2020 ja olutmaailman epätrendikkäät valinnat

Jotenkin olisi tylsähköä ennustaa tämän vuoden trendejä olutskenessä, sillä kaikki on oikeastaan jo nähtävillä. Sen sijaan ajattelin ennustaa ja kertoa kaikkea sitä mikä ei tunnu kiinnostavan ketään ja mitä ei tasan tule tapahtumaan.
Miksi? Ehkä tämä on vain sisäsyntyistä underdogien tsemppaamista, sekä pieni näpäytys olutmaailman ja hanataulujen tyylilajien kutistumiselle, että itseni ruoskimista.
Tässä on siis sekalaisessa järjestyksessä: TOP 12 Kaikki se mikä ei kiinnosta, mutta jossa olisi pengottavaa paljonkin.

 Tästä tuli hieman sellainen Pasa&Atpo tyylinen ”Eniten vituttaa olutkulttuurissa”, mutta kestääkähän tämä kieliposkessa suoritettu itselleni ja alalle irvailu.

1. Englantilainen humala.
   Nuo puumaiset, kukkaiset, marjaiset, oudoilla tavoilla hedelmäisiä ja metsäisiä sävyjä omaavat lajikkeet.
   Brittiläinen humala ei kiinnosta ketään. Paitsi sellaisia vanhoja panimoita, jotka heittävät hyppysellisen taikapellettiä keksisen vierteen sekaan ja taikovat joitakin unohtumattomia klassikoita. Silti cräääftkulttuuria ei kiinnosta. Tärkeämpää on vain upottaa sitä Citraa, Mosaicia, Ekuanotia ja Simcoeta kaikkeen (auts, sepäs osui ja upposi omaan nilkkaani). Jos asiaa ajatellaan kustannusmielessä olisivat brittilajikkeet kolmanneksen edullisempia ja, aivan uniikkeja. Odottelen siis innolla sitä oikeaa New ENGLAND IPA:a. Silti en tule sitä näkemään, koska ketäänhän tämä ei kiinnosta. 
   
   
   
   

   

   "Sano "Fuggles" baarissa ja sua katsotaan pistävästi"

   
   
   2. Mallas
   
   
   No niin. Nyt mennään jo syvälle. Sitähän on kaikessa ja kyllähän niitä mallasvetoisia lagereita tehdään hienosti ainakin Kiiskellä ja Takatalo&Tompurilla. Hitsi, kyllä tällä mielensä todellakin pahoittaa. Mallas ei vaan oikeasti kiinnosta ketään. ”Palepalealelalea ja vähän jotai karkkimallasta fiiliksen vuoks, sitte niitä humalalajikkeita iha vitust”.
   Kysykääpä tiskiltä kuinka monta humalalajiketta tavan Punavuorelainen osaa ja kääntäkääpä keskustelu mallaslajikkeisiin? Jos tarvitsette vielä lisää vettä kiukaalle, niin minäpä heitän. Entäpä mallastamojen erot? Ei kiinnosta, viikkarilta vaan, kun halvalla saa. Eihän kotimaisessa viljassa ole vikaa, eikä puolalaisessa, saati mallastusprosesseissa.
   Niin, kuten sanoin, tämä osasto laitetaan pölyttymään sinne arkistokaappiin sen vähän oudon arkistonhoitajan taakse joka tykkää kissoista ja keräilee etikettejä. Ei se ketään kiinnosta, vaikka mallas voisi olla uusi musta.
   
   
   
   3. Mäskäysohjelmat
   ”Häh, kyllähä se mäskätään. In 66c we trust”. Beta-Glukanaasitauoista tai Proteolyysitauoista on vielä joku hereillä oleva kuullut. Kuulema keittomäskäyksestäkin, mutta kun aletaan puhua glukoosien maksimoinneista, tai Hochkurzista niin viimeisetki pilkkivät korkilla kuhaa. Minäkin alkaisin, ellei olisi iso kippo mustaa kahvia työnnettynä nieluun, poikittain. Mäskäys,kiinnostaa vielä vähemmän mitä mallas. Koska nämä kaksi ovat läheisessä suhteessa toisiinsa tämä on kuin naapurin masan parisuhde-elämä. Ei kiinnosta, ellei äänieristys ole huono. Kuivahumaloinnin aikataulutus ja lajikkeet taas ovat kuin seuraisi kuninkaallisia Seiskasta. 
   
