai sitten se unohtui. Eiku humalat nii. Citra+Amarillo, Citra+Sabro, El Dorado+Simcoe+Azacca ovat olleet hyviä komboja. Viimeisessä 609 erässä on muuten sedän lahjana 33% enemmän kuivahumalaa. Olkaa hyvä juu vuan.

Barley Wine, 11% ja 70ebua. Vanhaan Oloroso-versioon (tän piti muuten olla PX-alunperin) verrattuna toin tähän mallaspohjaan ja humalointiin vähän enemmän syvyyttä. Muutokset ovat sellaisia että tuote menee tarvittaessa vanhalla nimellä ja leimalla juhannukseen asti ilman että katsastusasemalla tai ratsiassa huomataan. Muistan keittäneeni tämän erän joskus talvella 2020/2021. Hän makasi pitkään vaakatankissa maturoitumassa ennen ensimmäisiä pullotuksia ja tynnyröintejä. Harvoin saa olut niin paljon ja tarpeeksi aikaa kypsyä, tekeytyä ja pyöristyä. Hioa kynsiä Shere Khanista lähemmäs Dumboa. Tynnyriblendi on varsin hyvä tässä. Rye tuo omia sävyjään; maustekakkua ja kanelisiirappia, terävyyttä ja tammea.

Kuivahedelmäisyys ei vielä iske, kuten Porvarissa on jo iskenyt. 6Kk ja tämäkin on talveksi sherryä. Itse en välitä. Minusta Porvarikin on fressinä parempaa, kun havuisuus puree ja mallaspohjan kauniit sikarilaatikkoiset ja makean tupakkaiset sävyt ovat läsnä. Vahva makeahko, ei liian imelä, lievää paahtoleipäsyyttä ja pitkä jälkiliuku.

Joskus vuosikymmen sitten tälläkin olisi kirjoitettu historian oppikirjoihin kovia lukuja molempien RateBeer harrastajien toimesta, jonkin HBF:n jälkimainingeissa tivun kulmapöydässä pienessä hönössä. Nyt se on vain yksi monesta ja se on parempi näin. Kylddyyri on ajanut kovaa vauhtia ja jos sen aallon harjalla ei pysty ratsastamaan koronan jälkilöylyissä ja liukkaissa käy ohraisesti, tai ehkä vehnäisesti ja menee tukkoon. Minulle tämä Barley Wine edustaa pitkälti kuluneita vuosia ja yhden aikakauden päätöstä. Se tarkoittaa vain eteenpäin menemistä. Tällä ei ajeta sivuluisussa reunalla. Ne jotka ovat ajaneet, ovat siirtyneet muualle aivan toisilla aineilla. Vuodet.. Nielimme rakkautta ja väkijoukkojen suosionosoituksia, kunnes havaitsin linnojeni rakentuneen hiekan ja suolan päälle. Ei auta, kun pasuuna soi ja kaikki on valmista. Teoreettisella tasolla voisin puhua suuni täysin puhtaaksi ja ampua alas kuvat, kultaiset vasikat ja niiden palvojat jälleen blogirintamalla. Vapaus, onko se vastuutonta? Koska uskon vapauden olevan myös vastuullista olen mieluummin asiallinen, koska turha nälvintä ei johda mihinkään.

Valitettavasti olen myös vanha ja väsynyt. Okei en ole, mutta vauva-arki syö mehut, ehkä siirryn pitämään tätä blogia jatkossa Ruuhkavuosien verkkopalvelussa, mutta epäilen ettei sielä kahvivatsa kestäisi sitä närästystä, jota kolmen päivän olutfestaroinnit tavanomaisesti aiheuttavat. Totuudet niin. Monet totuudet joihin nojaamme riippuvat täysin meidän omasta näkökulmastamme. Olimme sitten harrastajia, myyjiä, tekijöitä, juojia tai vihaajia. Totuus on kuitenkin vain sitä mitä me itse haluamme sen olevan. Valitsemme mitä haluamme uskoa totuutena. Ja minusta tässä maailmassa on aivan tarpeeksi eripuraa, typerää kahtiajakoa, kilvoittelua nokkelimmasta twiitistä, tai kuka ehtii ensimmäisenä hyveposeeraamaan ja tarttumaan johonkin. Kaikki muu on markkinamiesten luomia mielikuvia, jossa kalja vaahtoaa päälle, lasiin ja etiketit ovat lasten paintshop pron tuotoksia kunnalliselta vesivärikurssilta, jossa ohjaaja kehoitti happopäissään käyttämään leikkaa/liimaa toimintoa, sekä 60-luvun fontteja kirkkain värein ja kuuntelemaan Jefferson Airplanea väärinpäin oravamaisella pikakelauksella.

Maailma ei ole täynnä kauneutta, vaan sitä mihin kauneuteen uskomme, kuka sen myy ja koristelee parhaiten. Mielellään jallua kylkeen. Täältä tullaan elämä. Harmikseni näen harmaan sävyissä, kannatan keskustaliberalismia, kaikkea kaikille eikä kellekään mitään, leipäistä kaljaa ja sirkushuveja kerran kesässä Lahen SOPP:ssa. Kaikkihan on ihan tosi jees kerran kesässä Tykkimäellä.

Vai pitäisikö kaiken olla ilotulitusta, heroiinipäistä viimeistä ratsastusta lohikäärmeellä, päättymättömiä orgioita ja ryhmäorgasmeja, origamien taittelua F/A-35 muotoon. Ohjuksia ja väsyneitä somepäivityksiä, jotka uppoavat kuin ”livelovelaugh" torpedot hakuammunnalla tissit tiskissä ja teku-lasi kourassa kaikkiin liikkuviin, traktoreista pienempiin, kohteisiin. Entä jos ajaa edelleen Valmetilla? Onko tässä mitään järkeä? Ei, onko puupeltoihin nojaavassa metsätaloudessa järkeä? Onko kiihtyvissä helleaalloissa, viinin viljelyssä Suomessa tai quadruplesourmangomilkshakeboobslicoricestrawberrysouripoissa järkeä?

On, jos siihen printtaa He-Manin ja Thundercatin, auringossa ja palmun alla, juomassa mangosta viinaa siihen kyljessä tulevaan tarraan ja tulitikkuaskiin, jotka voi kotona liimata kirjaan tai laittaa hyllylle.

Ja ajatella, että ennen vanhaan vadelma-karambola siideriä juoville vittuiltiin kaduilla estoitta. Kyllä pimeällä keskiajalla kaikki oli paremmin, kuin pullamössöllä nykyään. Oli pelkkää pernaruttoa ja pettuleipäistä souria kaikille, ei juotu hedelmäsmoothieta viinalla paperipillistä, niin vaan muovipillillä, rääh. Kyllä, kuha saa syyttää valkoisen keskiluokkaisen heteron luokkatasolla kaikkia kaikesta, kunhan ei jää itse kiinni. Kyllä sitten kaverit puollllustaa, kun ei ole rättisitikka, vaan Casion kiippari. Ääni on kimeä, tinder heikko ja kaikki on aina muiden soittajien vika. Kuka pelastaisi lapset ja kaljan juojat? Oispa vaan kelkkaa, euron tuoppeja ja Tinakenkätyttöä baaripöydillä sitten. Olisitte kaikki tyytyväisiä. Minäkin, kun olisi hetken kaikki samanlaista, ihan kuten ennen. Eikussssss... 

Ruosniemi Rest In Powerbuttons.

Karma is a Reset.

"Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten panimoiden meri on suuri
Kaartuva, kaunis pilvien muuri

Ääntäkin nopeammin pakenin loppua
Kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jää, vain Ruosniemi häviää
Ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa"

 

Kolajuomat sokkotestissä

 

Viime keväänä kinastelimme taas samasta aihepiiristä: Kumpi on parempaa Pepsi vai Pepsi Max? Etenkin raskauden myötä vaimoni siirtyessä kofeiinittomaan saunalimuun syntyi ajatus testata pienellä seurueella sokkona marketin kolajuomat, tai ”kasvisuutejuomat”, koska tietysti se Dr. Pepper rakkaani oli tähän saatava.

Järjestelyistä: Kiersimme kaksi ruokakauppaa, joista ostimme tuotteet. Rajasimme pois kaikki perustuotteesta selvästi twistatut tuotteet, kuten Pepsi Max Limen, tai Coca Cola Vanillan. Nämä eivät kuulu testiin. Lisäksi tiedostamme Lidlin Freewayn jäävän jälleen ulos, kuten pari muutakin koska johonkin se raja piti vetää myös hinnan osalta.

