Kesäkauden avaus:Olvi IPA

Kesäkauden avaaminen on pyhä rituaali. Se tulee suorittaa ensimmäisenä vapaana kevätpäivänä. Heti kun linnut livertävät kilpaa rivitalon pensaissa, anoen pullan muruja evääkseen. Täällä terveystalebanit, kaupungin viisaat ja muut suuriruhtinaat ovat kieltäneet pienten iloisten ystävieni ruokkimisen. Minun vastaukseni tähän on Gandhimainen kansalaistottelemattomuus, joten saattaa olla että tähteet päiväkahvin nisuista katoavat parempiin nokkiin.
Lisäksi tähän tarvitaan ensimmäinen +10c kuulas päivä heti kun lumet ovat takapihalta sulaneet.
Varustukseen kuuluu tietysti ruosteinen pallogrilli, ei oma, vaan kaupungin. Vesipiippu, mieluiten n. 80Cm korkea egyptiläinen Khalil. Pesä täyteen viime kesänä haalittua, osittain makunsa menettänyttä tupakkaa, läppäri ja bisseä. 
Soittolistalle valitsen aina ajankohtaista, yhteiskunnalle naljailevaa musiikkia. Tänään Ultra Bra kertoo:" Ei kerta kaikkiaan tehdä mitään mitä keskustapuolue haluaa".
Yhdessä tämä kombinaatio saa paheksuvia katseita naapuruston perussuomalaisilta, jotka kulkevat kehdosta hautaan, työn, kodin, uskonnon ja isänmaan kautta läpät silmillään omassa mustavalkoisessa maailmassaan. Minun maailmani on kaunis, täynnä värejä, sävyjä ja linnunlaulua.
Kesä alkaa. Saan tanssia ja pogota yömyöhään kasteisella nurmikolla, katsella tähtiä, elää, rakastaa, ottaa rommipullosta huikkaa ja laulaa rakkaudesta, hyvyydestä ja tämän yhteisen planeettamme puolesta.
Palaan tripiltä tähän hetkeen. Sytytysneste juoksee pitkin hiiliä, vesipiippu on latingissa ja olut. Olut on kylmää, vaahtoavaa, enkä löydä sakkaa kieleni alta.
Olvin tuore IPA pysäytti ja aiheutti ilmestyessään suurta hämmennystä. ”Mitä v..a täällä tapahtuu” Nipistäkää minua. Miten Harkkojen, Halkojen ja Reinojen jälkeen voi tulla tällaista. Spekulaatio oli suurta, ihmetys suurempaa. Humalakattaus kuullosti syntisen hyvältä. Mosaic, Comet, Galaxy, Saphir, voisiko edes Olvi mokata tällä kombolla?

Nyt se vaahtoaa kauniisti, jälleen, edessäni.
Tuoksussa keveää hedelmäisyyttä, maltaisuutta ja kivasti käpyisän pellettistä humalaa. Sitrusta, vähän tropiikkia.
Maku alkaa.. hitto vie, käpyä ja pellettiä, kyllä juuri tästä pidän. Pihkaa, hyvin keveää maltaisuutta. Greippiä, vähän hedelmäisyyttä. Oikeastaan aika hyvin kohdallaan. Sopivat katkerot runkoon nähden.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohko juoda, pirteä.
Olvi.. Mitä sieltä tuleekaan? Kyllä nyt on pyyhitty pöytää Haloilla ja Reinoilla. Aivan upea aluevaltaus, joka luo uskoa tulevaan, mutta siltikin... nipistäkää minua, en usko tätä. Tai jos tämä oli unta, niin älkää herättäkö, vaan pitäkää toisistanne huolta, minä kyllä pidän tästä.

