Ilta Kannaksessa

"Kun Kannaksessa päivä jo iltaan kiirehtii."

 Ainakin jotain sinnepäin. Kyse ei kuitenkaan ole Erkki Eirton ja monen muun vetämästä sävelmästä vaan illasta, tai illallisesta Ravintola Kannaksessa.

Minulle ja ilmeisen monelle muulle bloggarille tarjottiin saumaa maistella 80-vuotta täyttävän ilmeisen klassikkoravintolan juhlamenu lävitse. #kaupallinenvairuuallinenyhteistyö?

Kilautin siis kaverille, aputoimittajalle, vieraskynäilijälle, eli suoraan Aku Ankkaan ja pyysin illalliselle.

Työpäivän ja bussimatkan jälkeen kävin hakemassa Kampista pari bisseä hotellin jääkaappiin jälkkäriksi, mikä osoittautui myöhemmin traagiseksi virheeksi. Ei kuitenkaan mennä edelle.

Koska Yrjönkadun Ompusta on kätevä kulkea kaikkialle päädyimme tapaamaan kyseenosaisessa koordinaatissa ja rullasimme alas pitkin Eerikinkatua. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan käynyt Kannaksessa, joten emme oikeastaan tienneet mitä odottaa.

Krouvia? Työmaaruokalaa? Ketjuravintolaa? Pakasteita? Jotain turhan fiiniä asuihin suhteutettuina?

Astuimme ovesta sisään, tosin ensin miltei keittiön avoimmesta ovesta. Sisällä vastassa ollut pappatunturi oli jännä detalji. Palvelu oli heti ovesta astuttua ripeää ja asiallista, tästä kiitos.

Kävimme pöytään ja saimmekin heti kärkeen alkupaloiksi Sandels Pilsit. Ohan se, suunmukaisen rapsakkaa janojuomaa ja pääsimme viimein kippistelemään ja fiilistelemään ympäristöä.

Omaan mieleeni tuli etäisesti Kotkan legendaarinen Kairo. Sellaista tavallaan konstailematonta merimieskapakkaa ilmassa. Tummaa puuta, baaritiski, loosseja. Juuri sellainen ravintola, josta ei osaa päällepäin sanoa ollaanko täällä enemmän syömässä vai juomassa. Hämärryttävää meikäläisessä maailmassa, jossa kippolassa voi joko juoda tai sitten mennä johonkin Rossoon syömään. Näitähän ei pidä sekoittaa. Korkeintaan pakastepizzaslice tai kanakori on hyväksyttävää. Muuten suomalainen on pihalla, niin mekin, hetken, kippistelimme siis uudestaan ja mursimme leipää, vai nestemäistä leipää. Mitä näitä tapoja nyt olikaan.

Pian eteemme olikin laskeutunut blinejä. Siis minähän rakastan blinejä, joten suut messingillä ahmimme annokset. Sienisalaatti olisi kenties kaivanut hieman suolaa lisää. Meidän molempien äidit ilmeisesti kuuluvat kategoriaan ”Siihen saattoi lipsahtaa vähän liikaa suolaa”.

Pilsien kadottua jostakin tuotiin Olvin IPA:a hanasta. En ollut koskaan juonut tätä hanasta. Toivoin sen maistuvan samalta, kuin silloin joskus. Sellaiselta ihanan pellettimäisen metholiselta. Ei ollut, harmi. IPA on edelleen ihan mukiinmenevä tuote, mutta en muista koska viimeksi olisin sitä juonut?

Pääruoaksi eteemme aseteltiin melkoisen jylhä vuori. Ei mikään Halti, vaan Matterhorn. Sasslik ja perunaa. Aivan helkkaristi perunaa. No olikin jo nälkä. Sasslik oli erinomaista. Pehmeää, mehukasta ja lihaisaa. Perunat varsin kauniisti kypsennetty. Vähän sellaista Tex Willer henkeä annoksessa. ”Lihaa ja vuori perunoita, kyytipojaksi kylmät oluet” ”Si, Senor Carson”.

Söimme hartaudella. Ähkyhän siitä tuli, joten oli pakko pitää hetken breikki ennen jälkiruokaa.
Ehdimme käydä lävitse viimeaikaiset kuulumiset, puida champparit, änärit ja tärkeimpänä korisliigan pleijarit. Turista töistä, häistä, vaaleista, elävästä elämästä ja  kaiken katoavaisuudesta

Lopulta uskalsimme vinkata hetken olevan suotuisa leipäjuustolle ja lakkahillolle.

