Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


keskiviikko 15. elokuuta 2012

Omasta Panimosta: RuiSaison

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton RuiSaison (aka. Virolahden Vilske), Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%,  katkero: 41ebu ja väri: 14ebc (arvot laskennallisia).
Nippelitietoa: Kotipanimon Saison. Maltaina mm. Pils ja Ruis. Humalina: Styrian/Bobek ja Amarillo.


Lasissa tänään ja viimein tuore RuiSaison/Virolahden Vilske. Kyseessä on siis kotipanimon tuotteita. Oluen ajatus lähti liikenteeseen siitä, että halusin käyttää vanhaa Wyeast 3711 French Saison hiivaani ruismaltaan kanssa. Tässä oluessa ruista on peräti 20% mallassaldosta. Loput ovat Pilsiä, sokeria ja aavistus Aromatic mallasta. Humalointia, kuten yltä varmaan luitte, on noin 40ebun verran, Bobek ja Amarillo humalina.
Wyen 3711 tunnetaan todellisena petona ja pomminvarmana Saison hiivana, joskaan sen esterisyys ei ihan yllä Dupontin variaatioiden, kuten Wyen 3724:n tasolle. Tälläkin hetkellä pytyssä on käymässä seuraava Saison juurikin edellä mainitulla hiivakannalla.
Virolahden Vilske taas tulee vuotuisista mökkiolympialaisista, jossa tämä satsi toimii kisaoluena.

Saisonia kaatuu taas lasiini. Ulkoisesti todella likaisen sameaa, kellertävän punertavaa olutta valoa vasten. Vaahto on paksu ja kuohkea, jää oluen pinnalle loppuun saakka ja jättää pitsiä lasiini.
Tuoksussa on selvästi hiivan tuomaa aromimaailmaa yhdistettynä humaliin ja maltaisuuteen. Keskiraikkaan sekahedelmäinen, hieman mausteisen fenolinen ja pippurinen. Sitrusta, kukkaketoa ja laventelia mukana. Rukiinen maltaisuus astuu viimeisenä esiin tehden tästä melko monimuotoisen tuotoksen.
Maussa keveästi hedelmäisiä estereitä yhdistyy hentoon mausteisuuteen ja hiivaisuuteen. Sitruksista ja yrttisen ruohoisaa humalaa on mukana, joskaan tämä ei lyö alakoukulla vatsaan monien jenkki oluiden tapaan, vaan ote pysyy Belgian suunnalla edelleen. Lopussa rukiista maltaisuutta tuo oman kuivahkon ja hennon happamahkon säväyksen. En voi olla ajattelematta, mitä Bretta tekisi tälle oluelle, ajatus on se verran kiinnostava, että se on laitettava muistiin.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut, jossa runsas hiilihappoisuus pitää juotavuuden perinteisellä Saison tasolla. Katkerot ovat melko pehmeitä ja alkoholi vain lämmittää taustalla.
RuiSaison osoittautuu todella kiintoisaksi panoksi. Oikeastaan Bretta toisi tähän hieman lisää funkia ja happamahkon kuiva omenaisuus sopisi tähän mainiosti. No loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen tähän tällaisenaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti