Omasta Panimosta: Blackout Smoked Brown Ale

Oluen speksit:

Mikä:  Blackout Smoked Brown Ale, Savuolut, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,4%, katkero: 30ebu ja väri: 54ebc.
Nippelitietoa: Jouluolueksi pantu keveä savu browni. Humalina Willamette ja Saaz. Mallaspuolella mm. Weyermanin ja Gotlannin savumallasta, karamelli ja münchen maltaita. Hiivana Safale S04. Nimetty panon aikana sattuneen sähkökatkon mukaan.

Tänään, viimeinkin, esittelyssä jouluksi pantu savubrown.
Tarkoitus oli panna joulupöytään maltainen, miedohko ja savuisa ale. Aluksi ajattelin kokeilla savuporteria, mutta päädyin yhdistelemään brown ale reseptiini savumallasta ja hieman Dingemansin Belgian Aromatic mallasta. Nostin hieman paahdetun ohran osuutta saldosta ja vähensin karamellimaltaan määrää.
Ja lopputulos:
Ulkoisesti olut on syvän ruskeaa kermaisella ja pitsiä jättävällä vaahdolla.
Tuoksussa leipäistä maltaisuutta, vienosti savuisuutta ja makeaa hedelmäisyyttä, sekä vienosti suklaata. Tuoksu on miedohko. Savua voisi olla hieman enemmän, vaikka savumaltaita yli puolet mallassaldosta onkin. No Weyerman tiedettiin etukäteen hieman "mehuttomaksi", mutta maltaiden kotisavustus on toistaiseksi vähintäänkin hankalaa näin kerrostalo asujalle.
Maussa pehmeän makeaa, hivenen siirappista makeutta, savumallasta. Gotlannin savumaltaan maku tulee selvästi lävitse. Keveästi leipäisyyttä. Lopussa keveästi paahdetta ja yrttinen humalan häivähdys.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, helposti juotava ehkä aavistuksen ohuehko. Hiilihappoja passelisti.
No, joulupöydän ruokaoluena tämä ajoi kelvosti asiansa. Janojuomaksi tästä ei ole, mutta näin talvella menee mukavasti keveänä lasillisena työpäivän jälkeen.
Savua pitäisi olla enemmän, mutta vaatisi itse savustamista tai malliin 90% savumallasta, 5% müncheniä, 3% cara60l ja 2% suklaamallasta.

Olutarvioissa: Anchor Old Foghorn ja panopäivän satoa

Oluen speksit:

Mikä:  Anchor Old Foghorn, Barley Wine, USA
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 2,99€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,8% (vaihtelee), katkero: 31ebu ja väri: 45ebc.
Nippelitietoa: Barley Wine ei tarkoita viiniä, vaan on oluttyyli. Yleensä makean maltainen ja karamellinen, jota humala tasapainottaa. Old Foghornia on pantu vuodesta 1975, raaka-aineina pale-ale mallas, karamellimallas ja Cascade humala. Yhteen Old Foghorn erään tarvitaan kolme mäskäyskertaa.

Tammikuu etenee blogissa hiljakseen hieman yskähdellen. Oluita on toki tullut nautittua, mutta kiireiden takia en ole ehtinyt pahemmin bloggaamaan. Tänään ohjelmassa perinteikäs Anchor Old Foghorn ja hieman panopäivän satoa.
Pitkäveteisen sunnuntai iltapäivän aikana päätin kaivaa panovehkeet naftaliinista ja vääntää jotakin jämätavarasta. Tällä kertaa arpa osui ajatukseen valmistaa keveä runkoinen ja ronskimmin humaloitu olut. Työpäivän jälkeen ei aina viitsi tarttua kaapissa oleviin 10% 0,75l belgeihin, joten janojuoma omaan tapaan viehätti mieltä. Lisäksi päädyin pitkästä aikaa mäskäämään pussissa.

