Olutarvioissa: Põhjala Talveöö

Vuoden lähestyessä viimeistä etappiaan mieleni teki jotakin tähän pimeään vuodenaikaan sopivaa olutta. Pimeää, yötä, Öötä. Lähestyen tätä käsillä olevaa kokonaisuutta skeptisesti kysymyksellä: Voiko kookos, kardemumma ja vanilja toimia oluessa? Ei.
Voiko edes Põhjala suoriutua tästä yhdistelmästä, johon suhtaudun vääjäämättömän skeptisesti?
                                                Otetaan selvää.

Põhjalan Öö on kuitenkin niin laadukas olut, että uskallan antaa tälle mahdollisuuden. Talveöö Puolestaan on Alkon hyllyille jouluksi päätynyt tuote, johon on jostakin käsittämättömästä syystä päätetty yrittää yhdistää edellä kuvatut mausteet. 9% vahvuutta ja hintaa suolaisehkot 5,99€.

Ulkoisesti tuttua syvän tumman ruskeaa olutta. Vaahtoaa kovalla sihinällä, mutta katoaa samantien.
Tuoksu irroittelee melko reippaan konvehtisen suklaisuuden kookoksella. Onneksi pahin käsirasvaisuus vältetään tuolla kookoksella, eikä makukaan lähde mihinkään Bountymaisiin sfääreihin. Lakua ja häivähdys mausteisuutta, eli kardemummaa. Tuoksussa on yllättävän mieto ja hallittu tasapaino, joten kenties uskallan maistaakin.

Maussa on keskiasteisesti makeahkoa mallasta ennen vaniljan ja kookoksen tuomaa makeaa karamellisuutta. Paahteinen maltaisuus, kahvi ja tätä korostava mausteisuus leikkaavat kokonaisuutta yllättävän paahtuneen mokkaisella otteella. Lievästi esanssinen vaikutelma tästä jää. En tiedä miksi, mutta mieleen tulee yhdistelmä halpaa joulusuklaata kalenterista ja mutteripannusta kahvia kyytipojaksi. Kuitenkin kokonaisuus kääntyy vaakakupissa enemmän miellyttävän, kuin iljettävän suuntaan. Se ei ole puoliksikaan niin pahaa ja juomakelvotonta, kuten pelkäsin. Silti tästä uupuu se massiivisempi ulottuvuus ja röyhkeys, jota Põhjalan parhaimmissa tuotteissa on esillä.
Kenties mausteiden käyttö ei ole panimon ominta alaa ja ne kuitenkin peittävät useammin niitä hienovaraisempia elementtejä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut lasissa. Kuitenkin runko vaatisi enemmän mallasta luidensa ympärille tällaisessa sopassa. Nyt kokonaisuutta vaanii taustalla piilevä ohuus. Runko ei vaan kanna mausteita kunnialla. 

 Põhjala Talveöö ei ole panimon paras olut. Kaukana siitä. Se on kuitenkin yllättävän hyvä viritelmä näillä mausteilla balttityylisessä porterissa.  Jouluinen ja lämmittävä kieltämättä, mutta silti ostan jatkossakin mieluummin perusversion Öö:stä, kuin tämän.

Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Porter

Vakka-Suomen Prykmestar, tai tuttavallisimmin VASP on kieltämättä yksi maan parhaimmista panimoista, josta en muista juonneeni koskaan yhtään pilalla olevaa tuotetta. Panimon ykkösnyrkkinä on jo tovin pyörinyt kolmikko SavuKataja, NokkosPils ja LuomuPils. Kovasti haluaisin tunkea viime keväistä Saazer Pilsiä tähän rykelmään, mutta se ei (kai?) ole jatkuvassa tuotannossa. Unohtamatta maanmainiota Talvi-Bockia ja monia muita, kuten vaikkapa Kansan Kaikua. Kaikessa tuotannossa on aina näkynyt enempi vähempi sellainen saksalaistyylinen viba lievällä kotimaisen maltaan korostuksella. Ikäänkuin alleviivatakseen panimon logon tähkäpäitä. Joku voisi todeta, minä, että tällaisia "peruskauran" tuottajia Suomeen mahtuu. Niin mahtuukin, mutta harvalla on esittää näissä raameissa tuollaista täydellisesti raameihin sopivaa, teknisesti onnistunutta ja vieläpä tällaisen diletanttiharrastajan suuhun sopivaa tuotetta.

