Alkon Jouluoluet 2017-tasting

Jälleen kerran perjantaiaamu koitti pimeänä ja sateisena. Kahvi maistui pahvilta, eikä junan ravintolavaunussakaan tuoksunut enää norttikaan.
Onneksi valtion monopoli oli kutsunut jälleen luokseen maistelemaan tuoreita uutuuksia pääkallopaikan norsunluutornin huipulle. Edessä olisi jälleen parituntinen maistelu, jonka kantavana teemana on jouluoluet ja muita kauden uutuuksia.
Kankea aamu ja olutta. No mikäs siinä.

Tunnelmaltaan tilaisuus oli taasen hiljaista asiaan vihkiytymistä ja omaan lasiin tuijottamista, että pidättelin välillä naurua miettiessäni, että jos kirjastossa olisi panimoravintola auki perjantaiaamuna ja puhelin sattuisi soimaan..

Asiaan.. Kaikkia valikoimien tulokkaita ei ollut tarjolla, mutta muuten oluita oli runsain mitoin.
Nämä kysymysmerkit unohtaen voinkin teille klikinsäästöihmisille todeta, että investoikaa Schlenkerlaan ja Chimayn valkoiseen. Tämän te toki teette muutenkin.

Oluet kaikille muille, olkaapa hyvä:

Stadin Imperial Pilsner 4,98€/0,33l.

Stapan kolmikko avasi aamun raikkaasti. Ensimmäisenä Imperial Pilsner.
Smoothia trooppishedelmäistä sektoria reilusti esillä. Viljaa&keksiä seassa tarjoten varsin katkeran loppuliun. Good start. Puhdaspiirteinen ja oikeastaan todella maistuvan särmikäs tapaus. Hyvä Stadi. 

Joulupöytään? Ei, mutta joulusaunaan koko kori.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Whale Ale, American Pale Ale, 4,99€/0,33l.

Valas Ale, mistä nää nimet tulee?
Sitrushedelmää ja havuja tuoksussa. Yrttistä peräkärryä. Greippiä piisaa, mutta kysyn koko ajan: riittääkö enään puhdaspiirteinen Apa? Jopa näinkin onnistuneena?
Ei siinä; Stapa on petrannut näissä selvästi viime vuosina.
Joulupöytään? Ei, mutta tällä voi virittää keskustelua nimen alkuperästä ennen pöytää?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Winter Rye Lager, 4,5€/0,33l

Rinnakkain näitä kolmea nauttien sitä ihmettelee näiden hiuksenhienoja eroja.

Hedelmää, aprikoosia ja sitrusta seassa. Aavistus enemmän makeutta, kuin aiemmissa. Ruis? Kummittelee varmaan taustalla, mutta manaajan taitoni eivät tuo häntä esiin. Ei arvaisi tätäkään ihan äkkiä lageriksi.
Konttinen vs Konttinen vs Konttinen kilpailu päättyy tasapeliin Konttisen eduksi.
Joulupöytään? Kolmikosta omaa pöytään asti eniten potentiaalia. Ehkä liharuokien kaverina voisi kokeilla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, Brown Ale, 3,99€/0,33l.

Musta Virta tarjoilee browninsa reilusti leipäisenä ja yllättävän paahteisena. Kuivaa keksiä, mutta lopputulemalta tuote on harmittavan vetinen, ohut ja yksiulotteinen. Ideaa olisi, etiketti on helkkarin nätti, mutta aivan liian ohutta rungoltaan. Harmittaa vähän, mutta onneksi seuraava olut odottaa jo.

Joulupöytään? Ei, en lähtisi parittamaan. Wouldn't pimp this beer, sorry.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikkeller Do They Know It's Christmas, IPA 3,49€/0,33l

5,5% ”Kevyt IPA”. Hinta yllättää. Missä Mikkeller lisä? Pitäisi olla ainakin vitonen, koska voi.

Vai onko Mikkeller tipahtanut jo hypen terävimmästä kärjestä? Ei kai?

Modernien juttujen sijaan nyt on haettu aika perinteistä ”West Coastia”. Sitruksia, greippiä, kinuskia ja havuja. Ei räjäytä tajuntaa, ei wow-faktoria, mutta onpahan hyvää ja tasapainoista osaamista.
Joulupöytään? No jos teet burgeria? Ja mikset tekisi? Kuka haluaa syödä jotain lanttulaatikkoa, jos vaihtoehtona on burger?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kimito American IPA 4,93€/0,33l

98ebua. Luvut kohdallaan. Mandariinia tulossa. Greippiä, tropiikkia.. Kimito U dog, täähän on onnistunut. Ei karkeutta, ei yrttilikööriä, eikä mäntysuopaa. Vielä kun humalat olisivat enempi framilla tuoreempana, niin voisi nostaa jo pienelle jalustimelle kotimaisten onnistuneiden IPA-oluiden harvassa kategoriassa. Kimiton paras tuote tähän mennessä (maistamistani, toki).