Ootteko muuten koskaan miettineet miksei se ole ”hillahilloa”?

Mitä tästä nyt sanoisi? Klassikkohan tämä on. Vatsa kiitti ettei ollut suurempi annos jotain mutakakkua ja jäätelöä.. Tämän kanssa nautittu Cream Ale ei ehkä ollut se osuvin olut. Toki Olvin valikoimasta osuvin, etenkin kun Sandels Vehnää ei ilmeisesti valmisteta enään.

Lopulta poistuimme onnelisen täysinä. Miettien vain sitä, miksei täältä ole funikulaaria ylös hotellille. Niin ne oluet.. Totanoin.. Maistoin jokaista. En pystynyt juomaan. Sillä makasin pallona vain sängyllä sulattelemassa. Kannas osoittautui miellyttäväksi istuskelupaikaksi. Mieluisa miljöö, joka ei ollut teennäinen, liian hipsteri, tai tekemällä tehty. Kansanravintola hyvintehdyllä kotiruualla. Kyllä, kelpaa. Kiitos.

Vieraskynä: Pub Henkka avajaiset

 Tämä teksti on tuoreen aputoimittajan askartelema kokemus tuoreen kippolan koe-avajaisista ja mediatapahtumasta.

"

Kun sähköpostiini napahti välitetty kutsu toimia aputoimittajana Pub Henkan media,-ja yhteistyökumppaneiden avajaisissa, valtasi mieleni lapsenomainen innostus uudenlaisesta kokemuksesta. Myönnettäköön, että naisena hyvin pian tuon tunteen valtasi avec,-ja vaatekriisi. Kuitenkin molemmat valinnat osuivat nappiin, samoin kuin Pub Henkka. Nysse tulee!

Pub Henkan sisustuksessa käytetään kivasti vanhan rakennuksen alkuperäisiä elementtejä, kuten betoniseiniä, kaakeleita, ja himmeää valaistusta. Entisenä kouvolalaisena viehtymykseni betoniin on toki kiistaton, vaikkakin nykyisenä tamperelaisena tuo viehtymys tulisi vaihtaa mustaan makkaraan ja nysseen?

 Huomionarvoista on, että kaikki Henkan pöydät ja tuolit ovat käsityötä. Valaisimet ovat kierrätettyjä: osa Finlaysonin vanhasta tehtaasta, osa mm. Koulukadun katuvalaisimista.

Pub Henkassa on mielyttävä tunnelma. Itse en koskaan saanut ”iloa” vierailla vanhassa Henry’s Pubissa jonka tilalle Pub Henkka rakennettiin, mutta avecini kertoi, että parannus entiseen on huomattava.

Pub Henkka toimii kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa on pubimainen osio pienine esiintymislavoineen ja tiskeineen, josta löytyy yli 40 eri panimoiden tuottamaa olutta. Erityisesti yläkerrassa huomaa uuden ja vanhan yhdistymisen sisustuksessa. Valaistus on sopivan hämärä ja lämmin ollakseen omiaan pubimaiseen tunnelmaan.

                                                                                                    

Alakerrasta löytyy paikan erityisyys ja varmasti tuleva vetonaula: karaoke. Karaoketila ei kuitenkaan ole mikä tahansa karaoke. Pub Henkka on tuonut hienosti nykyajan myös perinteiseen humalaisten 50-vuotiaiden naisten lempipuuhaan, eli Aikuisen naisen hoilaamiseen karaokessa. Nimittäin karaokessa on kosketusnäytöt, sekä sovellus josta voit vaikkapa jo kotona tarkistaa kuinka paljon jonoa karaokessa on. Huomionarvoisaa on myös sohvaryhmien loossit, sillä jokaisessa on oma mikki. Näinpä humalatilan ollessa 2540x suurempi kuin oli tarkoitus, voi kätevästi sohvalla istuessa laulaa vaikka koko pöytäseurueen kanssa!

Alakerran viralliseen karaokelavaan on tuotu kivasti vivahteita disco-ajalta sekä 60-luvulta vanhoine mikkeineen ja värillisine lattialaattoineen.