Kuitenkin harvemmin VASP:lta tulee näitä "Cerevisiae" lajin hiivalla pantuja tuotteita. Puhumattakaan, että tässä vahvuudessa. 7,5% "tästä se Porterin elämä alkaa". En siis tiedä onko Uudessakaupungissa mennyt puurot ja porterit sekaisin, vai mistä tällainen ajatus? Mielestäni voisi mennä useammin ja rohkeamminkin. Hintaa 3,89€/0,33l Alkon hyllyltä. Rehellisesti koko tuote tuli aivan tutkan alta levitellen synkkiä stealth ominaisuuksiaan muuhunkin ostoskoriin. Ostin nääs glögiäkin.
Entäpä maku? Korkataanpas.

Ensimmäisenä havaitaan vaahtoavan nihkeästi ja värin läpikuultavuudesta uskaltaisin veikata Vakka-Suomella olleen suodatuslaitteisto käytössä tätää pannessa?
Tuoksu irroittelee kyllä muhkeasti leipää. "Tässä tuoksuu kotimainen mallas"-ajattelen. Alan jo miettiä onko tämä mämmisyys jo talon makua, koska jos tässä olisi savumallasta ja katajaa..No arvaattekin jo. Keskiasteisesti paahdetta ja häivähdys Marabouta.

Maku on makeahkon maltainen. Etäisesti siirappista leipää, vierrettä ja keveähköä paahteisuutta.
Ajatukset karkailevat jotenkin enemmän Wee Heavy suuntaan profiilin puolesta, mutta aivan samaa tukevuutta ei rungosta aivan löydy.
Keskitäyteläinen Porter kohtalaisen hyvällä juotavuudella. Alkoholi piilossa.
Tätä juodessa ajattelee kokoajan tuossa vieressä pyörivän Viikkarin tuotekatalogi. Ehkä kuvittelen, ehkä kaikki on vain silmän..suun lumetta(?). Porter ei valitettavasti yllä panimon kärkituotteiden hekumalliselle tasolle, mutta jälleen kerran.. Ei tässäkään mitään vikaa ole, päinvastoin. Se on hyvin Vakka-Suomalainen Porter. Hyvässä ja pahassa.

HLS:  5,5/10

Kotiolutiltama Korialla

Joskus on matkustettava pienessä lenssussa kauas. Joskus on jätettävä Lahen kisakylä ja edettävä jonnekin Korialle. Sinne hankkijalippisten salaiseen maailmaan Kouvolan kainaloon. Edessä oli kotiolutiltama, eli oluttuokio varsin antoisalla ja tukevalla kattauksella.

Koska totuus tulee aina lasten suusta tukeudumme nyt isäntäväen antamiin lempinimiin.

Maistelijat: Albatrossi, Tukaani, Minkki ja Julmagaattori.
Aloitetaanpa kevyestä päästä kohti syvää ja synkkää. Ilta on oleva pitkä..

Menu del dia

”Kaiku proto 2017”, 4,7%, 25ebu. Belgityylinen Ale

J: ”Helteisen terassin keidas”

T: ”Appelsiininsiivun ku heittäis, ni olis Brysselin raatihuoneen torilla.”