Joulupöytään? Kts. Edellinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saimaan Brewer's Special Pint Before Decaf, Sweet Stout 3,49€/0,33l.

Oho. Brittivibat kulkee pitkin selkää. Onko Saimaalla oikeasti onnistuttu? Otetaanpa selvää..
Maitokahvia ja luumua. Marmeladia ja paahdetta. Keveää, mutta makeahkoa. Balanssi on hämmentävän onnistunut. Ei räjäytä maailmoja, mutta ei minkäänlaista karkeutta, kuten panimon tuotteissa yleensä. Viimeisteltyä, smoothia ja sellaista, josta jää aidosti ihan hyvä fiilis.

Joulupöytään? Tuota, ehkä jouluhalon, tai muun jälkkärin kaverina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steamworks Pumpkin Ale, 4,99€/0,33l.

Kaksi kurpitsaa vastakkain, eikä edes Tenavia missään. Mitä tästä sanoisi.. Joulu. Tää tuoksuu joululle. Mausteisuutta juuri sopivasti, ei lähde pipari aivan lapasesta. Sellaista miellyttävää leivoksisuutta, että luulen juovani nestemäistä maustekakkua. Ja minä pidän konditorioista. Toffeeta mukana, aprikoosin kiveä ja hedelmäsosetta. Tarjoilija: Toinen pala samaa kakkua kiitos.

Joulupöytään? Jännästi tämä ei ole jouluolut, mutta kenties jouluisin ja joulupöytäänkin sopivin olut tänään. Mausteisuus tukee laatikoita makeuden ohessa, silti juotavuus on mainiota.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskuun Pumpkin Ale, 7,16€/0,33l

Jos edellinen oli hyvää, niin.. no.. Nätisti sanottuna tässä on aivan liikaa mausteita ja kurpitsaa. Tökkii ihan huolella. Steamworksin toffeinen maltaisuus on poissa eikä sido elementtejä yhteen. Vaikka yleensä In Your Face jutut miellyttävätkin, niin mausteoluissa lainaan vanhaa mainosta: ”Liika on aina liikaa”. Ei minun mukini.

Joulupöytään? Ei, hankin jo lähestymiskiellon toisillemme.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

  
Shepherd Neame Christmas Ale, English Strong Ale, 4,98€/0,5l

En muista olinko aiemmin tätä tiputtanut, tai todennäköisemmin oliko se tiputtanut minut?
Taattua Shepherdiä kuitenkin, joko hyvässä tai pahassa. Christmas Ale välttää kuitenkin pahimmat karikot, joita edustaa vieressä päivystävä Ridgewayn tosi paha tonttu, jota en oikeasti halua juoda uudestaan. Ei yltiöpäistä makeutta ja alkoholia. Vaan brittihedelmää, joululeipää, karkkia ja keksiä. Pehmeää ja helppoa.
Joulupöytään? Todellakin. Lagerit ja Weisset unohtaen tämä voisi toimia yleisoluena. (Ei sahtia ei ollut tarjolla, tiedän).

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nøgne Ø Julequad 2017, Quadrupel 5,49€/0,33l

Nönnö tuo vanha joulun pelastaja; tee taikasi. Mämmiä. Luumua ja kahvia. Aika jännä tuoksun osalta. Maku... Uuuuh.. Kunnon siirappia. Sokerihumala maistuu siis tältä. Kahviliköörissä uitettua belgihedelmää, siis sokeroitua hedelmää.
Aiheuttaa kysymyksen: Menisikö koko pullo ja onko tämä se syy miksi kaikki siirtyvät kilpaa 0,33l pulloihin? Vai paremman katteen takia? Nönnön paras taika on todella kateissa tässä siirapissa.

