Pääsiäisoluet testissä 1: Nögne Ö God Påske 2012

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö God Påske 2012, Belgityylinen Ale, Norja
Mistä: Alko
Hinta: n. 6,34€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkerot: 30ebu, väri: 35ebc.
Nippelitietoa: "Nøgne Ø:n panimon perustivat Gunnar Wiig ja Kjetil Jikiun vuonna 2002. Gunnar ja Kjetil olivat intohimoisia kotioluidenpanijoita, joiden mielestä Norjasta ei saanut kunnon olutta. Niinpä he päättivät perustaa oman panimonsa.". Humalapuolelta tähän keittoon on eksynyt: Saaz, Chinook ja Cascade.

...Löysin Pääsiäissaaret Tyyneltämereltä.. Pääsiäinen saapuu ja Alkon hyllyt on lastattu oluella. Tänään aloitamme turneen Norjasta, jossa Nögnen pojat ovat viritelleet keittovehkeitä tätä varten jo vuosi takaperin. Hinta on Alkomaisen kova, mutta jos minun kukkarostani löytyy väärän viitosen ohella muutama lantti tätäkin varten, niin miksi ei sinultakin arvon lukija? Toisaalta, ehkä tulisi arvioida, kannattaako niitä euroja sijoittaa pääsiäisenä Norjaan, vai jonnekin muualle? Toisaalta muistetaan sekin, että Nögnet ovat kalliita oluita kaikialla muutenkin ja panimolta harvemmin tulee varsinaisesti huonoa tavaraa ulos. Kohtaako hinta siis laadun, ottakaamme lasi kauniiseen käteen ja korkataanpa tämä.

Ulkoisesti sameahkon oranssinpunertavaa, meripihkan väristä olutta. Vaahtoaa ihan mainiosti ja vaahto kestää enempi vähempi oluen päällä.
Tuoksussa on päällimäisenä yhdistelmä hiivaisuutta ja mäntyä. Yrttistä mausteisuutta ja hiven likaista hedelmäisyyttä. Leipäisen makeahkoa maltaisuutta mukana. Ei hullumpi tuoksu, taas kerran on jenkkihumalaa sotkettu belgihiivan sekaan. Mallaspohjana kuulemma Müncheniä ja vehnää.
Maku onkin monimuotoista sekametelisoppaa. Leipäisä maltaisuus yhdistyy hiivaisuuteen, häivä vehnää ja yrttisyyttä. Mäntysuopaa, puumaista humalaa, hiven mausteita ja karamellia. Jälkimaku hivenen tuhkainen, katkero näykkii hellästi. Ei hassumpi, mutta aivan ei osu kohdalleen. Yhtä aikaa simppeli ja silti monimuotoinen.
Suutuntumaltaan keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välillä. Hiilihappoja on sopivasti, juotavuus kelvolla tasolla.
Nögnen pääsiäissoppaa ei ihan kyöpelinvuorella ole keitetty. Aavistuksen sellainen vedenjakaja olut, tavallaan tykkää ja tavallaan tökkii. Voisin harkita uusintaa, jos eksyy poistomyyntiin halvempaan hintaan.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50 

Juomatestissä: Garage Hard Lemonade

Juoman speksit:

Mikä: Garage Hard Lemonade, Alcopop, USA
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%.
Nippelitietoa: Sinebrychoffin maahantuoma kova limonaadi. Käymisteitse valmistettu, lähinnä lonkeroa ja breezereitä muistuttava juoma.

Aprillipäivän kunniaksi lasissa tuoretta kurav..siis alcopoppia. Kyseessä ei kuitenkaan ole pila, vaan maitokaupasta sattumalta vastaan tullut tölkki. Hard Lemonadehan on rapakon takana vanha tuote ja muistuttaa lähinnä kotoista lonkeroa. Erikoista tässä "limussa" oli, että tarjosin tätä myös naisväelle, mutta ei maistunut. Muistutti kuulema liikaa simaa, joten pysyköön breezereissään.
Entä omalla kohdallani? Laitetaanpa testiin.

Ulkoisesti muistuttaa lonkeroa harmaalla värillään, ei vaahtoa luonnollisesti.
Tuoksussa simaisuutta, sitrusta ja sellaista kiljumaista etanolia, jota näissä käymisteitse valmistetuissa myrkyissä piilee. Hiven happamuutta taustalla.
Maussa lonkeroon verrattuna enempi kirpeämpää ja happamampaa sitruunaisuutta, joskin sokerista makeutta on sen verran mukana, että voisi käyttää termiä sweet&sour. Maussa kiljumaisuus on jo siedettävällä tasolla. Simaisuutta ja hiven hedelmäisyyttä. Alkoholi ei maistu lävitse, jälkimaku on miedon sitruksinen. Ei sinänsä hassumman makuinen vaihtoehto.
Suutuntuma on keveä ja hivenen kirpeän happamahko. Simppeliä juotavaa.
Ylipäätään jos pitäisi valita tämän ja käymisteitse valmistetun lonkeron väliltä, joisin mieluummin tätä. Kuitenkin, jos vastaavan makuista janojuomaa haluan, valinta osuisi ehdottomasti Lidlin puolelta 0,7€ hintaan saatavaan Grafenwalderin Shandyyn.

Olutarvioissa: Lapin Kulta Arctic Malt Pils & Dark Lager

Tänään bloggari laittaa kropan peliin ja maistaa puolestanne Hartwallin uudet Arctic Maltit. Pahat kielet ovat puhuneet pilsin olevan spekseiltään samaa, kuin taannoinen 1836 Gourmet valkoinen. Itse en nyt numeroihin tuijottele, vaan hörpään puolet tästä kylmästi suoraan tölkistä, kuten suurin osa näitä ostavista kuluttajista todennäköisesti tekee. Puolet tuopista, kuten suurin osta harrastajista tekee. Olut on kuitenkin hauska asia ja tämä seikka tuppaa minultakin toisinaan unohtumaan.

 Oluen speksit:

Mikä:   Lapin Kulta Arctic Malt Pils, Vaalea Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,65€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerot: 25ebu ja väri: 9ebc.
Nippelitietoa: Hartwallin uusi täysmallas olut Lapin Kulta brändin alla. Tölkin pohjalla olevan koodin avulla voi tarkistaa mistäpäin juuri sinun oluesi mallas on peräisin.

Aloitetaanpa Pilsin puolelta. Hartwall kertoo oluesta seuraavasti: "Lapin Kulta Arctic Malt on 100%:sesti kotimaisesta, lähellä viljellystä ohrasta valmistettu olut. Ohra olueen tulee tutulta nimetyltä sopimusviljelijältä ja vesi puhtaasta pohjavedestä. Näistä parhaista pohjoisen luonnon raaka-aineista syntyy ainutlaatuinen maku - maku jolla on juuret.
Lapin Kulta Arctic Malt Pils -oluen tuoksu on raikas ja siinä on havaittavissa humalan aromi. Maussa on täysmaltaisuuden tuomaa tukevuutta ja pehmeyttä."

Ulkoisesti kyseessä on haalean kullankeltainen olut. Vaahtoaa aluksi ihan kivasti, mutta vaahto häviää lähes kaataessa, mikä on aina suuri miinus.
Tuoksussa viljaisaa maltaisuutta, vihanneksia ja pahvia. Hyvin hento ruohoisa humalointi. Hieman maissia taustalla, muutoin neutraali ja lähes hajuton tapaus.
Maku on, vähemmän yllättäen, niin tölkistä kuin tuopistakin identtinen, joten tämäkin myytti on murrettu (oikeasti eroja voisi olla, jos aromeja olisi jopa havaittavasti..).
No kuitenkin, kevyesti leipäistä maltaisuutta, tähkäisää viljaa. Hieman vihanneksia ja hiven ruohoa. Pahuksen mauton tämä on ja sana pils nimessä tekee hallaa ko. tyylille.
Suutuntuma on kevyt, hiilihappoinen ja todella helposti juotavissa, joskin ensimmäisen 2dl jälkeen en halua juoda koko tölkkiä.
Arctic Malt Pils, tuttua kotimaista "bulkkia" uusissa vaatteissa. Ruuan kanssa ja saunakaljana ihan juomakelpoinen.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 3, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 4, Suutuntuma(1-5): 1, Yleisvaikutelma(1-20): 7 -> Yhteensä: 17/50 

Oluen speksit:

Mikä:   Lapin Kulta Arctic Malt Dark Lager, Wieniläistyylinen Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,65€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerot: 16ebu ja väri: 40ebc.
Nippelitietoa: Hartwallin uusi täysmallas olut Lapin Kulta brändin alla. Tölkin pohjalla olevan koodin avulla voi tarkistaa mistäpäin juuri sinun oluesi mallas on peräisin.