Reseptinä "jämätavarat pois", satsikokona pieni, 10l. Käytin kilon verran spraymallasta, avatun ja valmiiksi rouhitun pale-ale pussin jämät (300g). Tähän päälle 100g vehnää ja 100g karamellimallasta ja ollakseni erikoinen 50g Aromatic maltia. Humalapuolelta käytin vanhoja pussin pohjia pois, eli Cascade, Amarillo, Columbus ja Willamettea flavori&aromipuolelle, magnumia katkeroon.
Kuivahumalointiin olisi n.20g Citraa jäljellä.
Vahvuutena n. 4,5%, ibuja 60. Hiivaksi Safale S04. Täytyy vissiin täydentää raaka-aineita piakkoin, ideoita riittää taas kesään asti.
Ja sitten Anchorin pariin..

Old Fog Horn on syvän kuparinpunaruskea olut, hyvällä ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksuu makean marjaisalle karamellille. Hedelmää, luumua ja hieman persikkaa. Keksiä ja Cascaden tuomia aromeita.
Maussa on samaa makeaa karamellimaltaisuutta ja hiven keksiä. Kuivattua luumua, aprikoosia ja erikoisen marjaisa yleisolemus. Keveästi Cascadella humaloitu olut. Humala soittaa tässä stastin roolia keveällä greippisellä ja sitruksisen hedelmäisellä sävyllään. Hennosti katkeroa makeahkossa jälkimaussa.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, hiilihappoisuus on hentoa. Juotavuus on hyvällä tasolla ja alkoholi on melko hyvin piilossa.
Ylipäänsä minulle tämä on se jenkki Barley Wine, johon vertaan kaikkia tyylin, Amerikan, edustajia. Hyvää ja helppoa juotavaa, konstailematon ja mukiinmenevä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Hard as a....Stone

Stonen oluet saapuivat Pikkulinnun maahantuomina tänne pohjoiseen. "Näitähän on päästävä maistamaan" tuumin ja onneksi oluet levisivät myös näille seuduille (Sams Pub, Karhula&Old Tom, Kouvola).
Stone Brewing on Etelä-Kalifornialainen "pienpanimo" ja 23:ksi suurin panimo USA:ssa. Yritys on perustettu 1996. Panimo tunnetaan, ainakin hifistelypiireissä, paitsi vuosittain pantavasta Vertical Epic sarjastaan, myös Arrogant Bastardista ja panimon normi IPA:sta.

Suomeen saapuivat seuraavat oluet: Levitation Ale, Pale Ale, IPA, Ruination IPA, Oaked Arrogant Bastard, Belgo Anise Imperial Russian stout, Double Bastard Ale, Old Guardian Belgo Barleywine, 15 th Anniversary Escondidian Black IPA ja Vertical Epic 11.11.11. Lista kuvauksineen tästä
Itse käväisin Old Tomin puolella juovoamassa jokaisen, poislukien Vertical Epic Alen. Tässä vaiheessa kiitokset Lahden porukalle jakoseurasta.
Mennäänpä lyhyisiin arvioihin.

Stone Levitation Ale: Stonen Levitation Ale on kauniin punaruskea olut, pahuksen hyvällä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa sitrusta, hiven mäntyisyyttä ja trooppista hedelmäisyyttä. Karamellisuutta mukana. Maultaan keveän sitruksisesti humaloitu, raikasta greippisyyttä, tuoretta humalaa ja hieman mäntyä, sekä karamellimallasta. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen Levitation Ale on helpohkosti juotava, mutta turhan vetinen.
Voltteihin nähden mainio maitokauppavahvuiseksi, mutta muuten runko huutaa lisää tukevuutta.
Arvosana: 3,5 Tuoppia ja maitokauppaliiton kunniamaininta.

Stone Pale-Ale: Stonen Pale-Ale on oranssinrusehtava, hyvä vaahtoinen olut. Tuoksussa selvästi Cascadea. Sitrusta, hieman kukkaisuutta. Karkkimallasta ja häivä käynnyttä hedelmäisyyttä. Maussa hennosti greippisen sitruksista humalaa, keskiasteisesti makeaa maltaisuutta, vienosti karamellisia sävyjä. Jälkimaussa sitrusta ja humalan käpyjä. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava pale-ale. Simppeli pale-ale, käyttöolueksi ihan mainio, mutta ehkä aavistuksen turhan makeahko ja "kiltti".

Arvosana: 3,5 Tuoppia, sano vaan reilusti Cascade.


Stone IPA: Stonen IPA on syvän kullankeltainen, hyvä ja kestävä vaahtoinen olut. Tuoksupuolella raikasta hedelmäisyyttä, käpymäistä humalaa, hieman kukkaisuutta ja sitrusta. Maussa reilusti aromaattista humalaa. Käpyjä, sitrushedelmiä ja aavistus trooppista hedelmäisyyttä. Taustalla viljaisaa maltaisuutta. Loppua kohden kuiva, mutta katkero voisi puraista lopussa kovemmin. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, juotavuus ansaitsee ok-leiman. No käteen jää laadukas ipa, jonkin tasoinen "final touch" ja kevyt twisti nostaisivat tämän uudelle tasolle. Hyvää, antaa kaikkien humalan kukkien kukkia.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja papukaijamerkki

Stone Ruination IPA: Ruination IPA, saapuu lasiini kullankeltaisena ja hyvällä vaahtolakilla varustettuna yksilönä. Tuoksussa hedelmäisyyttä, humalan käpyä ja sitrusta. Taustalla keskiasteisesti makeaa maltaisuutta. Maussa rapsakan greippistä otetta, hiven havuisuutta ja samaa käpymäistä humalointia, kuin panimon tuotteissa yleensäkin. Maltaisuus on tyyliin nähden kohtalaisen makeahkoa ja jopa kuivaa loppua kohden. Jälkimaussa ei pääse puraisemaan, mutta humalaprofiili säilyy loppuun asti. Suutuntumaltaan Ruination on kohtalaisen täyteläinen, juotavuus on tavallaan simppeliä. Ylipäänsä tätä oli hivenen vaikea uskoa DIPA:si. Normi IPA:na menisi ihan kelvosti, mutta tuplaksi tämä vaatisi paljon reippaampaa humalointia ja vielä tukevampaa runkoa. Hyvää silti.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja pussillinen humalankäpyjä.

Stone Oaked Arrogant Bastard: Ulkoisesti mahonginruskea olut hyvällä ja kermaisella vaahdolla. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, hieman kuivattuja hedelmiä, sitrusta ja tammista vaniljaisuutta. Maussa tammitynnyriä, hiven vaniljaisuutta. Sitruksista humalaa, raikasta hedelmäisyyttä ja karamellista makeutta. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen tämä Oaked Arrogant Bastard, juotavuus kohtuullinen, tammi vaan alkaa tökkiä lopussa. No ihan mallikas American Strong, tammitynnyri tuo kevyttä twistiä, perusversio olisi ollut hauska maistaa rinnakkain.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja tammitynnyri

Stone Old Guardian Belgo Barleywine: Stonen vanha vahtimestari saapuu eteeni kauniin punaruskeana ja hyvävaahtoisena. Tuoksussa bretta iskee nenään ensimmäisenä. Omenaista, maanläheisyyttä ja hedelmää. Perinteisempää linjaa edustavia tuoksuja, kuten makeahkoa maltaisuutta, paahtoleipää, hiven luumua ja sitrusta löytyy taustalta Maussa samaa makeaa maltaisuutta, häivähdys paahdetta ja sitruksista humalaa. Bretta tekee kuitenkin maussakin vienosti tehtävänsä tuoden hedelmäisen omenaista happamahkoa kuivuutta ja hieman nahkaisuutta mukaan. Jälkimaussa keveä katkeron puraisu. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen barleywine, alkoholi hienosti piilossa. Belgitwistillä varustettu jenkki barleywine, veikkaisin tämän kypsyvän komeasti.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja Orvalin pohjat

Stone Double Bastard Ale: Stonen Double Bastard on mahonginruskea viettelijä, joka hyvällä vaahdollaan saa tuijottamaan tovin lasiin, ennen kuin muistaa mitä varten tuoppi on edessäni. Tuoksussa kuivattua hedelmäisyyttä, karamellia, hieman melassia ja hennosti paahdetta. Humalapuolelta hedelmäisyyttä ja sitrusta tuomassa tasapainoa ja väriä tähän. Maussa kohtalaisesti makeahkoa maltaisuutta, hieman kuivattua hedelmäisyyttä ja sekahedelmiä. Lopussa sitrusta ja häivä mäntyisyyttä. Kaikenkaikkiaan hyvässä tasapainossa tämä. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Siemailu oluena ilman sen suurempia tunteita double bastard on ihan kelvollinen, ei tylsä muttei kolahtanutkaan.  
Arvosana: Vajaammat 4 Tuoppia 

Stone 15th Anniversary Escondidian Imperial Black IPA: Black IPA Stonelta valuu paksuna mustana öljynä lasiin. Jättää pinnalleen hyvän ja kestävän vaahdon tämäkin. Tuoksussa reilusti paahdettua ohraa, suklaata ja lakritsaa. Sitruksinen ja hivenen pihkaisa humala ja keveä hedelmäisyys yhdistyvät mallasprofiiliin jopa herkullisesti. Maussa suklaista paahdetta, hiven kahvia ja suolaista lakritsaa. Kohtalaisesti hedelmäisyyttä mukana. Lopussa greippisen mäntyisää humalaa ja vieno puraisu. Maku jää valitettavasti tuoksun jalkoihin. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, paksu ja pehmeä. Juotavuus kohtalaista. Escondidian on kyllä kiintoisa ja laadukas, imperial stout meets dipa hybridi.  
Arvosana: 4 Tuoppia ja 10 pientä, no yksikään ei pelastunut.

Stone Belgo Anise Imperial Russian  Stout: Rekkaa pihaan ja anista kurkkuun. Belgo Anise on sysimusta olut hyvällä vaahdolla. Tuoksussa tulee vastaan tilanne, jossa alkaa epäilemään olenko tilannut jonkin perverssin uppotukki, das boot, tms drinkin. Ja kysynkin "tarjoilija, tilasinko ouzo lasin upotettuna imperial stouttiin?" Yksinkertaisesti yksipuolisen vahvan anismainen, lakritsaa ja yskänlääkkeen yliannostus on kyllä kummallinen lisä tähän. Maussa sentään maistuu keveästi paahdettua mallasta, hieman makeutta, häivä kahvia ja aivan jäätävästi anista taas. Suolaista lakritsaa riittää. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, juotavuus riippuu ihan omista mielihaluista.. No.. Tykkään kyllä, että IS:ssa on lakritsaa, mutta joku raja minullakin on. Turhan yksipuolinen aniksen peittäessä lähes kaikkea alleen.
Arvosana: 3,5 tuoppia ja rosvosektori

 

Ja yhteenvedon paikka.
Stonen oluet olivat kaikki oikeasti hyviä ja maistamisen arvoisia. Humalaa on kohtalaisen reilusti, mutta tasapaino on silti kunnossa. Kuitenkaan mitään suuria "wau" elämyksiä ei tullut koettua. Hyvää osaamista Kalifornian auringon alta.
Päätämme tämän kertaisen tarinatuokion iltasatuun.
"Silloin herra sanoi: Menkäähän nyt siitä juomaan loputkin Stonen pullot pois, jotta kaappeihin saadaan lisää uutuuksia. Ja näin me uskolliset juovot teimme, viimeisen pullon, viimeiseen sakattomaan pisaraan. Silloin tyhjentynyt kylmäkaappi syttyi palamaan ja herra puhui meille uudestaan: Sillälailla, menkäähän nyt kotiinne selviämään, jotta kuppila saa ovet kiinni. Näin tehneet pääsevät tähän paratiisiin uudestaan, eikä yksikään joudu iankaikkiseen kadotukseen lähiöräkälään, karhulippisten ja mojitolonkeroa, sekä lapin kultaa täynnä olevan olutkaapin ääreen. Ja kaikki selvisivät kotiinsa, kulkematta vatsahuuhtelun kautta"

Kuvat: Tutiseva käsi ja oma kamera. StudioSchulz.com, sekä Stone Brewing.

Olutarvioissa: De Molen Bloed, Zweet & Tranen

Oluen speksit:

Mikä:  De Molen Bloed, Zweet & Tranen, Savuolut, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 2,99€/0,335l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,4%, katkero: 29ebu ja väri: 169ebc.
Nippelitietoa: De Molen, eli tuulimylly on pieni hollantilaispanimo (perustettu v.2004). Panimo nauttii melkoista arvostusta harrastajien keskuudessa, esim. Ratebeerin sivuilla Hollannin top 50 oluissa on De Moleneita peräti 42kpl.

 

Hyvää alkanutta vuotta 2012 arvoisat lukijat.
Vuosi aukeaa tänään De Molenin savuoluella, joka on monelle kuin tipaton tammikuu, eli verta, hikeä ja kyyneleitä (Bloed, Zweet & Tranen).
Kyseessä on käsittääkseni savuisa stout. Maltaina mm. savumallasta ja turvesavumallasta. Humalana Sladek, joka on muistaakseni Saazin kanssa sukua. Pidemmittä puheitta, käydäänpä tämän oluen kimppuun.

Ensimmäiseksi huomaa, että olut vaahtoaa tuhottomasti ja jättää lopulta paksun  kerroksen oluen pinnalle. Muuten olut on syvän mustaa, lähes läpinäkymätöntä nestettä.
Tuoksussa savuisuuden huomaa selvästi. Palvikinkkuinen Bambergin savumallas sekoittuu yllättävän pehmeästi turpeisen savuiseen "viskimaltaaseen". Näiden takaa tulee hieman paahdettua maltaisuutta ja hennosti karamellista makeutta.
Maussa on selvästi myös savuisuutta, mutta ei niin vahvasti kuin tuoksussa. Sen sijaan paahdetun ohran tuoma kuivahko, hieman kahvinen paahteisuus kuivaa suuta. Maltaista makeutta hivenen mukana, samoin häivä lakritsaa. Jälkimaussa hiven alkoholia ja turvetta.
Suutuntuma on lähes kohtalaisen täyteläinen, periaatteessa helpohko ja pehmeä juotavuus, mutta turvesavu ja alkoholi korventavat kivasti kurkkua.
De Molenin tuotteista tämä jää hivenen keskikastiin. Ei huono missään nimessä, eikä ainakaan tylsä, mikä on periaatteessa tämän panimon kohdalla jokseenkin itsestäänselvyys.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Olutarvioissa: Sierra Nevada Bigfoot

Oluen speksit:

Mikä:  Sierra Nevada Bigfoot, Barley Wine, USA
Mistä: Alko Arkadia, Olutravintola ja "Ulkomailta"
Hinta: 4,16€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,6%, katkero: 90ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Sierra Nevada on, tai oli, jenkkien kuudenneksi suurin panimo ja toiseksi suurin "pienpanimo", perustettu v.1980. Panimon tuotteista tutuimmat lienevät Torpedo, Stout, Porter ja tietysti Pale-Ale. Bigfootissa käytetyt humalalajikkeet ovat: Centtennial, Cascade ja Chinook.

Joulu on ohitse ja uusivuosi jyskyttää pian vastaan. Toivottavasti kaikki lukijat selvisivät joulusta ja jouluoluista. Bloggaaja viettää uudenvuoden työn parissa, joten nyt on aika korkata ja kääräistä loppuvuosi pakettiin Sierra Nevadan Bigfoot 2011 voimin.
Kyseessähän on, Arkadiastakin löytyvä, Barley Wine. Viinin kanssa tällä ei ole muuta tekemistä, kuin korkea alkoholipitoisuus. Briteissä tyylin oluet ovat yleensä melkoisen maltaisen makeita ja jopa hivenen portviinisiä. Jenkeissä taas tyylin oluissa on yleensä reilusti enemmän humalaa tasapainottamassa makua.
Tässä video tämän oluen panemisesta
Korkataanpa->

 

Lasiini valuu kaunista mahonginruskeaa olutta. Vaahto jää ohuehkoksi ja melko tiiviiksi kerrokseksi oluen pinnalle.
Tuoksussa kukkaketoa, sitrushedelmäisyyttä, hiven tuoretta mäntymetsää, sekä aavistus käynnyttä hedelmää. Hennosti mansikkaa ja päärynää. Makeaa maltaisuutta hieman taka-alalla. Tuoksu tuo hieman useita tupla-ipoja mieleen.
Maussa pihkaista mäntyisyyttä, sitrusta, hieman mangoa. Humala puree ja potkii tyylikkäästi, vaikka pullo onkin puolisen vuotta vanha. Keksinen maltainen makeus häilyy taustalla ja tasa-painottaa humalointia hieman. Käymisaromeja vielä hivenen tallella, sillä samaa mansikkaisuutta on annos maussakin. Jälkimaussa kuivahko katkero puree ja maku jää suuhun.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta silti yllättävän ohut näinkin vahvaksi ja rapean katkeraksi olueksi. Juotavuus on edellä mainittuihin ominaisuuksiin nähden pelottavan helppoa.
Sierra Nevada Bigfoot astuu todella isolla jalalla lasiin, korventaa kurkkua ja jää karvaisena suuhun. Silti tätä haluaa lisää. Humalainen Barley Wine, joka lähentelee DIPA:a. Huipputuote.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 41/50
 
Ja loppuun: Hyvää uuttavuotta kaikille. Toivottavasti tulevana vuotena saamme maistella entistä upeampia oluita, entistä helpommin ja entistä suuremmalla valikoimalla. Pienpanimoiden ulosmyyntikielto, 4,7% Berliinin muuri, Alkon monopoli ja valtiovallan järjettömäksi kohoava "pro kieltolaki" mentaliteetti hajotkoon vuonna 2012. Kohtuus, kunnioitus ja tasapuolisuus.

Jouluoluet testissä - Yhteenveto

Alkon tämän vuoden saalis alkaa olla blogin osalta tässä ja on aika nivoa jouluoluet viimeiseen yhteenvetoon ja valita "vuoden jouluoluet".

Blogiin päätyi osa maistelluista, mutta edelleen ilman tikkiä ovat ja varmaankin jäävät: Koffin jouluolut IV, Estrella De Navidad, Erdinger Schneeweisse ja Ørbæk Jingle Bells.

Tässä lyhyet arviot lopuista bloggaamattomista jouluoluista:

Fullers Old Winter Ale: "Fullersin Old Winter ale on kuparinruskea olut kermaisella vaalealla vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän toffeisen karamellinen, hieman keksiä ja hedelmäisyyttä. Maku oluessa on hieman tuoksua vaisumpi, ollen mukavan toffeisen keksimäinen, hieman yrttisen sitruksista humalaa tuomassa tasapainoa toffeelle. Fullersin "talonmaku" on myös läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, suhteellisen helposti juotavissa, jälkimaku jää suuhun. No Fullersin old winter time on kelpo bitter/strong ale. Ei ehkä niin tukeva, mitä nimestä ja kausituotteesta voisi olettaa." -> 35p.

Ayinger Winter-Bock: " Ayingerin talvi-pukkia kaataessa tulee mielleyhtymä Asam bockiin, tuoksussa on samaa mämmimäisyyttä, värikin on samantapainen, tumma, ihan ok vaahtoinen. (joka tosin katoaa melko nopeasti). Tuoksussa on mämmin lisäksi pientä kahvimaisuutta ja rusinaa. Maultaan tämä on Weltenburgeria helpommin juotavissa, ollen hieman kevyempi ja hiilihappoisempi. Leipämäisyyttä on silti, mämmiä, hieman paahdetta, sekä katkeruutta. Suutuntuma on mukavasti balansissa, pieni hiilihappoisuus tekee oluesta helposti juotavaa, jota katkeruus ja pieni paahde tasapainottaa miellyttävästi. Loppujen lopuksi ihan pätevä ja simppeli olut, niin tyylissään kuin muutenkin." -> 38p.

Malmgård Arctic Circle Ale: "Malmgårdin Arctic Circle ale on syvänpunaruskea olut ihan kelvolla vaahdolla. Tuoksussa on selvästi happamahkoa katajanmarjaa, kevyesti paahdettua mallasta, sekä hieman makeutta tuomassa balanssia. Maussa jatkuu sama katajaisuus, hapanta marjaisuutta ja jälkimaussa hieman suutakuivaavaa tuhkaisuutta ja hentoa paahdetta. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtuu täyteläisen välimaastoa. Arctic circle ale on loppupeleissä pätevä olut, josta jää kataja lähinnä mieleen. Kaipaisi ehkä jonkin vasta-elementin tälle tuomaan monipuolisuutta, savumallasta, tai miten olisi jos käytetty ruismallas olisi savustettu itse? No kaikenkaikkiaan tykkäsin oluesta." -> 37p.

Stallhagen Julbock 6,8%: "Stallhagenin Julbock muistuttaa lähinnä porteria ulkonäöltään, miltei mustaa, isokuplaisella vaahdolla varustettua olutta. Harmittavasti vaahto on "kotimaisen katoavaa" lajiltaan. Tuoksussa niukasti maltaisuutta ja hieman paahdetta. Maultaan Julbock on kevyen paahteinen, aavistus lakritsia jossain taka-alalla. Olisin toivonut hieman enemmän maltaista makeutta tähän. Suutuntuma on nipinnapin keskitäyteläinen, joskin lievä vetisyys kiusaa, vaikka luulisi 6,8% runkoakin saavan.. Julbock on kaikkiaan kuin Light-porter, ei hirveästi nostata tunteita puolesta, joskaan ei tämä nyt huono ole, hivenen tylsä vain." ->32p. 

Anchor Our Special Ale: "Anchorin Our Special ale on on lähes mustaa olutta niukahkolla vaalealla vaahdolla. Tuoksu luo hämmentävän mielleyhtymän viime talvena panemaani jouluolueen, niin hämmenttävän että pakko oli verrata rinnakkain. Tuoksussa on välitöntä mausteisuutta; neilikkaa, kardemummaa ja kanelia, tummaa luumuisuutta, sekä kevyesti paahdetta. Maussa maistuu aluksi tumma hedelmäisyys ja hento paahteisuus päättyen mausteisuuteen. Suutuntumaltaan tämä Anchorin olut on "vain" keskitäyteläinen, helpohkosti juotava, ehkä runkoa voisi olla enemmänkin? Loppujen lopuksi kyseessä on mukavan jouluinen tuote lähinnä mausteisuutensa ansiosta ja sopii hyvin sesonkiin." -> 37p.

Samuel Adams Winter Lager: " Samuel Adams Winter lager on väriltään jouluisan kuparinpunertava, vaahto on melko keskiverto, mutta pysyy suhteellisen hyvin pinnalla. Tuoksussa on todellakin toffeeta, enpä olisi uskonut ensivaikutelman perusteella. Hieman humalan tuoksua taustalla. Maussa jatkuu sama miellyttävä toffeisuus, hieman kermainen ja makea, jota katkeruus leikkaa hyvin jättäen suun ns. raikkaaksi. Suutuntuma oluella on miltei keskitäyteläinen. Kaikenkaikkiaan ihan mainio olut, josta itse haluaisi nähdä hieman monipuolisemman maun ja tuoksun, mutta voisin uskoa, että tässä olisi mainio sisäänheitto olut uusille harrastajille?" -> 34p.

Schlenkerlan Urbock (42p) ja Saku Porter (35p) viime vuodelta blogissa.

Palkitsen "Vuoden jouluoluena Alkossa": Schlenkerlan Urbockin, sekä Schneiderin AWE:n. Tämä pelkkien pisteytysten pohjalta, joskin Urbock saa erityismaininnan ollen: "Vuoden odotetuin jouluolut".


"Itselleni vuoden paras uusi jouluolut" palkinto menee: N'Ice Chouffelle. Perusteluna: Mieluisampi yleisfiilis, kuin samoille pisteille yltäneellä Mikkellerin Santa's Little Helperin tämän vuoden versiolla.

"Vuoden jouluolut floppi" matkaa Nögnelle. Underlig Jul oli yksinkertaisesti melko hirveää. Svaneken Jule Spektakel jakaa hieman sijaa, mutta odotusarvo oli Nögnellä kovempi.

"Paras kotimainen jouluolut" lähtee: Jaettuna Stallhagenin Baltic Porterille, sekä Malmgårdin Arctic Circle Alelle.

Lisäksi muutama kunniamaininta:
Westmallen Dubbel: Viimein Alkossa, vaikkei niin jouluinen olekaan. Tekisikö olut LaChouffet ja palaisi myöhemmin pienessä pullossa valikoimiin?
Anchor Our Special Ale: Tasapainoinen ja ehkäpä jouluisin olut valikoimassa.
Ayingerit: Harvalle panimolle voi näin mainita: Takuuvarmaa osaamista,
ei virheitä kautta linjan.

Aloittelijoille tämän vuoden setistä suositukset saavat: Sam Adams, Ayingerin Winter-Bock, Liefmans, Fullers, Stallhagenin Julbock ja Saku. Anchor ja Westmalle varauksin.


Tämä vuosi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Blogi on ollut vuoden päivät pystyssä ja lukijoita tuntuu riittävän.
Tässä vaiheessa: suuret kiitokset lukijoille tästä vuodesta. Ilman teitä blogi polkisi paikallaan, kuin virtahepo aavikolla.

Ja hieman jos kurkistamme kristallipalloon ja pohdimme tulevaa vuotta..
Ensi vuoden puolella perinteiset olutarviot jatkuvat tuttuun tapaan.
Kotipanimo aktivoituu pyhien jälkeen, tavalla tai toisella. Suunnitelmissa muhii mm. IPA puolta, jonkinlaista brownia jalokahvi-tammilastu yhdistelmänä ja kevättä kohti Saisonia. Suunnitelmat muuttuvat yleensä lennossa, joten saa nähdä..
Messu/festari/reissu, yms raportteja tippuu sitä mukaan, kun sattuu kohdalle. 
Lisäksi tarkoituksena olisi aloittaa uusi osio, nimeltä "Ravintola arviot", jossa käyn perskohtaisesti lävitse kulmakunnan kuppiloita ja mahdollisesti kauempaakin.
Jonkinlaista sokkotestausta olisi myös tarkoitus järjestää, kunhan saisi aikatauluja nivottua yhteen.

Maltaisin terveisin, Hyvää Joulua ja Riehakasta Uutta Vuotta.
T. Johnny Rio

Olutta ruuassa - Pirter-Suklaakakku

Tänään blogissa vuorossa pientä jouluspesiaalia.
Rakkaat kotikokit voivat kaivaa pirter (Sinebrychoff Porter) pullot esiin ja laittaa essun päälle, tänään leivotaan "Pirter-Suklaakakkua" jouluksi. Ohje perustuu osittain tähän reseptiin.

Omassa ohjeessani käytän tavallista sokeria vain 1dl ja loput muscovadoa, lisäksi lisään muutaman tl kaakaojauhetta. Oluena mainio koffin portsari. Suklaa ehdottomasti tummaa, tällä kertaa 70% (ei löytynyt tummempaa).

Sokerit, suklaa ja voi kattilassa, olutta perään. Muista varata yksi pullollinen myös kokille.

Sillä aikaa kun suklaa-sokeri-voi-olut seos hieman jäähtyy on hyvä sekoittaa rahka ja kaksi munaa, sekä hieman vanilja sokeria sekaisin.

Mitataan vehnäjauhot ja sekoitetaan sooda sekaan.

Yhdistetään seokset, kaadetaan vähän kerrallaan jauhot sekaan ja sekoitetaan.

Kun sekoitus on valmis, leikataan leivinpaperista passelin kokoinen palanen irtopohja vuoan pohjaan ja hieman voidellaan vuoan reunoja voilla/margariinilla.
Tämän jälkeen kaadetaan seos vuokaan ja kakku uuniin, 180c n. 40min.

Kakku tuoreltaan uunista. Annetaan jäähtyä hetken, kaadetaan tasaisesti loppu n. 0,5dl olutta päälle ja annetaan jäähtyä.
Nautitaan jäähtyneenä, joko kahvin tai vaikkapa sopivan Imperial Porterin, Balttiporterin, tai Imperial Stoutin kera. Huomatkaa, että tämä selvästi paranee vanhetessaan. Mehevöityy ja pysyy kosteahkona viikonkin verran, kun säilyttää hyvin.

Ja pika-arvio:
Ulkoisesti suklean ruskaata kakkua, ei vaahtoa, joskin vaniljakastike passaisi tähän?
Tuoksussa suklaata, lakritsaisuutta, keskimakeaa kevyttä maltaisuutta. Jos nonparelleja päällä saattaa saada kevyen hedelmäisen lisäsävyn.
Maussa mielyttävästi tummaa suklaata, hieman lakritsaa ja koffin porteria. Sopivasti makeutta, häivä vaniljaa.
Suutuntuma on mehevä, kosteahko ja helposti nautittava.
Ylipäänsä hyvää kakkua. Kelpaa myös olutummikoille tutuille, jotka ihmettelevät tovin kun kerrot mitä kakussa on. Tätä joulun jälkiruoka pöytään.