Oskari-Tirra sinne ja takaisin

Tammikuisena lauantaina istuin kahvila Oskarissa ihmettelemässä jälleen sitä, kuinka paljon kakkua voi ihminen syödä täyteen vatsaan. No aika paljon tietenkin.

Kuitenkin siinä Oskarin vanhoilla penkeillä ja hämyisessä tunnelmassa istuessa aika juoksi, kuin Wienin kahviloissa ikään. Siis madellen hitaasti kohti santsikuppia. Jokaisen suupalan myötä teki mieli jälleen hymyillä. Jälleen juustokakku oli osoittautunut oivaksi valinnaksi, eikä vastapäätä istuneen neidon raakakakkukaan pahaa ollut. Ainoa varjo tällaisessa paratiisissa oli tietysti kahvi. Kahvista en ole ehtinyt kirjoittamaan, mutta minusta on aina synti ja häpeä koko Suomen kahvilakulttuurissa se, että jos kahvila on miellyttävä ja ”paakelssi” puoli on kunnossa on tarjolla vain tunnin seissyttä Juhla Mokkaa. Kenties myös kallista ja heikosti tehtyä Cappuccinoa(vetistä).
Jos mieli tekisikin tuoretta, vasta jauhettua pienpaahtimokahvia, niin silloin taas on, jostain hemmetin syystä, istuttava jossakin postimerkin kokoisessa lasikopissa. Vieläpä ilman ihanan kermaisenmarjaista wieneriä, kermamunkkia ja juustokakkua.

Samalla tätä outoa dilemmaa pohtiessani alkoi päässä kuitenkin jyskyttää ajatus: ”Oispa kaljaa”. Mieleni teki jo tätä edeltävänä päivänä vaappua läheiseen kippolaan ja tilata tuoppi. Tiedättehän sen fiiliksen: Tuntea se lämmin, lievästi juopunut tunnelma ja huurteinen, kylmä lasi kädessä pitkästä, pitkästä aikaa. Se ensimmäinen puraisu..ai, ai, ai.
Oikeastaan miksei tällaisissa sympaattisissa vanhoihin puurakennuksiin rakennetuissa, lievästi maalaisromantiikkaa henkivissä kahviloissa ole koskaan miellyttävää kuppilapuolta, josta saisi myös jonkun hyvän oluen nisun kaveriksi, sillivoileivällä, tai ilman? Siinä pysyisi parisuhdekin kuosissa, kun molemmat voisivat nauttia suosikkieineitään samalla rennosti jutustellen ja kuunnellen korkeintaan hiljaista loungea.

Ei auta. Pakko oli saada bisseä. Koko tammikuu on mennyt oluen puolesta kuivasti. Ei vaan ole  kiinnostanut "niin" paljoa ja olenkin havainnut ravistimen olevan pitkästä aikaa pesussa yhä uudestaan ja uudestaan. Kysyinkin: ”Käydääks yksil Tirras?”.
”No jos haluut, en oo käyny koskaan”. Tästähän tulee ihan kulttuurimatka siis, mietin.
Jo pikkuteatterin ovella janoisten sankareita tervehtii lämmin, yrttissavuinen hengähdys. Kumppanini miettii jo ääneen, että mihin v..n luolaan tässä ollaan menossa ja minua vähän naurattaa. Yleensä tämä tuoksu ennakoi vain leppoista tunnelmaa.
Tirrassa ei ole vaihteeksi ketään. Lauantain alkuilta kuitenkin. Kenties vakkarit ovat tipattomalla, ehkä parempi näin? Tilaan tiskiltä Brewskin Pangoa. Hinta on edullinen. Siihen ne hyvät puolet oikeastaan jäivätkin.

Kylmä olut hurmaa kädessä hetken, kivaa tropiikkia tuoksussa ja seuralaiseni hämmästelee edelleen, että mikä crackluola tämä on ja miksi olut tuoksuu hedelmämehulta?

Törmään jälleen tämän kuppilan hankalimpaan puoleen. Mistään tästä mestasta ei ikinä löydä rauhallista pöytää. Joko autiossa hallissa, tai tupakkakopin ja flipperin välissä.
Tunnelma on hiljaisuudesta huolimatta levoton. Ainoat asiakkaat pyörivät rauhattomasti edes taas pystymättä asettumaan mihinkään. Tavallaan ymmärrän heitä. Jokin paikan ilmapiirissä ei viehätä vieläkään ja ulkoa ennakoimani leppoinen olotila katoaa hiljakseen.
Olutkin tökkii jokaisella huikalla entistä enemmän. Hyvää IPA:a, mutta tänään ja tässä ei uppoa.
Teki mieli, mutta heti saatuaan tekeekin mieli heittää uusi lelu samaan pinoon muiden kanssa.