Joulupöytään? Ei minun, mutta makeiden liköörien ystäville jälkiruuan sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Flying Dutchman Raspberry dipping chocolate dripping super trouper porter 4,9€/0,33l

Huhhei taas näitä nimiä. Siis kelatkaa nyt hanalätkän kokoa? Joko sillä ovelasti peittäisi kaiken tieltään, tai sitten firman saunaillassa on keksitty kilpaa nimiä? Ei tätä ainakaan tiskillä kehtaisi edes yrittää lausua, jos vaihtoehtona mielessä pyörii sana ”tuoppi”. Okei vattua ja tummaa. Uhka vai mahdollisuus? Vattu kun usein hapokkuudellaan syö rungon näistä.
Tuoksu lupaa.. Pandan täytettyä suklaakonvehtia, Fazerin Juliaa, tai ihan vaan suklaaseen dipattua vattua. Upeeta hei. Hapot syövät maussa rungosta palan, mutta nyt onnistutaan kenties paremmin kuin aiemmissa maistamissani yrityksissä. Kahvia vähän takana, marjaa ja suklaata, ei kuitenkaan makeaa. Milteipä tummaa suklaata ja hapokasta vattua sekaisin. Jännä. Tavallaan pidän, tavallaan en. Hyvä tuote, herättää fiiliksiä paljon.

Joulupöytään? Konvehtien kaveriksi sopisi hyvin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stone Xocoveza, Imperial Stout 4,7€/0,33l

Stone iskee piparimaustetulla Stoutilla. Tämä selviää helposti tuoppia nuuhkiessa. Alan oikeastaan miettiä saako tätä koko lavan, jos löytää mantelin piilostaan?
Keveän paahteinen ja keksinen kokonaisuus, jossa mausteet joko miellyttävät, tai sitten eivät. Ei minun kuppini tänään, joten hento pettymys, koska odotus Stonen kohdalla oli kova. RIS missä olet?
Joulupöytään? Ehkä aaton aattoon glögin sijaiseksi kinkkua paistaessa tällä voisi päästä tunnelmaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Swannay Barrel Aged Orkney Porter 6,98€/0,33l

10,5% vahvuutta. Nyt on luku kohdallaan. Minun mielestänihän alle 8% Stout/Porter osaston valmistaminen pitäisi kieltää jollakin lailla. Niistä kun tulee aina tunne: ”Miksei samantien ainakin 9%, toimisi paremmin”. pl. Keveät dry stoutit nitrohanassa, eiks je?
Tuoksu.. Ou jees, sanon ääneen, seurakunta kääntää päätään ja vaipuu takaisin horrokseen. Sorisori.

Tuo ihana viskinen tammisuus.. Kanervaa, vaniljaa, paahdetta, turvetta, tynnyriä. Kyllä.

Maussa todella makeaa maltaisuutta, vierremäisyyttä ja tammea. Harmittaa etteivät katkerot pure, tai paahde potki perseeseen kunnolla. Needs more spee..ebu. Tynnyri ei aivan pelasta, mutta melko huikeaa se oli hetken.

Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lehe Ravnodenstvie Barrel Aged Russian Imperial Stout 5,49€/0,33l

3kk rommitynnyrissä.. Tarvitseeko lisätä mitään?
Rommia ja sikaria, check. Rommia ja vaniljaa, check. Rommirusina taittaa vähän makeutta 11% edestä. Kokonaisuus on vähän alkoholinen, siis romminen, kuten nämä usein tuppaavat olemaan.
Peräkontti parempi, kuin Swannayssa, mutta rommi peittää alleen paljon. No minä pidän rommista, joten tämäkin on ihan jees. Sanoinko jo, että on rommia?
Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Zeta Zendra Savuolut, 5,09€/0,33l

Espanjalainen savuolut..mmm.. Pyökkiä.. Ei verrokkina olevan Schlenkerlan Urbockin veroista savun rakkautta, mutta jännä. Savu ja viljapelto.. Suomalaista maalaismaisemaa.
Maku iskee märällä rätillä. Olvin Tuplapukin tyyliin vähän viinainen ja makea. Tökkii pahasti loppua kohden. Koko pullo ei uppoaisi. Hyvä alku lässähti täysin. Harmi.
Joulupöytään? Vieressä oleva Schlenkerla tietää jo miten tässä savuolut ottelussa käy.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, The Savuolut, 3,98€/0,5l

-Uusinta- Nannanananaaananaaaa. Ei mulla muuta. Tää on ihanaa rakkautta hei ensimmäisestä huikasta viimeiseen.
Joulupöytään?  Aina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Chimay White, Tripel, 9,48€/0,75l

-Uusinta- Edellisten jälkeen resetointia. On kyllä edelleen. Ai että. Paras Tripel minun kirjoissani vieläkin. Suorastaan maaginen tasapaino hedelmän ja mausteisuuden suhteen. Fenolit ja esterit sulassa sovussa. Pelottava juotavuus, hekuma. Ihanaa. Pitkästä, pitkästä aikaa. Tällä pitäisi olla pysyvä paikka jokaisen kaapissa ja Alkon hyllyssä.