Huomion arvoista ovat myös Henkan keittiön pizzat. Pizzat tehdään rennolla otteella, mausta ja laadusta tinkimättä. Voitte heittää hyvästit rasvaa tihkuville kebabpizzoille, ja kokeilla Henkan Italialais-tyylisiä pizzoja. Pizzoissa on myös kokeiltu kivasti uusia juttuja: yhdestä löytyi mm. kesäkurpitsaa ja cashew-pähkinöitä. Kombinaatio toimii yllättävän hyvin, eikä rucolaa säästellä.

Hanasta löytyy mm. J.A.C.K, Brooklyn Naranjito, sekä Jacobsen Brown Ale muutaman mainitakseni. Koska aputoimittaja eikä aveckaan täysin asiantuntija olutarvioissa ole, alla  tiivistelmä näistä kolmesta:

J.A.C.K

Tämä olut löytyy varmasti marketeista. Maku on vähän sellainen monen suuhun sopiva. Apumaistaja kertoi tässä maistuvan pintahiiva. Olut oli aika makea ja sitruksinen. Humala erottui oluesta selvästi.

Brooklyn Naranjito

Apumaistajan mielestä alkukuohu oli lupaava, ja olutpitsi ”ihan okei”. Tästäkin oluesta humala erottui, eikä nimen lupaamaa appelsiinia juuri maistanut. Oluesta erottui ehkä hento inkiväärin maku.

Jacobsen Brown Ale

Tämäkin olut oli aika makea ja hennon savuinen. Humala ei maistunut tässä yhtä voimakkaasti kuin kahdessa aikaisemmassa. Menisi ehkä jälkiruokaoluena hyvin, sillä oluessa tuoksui, sekä maistui suklaa sekä kahvi. Apumaistaja kertoi olutpitsin olevan vaillinainen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut, ruoka, musiikki, oluet, tunnelma sekä seura olivat kaikki erittäin onnistuneita. Povailimmekin Pub Henkan oleva seuraava vetonaula Tampereen pubien keskuudessa.

 "

Minulle jäi arvoitukseksi, mikä tuote tämä "J.A.C.K" on; Firestonen Easy Jack? Kuulema noin se luki mustalla pohjalla, joten jääköön arvoitukseksi. Kiitokset artikkelista kuitenkin. Pizzalla voisin jutun perusteella käydäkin, mutta saan tunnetusti karaokesta allergiakohtauksen, migreenin, sekä pakottavan tarpeen etsiytyä jonnekin toisaalle. Itse ainakin pidin paikalla sijainneista Wanhasta Postista ja Henry's Pubista. Onneksi meitä on kaikkiin juniin ja pinkkeihin ratikoihin.

Lähiöbaarikierros: Möysä

Let's go

Lahtikko Radio ja Tuopin Ääressä piipahtivat loppusyksyisessä Möysän yössä. Uusi lähiö, uusi kierros ja vanha Lahti edessään.
Miltä näytti uusi Tripla? Miten hyvältä Laphroaig kymppi maistuu Joutjärven rannalla? Oliko Bar Monaco nimensä veroinen? Hyppää mukaan kierrokselle tällä satukasetilla, siis kuunnelmana:

Hylättyjen ostarien valtakunta

Tripla ja iso Karjala

Kovaa puuta ja Pikku Hukka

Mestari ja Sulka

Monacossa ihan Lahtelaista

Uusi alkoholilaki ja sen vaikutukset

Viinaralli ei näillä tempuilla katoa mihinkään

Valtiovallan siirtyessä alkoholipolitiikassa askeleen verran nykypäivään (ja ottaessa samalla kaksi askelta taakse ”työttömien aktivointimallin” kanssa) onkin aika pohtia mitä tämä käytännössä tarkoittaa satunnaisen tavalliselle kuluttajalle? Unohdamme tarkoituksella terveydenhuololliset vaikutukset ja keskitymme vain tavanomaisiin kuluttajiin, että tuottajiin.

