Olutarvioissa: Hartwall Lahden Erikois A

Se kesä oli lämmin. Kuten kaikki lapsuuden kesät olivat. Hitaita, pitkiä, kuumia, jokunen viikko töitä, muuten pelkkää joutenoloa. Rusketusraidat soi radiossa ja harva olisi arvannut miten pitkälle tuo neitokaksikko pääseekään musiikkiurillaan.

Se kesä oli sellainen, jolloin Hartsu oli palauttanut syystä, tai toisesta Mallasjuoman muinaisen Erikoisen takaisin myyntiin. Tietysti meillekin sitä oli ostettu pari korillista. Lasipulloja tietty. Tölkithän olivat kalliita, epäesteettisiä ja pakostikin kalja oli pullosta parempaa.
Sinä kesänä, niinä iltoina, tissuttelin hissukseen Erikoista, heitin Dartsia ja kuuntelin niitä muutamaa cd-levyä ja kasettia, jotka omistin. Oli kuuma. Olut oli kylmää, raikasta ja niin nostalgista. Siitä jäi hyvä fiilis ja sen kesän aikana opin juomaan kaljaa, siis olutta, miten vain.
Kun minulta myöhemmin kysyttiin kenen luvalla olin tyhjentänyt koreja vastasin tietysti: ”Omalla luvalla”. Se oli röyhkeää, mutta kovennettua en joutunut seisomaan.

Siitä asti Erikoisella on ollut erikoinen asema muistoissani. Viime vuonna Lotilassa ponnistettiin Lahden Erikois Pils tuotantoon. Onhan sitä tullut tässä nautittua, mutta eihän se ole samaa, kuin vihreä etikettinen ”Erikoinen”.

Nyt kuitenkin kävi niin, että vihreässä tölkissä hän saapui takaisin. Ei Jeesus, mutta melkein. Erikois A. Harmi ettei siinä perinteisessä kotimaisessa kaljapullossa, ei siis siinä nostalgiapullossa vaan kovaa tahtia katoavassa 0,33l kaljapullossa. Tänään kauniina kevätpäivänä pinkaisin mammuttimarkkinoille ostamaan pari purkkia. Toisen join janooni puistossa, koska sää oli näti ja mieli teki virvoketta, kesää, rusketusraitoja ja puistokemian oppituntia. Toinen on lasissani, siis tuopissa. Ihan tuopin ääressä. Tietysti satun omistamaan aidot Mallasjuoman Lahden A-olut tuopit. Tästä kiitos kirpputoreja ratsanneen siskoni.

Entäpä olut nyt?

Makeahkon maltainen ja raikas. Minusta oluiden, joiden funktio on pelkästään kiskominen isoista tuopeista ja sosialisointi samalla, arvioiminen on sinällään turhaa. Tällöin ympäristö on sisältöä tärkeämpi. Hyvin puhdas, hyvin virheetön. Tylsää toki, eikö? Mutta ainakaan tässä ei töki mikään, mitä ei voi kaikista tämän maan perusoluista sanoa. Sopii suomalaiseen suuhun, kuin makaronilaatikko maanantai-iltana.

Toki nykyisellään sitä aina toivoisi reilumpaa katkeron puraisua ja sitä ihanan voimafantasiaa, jossa Saaz, Hersbrücker ja kumppanit tekevät suussa taikojaan. Tekisi mieli myös kysyä onko oikeasti kannattavaa valmistaa puolta kymmentä likipitäen samanlaista tuotetta? Aura, Karjala, Lapin Kulta, Erikois Pils, Erikois A, Erikois Kesä.Vastaan: Ilmeisesti. Kyllähän meille aina helppo, nostalginen, tuttu vaalea lager uppoaa ja sitä faktaa ei poista yhdenkään pienpanimon tuotteet.
Se taas pitäisikö, niin miusta ei tarvitse. Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia. Kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkansa on? Tulipas eskarifiilis. Taidan mennä leikkiin legoilla välillä. Menkää teki.

 HLS: 4/10

Tuplasti tölkistä-Oskar Blues

Kysymys: Voiko tölkkiolut olla hyvää? 

Tuntuuko kysymys vanhanaikaiselta? Minustakin ja onneksi näin. Ei kuitenkaan ole montaakaan vuotta siitä, kun nämä käsityöoluet saapuivat aina pulloissa ja tölkeille vähintäänkin virnisteltiin. Tölkki on kuitenkin pulloon nähden ylivertainen säilyvyyden kannalta, sekä kuljetusten kannalta tehokkaampi. Meinaan kevyempänä ja ”bulkimpana” näitä voi rahdata kerralla enemmän.

Silti jo silloin, kun täällä Suomessa tölkkiolut oli pääsääntöisesti jotain Koffia ja aallonmurtajana toiminutta Nokialaista oli yksi joka näki asian aivan toisin. Oskar Blues oli aloittanut panimotoiminnan jo vuonna 1997 ja siirtynyt tölkkeihin kokonaan vuonna 2002. Panimon oluista voidaan mainita se, että takavuosina niitä pidettiin yleisesti parhaimpina tölkkioluina. Ei aivan vähäistä. Erityisesti pitäisi kai mainita oluet Dale's Pale Ale, sekä Ten Fiddy. American Pale Ale, sekä Imperial Stout. Apa tölkissä on nykyään ihan standarditavaraa, mutta Imperial Stout on edelleen vähän harvinaisempi näky. Koska Dale's on ollut jo blogissa takavuosina otimme siis tänään Ten Fiddyn, että tuoreen Alkoon päätyneen G'Knightin maisteluun.

G'Knight on siis 8,7% ”Imperial Red IPA”. Eli siis tupla amberia? American Strongia?

Itse pervosti nautin juuri tällaisista ”luokattomista” tuotteista, jotka eivät kuulu mihinkään varsinaisesti. Ensimmäinen tällainen arvoitus taisi olla takavuosina Nönnön satku.

60ebua katkeruutta, miksaus kuutta mallasta ja kolmea humalaa. Aiemmin olut tunnettiin nimellä Gordon ja se on omistettu edesmenneelle pienpanimo pioneeri Gordon Knightille.

Hintaa kohtalaisen suolaiset 5,90€/0,355l.

”Se miten Oskar Blues tekee tämän tempun olisi todella kiintoisa tietää.”

Ulkoisesti G'Knight on kauniin punaruskeaa, nestemäistä mahonkia. Jättää kauniisti vaahtoa laelleen ja sitä ”rysselinpitsiä” lasiin.

Tuoksusta irtoaa karamellisuutta ja makeaa leipää. Päälle on kaadettu makeahkoa appelsiinia, havuja ja vähän menttolia. Periaatteessa juuri sellaista harmoniaa, josta en pidä. Toisaalta juuri siinä balanssissa josta pidän. Voimakas tuoksu, ilman mäntysuopaa ja tunkkaisuutta. Tilalla vain raikasta appelsiinikaramellia. Ero laadun ja sekundan välillä on hieno näissä spekseissä. Hämmentävää suorastaan. Se miten Oskar Blues tämän tempun tekee olisi todella kiintoisa tietää. Oikeat mallasvalinnat? Oikeat humalat oikeassa kohtaa ja hyvä kontrolli käymisen suhteen?

Mausta irtoaa paitsi hieman trooppista hedelmää, mutta myös reipasta havuisuutta ja makeaa karamellipastillia. Sitrusta, puuta, muttei pihkaa. Katkerot purevat mukavasti ja pitävät tasapainon oivana. Suutuntuma onkin pitkä, hieman tahmean katkeroinen matka suusta nielun sopukoihin. Hyvän oluen tunnistaa aina siitä, että vaikka oluttyyli ei olisi mieluisa, mutta olut itsessään on maistuva vailla niitä rasitteita joista itse en välitä. Toisaalta jos tätä ajattelisi ihan vaan DIPA:na, niin tuomio olisi paljon jyrkempi. Aivan liian makeaa siihen. American Strongiksi kuitenkin hyvä suoritus. 

HLS: 6/10

--------------------------

Sitten vuorossa on tämän iltainen sukelluksemme tummempiin vesiin.

 Ten Fiddy on 10,5% Imperial Stout. Ilmeisesti lähinnä perusmallasta höystettynä kaurahiutaleilla ja suklaamaltaalla, että paahdetulla ohralla. Lähteistä riippuen 65-100Ebua katkeroa, eli luulisi potkivan vähän. Tätä ei ole A-marketissa näkynyt, joskin hinta on täysin sama, kuin G'Knightin. 

