Jouluoluet testissä 11 - Ayinger Weizen-Bock

Oluen speksit:

Mikä:  Ayinger Weizen-Bock, Weizenbock , Saksa
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,24€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero: 10ebu ja väri: 16ebc.
Nippelitietoa: Panimosta kertoilin viime keväänä. Kertauksena, kyseessä on "pikkupanimo" lähellä Müncheniä, tuotteet ovat olleet tähän mennessä erittäin laadukkaita tyylissään. Weizenbock on talvikaudelle pantu vahvempi versio weizeneistä. Panimon Winter Bock on myös Alkon jouluolut valikoimassa.

Alle viikko jouluun enään ja blogin jouluolut testi on loppusuoralla. Kaikki eivät tänä vuonna kyytiin ehdi, mutta koitan tuonempana saada pika-arviot lopuista ja nitoa nämä pidemmin maistellut samaan yhteenvetoon.
Ayingeria siis tänään ohjelmassa. Kyseistä vehnäpukkia en olekaan juonut pariin vuoteen, joten uusinta on todella paikallaan. Panimon normi hefeweizen, eli Bräu- Weisse on/oli Alkossa ollessaan yksi suosikeistani, joten panimon weizen-bockinkin muistelisin olevan laadukas. Korkki pois ja olutta lasiin.

Ulkoiselta olemukseltaan kyseessä on sameahkon oranssinkellertävä vehnäolut. Vaahto hajoaa vehnäksi, ehkä turhan nopeasti, mutta muuten ulkonäkö on melko klassinen.
Tuoksussa on, kuten arvata saattaa, reilusti kypsää banaanista hedelmäisyyttä, hieman purukumia ja mainiosti happamahkoa vehnäistä maltaisuutta ja hiven sitrusta tasapainottamassa. Ylipäänsä tasapaino näissä Ayingerin vehnissä on omissa papereissani parhaimmasta päästä. Ei liian banaaninen, muttei myöskään liian vehnäisen happamahko ja sitruksinen.
Maussa keskimakeaa maltaisuutta, hedelmäestereitä ja reilusti banaania. Aavistus mausteisuutta neilikkaa ja korianteria häilyy taustalla. Jälkimaussa leipäisää vehnäisyyttä, hieman happamuutta ja sitrusta.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä, juotavuus on helppoa, hieman liukkaan öljyistä ja virkistävyys hyvällä tasolla. Alkoholi lähes peitossa.
Ayingerin Weizen-Bock on kyllä mainio ja tasapainoinen olut tyylissään. Jouluolueksi en ihan näitä vehniä osaa mieltää, ehkä AWE poislukien. Jos jotain moitittavaa etsitään on olut hieman särmätön ja yllätyksetön, mutta niin tasavarmaa osaamista, että ei tästä voi olla pitämättä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 38/50

Jouluoluet testissä 10 - Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter

Oluen speksit:

Mikä:  Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter, Porter, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 5,06€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 30ebu ja väri: 70ebc.
Nippelitietoa: Stallhagen on pieni panimo Ahvenanmaalta (perustettu v.2004). Panimon tuotteita on melko laajasti ruokakaupoissa saatavilla. Tämä olut on sama, kuin aiempi Baltic Porter. Panimo paahtaa/savustaa olutta varten osan maltaista.

Blogissa tahti kiristyy joulua kohti.
Tänään edessä vanha tuttavuus Viking Linen pubista, ajalta jolloin olut kulki vielä Baltic Porter nimellä. Mallassaldona Pils, Münchener ja mustamaltaita, humalina Magnum ja Saaz. Linja on melkoisen perinteistä ja yleensä toimivaa. Alkuun on pakko huomauttaa, että omissa papereissani panimo nosti hieman osakkeitaan tämän oluen myötä, mutta silti suurin osa tuotteista on massojen kalastelua, vähän Teerenpelin tapaan. Joskin esim. tuore US Red Ale osoitti, että muutakin saattaisi olla luvassa? No mennäänpä takaisin porterin pariin.

Väriltään olut on syvän ruskeanmusta. Vaahto on komea, joskin laskee nopeasti. Jää silti oluen päälle ohueksi lautaksi, joten ulkonäkö on mieleinen.
Tuoksussa paahteista lakritsaa, kahvia ja hieman suklaata. Hento savuinen häivähdys käy nenässä. Hieman yrttistä humalaa ja ruisleipää.
Maussa keskiasteisesti paahdetta, aavistus savuisuutta. Lakritsaa löytyy myös mausta, samoin hennosti suklaata. Maltaisuus on hieman makeahkoa, ruisleipäistä happamuutta ja hieman palanutta leivänkuorta. Jälkimaussa kevyesti humalaa ja paahteisuutta. Maku jää toviksi suuhun. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Hiilihapotus pitää juotavuuden helpohkona.
Stallhagenin "talviporteri" on lopulta oikein maistuva, ilm. pohjahiivaporter. Tyylissään ihan puhdas suoritus ja maistuu ainakin meikäläiselle. Hinta on kohtalaisen suolainen, sillä Alkosta saa halvemmallakin parempia portereita.
Tuomaristo nyökyttää hyväksyttävästi päätään: "Jatkoon, mutta poistomyynnin kautta".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50 

Jouluoluet testissä 9 - Laitilan Kievari Savuruis

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kievari Savuruis, Savuolut, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,87€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero: 30ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Suodattamaton Bambergin savumaltailla ja ruismaltaalla vauhditettu olut. Humalina Magnum ja Cascade. Oli alkuvuodesta tarjolla pelkästään hanaoluena, nyt Alkon hyllyssä.

Jouluolut testi saapuu Suomeen ja vuorossa jo entuudestaan tuttu Laitilan Savuruis, jota taisin maistaa Helsingin Beer Festivalilla aiemmin. Muistikuvien mukaan olut oli keveän savuinen, mutta ei tarjonnut juuri mitään mieleenpainuvampaa.
No nyt tätäkin on Alkossa kaikille joille sana Schlenkerla on liikaa, mutta Korpisavut ja Tervat liian vähän. Humala valintoina Magnum (katkerokäyttöön) ja aromiin Cascade, joka on kohtalaisen erikoinen veto savuoluen aromiksi.
Jotta testillä olisi vertailupohjaa join aiemmin yhden omatekoisen SavuBrownin (blogiin joskus tuonempana). No arvostellaanpa tämä:

Laitilan savuruis on väriltään sameahkon ruskeanpunertavaa. Vaahtoaa aluksi kovasti, mutta hajoaa yhtä nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa hentoisesti Schlenkerlasta tuttua savukinkkuisuutta, mutta paljon miedommin. Talon maku väijyy alla selvästi. Kevyesti leipäistä maltaisuutta ja häivä paahdetta. Hento happahko ote taustalla.
Maussa Cascaden huomaa, joskin hentona. Mikä on toisinaan tyyliin nähden parempi. Miedosti savuisaa kinkkua, hieman sitruksista humalaa ja ruisleipää. Maussa talon hernekeittoisuus on pienempi, mitä keväällä (ainakin muistiinpanoja vilkaisemalla). Paahdetta on keskiasteisesti taustalla, hento katkeron puraisu lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, keveä, melko hiilihappoinen ja tavallaan helposti juotavissa.
No Savuruis on lopulta kevytversio Schlenkerlasta, joka päätyy koriini jatkossakin. Ennustan potentiaaliseksi, porttiolut teeman mukaisesti, aloittelijoille ja satunnaisille kokeilijoille. Lisäksi tuote ei Alkon hyllyillä olevaksi kotimaiseksi pienpanimo olueksi ole "niin" pahanhintainen. Tuomaristo lausuu: "Ei jatkoon. Kesäpäivän päätteksi, nuotiota tehdessä passeli janojuoma".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10):7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 32/50 

Jouluoluet testissä 8 - Westmalle Dubbel

Oluen speksit:

Mikä: Westmalle Dubbel, Dubbel, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 9,49€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 20ebu ja väri: 80ebc.
Nippelitietoa: Westmalle on yksi olutta panevista trappistiluostareista. Panimolla on kolme olutta tuotannossa: Extra, Dubbel ja Tripel, joista kaksi viimeksi mainittua on Alkosta saatavilla. Luostari on perustettu vuonna 1794 ja Dubbelia on nykyreseptillä pantu vuodesta 1926. Panimon hiivakantaa käyttää nykyään myös Westvleterenin luostari.

Hyvää adventtisunnuntaita omasta ja kuvassa olevan ystäväni puolesta. Joulu lähestyy pikavauhtia ja tänään lasissa todella pitkästä aikaa Westmallen Dubbelia. Muistan ensikokemukseni tämän oluen parissa parin vuoden takaa. Toin pullon systembolagetista ja se ehti ikääntyä reilun vuoden verran. Olin ennen kyseistä olutta nautiskellut kuukauden päivät persaukisena vain halpoja oluita, joten tämä kolahti silloin lujaa. Tämän kertainen pullo onkin melkoisen tuoretta, pullotettu elokuussa. Koska toverini on kovin viluinen ja pitää lämmittävistä juomista korkataanpa pullo.

Poks sanoo korkki. Pikariin tippuu sameahkoa, syvän ruskeanpunaista olutta jättäen komean ja kestävän vaahdon pinnalleen.
Tuoksussa reilusti kuivattuja hedelmiä, luumua ja rusinaa, aavistus banaania. Mausteita on taustalla hieman, sekä vienoa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on kuitenkin tämän oluen tuoksussa selkeästi dominoivin piirre ja sellaisenaan miellyttävä.
Maussa on miellyttävän pehmeä kombinaatio keveästi makeahkoa karamellia, pyöreää hedelmäisyyttä, luumua ja hieman suklaata. Hennosti mämmimäinen ja yrttisesti humaloitu. Humalointi on keveä ja maistuu lähinnä hentona puraisuna lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastossa. Juotavuus on helppoa, hiilihappoja tässä tuntuu olevan keskimääräistä enemmän ja alkoholi on melko mainiosti piilossa.
Dubbelia pidetään usein hieman väliinputoaja tyylinä, mutta kyllä tässäkin tyylissä on selvästi omat helmensä. Omalla kohdallani tämä Westmalle on kyllä mukavan nautinnollinen ja selvästi omalla listallani parhaimpia oluita omassa lajissaan. Saa nähdä miten kypsyttely vaikuttaa tähän.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 39/50 

Olutarvioissa: Victory HopDevil

Oluen speksit:

Mikä: Victory HopDevil, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta", olutravintoloista
Hinta: 2,79€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja .
Nippelitietoa: Victory on v. 1996 perustettu panimoravintola. Panimon tuotteista mm. HopWallop, Storm King ja Golden Monkey ovat toisinaan olleet saatavilla myös Suomesta. Panimo käyttää oluissaan vain humalankukintoa pelletien sijaan.

Perjantai.. Työviikon jälkeen ja alkavien neljnä vapaapäivän kunniaksi päätin pitkästä aikaa korkata pullollisen India Pale Alea. Vuorossa humalapaholainen rapakon takaa. HopDevil on pitkään ollut "To Taste" listallani ja tänään on viimein tämän oluen vuoro. Vahvuutta 6,7%, panimon sivujen perusteella vain saksalaista mallasta käytetty. Veikkaus voisi olla Weyermannin pale-ale mallasta. Humala pelkkää kukintoa, kuten panimolla on tapana. Lajikkeita ei mainittu, mutta todennäköisesti "C" humalia jenkkilästä (Cascade, Centtennial, Columbus, Chinook) suuntaan. Korkataanpa.

Ulkoisesti olut on kauniin meripihkan ruskeaa. Vaahto on keskirunsas ja kestää tovin oluen päällä hajoten hetken kuluttua lasin reunoille.
Tuoksussa on aluksi selvästi päärynää, kukkaisuutta, sitrusta, hieman pihkaisuutta ja hedelmää. Alla kevyesti maltaisuutta.
Maussa maistuu greippistä humalaa, sitrushedelmiä ja keksistä maltaisuutta. Hennosti mäntyisyyttä, aavistus saippuaa. Jälkimaussa kuivahko ote, katkero puree raikkaasti.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, suuta supistava, mutta helpohkosti juotava.
Victoryn HopDevil on omasta mielestäni todella klassisen makuinen tyylinäyte amerikkalaisesta IPA:sta. Cascade (veikkaisin vahvasti) on tässä pitkästä aikaa pääosassa ja hyvin aromaattisena. Tätä sixpackeihin.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50 

Jouluoluet testissä 7 - Schneider Aventinus Weizen-Eisbock

Oluen speksit:

Mikä: Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, Eisbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 3,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 12%, katkero:15ebu ja väri: 52ebc .
Nippelitietoa: Arvioitu aikaisemmin v.2009 versio. "”Jääbock” syntyy, kun olut jäähdytetään pääkäymisen ja varastoinnin välissä nolla-asteiseksi. Vesi jäätyy ennen alkoholia. Pieni osa jääkiteistä poistetaan, minkä jälkeen jäljelle jää tiivistynyt, aiempaa voimakkaampi juoma.". Schneider tunnetaan vehnäoluistaan ja sen tuotteista mm. Aventinus, Mein Kristall ja Meine Hopfenweisse ovat esiintyneet Alkon hyllyillä viimeisen vuoden aikana.

Tuopin Ääressä toivottaa itsekullekin hyvää itsenäisyyspäivää ja käy tänään vanhan tutun AWE:n kimppuun.
Kyseessähän on ylläkuvatulla tavalla tuotettu Eisbock panimon jo erinoimaisesta Aventinus oluesta. Alkoholia riittää ja lämmitävyyskerroin on taattu. Käydäänpä asiaan.

Lasiin valuu syvän ruskeaa, sameaa olutta. Vaahto on kohtalaisen hyvä ja kestävän oloinen.
Tuoksussa on todella vahvasti banaania, nenään leijaillee hedelmäestereitä ja luumuisia sävyjä. Makean siirappista karamellisuutta ja purukumia. Taustalla häilyy hieman ruisleipää ja alkoholia, joten paletti on monipuolinen ja voimakas.
Maussa banaani jyllää tutulla tavalla. Mukana kuivattuja hedelmiä, reilusti luumua ja makean tahmeaa siirappisuutta. Tämän jälkeen kevyen mausteista neilikkaa, hieman pippuria ja lähes mämmimäistä ruisleipäistä maltaisuutta. Jälkimaussa hädin tuskin erottuva humalointi, hieman lakritsaa.
Suutuntuma on melko täyteläinen, paksu ja alkoholi lämmittää taustalla. Juotavuus on vahvuuteen nähden pelottavan helppoa.
Jopa sahtimaisia piirteitä selvästi omaava vahva talvipäivän lämmittäjä jaksaa miellyttää edelleen ja on selvästi kauden parhaimpia jouluoluita. Vuoden 2009 versioon nähden jää yleiskuvana ehkä hieman valmiimpi paketti, joskaan eroja ei juurikaan ole.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 42/50

Olutarvioissa: Gouden Carolus Hopsinjoor

Oluen speksit:

Mikä: Gouden Carolus Hopsinjoor, Belgityylinen vahva ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: 4,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Het Ankerin panimon juuret ulottuvat v. 1471, nykyinen toiminta alkoi v.1904. Alkossa tällä hetkellä panimon Gouden Carolus Classic. Hopsinjoorissa on käytetty viittä eri humalaa.

Blogistikin alkaa olla kotiutunut lauantaisten pikkujoulujen tuiskeesta ja pitkän työvuoron jälkeen keho huutaa hetken rentoutumista hyvän oluen parissa. Jotakin tarpeeksi simppeliä, jotakin Belgian suunnalta ja isossa pullossa, huomennahan on vapaapäivä.
Valinta osui varsin nopeasti Gouden Caroluksen Hopsinjooriin, joka on pullosta päätellen vuoden ikäistä.
Ei missään nimessä kausituote, mutta juovathan jotkut Hefeweizeniäkin talvella.
Blogikin on hieman uusiutunut.
Logo vaihtui viimein ja tuo saa nyt väliaikaisesti hoitaa tehtävää koeajalla. Jatkossa koitan saada muitakin muutoksia ja paria ajatusta vireille, kun vaan olisi aikaa..Asiaan.

 Hopsinjoor kaatuu lasiini poksauksen saattelemana. Kullankeltaista, hieman sameahkoa olutta todella klassisella "belgivaahdolla".
Tuoksussa kirpeää hedelmäisyyttä, häivähdys banaania ja ananasta, hieman sitruksisia sävyjä myös. Hennosti mausteisuutta ja ruohoa soljuu taustalla. Raikas yleisfiilis jää tuoksusta. Alkon kesäolut valikoimiin tämä sopisi kuin palokärki kesäiseen metsään.
Maussa kirpeä humalan puraisu heti kättelyssä. Mausteisuutta löytyy, hieman pippuria, sitruunamelissaa ja korianteria tulee mieleen. Maltaisuus on melko keveän viljaisaa. Hedelmäisyyttä löytyy, samoja etelänhetelmiä kuin tuoksussakin. Jälkimaku on kuivahko, hennon happamahko. Keveästi ruohoisaa katkeruutta lopussa.
Suutuntuma on jotakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastosta, juotavuus helppoa ja virkistävää.
Tämä Hopsinjoor on kyllä mieluisa, sopivan simppeli, mutta silti riittävän monipuolinen ja mukavasti humaloitu belgi.
Het Ankerin Gouden Carolus sarjasta ei vielä huonoja vastaan tullutkaan. Jos Alkosta on vielä maistamatta panimon Classic, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 37/50