Ruokaa oluesta: Mallassämpylät ja falafelit

Roskasta ruokaa

Eräänä liian kauniina keittopäivänä (siis oluen valmistuspäivänä) lapioin rupaa biojäteastiaan. Olin juuri mäskännyt ja odottelin vierteen kiehumista. Sellaisena päivänä, jolloin oikeasti pitäisi ottaa ilo irti ja syöksyä ulos aurinkoon, eikä istua kylpyhuoneenlattialla multitaskaamassa kymmentä asiaa.

Työtä tehdessä sitten ajattelin oluen ekologisuutta ja sitä miten näppärää olisi, jos olisi vaikka kotieläimiä, jotka söisivät tämän. Vatsaa alkoi jo kurnimaan ja mietin:

”Voisiko mallasrupaa käyttää ruuanlaitossa?”

Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti.

Otin toiseen astiaan läjän tuota käytettyä rouhetta ja päätin leipoa siitä leipää. Joitakin kuukausia, vai vuosia? Myöhemmin istuin Fafas:issa syömässä falafeleja miettien mikä niiden rakenteesta tulee etäisesti mieleen. Lamppu syttyi taas ja seuraavalla kerralla edessäni olikin mallasfalafeleja. Tänään jaan molempien reseptit teille. Pahoittelen hieman kuvien laatua, mutta pitkän keittopäivän päätteeksi minua ei yksinkertaisesti huvita lähteä edes ajattelemaan täydellisen feikkien ruokablogikuvien asettelua, valaistusta ja räpsimistä;)

Mallassämpylät

Raaka-aineet:

5 dl	vettä
1 pss	kuivahiivaa tai paketti tuorehiivaa
2 rkl	hunajaa
3 tl	suolaa
3 dl	Mallasta (mäskättyä, eli rapaa/rupaa)
1 l	sämpyläjauhoja
2 rkl	oliiviöljyä

Ohjeet:

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola sekä hunaja.
Sekoita joukkoon noin puolet jauhoista, mallas ja sen jälkeen öljy. Lisää loput jauhoista ja alusta kimmoisaksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä, tai yön yli kylmässä. Rullaa pötköksi, leikkaa 8-12 osaan ja pyörittele palloiksi.
Anna sämpylöiden kohota vielä puoli tuntia ennen paistamista.
Voitele sämpylät vedellä juuri ennen paistamista
Paista 225 asteessa 15-20 minuuttia riippuen sämpylöiden koosta.

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani.

Lopputulos:

Meheviä sämpylöitä, joihin mallas tuo vähän rakennetta, happamuutta ja makua lisää. Olutsuositus: Maltaisen makea bock, karamellinen brown ale, tai siirappinen dubbel.

So gooooddd that U need to lick your mittens

-----------------------------------------------------------------

Mallasfalafelit

Raaka-aineet:

n. 4dl Mallasta (mäskättyä, eli rupaa/rapaa)
½ sipuli hienoksi pilkottuna
3 valkosipulinkynttä
0,3 dl silputtua persiljaa
0,5 dl silputtua korianteria
(2 rkl perunajauhoja, auttaa taikinan pysymistä kasassa)
1 tl suolaa
2 tl juustokuminaa
2 tl korianteria rouhittuna

2tl Ras El Hanout mausteseosta
ripaus cayennea/chiliä maun mukaan
rouhaus mustapippuria myllystä
(tahinia maun mukaan)

1 tl soodaa liuotettuna 2 rkl vettä
(seesaminsiemeniä)
(rypsiöljyä paistamiseen, paitsi jos paistat uunissa)

Ohjeet:

Mittaa kaikki ainekset soodavettä lukuun ottamatta tehosekoittimeen ja sekoita yhtenäiseksi massaksi. Vaihtoehtoisesti sauvasekoittimella kulhossa. Massan ei tarvitse olla täysin sileää, vaan rakenteeltaan hiukan karkeaa.

• Laita massa jääkaappiin vetäytymään 1-2 tunniksi. Massa voi vetäytyä vaikka seuraavaan päiväänkin siellä.

• Sekoita vetäytymisen jälkeen soodavesi taikinaan.

• Pyörittele massasta palloja ja kierittele ne seesaminsiemenissä, kunnes saavat runsaan kuorrutuksen.

• Kypsennä falafelit: Uppopaista 180 asteisessa öljyssä molemmilta puolin kullanruskeiksi TAI paista pannulla öljyssä TAI voitele öljyllä ja paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia, kunnes näyttävät ovat kullanruskeita.
  

Lets mix

Ohje on peräisin täältä.
Soveltaminen omia kokemuksiani ja ajatuksiani.