”Se on kuin Sean Connery, joka vetäisee puku päällä lapiolla turpaan, nauraa päälle ja läpsäisee selkään.”

Ulkoisesti hyvinkin mustaa olutta, joka jättää nätin beigen vaahdon hunnukseen.

Tuoksu iskee samantien isolla kädellä paahdettua mallasta peliin. Herkemmät sävyt tuoksuvat alla. Suklaata, lakritsaa ja tummapaahtoista kahvia. Synkkiä sävyjä isolla kädellä, joten tämä uppoaakin tuoksun perusteella enempi kuivaan ja paahteiseen päätyyn.

Maussa tuttu linjakkuus jatkuu. Paahdetta piisaa aivan pervolla tasolla. Hipoo jännästi sellaista epäpyhää maaperää, jossa nuuhkitaan nuotion pohjaa ja ihmetellään miksei tuhkaista tunkkaisuutta löydy? Ja hyvä niin, välttää perisynnin. Ihanaa tummapaahtoista kahvia ilman sokeria. Paahteisuus tuntuu euforiselta, sitä on liikaa, mutta minä pidän tästä. Se on kuin Sean Connery, joka vetäisee puku päällä lapiolla turpaan, nauraa päälle ja läpsäisee selkään. Jolly good old sport. 
Lakua, hieman suklaata seassa ja pitkään hyväilevät katkerot.

Suutuntuma on kireä ja pehmeä. Täyteläinen, mutta juotava. Lämmittävä, muttei pistävä. Hyökkäävä kyllä.

Ensin olin, että naah, sitten että helkkari ja nyt haluaisin toisen samanlaisen. Jälleen kerran jään hämmästelemään tätä outoa harmoniaa. Viimeaikojen IS:t ovat olleet joko sellaisia mahtavia kikkailuja, joiden raaka-aineluettelo on kuin teini-ikäisenä olisi Jallun löytänyt jostakin. Täynnä isoja asioita ja jänniä tuntemuksia. Tällaiset kikkailemattomat Imperial Stoutit taas ovat jäänneet vähän kylmiksi. Joko ne ovat olleet aivan liian pliisuja, tai todella epätasapainoisia. No tämäkin on epätasapainoinen, mutta tyylikkäästi ja rajoja hipoen.

HLS: 8/10

Siinä missä Dale's Pale Ale oli aivan perushuttua ovat viimeistään nämä kaksi osoittaneet miksi Oskar Blues on edelleen siinä arvossa missä ennenkin. Se ei ehkä tee niitä moderneimpeja kikkailuja, ei ehkä ole enään tölkeillään kehityksen eturintamassa lippua liehuttaen. Silti.. Nimetkää yksikin yli 15v vanha panimo, jolta olette juoneet teknisesti huonon oluen? Kyllä vanhat sotaratsutkin ansaitsevat arvonsa. Tässä tapauksessa vielä todella helposti. Tällaisia timantinkovia oluita, perustyyleissä ilman kikkoja, jotka tarjoilevat profiilinsa eivät vasaralla, eivätkä lekalla, vaan jumankauta palokirveellä ja moukarilla. Hienostuneesti säilyttäen tukkijätkän sisällään. Tällaisia oluita minä kaipaan enemmän, erityisesti kotimaan kentällä. Syvässä päädyssä on tilaa.

Korkin kääntöpuolella-Alkoholilaki se junnaa vaan

 Joo ei se etene mihinkään.. 

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005232699.html

Jos joku ehdottais monopolin purkamista yhdellä kertaa ja verotuksen asettamista muun maailman tasolle, niin ei tarvis vääntää kompromisseja? Vai laitetaanko kaikki vaan lukkojen taakse? Kieltolaki ja kovaa teetä?

Melkosta popcornia koko touhu. Tulee mieleen vain Stadin väännöt yhestä museosta ja jostain kasvisruokapäivästä. Korkeasaaren apinahäkissä tapahtuu lisää juttuja lähiaikoina. Meanwhile vähän laulattais:

 

Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt, veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt.

Vaan Alko se elää ja puska se palaa, mikään ei muutu, harmaata ei monopolista puutu. Keskusta se vatuloi ja persut kapuloi, muilta ei kysytä, kun toimittajalla ei sytytä.

Eläköön kuollut keppana, kohta sinut laitetaan kalterien taa, alkokorttia, lukkoa esiin, Juhakin sanoi: Juoskaa jo hakemaan.

Välispiikki: ”Monopoli ja hallitus.. Pelastakaa mut. Joskus viinanvaara uhkaa ja meitä alle kuutta miljoonaa alkoholistia pelottaa”.

Ei antisankarimme meitä jätä yksinään. Kun limuviina alle kuusiprosenttisena voi tuhota tämän maan. Kun kukkahattu heiluu vaan, takkia kääntämällä ja vääntämällä hallitus tulee, hallitus pelastaa. Hallitus pelastaa. 

Kieltolaki tuolla, vapautus toisaalla. Ei mennä ..ttu mihinkää

Olutarvioissa: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale

Tsau.

Näytelaatikkovuorossa on tänään Mallaskoski.

Mallaskoski joka kiteytyy melkoisena kameleonttina viime vuosien pyörteissä, vai kuohuissa?

Itse tutustuin panimoon joskus liki vuosikymmen sitten. Kuohu sarja oli silloin edullista ja perushyvää tekemistä. Sarjan vaalea voitti aikanaan jopa blogin ruokakauppalagerien sokkotestin.

Hissukseen Kuohujen seasta alkoi löytyä mielenkiintoistakin tekemistä näin hifistelymielessä siis. Mainio Valioluokka Stout aloitti marssin, joka on edennyt mm. nykyiseen Black sarjaan (ilmeisesti Black Saison tulossa seuraavaksi ulos?), sekä erityisesti itseäni miellyttäneeseen viime vuotiseen Rainy Summer Wheat Lageriin (joka löytyi tästä laatikosta, kiitti hei).

Muut laatikosta löytyneet oluet olivat Tough Luck-IPA, sekä erityisesti tänään ja nyt framilla oleva High Hopes Oat Pale Ale. Boksista itsestään löytyi todella tyylikäs ja hyvinkin panimon ilmeen mukainen pullonavaaja (siis kapula ruuvilla), sekä.. No.. panimomestari Ojaluoman turvalla varustettu tuopinalunen.

Meinasin aluksi sitoa kyseisen alusen johonkin nukkeen, tms ja tehnyt videon, jossa Jyri itse on vieraana kommentoimassa tuotteita.. Tuota noin, kovin sanattomasti ainakin?
Kenties hän vierailee joskus tuonempana paremmassa yhteydessä (eli kiitos ja anteeksi).

Asiaan. High Hopesin speksit:

Maltaat: pale ale, cara+10, kaura. Humalat: Magnum, Comet, Citra. Vahvuutta 4,7%, 30ebua.

Voisi tässä siis kuvitella, että ensi kevään uutuudessa olisi ruista?

Ulkoisesti sameahkon kuparin kellertävää olutta. Vaahtoaa nätisti, joten voimme julistaa ulkonäön olevan kaikin puolin kohdallaan.

Aromimaailma tarjoilee makeaa hedelmäisyyttä ja marmeladikeksiä. Lämmetessään saa miellyttäviä persikkaisia sävyjä. Sitrusta keveästi taustalla. Suussa sävyihin tulee keveää yrttisyyttä ja sitruunaruohoa sekaan. Pehmeää keksisyyttä seassa. Oikeastaan todella mainio. Toki helppoa juotavaa ja keveää, mutta aromikkuus ja tasapaino on hyvässä linjassa. Ei överiä tykitystä, ei liian herkkiä sävyjä, vaan jotakin sieltä väliltä. Selkeää potentiaalia kesäkeleille. Pehmeää hedelmää, kyllä kelpaa.

HLS: 10/10, koska näyteolut on aina korruptiolahja ja askel hyvävel..hyvähumalakerhoon?

Krapulan oireet ja hoito

Avaat aamulla silmäsi. Päässä humisee ja suussa maistuu naapurin kissan kusi. Ihmettelet miten ihmeessä se on päässyt liskojen yön aikana makuuhuoneeseen? Yrität nousta ylös ja kulkea tarkistamaan onko ovi tiirikoitu mokoman katin toimesta auki. Havahdut ja huomaat, että olet nukkunut vaatteet päällä jalat tyynyllä. Miettien edelleen, että mitähän vattua?

Kaiken pahan alku ja juuri?