 Halusimme myös ottaa mukaan niin sokerittomat, kuin sokerillisetkin kolat ja katsoa näiden järjestystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Halusimme myös selvittää onko perus kokis parasta? Poikkeaako kofeiiniton pepsukka perus maxista ja mikä olisikaan kolajuomista paras?

Sokkotestiin päätyivät lopulta seuraavat juomat, jotka nauttivat jääkaappilämmöstä vuorokauden ennen testiä. Osallistujista kaksi tiesi juomat, mutta järjestystä ei kukaan. Se oli sattumanvarainen.

Coca Cola

Coca Cola Zero

Pepsi

Pepsi Max

Pepsi Max Caffeine free

Rainbow Cola

Dr. Pepper

Club Mate Cola

Rio Cola

K-Menu Cola

Jarritos Mexican Cola

Aloitetaan näytteestä 1 ja sen kommenteista:

• Purkkaa, esanssinen kolaremmi suuss. Jännää Hedelmäisyyttä, mausteita? Kanelia? Tykkään.

• Ei Pelkkää kolaa.

• Taviksesta poikkeava maku, joku halppis?

• Purkkamainen, sellainen kolapurkka.

• Ei makua, halpa maku, esanssinen.

Keskiarvopisteet: 7

Näyte 2.

• Makea taviskola. Vähän vetinen sellainen.

• Onko jo Pepsiä?

• Makeaa siirappia. Ihan jees.

• Hyvä tuoksu, maku on liian makea.

• Hyvää perustekemistä, makea.

Keskiarvopisteet: 6,5

Näyte 3.

• Nyt on tiukka kaneli,joku halppis?

• Flätti maku, ei liian makea kuitenkaan.

• Onko tässä kirsikkaa?

• Tuoksuu purkalta. Ei peruskolaa, hyvää.

• Oikeastaan oikein maistuva, jännä.

Keskiarvopisteet: 8

Näyte 4.

• Hapokas, mutta mauton

• Kollee, pakko olla.

• Keveä sitrus seassa, tosi raikas.

• Taviskola, ei liian makeaa.

• Maistuu, pakko olla kokista.

Keskiarvopisteet: 7,5

Näyte 5.

• Ei makua, helppoa juomista.

• Käppää, nyt on käppää.

• Mauton, hajuton muka kola

• Ehkä mauttomin so far. Vetinen.

• Ei kolise kola yhtään.

Keskiarvopisteet: 4,5

 

 

Näyte 6.

• Kaneli tulee taas ja kovaa. En tykkää yhtään

• Maistuu hajusteelta.

• Mieto ja mausteinen tuoksu. Ei hyvää, ei jatkoon.

• Melko vetinen, muskottia.

• Melko jäätävää juotavaa. Outo.

Keskiarvopisteet: 3,5

Näyte 7.

• Haisee rommikolalta?

• Mausteinen, tosi mausteinen. Jännän äärellä.

• Rommia? Kuka laittoi? Sitrust? Teetä?

• Jääteetä, tai oikeestaan mustaa grandia

• Raikas ja outo tämäkin.

Keskiarvopisteet: 3,5

Näyte 8.

• Kirsikkaa!

• Voimakkain tuoksu tähän mennessä.

• Dr Pepper in da house

• Mausteinen ja kirsikkainen, epäkola.

• Happamahkon makea, kirsikankiveä ja mausteita.

Keskiarvopisteet: 4,5

Näyte 9.

• Taviskokista vaihteeksi. Vähän vetinen, selkeä.

• Kolaa. Raikas sitrus. Onko Zero?

• ”Aito” maku.

• Hyvää.

Keskiarvopisteet: 8

Näyte 10.

• Aito, makea peruskokis.

• Hyvin, hyvin makea. Pepsiä?

• Pakko olla pepsua, kolapähkinää.

• Ok, peruskola.

• Dokattava.

Keskiarvopisteet: 7,5

Näyte 11.

• Kollee, kaikki kohallaan. Arvaus nro 2000. Ei mitään hajua.

• Makea, jokin sivumaku häiritsee.

• Halppiskolaa

• Ihorasvan makua.

• Ei lähde, ei maistu.

