Baarikaappiradion yö: Tänään puhutaan viinasta - osa 1: Arto & Olut

Radiojutut jatkuvat yöradion myötä. Baarikaapin yössä puhutaan alkoholijuomista nostalgiseen sävyyn ja tänään ensimmäisessä osassa teemana on olut.

Hyppää siis aikamatkalle 80-luvun Kouvolasta ysärille ilman Nirvanaa ja Onnenpyörää. Saa nauttia.

 

 

 

 

ps.

Videon voit kuunnella puhelimessasi seuraavasti: 

 1. Mene selaimella Youtube.com (ei aplikaatiolla)

 2. Klikkaa yläkulmassa olevia kolmea pistettä ja valitse "Tietokonesivusto".

 3. Voit nyt sulkea selaimen (home screen). Vieritä ylävalikkoa ja paina playta (sama kuin kuuntelisit vaikkapa spotifyta). 

Ääni kuuluu vaikka lukitusnäyttö olisi päällä. Tämä toimii ainakin androideissa ainakin chromella, duckduckgo:lla, sekä firefoxilla.

 

 

Käsikirjoitus: 

Arto Pekki 

Äänet ja äänisuunnittelu: 

 Arto Pekki 

Shane Ivers

Ruosniemen viimeinen tuoppi

 "I have the power.. to write it all, and the truth.. Truth is weirder than any fiction, truth is never told during nine to five hours and it's dangerous commodity."

Ruospan taru on paketissa. Senpä kunniaksi, suruksi ja iloksi lasiini kaatuu viimeisenä pullotettu Barley Wine Rye Whisky Barrel. Itseasiassa koko panimon viimeisenä täytetty pullo. Olisi pitänyt varmaan säästää ja pyytää 10v päästä keräilijöiltä isot rahat. Korkoa korolle, rahaa pankkiin ja rekkaa pihaan.

Kyseessä on Porvari-erän tynnyröity versio. Tynnyreinä Kyrön ”Smoked Rye Whisky”, joista savua ei kyllä irronyt. Kyrön savustettu ruismallas tuoksuu kyllä julmetun ihanalta, melkein wunderbaum-tason erotiikalta. En tosin tiedä paljonko se maistuu lopputuotteessa. Ehkä olen juonut, mutta silloin juotiin, ei maisteltu. Jallua koko kierros Kurikan kyläbaarissa kotimatkalla. Tiedättehän. Vain kuvia todisteina.

 

Pale, Mynkki, kahta karkkimallasta. Magnum, CTZ ja Centennial taisivat olla erän humalat.

Ai miten niin taisivat? Juu aina samaa. Inssinkin humalat ovat olleet vuosien varrella monituiset. Omat suosikkini ovat olleet ne erät, kun cookieta ei ollut, tai sitten se unohtui. Eiku humalat nii. Citra+Amarillo, Citra+Sabro, El Dorado+Simcoe+Azacca ovat olleet hyviä komboja. Viimeisessä 609 erässä on muuten sedän lahjana 33% enemmän kuivahumalaa. Olkaa hyvä juu vuan.

Barley Wine, 11% ja 70ebua. Vanhaan Oloroso-versioon (tän piti muuten olla PX-alunperin) verrattuna toin tähän mallaspohjaan ja humalointiin vähän enemmän syvyyttä. Muutokset ovat sellaisia että tuote menee tarvittaessa vanhalla nimellä ja leimalla juhannukseen asti ilman että katsastusasemalla tai ratsiassa huomataan. Muistan keittäneeni tämän erän joskus talvella 2020/2021. Hän makasi pitkään vaakatankissa maturoitumassa ennen ensimmäisiä pullotuksia ja tynnyröintejä. Harvoin saa olut niin paljon ja tarpeeksi aikaa kypsyä, tekeytyä ja pyöristyä. Hioa kynsiä Shere Khanista lähemmäs Dumboa. Tynnyriblendi on varsin hyvä tässä. Rye tuo omia sävyjään; maustekakkua ja kanelisiirappia, terävyyttä ja tammea.

Kuivahedelmäisyys ei vielä iske, kuten Porvarissa on jo iskenyt. 6Kk ja tämäkin on talveksi sherryä. Itse en välitä. Minusta Porvarikin on fressinä parempaa, kun havuisuus puree ja mallaspohjan kauniit sikarilaatikkoiset ja makean tupakkaiset sävyt ovat läsnä. Vahva makeahko, ei liian imelä, lievää paahtoleipäsyyttä ja pitkä jälkiliuku.