Joulupöytään? Nauti koko pullo ensin, ei tarvitse selvitä pöytään asti?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maistamatta jäivät aiemmin maistellut:

Weltenburger Kloster Winter-Traum,Wieniläistyylinen lager 3,99€/0,5l
 Oiva joulun yleisjuoma, kyseessä. Weltenburgerin laatua ilman kikkoja.

 Stallhagen Julbock, Bock, 3,55€/0,33l
 Pitkästä aikaa. Todella mainio paahteisen lakritsainen tumma Bock, ei aivan Doppel, muttei kaukana.

Ayinger Winter-Bock, DoppelBock, 4,49€/0,5l
Klassikko. Todella upea Doppelbock. Hands down. Ayinger = laatua.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock, DoppelBock 3,98€/0,33l
 Kotimaisten doppelien kärkeä. Mainio talviolut ja tiukkaa Uudenkaupungin osaamista.

La Trappe Witte Trapis, Witbier, 2,98€/0,33l
 Kepeä Witbier La Trappelta. ”Ihan jees”. Mielestäni enemmän kesäolut, kuin talvi, mutta etiketti..

Erdinger Schneeweisse, Hefeweizen, 3,98/0,5l
 Edelleen Alkosta saa parempiakin Hefejä, mutta sanotaan vaikka tämän olevan varsin laadukas siitäkin huolimatta, että sanon sanan ”Weihenstephan”.

Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA , 4,3€/0,33l
Tuttujuttu-osastoa viime vuodelta. Ihan kelpo IPA tämäkin.

 BrewDog Hoppy Christmas, IPA, 4,49€/0,33l
No.. Tästä on kaikki adjektiivit käytetty, joten kompataan edellistä. Ihan ok, vaikka ei edelleenkään panimon parhaita; edes tyylissään.

Bryggeri Winter Ale, English Strong Ale, 4,64€/0,33l
 Tykkäsin, mutta muistikuvat ovat muuten hataria.

St. Feuillien Cuvee De Noel, Belgityylinen Vahva Ale, 4,7€/0,33l
 St. Feuillien on sellainen panimo, jonka tuotteet eivät vaan koskaan oikein iske. Silti tämä ja Saison olivat mielestäni sieltä paremmasta päästä.

Näiden lisäksi maistetuista tarjolla oli mm. Sonnisaaren mainio Kuula India Pale Lager ja Vaspin Schwarzbock.

Valitettavasti esim. Pöhjalan tai Tankerin tuotteita ei maisteluun asti ollut ehtinyt. Uusista tuttavuuksista mm. Honkavuoren Pesämuna, Bock's:n Heller Bock, sekä Lakefront Eastside dark lager jäivät välistä aikataulusyistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ylipäätään sanoisin, että Alkon kattaus on toki laaja, mutta tänä päivänä se ei aiheuta samanlaista wow-faktoria, kuin joskus takavuosina.
Tähänkin on olemassa aivan selkeä syy.
Uutta tavaraa syntyy nykyään koko ajan enemmän ja sitä päätyy myös monopolin hyllyyn saakka entistä useammin. Uskon silti tästäkin setistä ainakin Schlenkerlan, sekä Chimayn ansaitsevan jälleen paikan kaapissani. Toivottavasti sinunkin.
Ei muuta, kuin hyvää pikkujoulukauden alkua. Tonttulakki päähän ja Alkoon, mars.

Alkon uutuuksia ja Alkoholipoliittista alkoholismia

This aint no Politically Correct

 "Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa, ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa, en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan, hukun miekkaan"

Alkoholipoliittisen väännön jälkeiset päivät olivat harmaita. Poliitikkojen sanoma oli selkeä. Olen alkoholisti, koska olen suomalainen. Pinkit etiketit kieltämättä viehättävät, ahmin liköörikonvehteja viihdemielessä ja nuuskan sijasta jauhan purukumia tipalla kossua. Varsinkin kesäisin rakastan nauttia jallun makuista limuviinajäätelöä laiturin nokassa räntäsateessa kuunnellen Popedan Oodia Jaloviinalle.
Talssin kuitenkin sateessa kohti rautatieasemaa. Kello ei ole edes kahdeksaa aamulla ja kolkuttelen märissä kengissäni lähiökuppilan ovea janoisena. Olenhan menettänyt kaiken toivon selvitä, joten Pekka Puska&Co. Miksi edes yrittää?

Alkoholilain suuntavaihtoehdot

Vaellan apaattisena muiden apaattisten alkoholistien kanssa kohti lähijuna zetaa ilman salamapartiota. Katselen kyynisenä vieressä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle meneviä pikkulapsia. ”Voi tulevia alkoholisteja”. Luulin nuorison olevan koko ajan selvempää, mutta nyt joudun piilottelemaan liköörikonvehtejani, ettei tahmatassujen alamäki alkaisi liian makeasti. Liian aikaisin. Yhtä aikaisin vie Zeta meitä yhtä sateiseen pääkaupunkiin, jossa hiljaisuus on vallannut turut ja torit.
Siirryn pakollisen kahvikupin kautta vahvempiin päihteisiin. Alko oli kutsunut minutkin, juopuneen toimittajan piilokonvehteineen aina pääkonttorille asti aivan sen toisen pää(ttömyys)konttorin viereen. Edessä olisi ilmaisen viinan bileet, eikun sivistynyt maistelutuokio täynnä uusia tuotteita ja tietoa. ”Who Am I kidding?”

Tuhansien rantoj..järvien maa

Olen jo kulkemassa alkoholia, sellaista helakan väristä kohden, kunnes minulle todetaan: ”Meillä ei ole ollut tapana keskustella täällä”. Käännyn kannoillani. ”Herraisä, viini-ihmisiä”. Onneksi löydän tutun maltaan tuoksun jostakin läheltä. Miellyttävää.. Kaadan jo ensimmäistä Löwenbrauta lasiini ja ihmettelen missä litran tuopit ja lederhosenit torvisoittokuntineen?

Samalla alkaa kuitenkin tilaisuuden pakollinen info. Tämän ehdottomasti antoisimmat seikat liittyivät oikeastaan ekologisuuteen, mikä jopa oikeasti kiinnosti näin ympäristöalaa opiskelevan mieltä. Toki tärkein uudistus on tuleva ”Vegaaninen” merkintä sellaisiin tuotteisiin jotka sopivat ”vegeille”. Tämä on loistavaa, koska miultakin udellaan aika ajoin onko mikäkin olut vegaaninen vai ei?

Tulossa lokakuussa

Asiaan.. Maistelin nopeasti bruuvin germaanit lävitse. Vivahde eroja, mutta päällä edelleen loistava tasapaino, juotavuus ja sellainen miellyttävä helppous. Juotavia, niin juotavia. Koska Suomessa? Niinku eurolla puol litraa hyvää bisseä? Kotimaan katraasta Saimaan Oktoberfest löi jo uusia kierroksia koneeseen. Katkerot purivat yllättävän tiukasti aamukoomaisessa suussa, vaikka vain Magnumin&Saazin voimalla. 

Ison-Kallan Tuhansien järvien Pils oli melkoista rymistelyä. N. 60-65ebua jenkkikamaa ja keveähkö runko. Vähän sekavan oloinen ”nyt hitosti kaikkea ja lujaa” fiilis. Viereinen Foundersin PC Pils oli rauhallisempi verrokki. Jos toisessa ajettiin Mersulla kirkkoon möyrittiin Savossa jeepillä metsässä.

Seuraavaksi jotain ihan muuta. Jandrain Jandrain Jandrain Jandrain.. Jotakin jossa levy oli päällä nimessä koko ajan. Belgityylistä ”wheat alea”, ei kuitenkaan witbieriä. Hiivakannan esterit puskivat mausteiden lisäksi reipasta hedelmätiskiä. Tavallaan vakuuttava, tavallaan ei. Elementtejä jotka ovat todella miellyttäviä ja päinvastoin.

Aamu alkaa A:lla?

Seuraavaksi tapahtuu odottamaton siirtyminen sinne mihin pitikin. Viinapurkkaan.

Saku Antvärk IPA. Toivon hyvää hinta laatusuhdetta.. Mutta jostain tulee kokoajan purukumin tuoksua. Sellaista makeaa hedelmäpurkkaa veivattavasta markan automaatista. Jänniä leipäisiä brittifiiliksiä seassa. Onko Citran hedelmäisyys vaihdettu kuiviin hedelmiin?
 ”Viinapurkka, kyllä eduskunta on kaukonäköistä, muttta tämä purkkahan tulee Virosta matkustajatuontina”. 2€/0,33l. Tämän hintaista IPA:n pitäisi olla, mielellään ainakin. Kepee, ei oo häpee, muttei innosta uusintaan.