            Keskiarvopisteet: 5,5 

 

 

Tulokset:

Oikean rivin paljastaminen olikin sitten sokki monille. Tuotteet juontijärjestyksessä olivat:

1. Rio Cola

2. Pepsi Max

3. Jarritos Mexican Cola

4. Pepsi

5. K-Menu Cola

6. Coca Cola Zero

7. Club Mate Cola

8. Dr. Pepper

9. Rainbow Cola

10. Pepsi Max Caffeine Free

11. Coca Cola

Sijoitukset järjestyksessä siis:

1. Jarritos Mexican Cola ja Rainbow Cola: 8

2. Pepsi ja Pepsi Max Caffeine Free: 7,5

3. Rio Cola:7

4. Pepsi Max: 6,5

5. Coca Cola: 5,5

6. Dr. Pepper ja K-Menu Cola: 4,5

7. Club Mate cola ja Coca Cola Zero: 3,5

Onnea alkuun Laitilaan sijoista 1 ja 3. Tämä testi vähintäänkin osoitti, ettei meillä ainakaan ole asiaa  Coca Colan pääkonttorille. Itse luulin kivenkovasti Rainbow:n olevan the "real thing" ja maistoin tulosten tultua molempia vierekkäin. Sillä hetkellä tajusin virheeni. Tajusin myös että oikeasti Rainbow on vähän parempaa. Yksimielisiä kaikki olivat siitä miten huono uusittu Coca Cola Zero on, sekä puolisoni joutui kitkerästi myöntämään arvottaneensa tavis Pepsin Maxia paremmaksi.

Skaban mustan hevosen, eli Dr. Pepperin tunnistivat monet ja totuttuun tapaansa hän jakoi mielipiteitä Aurajuustomaisen voimakkaasti. Lähes samoin kävi Club Mate Colalle, josta itse pidin, koska pidän Mate:sta jollain kierolla tasolla paljonkin. Jarritos oli tasainen pisteitä keräävä, jonka hieman muttei liikaa tavallisuudesta poikkeava (edukseen) oleva maku kirvoitti paljon posia. Rio Cola pärjäsi melkein omien pisteideni valossa. Tunnistin tämän purkkaisuudestaan ja tämä on ehkä se oma suosikkini kolajuomista. K-Menu ei maistunut, harmi ettei Pirkkaa ollut pienemmissä astioissa, sillä jätimme suuret pullot välistä. Huomattavaa on jälleen loppua kohden tapahtuva vääjäämätön kisaväsymys, sekä tiettyjen limujen keskinäinen nautintajärjestys. Pärjäsikö Reiska vain koska Dr. Pepper ja Club Mate sattuivat sitä ennen? Hyväksymme kuitenkin tuloksen mukisematta ja juomme jatkossa vain tuota Pepsiä ja Laitilaa.
 

Eli ytimekkäästi.. Pepsi vei, mutta rouva ei ole vieläkään siirtynyt Maxista perus Pepsiin. Fiilis, uskollisuus, tavat, brändit ja muut istuvat tiukassa. Voi kokista.

 

 

Kas missäs se minun Pepsukan sponssisalkku olikaan?

Ja sanokaa joku nyt tolle Ramille ettei työnnä niitä tonnin seteleitä enää sinne pyykkiin menevien housujen taskuun?

Baarikaappiradion jouluerikoinen: Guinness vs Murphy's

 Morbidelli vaan. Radiojutut starttaavat tänään äänikirjana, tai satukasettina? Edessä on aika selvittää kumpi ihanista irlantilaisista onkaan parempi Guinness vai Murphy's ja onko niillä mitään eroa. 

Tämä jouluinen spesiaali aloittaa säännöllisen epäsäännöllisen audioviihteellisen kauden, jossa faktat kohtaavat fiktion. Tervetuloa mukaan Suomen suurimpaan ja merkittävimpään, siis ainoaan ääniviihteelliseen juoma-aiheiseen ohjelmaan, joka alkaa sieltä mistä kaikki muutkin hyvät tarinat alkavat: Pubista ja Dry Stoutista.

ps.

Videon voit kuunnella puhelimessasi seuraavasti: 

 1. Mene selaimella Youtube.com (ei aplikaatiolla)

 2. Klikkaa yläkulmassa olevia kolmea pistettä ja valitse "Tietokonesivusto".

 3. Voit nyt sulkea selaimen (home screen). Vieritä ylävalikkoa ja paina playta (sama kuin kuuntelisit vaikkapa spotifyta). 

Ääni kuuluu vaikka lukitusnäyttö olisi päällä. Tämä toimii ainakin androideissa ainakin chromella, duckduckgo:lla, sekä firefoxilla.