Joskus vuosikymmen sitten tälläkin olisi kirjoitettu historian oppikirjoihin kovia lukuja molempien RateBeer harrastajien toimesta, jonkin HBF:n jälkimainingeissa tivun kulmapöydässä pienessä hönössä. Nyt se on vain yksi monesta ja se on parempi näin. Kylddyyri on ajanut kovaa vauhtia ja jos sen aallon harjalla ei pysty ratsastamaan koronan jälkilöylyissä ja liukkaissa käy ohraisesti, tai ehkä vehnäisesti ja menee tukkoon. Minulle tämä Barley Wine edustaa pitkälti kuluneita vuosia ja yhden aikakauden päätöstä. Se tarkoittaa vain eteenpäin menemistä. Tällä ei ajeta sivuluisussa reunalla. Ne jotka ovat ajaneet, ovat siirtyneet muualle aivan toisilla aineilla. Vuodet.. Nielimme rakkautta ja väkijoukkojen suosionosoituksia, kunnes havaitsin linnojeni rakentuneen hiekan ja suolan päälle. Ei auta, kun pasuuna soi ja kaikki on valmista. Teoreettisella tasolla voisin puhua suuni täysin puhtaaksi ja ampua alas kuvat, kultaiset vasikat ja niiden palvojat jälleen blogirintamalla. Vapaus, onko se vastuutonta? Koska uskon vapauden olevan myös vastuullista olen mieluummin asiallinen, koska turha nälvintä ei johda mihinkään.

Valitettavasti olen myös vanha ja väsynyt. Okei en ole, mutta vauva-arki syö mehut, ehkä siirryn pitämään tätä blogia jatkossa Ruuhkavuosien verkkopalvelussa, mutta epäilen ettei sielä kahvivatsa kestäisi sitä närästystä, jota kolmen päivän olutfestaroinnit tavanomaisesti aiheuttavat. Totuudet niin. Monet totuudet joihin nojaamme riippuvat täysin meidän omasta näkökulmastamme. Olimme sitten harrastajia, myyjiä, tekijöitä, juojia tai vihaajia. Totuus on kuitenkin vain sitä mitä me itse haluamme sen olevan. Valitsemme mitä haluamme uskoa totuutena. Ja minusta tässä maailmassa on aivan tarpeeksi eripuraa, typerää kahtiajakoa, kilvoittelua nokkelimmasta twiitistä, tai kuka ehtii ensimmäisenä hyveposeeraamaan ja tarttumaan johonkin. Kaikki muu on markkinamiesten luomia mielikuvia, jossa kalja vaahtoaa päälle, lasiin ja etiketit ovat lasten paintshop pron tuotoksia kunnalliselta vesivärikurssilta, jossa ohjaaja kehoitti happopäissään käyttämään leikkaa/liimaa toimintoa, sekä 60-luvun fontteja kirkkain värein ja kuuntelemaan Jefferson Airplanea väärinpäin oravamaisella pikakelauksella.

Maailma ei ole täynnä kauneutta, vaan sitä mihin kauneuteen uskomme, kuka sen myy ja koristelee parhaiten. Mielellään jallua kylkeen. Täältä tullaan elämä. Harmikseni näen harmaan sävyissä, kannatan keskustaliberalismia, kaikkea kaikille eikä kellekään mitään, leipäistä kaljaa ja sirkushuveja kerran kesässä Lahen SOPP:ssa. Kaikkihan on ihan tosi jees kerran kesässä Tykkimäellä.

Vai pitäisikö kaiken olla ilotulitusta, heroiinipäistä viimeistä ratsastusta lohikäärmeellä, päättymättömiä orgioita ja ryhmäorgasmeja, origamien taittelua F/A-35 muotoon. Ohjuksia ja väsyneitä somepäivityksiä, jotka uppoavat kuin ”livelovelaugh" torpedot hakuammunnalla tissit tiskissä ja teku-lasi kourassa kaikkiin liikkuviin, traktoreista pienempiin, kohteisiin. Entä jos ajaa edelleen Valmetilla? Onko tässä mitään järkeä? Ei, onko puupeltoihin nojaavassa metsätaloudessa järkeä? Onko kiihtyvissä helleaalloissa, viinin viljelyssä Suomessa tai quadruplesourmangomilkshakeboobslicoricestrawberrysouripoissa järkeä?

On, jos siihen printtaa He-Manin ja Thundercatin, auringossa ja palmun alla, juomassa mangosta viinaa siihen kyljessä tulevaan tarraan ja tulitikkuaskiin, jotka voi kotona liimata kirjaan tai laittaa hyllylle.