Olutkulttuurini muutos

Vuodet vierivät ja asiat muuttuvat. Se mikä oli ennen pientä, oudoksuttua ja hifiä onkin nyt hyväksyttyä, mainstreamia ja tavallista. Puhun tietenkin olutkulttuurin murroksesta. Vanhat parrat nauravat nyt partaansa: "Mitä se julppi mistään tietää" Niin jääkään vain sinne omiin juoksuhautoihinne huutelemaan. Kenties en tiedä mistään mitään, mutta se mitä näen, tunnen ja itse koen onkin nyt käsittelyssä. En aio kertoa 90-luvun murroksesta, en keskioluen vapautuksesta, vaan 2000-luvun lopusta tietenkin. En ole tietokirjailija, joten en halua tarkastella historiaa, vaan elävää elämää.  Ysäri edusti minulle lapsuutta, Eurodancea, parhaita piirrossarjoja (toki myös 80-lukukin), legoja, supersoakeria ja monia muita kadonneita asioita, joita nostalgisoin mielelläni. En kuitenkaan nähnyt pienpanimobuumia, koska sitä ei minun maailmassani ollut. Oli vain Lahtelaista, Lapparia, Olvia ja Lonkeroa.

Ensirakkauteni maitokaupassa

Tämä nyt käsillä oleva murros on edennyt huimaa vauhtia. Aloitan menneestä.
Helpoiten tämän käsittää katsomalla lähimarketin hyllyä. Aloitellessani harrastusta lähikauppani kiintoisimmat oluet olivat Budvar, Urquell ja Murphys. Laitilan Kukkoakin oli hyllyssä edustamassa pientä, mutta muista ei puhettakaan. Salkkukauppa kävi, ilman Pirkkaa, Euroshopperia ja Rainbow:ta. Alkosta sai sitten mitä vain. Tai siltä se aloittelijasta silloin tuntui. Sierra Nevadaa, Schlenkerlan Märzeniä ja Bräuweissea alle kolmen euron, Rochefort oli kallis reilulla neljällä eurollaan, joten jouduin pitkään pohtimaan: " Voisiko se olla sen arvoista".
Sitten tulivat mm. Nönnön IPA, joka taisi kustantaa alle vitosen, samoin Slottskällansin Imperial Stout n. 3€. Kaikkea piti kokeilla ja oppia.

Se IPA joka muutti maailman?

Hintataso oli siedettävä silloin. Muistan aloitellessa, että kaveripiiristäni ei kukaan tajunnut mitään, vaikka kuinka halusin hehkuttaa näitä hienoja tuotteita. Se oli ultimaattia hipsteröintiä ennen koko käsitteen siirtymistä Suomeen. Hitaasti ajat muuttuivat. Nokia toi Elowehnän kauppoihin ja maailma koki järistyksen. Weisseä tölkissä ja ruokakaupassa!

Lisää kuvateksti

Panimot alkoivat hitaasti investoimaan enemmän ja laajenemaan. Saimaa puski Marsalkkaa jokaiseen hyllyyn, Nokia laukaisi LuomuPilsin, Suomenlinna laajeni Vantaalle ja sitäkin alkoi hitaasti näkyä kauppojen hyllyillä. Laitilalta saapui Kukko Ale, Kievari sarjan Humalainen oli melkoinen humalapommi jo silloin. Huvila siirtyi Malmgårdiin ja Dinkeliä, sekä Blondea saapui kauppoihin. Isoista Sinebrychoff alkoi julkaista vuosioluitaan ja omia erikoisuuksiaan, kuten Korpisavua. Ja nyt Olvi räväytti IPA:lla.
Pian en ollut yksin ajatusteni kanssa. Kaverien Koffien rinnalle alkoi tulla Brewdogia, Hoegaardenia ja Franziskaneria.
Kotiolut rintamakin vaikutti aluksi Suomessa hyvin pienen piirin virittelyltä. Tavaraa sai lähinnä ulkomailta tilaamalla jos kruunun kurssi vain oli suosiollinen. Hitaasti tämäkin puoli on kasvanut melkoisesti. Moni, tai lähes jokainen pienpanija on kuitenkin tältä pohjalta enempi/vähempi ponnistanut.
Olutfestivaalienkin taso kasvoi vuosien varrella, niin laadultaan, kuin määrältään.

