Olutarvioissa: Harviestoun Ola Dubh 12,16 ja 18

 Haminan Alko otti ja paloi. 20 000 pulloa joudutaan nyt hävittämään  ilman savuvahinko alennuksia. Minä kun olin niin odottanut kahdesti savustettua Schlenkerlaa. Tästä syystä jouluolut arvioit jatkuvat, kunhan allekirjoittanut pääsee hakemaan kauempaa täydennystä. No hätähän ei ole tämän näköinen, sillä tilanne tarjoaa uuden mahdollisuuden tarttua kaapista löytyviin muihin herkkuihin. Tänään pitkän työviikonlopun jälkeen aloittelen omaa viikonloppuani samalla kun te valtaväestöön kuuluvat aloitatte työviikkoanne harmaana maanantaina. Edessä on Skotlannista tuodut kolme Ola Dubh sarjan olutta 12, 16 ja 18.
Ola Dubh on Harviestounin panimon ja Highland Parkin yhteistyön tulos. Panimo laittoi Alkostakin löytyneen ja sittemmin poistuneen Old Engine Oilin kypsymään vanhoihin viskitynnyreihin. Ola Dubh sarja käväisi Arkadian Alkossakin 2009-2010 vaihteessa. Tänään esillä olevat pullot ovat noin vuoden ikäisiä.

Aloitetaanpa maistelu järjestyksessä nuorimmasta, eli 12yo.

 

Ulkoisesti kyseessä on lähes sysimusta olut hyvällä beigellä vaahdolla, joka jättää kauniisti pitsiä lasiin.

Tuoksultaan Ola Dubh 12 on miellyttävän kompleksinen. On sopivasti paahteista kahvisuutta, tummaa suklaata ja kevyesti mämmisyyttä. Sekä tynnyrikypsytyksen tuomana hieman puuta, savua ja häivä vaniljaa.

Maussa yhdistyy reilusti paahdetta, tammisuutta ja savua. Kevyesti kuivattua hedelmäisyyttä ja kaakaota, sekä turpeisuutta ja suolaisuutta taustalla. Päättyen kuivaan pitkään paahteen ja humalan flavoriin näiden marssiessa rinnakkain auringonlaskuun.

Suutuntumaltaan olut on kohtalaisen täyteläinen, keveästi palanut. Hiilihappoisuus on kohtalaista, kuten juotavuuskin.

Ola Dubh 12 on melko onnistunut tynnyrikypsyte, jopa enemmän kuin osiensa summa. Lähes huoneenlämpöisenä todella miellyttävä juoma ja luo hyvää odotusta seuraavaa pulloa varten.

Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Seuraavaksi estradille saapuu mopoikäinen 16v

 

Sitten vuoroon 16v versio. Ulkonäkö on kovin samankaltainen nuoremman version kanssa. Mustaa olutta kohtalaisen hyvällä vaahdolla.

Tuoksussa ensimmäisenä erottuu tumma suklaa ja hento kahvimainen paahteisuus. Selvästi pyöreämpi kuin 12. Hieman melassista lakritsaa, todella keveästi turpeista savuisuutta. Tammea ja häivä vaniljaa. Pehmeä ja harmoninen tuoksu sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi.

Maussa tynnyrikypsytys efektin huomaa selvemmin. Keskimakean tumman sokerinen, muscovadoa ja lakritsaa aluksi. Tynnyrin tuoma tammisuus, vieno vanilja ja turve tulee seuraavaksi mukaan, tuoden myös hieman suolaista jodia ja todella keveän hedelmäisyyden tähän. Taustalla velloo kokoajan paahdettu maltaisuus, kahvi ja kevyt suklaisuus. Jälkimaku on kuivahkon paahteinen ja hieman puisen sahanpuruinen. Todella maukas.

Suutuntumaan tullessa tekstuuri on keveän öljyisen kermainen, matala hiilihappoinen, mutta silti yllättävän helposti juotava. Keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastoa.

Ylipäänsä asteen verran 12:ta parempi. Tässä vallitsee todella upea tasapaino eri osa-alueiden välillä todella herkullisella tavalla.

Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50

Ja lopuksi vielä täysi-ikäinen 18yo, olkaa hyvä.

Ulkoisesti Muistuttaa enempi 12:ta, syvän musta toki, mutta vaahto on jälleen parempi. Kaunis olut.

Tuoksupuolella miellyttävän makeahkon vaniljaista tammisuutta ja hentoa kahvisuutta. Reilusti jyhkeää makean melassista maltaisuutta ja suklaata. Taustalla hennosti turpeisuutta ja aavistus suolaista lakritsaa. Todella upea tuoksu.

Maultaan 18wee on täyttä tammitynnyriä. Kohtalaisen puinen, keveästi turpeinen ja paahteisen maltainen. Taustajoukoissa on kevyesti niin kahvia, kuin lakritsaakin. Suklaatakin on eksynyt matkaan mukaan. Jälkimaussa yhdistyy viskisyys ja keveä humalan puraisu, miellyttävä, mutta voisi olla aavistuksen enemmän ”in your face”.

Suutuntumaltaan tämä versio on myös kohtalaisen täyteläinen, pehmeä ja todella mahtavassa tasapainossa. Juotavuus on vallan upeaa vahvuus ja tynnyröinti huomioiden.

Ola dubh 18 paukuttaa pöytään melkoisen paketin. Osa-alueet kunnossa ja kokonaisuus on loistava. Harmi ettei 30&40v versioita ollut tarjolla, sillä tämän jälkeen kiinnostus olisi melkoista.

Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50

Yhteenvedon paikka

Kaikki maistellut oluet olivat erinomaisia. 16:n maku oli setin paras, joskin 18:n tuoksu oli muita aavistuksen edellä. Jälleen osoitus,että tynnyrikypsyneissä on ideaa, joskaan en näe syytä tynnyröidä aivan jokaista olutta. Näissä Ola Dubheissa on yksinkertaisesti onnistuttu säilyttämään upea tasapaino ja kokonaisuus on täten enemmän kuin osiensa summa. Maistaja kiittää, kumartaa ja vaappuu etsimään vähemmän nestemäistä täytettä vatsaansa.  

 

 

Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/5

Jouluoluet testissä: Haandbryggeriet Nissefar

Oluen speksit:

Mikä: Haandbryggeriet Nissefar, Savuolut, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 6,59€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%,  katkero: 38ebu ja väri: 185ebc.
Nippelitietoa: Haandbryggeriet on v. 2005 avattu norjalaispanimo, jonka vuosituotanto on n. 350000l. Tuotteista on Alkon hyllyissä käynyt mm. Norwegian Wood ja Påskegodt (Arkadiassa sitten enemmänkin). Nissefarin humalina Northern Brewer ja Cluster.


Tervehdys. Marraskuun sateet alkavat päivä päivältä taittua kohti joulukuutta ja jouluolut testaus on edennyt Norjaan. Nögnen, eli nönnön "paikan" peri Haandbryggeriet jouluisella Nissefarillaan. Panimon tuotteista muistan parhaiten joskus keskitasoisen ja harvemmin upean Norwegian Woodin, sekä erään kevään Påskegodtin, josta en yhtään hyvää pulloa saannutkaan. No toivottavasti tämä on panimolla jo eilistä ja tänään edessä olisi tasalaatuinen olut. Nykyversion Nissestä on käsittääkseni savuporter, joten kiintoisia hetkiä on edessä. Pullo on hintatasoltaan ikävän norjalainen, joten laadun on oltava kivikovaa tasoa, eikö?
Joten korkki pois ja tonttua lasiin.

 Ulkoiselta habitukseltaan "Nisse" on mustaa kultaa hyvällä ja kestävällä vaahdolla. Ulkonäkö on yksinkertaisesti kaunis ja pitsiä jättävä.
Tuoksutellessa esiin tulee ensimmäisenä nuotiomainen savuisuus ja hiven katajaa. Tämä on porteriksi ihan sopivalla tasolla ja varsin miellyttävää. Seuraavaksi estradille saapuu kahvinen paahteisuus ja häivähdys vanhaa suodatinpussia ja hieman happamuutta. Taustalla leijailee keveästi ruisleipää, josta on uunissa hieman reunat palaneet. Jokin minussa assosioi tuoksun kokonaisvaikutelmaan samaan hieman ällöttävään fiilikseen, mikä syntyy lähes jokaisessa oluessa, johon on lisätty kahvia. Tiedättekö; happamahkoa ilmastunutta vanhaa sumppia, suodatinpusseineen ja päälle savua. Ei iske kokonaisuudessa, vaikka savuisuus onkin miellyttävää. Ristiriitainen kyllä.
Maussa on maitokahvimaista paahdetta, kevyesti tervattua köyttä ja nuotion hiillosta. Happamahkoa palaneisuutta, sanon ihan reilusti, että tuhkainen. Leipää seassa, mutta jälkimaku onkin kuivaa puutta, niin hyvää puuta se on. 
Suutuntuma on ikävän kevyt. 7% savuporteri vaatisi jo sopivan muhkeaa runkoa, mutta tämä on vaatimattoman keskitäyteläinen, kuivahkon happamahko ja melko helposti juotava.
Nissefar ei nyt kyllä kolahda. Ainekset olivat kunnossa, mutta loputulos jäi matkalle. Liikaa "lisätyn kahvimaista" happamuutta ja kevyttä palaneisuutta. Lisäksi aivan liian keveä runko paahteelle. No glögimausteet sentään puuttuivat, mikä on ihan positiivista, mutta olut huutaa selvästi "Lisää mallasta, hiutaleita, mitä vaan".
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 35/50



 

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 


Pikkulauantaina pitää olla bisseä ja nyt sitte hifistellään jollain megakalliilla öljymaan Nissefaril. Siis melkein 7€ per pullo, tän on pakko olla vähintään orgasmi suussa tai jotain naminamia.
Ulkonäkö on kivan stoutmainen, tykkään. Tuoksu tuo mieleen, kun kaveri intis läikytti pakkikahvit kamiinan kylkeen, eli palanutta kahvia, sukkamehua, savua ja konetuliaseita. Miehekkään vahvaa tavaraa.
Hörps, maku taas.. Kuusikkotien Kesoil iltapäiväl, kolme tuntia vanhaa kahvia kärpäsineen. Nokitan viel hiiltyneellä pizzankuorel. Missä makeus?
Suussa palanutta vanhaa kahvia, paksua ja ikävää.
Tää käsipanimon jouluölvi ei kyl loppujen lopuks maistu. Haju oli viel miehekäs, mut maku on jo niin machon överihiiltynyttä, että menee johonkin Duudsonit tasolle tän juominen. Kertaostos, eikä pysty vetään edes kunnon nousua, liian jäykkää.



 

Jouluoluet testissä: Brewdog Hoppy Christmas & Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Tänään jää perinteinen saunaolut arvio nurkkaan, sillä jouluolut maraton jatkuu. Vuorossa on kahden jouluipan kohtaaminen. Miten kuvittelenkaan Alkon vastanneen harrastajien huutoon ja hankkineen pari tyylin edustajaa jouluolutvalikoimiinsa? Olen ehkä paitsiossa, mutta en ainakaan itse osaa yhdistää India Pale Alea jouluun. No oli miten oli lauantai-illassa Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas ottaa humalankävyissä mittaa BrewDog Hoppy Christmasista. Numeroiden perusteella oluet ovat melko lähellä toisiaan, niin hinnaltaan, alkoholipitoisuudeltaan, kuin katkeroiltaankin. 
Miten käy kun kaksi humalapommia kohtaa toisensa? 


Aloitetaan Skotlannin nummien keskeltä, siitä hieman halvemmasta ja aavistuksen kevyemmästä: BrewDog olkaa hyvä.

Oluen speksit:

Mikä: BrewDog Hoppy Christmas, IPA, Skotlanti
Mistä: Alko
Hinta: 4,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%,  katkero: 49ebu ja väri: 30ebc.
Nippelitietoa: Huhun mukaan olisi Single Hop Simcoeta eri etiketillä.. 