M: ”..Kerron kohta, mutten koskaan”

A: ”Kepee ja raikas”

”K&W Tumma lager” ,5%, 40ebu. Tumma lager

J: ”Schwarz, Schmeck wie arsch”

T: ”Hyvä joulu, miellyttävän linjakas”

M: ”Jouluinen”

A: ”Tumma ja iisi”

”Synkkä Lippo bipa”, 7,9%, 102ebu. Black IPA

J: ”Perjantai, Robinson Crusoen Perjantai”

T: ”Tuoreena parempaa”

M: ”Aineissa & Analoginen”

A: ” Hyvää, muttei tarpeeks syvää”

”Belial” 9%, Belgityylinen Vahva Ale

J: ”..Omist oluist sanomiset”

T: ”Hyvät hedelmät tulee ja nätti”

M: ”Odotan kypsempää pullossa”

A: ”Hopeatoffeeta ja luumuja”

”#prayforebelgium 7,9%”, 19ebu, Dubbel (vai Belgityylinen Vahva Ale?)

J: ”Pilsnermallasta, sitä pilsnermallasta.”

T: ”Oma, vähän viilattavaa”

M: ”Nahkaista satulaa”

A: ”Kuivaa, iisiä tummaa belgiä”

Laiskat ei liota. Etikettejä meinaan.

”Plague Doctor”, 9,7% ”Wee Heavy”

J: ”Kakkosastiasta maistui”

T: ”Ei tuu ainakaan weewee mieleen”

M: ”Ei oo hevii, pelkkää lovemetallii”

A: ”Kuin belgiä ilman oikeaa hiivaa”

”Cobra Kai perus ja Barrel Aged”, 9,8%, Imperial Stout

J: ”Suuhun sopiva. BA: vietän mielelläni päivän tynnyrissä”

T: ” Antaa sille aikaa. BA: ku antaa aikaa, ni hyvä balanssi”

M: ”Raskasta siirappia. BA: sulatan jo paremmin”

A: ”Harmonia haussa, eli nuoren juotu. BA: Mageet kamaa”

”Sen Sortin Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Haluaisin Yhtyä”.

T: ”Helppo erä”

M: ”Jännä hedelmä, maiskuttelematta paras tuotantokausi”

A: ”Upea balanssi spekseihin nähden”

”Triple Sour Strawberry Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Tylpistää makuspektriä”

T: ”Innolla odotan jatkoa”

M: ”Kaakkois-Aasialainen vai puolalainen poimija”

A: ”Edellinen+Rainbow mansikkahillo”

”Project Kyrö harjoitus edition” 8,5%, 85ebu. ”Joku Stout”

J: ”Parempi humalointi kuin Siperias, balanssis”

T: ” Maukasta, paljon makuja”

M: ”Korian Ponnen tanssiolut, laittaa jalan vipattamaan”

A: ”Vähän nuorta viel”

”Negro Mulata Stout”, 8,6%, 99ebu, Imperial Stout

J: ”Onks täs siirappia?”

T: ”Melkee kaikkea mitä löytyi”

M: ” Jumalattomast makua”

A: ”Jännäst balanssis”

 ...........

Tämän jälkeen laitoin vihkon piiloon. Soundi pysyi outona ja joku soitti taksin, jolla meni tunti löytää tuohon ihmisyyden pimeään koloon. Odotellessa ehdimme nauttia mm. yhden Yellow Bellyn suoraan pullosta.. 

Ravintolassa oli tarjolla vain korvikealkoholia, joten se siitä. Kiitän maistelusta mukana olleita. Hauska ilta jälleen kotipolttoisten kesken. Päällimmäisinä ajatuksina hurja laatu omissa tuotteissa ja maksan kestävyys.

Esanssikuraa pullosta?

Olutarvioissa: Mustan Virran Pistolekors Porter ja Martti Tripel

Savonlinnasta eräs Mustan Virran panimo otti yhteyttä ja halusi tarjota tuotteitaan maisteluun. Harvemmin syljen lasiin, joten kipaisin siis kioskille ja hain tuon pikkiriikkisen paketin huomaani. Kotona laatikosta perkautui kaksi pientä sievää yskänlääkepulloa. Tuoreita tuotteita tällä kertaa kyseessä: Pistolekors Porter ja Martti Tripel.