Ja ajatella, että ennen vanhaan vadelma-karambola siideriä juoville vittuiltiin kaduilla estoitta. Kyllä pimeällä keskiajalla kaikki oli paremmin, kuin pullamössöllä nykyään. Oli pelkkää pernaruttoa ja pettuleipäistä souria kaikille, ei juotu hedelmäsmoothieta viinalla paperipillistä, niin vaan muovipillillä, rääh. Kyllä, kuha saa syyttää valkoisen keskiluokkaisen heteron luokkatasolla kaikkia kaikesta, kunhan ei jää itse kiinni. Kyllä sitten kaverit puollllustaa, kun ei ole rättisitikka, vaan Casion kiippari. Ääni on kimeä, tinder heikko ja kaikki on aina muiden soittajien vika. Kuka pelastaisi lapset ja kaljan juojat? Oispa vaan kelkkaa, euron tuoppeja ja Tinakenkätyttöä baaripöydillä sitten. Olisitte kaikki tyytyväisiä. Minäkin, kun olisi hetken kaikki samanlaista, ihan kuten ennen. Eikussssss... 

Ruosniemi Rest In Powerbuttons.

Karma is a Reset.

"Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten panimoiden meri on suuri
Kaartuva, kaunis pilvien muuri

Ääntäkin nopeammin pakenin loppua
Kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jää, vain Ruosniemi häviää
Ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa"

 

Kolajuomat sokkotestissä

 

Viime keväänä kinastelimme taas samasta aihepiiristä: Kumpi on parempaa Pepsi vai Pepsi Max? Etenkin raskauden myötä vaimoni siirtyessä kofeiinittomaan saunalimuun syntyi ajatus testata pienellä seurueella sokkona marketin kolajuomat, tai ”kasvisuutejuomat”, koska tietysti se Dr. Pepper rakkaani oli tähän saatava.

Järjestelyistä: Kiersimme kaksi ruokakauppaa, joista ostimme tuotteet. Rajasimme pois kaikki perustuotteesta selvästi twistatut tuotteet, kuten Pepsi Max Limen, tai Coca Cola Vanillan. Nämä eivät kuulu testiin. Lisäksi tiedostamme Lidlin Freewayn jäävän jälleen ulos, kuten pari muutakin koska johonkin se raja piti vetää myös hinnan osalta.

 Halusimme myös ottaa mukaan niin sokerittomat, kuin sokerillisetkin kolat ja katsoa näiden järjestystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Halusimme myös selvittää onko perus kokis parasta? Poikkeaako kofeiiniton pepsukka perus maxista ja mikä olisikaan kolajuomista paras?

Sokkotestiin päätyivät lopulta seuraavat juomat, jotka nauttivat jääkaappilämmöstä vuorokauden ennen testiä. Osallistujista kaksi tiesi juomat, mutta järjestystä ei kukaan. Se oli sattumanvarainen.

Coca Cola

Coca Cola Zero

Pepsi

Pepsi Max

Pepsi Max Caffeine free

Rainbow Cola

Dr. Pepper

Club Mate Cola

Rio Cola

K-Menu Cola

Jarritos Mexican Cola

Aloitetaan näytteestä 1 ja sen kommenteista:

• Purkkaa, esanssinen kolaremmi suuss. Jännää Hedelmäisyyttä, mausteita? Kanelia? Tykkään.

• Ei Pelkkää kolaa.

• Taviksesta poikkeava maku, joku halppis?

• Purkkamainen, sellainen kolapurkka.

• Ei makua, halpa maku, esanssinen.

Keskiarvopisteet: 7

Näyte 2.

• Makea taviskola. Vähän vetinen sellainen.

• Onko jo Pepsiä?

• Makeaa siirappia. Ihan jees.

• Hyvä tuoksu, maku on liian makea.

• Hyvää perustekemistä, makea.

Keskiarvopisteet: 6,5

Näyte 3.

• Nyt on tiukka kaneli,joku halppis?

• Flätti maku, ei liian makea kuitenkaan.

• Onko tässä kirsikkaa?

• Tuoksuu purkalta. Ei peruskolaa, hyvää.

• Oikeastaan oikein maistuva, jännä.

Keskiarvopisteet: 8

Näyte 4.

• Hapokas, mutta mauton

• Kollee, pakko olla.

• Keveä sitrus seassa, tosi raikas.

• Taviskola, ei liian makeaa.

• Maistuu, pakko olla kokista.

Keskiarvopisteet: 7,5

Näyte 5.

• Ei makua, helppoa juomista.

• Käppää, nyt on käppää.

• Mauton, hajuton muka kola

• Ehkä mauttomin so far. Vetinen.

• Ei kolise kola yhtään.

Keskiarvopisteet: 4,5

 

 

Näyte 6.

• Kaneli tulee taas ja kovaa. En tykkää yhtään

• Maistuu hajusteelta.

• Mieto ja mausteinen tuoksu. Ei hyvää, ei jatkoon.

• Melko vetinen, muskottia.

• Melko jäätävää juotavaa. Outo.

Keskiarvopisteet: 3,5

Näyte 7.

• Haisee rommikolalta?

• Mausteinen, tosi mausteinen. Jännän äärellä.

• Rommia? Kuka laittoi? Sitrust? Teetä?

• Jääteetä, tai oikeestaan mustaa grandia

• Raikas ja outo tämäkin.

Keskiarvopisteet: 3,5

Näyte 8.

• Kirsikkaa!

• Voimakkain tuoksu tähän mennessä.

• Dr Pepper in da house

• Mausteinen ja kirsikkainen, epäkola.

• Happamahkon makea, kirsikankiveä ja mausteita.

Keskiarvopisteet: 4,5

Näyte 9.

• Taviskokista vaihteeksi. Vähän vetinen, selkeä.

• Kolaa. Raikas sitrus. Onko Zero?

• ”Aito” maku.

• Hyvää.

Keskiarvopisteet: 8

Näyte 10.

• Aito, makea peruskokis.

• Hyvin, hyvin makea. Pepsiä?

• Pakko olla pepsua, kolapähkinää.

• Ok, peruskola.

• Dokattava.

Keskiarvopisteet: 7,5

Näyte 11.

• Kollee, kaikki kohallaan. Arvaus nro 2000. Ei mitään hajua.

• Makea, jokin sivumaku häiritsee.

• Halppiskolaa

• Ihorasvan makua.

• Ei lähde, ei maistu.

            Keskiarvopisteet: 5,5 

 

 

Tulokset:

Oikean rivin paljastaminen olikin sitten sokki monille. Tuotteet juontijärjestyksessä olivat:

1. Rio Cola

2. Pepsi Max

3. Jarritos Mexican Cola

4. Pepsi

5. K-Menu Cola

6. Coca Cola Zero

7. Club Mate Cola

8. Dr. Pepper

9. Rainbow Cola

10. Pepsi Max Caffeine Free

11. Coca Cola

Sijoitukset järjestyksessä siis:

1. Jarritos Mexican Cola ja Rainbow Cola: 8

2. Pepsi ja Pepsi Max Caffeine Free: 7,5

3. Rio Cola:7

4. Pepsi Max: 6,5

5. Coca Cola: 5,5

6. Dr. Pepper ja K-Menu Cola: 4,5

7. Club Mate cola ja Coca Cola Zero: 3,5

Onnea alkuun Laitilaan sijoista 1 ja 3. Tämä testi vähintäänkin osoitti, ettei meillä ainakaan ole asiaa  Coca Colan pääkonttorille. Itse luulin kivenkovasti Rainbow:n olevan the "real thing" ja maistoin tulosten tultua molempia vierekkäin. Sillä hetkellä tajusin virheeni. Tajusin myös että oikeasti Rainbow on vähän parempaa. Yksimielisiä kaikki olivat siitä miten huono uusittu Coca Cola Zero on, sekä puolisoni joutui kitkerästi myöntämään arvottaneensa tavis Pepsin Maxia paremmaksi.

Skaban mustan hevosen, eli Dr. Pepperin tunnistivat monet ja totuttuun tapaansa hän jakoi mielipiteitä Aurajuustomaisen voimakkaasti. Lähes samoin kävi Club Mate Colalle, josta itse pidin, koska pidän Mate:sta jollain kierolla tasolla paljonkin. Jarritos oli tasainen pisteitä keräävä, jonka hieman muttei liikaa tavallisuudesta poikkeava (edukseen) oleva maku kirvoitti paljon posia. Rio Cola pärjäsi melkein omien pisteideni valossa. Tunnistin tämän purkkaisuudestaan ja tämä on ehkä se oma suosikkini kolajuomista. K-Menu ei maistunut, harmi ettei Pirkkaa ollut pienemmissä astioissa, sillä jätimme suuret pullot välistä. Huomattavaa on jälleen loppua kohden tapahtuva vääjäämätön kisaväsymys, sekä tiettyjen limujen keskinäinen nautintajärjestys. Pärjäsikö Reiska vain koska Dr. Pepper ja Club Mate sattuivat sitä ennen? Hyväksymme kuitenkin tuloksen mukisematta ja juomme jatkossa vain tuota Pepsiä ja Laitilaa.
 

Eli ytimekkäästi.. Pepsi vei, mutta rouva ei ole vieläkään siirtynyt Maxista perus Pepsiin. Fiilis, uskollisuus, tavat, brändit ja muut istuvat tiukassa. Voi kokista.

 

 

Kas missäs se minun Pepsukan sponssisalkku olikaan?

Ja sanokaa joku nyt tolle Ramille ettei työnnä niitä tonnin seteleitä enää sinne pyykkiin menevien housujen taskuun?