   
   4. Vesi
   ”Jaatota, se tulee hanasta, siis Porissa raanasta. ”
   Veden kemia ei vaan nappaa. Kiva jos vähän kipsiä laitetaan, kuulema tulee rapeampaa.
   Maitohapolla ph:ta vielä alas, mitäpä muuta. 
   Pehmeä vesi on Suomessa siunaus panimoille, mutta myös vitsaus koska sille ei välttämättä tarvitse tehdä mitään. Kuitenkin mineraalitasapaino tekee vesistä erimakuisia ja sitä nyt kuitenkin on se 90-96% stobesta. Silti se ei kiinnosta, vaikka sitä on eniten. Jätevesistä puhumattakaan.
   
   
   5. Tsekkiläiset oluet
   Hohhoijaa. Urkkihan on ihan hyvää ja sitä Krusovicea saa kaikkialta. Umpitylsiä. Silti teknisesti äärettömän vaikeita oluttyylejä tasapainotella pehmeän maltaisuuden, diasetyylin ja ruohoisen humalan kanssa. Erityisesti ketään ei kiinnosta kun otetaan esiin Tummat ja keihäänkärkenä Polotmavy. Jos jouduit googlaamaan viimeisen-> proofs my point.
   
   

   

   "Tsekki? Olen käynyt"

   
   6. Belgialaiset hiivakannat
   
   
   Belgit on niin last season, last decade, vai last century?
   Silti niitä arvostetaan ja pidetään, mutta ei niitä näe missään muualla, kuin Alkon hyllyillä ja harrastajien tilauslaatikoissa.
   Rochefort, Orval, Duvel, Karmeliet, Chimay, De Dolle, Het Anker, Hoegaarden, Chouffe, jne.
   Hiivan käsittely, kannat, käymislämmöt.. Oma erityinen maailmansa, johon kukaan ei hyppää ilman brettaa ja Saisonia, mieluiten yhdessä ja maustettuna kermaviilillä ja marjoilla. Edellinen kiinnosti? Entä pehmeän mausteisen hedelmäinen Blond? Niinpä. Ei kiinnosta. Nimetkääpä kotimainen Quadrupel? Niinpä.
   
   

   

   Tripel. On se.

   
   
    
   7. Ruis
   Juu kyllä kiitos ei. Ei lisättävää, mutta oispa kauraa, sameaa, appelsiinimehua ja... eiku, puhunko oluesta vai Kaslinkin uudesta kaurajuomasta? Jos tässä haluttaisiin oikein vääntää veistä, niin Laihian Tuoppi-ruismallas. Uniikki tuote, mutta joku kotikaljamallas pullahiivan kera rakennustyömaan lounasruokalassa. Yyh, no thanks.
   
   8. Savuoluet
   
   
   Kuten tiedämme meillä on paljon erilaisia puulajikkeita. Niiden kaikkien tuottama savu on erilaista. Silti koska tämäkin liippaa sitä mallaspuolta, niin eihän se kiinnosta. Schenkerlaa voi tilata jouluksi kotiin, mutta muuten ei nappaa. 
   
   

   

   "Pistä unohdettu klassikko valumaan"

   
   9. Pohjoismaiset perinneoluet
   Sahti mainittu. Ei oikein lähde, mutta ootteko kuulleet Drickusta? Ette, se kiinnostaa vielä vähemmän, koska Ruotsista apinoidaan vain sitä yhtä Omnipolloa, kunhan se maistuu paakkelsilta, eikä sahdilta ja savulta. Kts. Edelliset, mutta ei, ei niin ei. 
   
   
   10. Radler
   Siis bisseä, joka maistuu sitruslimulta ja on keveää. Paitsi jos sen nimeää Micro-LemonfizzHZYDDHNEIL:si. Kuulema low abv-kategoriassa on kasvua, samoin mehulta maistuvissa oluissa. Tadaa, yhdistin nämä yhdeksi vanhaksi saksalaiseksi.. Aivan, eihän se kiinnosta ketään näin.
   