Koko harrastus muuttui naureskellusta yleisesti hyväksytyksi.
Kehitys jatkui tiukkana nousujohteena. Muflonia ruokakaupoissa, Nokian 66, Rekolan avaus oli ehkäpä vahvin alkusoitto nykyiselle buumille. Pian maan pienpanimoiden määrä kasvoi vauhdilla nykyisiin mittasuhteisiinsa. Kuin sieniä syyssateella. Tätä on ollut ilo katsella, sekä osaltani myötävaikuttaa.
Nyt tuntuu hassulta käydä ravintoloissa katselemassa miten Karjalan sijaan ihmiset uskaltavat tilata muutakin. Isot ovat helisemässä kaikkialla. Humalahakuisuus on muuttunut ja varsinkin IPA:sta on tullut järjettömän suuri tekijä tyyleissä. Ruokakauppojen taso on jo sillä tasolla, että nyt sieltä löytyy muutakin, kuin kymmenen erilaista, mutta samanlaista vaaleaa lageria.

Koffin valtaukset eivät aina osuneet kohdalleen

Silti tätä touhua katsellessa sitä kysyy itseltään: "Onko tämä vain hetken huumaa, vai pysyvä trendi". Kaatuuko korttitalo, kuin 90-luvun lopulla? Miten suuret vastaavat huutoon? Missä menee humalahakuisuuden rajat? Nouseeko mikään IPA:n ohi? Koska Suomi nousee muiden pohjoismaiden tasolle?  Koska hapanolut buumi saapuu Suomeen? Kokeeko sahti vielä uuden vahvemman renessanssin? Mitä olutta juomme kymmenen vuoden päästä? Onko 4,7% rajaa silloin?
Elämme hyvin kiintoisia aikoja.

Sandels Dark, parasta ennen

1.4 - sanaketjuvirus

Hyvää juhannusta arvoisa olut.

Tänään on mursut liikkeellä pitkin käytäviä ja huvittavia ovat heidän juomansa kuumissa koloissa.
Blogiin näkyi saapuvan yksi puolen hehtaarin metsän silli. Hän naurahti tutulla äänellään, että mitäs juomaa nyt olikaan tarkoitus dokata? Kunnes käytetty lasi putosi puusta. Sen reunalla makasi ampiainen, jonka oli tarkoitus maistella Kari Salmelaista ja Neiti B:tä matkalla aina Pihtiputaalle asti. Kari tästä rietastuneena totesi: Soittakaapas meille "Kuinka saisi rikki kookospähkinän". Niinpä Neiti B kävi erotiikkaliikkeessä ostamassa puhallettavan M.A Nummisen ja hanurin, joilla hyväillä Herra X:n nallea. "Tämäpä on vallan psykedeelistä touhua" ampiainen humaltuneena totesi itselleen.
Dokaamisesta tulisi tulla kaunis, kuin yön Jussi Hakulinen oli 80-luvulla mahtavassa permiksessään. Se vuosikymmen näytti pastellisävyisiltä nalleilta, joilla piti olla lasit täynnä tuhtia Vaakunaa.
Iloinen ja siloinen oli Vaakunan Fransmanni ravintolan keittiömestari, kun pihviä norpan ruhosta katsellen kauli. Tämä operaatio ei ollut hyvä menestys ravintolan vihervasemmiston mielestä, koska norpat ilman elämää maistuvat sukupuuton partaalla olevalta viherpippurilta. Niinpä viherpippuri päätti jäädä nostamaan syytettä keittiömestaria ja Fransmannia vastaan, jolloin sukupuolisyrjintä kasvoi seksuaaliseksi häirinnäksi koko norppa populaatiota koskien. Norpat eivät halunneet nähdä Apulantaa viherpippurien Saimaalla. Asianajajaksi kaivettiin suosta itse Matti Airaksinen ja tuomioistuin karkasi Kauniaisiin kuulematta timanttista jyystöä. Samaan aikaan Vaakuna olisi halunnut tanssia eurodancea ilman villasukkia ja lihakirvestä. Olutvalikoima oli Justin Bieberin auton takapaksissa turvassa Kanadalta ja Fransmannilta. Valikoimissa olisi ollut suukapula, muttei budia ja Unto Monosta. Kukkien kastelu ei kannata puolen hehtaarin metsässä ilman Jaska Jokusen onnea. Tänä yönä blogi sulaa laavassa, jossa poltetaan napakympin Kaitsua ja keittiömestareita ilman rakkautta, kuravettä ja Fazerin sinistä.  