Ja mennäänpä suoraan asiaan
Ulkoisesti kirkkaan kuparinoranssi olut keskinkertaisella vaahdolla. 
Tuoksussa on kivasti pihkaisen käpymäistä humalaa, hieman trooppista hedelmää ja sitrusta. Taustalla hennosti mustaviinimarjaa ja häivä alkoholia. Sinänsä miellyttävä tuoksultaan, ehkä hivenen yksipuolinen, eikä aivan niin raikas kuin panimon monissa muissa oluissa.
Maultaan kevyen pihkainen ja hedelmäinen, täydentyen keveällä greippisellä otteella. Maltaisuutta on mukana sopivasti tuomassa tasapainoa. Jälkimaku on harmittavan tunkkainen, katkera kyllä, mutta raikkaus puuttuu. Maun puolesta ei osu maaliin ja hassaa tilaisuutensa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman karkea ja alkoholi maistuu selvästi lävitse. Runko kaipaisi hieman tukevuutta.   
 BrewDog ei kyllä aivan jaksa ihastuttaa tällä tavaralla. Tuoksu on vielä ihan tuttua panimon laatua, mutta maku on turhan yksiulotteinen ja hieman tunkkainen.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50




Sitten Tanskan suuntaan ihmettelemään mitä sopimuspanimo Mikkeller on taikonut


Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas, IPA, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 5,23€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,8%,  katkero: 66ebu ja väri: 21ebc.
Nippelitietoa: Humalina Magnum, Amarillo, Columbus, Centennial ja Citra. Mausteina inkivääri ja männyn neulaset.

 Maustettua IPA:a tarjolla, kiintoisa konsepti, joskin veikkaan inkiväärin, toivottavasti, jäävän jalkoihin ja tukemaan muita raaka-aineita.
Ulkoisesti tämä on selvästi BrewDogia vaaleampi, aavistuksen samean keltaoranssi. Vaahto on parempi, suuri ja höttöinen, sekä ennen muuta kestävä.
Tuoksu on raikkaan humalainen ja trooppisen hedelmäinen. Ainakin persikkaa, appelsiinia, ananasta ja mangoa mukana. Alla kevyesti mäntyisyyttä ja mausteita.
Maku jatkaa samalla linjalla ollen rapsakan humalainen ja raikas. Persikkaisuutta ja greippistä sitrusta etualalla. Muut tropiikin hedelmät ovat kevyesti taustalla. Jos maltaisuus on kevyttä, niin lopussa tuleva mäntyisyys ei. Klassinen metsä sateen jälkeen efekti siis mukana. Jälkimaku on katkeran hedelmäinen ja hieman mausteinen.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut on vallan passelia juotavaa. Kuivan katkera toki, mutta alkoholi on hyvin piilotettu.
Mikkeller tekee nyt sen missä BD jää jalkoihin. Tässä viedään lähes poroa narusta ja pukkia parrasta. Jouluinen? Ei todellakaan.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50




Yhteenvetona: 
Mikkeller 1
BrewDog  0

Jouluoluet testissä: Mikkeller Red/White Christmas

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Red/White Christmas, Witbier, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 10,87€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%,  katkero: 57ebu ja väri: 42ebc.
Nippelitietoa: Red/White on hybridi witbierin ja red alen väliltä. Raaka-aineina: Wiener-, karamelli- ja pale ale -maltaat, vehnähiutaleet, mallastamaton vehnä, humalina Magnum, Saaz, Simcoe, Tomahawk ja Amarillo, mausteina appelsiininkuori ja korianterinsiemenet, hiiva ja vesi.

Perjantaita kaikille. Tänä iltana edessä olisi urakkaa koko 0,75l edestä. Alkoon ei tälle vuodelle saapunut Santa's Little Helperiä, saati Fra Via Til:iä ja kumppaneita. Sen sijaan punavalkoinen joulu koittaa melko kiintoisien speksien perusteella. On yhdistetty kahta oluttyyliä ja lyöty keittoon reilusti humalaa. Jännä nähdä miten turha herkkämielinen Saaz on tässä keitossa, kun mukana on ameriikan isot pojat Simcoe, Amarillo ja Tomahawk (eli Columbus, eli Zeus). En oikein tiedä mitä odottaa? DIPA:a witbier mausteilla vai överiksi vedettyä "Imperial Wit:iä" tyyliin Not Just Another Wit. Korkki pois ja näemme mihin suuntaan vaaka heilahtaa, raskasta sarjaa ainakin.