Seuraavaksi vuorossa tummempi versio. Wieniläistyylistä lageria, eli ei "ihan tummaa", vaan ruskeahkoa olutta. Positiivisena seikkana tässä on todettava, ettei väriä e150 näy, vaan värin olisi tultava maltaasta. Maistetaanpa.

Ulkoisesti vaalean ruskeahkoa olutta, sama homma vaahdon kanssa, eli katoaa hetkessä.
Tuoksupolitiikassa hiven viljaista maltaisuutta ja keksinen häivähdys paahdetta.
Maultaan leipäisen maltaisehko, aavistus karamellisuutta ja keksiä. Kuivahko, lopussa keveästi humalaa.
Suutuntumaltaan keveähkö, melko hiilihappoinen ja myöskin todella helposti juotava.
Eipä tämä tummempikaan versio pahemmin iske, ruokajuomaksi tämä menee, mutta muuten en löydä tälle käyttöä.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 4, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 4, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 8 -> Yhteensä: 21/50   

Loppukaneetti:
Markkinaosaston onanointi räjähti hyllyille, mutta itse tuote on sitä samaa kotimaista lageria niille, jotka salaa haluavat juoda maustettua alkoholipitoista kivennäisvettä. Minä en vaan ymmärrä miten on taloudellisesti järkevää tehdä lähes samanlaisia "uusia" tuotteita, joiden erot ovat sellaisella vivahde tasolla, etten usko edes 10k kerhon himo reittaajienkaan löytävän näistä kunnollisia nyanssi eroja.
Ennustan näidenkin poistuvan vuoden parin sisään ja korvautuvan uusilla, samanlaisilla oluilla. Samalla hinnalla saa kuitenkin maitokaupastakin parempaa, esimerkkeinä vaikkapa Nokian Keisarin Elowehnä ja Luomupils, Laitilan Kievari Humalainen. Ulkolaisista vaikkapa Pilsner Urquell ja Murphy's Irish Stout. Alkosta toki puhumattakaan.
Hartwall, maailma muuttuu, joten: Get a grip.

Viskitestissä: Arran 10y, Laphroaig Quarter Cask ja Lagavulin 16y

Koska aina ei jaksa blogata olutarvioita päätin kääntyä toisen mallasjuoman puoleen. Uisge beatha, elämän vesi myy kuulemma tällä hetkellä hyvin, skottiviski etenkin. Viskin suhteen myönnän olevani aloittelijan asemassa, erilaisia viskejä on tullut kokeiltua kaiketi joitakin kymmeniä. Näistä parhaiten mieleen ovat jäänneet kenties: Rob Roy; käyttöblendi ja talousviski, Jameson; lähtöpiste, Laphroaig 10; "se" viski joka sai syttymään näille juomille, Port Ellen 80-luvulta; Kiintoisa kun ottaa huomioon iän ja sen, ettei tislaamoa ole enään.
Viski on itselleni yleensä loppuillan yömyssy, mutta nyt laitan kaapissa olevat tuoreehkot viskit rinnakain testiin.
Aloitetaanpa Arranin suunnasta.

Isle of Arran on pieni saari meressä, asukkaita vain reilu 5000. Arranin 10 vuotiaan single maltin tuoksussa on maltaisuutta, häivähdys savua ja hieman keksistä makeutta. Mukana on hento hedelmäinen sävy.
Mausta tulee ensimmäisenä mieleen pullataikina. Hiven makeutta, pistävää alkoholia ja hedelmäisyyttä. Savua hiven ja päälle aavistus vaniljaa. Yksinkertainen perusviski. Mielestäni kaipaisi pidempää aikaa tynnyrissä saadakseen hivenen monimuotoisempaa makua. Jotenkin sellainen fiilis, että monet halvemmat, jopa blendit yltävät samalle tasolle. Kouluarvosanana: 7+

Seuraavaksi vuoroon saapuu Laphroaig Quarter Cask. Tämä on kypsytetty pienissä, käsittääkseni, sherry tynnyreissä. Laphroaig on perinteisesti todella savuinen, niin tämäkin.
Tuoksussa savua ja tervaa. Turpeisuutta, suolaa ja jodia. Hieman normi kymppiä makeampi, mutta hyvin vienosti.
Maussa merisuolaa, savuisaa tervaköyttä ja turvetta. Syntyy välittömästi mielikuva suolaisesta merituulesta höyrylaivan kannella, paksun savuverhon ympäröidessä. Hiven makeutta, joka kympistä puuttuu. Alkoholi ei maistu Arranin tavoin lävitse pistävästi, vaan lämmittävästi. Miellyttävän monimuotoinen viski, todellista herkkua savuisten Islay makujen ystäville. Kouluarvosanana: 9+

Ja viimeiseksi Lagavulin 16yo. Tämäkin tulee Islayn saarelta, Islayllahan on näit tislaamoja kokoonsa nähden melko tavalla mm. Ardbeg, Bowmore ja Caol Ila tulevat täältä.
Tuoksussa savuisuutta, turvetta ja hieman maltaisuutta. Hiven makeutta, ei juurikaan suolaisuutta.
Pehmeähkö, nahkasatulainen.
Maussa edelleen savuisuutta ja turvetta. Hieman merisuolaa, mutta selvästi edellistä Laphroaita pehmeämpi ja viljaisempi. Lanka palaa ja tulta pesään, maukas viski tämäkin. Kouluarvosanana: 9-


Viski on mielestäni olutharrastukselle kiintoisa ja sitä tavallaan tukeva vaihtoehto toisinaan. Oikeastaan paras puoli näissä vahvoissa on se, että annoskoot voi pitää pienenä, niistä saa paljon irti ja avattu pullo ei seuraavana päivänä ole kasvattanut jalkoja alleen. Toinen suosimani vahvempi juoma on rommi, joka osuu enempi filosofoiviin hetkiin, siitä enemmän joskus tuonempana.

Olutarvioissa: Brewdog Dogma

 

Oluen speksit:

Mikä:  Brewdog Dogma, Skotch Ale, Skotlanti
Mistä: Tallinna
Hinta: n. 3,5€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,4%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Kanervahunajalla maustettu skottiale. Sekoittuu herkästi, kuten itsellänikin, siihen toiseen Brewdogin Dogmaan, joka oli/on maustettu myös kolapähkinällä ja unikolla. Tässä oluessa humalointina  Saaz ja First Gold. 

Tänään testissä Brewdogin uskonkappale, skotch ale skottipanimolta, eli Dogma. Kun näin tämän Tallinnalaisessa pullokaupassa luulin löytäneeni pullon unikolla ja kolapähkinällä maustettua versiota, mutta toisin kävikin. Tässä vaiheessa voisi toisaalta ajatella, että mikäpä oluttyyli onnistuisi kovassa vireessä olevalta panimolta paremmin kuin perinteinen skottiale. Ja taas muistamme ettei sana perinteinen oikein sovi Brewdogille, mutta kovin klassiselta yhdistelmältä tämä speksien perusteella vaikkuttaisi. Kolikon kääntöpuolella pelottaa tämän olevan samanlainen pettymys kuin panimon bitter Alpha Dog. Eli kuinka dogmaattisia olemme tänään? Kyseenalaistetaanko esitetyt väitteet vai ei? Parasta ehkä kaataa olut lasiin ja antaa sen opettaa meitä.

The Look: "No, eipä synny vaahtoa. Kaadetaanpa reilummin, ei jumal.. kohta tulee yli". Syvän tumman ruskea Dogma vaahtosi siis lopulta reippaasti. Vaahto on kestävää, joten ulkonäöstä pisteet kotiin.

That Smell:Tuoksussa hentojen tuoksujen kombinaatio. Paahdettua maltaisuutta, suklaata ja ruisleipää. Aavistus toffeeta, paahtoleipäisyyttä ja hedelmiä. 

32 Flavors: Maussa karamellisuutta, toffeeta ja kaakaota. Hieman lakritsaa ja kahvista maltaisuutta täydentyen hennon hedelmäiseen olemukseen. Hunajaa en varsinaisesti maista, mikä on omasta mielestäni ihan positiivinen seikka. Humalointi on niukahkoa ja hieman yrttistä.

Magnapop Mouthfeel: Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, pehmeän silkkinen ja helpohkosti juotava ale.

What a feeling: Dogma on oikeastaan positiivinen yllätys. Pitkästä aikaa Brewdog on onnistunut luomaan maistuvan "perusoluen" ilman ihmeellisiä kikkailuja. Maistuu, niin oluena yleensä, kuin tyylissäänkin. I'm a believer.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50

Matkaraportti: Tallinna

Terveisiä Tallinnasta.

Blogin ylläpito käväisi kaukana etelässä. Maassa, jossa aurinko paistoi, viina oli halpaa ja suomalaisturistin tunnistikin kantamastaan vergiviin mäyräkoirasta.

Reissun päätarkoitus oli lähinnä kevyt rentoutuminen, joten kuppilakierros jäi hieman suppeaksi.

Laiva irtosi Katajanokalta ja aloitti matkansa kohti Tallinnaa. Kolme tuntia aikaa tuhlattavaksi ja pubin puoleltahan matka on perinteisesti aloitettu:

Viking Inn(Viking Line XPRS)
Tyypillinen kuppila laivalla. Kokolattiamattoa, puisia pöytiä ja pieni tanssilattia. Olutlistalla mm. Chimay Blue, Old Engine Oil, Bishops Finger, yms. Hinnat asiakas ystävälliset 4,5-5,5€/pullo tai hana. Silti suurin osa näytti valitsevan ison A:n. Yksityiskohtana omalaatuinen olutneuvos titteli, jonka saisi juomalla tietyt oluet pubin kaapista. Listalla oli 25 testattavaa, joten yhdeltä istumalta nautittuna olisi toden. niin olutneuvos, kuin putkaneuvoskin.Uusia tuttavuuksia ei listalla ollut, joten päädyin Murphy's Irish Stouttiin hetken mielijohteesta. Edelleen tyylissään mainio sessiotuote, muttei tarjoa mitään maata mullistavaa. Kotimatkalla tilasin Old Engine Oilin, joka oli lähes jääkylmää. Muistikuvien mukainen olut edelleen, eli todella maukas.

Hotellille laukut vietyämme lähdimme ostamaan tuliaisjuomia lähellä olevasta viinakaupasta.

SuperAlko
Mutainen pihatie vie keskelle epämääräistä vanhaa teollisuuskiinteistöä. Jos suomi ei kuuluisi pihalta niin selvästi, epäilisin koko paikan olemassaoloa. Sisällä lavoittain erilaisia alkoholijuomia. Jopa oluita oli irtomyynnissä, joskaan mitään suuresti kiinnostavaa ei ollut. Lähinnä virolaisia, suomalaisia ja muutamaa ulkolaista. Olutpuolelta päädyin ostamaan erinäisiä tölkkejä mukaan, mm. Saku Tumea, A.le coqin pilsiä, Double Bockia, Franziskanerin ja Paulanerin Hefeä ja Guinnessia. Nettisivujen perusteella myynnissä pitäisi olla myös Brooklynin lageria, mutta ko. myymälässä sitä ei ollut.
Vähemmän yllättävää oli, että paikalla ei ollut kuin suomalaisia ja suurin osa osti lähinnä kirkkaita, olutta ja lonkeroa. Itse poistin myymälästä pullot Lavagullinin 16v viskiä, Ron Matusalem 15v rommia ja Finsburyn Giniä.

Seuraavaksi lähdimme kohti vanhaa kaupunkia jaa Drink Baaria, jota oli pahuksen vaikea löytää aluksi. Tämä johtuen siitä, että fiksusti olin RateBeerin kartoista poiminut ravintolat ylös omalle kartalleni ja näemmä Google Maps ei ihan paikkaansa pidä.

Drink Baar&Grill

Olutlistan sivu 1. Hintataso hymyilyttää.

Pieni pubi vanhassa kaupungissa. Kuulemma Viron paras valikoima oluita. Paikasta saa myös pubiruokaa, mikä on omissa papereissani aina plussaa.

Päädyin aloittamaan tuttuun tapaan paikallisesta tuotannosta, eli Sillamäen München Vasknesta.
Kuparin kellertävä. jyväistä leipää, hiven karamellia ja voita. Hiven maissia, keveä ruokajuoma. 28p

Hanarivistöä

 Seuraavaksi tartuin kuukauden suosituimpaan, eli To Ölin First Frontier IPA:n
Sameahkon oranssia. Sitrusta, greippiä ja hiven mäntyä. Aavistus trooppista hedelmää ja reilusti humalan käpyjä. Miedosti maltaisuutta, ei karamellia. Pehmeä. Melko tuoretta ja maistuvaa. 38p

Seuraavaksi suuntasimme kohti Pörgu Körtsia. Tämä kuppila löytyikin helpommin kirkon takaa. En ihan äkkiä muista, koska viimeksi olisi ollut yhtä omituinen tunnelma pubiin mennessä. Aluksi vieressä olevalta Pyhän Nikolaoksen kirkolta kaikuu musiikkia ja tämä onkin vanhassa kellarissa sijaitseva kuppila.

Manalan porteilla

Ikivanha ovi jossakin linnassa, vai sisäänkäynti pubiin?

Pörgun tiskiä

Pörgussa näytti olevan kohtalaisen laaja valikoima Tallinnan mittapuulla, mm. Mikkellerin 1000ibua. Sisustus on tyylikäs ja paikan ulkoasua mukaileva. Tuolitkin ovat valurautaa ja arvatenkin raskaita siirtää. Oma syyni tänne tuloon oli ehdoton halu maistaa Taako Pihtlaa, jota paikasta saa hanasta. Taako on koduölutta, joka muistuttaa pitkälti sahtia ja mielestäni tällaiset klassikot, vai muinaisjäänteet, ovat aina maistamisen arvoisia.

Tiukkaa reittaamista hämärässä

Taako Pihtla Ölu
Samean oranssia. Makeaa banaania, sahtimaisuutta riittää. Hieman hedelmiä ja reilusti estereitä. Loppua kohden kuivahko, alkoholi maistuu hieman lävitse tuoden pientä pippurisuutta. Kohtalaisen täyteläistä "Eestin Sahtia". 34p
Tämän päälle piti käydä syömässä, valinnaksi osui umpimähkään löydetty intialainen ravintola elevant. Tunnelmallinen vanha ravintola, ruoka oli todella hyvää ja hinnat kohtuulliset. Seuraavaksi piti ehtiä Drink Shopille ennen tämän sulkeutumista, tällä kertaa reitti oli onneksi selvillä.

Drink Shop

Pienehkö kioskin kokoinen kauppa. Hyllyt täynnä oluita ja olutlasejakin korkea hyllyllinen. Paljon olisi ollut uusia tuttavuuksia, mutta päädyin ostamaan Mikkellerin 1000ibu, Draft Bear, Black Hole, Koppi IPA ja Cream Alen. to Ölin First frontier IPA:n, Brewdog Dogman, Greene Kingin IPA:n ja Tripel Karmelietin, St. Louis Kriekin ja Brewdogin lasit. Erityiskiitokset tiskin takana olleelle neidille, joka paketoi lasit paksuun paperiin pyytämättä.

Hotellille palatessa käväisimme nopeasti Rimin hypermarketissa, jossa katsastin nopeasti valikoiman, mutta mitään ei tarttunut mukaan. Valikoima oli kohtalaisen laaja. Lisäksi huvitti nähdä oluthyllyn loppuessa muutaman hyllyllisen väkeviä ruokakaupassa.
Seuraavana päivänä kävimme vielä kävelyllä vanhassa kaupungissa, mutta kuppiloihin ei tullut eksyttyä uudestaan, joten jotain jäi seuraavaankin kertaan.
Satamassa pistäydyimme Sadamarketin yläkerrassa sijaitsevassa
Warsteiner pubissa

Tilava ravintola, puiset hieman puutarhapöytää muistuttavat pöydät, iso terassi. Hanassa Warsteiner oli loppu, mikä paikan nimen huomioon ottaen oli hauska seikka. Söimme tarjouksessa olleet hampurilaiset ranskalaisilla, ruoka oli kohtalaista, mutta täyttävää.
Kaapissa oli A.Le Coqin tummaa lageria->
A.Le Coq Tömmu Hiid
Kolanruskeaa. Metallisuutta, leipäistä maltaisuutta, hiven ruisleipää ja häivä paahdetta. Simppeli ja särmättömän harmiton tumma lager. 22p.

A.Le Coqin tummaa ja aurinko paistaa

Nyt kotiin palattuani kysynkin: mitä jäi käteen?
Ensinnäkin suomalaisturistit ovat karikatyyriensä mukaisia, eivät toki kaikki mutta etenkin satamassa näkyy millä asialla suurin osa on.
Virolainen kuppilakulttuuri vaikutti pintaraapaisun perusteella yhtäaikaa yhdistelmältä kotoisia kansanravintoloita, mannermaisin maustein. Sää suosi ja vanhakaupunki jaksoi viehättää. Silti huomaa tavallaan kuinka lapsenkengissä olutkulttuuri on verrattuna vaikkapa Helsinkiin, mutta selvästi erikoistuotteilla vaikuttaisi olevan kysyntääkin. Itse voisin hyvinkin kuvitella suuntaavani Tallinnaan toistekin.
Ja loppuun se jäätävä kuva tuliaisista kuvassa omat, emännän ja muutama "viittitkö tuoda tuote". Silti koen itseni juovoksi tätä katsoessani:

Olutarvioissa: Propeller Aufwind Double IPA

 Oluen speksit:

Mikä:  Propeller Aufwind Double IPA, DIPA(IPA), Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Saksalainen mikropanimo DIPA/IPA. "Oluttyyppi syntyi kun brittiläisessä imperiumissa kehitettiin oluita, jotka kestivät pitkän merimatkan Britanniasta Intiaan. Tämä saatiin aikaan lisäämällä korkean alkoholiprosentin oluihin runsaasti humalaa. Nykyään IPA:t tunnistaakin vahvasta humalan katkeromausta. IPA:n väri vaihtelee kullankeltaisesta ruskeaan. Tunnettuja tyylin edustajia ovat muun muassa amerikkalaiset Sierra Nevada Celebration Ale ja Victory Hop Devil IPA."



Tupla IPA Saksasta? You gotta be fucking kidding me, right?
No näin on näreet kuitenkin. Saksalainen mikropanimo Propeller tuottaa kahta olutta: Aufwind DIPA:a ja Nachtflug Imperial Stouttia (tulossa blogiin tuonempana sekin). Oluet on ilmeisesti pantu, ainakin RateBeerin perusteella, Boschin panimossa. Saksa on edelleen oluiden suhteen siintä kiintoisa, että paikalliset perinteet ja vuosisatoja vanhat reseptit ovat edelleen voimissaan. Tuotteet ovat laadukkaita tyylissään, mutta tämän päivän tuplaipaojen, imperial stouttien ja muiden keskellä sitä usein pohtii: miksi Saksassa ei ole lähdetty lähes muun panimomaailman kelkkaan? Vastaus lienee, ei ole tarvetta, ja ehkä saksassa väki on "maultaan" vielä vanhoillisempaa kuin täällä? No nyt alkavat myytit murtua, kun korkki irtoaa tästäkin. Zum Teufel.

 Ulkoisesti keltaisen oranssi ja vaahtoaa aluksi ihan kohtalaisesti, kunnes vaahto leviää lasin reunoille.
Tuoksussa makeahkoa hedelmä nektaria, trooppista hedelmää, sitrusta ja hiven karamellia. Pehmeähkö ja miedohko tuoksu on sinänsä miellyttävä, joskaan ei tarjoa mitään kovin suurta wow-faktoria.
Maussa makeahkoa maltaisuutta, keksiä ja aavistus karamellia. Hieman trooppista hedelmää, hiven litsiä ja karviaista. Mikä kielisi ehkä Citran käytöstä? No sitrusta ja hiven greippiä. Melko hyvässä tasapainossa, joskaan tupla-ipaksi tätä ei voi kyllä sanoa, jo vahvuutensakaan puolesta. Mausta tulee enemmän ehkä amber ale mieleen. Pehmeä, jälkimaussa hieman katkeroa ja makeutta. Sinänsä oikein maistuva olut, käyttistä olisi jos tähän hintaan saisi täältäkin.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava olut.
Propeller Aufwind on lopulta keskitason IPA. Melko tyylipuhdas, mutta särmikkyys puuttuu. Silti hienoa nähdä, että Hellesin, Pilsin ja Dunkelin sijasta panimolta tulee IPA ja IS.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 34/50