Paha olo, sanko lattialla. Olohuoneessa on ilmeisesti asioinut alkoholismista kärsinyt norsulauma. Mietit mihin ihmeeseen on tarvittu noin paljon laseja? Meinaat oksentaa kun kaadat taskulämmintä keppanaa puoliksi juoduista pulloista viemäriin. Lautapelivuoret peittyvät sipsinmuruihin ja tyhiin karamellipusseihin. Keittiössä on puoliksi syöty kebab riisillä. Eihän kukaan halua syödä kebabia riisillä? No ei ilmeisesti. Tärisyttää, ruoka ei maistu, mutta vesi, vesi on jumalten nektaria kuolevaisille ja juuri nyt olen kuolevainen.

Krapula.. Tuo meille kaikille ammattialkoholisteille, hörhöille, satunnaiskokeilijoille ja viihdekäyttäjille yleinen ammattitauti ja työtapaturma ilman läheltä piti-lappuja. Hän on käynyt meillä jokaisella. Miten siitä selvitä? Se lie yksilöllistä. Omat suosikkini aion nyt paljastaa teille jakaen darrapäivän vaiheisiin ja siihen sopiviin lääkkeisiin.

Nää normiaamut?

Aamu:

Tai no iltapäivä, se hetki kun nousee ja karmea todellisuus iskee vasten pleksiä. Maksa vinkuu, niin ettei parane kaupungille lähteä. Näkökyvyttömät jäisivät vain autojen alle luultuuan vinkunaa liikennevalojen merkkiääneksi. Makaa siis sohvalla. Netflix and chill saa ihan uuden merkityksen. Varaan vettä, jääteetä ja spritea. Kun pystyy, niin 800mg buranaa, multivitamiinitabletti, närästyslääke ja matkapahoinvointilääke kera kahden voileivän parantaa oloa. Joskus voi löytää puoliksi syödyn sipsipussin jolla voi loiventaa oloa ennen voileipä ja lääkintä annosta.

Ilta:

Olo alkaa kohenemaan ja nälkä kasvaa. Yleensä muutkin halut, mutta koska emme kulje elämän ja erotiikan polkuja tässä blogissa ihanine yksityiskohtineen, niin mennäänpä ruokaan.

Darrapizza ja vanukas. Eli opiskelijabudjettiin sopiva Rainbow lätty pakastimesta uuniin tuunattuna. Kananmunaa, paljon. Vähän chiliä ja pepperonia. Uunista tultuaan ehdottomasti bbq-kastiketta päälle.. Helkkari, tässähän alkaa toivomaan krapulaista piehtarointia ihanan rasvan kanssa. Ruokajuomaksi radleria. Sopivasti tasoittelevaa ja sopivasti sitä sitruslimua. Jos ei pysty, niin sitten vaan limua.

 Jälkiruuaksi suklaavanukasta, tai jäätelöä. Mielellään sellaista, jossa on kermavaahtoa päällä. Siihen voi laittaa myös nonparelleja ihan vaan koska huumori piristää. Suklaa parantaa myös mielialaa. Nyt voi jo kokeilla mukillista kahvia.

Tässä kohtaa on ehdottomasti noustava ylös ja ulos, mielellään jo aiemmin.
Olemme empiirisissä eläinkokeissamme havainneet rennon ulkoilun parantavan vaikutuksen olevan laaja ja pysyvä. Suosimme ylläpidon kesken erityisesti kevyttä fribagolf-kierrosta kera Nokian Elowehnän, tai minkä tahansa muun jääkaapista yllättäen löytyvän kylmän oluen kera. Suorituksen jälkeen voi palkita itsensä jäätelöllä.

Food of kings

Yö:

Koska nälkä kasvaa syödessä voi iltapalaksi vääntää vielä mikrojuustoleivät. Ihan parasta. Ruispalaa, rasvaa, pepperonia, tomaattia ja juustoa. Koko komeus mikroon, pari minuuttia ja juusto sulaa sievästi päälle. Maustetaan valkosipulijauheella ja nautitaan lopun jääteen kera. Varataan tulevaksi yöksi vesipullo ja unilääke käden ulottuville, koska koskaan ei tiedä uusiutuuko liskojen yö. Olen kuullut myös kauhutarinoita kahden päivän vapinoista, mutta koska luoja auta.. En ole vielä, puupäätä koputtaen, kokenut moista

So good, feeling so fat

Ylipäätään pohdimme sitä, miksi, oi miksi? Vaikkapa venäläinen tapa syödä ja juoda samalla on niin pihkuran monimutkainen ilmiö? Se tasaisi touhua kummasti seuraavana päivänä, parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisten tulevat katastrofit kotona ja puutarhassa.
Että hyvää vapun jälkeistä elämää vaan meille kuolevaisille.