 
 Ulkoisesti kauniin meripihkaisen punaruskea olut suurella vaahdolla. Yllättävän kirkas ennakkofiilikseen nähden. Vaahtokin vaikuttaa kohtuullisen kestävältä, hienoa.
Tuoksu on...tuttua. Tästä tulee jokunen IPA satsi mieleen, eikä ihme. Amarillo ja Simcoe on kohtalaisen tuttu yhdistelmä. Tuoksu on vahvan humalaisen hedelmäinen, melko karkea itseasiassa. Mäntyä, appelsiinia ja greippiä näin päällimmäisenä. Alla hieman karamellista makeutta ja lopuksi alkoholia. Itseasiassa DIPA/Barley Wine osastoa lähinnä tuoksun puolesta, en nyt ihan witbier fiilistä tästä saa (Onko hyvä vai huono? En tiedä). Lämmetessä saa keveän mausteisen bonuksen päälle.
Maussa reilusti humalaa ja katkeroa. Greippisyyttä, mäntyä ja reilusti suuta kuivaavaa katkeruutta. Taustalle hiipii hiven makeutta, mansikkaa ja kevyesti mausteisuutta. Jälkimaku puskee lisää katkeruutta. Melkoista humaloinnin ilotulitusta tästä tulikin. 
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hivenen saippuainen ja kuivahko. juotavuus on yllättävän passelia ja alkoholi kohtalaisesti piilossa.  
Red/White Christmas tulee puskista ja yllättää. DIPA:a jouluksi? Alko onnistui nyt kyllä yllättämään, vaikken etikettiä lukuun ottamatta tässä mitään kovin jouluista koekkaan. Suuta kuivaava katkeropommi, joka jää hieman raa'aksi.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50 

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

Justjoo, viimeks jäi se Ankkuribisse testaamatta, siistin mallinen pullo muuten. 8% witbier kuullostaa ihan perjantailta, saako tähän sitruunanviipaleen messiin?
Ulkonäkö....täh. Ihan kiva, mutta odotin huugomaista kilju "lookia".
Tuoksu: Tää on ihan ku sun keittojas. Humalaa, ei muuta.
Maku: Aivan hirveän kitkerän katkeraa myrkkyä, ei iske kiitos vaan.
Suutuntuma: No..tuntuu suussa kuivalt ja kitkerältä, epätasapainotonta
Ylitsepääsemättömästi aivan hirveää, ihan pilalla, nyt on koko perjantai pilalla, ellei saada uutta pulloa, jotain juomakelpoista ja kupoli sekasin.

Jouluoluet testissä: Anchor Our Special Ale 2012

  Oluen speksit:

Mikä: Anchor Our Special Ale/Christmas Ale 2012, Aromatisoitu olut, USA
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%,  katkero: 28ebu ja väri: 145ebc.
Nippelitietoa: Vuodesta 1975 lähtien pantu vuosittain vaihtuvalla ja alati salaisella mausteseoksella varustettu olut. Etiketin puu vaihtuu myös vuosittain ja tänä vuonna sitä koristaa käsin maalattu Norfolkinaraukaria, eli huonekuusi.

Joulu lähestyy ja jouluoluet ovat saapuneet tihkumalla Alkoihin. Tämän vuotisen savotan aloitan ehkäpä kaikkein klassisimmasta päästä, eli Anchorin "joulualen" 38:sta vuosikerrasta. Mahtoikohan Fritz Maytag ajatella vuonna 1975 panimon jouluoluen olevan tuotannossa vielä 2010 luvulla muuttuvine mausteineen ja etiketteineen. No ainakin itse pidän näitä etikettejä ehkäpä jouluisimpina ja todella tyylikkäinä. Parasta ennen päiväystä näyttäisi olevan vuoteen 2014 asti, joskaan en jaksa uskoa tämän oluen paranevan pullossa? Nyt olisi kuitenkin aika tarttua avaajaan ja katsoa millaisen salaisen lahjan tämä panimo on tälle vuodelle pannut.