Tässä kohtaa alkoholi tekee temppunsa. Enter the seitinohut. Ilmeisesti pitäisi purskuttaa ja sylkeä, mutta luonto ei anna periksi. Tuijotan mykkänä kulkien eteenpäin kohti kanapee vatia. Hörppään matkajuomana aka matkakaljana tipan Sonnisaaren Humalajaa. Erinomainen kuosi. Mahtavaa öljyä ja hedelmiä. Edelleen the Suomi IPA.

Brooklyn Defender IPA toimii ruokajuomana. Ns. ”mallas ipa” on ruoka ipa. House flavoria esillä. Hennosti karkkia, maltaisuutta ja paahtoleipää greipin ja kukkakedon lisäksi. Iisiä ja juotavaa.

Katselen Roguen Dead Guy Alea. En koskaan ole pitänyt siitä. Enkä pidä nytkään. Liian viinainen. Ehkä minussa on vikaa, koska pitäisihän tuon liki sarjakuvaetikettisen import tuotteen, joka maistuu viinalle viehättää suomalaista kännistä mieltäni?

Stone Tangerin Express IPA. Lisää IPA:a. Speksit todella kiehtovat. Mandariinia ja ananas murskaa, Azaccaa, Mosaicia, You name it, It has it. Odotan jotakin Stone goes Brewski kokemusta... Jaaaaa en saa sitä. Perus Stonea. Eli todella hyvä, mutta sillai vähän vanha ja tylsä. Keski-ikäinen insinööri, jolla on uusi wunderbaum. No pullon ikä jäi katsomatta, että->

Hyvää, mutta ei hintansa arvoista

Sitten niitä tummia. Harmittavasti kaksi ja epäilen juoneeni molemmat, mutta sehän ei meinaa mitään. On antoisaa reitata uudestaan ja verrata tulosten vertailukelpoisuutta.

To Öl Moccachino Messiah. Kahvibrownia. Olen yhden aivan erinomaisen tällaisen juonut; Surlyn Coffee Benderin. Laittakaapa korvan taakse se. To Öl tarjoaa no kahvia. Ja sitten sitä helkkarin tunkkaista tuhkakupinpohjaa ja sikarin perää, jota savuisuus vain korostaa. Ei jatkoon, vaikka arvaan yhden Tonin rakastavan tätä, kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota<3

Mikkeller Chipotle Porter onnistuu jo paremmin. Todella miellyttävä kombo paahdetta, suklaata, chiliä ja savua. Tosin liian keveä runko kostautuu vähän lopussa, mutta alle 7% varsin kelvollinen suoritus yhdistää vielä chili tähän.

Olen jo pakkaamassa kamojani, mutta kas.. Siideriä.. Jos sitä vielä ehtis.. Ja ehtiihän sitä.

Kerisarac Cidre Breton tuotti tuoksun puolesta pienen Wow:n. Nyt ymmärretään antaa. Maku unohtaa koko asian ja jälkimaku katoaa, kuten toivo krapula-aamuina.
Rankkaa omenaa, calvadosta. Hyvä siideri, hyvä hinta.

Verrokkina toimiva Teerenpelin Juhlasiideri lyö ensimmäisenä asetonit kurkkuun. Tasaantuu vähän. Keltaisia omenoita, makeahkoa, helppoa. Sellaista suomisiideriä. Ihan kiva, mutta vaan ihan kiva.

Poistun toimiston kautta takaisin sateeseen kohti Pientä ja uusia nousuja miettien mistä saisin edes yhden limuviinapuikon illaksi.

"Voi teitä, joista alkaa kuolemamme Voi teitä, joita vapaus kahlitsee Kengät hankaa meidän jalkojamme"

Fiilistellen jouluoluita: Humalove Winter Moo ja Mikkeller Santa's little helper

En tiedä kuinka aloittaisin. Kertomalla jotakin jonka sinä todennäköisesti jo tiedät Alkon jouluoluista? Kuvailemalla säätä synkäksi ja myrskyiseksi, vai siitä kuinka keskitasoa saatanan pieni apul..eikun Joulupukin pikku apuri (Mikkeller Santa's little helper 2016) oli. Se upposi diipin Thurn und Taxis (lautapeli) session aikana aivan huomaamatta yhdenkään karvan nousematta pystyyn ja ihon menemättä kananlihalle. ”Naaah”. Leimasin sen KELA:n suomalla voimalla, pisteen voittoni jälkeen, luokkiin: ”Mukiinmenevä”, ”Ihan ok”, ”Ei muistikuvia”, 3,5 ilman papukaijamerkkiä, tai nuijittua kuuttimerkkiä.

Päätin vetäytyä Spotfyn äärelle juhlimaan suurta voittoani.

 Olen viimeaikoina tuhlannut aikaani tonkimalla itselleni uutta soundia sen sijaan, että jyystäisin vanhoja listojani puhki. Korkkaan oluen, jonka etiketistä en osaa päättää onko se ruma, vai niin ruma, että se on omaa jo camp-arvoa. Musta lehmä kokaii..lumessa. Jotain valkoista kuitenkin. Silti raaka-ainelistaus lupaa hyvää.. Kauraa, laktoosia, vaniljaa, suklaata... Kaikkea sellaista jota haluaisin, tai halusin käyttää joskus.
 

Hetki vaatii sopivaa soundia. Jotakin sopivan surrealistista, jossa maalataan kieli poskessa vivahteilla, lyyrisillä kikkailuilla, ristiriidoilla. Sellaista joka kutittaa tiettyä lohkoa aivoistani ja saa minut virnistämään pervolle nerokkuudelle ja ajatukselle: Kuinka montaa ihmistä tälläkin kipaleella voi ärsyttää? Kuinka monta tabua se ottaa esiin? Samalla mietin olutgenren tabuja. Niitä asioita, joita ei saa sanoa. Kuten kirjaimellisesti p**ista tuotteista, humalahakuisuudesta, viihdekäytöstä, sekakäytöstä, alkoholismista ja kaikesta siitä, joka on ajatuksen: ”Kaikille kaikkea, kuhan pikkutakeissa on kivaa ja voi muotiblogimaisesti kilistellä pikkulaseissa jotai IPASouria teennäisesti hymyillen” ulkopuolella. Aihepiiri kutittelee mieltäni jatkuvasti. Bloggaamisen reuna siis.. Harva sitä ajattelee ja harvempi on siellä käynyt. Se kohta, kun blogin kirjaimet muuttuvat viivoiksi ja hyperavaruus kutsuu. Voisimme todeta tämän johtuvan siitä, että ne ketkä ovat menneet reunan ylitse, eivät ole palanneet siitä kertomaan. Me muut taas.. Saatamme käydä sielä, jarruttaa ennen loppua ja kääntyä takaisin.. Tällä kertaa. Ja tälläkin kertaa totean, että Winter Moo on kyllä helkkarin maistuva makean laktoosinen, suklaakaakaoinen ja pehmeän paahteinen tapaus. Hyvää juotavaa, no bullshit. Sanoisin posetiivariseksi yllätykseksi, sellaiseksi jossa taustaraita on kohdallaan ja papukaija temppuilee. Kenties imho vaniljaa ehkä karvan liikaa, mutta tässä kohtaa se voidaan unohtaa. "Hyvää, tyylipuhdasta, tukevaa". "Kuumailmapalloileva siilimerkki".

Soundtrack juodessa:
Kuha – Tohtori Krabolan telekineettinen testilaboratorio

Risto – Elävä ihmisjumala

Ukkosmaine – Megaman II

Ukkosmaine - Salamaponi

Ultra Bra – Savanni nukahtaa

Poutatorvi – Rommikätkö

Dead Kennedys – Holiday in Cambodia

Miljoonasade – Tulkoon rakkaus

YUP – Mainosmiesten haamut

Kaikukasti – Lämpöö ja lempee

Saimaa – Matka mielen ytimeen

”On selvää, että Saatana kokee
asemansa uhatuksi.
Tohtorin tieteellinen läpimurto uhkaa
yllättäen Saatanan monopoliasemaa
telekinesian toimialueella.”

Mikkeller Oktoberpretzel & Mallaskosken Oktoberrauch

"Whhoompaahh, whhoompaahh, ein prosit, supaah" Kaikui korvissani asioidessani taannoin Sykkeen Alkossa. Olin ehtinyt nippanappa nappaamaan uuden modeemin naapuriputiikista ja hyllyjen välissä hikisenä mieleni teki rrraikasta. Havaitsin tuttujen, mutta laadukkaiden, Oktoberfest oluiden vieressä pari uutta ja kiintoisaa tuotetta. Mikkellerin Oktoberpretzel ja Mallaskosken OktoberRauch kassissa lähdin kiipeämään päivän kolmatta kertaa Kiveriön mäen päälle. Miettien samalla vain kahta asiaa: "Miksei minulla ole kylmää olutta mukana ja miksei tässä mäessä ole rullaportaita".
Onneksi olen jo sinut pakastimen kanssa, joten 35min ja ensimmäinen pulla uunista ulos. Pullasta puheen ollen veistelen pretzeliä ja kuuntelen torvimusiikkia päästäkseni fiilikseen. Kaapista kaivoin pienen kolpakon ja valmistauduin tiukasti ensimmäiseen erään.
Mikkelleristä on turha lätistä turhuuksia. Se on panimo, joka saa bonerin kohoamaan jokaisen harrastajan pöksyissä sukupuolesta riippumatta.
Tässä oluessa on valmistuksessa käytetty hyvin klassisia ja yksinkertaisia raaka-aineita: "Pilsner-, münich- ja viennamaltaat, Hallertau- ja Tettnanger-humalat."
Vahvuutta 5,8% ja katkeroita noin 27ebua ja hintaa 4,17€/0,33l. Mutta.. Mikkeller ei olisi Mikkeller, jollei tämän valmistuksessa olisi käytetty myös pretzeleitä.
Nyt kun dirndl-asuinen tarjoilijakin on kantanut kolpakkoni pöytään voimme aloittaa.


Ulkoisestihan Mikkeller tarjoilee kauniin oranssinpunertavaa olutta reilulla ja kestävällä vaahdolla. Kaunista ja herkullisen väristä.
Tuoksusta irtoaa makeahkoa limppua ja kevyitä käymishedelmäisiä sävyjä. Leivän kuorta, keksiä ja vähän mausteisuutta. Hyvin yksinkertaista ja tavallaan tyylinkin mukaista.
Maussa leipäisyys löytää sitä pretzelmäistä suolaisuutta, mutta myös hentoa tunkkaisuuttakin. Leipää, paahtoleivän kuorta ja heinäpeltoa. Jälkiliuku on yllättävän kuivaava. Oktoberpretzel voisi olla selvästi parempaa, jos tunkkaisuus vaihtuisi raikkaudeksi ja maltaisuus olisi selkeämpää.
Suutuntumaltaan selvästi keskitäyteläinen ja helposti juotava tapaus. Miellyttävän juotava itseasiassa ja niin pitääkin.
Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Oktoberpretzel osoittautuu, panimo huomioiden, yllättävän perinteiseksi Märzeniksi. Sanan hyvässä ja huonossa. Lopulta tällaisissa oluissa kiusaavaa on vain hinta. Se on lyöty sessiotavaralle huippuunsa, mutta minkäs teet.. Tanskalisät hinnoissa meillä ja muuallakin.

----------------------

Mallaskoskella on lähdetty kokeilemaan tätä tyyliä tyystin toisesta näkökulmasta. Nimittäin savuoluesta. Koska ajatus savuoluesta saa minun punttini vääjäämättä väpättämään on aivan pakko sännätä keittiöön nykimään korkkia irti.
Mallaskoskea voisi speksata näin: "Humalat: Perle. Maltaat: Pilsner, Savumallas, Cara pale, Chokolate. Alkoholi: 5,5 % EBU: 22". Hintaa apteekissa tällä tuotteella oli 3,98€/0,33l. Odotuksia on, koska haaveilen sellaisesta Spezialin tasoisesta tuotteesta, jossa keveä savuisuus, jykevä maltaisuus ja se maaginen pehmeä, lähes öljyinen suutuntuma lyövät kättä juotavuuden ja katkeroiden kanssa.
Ei.. Yhtään alemmas en laita rimaa.

OktoberRauch valuu lasiini edellistä kirkkaampana ja tämän myötä vaaleampana. Kivan oranssihkoa tämäkin toki. Vaahtoaa keskiasteisesti, muttei kestä edellisen vertaisesti.
Tuoksu on lievä pettymys odotuksiin nähden. Keveän makeahkoa hedelmäisyyttä, hennosti, hyvin hennosti savua ja leipää. Voi savu.. Olet kuin se hento kuiskaus pimeässä.
Maussa keveän leipäistä maltaisuutta ja Perlen tuomaa ruohoisuutta. Savua.. No.. Luokassamme "Jos sulla on mielikuvitusta". Loppu on rapea, kuiva ja vähän terävä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta juotavuus ei ole aivan edellisen tasolla, vaikkakin lievä tunkkaisuus loistaa poissaoloaan.
Mallaskoskelta valitettavasti tämä tuotos on minun suuhuni lievä huti, mutta onneksi sateista kesää on vielä jäljellä. Ei missään nimessä huono olut, mutta ei myöskään sellainen jota olisin halunnut juoda.