Lopputulos:
Yllätin itsenikin. Idea oli aivan hullu, mutta maku on todella lähellä oikeaa. Lisäksi omatekoisissa on kerrankin sopivasti mausteita ja potkua. Rapea päältä, mehevä sisältä. Huomiona lähinnä se, ettei mallasrouhe ole kenties aivan niin kiinteää liisteriä, kuin kikherne/härkäpapu viritykset, joten massasta tulee vähän hankalampi työstää.
Olutsuositus: Rapsakka Pils, Pale Ale, tai Bitter.

Mukana myös soijanugettien jämät. Kastikkeena/dippinä yhdistelmä: majoneesia, partasuujogurttia, valkosipulia, minttua ja sitruunamehua.

Luettua: Gastropub kotikeittiössä

Ruoka. Tuo elämäni toinen rakkaus oluen lisäksi voisi ansaita kokonaan oman bloginsa. Hei... Ruokablogi.. Pääsis ilmaseks syömään jokaiseen ravintolaan, koska tekisin ”arvostelua”.. What a great idea.. Eiku.. Ei.

Safka on hyvää ja olen kuulemma hyvin ”picky” siitä mitä syön. Jos ajattelen nykyisen kotikulmani ravintoloita ja eritoten sitä osa-aluetta joka itselleni läheisintä olen jatkuvasti pettynyt. Lahdesta luulisi saavan hyvää pizzaa, burgeria, tai kebabia.. Väärin. Samaa mikrolämmitettyä santamariaa samoilla tukkumannikastikkeilla. Ehkä siksi en bloggaa ruuasta. Se olisi raskasta, enkä jaksaisi olla angry food nerd:na jokaisissa kokkareissa.

Minua kuitenkin lähestyttiin tämän teeman tiimoilta Suvialan Alin tuoreella kirjalla. Alihan tunnetaan paremmin Bryggeri Helsingin keittiön sydämenä, herrana ja hidalgona. Kun kirjan nimikin kuullosti kotoiselta: ”Gastropub kotikeittiössä” lupasin lukaista teoksen.

Mitä siitä toteaisin? Kirja on paljon keittiönsä näköinen ja voisin kuvitella jokaisen annoksen istuvan Bryggerin listalle. Kirjan reseptit ovat simppeleitä, kuvista annan isoa plussaa. Ne eivät ole liian taiteellisia kikkailuja, mutta siistin rustiikkisia(?). Ulkoasu on siis todella huolitellun ja laadukkaan oloinen.
Kirjan loppupuoli on varattu kiintoisalle juustojen ja oluiden parittamiselle, sekä muutamille kotiolutresepteille. Mielestäni juuri nämä loppupuolen reseptit olivat hieman irrallaan muusta kirjasta ja sen tematiikasta, niin erityisesti panimomestari Mathias Hüffnerin haastattelumainen kertomus oli antoisaa ja koska Hüffner on niin pahuksen symppis, sekä todellinen mestari etenkin saksalaisten oluiden suhteen, niin hattua päästä.

Päätin tietysti kokeilla tätä tekstiä varten jotakin. Jotakin jota en ole koskaan kokannut ja jotakin joka kelpaa myös paremmalle puoliskolleni, jonka antipatia punaista lihaa (mmm..bacon...) kohtaan jarrutti monia haaveitani. Päädyin duunaamaan munakoiso-tsatzikiburgeria. Koska burgeri on pizzan kanssa pyhistä ruuista pyhimpiä niin tämän kohdalla koin nyrjähtänyttä huumoria. Tsatzikin teko oli toki tuttua eikä Alin ohje poikennut omastani yhtään.
Munakoiso kiinnosti, koska meistä ei ole kumpikaan sitä koskaan kaupasta ostanut. Ainoa vaan, ettei täältä saa kaupasta briossisämpylöitä (saa vinkata jos joku tietää Lahdesta tällaisen ihmeen).

Lopputulos on kuvassa alla. 

Burgeri oli oikein onnistunut ja keveä. Tein tosin bataattiraneja lisukkeeksi hp-savuchili-ketsupin kera. Käytin sämpylänä siis ciabattaa ja havaitsin jälleen briossin paremmuuden. Etenkin tässä sen keveä makeus olisi tasapainottanut tsatsikin happamuutta ja hapokkuutta paremmin.

Entä mitä kirjasta puuttui? Sama mikä kaikista keittokirjoista. Mikään ei ole täydellinen.
Millaista suppeaa keittokirjaa kaipaisin? Kaipaisin sellaista jossa paitsi raaka-aineet saa lähikaupasta (kyllä laiska autoton paskiainen ja lähikauppani ei ole Stockmannin herkku, tai kauppahallin lihatiski), mutta niistä loihditaan sellaista Michelinmatskua vaivalla, hiellä ja epäonnistumisilla. Sellaisen, joka ottaisi raaka-aineissa huomioon muutkin kirjan reseptit. Meinaan kotikeittiössä syntyy rutkasti tähteitä ja minä itse en osta raaka-aineita kaappiin homehtumaan ja keräämään pölyä. Siksipä olisi mahtavaa jos jossakin kirjassa huomioitaisiin tämä käyttämällä resepteissä pitkälti samoja raaka-aineita. Yksinkertainen asia, vaikea selittää siis. Jos saitte tolkkua pointista, niin hienoa.

Kelle suosittelen kirjaa? Oikeastaan kirja on aika all-around kamaa. Paljon ohjeita, kaikille hyvät paritukset oluista, jonkin verran kasvisruokia myös. Yksikään ohje ei lukemisellani vaikuttanut haastavalta, jos osaa seurata ohjeita ja hallitsee perusasiat keittiössään. Toisaalta kaikille pikku Blumenthaleille kirja ei tarjoa suoranaisesti mitään syvällisempää. Ei ilotulitteita, ei hiilidioksidileikkejä. Simppeliä, hyvää, feelgood ruokaa kansainväliseen ja keveästi keskieurooppalaiseen sävyyn.

Nyt jään odottamaan vain avokkeen seuraavaa reissua johonkin, jotta voin tiristää sitä punaista lihaa pannulla oluen kera. Ali.. On se aika äijä.

Juomista ruuassa - Mojito-Juustokakku

Terve. Tänään käsitellään muita juomia ja leivonnaisia, joten jos tulit tänne oluen takia voit poistua.
Olet vielä siinä? Upeaa. Maailmassa on paljon hienoja drinkkejä, mutta oma suosikkini taitaa olla mojito. Se on rakkaus, se on perinne. Se ei välttämättä ole kaunein, ei huikeimman makuinen, mutta jotenkin niiiin kesäinen klassikko. Teen välillä mojitoa kannullisen ja hyppään riippumattooni lukemaan ja polttelemaan vesipiippua. Siinä on aikalailla minun onnellisin nautintoni kesäisin.
Viime viikonloppuna juhlittiin. Pidin tyttöystäväni kera yhteiset syntymäpäivät, kun ne nyt sattuvat olemaan vierekkäisinä päivinä (kätsyä..). Tällöin tuli puhe kakusta.
En ole suuri täytekakkujen ystävä näiden ollessa liian makeita kermavaahtoinen, hilloineen ja usein kakkupohjakaan ei ole mielestäni onnistunut ollen liian kostea, tai kuiva kuin Kuolemanlaakso kesällä.
 Ajattelin aluksi portteri-suklaakakkuani. Sitten aloin miettimään jotakin keväisempää ja mieleen nousi lime, juustokakussa. Lime on kenties suosikkihedelmäni sen mielettömän aromikkuuden ja sitruksisen raikkaan happamuuden kera. Juustokakuista pidän myös, sellaisista hyydytetyistä tietenkin. Seuraavaksi pamahti mieleen, että "Mullahan on minttua kasvamassa". Siitä se ajatus sitten lähti ja hemmetti.. Luulin ettei kukaan muu ollut yhdistänyt näitä elementtejä, mutta reseptejä Mojito-juustokakusta olikin paljon.
Selasin siis näitä tovin ja poimin useasta mieleiseni yhdistelmän ja tuunasin ajatusta paukkusokerilla, koska pitäähän kupliva soodakin saada mukaan. Ja tiiätteks.. Tää oli hemmettin hyvää ja paukkusokeri juuri lapsellisella tasolla niin hauskaa, että nauroin hetken vedet silmissä.

Raaka-aineet:

250g Minttu-Dominokeksejä
50g Voita
5kpl Limeä
400g Tuorejuustoa, maustamatonta
200g Lime-rahkaa
4dl Kuohukermaa
Ruukku minttua, mieluummin ns. vahvaa sellaista
2dl Ruokosokeria
8rkl rommia
9 liivatelehteä
3rkl tomusokeria
2/3dl vettä
1 pussi paukkusokeria

Tehtiin tämä n. 26cm irtopohjavuokaan. Aikaa: 30min+yön yli jääkaapissa+10min+n.3h hyytymistä.

Vaiheet:

1. Sulata voi ja murskaa dominokeksit tehosekoittimessa (tai laita pussiin ja murskaa vaikka kaulimella). Sekoita voi keksimurskaan ja levitä syntynyt tahna leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuoalle.

2. Raasta 4 Limestä kuori ja purista mehutkin näistä talteen.

3. Nypi ruukullisesta minttua lehdet, mutta jätä muutama oksa lehtineen seuraavalle päivälle talteen.

4. Sekoita tuorejuusto, rahka ja puolet ruokosokerista keskenään (mielellään huonelämpöisenä).

5. Laita mintunlehdet tehosekoittimeen yhdessä raastetun limetin kuoren ja loppujen ruokosokerien kera. Surauta tasaiseksi massaksi ja yhdistä rahka-tuorejuusto-sokeriseokseen ja surauta tämäkin tasaiseksi.