Unboxing ja maisto: Ruosniemen näytelaatikko

Ruosniemeltä ottivat yhteyttä ja tarjosivat tuoreita näytteitä. Ilmaisen kaljan ollessa opiskelijan retkulle, jotakin josta ei voi kieltäytyä päädymme tähän hetkeen. Hetkeen, jossa kuriiri soittaa ovikelloa ja lyö paketin kouraan. Eli viritellään pitkästä, pitkästä aikaa kameraa ja katsotaan mitä laatikko on syönyt. Laatu on sontaa, äänet hanurista, ja käsikirjoitus edelleen sielä Ylen päätoimittajan pöydällä, mutta so what. Joulu on taas:

Olutarvioissa: Koff American Lager

Tour de Sinebrychoff jatkukoon.
Raa'an nallekarhun lisäksi Sinebrychoffin tämän kevään uutuuksiin kuuluu myös mielenkiintoisempi tapaus Koff American Lager.
 Speksejä: 4,5%, 10ebc ja 28ebua. Humalalajikkeina Cascade ja Citra.

What can go wrong?
Cascade ja Citra pelittävät kimpassa omien kokemuksieni mukaan nätisti. Joko niin, että Cascade tavallaan buustaa kukkaisuudellaan ja päärynäjäätelöllä Citran jo valmiiksi reipasta aromimaailmaa, tai toisinpäin. Tällöin Cascade on pääosassa, mutta Citra luo trooppishedelmäisyyttä tuttuun palettiin.

Hyvässä lykyssä AL:ssä olisi vähintäänkin aineksia sauna/puistopuolelle. Parhaassa se voisi pistää kampoihin Stapan American Lagerille, mutta se olisi jo paljon se. Paljon enempää ei markettipuolen Premium Lagerilta voi vaatia. 

American Lager tihkuu nauhana lasiini. Laelleen hän jättää kohtuullisesti vaahtoa. Visuaalinen ilme on sameahkon kellertävää, sellaista lievästä dehydraatiosta kärsivää. No.. U know.. minkä väristä.

Olut tarjoilee veikatuista kombinaatioista selvästi Cascade-voittoista marssia. Kukkaa puskaa tutulla sitruksisella ”pirkan päärynäpuikolla”. Keveää hedelmäisyyttä seassa, mutta mallaspohja jää liki kokonaan statistin virkaan. Ensi fiilis: Keveä, ei huono. Kenties se voisi olla ronskimpi mallaspohjaltaan, jolloin humalaakin voisi olla enemmän. Kokonaisuus on selvästi tasapainoinen jälkimaun liukuessa ohueen pastillisuuteen ja keveisiin katkeroihin. Ainoastaan vienosti tunkkainen loppu rokottaa yleisfiilistä.

Toki tämä on aavistuksen pliisu vaikkapa Stapaan nähden. Toisaalta tämä on selvästi parasta Koffia Apa:n jälkeen. Sinebrychoff tarjoilee taas yhden vaihtoehdon kesän rientoihin. American Lageria voisi ajatella klassisesti myös grillausoluena, mutta keksin siihenkin monia parempia vaihtoehtoja samasta hintaryhmästä.

Toisaalta tällä saa varmaan peruskuluttajien tutustumiskynnystä alemmas kohti pienpanimokamaa ja hyvässä lykyssä uusia harrastajia. Lisäksi HoB (House of Beer) paikkoihin tämä tuo taas yhden ihan kohtalaisen vaihtoehdon lisää. Silti ottaisin minä tahansa päivänä mieluummin Brooklyn Lagerin, kuin tämän, mutta se kynnys, se kynnys..

HLS Indeksi: 

Kolme tuoppia (+1 extrapiste). 

Litrahinta: n. 6€

HLS: 6p/10-> Ylempi keskitaso.

Olutarvioissa: Karhu Raaka

Raakaa Karhua? Ei edes mediumia? Purkissa ei kuitenkaan ole mainintaa trikiineistä.