Olutarvioissa: Nokian Keisari 2nd Avenue

 Iltaa. Tänään vaihteeksi maitokaupan uutuuksia. Nokian 2nd Avenue saapui viimein seudun kauppoihin ja tämän kautta tietysti tänne virtuaalitodellisuuden syövereihin.

 American Lager nimi tuo ensimmäisenä mieleen tietysti Budin, Millerin, Coorsin ja kumppanit. En kuitenkaan usko, että tätä kategoriaa on Nokialla lähdetty hakemaan, koska siinä eivät onnistu edes kotimaan suuretkaan panimot, onneksi. Vaatii meinaan melkoista taitoa saada oluesta niin mauton. 

Asiaan. Tyylinä kaiketi virallisesti Wieniläistyylinen Lager/Amber Lager. Monta nimeä samalle asialle. Yleensä tällä tarkoitetaan mallasvetoista, keksistä ja vähän karamellista lageria meripihkan värisenä tietysti. Nokialla on mallaspohjana käytetty pilsiä ja karkkimallasta. Humalina saksalaisvetoisesti Magnumia, Perleä ja "sesongin humalia". Mikä tuntuu hassulta, kenties jopa ovelalta vedolta. Tuleeko jatkossa siis erilaisia versioita 2nd Avenuesta? Pääsevätkö reittarit kilpailemaan ja kirjailemaan parhaita vuosikertoja tästä? Vain tähdet kertovat. Mennäänpä asiaan ja annetaan sopulin aivastaa.

2nd Avenue valuu lasiini kauniin kuparinoranssina jättäen päälleen komean ja yllättävän kestävän vaahtolakin.

Maltaisuus tuoksuu selvästi. Leipää, vähäisesti pähkinää mukana. Kevyttä kukkaisuutta, yrttejä ja toffeeta. Hyvin perinteistä, ehkä vähän varovaista linjaa havaittavissa.

Juodessa maltaisuus osoittautuu lähes brittiläishenkiseksi. Pähkinää, vähän karamellia ja viljaisuutta. Päälle..saapuu, muttei vyöry, keveää ruohoista humalaa hyvin kevyellä sitrusvivahteella. Keveät katkerot lopussa.

Suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen. Helposti juotava perusolut.

Nokialta jälleen yksi perushyvä lager. Ei mitän superihmeellistä, mutta kyllä minulle aina uusi maistuva käyttöolut kelpaa, vaikka kuinka toivoisi tiukkaa aromihumala lastausta tähän. Nimittäin mieluummin ostan tällaista tähän hintaan: mökille, kaverille illan aloitteluun, ruuan kera, ruokaa laittaessa, tms. Kuin sen 12€/l pullon taivalten takaa Alkosta, jotain marginaalisesti parempaa.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 11-> Yhteensä: 30/50p.

Erään lauantain olut satoa

 Eräänä lauantaina kaksi juovoa lähti ravintolaan juomaan niitä vattumaisen kalliita juomia yhdestä pullosta kahdella pillillä. Ravintolana toimi tietysti vanha olohuoneeni Old Tom, jossa en valitettavasti ole ehtinyt käydä aivan niin usein viimeisen puolen vuoden aikana kuin haluaisin. Aluksi ajattelin tehdä tästä Ardemaisen bloggauksellisen ilotulituksen, mutta enhän minä laiskana jaksa.
Tässä kyseisen lauantain kuva satoa ja jotain lyhyttä kommenttia, sen mukaan mitä harakanvarpaistani saan selvää.