   

   

   "Hazy, fruity, light, sweet ja sitten se sana Radler"

   
   
   11. Ravintolat
   Jos kippola ei ole keskustassa ja sieltä ei saa just tän hypepanimon kamaa jokaisesta hanasta sitä 0,2l annosta kolmella pillillä tarjoiltuna edukkaaseen hintaan niin että sisustus on vähän retroa, muttei kitchiä, vähän hämyisää, muttei mitään puolipaneelia ja messinkiä, sillee uutta, mutta vanhaa, muttei liian vanhaa, eikä mitään muovista. Uusi, mutta elämää nähnyt, ei nuhjuinen, mutta vähän, hipsteri, muttei liian, asiakkaita, muttei liikaa ja ruoka olis tosi jees, mutta en aterioi siltikään, niin mun piti siis sanoa, että voisin käydä, kerran.
    Tilaan vaan kotiin ja käyn festareilla kerran kesässä tuskailemassa pieniä näytteitä ja nekään ei maistu läppärin ääressä. Bissekippolat ei vaan kiinnosta ilman taulukkolaskentaa ja kolmen tuopin Untappd mahista ilman tekstiä, koska eihän kirjoittaminenkaan kiinnosta enään ketään. Näkeehän sen tämänkin blogin postausmääristäkin.
   
   

   

   "Sopivasti asiakkaita, oikea annoskoko?"

   
    
   
   
   
   
   12. Brut IPA, Black IPA, White IPA, Belgian IPA
   Siis jotai IPAA. Ei kuitenkaan tällaista IPA:a. Vastahan nämä tulivat, juuri opimme pitämään, silti so last season, ellei Brewski tekis? Odotan edelleen NEBIPA:n tuloa. Siis samean Brown IPA:n, jonka kohdalla voidaan miettiä onks se hapettunu vai ei, koska jos siinä on jotai muuta mallasta, kuin.. Eiku ei, turha niitä on mainita, eihän ne maltaat kiinnostaneet. Black IPA. Salaa kaipaan, samoin White IPA:a, siis sitä wittihiivaista. Joo ei se kyllä kiinnosta, joku belgialainen tekosyy kikkailla, kikkaillaan vaan sillä mangopiltillä.
   
   

   

   "Kuha on Hazya ja sarjakuvahahmo etiketissä"

   
   Vai onko näin?
   En viitsinyt mainita bitteriä, skottialeja, saksalaista humalaa, jne. Silti tässä nykyisessä olutkulttuurissa, jossa myynnin edistämiseksi pitää kaikessa olla jokin twisti, mielellään citrainen twisti jollain hedelmällä ja uusien tuotteiden jatkuva tykitys markkinoilla luo kuvan, jossa mikään ei ole stabiilia, eikä mitään tuotetta voida hioa. Sama koskee kaikkea. Tv-viihde on nopeatempoista, jossa Monty Python-tyylinen kuiva vitsin hiominen ja nokkeluus, joka jää katsojan aivotyön varaan on muuttunut alleviivatuksi Realityksi. Maailma on käsissä, tieto kulkee taskussa, eikä edes baarissa käydä juttelemassa ja väittelemässä kuka tekikään eniten maaleja vuoden 1994 futiksen mm-kisoissa?
   
   Kaikki muuttuu, kärjistyy, nopeassa tempossa ja Darwinia mukaillen parhaiten selviävät ne jotka muuttuvat mukana helpoiten. Siksi tykitys, siksi muutos. Onneksi joitakin stabiileja peruskiviä löytyy olutpuoleltakin ja tämän kunniaksi korkkaan vuoden ensimmäisen Pirterin ja huuhdon sen ehkä myöhemmin jollakin marjasourilla. Vastarinta on turhaa, mutta kaiken muutoksen keskellä haluaisin minäkin, ettei kaikkien oluiden tarvitsisi olla samanlaisia. Perusraaka-aineissa ja prosessin vaiheissa olisi rutkasti mahdollisuuksia uusille oivalluksille. Sitä ennen taotaan sitä kuumaa rautaa ja toivotaan, toivotaan jotain muutakin.

Vieraskynä: Pub Henkka avajaiset

 Tämä teksti on tuoreen aputoimittajan askartelema kokemus tuoreen kippolan koe-avajaisista ja mediatapahtumasta.

"

Kun sähköpostiini napahti välitetty kutsu toimia aputoimittajana Pub Henkan media,-ja yhteistyökumppaneiden avajaisissa, valtasi mieleni lapsenomainen innostus uudenlaisesta kokemuksesta. Myönnettäköön, että naisena hyvin pian tuon tunteen valtasi avec,-ja vaatekriisi. Kuitenkin molemmat valinnat osuivat nappiin, samoin kuin Pub Henkka. Nysse tulee!

Pub Henkan sisustuksessa käytetään kivasti vanhan rakennuksen alkuperäisiä elementtejä, kuten betoniseiniä, kaakeleita, ja himmeää valaistusta. Entisenä kouvolalaisena viehtymykseni betoniin on toki kiistaton, vaikkakin nykyisenä tamperelaisena tuo viehtymys tulisi vaihtaa mustaan makkaraan ja nysseen?

 Huomionarvoista on, että kaikki Henkan pöydät ja tuolit ovat käsityötä. Valaisimet ovat kierrätettyjä: osa Finlaysonin vanhasta tehtaasta, osa mm. Koulukadun katuvalaisimista.

Pub Henkassa on mielyttävä tunnelma. Itse en koskaan saanut ”iloa” vierailla vanhassa Henry’s Pubissa jonka tilalle Pub Henkka rakennettiin, mutta avecini kertoi, että parannus entiseen on huomattava.

Pub Henkka toimii kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa on pubimainen osio pienine esiintymislavoineen ja tiskeineen, josta löytyy yli 40 eri panimoiden tuottamaa olutta. Erityisesti yläkerrassa huomaa uuden ja vanhan yhdistymisen sisustuksessa. Valaistus on sopivan hämärä ja lämmin ollakseen omiaan pubimaiseen tunnelmaan.

                                                                                                    

Alakerrasta löytyy paikan erityisyys ja varmasti tuleva vetonaula: karaoke. Karaoketila ei kuitenkaan ole mikä tahansa karaoke. Pub Henkka on tuonut hienosti nykyajan myös perinteiseen humalaisten 50-vuotiaiden naisten lempipuuhaan, eli Aikuisen naisen hoilaamiseen karaokessa. Nimittäin karaokessa on kosketusnäytöt, sekä sovellus josta voit vaikkapa jo kotona tarkistaa kuinka paljon jonoa karaokessa on. Huomionarvoisaa on myös sohvaryhmien loossit, sillä jokaisessa on oma mikki. Näinpä humalatilan ollessa 2540x suurempi kuin oli tarkoitus, voi kätevästi sohvalla istuessa laulaa vaikka koko pöytäseurueen kanssa!

Alakerran viralliseen karaokelavaan on tuotu kivasti vivahteita disco-ajalta sekä 60-luvulta vanhoine mikkeineen ja värillisine lattialaattoineen.

Huomion arvoista ovat myös Henkan keittiön pizzat. Pizzat tehdään rennolla otteella, mausta ja laadusta tinkimättä. Voitte heittää hyvästit rasvaa tihkuville kebabpizzoille, ja kokeilla Henkan Italialais-tyylisiä pizzoja. Pizzoissa on myös kokeiltu kivasti uusia juttuja: yhdestä löytyi mm. kesäkurpitsaa ja cashew-pähkinöitä. Kombinaatio toimii yllättävän hyvin, eikä rucolaa säästellä.

Hanasta löytyy mm. J.A.C.K, Brooklyn Naranjito, sekä Jacobsen Brown Ale muutaman mainitakseni. Koska aputoimittaja eikä aveckaan täysin asiantuntija olutarvioissa ole, alla  tiivistelmä näistä kolmesta:

J.A.C.K

Tämä olut löytyy varmasti marketeista. Maku on vähän sellainen monen suuhun sopiva. Apumaistaja kertoi tässä maistuvan pintahiiva. Olut oli aika makea ja sitruksinen. Humala erottui oluesta selvästi.

Brooklyn Naranjito

Apumaistajan mielestä alkukuohu oli lupaava, ja olutpitsi ”ihan okei”. Tästäkin oluesta humala erottui, eikä nimen lupaamaa appelsiinia juuri maistanut. Oluesta erottui ehkä hento inkiväärin maku.

