Eräänä lauantaina kaksi juovoa lähti ravintolaan juomaan niitä vattumaisen kalliita juomia yhdestä pullosta kahdella pillillä. Ravintolana toimi tietysti vanha olohuoneeni Old Tom, jossa en valitettavasti ole ehtinyt käydä aivan niin usein viimeisen puolen vuoden aikana kuin haluaisin. Aluksi ajattelin tehdä tästä Ardemaisen bloggauksellisen ilotulituksen, mutta enhän minä laiskana jaksa.
Tässä kyseisen lauantain kuva satoa ja jotain lyhyttä kommenttia, sen mukaan mitä harakanvarpaistani saan selvää.
Hornbeer Dryhop. Lager on lastattu..Amarillolla. Todella raikas, freesi ja reilusti..no Amarilloinen lager. Hedelmää, sitrusta ja greippiä. Tätä sixpackiin kesäisen ruohonleikkuun päälle, siis jokaisellahan on päältä ajettava leikkuri, vaikka piha olisikin postimerkin kotoinen rivaripiha?
Seuraavaksi lasiin valikoitui ainakin RateBeerissä kovaksi rankattu Lagunitas Little Sumpin. Persikkaa, taikinaista maltaisuutta ja jännä paahtoleipäinen yleisfiilis. Veikattiin ettei ollut kovin tuoretta, mutta emme saaneet pullon kaulan hieroglyfeistä selvää ilman Rosettan kiveä. Ei vakuuttanut tällä erää turhan mallasvetoisena IPA:na.
Tässä kohtaa päätimme hypätä kotimaiseen tuotteeseen. Bryggeri Helsingin varsin hauskasti nimetty Supernova DIPA. Mietimme jäikö taannoisesta Syysmyrsky DIPA:sta jotakin ajatuksia ja intoa panimolle? Makeaa hedelmää, karamellia, mutta myös reilusti pihkaiset katkerot. Lopputulos jää vähän yksioikoiseksi, joskin katkeruus on kohdallaan.
Seuraavaksi korkkailtiin varsin harvinaista tavaraa tyyliltään. En ihan äkkiä muista, mutta nyt saattaa olla Berliner Weissen ensiesiintyminen Kouvolassa? Hankalasti nimetty tämä Freigeistin Köpenickiade. Jää miettimään pystyykö tätä sanomaan pitkän ja kostean ravintolaillan päätteeksi? Tuoksuu.. Väljähtäneelle Karjalalle, melkein olisi halunnut sitä viereen, mutta nyt jäi. Maitohappoinen, aavistuksen mausteisen sitruksinen ja kirpeähkö. Klassikko? Tuskin, mutta kuriositeettiarvoa on kyllä mukana.
Sebastian Sauer (Freigeist) on kyllä nyt ollut nimensä mukaisesti lähes Sour. Abraxxxas on myös varsin kuriositeettia. Lichtenhainer on siis kuin..savumaltainen versio Berliner Weissestä. Tässä on kyllä kivasti keveää savuisutta, joka tosin tuntuu happamuuden kanssa varsin oudolta yhdistelmältä. Kinkkua, kuivaa happamuutta ja vähän sitruksista kirpeyttä. Omalaatuinen tuote, josta en ole aivan varma pidänkö vai en, jotenkin pervo, eli varmaan pidän..Vähän ainakin.
Illan viimeisenä päätin juoda Sambrooksin Battersea IPA:n. En tiedä johtuuko pelkästään tuoreudesta, mutta viime aikoina hyvin monet Brittipanimoiden IPA:t ovat olleet niitä kaikkein onnistuneimpia. Sokerina pohjalla tietysti Kernelin Citra IPA.
Tämä taas.. noh. Keveää hedelmäisyyttä, keksistä maltaisuutta ja persikkaa. Vähän pihkaisuutta mukana. Ei hassumpi, mutta ei mikään lottovoitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti