Alkon Jouluoluet '14: Slottskällans Tomte & Widmer Brrr

Kaksi Vahvaa Alea vastakkain tänään..

Tällä kertaa maistossa aloitellaan länsinaapurista saapuvan Slottskällansin panimon Tomtella. Tyylinä, valitettavasti, English Strong Ale. Tyyli, joka harvoin kolahtaa. Olisiko nyt se kerta? Hetken päästä selviää.

Slottskällans on yksi niistä harrastukseni alkuvaiheen panimoista, jonka tuotteet olivat kautta linjan varsin hyviä. Systembolaget reissuilla vieläpä pahuksen edullisia. Näistä kaikista tuotteista parhaiten on mieleeni jäänyt tietysti panimon Imperial Stout, jota viitisen vuotta takaperin sai alle 3,5€ hintaan valtion apteekista. Paljon on ehtinyt vettä virrata panimolaitteissa sen jälkeen. Tomten hinnaksi muodostui 5,29€/0,5l (10,58 €/l), eli ei ihan kauhean pahan hintaista.

Vahvuutta 6,4%, 22 ebua katkeroa ja 59ebc väriä. Perinteinen katsaus Alkon sivuille kertoo raaka-aineista seuraavaa:

Pilsner-, münich-, tummat karamellimaltaat ja suklaamaltaat. Northern Brewer -, Styrian Golding -, Hersbrucker- ja Amarillo-humalat, tähtianis.
Melkoinen kattaus. Ehkä eniten korvaan kalskahtaa ja silmään osuu tuo Amarillo ja tähtianis. Outo yhdistelmä, mutta jostakin syystä nämä oudot yhdistelmät joskus toimivat. Vaahtokarkkeja Stoutissakin toimii. Joten korkataanpa tämä tuotos ja käydään asiaan:
Lasiin kaatuu samean punaruskeaa olutta. Jättäen hatukseen hieman vaahtoa. Hieman Sahtimainen ulkonäöltään.
Tuoksussa aniksen havaitsee ensimmäisenä, ei hassumpaa. Piparkakkumausteita, karamellia ja yrttisyyttä. Ei perinteistä siirappista makeutta puisen humalan kera, hienoa. Lähes belgifiiliksiä lähentelee myös taustalla häilyvä kuivattu hedelmäisyys.
Maussa on mausteita ainakin. Anista, kanelia ja kardemummaa (vaikkei olekaan, kait). Makeahkoa maltaisuutta, vähän karamellia ja kuivaa hedelmää. Keveästi yrttistä humalaa ja vähän sitrusta. Tyylinsä nähden jopa melkoisen tasapainoinen makeus-katkeruus profiililtaan. Silti tässä on hieman ”sekasotkua” mukana.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut tämä Tomte. Kohtalaisen iisi juotavuus ja alkoholi piilossa.
Slottskällansilta vähän ristiriitainen tuotos. Tavallaan ihan kivasti juotava Strong Ale pienellä belgitwistillä. Vai kuitenkin jouluinen sekametelisoppa? Kyllä on Alkoon saatu nyt vaikeasti arvioitavia tuotteita. Tavallaan tykkää, tavallaan..ei aivan toimi. Maista ja tuomitse itse?
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 33/50p.

 --------------------------------------------------------------------------------------------------
Ja länsinaapurin tonttuoluen vastaparina toimii kauempaa lännestä saapuva Widmer Brothersin Brrr Seasonal Ale. Tyylinä tietysti American Strong Ale.
Widmerin veljekset Kurt ja Robert aloittivat oluen valmistuksen vuonna 1976. Tällöin Oregonin osavaltio laillisti oluenvalmistamisen kotona. Koska mieleistä juotavaa ei löytynyt aloittivat veljekset monen muun tavoin panemaan itse oluensa. Tänään panimo on yhdistynyt viiden muun panimon kanssa Craft Brew Alliance yhtiöksi (mm. Red Hook ja Kona Brewing). Tästä yhtiöstä muuten megakorporaatio Anheuser-Busch InBev omistaa kolmanneksen. Tämä tietysti takaa tuotteiden paremman saatavuuden, myös täällä.

Itse olen panimolta juonut parikin tuotetta, mutta kumpikaan ei ollut aivan tuore, joten tämä Brrr kiinnostaa tietysti kovasti. Pullolla on Alkossa hintaa 3,99 €/0,355l (11,24 €/l), eli ihan kohtalaisen hintainen tuote tämäkin. Numeroiden puolesta 7,2% alkoholia, 46ebua katkeruutta ja 39ebc väriä. Raaka-aineista mainitaan: Pale-, karamelli-, carapils- ja tummat suklaamaltaat, Alchemy-, Simcoe- ja Cascade-humalat. Alchemy on itselleni vieras lajike, joten pitihän se hakea. Kyseessä onkin panimolle julkaistu sekoitus, vähän kuten vaikkapa Falconer's Flight. Tässä on ilmeisesti Warrioria, Milleniumia ja vähän Horizonia. Selvä, maistamaan siis.

Ulkoisesti kaunis. Syvän punertavan ruskea. Vaahtoaa keskiasteisesti, joskaan ei kovin kestävän puoleinen.

Tuoksussa on tummaa karamellisuutta ja reippaasti pihkaista humalaisuutta, nokkonen tulee oudosti mieleen tuoksusta. Vähäisesti hedelmää. Simppeliä, melko perinteistä jenkkimeininkiä.

Makuun tullessa pihkainen mäntyisyys korostuu. Karamellista makeutta löytyy taustalta, joten tasapainoakin on. Vähäisesti sitrusta ja hedelmää. Pitkä, kuivahkon humalapellettinen jälkimaku.

Suutuntumaltaan tämäkin on kohtalaisen täyteläinen, kohtalaisesti juotava ja kohtalaisen hiilihappoinen.

Widmer Brothersilta tämä täyttää kyllä paikkansa jouluolutvalikoimissa ja mietinkin kovasti tämän parittamista joulupöydässä? Katkeruus leikkaisi kivasti peruna imellytyksen lävitse? Humalaprofiili ei ehkä aivan ole omaan suuhuni täydellisin, vaan hieman karkea. Kuitenkin kyseessä on varsin kelvollinen olut, myös tyylissään.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.