6. Vatkaa kuohukerma kovaksi vaahdoksi ja nostele edellä valmistettuun seokseen. Laita samalla 7 liivatelehteä kylmään veteen ainakin 5min ajaksi likoamaan.

7. Kiehauta aiemmin puristamasi limemehu ja 4rkl rommia kattilassa. Lisää lionneet ja kuivaksi puristetut liivatelehdet kiehuvaan nesteeseen ja sekoita vaikkapa vispilällä koko ajan, jotta liivate varmasti sulaa.

8. Anna rommi/lime/liivateliemen jäähtyä hetken (ei kuitenkaan huonelämpöiseksi asti)

9. Kaada edellinen liemi nostelemaasi ja sekoittamaasi kerma/tuorejuusto/rahka, yms seokseen nauhana koko ajan ja läpikotoisesti sekoittaen.

10. Nostele valmistamasi "taikina" irtopohjavuokaan dominokeksitahnan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Mitä tasaisemman laen saat, sen parempi.

11. Vuoraa foliolla/kelmulla ja nosta jääkaappiin yöksi.

Seuraavana päivänä:

12.  Raasta 1 limestä kuoret ja purista siitä mehut talteen. Laita samalla 2kpl liivatelehtiä kylmään veteen likoamaan.

13. Nypi lopuista oksista n kymmenkunta lehteä ja silppua ne pieneksi. Jos lehtiä jäi vielä yli voit käyttää niitä koristeluun.

14. Laita 4rkl rommia, 2/3dl vettä, syntynyt limen mehu kattilaan ja kiehauta seos. Lisää: tomusokeri (3rkl), limen kuoriraaste ja silppuamasi minttu nesteeseen. Sekoita ja lisää liivatelehdet, kuten edellisenäkin päivänä kuivaksi puristettuina ja sekoittaen huolellisesti. Anna seoksen jäähtyä hetken ja kaada seos kakun päälle varovasti tasaiseksi kerrokseksi.

15. Nosta kakku takaisin jääkaappiin. Folion/kelmun alla tietenkin.

16. Anna jäähtyä n. 3h, tai kunnes lisäämäsi kerros on hyytynyt. Koristele vaihtoehtoisesti vaikkapa mintunlehdillä, limelohkoilla, tms.

17. Tarjoillessa ohjeista ihmisiä kaatamaan vähän paukkusokeria kakun päälle. Hymyile ja nauti.


Voidaan tarjoilla vaikkapa Mojiton, tai hyvän sitruksisen sour alen kaverina. Kakku itsessään ei ole kovin makea, vaan raikasta minttua ja limettisyyttä. Kenties rommi tässä vähän kärsii, mutta sillä voi jokainen kostuttaa kastikkeena omaa palastaan näin halutessaan.

Jaaa sitten sen Mojiton ohje:

Näitä olen nähnyt useita, mutta itse teen useimmiten näin (myös ravistettu versio samasta toimii yllättävän hyvin):

1. Nypi 10-15 isohkoa mintun lehteä ja kaada nämä korkeaan lasiin (Collins, High Ball, tms korkea juomalasi paksuhkolla pohjalla).
2. Lisää 2tl ruokosokeria ja 2cl limemehua lehtien päälle.
3. Ota muddler, tai veistele sellainen puusta. Hätätilassa vaikkapa perunanuijan "väärä pää" (se kapea), tms lasiin mahtuva tylppäpäinen esine käy jotenkuten.
4. Murskaa, ts. hiero lehtiä, sokeria ja limeä keskenään. Ei silpuksi, vaan keveästi. Voit viimeistellä tarvittaessa lusikalla, tai sekoitustikulla sokerin liukenemisen nesteeseen.
5. Lisää ainakin 4cl, mutta kotona 6cl Havanna Clubin 3yo-rommia. Muussa tapauksessa 50/50 vaaleaa ja tummaa rommia.
6. Lisää lasiin reilusti jäitä ja pidennä n. desillä soodaa, tai mautonta kivennäisvettä, tms. Hätätilassa Sprite, tai vaikka sitruksinen kivennäisvesikin käy, mutta profiili on sitruksisempi siten.
7. Sekoita tikulla, tai pitkällä lusikalla.
8. Maista, fiksaa seuraavaan lasiin tasapainoa makusi mukaan.
9. Koristele pillillä, mintun oksalla ja limesiivulla (halutessasi).
10. Nauti kesäillassa kaverien kesken, tai yksin riippumatossa ilman kiirettä ja kelloa.