Avataanpa tähän nyt ensimmäiseksi muistutuksena ne tärkeimmät muutokset:

-

-

-

-

Tyhjältä näyttää. No katsotaanpa sitten ne toiseksi tärkeimmät muutokset:

• Kaupat saavat alkaa myymään 5,5% tuotteita. Tämä sisältää myös sekoitukset, eli ne pahat, hyvin pahat ”limuviinat”. Tästä rajan osumisesta maagisesti juuri tuohon lukemaan voidaan varmaan onnitella Hartwallia ja ”harmaata”.
• Pienpanimot saavat alkaa myymään korkeintaan 12% olutta ulos valmistuspaikaltaan. Tähän tulee rajoitus siten, että tämä laki koskee  vain alle 500 000l/a tuottavia yrityksiä. Tämän ylittävät saavat ilmeisesti myydä ulos vain uuden ruokakaupparajan mukaisia tuotteita. Eli hernekeittopurkit ja jauhot katoavat hyllyiltä, samoin entinen Berliinin muuri (4,7% raja). Antoisa kysymys, johon en toistaiseksi löytänyt yksiselitteistä vastausta onkin: Koskee tämä myös siidereitä, lonkeroita, simaa ja muita juomatuotteita?
• Anniskelulupia muutettaisiin siten, että jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia. Eli luvista C-B-A siirrytään pois.
• Ravintoloiden ei enää tarvitsisi hakea erillisiä jatkoaikalupia anniskelun jatkamiselle kello 01.30:n jälkeen. Eli kun kysytään kenen luvalla, vastaa Lehto ravintoloiden puolesta: ”Omalla luvalla”.
• Väkevien verkkohinnastot tulevat sallituiksi muillekin kuin Alkolle ja Tallinnan laivoille. Eli ensi vuoden Olut&Viski Expossa voidaan julkaista myös tisleet?
• Jatkossa ravintolat palaavat jälleen mainostamaan häppäreitä.
• Sekä jollakin tasolla voivat hakea luvat myydä ilmeisesti max 5,5% tuotteita ulos, kuten kaupatkin, eli kello 21 asti. Eli jos ajattelit noutavasi Growlerin Siperiaa siihen puolen yön jälkeiseen filosofiseen hetkeen... Voitte kansani haudata nuo ihanat haaveet.
• Alkot saavat olla auki jopa kello 21 asti. Kyllä tässä ollaan nyt tiellä turmioon
  
  

  

  Kotioluen valmistustaparajoite katoaa myös, eli kiljusta tulee laillista muillekin, kuin suuryrityksille. Tislaus pysyy valitettavasti kiellettynä edelleen.

  
  
  
  
  
  
  
  
  
  --------------------------------------------------
  Ja miten tämä kaikki tulee näkymään heti 2018?
  Ensimmäinen fakta onkin, ettei se tarkoita, tai muuta, mitään vielä pitkään aikaan. Katsokaas, vaikka laki muuttuisi, eivät käytännöt muutu hetkessä.

Nimittäin jos ajattelemme, vaikkapa marketteja, lienee varmaa etteivät hyllyt pullistele tammikuusta uusia max 5,5% tuotteita. Miksi?
Koska päätös tapahtui vasta joulukuusta ja vähittäiskaupalla on aivan varmasti nykyisenkin rajan tuotteita varastossa vielä pitkään. Toisekseen: Meidän panimomme ovat tottuneet valmistamaan 4,7% tuotteita, joita on varmasti panimoiden varastoissa vielä pitkään. Kolmanneksi tulemme näkemään pitkän aikakauden, jossa osa tuottajista pitäytyy matalammassa vahvuudessa, koska tottumus ja hinta. Lopullisen muutoksen, tai muuttumattomuuden mihinkään teemme me kuluttajat. Alammeko suosia astetta vahvempia, vai pitäydymmekö tutussa ja turvallisessa? Olutnörttien jenit eivät tällöin tässä kassassa paina puupenniä enempää.
Oikeastaan tälläkään ei ole mitään käytännön väliä kuluttajien kannalta, mutta kenties isompien panimoiden kannalta taas on. Pienet pystyvät paremmin joustamaan ja varioimaan eri tyylisiä oluita niiden ”oikeassa” vahvuudessa. Tuopin Ääressä uskookin, että jatkossakin lavatavara myydään vanhassa vahvuudessa ja pientuottajat siirtynevät hitaasti tietyissä tyyleissä oikeisiin lukuihin alkoholiprosentin suhteen.

Panimoiden ulosmyynnistä taas, mikä on todella mahtava uudistus, kestänee tovi. Ylläpito epäilee, että jo valmiiksi ylityöllistetyiltä AVI/Valvira-akselilta tulee jossakin vaiheessa ohjeistus siitä, miten tämä ulosmyynti tulee suorittaa. Koska byroslavia, epäilemme vähintäänkin kravattipakkoa, myyntirajoituksia ja sillivoileivän tilaamista samalla.
Nimittäin tällä hetkellä, kun asiasta ei ole ennakkopäätöksiä ja lain astuessa voimaan vasta tammikuusta (lopullisesti kokonaisuudessaan maaliskuussa) epäilemme tässä menevän pitkälle kevääseen, että jos olitte suunnitelleet hiihtolomareissua pakettiautolla panimolle, niin malttakaapa vielä tovi.

Ravintoloiden osalta häppärimainonta alkanee heti vuodenvaihteen jälkeen, joskin kanttikset tiettävät kyllä nämä paikat. ”Euron hanat, muttei kuitenkaan kaikki hanat, mutta emme mainitse erikseen mitkä hanat”. 

Häppärithäppärit

Lopulta muutokset ovat pieniä, mutta oikean suuntaisia. Oikeastihan koko Alkon monopoli olisi pitänyt purkaa ja ravintoloiden Alvia pudottaa unohtaen samalla alkoholiveronkorotukset. Nykyisellään on aivan päivän selvää, että Viinarallia Tallinna/Latvia suunnasta tämä ei jarruta sitten yhtään.

Kenties mielenkiintoisin ja harrastajaa eniten älähdyttävä ja hälyttävä puoli on edelleen auki. Nimittäin valtiolla pohditaan kuumeisesti miten etämyynnin saisi kiellettyä, ilman että EU puuttuisi laittomuuteen. Sipilän hallitus osoittaa tässä varmasti samanlaista suuryritys mentaliteettia, jossa omalla edulla asiat kierretään ja piiloitetaan. Toiset jemmaa vaan EU:lta ja kansalta, toiset verottajalta(valtiolta) ja siten kansalta. Ylläpidon käykin jo valmiiksi sääli meitä kaikkia Tullista tilaajiin tämän taivaanrantaan piirtyvän myrskyn edessä.
No positiivisesti: Mitä kaikkea hyvää sitten kauppaan voisi päätyä:

Tässä muutamia loistavia oluita, joita voimme odottaa näkevämme myymälöissä, eli maahantuojillekin tämä muutos tuo enemmän työtä:

1. Fuller's London Porter
2. Weihenstephan Hefe-Weissbier (ja Ayinger Bräu-Weisse monien muiden saksalaisten oluiden tapaan.)
3. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
4. Dupont Saison Biologique
5. Brooklyn Lager
6. Cantillon Kriek (Lou Pepeä myöten)
7. Malmgård/Huvila ESB
8. VASP LuomuPils
9. Stone Pale Ale
10. St. Bernardus Wit

Tulossa: Lisää mahdollisuuksia panna oluet oikeaan vahvuuteen

Lisäksi uusi raja takaa panimoille mahdollisuuden luoda uutta ja panna oluita paitsi oikeassa vahvuudessa, mutta myös uusissa tyyleissä. Veikkaamme myös, että tällä hetkellä panimot tuskailevat onnellisina? Joulukiireiden keskellä sen suhteen, miten paljon tuotanto voi kasvaa, keskon ja sokkarin soppareiden uusimisen kanssa, oman myymäläpuolen ja sen miten paljon uuden rajan mukaista 5,5% tuotetta uskaltaa painaa ja samalla toisella puolella kaupunkia painetaan varmaankin yötä päivää rahaa, siis Hartsun harmaata jokaiseen kioskiin asti. Samalla tuo toinen kaupungin hiljainen jättiläinen tietää, että mallasta menee kaikkialle jatkossa ainakin vähän enemmän. 

Sen sijaan THL/SoTe/Ehyt,ym puolella odotellaan jo maailmanlopun koittavan.
Elämme mielenkiintoista talvea, ystävä hyvä. Miten sinä uskot muutoksen näkyvän arjessasi?

Statistiikkaa omasta oluen kulutuksestani

Paljonko on paljon?

Varmaankin huomasitte blogin Facebook-jatkumossa olleen pullonkorkkikilpailun?
Teille, ketkä ette ole vielä liittyneet ryhmään, niin suosittelen klikkaamaan itsenne sisältöön sisään. Facebookin puolelle kasautuvat kaikki pienemmät uutiset ja ajatukset, sekä tällaiset skabat.