Jacobsen Brown Ale

Tämäkin olut oli aika makea ja hennon savuinen. Humala ei maistunut tässä yhtä voimakkaasti kuin kahdessa aikaisemmassa. Menisi ehkä jälkiruokaoluena hyvin, sillä oluessa tuoksui, sekä maistui suklaa sekä kahvi. Apumaistaja kertoi olutpitsin olevan vaillinainen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin onnistunut, ruoka, musiikki, oluet, tunnelma sekä seura olivat kaikki erittäin onnistuneita. Povailimmekin Pub Henkan oleva seuraava vetonaula Tampereen pubien keskuudessa.

 "

Minulle jäi arvoitukseksi, mikä tuote tämä "J.A.C.K" on; Firestonen Easy Jack? Kuulema noin se luki mustalla pohjalla, joten jääköön arvoitukseksi. Kiitokset artikkelista kuitenkin. Pizzalla voisin jutun perusteella käydäkin, mutta saan tunnetusti karaokesta allergiakohtauksen, migreenin, sekä pakottavan tarpeen etsiytyä jonnekin toisaalle. Itse ainakin pidin paikalla sijainneista Wanhasta Postista ja Henry's Pubista. Onneksi meitä on kaikkiin juniin ja pinkkeihin ratikoihin.

Sessio #8: Pubit ja muut olutravintolat: Szimpla Kert

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta, kuin rekkakuskit Teneriffalta. Turistirihkaman ja tax-free alkoholin kera? Karusti vai korullisesti? Siinäpä dilemma. Millainen olutravintola miellyttää? Pitäisikö esitellä jo olemassa oleva, vai visioida täydellistä?

Oh boy.
Tämä voisi olla niitä juttuja, joissa mindflow rullaisi ja lujaa. Ajaen pikatietä, nauttien pulloa..no halvinta mitä vaan, liikkuvalla terassilla pelti kii. Vaihtaen vaihteita, kuin Steve McQueen Bullit:ssa. Päätyen lopulta baarijakkaralla sivuluisussa tilanteeseen, joissa te tarvitsisitte happoa, kuin Titanicin kansitarjoilija jäitä lasiinsa. Eli ymmärrettävään konsensukseen. Mikä olisi harvinaista ottaen huomioon viime päivien poliittiset arpapelit. Ei tässä artikelissa ei uhkailla, eikä äänestetä tyhjää, vaikka välillä vähän poissa ollaankin.

Vaikka osa minusta pitäisikin ajatuksesta pubista, josta saisi kahta hyvää pertsaolutta tolpasta, Urkkia ja ESB:tä. Sellaista jossa saisi tuorepaahdettua tilakahvia, leivonnaisia ja sellaisia leipiä, joiden täyte on takapihan bbq:ssa muhinnut vuorokauden ja rasvattu tasaisin väliajoin talon salaisella maustesekoituksella. Sellaisesta jossa sisällä asuisi yhteisö, jossa ei olisi karaokea, mutta ajoittainen pubivisa poikisi seksivälinebingojen lisäksi satunnaiskulkijoita tupaansa ilman nyrkkitappeluita.

Kuitenkin oikeasti alussa pohjustamani käsittämättön sekamelska kaikkea sisältäisi aivan absrudin, juoppohulluuskohtausta kärsivän sisustussuunnittelijan näkemyksen kappaleesta "raunioilta rakkautta". Sielä olisi terassia, vesipiippuja, baaritiskejä, tinkimätöntä asennetta, sopiva valikoima cocktaileja, päätön, jumittava soundtrack, säkkituoleja, riippumattoja ja vissii sitä bisseäkin. Takapihalla voisi olla foodtruckien muodostama tori. Iha kreisii douppii vai kuis?

Silti se salaisissa fantasioissa onanoimani hullu mestariteos on oikeasti olemassa.
Tämä kippola on Budapesti juutalaiskorttelissa sijaitseva rauniobaari, pyhiinvaelluskohde ja ainoa kippola, joka sai minun suuni jatkuvasti virnistämään kierosta onnesta, ilahtumaan siitä että en ole yksin maailmassa visioideni kera ja vissiin juopumaankin?
Hän on: Szimpla Kert

Kuvien kertoessa asioista sanojani enemmän tarjoilen pääasiassa avopuolisoni ottamia kuvia, sillä itse keskityin siihen olennaiseen. 

 Kyllä tältä se näyttää. Likipitäen täydellisen ihastuttava baari, pubi, kippola, what ever.
Täydellinen mesta chillaila, pötkötellä, nauttia kylmää, turista, tanssia, bilettää, unohtaa surut, murheet ja nauttia pari katkeraa, hapanta, tai makeaa ympäristössä, jonka detaljit saavat vain virnistämään.
I really enjoyed every last drop of the magic.

Tolpast Apaa ja helteist gultuurimatgailua Raumal

Tiedättehän niitä hetkiä, kun taivaltaa pitkään auringossa miettien niitä lapsuuden pitkiä kuumia kesiä, alkaa usein janottamaan vietävästi. Helteinen iltapäivä kutsui nytkin vilvoittelemaan miellyttävälle keitaalle erämaassa. Paitsi, että erämaa oli muuttunut hyvin vaigia gielisegsi kyläksi. Fiksummat tökkäisivät neulan johonkin Arabian niemimaan kohdalle kartassa, mutta nyt oltiin kaukana Raumal ast.

Piti kysyä paikalliselta länsimaantietäjältä ja sahtikeisari Metsäjoelta neuvoa. Vaelsin sitten tähteä seuraten elokuiselle terassille.

Tai pikemminkin lähtöruudun kautta suoraan vankil.. Meinaan Old Copper's:iin. Tähän Rauman entiselle poliisiasemalle, joka on seissyt yli sadan vuoden ajan tähyilemässä milloin minkäkinlaisen kulkijain perään.

Kyseessä on ilmeisesti kylän ainoa baari, juottola ja vesireikä, jossa olisi jotakin paikallista tarjolla?

Kaapeissa näin miellyttävän paljon erilaisia pullotteita, mutta koska epäluuloni lukuisten panimoiden pullotuotteita kohtaan on hyvinkin suuri, päätin tietysti päätyä hanaan. Tolpasta Lindenin Apaa siis, NEIPA:n sijasta. Miksi? Se on ehkä jonkin Pilsin lisäksi mainio keino tsekata panimon perustekemisen taso. Toiseksi... Vaikkakin tyyli on erityisesti suurlähettiläs Lahtisen mieleen, etenkin mitä Tirran listoja olen tarkastellut, ja vaikka itse puhuin tämän suuntaisten ”ipojen” puolesta jo herran vuonna 2013(vai 14?) kenenkään käsittämättä, niin oma saturaatiopisteeni on toistaiseksi saavutettu.

No mitenkätä se apa maistui?


Kiitos kysymästä.. No eihän se apalta maistunut, mutta se oli pirun hyvä oluena.

Kaunis utuisen keltainen reilulla vaahtokukalla. Puhtaat lasit ja miellyttävä palvelu ymmärrettävästi suomeksi vauhditti tätä kokemusta. Tuoksusta päätellen todella tuoretta. Hyvät liki pellettimäiset humalat, tropiikkia ja sitrusta. Lievästi kuivaa keksiä ja reilusti purevat katkerot. Sellaista keskitäyteläistä ja suuta reilusti supistavaa. Ihanata.

Nyt kysytte, että mitenkä niin ei apaa? No olen sen verran old school, että suurin osa nykyään”apana” markkinoitava olut ei miusta sovi ihan tyyliin, jonka benchmark on edelleen se yksi Sierra Nevada Pale Ale. Se saattaa toki tuoreena maistua vahvemmin, mutta monet 65ebua ja 4,5% rungolla varustetut binekset ei komppaa sillä tasapainolla, jota imho tyylissään pitäisi.
Juotavuus, helppous ja se mallas katoaa kokonaan. IPA:t ja muut sitte erikseen, antaa mennä vaan ja räjäyttäkää minut sillä ihanalla käpyisällä metholisuudella. Työntäkää anukseeni sitä Citraa ja huuhdelkaa sieluni CCCC-humalien marssilla, vetopasuunoiden ja käyrätorvien tahdissa, mutta jättäkää apa ja amber vähän vähemmälle.

Oluenahan tää oli edelleen iha hito hyvää kamaa.
Suosittelen hanasta, kuin myös Old Copper'sia jos hoodeilla pyöritte, vaikkakin terden soundtrack kuullosti vieraillessa samalta mitä Amarillon, eli sitä "Etelä-Eurooppalaista rantabaarijumputusta". Olette varoitettuja, mut rohgest peremmäl, gyl sielt ain ygs nurgg sulgii löyty.