Heti kättelyssä ojennan panimolle kättä ja onnittelen. Mustan Virran tuotteiden ulkoasu on poikkeavuudessaan nimittäin todella piristävä ja hyvännäköinen. Koska kyseessä on ensikosketus uuden tuottajan tuotteisiin jätetään löpinät sikseen ja mennään asiaan. En malta, koska olo on kuin lapsilla jouluna. Kovat paketit ja silleen.

Aloitetaanpa Porterista. 7% vahvuutta ja taustatarina etiketissä. Ebuja vain noin 17, joten voisi kuvitella olevan makeahkoa?

Ulkoisesti Pistolekors lyö liki mustan vaihteen silmään. Vaahtoaa hennosti, muttei kestä kauaa.

Tuoksusta löytyy keskiasteista rukiista paahteisuutta, eli sellaista leivänkuorista. Kesoililla on käyty kääntymässä, mutta mukaan ei tarttunut muuta, kuin pannun pohjallinen Juhla Mokkaa. Tuoksun jäädessä hieman yksipuoliseksi on aika maistaa, josko maku avautuisi enemmän.

Maussa leipäisä maltaisuus leikittelee ronskin, mutta yksipuolisen paahteisuuden kera. Kahvisuutta, joka taistelee sillä rajalla meneekö tuhkaisuuden puolelle vai ei. Jälkimaussa on sentään hyvin, hyvin kevyesti makeutta, mutta myös hapokkuutta. Vaikutelma on etenkin lämmetessään hyvinkin kahvinen, muttei sillä erittäin maistuvalla cappucinomaisella tavalla, tai nokipannumaisella. Sääli.

Runko tuntuu yllättävän kevyeltä 7% raameihin verraten. Kaupallisissa huippukilpailijoissa etenkin 5,4% Fuller's:n London Porteriin, tai samanvahvuiseen Nøgnen Porteriin nähden todella ohutta on Pistolekors. Juotavuuden varmaan päättelittekin olevan helpohkoa?

Pistolekors ei mitenkään räjäytä pottia. Siinä ei varsinaisesti ole yhtäkään teknistä vikaa, mutta kokonaisuus on omaan suuhuni vain harmittavan tylsä. Termillä tarkoitan, ettei se ole monivivahteinen, tai syvä. Yksipuolinen paahteisuus ja yleinen ohuus ei iske.

Voisin veikata oluen myös olevan vielä hyvin tuoretta, joten vivahteikkuus saattaisi kehittyä kesää kohden? Kenties reseptissä runko vaatisi vielä työstämistä?

Korkataanpa seuraava.

Martti Luther ja muovipussi. Mies joka kylläkin oikeasti rakasti Leevien vasaraa ja nauloja.. Auts.. näitä puujalkoja.

Tripeliä edessä. Jännästi olisin assosioinut Lutherin johonkin saksalaistyyliin, mutta kelpaa tämäkin todella hyvin.
Toinenkin piirre tässä tyylissä on. Nimittäin Tripel on pahuksen vaikea oluttyyli panna.


Ulkoisen habituksen osalta Martti kaatuu sameana lasiin. Likaisen oranssia, mutta se vaahto.. Todella kaunista ja kestävää.

Tuoksu lupaa hyvää. Sitä kuuluisaa belgihedelmää maanläheisen yrttispippurisen atmosfäärin kera. Taustalla purukumi kummittelee hauskasti.

Maussa sama purkkaisuus laittaa sukset jalkaan ja Juicy Fruitin huuleen. Hedelmää, mausteisuutta ja hentoa sitruunapippurimaisuutta. Jälkimaku on vain pehmeä liuku, joka katoaa hattaramaisesti suusta.

Suutuntuman puolella tämä asettuu johonkin keskitäyteläisen epäortodoksiseen maailmaan. Alkoholi kivasti piilossa, mutta sitä voisi olla pari pinnaa enemmän tässäkin.

Siinä missä Pistolekors oli sellainen ihan kiva, muttei säväytä yhtään, on Martti oikeastaan huomattavan miellyttävä ”kevyt Tripel”. Voitaisiin toki keskustella olisiko tämä tyylissään lähempänä vahvaa belgityylistä alea, mutta ei viitsitä, eihän.
Ei tällä oluella ihan Karmeliet:n ykköspaikkaa uhata, mutta kotimaan kentällä iskee kivasti sinne kärkiviisikkoon.