Asiaan. 0,33l tölkkiin oli siis vajaan 4kk (n. 100Vrk:n) aikana kasautunut peräti 67 korkkia. Näistä vajaa 40 oli kotioluita. Tämä laittoi miettimään omaa alkoholinkulutustani. Näissä luvuissahan eivät ole mukana tölkkioluet, eivätkä esimerkiksi ravintoloissa nautitut tuopit..

Eli pienellä laskutoimituksella voimme päätellä, että päivässä kertyy n. 0,7 olutta. Tämä on mielestäni ihan kohtalaisesti, sillä en juo joka päivä.
Toisaalta kyseessä on kesä ja loma-aika, joka jotenkin tuppaa nostamaan kulutusta. Toki osa korkeista ei ole pelkästään itse tyhjentämistäni pulloista, mutta keskiarvo on silti liki yksi per päivä. Ehkä kiintoisinta tässä on vielä se, etten heinäkuussa ollut pahemmin kotona, enkä edes Suomessa.  
Voidaan myös olettaa, että jokaista ostettua pullo-olutta kohden on kulunut ainakin yksi tölkki, sillä suosin niitä normaalisti mieluummin, kuin pulloja. Jolloin kokonaismäärä kasvaisi n. sataan. Okei, edelleen aikalailla yksi per päivä. Jos tähän lukuun ynnäisi kaikki reissuissa juodut, ravintoloissa nautitut, sekä puistossa pussikaljoina kiskotut nousisi kulutus edelleen. Lyhyellä otannalla (tilitiedoista) pyöristelen keskiarvoa jonnekin 1,3-1,5:n nurkille.

Miltä tämä teistä kuulostaa? Kuinka paljon on paljon?

DIY ja säästä

Palataanpa kotiolueen.
Kansantaloudellisesti voidaan päätellä, että jos olisin nuo noin neljäkymmentä olutta juonut Alkon hinnoilla; olisi laskua tullut tästä pyöreät 200€. Oletuksella, jossa yksi pullo maksaa keskimäärin 5€ (hyi). Ravintolassa taas olisi euroja kilissyt kassaan liki tuplasti, eli varmaan 350-400€.

Entäpä kotioluen kulut? No osa kotioluista on toki ollut näytteitä, kuten kokonaismäärästä muutenkin.
Silti jos oletettaisiin kaiken olleen omaa tuotantoa voitaisiin (pyöreästi) arvioida rahaa kuluneen n. 1,5€/l.
Jos arvataan keskipakkauskoon olevan 0,4l (seassa 0,33l, kuin 0,5l pulloja) voidaan ynnäillä litroja kuluneen siis n. 16L ja rahaa palaneen siis n. 24€.
Eli röyhkeästi kotiinpäin tuli vedettyä laskutavasta riippuen n. 175-375€.

Koska olen nykyisin tällainen persaukinen opiskelijan retku, jonka tukia te kaikki haluatte leikata, voin todeta täysin tyytyväisenä tämän olevan ihan hemmetin miellyttävää kukkaroni kannalta. Sillä meinaan matkustaa jo johonkin, jossa olut on elintarvike, eikä se maksa ravintolassakaan vitosta pullolta. 

Hanaoluesta ei kerry korkkeja

Silti tässä on järjetön yhtälö. Yhtä aikaa haluaisin tukea vaikkapa ravintoloita, jotka ovat hinnoittelemassa itseään ulos pyytämällä kymppiä 0,5l tuopista ja keplottelemalla tätä lukua näennäisesti loivemmaksi eurotuopeillaan. Tämähän johtuu kulurakenteesta ja kasvavista kuluista kaikkialla ja kaikissa sektoreissa. Oravanpyörä.
Silti enempi vähempi tuntuu, että kaikilla on kokoajan vähemmän käteistä käytettäväksi tämän systeemin pyörittämiseen. Myös minulla. Mihin se raha katoaa tässä matkalla?
Kenties ulkomaisiin verkkokauppoihin, ulkomaanmatkoihin ja kasvavan kotiolutbuumin ylläpitoon? En tiedä, kuhan lasken.

Loppujenlopuksi koko laskelma oli oikeastaan todella mielenkiintoinen. On antoisaa tietää mihin ja kuinka paljon taloudestani vuotaa pennejä pieninä noroina.