Pieni teksti etiketin alla kertoi tämän olevan suodattamatonta. Hieraisen silmiäni.

”Pakko ostaa”. Päässäni lipuu hetken utuisia kuvia tsekeistä. Union baarin jukeboksi oli imaissut jo kasan kolikoita. Paksun tupakansavun ja vesipiipun käryn takaa näki, kuinka pienehkössä baarissa jengi tanssi pöydillä jurrissa ja pehmeän maukas nefiltrova kustansi ehkä euron stobelta. Neidit pöydässämme olivat viehkeitä ja kieli universaalia.. 

Havahdun vasta kotimatkalla muistoista. Se suodattamaton oli hyvää, eli kaikki suodattamaton on oltava hyvää?

Silti Karhu? Kuka edes juo Karhua? Korkinkääntöpuolella tiedämme tavanomaisen Karhun juojan olevan neljäkymppinen Popedaa huudattava ja persuja äänestävä kaljamahainen varastomies Vantaalta. Mutta entäpä Raaka? Kenties vihervassari Vaasasta, joka salaa ajattelee peruskuluttajien olevan juntimpia ja häntä täten alemmalla tasolla. Silti pinnan alla kupliva epävarmuus kasvaa tällaisina aikoina ja sisällään hänkin haluaisi edes kerran laulaa jurrissa Ukkometsoa? Minäkin haluaisin, mutta tyydyn epävireisesti Juiceen.

Jännästi voisi luulla tämän olevan suodattamatonta keskiketterää. Sitä aaltopahvin makuista hennosti makeaa ja tunkkaista tavaraa?
Pieni selvitystyö kertoo tässä kuitenkin olevan ohran lisäksi vehnää. Raaka on ilmeisesti täysmallasta. Humaloitu Saazilla ja Cascadella. Väriluvuksi on saatu 14ebc ja katkeroita 22 ebua. Eli lukujen perusteella lähimpänä ”Tuplahumalaa”.

Raaka nalle sanoo tsuffffff

Ensimmäinen hörppy purkista lyö tutun kotimaisen metallisen tunkkaisuuden vasten miun turpaani.

Lasiin kaadettaessa tummahkon oranssia olutta keskitasoisella vaahdolla. Sameahkoa toki.

Tuoksussa irtoaa kotimaista viljapeltoa. Tai kotimaista makrolageria? Miten vain. Heinäistä ja hennosti makeaa. Pahvisuus väijyy tutusti taustalla. Keveä ja mitäänsanomaton. Ei aiheuta impatessa sellaisia antipatioita, kuin tavallinen ”pelkkä Karhu”.

Maussa suodattamattomuus tuo hieman pehmeyttä profiiliin. Maltaista makeutta, viljaa ja heinää. Taustalla kummittelee hyvin hentoa kukkaista humalaa, joka näykkäisee hellästi suunpielestä nielaistessa. Jännä kyllä ei ollenkaan tunkkaisuutta. Periaatteessa ei kauheasti muutakaan, mutta mieluummin näin päin. 

Suutuntuma on keveä ja helposti juotava. Vetisyyttä on, mutta vain vähän. Easy drinkin'.

Karhu Raaka osoittautuu finaaliin edetessä ehkäpä sarjansa toistaiseksi parhaimmaksi tuotteeksi. En tiedä onko se paljon vai vähän. Ehkä molempia. Se on yhtä aikaa mitäänsanomattoman vaisu tuote, mutta tällä kertaa mikään ei sinällään häiritse. Siinä on vienon hentoja makuja, suodattamattomuuden tuomaa pehmeyttä ja vienoa aromikkuutta. Kuitenkaan mistään maistuvasta "Ein Kellerbier, bitte" tyylisestä hekumasta ei voi puhua ilman Karhun villapaitaa, pipoa, käsineitä, Pate Mustajärvi-naamaria ja fanilaseja. En kuitenkaan koe, että tällä olisi nykyisillä maitokauppavalikoimilla minulle jatkossa mitään annettavaa edes sauna/puistobissenä. Toisaalta jos tätä olisi nurkkabaarissa hanassa sen tavanomaisen tilalla voisin harkita mieluummin tämän tilaamista, kuin yli-ikäistä Polar Monkeys tuotetta. 

HLS: 2,5 tuoppia/6€/l. Ei ekstrapisteitä. -> 4/10. (Alempi keskitaso).