 Ulkonäkö pysyy tuttuna. Mustaa olutta melko hyvällä pitsiä jättävällä vaahdolla. 
 Tuoksussa on joulumausteita jälleen. Seos on melko kompleksinen, mutta muskottia, kanelia ja hieman neilikkaa (kenties?). Mukana on hiven lakritsaa ja paahteista maltaisuutta. Mausteisuus on itselleni siinä rajoilla onko sitä liikaa vai ei, vielä mennään kuitenkin mukavuusalueella.
Maussa samaa melko vahvaa mausteisuutta. Joulupiparia uitettu taas lasissa ja paljon. Neilikka tuntuisi olevan muita enemmän esillä. Muuten maku on kuivahkon maltainen edeten keveään paahteisuuteen ja hennosti puiseen mäntyisyyteen asti. Häivä lakritsaa taustalla. Jälkimaku on kuivahkon mausteinen ja maku uppoaa suuhun pitkäksi aikaa. 
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kohtalaisen kevyt runkoinen ja melko matalasti hiilihapotettu olut kyseessä. 
Anchor yhdistää oluessaan jälleen koko maustekaapin ja uittaa piparia perään urakalla. Kokonaisuus on silti nippanappa veteen piirretyn viivan paremmalla puolella, eikä upota samanlaiseen liioitteluun, kuten Nögnen Underligt Jul viime vuonna. Julistan jouluolutkauden alkaneeksi, eli tonttuhattua päähän ja korkkiruuvia käteen. 
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50
 

Paluu juurille: Guinness Draught

 Oluen speksit:

Mikä:  Guinness Draught, Dry Stout, Irlanti
Mistä: Maitokaupat, Alko, Ravintolat
Hinta: n. 3,2€/0,44l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,2%,  katkero: 25ebu ja väri: 102ebc.
Nippelitietoa: Vuonna 1759 avattu Guinnessin panimo on kenties yksi tunnetuimmista olutbrändeistä maailman laajuisesti. Nykyään Guinness on osa jättimäistä Diageo konsernia (mm. Kilkenny, Tusker, Johnnie Walker, Smirnoff, Baileys, Bushmills, jne). Tölkki sisältää widget kapselin, joka synnyttää typen ja hiilidioksidin avulla olueen kermaisen vaahdon.

Tänään. Siis eilen oli Stout päivä, missasin sen, joten tänään otamme asian takaisin.
Edessä tölkillinen klassikoiden klassikkoa; Guinness Draught. Tuo yhtäaikaa yli ja aliarvostettu juoma, joka kuuluu mielestäni niiden oluiden joukkoon, joita olisi jokaisen pakko maistaa kerran elämässään. Guinness on täyttä brändiä, historiaa ja tarinoita. Niitä on lukemattomia lähtien mallastamattoman ohran veronkierrosta aina Boris Orloon ja Koffin Porterin hiivakannan alkuperään asti. Omalla kohdallani juuri tämä Irlannin musta kulta aiheutti viimeisen kipinän tämän harrastuksen syntyyn, joten Guinnessillä on tärkeä paikka omassa historiassani. Nykyään tätä tulee juotua selvästi harvemmin, mutta etsiessäni maistuvaa sessiojuomaa tämä on erittäin pätevä vaihtoehto. Sweet as buttermilk, but stronger than tea. Olut on ehdottomasti sosiaalinen juoma, niin moni kuppilailta tämän parissa on mennyt maailmaa parantaessa, joten nyt se Irish pub song soimaan ja stouttia naamaan. Perjantai illan epistola alkaa, black friday rule.