 Hornbeer Dryhop. Lager on lastattu..Amarillolla. Todella raikas, freesi ja reilusti..no Amarilloinen lager. Hedelmää, sitrusta ja greippiä. Tätä sixpackiin kesäisen ruohonleikkuun päälle, siis jokaisellahan on päältä ajettava leikkuri, vaikka piha olisikin postimerkin kotoinen rivaripiha?

Seuraavaksi lasiin valikoitui ainakin RateBeerissä kovaksi rankattu Lagunitas Little Sumpin. Persikkaa, taikinaista maltaisuutta ja jännä paahtoleipäinen yleisfiilis. Veikattiin ettei ollut kovin tuoretta, mutta emme saaneet pullon kaulan hieroglyfeistä selvää ilman Rosettan kiveä. Ei vakuuttanut tällä erää turhan mallasvetoisena IPA:na.

 Tässä kohtaa päätimme hypätä kotimaiseen tuotteeseen. Bryggeri Helsingin varsin hauskasti nimetty Supernova DIPA. Mietimme jäikö taannoisesta Syysmyrsky DIPA:sta jotakin ajatuksia ja intoa panimolle? Makeaa hedelmää, karamellia, mutta myös reilusti pihkaiset katkerot. Lopputulos jää vähän yksioikoiseksi, joskin katkeruus on kohdallaan.

Seuraavaksi korkkailtiin varsin harvinaista tavaraa tyyliltään. En ihan äkkiä muista, mutta nyt saattaa olla Berliner Weissen ensiesiintyminen Kouvolassa? Hankalasti nimetty tämä Freigeistin Köpenickiade. Jää miettimään pystyykö tätä sanomaan pitkän ja kostean ravintolaillan päätteeksi? Tuoksuu.. Väljähtäneelle Karjalalle, melkein olisi halunnut sitä viereen, mutta nyt jäi. Maitohappoinen, aavistuksen mausteisen sitruksinen ja kirpeähkö. Klassikko? Tuskin, mutta kuriositeettiarvoa on kyllä mukana.

Sebastian Sauer (Freigeist) on kyllä nyt ollut nimensä mukaisesti lähes Sour. Abraxxxas on myös varsin kuriositeettia. Lichtenhainer on siis kuin..savumaltainen versio Berliner Weissestä. Tässä on kyllä kivasti keveää savuisutta, joka tosin tuntuu happamuuden kanssa varsin oudolta yhdistelmältä. Kinkkua, kuivaa happamuutta ja vähän sitruksista kirpeyttä. Omalaatuinen tuote, josta en ole aivan varma pidänkö vai en, jotenkin pervo, eli varmaan pidän..Vähän ainakin.

Illan viimeisenä päätin juoda Sambrooksin Battersea IPA:n. En tiedä johtuuko pelkästään tuoreudesta, mutta viime aikoina hyvin monet Brittipanimoiden IPA:t ovat olleet niitä kaikkein onnistuneimpia. Sokerina pohjalla tietysti Kernelin Citra IPA.
Tämä taas.. noh. Keveää hedelmäisyyttä, keksistä maltaisuutta ja persikkaa. Vähän pihkaisuutta mukana. Ei hassumpi, mutta ei mikään lottovoitto. 

Saunaoluena: Aecht Schlenkerla Fastenbier

Tänään laitetaan pitkästä, pitkästä aikaa videota tuuttiin. Nauttikaa, kärsikää, katsokaa, tai älkää katsoko. Savolaisittain siis; vastuu siirtyy klikkaajalle.

Fiilistelyissä: Maku/Stapa/Ruosniemi @ Alkon pienpanimotuotteet '15

Hyvää iltaa.

Tänään viikonlopun hitaasti häämöttäessä usvana taivaanrannassa ja talven kääntyessä ehtoo puolelle on aika korkata jotakin siitä muistuttavaa. Ei kevät ja pääsiäinen ovat vasta hitaasti tulossa, valumassa, kuin sade huopakatolta luoksemme. Auringon ja lämmön saattelemina hitaasti, aivan liian hitaasti. 
Talven päättymisen kunniaksi ja ennen kuin jäät soittelevat merellä murtumisen sinfoniaa juodaan tänään jotakin mustaa, synkkää ja pimeää. Edes hetken. 

Lasiin päätyvät tietysti Alkon pienpanimovalikoimista kolme vahvaa ja tummaa. Yksi stadilainen häiskä, suoraan assan yöstä. Kertoo olevansa suomalainen, mutta omaa sukujuurensa jostain vähän muualta. Vahva jässikkä kuitenkin.
Toinen on junantuoma. Tuoksuu vielä savulle ja omaa edelleen hieman maalaiskuntalaisia piirteitä. Joidenkin puheiden mukaan sekaan on tehdessä lipsahtanut vähän karjalaista henkeä.
Kolmas tippus jostai Turuun suunnast, vai oliks tää Porin kulmia, Ei raumaa ainakaan (huutaa Pori kilpaa ja kirjoittaa kaupungin pienellä toki). Kehäkolmosen ulkopuolelt ainakin toteavat muut, joten hey, mitä välii. Kuitenkin tämä arvokas entinen Insinööri, nykyinen eläkevöityvä Vuorineuvos kertoo kyllä omaavansa myös Espoolaista asennetta ja jakavan "Tämä on elämäni onnellisin päivä" meemejä mielellään.
Asiaan, korkit pois ja hatut päästä.

Stadin Imperial Porter

Lähes musta, heikosti vaahtoaa.
Reilua paahteisuutta kehissä. Vahvaa mustaa kahvia ja nuotionpohjaa. Mäntyä, havuja ja pihkaa piisaa. Reipasta, korostaa paahdetta. Greippistä hedelmää, vähän tupakkaa mukana. Pitkä jälkimaku. Etäisesti muistuttaa vähän Siperiaa, mutta ei aivan yllä tasolle. Vahva, ryhdikäs, muttei aivan oman makuuni ollen hmmm.. turhan jäykkä?

Maku Savu Porter

Tummanruskea. Ok-vaahto.

Savua toki. Ei aivan savukinkkua, vaan enemmän rehellistä tervaisuutta ja nuotiota.

Kepeä paahde leikii kielellä hennon lakritsaisuuden kera. Pehmeää maltaisuutta, kevyesti makeutta mukana. 
Miellyttävä tasapaino ja matalat hiilihapot tukevat abv:ta runsaampaa runkoisuutta.Mukava porter savuineen kevyemmäksi yömyssyksi.

Ruosniemen Vuorineuvos

Musta, kohtalaisen hyvä vaahto.

Makeahkoa lakritsaa, kaakaota ja hieman paahdetta mukana. Keksiä, hedelmäisyyttä ja kevyesti havuista humalaa.

Melko täyteläinen ja lakritsavetoinen keitos. Tavallaan miellyttää, tavallaan..ääh, eihän tässä tyylin kärkeä hätyytellä tietenkään. 



Loppuun purskuttelut:

Kolme hyvin erilaista olutta. Stadi saapuu isolla asenteella. Monipuolinen, silti suoraviivainen. Maku ehkäpä jopa joukon miellyttävin tasapainoisuudellaan, vaikka jääkin rungossa muiden jalkoihin tietenkin. Ruosniemi on joukon vaikein. Nimensä mukainen leppoisa herrasmies, joka kaipaisi annoksen Stadin hanun särmää itseensä. 
Silti hienoja oluita, hienoja oluita ja maistuvia sellaisia.