Haastankin nyt kaikki muut blogistit tarkastelemaan omaa kulutustaan sopivalla otannalla ja tuomaan sen jakautumisen esiin.
Kenties minunkin pitäisi laskea paljonko rahaa palaa akselille: maitokauppa, Alko, kuppilat, kotiolut, festarit?

Lähiöbaarikierros: Kiveriö

”Sä kun oot kirjoitellu Lahen keskustan baareista, niin mitä jos tehtäis kierros jossain lähiössä?”
Siitä se ajatus sitten lähti muhimaan.
Miksi juuri lähiöt? Miksei? Lahti kun on mielestäni näin uuslahelaisena todella outo, tai sellainen vähän vinksahtanut kaupunki.
Kenties se on hämäläistä nyrjähtänyttä sisäänpäin lämpeämistä, kenties vain vanhan teollisuuskaupungin duunariasennetta, joka kummittelee edelleen vuosikymmenien jälkeenkin?

Avasimme kartan. Halusimme valita sellaisen kulmakunnan, jossa kuppiloita olisi reilusti, jotta näitä voisi vähän vertailla.

Samalla selvisi monia kiintoisia yksityiskohtia. Eräs näistä on oikeastaan se miksi valitsimme Kiveriön/Kivimaan. Verratessa muihin kulmakuntiin, joihin sana ”lähiö” sopisi paremmin on Kiveriössä aivan hemmetisti baareja.
 Halusimme selvittää miksi? Keitä sielä käy? Millaisia ne ovat ja millainen olisi perjantai-ilta lähiöbaarissa Lahdessa?

Lopulta istuimme triona Kiveriössä nauhurin kanssa, koska tokihan tässä oltiin laadukasta journalismia ja show:ta tekemässä.

Aloitimme kivenheiton päässä sijaitsevasta Tuoppi-baarista. Tämän läheisen kerrostalon kivijalassa olevan kuppilan ohi olin kulkenut usein. Usein havainnut jo aamupäivästä paikallisten olevan hyvässä nosteessa, tai laskussa, samaisen mestan edustalla. Tämä lupasi mielessäni hyvää.
Sisään astellessa havaitsin paikan olevan pieni, todella pieni sali kasalla pöytiä. Puuta, peiliä ja jukeboksia. Taustaraita ehtaa kasaria ja tiskillä Hartwallin edustusta. Valitsin kaapista oikein Polar Monkeys:n ”Craftbeer:n”. Mikä oli virhe tuotteen maistuessa lähinnä Nokian saapastehtaan ylijäämävaraston kivijalalta.
 Alkuilta oli rauhallinen ja vain puolenkymmentä muuta asiakasta kulautti työpäivän jälkeisiä, tai mietti miten Kingston Wall kirjoitetaan jukeboksissa oikein.
Paikasta näytti saavan ruokaakin. Ihan aitoa kotimaista pitsaa nimittäin. Nautimme juomamme ja katosimme kohti seuraavaa etappia.

Tuoppi@Tuoppi

Anan Pub sijaitsee puolestaan Kiveriön S-marketin läheisyydessä lounasravintola Einsteinin vieressä. Sisään astuessa oli, kuin muuri olisi ollut vastassa. Aika pysähtyi. Emme tienneet johtuiko se kanttisten kyräilystä, vai pelkästään siitä, että Doc Brown oli heittänyt meidät DeLoreanilla suoraan 80-luvulle.
Mustaa kangasjakkaraa, vanhoja setiä ja kasoittain tyhjiä pulloja. Tiskillä Speden rautakauppiassketsin omaista liki sanatonta ja eleetöntä palvelua. Likaisia laseja ja valmista mustaa ryssää tyhjissä kossupulloissa. Kaurismäkeläisestä ilmapiiristä puuttui vain pajatso ja iskelmä. Joimme nopeat ja katosimme. Emme kokeneet oloamme tervetulleiksi.