 Mustalle Virralle kiitokset näytteistä ja hyviä panemisia jatkossakin.

Tumma, rikas ja seksikäs

”Hei onko tässä tilaa?”

Havahdun pöydästäni hetkeksi tähän maailmaan, tähän päivään. Kyllä; en näe väärin. Edessäni seisoo hemaisevan kaunis olento. Pyöritellen hetkeksi hölmistynyttä päätäni hereille ja vastaan:

”Ööömhemm, kyllä tähän sopii”.

Samalla miettien mitä täällä oikein tapahtuu. Tsekkaan nopeasti kalenterista oliko se aprillipäivä tänään, ei ole. Kuppila käy arki-iltana puoli tyhjänä ja.. Joku haluaa juuri tähän istumaan. Hämmentävä kokemus vaivaa hetken.

Katselen hetken häntä. Tumma ja seksikäs, vaikkakin vähän beigeen vivahtava laeltaan. Melkoinen löytö siis. Vihellän ääneen tajuten samalla mitä juuri tein. ”Anteeksi” Totean ja punastun.

”No hei ei se mitään, ymmärrän ja kiitos. Minulla on ollut tänään vähän huono päivä, korkki kireällä tai jotakin”. Hän kertoo hetken päivästään, elämästään. Hämmästelen mielessäni; että kyseessä ei ollutkaan mikään iloluontoinen naisihminen, jota aluksi epäilin. Kunniallinen ja varakaskin. Katsomme toisiamme, hymy alkaa kareilemaan molempien kasvoilla ja juttu luistaa kuin itsestään.

Tovia myöhemmin istumme jo lähempänä, uskallan jo koskea hänen kiiltävään ihoonsa ja hoikkaan ulkonäköönsä. Tunnen pieniä perhosia vatsanpohjassa ja oikeaa kutkutusta. Vuosien saatossa olen oppinut luottamaan intuitiooni ja huomaan tehneeni vaikutuksen. Hän nojaa jo lähemmäs ja voin tuntea tuoksun.. Ei mitään sekahedelmiä, vaan jännästi mokkaisuutta ja kahvia. Hän kertoo olevansa työssä paahdettujen asioiden parissa, katsoen samalla jo ilkikurisesti silmiini. Virnistän ja nuuhkaisen selvästi korostaen, tahallani tietenkin. Piilevää makeuttakin, lakritsaa. Miellyttävä. Tunne vatsassani kasvaa. Mietin nopeasti; ”herrajumala mitä täällä tapahtuu”, sitten huulemme jo koskettavat toisiaan. Tuoksusta tuttu kahvisuus maistuu suussa. Päätelen sen johtuvan edessä olevasta kahvipohjaisesta drinkistä. Tummaa suklaata ja hassusti juuri syömäni ruisleipä komppaa tässä. Hän tarjoaa minulle vielä lakritsan, jonka maku jää suuhun.

Ilta taittuu jo yöksi, tunnit valuvat tämän tumman, rikkaan ja seksikkään jumalataren kanssa.

Mietin jo kuviota, jossa Turhapuromaisittain rationalisoin miesväen ongelmat ja kosaisen tätä tummaa kaunotarta hetken huumassa.
 Olemme jo menossa ulko-ovelle suuntana taksitolppa, kun baarimikko huutaa perääni: "Laseja ei saa viedä ulos!"
Katson kauneutta viellä hetken ja näen synkän juovan valuvan välillemme. Katkeruutta, kosteana helmeileviä pisaroita pitkin pintaasi. Tajuan, etten kuitenkaan saa sinua omakseni.
Otan viimeisen huikan ja eroamme kyyneliin.

Silti osa sinusta kulkee aina sisälläni. Rakas.. Founders Porter: 6,5% lämmittävyyttä ja 45IBU:a potkimaan katkerasti sohjossa eteenpäin. Dark, Rich & Sexy.