Saan lopulta tuopin tyhjäksi ja poistumme takaisin hankeen. Vaikka Tirra onkin nostanut päätään pienellä olutvalikoimallaan ja hinta on helkkari kerrankin fiksu edes jossakin.. En mitenkään koe, että haluaisin istua tässä Alastalon salissa yhtään ylimääräistä sivua kauempaa. Ehkä kaipaan pehmeyttä, loosseja, hämyä ja puheensorinaa enemmän, kuin nuhjuista kovuutta ja aivan liian kierroksilla käyviä asiakkaita.

Piipahdamme kotimatkalla Citymarketissa ihmettelemässä klassista ”Mitä tänään vielä syötäisiin” dilemmaa ja päätän katsastaa toiveikkaana oluthyllyjä. Bongaan Franziskanerin Weissen alaritsin kyykkyosastosta. Miltei tartun jo pulloon, mutta vilkaisen hintaa. Neljä fakin nelkytä. Siis 4,4€/0,5l perushyvää vehnää. Ei s...na saa jäädä. Se siitä ruokakauppojen hinnoittelun eduista verrattuna Alkon katteiden haukuntaan. Sielä se toki on myös pilvissä, mutta kahdeksan senttiä halvempana. Eli vain neljä kertaa sen, mitä Saksassa. Päätän keittää weisseä itse heti tilaisuuden tullen ja poistun tyhjin käsin kassan kautta kotiin.

Onneksi ruokakaupparajasta on myös positiivisiakin esimerkkejä. Vihreän muovin ritarit olivat sentään hinnoitelleet Prykmestar LuomuPilsin edes alle nelosella. Kaivan pullon jääkaapista esiin ja hetken pelkään sen aiheuttavan samanlaisen reaktion, kuin Brewskin Pango.

Voiko tämäkin vaan olla ihan hyvää, mutta sellaista ettei halua juoda tuoppia loppuun, saati tilata toista samanlaista?

Lasiin kaataessa alkaa mieli kuitenkin raksuttaa kohti kesää. Raikasta, ihanaa ruohikkoa ja kukkaketoa. Sitruunamelissaa, yrttiä ja viljapeltoa. Harvassa ovat olleet tyylissään paremmat kotimaiset. Raikas, rapsakka, suuta sopivasti supistava ja herkän tasapainoinen.
Kuitenkin juotavuus ja humaloinnin tuntu ovat tässä aivan toista tasoa, kuin Pangossa.
Jokaisen huikan jälkeen nimittäin tekee mieli juoda lisää ja pian huomaakin pullon tyhjenneen täysin huomaamatta ja kiroilee vain sitä, ettei ostanut toista.

Vaihteeksi oluen nauttiminen tuntuu suorastaan hyvältä ja jälleen saksatyylit kiinnostavat. Pitäisiköhän kuitenkin tilata lagerhiivaa samalla? Onko ikä iskemässä vastaan? Alanko kohta kämisemään siitä, miten sielut myydään humalalle ja Saksassa on kaikki paremmin? Siitä miksi kaikki olut on sitä diipadapaa nostaen omaa preferenssiäni jollekin korokkeelle ja valokeilaan ikäänkuin molempien nauttiminen sulkisi jotakin pois? En tiedä. Kuhan kelailen ja haaveilen edelleen hyvästä, edullisesta, suodattamattomasta, reippaasti-eurooppalaisella humalalla-humaloidusta Pilsneristä. Ehkä vähän tekis Weisseäkin mieli. Oispa kaljaa.

Uusi alkoholilaki ja sen vaikutukset

Viinaralli ei näillä tempuilla katoa mihinkään

Valtiovallan siirtyessä alkoholipolitiikassa askeleen verran nykypäivään (ja ottaessa samalla kaksi askelta taakse ”työttömien aktivointimallin” kanssa) onkin aika pohtia mitä tämä käytännössä tarkoittaa satunnaisen tavalliselle kuluttajalle? Unohdamme tarkoituksella terveydenhuololliset vaikutukset ja keskitymme vain tavanomaisiin kuluttajiin, että tuottajiin.

Avataanpa tähän nyt ensimmäiseksi muistutuksena ne tärkeimmät muutokset:

-

-

-

-

Tyhjältä näyttää. No katsotaanpa sitten ne toiseksi tärkeimmät muutokset:

• Kaupat saavat alkaa myymään 5,5% tuotteita. Tämä sisältää myös sekoitukset, eli ne pahat, hyvin pahat ”limuviinat”. Tästä rajan osumisesta maagisesti juuri tuohon lukemaan voidaan varmaan onnitella Hartwallia ja ”harmaata”.
• Pienpanimot saavat alkaa myymään korkeintaan 12% olutta ulos valmistuspaikaltaan. Tähän tulee rajoitus siten, että tämä laki koskee  vain alle 500 000l/a tuottavia yrityksiä. Tämän ylittävät saavat ilmeisesti myydä ulos vain uuden ruokakaupparajan mukaisia tuotteita. Eli hernekeittopurkit ja jauhot katoavat hyllyiltä, samoin entinen Berliinin muuri (4,7% raja). Antoisa kysymys, johon en toistaiseksi löytänyt yksiselitteistä vastausta onkin: Koskee tämä myös siidereitä, lonkeroita, simaa ja muita juomatuotteita?
• Anniskelulupia muutettaisiin siten, että jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia. Eli luvista C-B-A siirrytään pois.
• Ravintoloiden ei enää tarvitsisi hakea erillisiä jatkoaikalupia anniskelun jatkamiselle kello 01.30:n jälkeen. Eli kun kysytään kenen luvalla, vastaa Lehto ravintoloiden puolesta: ”Omalla luvalla”.
• Väkevien verkkohinnastot tulevat sallituiksi muillekin kuin Alkolle ja Tallinnan laivoille. Eli ensi vuoden Olut&Viski Expossa voidaan julkaista myös tisleet?
• Jatkossa ravintolat palaavat jälleen mainostamaan häppäreitä.
• Sekä jollakin tasolla voivat hakea luvat myydä ilmeisesti max 5,5% tuotteita ulos, kuten kaupatkin, eli kello 21 asti. Eli jos ajattelit noutavasi Growlerin Siperiaa siihen puolen yön jälkeiseen filosofiseen hetkeen... Voitte kansani haudata nuo ihanat haaveet.
• Alkot saavat olla auki jopa kello 21 asti. Kyllä tässä ollaan nyt tiellä turmioon
  
  

  

  Kotioluen valmistustaparajoite katoaa myös, eli kiljusta tulee laillista muillekin, kuin suuryrityksille. Tislaus pysyy valitettavasti kiellettynä edelleen.

  
  
  
  
  
  
  
  
  
  --------------------------------------------------
  Ja miten tämä kaikki tulee näkymään heti 2018?
  Ensimmäinen fakta onkin, ettei se tarkoita, tai muuta, mitään vielä pitkään aikaan. Katsokaas, vaikka laki muuttuisi, eivät käytännöt muutu hetkessä.

Nimittäin jos ajattelemme, vaikkapa marketteja, lienee varmaa etteivät hyllyt pullistele tammikuusta uusia max 5,5% tuotteita. Miksi?
Koska päätös tapahtui vasta joulukuusta ja vähittäiskaupalla on aivan varmasti nykyisenkin rajan tuotteita varastossa vielä pitkään. Toisekseen: Meidän panimomme ovat tottuneet valmistamaan 4,7% tuotteita, joita on varmasti panimoiden varastoissa vielä pitkään. Kolmanneksi tulemme näkemään pitkän aikakauden, jossa osa tuottajista pitäytyy matalammassa vahvuudessa, koska tottumus ja hinta. Lopullisen muutoksen, tai muuttumattomuuden mihinkään teemme me kuluttajat. Alammeko suosia astetta vahvempia, vai pitäydymmekö tutussa ja turvallisessa? Olutnörttien jenit eivät tällöin tässä kassassa paina puupenniä enempää.
Oikeastaan tälläkään ei ole mitään käytännön väliä kuluttajien kannalta, mutta kenties isompien panimoiden kannalta taas on. Pienet pystyvät paremmin joustamaan ja varioimaan eri tyylisiä oluita niiden ”oikeassa” vahvuudessa. Tuopin Ääressä uskookin, että jatkossakin lavatavara myydään vanhassa vahvuudessa ja pientuottajat siirtynevät hitaasti tietyissä tyyleissä oikeisiin lukuihin alkoholiprosentin suhteen.

Panimoiden ulosmyynnistä taas, mikä on todella mahtava uudistus, kestänee tovi. Ylläpito epäilee, että jo valmiiksi ylityöllistetyiltä AVI/Valvira-akselilta tulee jossakin vaiheessa ohjeistus siitä, miten tämä ulosmyynti tulee suorittaa. Koska byroslavia, epäilemme vähintäänkin kravattipakkoa, myyntirajoituksia ja sillivoileivän tilaamista samalla.
Nimittäin tällä hetkellä, kun asiasta ei ole ennakkopäätöksiä ja lain astuessa voimaan vasta tammikuusta (lopullisesti kokonaisuudessaan maaliskuussa) epäilemme tässä menevän pitkälle kevääseen, että jos olitte suunnitelleet hiihtolomareissua pakettiautolla panimolle, niin malttakaapa vielä tovi.

Ravintoloiden osalta häppärimainonta alkanee heti vuodenvaihteen jälkeen, joskin kanttikset tiettävät kyllä nämä paikat. ”Euron hanat, muttei kuitenkaan kaikki hanat, mutta emme mainitse erikseen mitkä hanat”. 

Häppärithäppärit

Lopulta muutokset ovat pieniä, mutta oikean suuntaisia. Oikeastihan koko Alkon monopoli olisi pitänyt purkaa ja ravintoloiden Alvia pudottaa unohtaen samalla alkoholiveronkorotukset. Nykyisellään on aivan päivän selvää, että Viinarallia Tallinna/Latvia suunnasta tämä ei jarruta sitten yhtään.

Kenties mielenkiintoisin ja harrastajaa eniten älähdyttävä ja hälyttävä puoli on edelleen auki. Nimittäin valtiolla pohditaan kuumeisesti miten etämyynnin saisi kiellettyä, ilman että EU puuttuisi laittomuuteen. Sipilän hallitus osoittaa tässä varmasti samanlaista suuryritys mentaliteettia, jossa omalla edulla asiat kierretään ja piiloitetaan. Toiset jemmaa vaan EU:lta ja kansalta, toiset verottajalta(valtiolta) ja siten kansalta. Ylläpidon käykin jo valmiiksi sääli meitä kaikkia Tullista tilaajiin tämän taivaanrantaan piirtyvän myrskyn edessä.
No positiivisesti: Mitä kaikkea hyvää sitten kauppaan voisi päätyä:

Tässä muutamia loistavia oluita, joita voimme odottaa näkevämme myymälöissä, eli maahantuojillekin tämä muutos tuo enemmän työtä:

1. Fuller's London Porter
2. Weihenstephan Hefe-Weissbier (ja Ayinger Bräu-Weisse monien muiden saksalaisten oluiden tapaan.)
3. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
4. Dupont Saison Biologique
5. Brooklyn Lager
6. Cantillon Kriek (Lou Pepeä myöten)
7. Malmgård/Huvila ESB
8. VASP LuomuPils
9. Stone Pale Ale
10. St. Bernardus Wit

Tulossa: Lisää mahdollisuuksia panna oluet oikeaan vahvuuteen

Lisäksi uusi raja takaa panimoille mahdollisuuden luoda uutta ja panna oluita paitsi oikeassa vahvuudessa, mutta myös uusissa tyyleissä. Veikkaamme myös, että tällä hetkellä panimot tuskailevat onnellisina? Joulukiireiden keskellä sen suhteen, miten paljon tuotanto voi kasvaa, keskon ja sokkarin soppareiden uusimisen kanssa, oman myymäläpuolen ja sen miten paljon uuden rajan mukaista 5,5% tuotetta uskaltaa painaa ja samalla toisella puolella kaupunkia painetaan varmaankin yötä päivää rahaa, siis Hartsun harmaata jokaiseen kioskiin asti. Samalla tuo toinen kaupungin hiljainen jättiläinen tietää, että mallasta menee kaikkialle jatkossa ainakin vähän enemmän. 

Sen sijaan THL/SoTe/Ehyt,ym puolella odotellaan jo maailmanlopun koittavan.
Elämme mielenkiintoista talvea, ystävä hyvä. Miten sinä uskot muutoksen näkyvän arjessasi?

Miksi keskiolut pitäisi siirtää Alkoon?

Alkoholipoliittisen keskustelun vetäessä henkeään ja iltapäivälehtien siirtyessä kilvan kertomaan työelämästä syrjäytyneistä, kuin hakien lyhytkatseista populismia ”Tuet pois”-sloganeilla haluamatta katsoa kolikon toista puolta. Koen paitsi pientä närkästymistä, mutta myös halua koittaa ymmärtää asioita toisinpäin. Eli matkata korkinkääntöpuolelle, mutta käänteisesti. Koska tässä mediassa puhutaan alkoholista, jätämme te-toimistojen mölyn toisaalle ja pureudumme toverini Vesan heittämään lyhyeen ajatukseen syvemmin. Sellaisella THL:n hyväksymällä ja leimaamalla tavalla.
Pitäisikö ns. kolmosolut, eli keskiolut siirtää Alkoon?

Keppana Alkoon?

Pitäisi.

Koska alkoholihaittojen ennaltaehkäisyn kannalta tehokkain yksittäinen keino on siirtää tämä meitä suomalaisia juovuttavin tuote Alkoon, jolloin paitsi haitat vähenisivät, mutta myös valtion kirstuun kilahtaisi entistä enemmän veroeuroja.

Sinne samaan paikkaan kylmien seinien ja aivan liian kirkkaiden valaisimien sekaan tulisi kärrätä myös limuviinat, liian kirkkaan väriset alkoholijuomat (etenkin naiset villitsevät pinkit juomat), juomat joita juodaan pillillä, sekä alkoholipurukumit, liköörikonvehdit ja muut viinatötteröt strösselillä. Tällöin näiden vaarallisten tuotteiden valvonta ja myynti olisi parhaiden asiantuntijoiden käsissä ja monopoli pelastuisi, sekä sen myötä kasa työpaikkoja. Vaikka kuulemani mukaan Alko onkin onneton sitouttamaan työntekijöitään yritykseensä (kuten suuri osa isänmaan firmoista muutenkin). Tällöin myynti olisi vastuullista, haitat vähenisivät, koska maaginen Alkon seinä ja sen hermeettisesti suljettu ovi estävät alkoholismia ja muita sosiaalisia ongelmia leviämästä.

Nuorison villitsevä kaljajäätelö pillillä

 "Ruokakauppaan voidaan tuoda ne karmean pahanmakuiset ja katkerat juomat Alkosta"

Entäpä maitokaupat? Mitä tarjota pirkkalavan tilalla sisäänvetotuotteena? 

No tämähän ratkeaa nyt aivan loogisesti pääteltynä, jos yllä esitellyn kaltaiset tuotteet ovat saatanasta ja saatana ei kuulu Suomeen, joten se manataan nyt helposti pois (kiitos yhdelle Piholle tästä kielikuvasta).

Tällöin ruokakauppaan voidaan tuoda ne karmean pahanmakuiset ja katkerat juomat Alkosta, koska nehän eivät aiheuta haittoja. Ajatelkaapa vaikkapa jotain IPA:a. Sehän on niin helvetin katkeraa pajunkuoriuutetta, ettei sitä juo Einarikaan. Väriltään usein jotain samean ruskeaa lientä, eli ei kiihota nuoria naisia ryyppäämään. Tai mitenkätä tuo Imperial Stout? Sehän on niin vahvaa, tukevaa, ettei sitä halua kiskoa lavallista kerralla, toisinkuin taskulämmintä Koffia. Tämä logiikka todistettiin jo taannoin, kun ko. Keravalaisen piti poistaa tienvarresta se suuri tölkki, ettei tee välittömästi mieli vetää lärvejä. Tätä samaa ongelmaa ei ole Imperial Stoutin kanssa, joten Sinebrychoff voi varmaan korvata punaisen tölkin Portteripullolla?

Eli kyllä. Keskiolut Alkoon haittoja aiheuttamasta ja Alkosta voidaan vapauttaa samalla hyllytilaa ja niitä pahanmakuisia katkeria ja ihmeellisiä juomia ruokakauppaan, koska nehän eivät aiheuta haittoja, sillä eihän niitä kukaan halua juoda kuitenkaan. 

R10. Liikaa outoja makuja, liian makea, liian vahva, ei tätä kukaan halua juoda sixpackia, eli kauppaan?

Näin isänmaa on nyt puollustettu, pelastettu ja vapautettu väärän viinan vankilasta. Odotan Pekka Puskalta ja muilta SoTe-limuviinapampuilta nyt siis FB-kaveripyyntöjä, fistbumbeja, Kepun jäsenkirjaa Paavo Väyrysen nimikirjoituksella ja lisää todellisuuden hämärtämiseen kykeneviä lausuntoja.