Tsufffffffffffff se sanoo ja kuplaa puskee tölkin pintaan. Lasiin kaatuu hissukseen tasoittuvaa mustaa olutta ja se vaahto.. Widget on puhdasta dopingia ja vaahto aiheuttaa pisteiden kohoamisen toiseen potenssiin. Kaunista ja niin kermaista.
Vaahto pysyy oluen päällä maailman tappiin, ellei sitten juo tätä kuuluisalla seitsemällä huikalla.
Tuoksu tässä on keveä ja mieto. Kevyesti hedelmäisyyttä, paahdettua maltaisuutta, kahvia ja "pajunkuorta". No eipä tämä mitään tuoksuttelu tavaraa olekkaan, joten otetaanpa huikkaa.
Keveän paahteinen, hennosti kahvinen ja aavistuksen hedelmäinen on Draughtin makumaailma. Taustalla keveästi katkeruutta ja häivähdys savua. Edelleen kovin yksinkertaisesti. Jälkimaku on kuiva, mutta pehmeä.
Suutuntumaltaan tämä Dry Stout on kevyehkön ja keskitäyteläisen välimaastoa, matalasti hiilihappoa ja helppo juoda. Pehmeä ja sangen kermainen.
Guinness Draught ajaa edelleen asiansa. Tämä on sen luokan oluita joita ei tanskan annoksia nautita pikkurilli pystyssä, vaan tuoppia toisen perään paikalliskuppilassa hyvässä seurassa. Taustalle hieman Flogging Mollya ja ollaan lähellä loistavaa perjantai illan tunnelmaa.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 5/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 33/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

Gines on parasta mitä Irlannista on koskaan tullut, paitsi Kilkenny, se on viel parempaa. Kaupas nää on ärsyttävän kalliita, mutta pubis on pakko kiskoa aina parit. Upeaa, maukasta ja niin St. Patrick Day:mäistä. Yhdet samanlaiset, kiitos.

Vaihtoehtoja oluelle: Grace Jamaican Style Ginger Beer

Juoman speksit:

Mikä:  Grace Jamaican Style Ginger Beer, Ginger Beer, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 1,8€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 0%
Nippelitietoa: Vuodesta 1922 asti valmistettu virvoitusjuoma amerikkalaiselta Grace Foodsilta.




Tänään sukelletaan taas vaihtoehtoisten juomien kummalliseen maailmaan kaikkien tikkaajapetterien ja ratebeerramien kiusaksi tästä juomasta ei pisteitä heru. Tämän päiväinen virvoike saapuu jenkeistä, sitä tapaa ainakin täällä kauppojen "tuonti" hyllystä. Viimeksi maisteltu Fentimans oli käymisteitse valmistettu, mutta tämä on ihan hiilihapotettua limonaatia. Ginger Beer tuntuu pikkuhiljaa saavan lisää juojia. Alkoholitavarasta Stonesin Ginger Beer (alcopop) tuntuu myyvän ihan kohtalaisesti ravintoloissa. Mutta miksi tänään limua? Haluan jälleen tuoda haastetta. Joskus olutnörttikin saattaa olla autolla liikenteessä, tai ei pitkän työpäivän jälkeen ja aikaisen herätyksen vuoksi halua tarttua siihen 8% nannaan. No, alkoholittomia oluitakin on, mutta itse en ole kovin moneen ihastunut. Tavallinen limonadi taas on usein liian keinotekoista ja makeaa. Mikä siis vaihtoehdoksi? Vesi?
No päästetäänpä teidät odottavan tuskastanne ja avataan tölkki.

Ulkoisesti tämä on karamellivärjäämätöntä, eli lähes lonkeron väristä juomaa. Ei vaahtoa, paljon hiilihappoa.
Tuoksussa tuoretta inkivääriä ja hieman hedelmäisyyttä. Taustalla pientä poltetta ja sokerista makeutta. Melko perinteinen ginger beer siis.
Maku alkaa inkiväärin pienellä potkaisulla. Se polttaa ja lämmittää hieman, ei niin vahvasti kuin Fentimans. Sokerista makeutta on tämän jälkeen selvästi, joskin kaipaisi esim. sitrusmaista raikkautta. Nyt jälkimaku on hieman makean poltteleva.
Suutuntuma...who cares, it's soda. Kevyttä tavaraa, reiluhkosti hiilihappoa.
Jamaican stylesta uupuu rastasaaren noste, väärät yrtit käytössä tai raikkautta kaipaisi lisää. Omaan makuuni aavistuksen liian makea.  Korkinkääntöpuoli kaivaakin jo rommipulloa esiin, Dark and Stormyn pohjana passeli, mutta kaipaa tipan limemehua sekaan. Joten hyvää keskiviikkoa.