Seuraavaa kippolaa olin vierastanut lähtökohtaisesti eniten. Bar 69.
Usein ohi kulkiessa pihalla oleva jengi on todella outoa, joten.. Ovesta sisään, tiskiä kohti ja menoksi.
Neon valoa, tyhjiä seiniä, tyhjiä tuoleja, pari asiakasta notkumassa tiskiin. Isoja maalauksia mimmeistä seinillä, muttei tankoa. Hämmentävää. Ajattelin mielessäni tämän olevan se paikka, jossa Tuksu kuulee aplodit paikan molemmilta asiakkailta. Olvia tarjolla, tyydyin jalluun, kuten edellisessäkin. 69 on kuin yökerho väärässä paikassa ja väärillä asiakkailla. Sellainen joka ei tiedä pitäisikö paikallisten pitää dildokutsujaan täällä, vai soittaa vain tanssikamaa ysäriltä?
Seuraava etappi olisi mielikuvissani jotenkin miellyttäväksi tunnelmoimani Woodpub metsäpellontiellä.

Almost Speedway Stout @woodpub

Sisätilat jo perinteisemmät. Tummaa puuta, hirsirakennelmaa, loosseja. Arvoin juomaksi oikein Murphy's Irish Stoutin pitkästä, pitkästä aikaa. Saimme haastateltua täällä jopa paikallisia, joten edellisten jälkeen tämä tuntui myös miellyttävän perinteiseltä pubilta. Sellaiselta, jossa muut asiakkaat tai henkilökunta ei tuijota ja katsele nenänvarttaan pitkin.
 Syöksyimme juomien jälkeen takaisin yöhön ja kohti minulle tuntemattominta kulmaa. Kivimaan nurkilla sijaitseva Ravintola Meininki näytti yhdeltä omakotitalolta muiden joukossa. Täältäkin näyttäisi saavan einestä ja omistajattaren mukaan myös alueen halvimman tuopin. Tyydyin lonkeroon, olihan keli lähes kesäinen viikon kestäneiden pakkasten jälkeen.
Sisustukseltaan Meininki on vähän rauhaton ja nukkavieru. Leopardiraitaisia sohvia, puisia tuoleja ja pöytiä. Ikään kuin yökerhoa, baaria ja pubia olisi naitettu keskenään. Silti ikkunasta näkee vain viereiset omakotitalot pakkasyössä.
Lopulta viimeisen mutkan kautta lähemmäs keskustaa ja ravintola Erikaan.
Täällä olen piipahtanut toisinaan. Pullosta Franziskaneria ja kaapissa muuten tuttua juttua, eli Koffin House of Beeriä. Erika on isohko rakennus, loosseineen ja pöytineen. Täältäkin saa einestä, eli kanakoria sun muuta.
Fiilikseltään hyvin perinteinen heti keskustan ulkopuolelle jäävä suht rauhallinen kippola.
Lopulta oli aika summata, kätellä ja ideoida suuria. Ilta oli yllättävä hauska.

Lonkeroa kesän kunniaksi.

Mitä jäi käteen?
Se miten outoa alueen kuppilatiheys tavallaan on. Mietin johtuuko se Kiveriön/Kivimaan rakenteesta, jossa 60-luvulta on jäänyt paljon tyhjiä toimitiloja tänne? Alueen koosta? Vai mistä.
Valitettavasti olutmielessä lähiö ei paljastanut mitään yllättävää helmeä, kuten joskus saattaa käydä.
Entä asiakkaat? Samoja joita kaikkialla muuallakin. Duunareita nauttimassa kodin läheisyydessä parista stobesta, after work:n virittelijöitä, työttömiä, elämän koulun opiskelijoita. Ihmisiä. Tavallisia ihmisiä. Osa nuoria, osa vanhoja, osa fiksuja ja osa ei. Mitään järkevää vastausta ja tarinaa emme osaa vetää tästä otannasta siitä miksi joku baari on olemassa, tai minkä näköinen hänen asiakkaansa on. Tarinoita on, ihmisiä on. Mielikuvat taas joidenkin paikkojen kohdalla vahvistuivat ja toisien kohdalla laimenivat.
Oma Kiveriön/Kivimaan top-lista on:

1. Erika

2. Woodpub

3. Tuoppi

4. Meininki

5. 69

6. Anan pub

Tätä järjestystä ja mielikuvia olen valmis vaihtamaan tarpeen vaatiessa. En kuitenkaan usko vierailevani näissä kovin taajaan, mutta.. Koskaanhan ei tiedä kuka koputtaa ovelle ja kuka sen oven avaa.

Jäikö jokin paikka käymättä?
Onko sinulla omia kokemuksia? Pitäisikö Lahen lähiöbaareja kartoittaa jatkossa enemmän?

Kiitos herroille T&S seurasta.


Valmis kuunnelma ja satukasetti: