Matkaraportti: OlutExpo 2013

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan..

Uusin tulokas Suomen olutfestari kentällä on toissa viikonloppuna pidetty ensimmäinen Suomen OlutExpo.

Järjestäjät olivat hamunneet paikalle lähes koko maan olutskenen kerman ja kuohun niin panimoiden, kuin maahantuojienkin puolelta. Lauantaina paikalla oli myös Tuopin Ääressä. Marssimme yhden kulmilla varsin tyylikkääseen Helsingin Wanhaan Satamaan sisälle.

OlutExpon piti olla askel messupitoisempaan tapahtumaan, kuin perinteiseen pienpanimofestivaaliin. Miten tämä sujui? Itse asiassa varsin hyvin.

Ensimmäinen suurempi kysymysmerkki oli polettijärjestelmä, jossa ostettiin varsin hauskasti kruununkorkeilla toimivia poletteja. Tämän tarkoitus oli kaiketi nopeuttaa varsinaista juomien myyntiä. No tarvittavaa määrää oli aluksi hankala ennakoida, sillä poletteja ei lunastettu takaisin jälkeenpäin. Tämän ajattelin osoittautuvan hankalaksi, mutta lopulta kävin vain kerran hakemassa lisää, eikä käteen jäänyt kuin pari polettia muistoksi.

Itse printattua juomalistaa, tästä Miikkah:lle kiitos

Tilat vaikuttivat miellyttävän siisteiltä ja valoisilta ja tunnelma oli varsin hillitty, jopa harras. En kutsuisi näitä koko kansan oluen juonti tapahtumaksi, pikemminkin valveutuneiden kuluttajien, alan toimijoiden ja pahimman pään harrastajien messuiksi. Erikoista kyllä festarien ikuista kiistakapulaa vettäkin oli parissa paikassa myynnissä. Ruokapuoli oli järjestetty sinänsä varsin mallikkaasti ja ainakin itse pidin annoksista jopa oluen kera, mitä voin sanoa todella harvoin. Ainoastaan annoskoko suhteessa hintaan oli hieman epäedullista. Tosin oikeastaan ainoa negatiivinen seikka oli kokonaan puuttuneet juomalistat, joista olisi voinut ennakkoon, tai edes paikan päällä miettiä mitä haluaa juoda ja järkeistää ajan käyttöä.

Laseille ei tässä tapahtumassa oltu asennettu pesupisteitä, vaan lasinvaihtopisteitä. Näitä olikin verraten runsaasti ja tämäkin järjestelmä toimi upeasti.

Väen paljoutta lauantaina

Paikalla olisi ollut lukuisia seminaareja, mutta meiltä nämä jäivät välistä, sillä keskityimme paitsi juomiin, tuttujen ja uusien tuttujen tervehtimiseen, sekä panimoiden henkilökunnan kanssa keskusteluun.

Itselleni kertyi lopulta noin kolmekymmentä uutta olutta, joista mieleenpainuvimmat olivat varmastikin:

Oakham Green Devil: Todella upean trooppishedelmäinen tuoksu ja festareiden raikkain olut. Saako tästä wunderbaumin kotiin?

Thornbridge Hall Imperial Oatmeal Stout: Jyhkeä, paksu ja tyylikäs Imperial Stout.

Founders Imperial Stout: Upea tasapaino kahvista paahdetta ja makeutta.

Aegir Lynchburg Natt Imperial Porter: Tukevaa, vaniljaisen tammista porteria, kyllä kelpasi.

Caskit, erikseen ja ylipäänsä: Näihin kun ei kotipuolessa törmää ja ainakin lauantaina olivat iskussaan.

Erityismaininta: Suodattamaton Urquell. Pienestä tynnyristä valutettua janojuomien aatelia. Parempaa kuin niin monet muut vahvemmat oluet, niin expossa, kuin muutenkin.

Ylipäänsä: Todella positiivinen fiilis jäi tapahtumasta, joten ensi vuotta odotellessa. 

Viimeiset huomiot ylös oluen ja ruuan liitosta

Kuvista Tontorille kiitokset, oma kamerani jäi laukkuun ja myöhemmin havaitsin, että aika oli ajanut kameran yli.