Olutarvioissa: Hair Of The Dog Adam

”Red hot mama
Down light charmer
Time's come to pay your dues

Now you're messin' with a
Son of a bitch”

1993.

Muistatteko? Mtv3 ja kolmoskanava yhdistyivät, Jurassic Park tuli leffateattereihin, 112 jyräsi 000:n, Onnenpyörä alkoi, minä aloitin koulutieni ja Hair Of The Dog:n panimo perustettiin Portlandissa.

Olutpiireissä koirankarvapanimoa voidaan pitää paitsi tavallaan pioneerina, mutta sillä on myös tietynlainen asema erittäin hypetettynä panimona. "Dogin" tuotteet ovat yksinkertaisesti keränneet vuosien ajan harrastajien varauksetonta ihailua.

Tämä voidaan lukea myös niin, ettei panimolta ole koskaan tullut ulos yhtään huonoa olutta. Nimittäin selaamalla kuningas RateBeer:n tilastoja voidaan vain hämmästellä kauniita lukuja ja ilmeisen upeita tuotteita.
Panimon tuotteista kuitenkin muutama on ns. ylitse muiden. Yksi yksilö tästä parhauden edustajistosta on tänään täällä. 

Hän on Adam. 

Panimon vanhimpia (vai vanhin) tuotteita. Tyyliltään "Perinteinen Ale". Tässä oluttyylissä hän on RB:n perusteella ns. "Maailman paras". Se on paljon se.

Adam on ilmeisesti yritys luoda uudestaan kuollut oluttyyli, mikä on ehkä tarkoituksenmukaisempaa, kuin tehdä "Sahtia, joka ei ole sahtia". Näin.. Näen jo ainakin Raumalla yhden sedän nyökyttelevän hyväksyvästi päätään kodassaan. Asiaan. Adambier oli ilmeisesti Altbierin esi-isä. Tumma, vahva, vuosia kypsytetty ja hapan olut. Vaikka jumaloinkin historiaa ja nippelitietoa, siitä on tylsä kirjoittaa. Kuin esseetä vääntäisi. Jätän tämän siis muille koirille. Barclay Perkinsin jutun aiheesta voi tsekata tästä.

Minä taas palan halusta korkata ja maistaa onko Adam hypen arvoista?

Adam valuu tihkuen lasiini. Syvän ruskeaa olutta, mutta vaahtoa ei halua syntyä.

Tuoksu tarjoilee kuivattuja hedelmiä, nahkaa ja tupakkaa. Makeaa, lähes siirappista maltaisuutta piisaa yhdessä vienon paahteisuuden kera. Sellasta kevyttä Kulta Katriinaa vaan, ei mitään herkullisia espressopaahteita tosiaan.

Maku lyö jo uutta vaihdetta tiskiin, vaikkei tässä aivan Steve McQueen ja Bullit leffan vaihteluihin ylletäkään. Reilu maltainen makeus laulaa elefanttimarssia ja kerää mukaan yhden uuden toverin.

Savuisuuden. Hentoa, vähän turpeisen oloista savua tosiaan. Paahteisuus leikkii Hamlettia. ”Ollakko, vai eikö olla kahvista, vai kaakaoista”. Tuoksun kuivatun hedelmäisyyden voima säilyy edelleen vahvana tässä yksilössä. Lämmetessään Adam antaa hieman suolaisuuttakin. Jälkiliuku puraisee hennosti ja suuhun jää pehmeää Julieta koon madurosikaria.

Suutuntuma on kenties yllättävin osa-alue. Adam on todella smoothia Eternian prinssinektaria. Paksua ja öljyistä. Yhtä aikaa juotavuus on pelottavan helppoa ja alkoholi piilottelee edelleen. Hänkään ei jaksa Hamlettia.

Hair Of The Dog neitsyys poistui, mutta kaiken hypen jälkeen oliko sen arvoista?
Ei. Älkää ymmärtäkö väärin. Adam on erinomainen olut, mutta ei ammu niin isolla tykillä, kuin niin monet muut tänä päivänä. Teknisesti tätä voisi pitää upeana sommitelmana erilaisia maltaita, käymistä ja makuja suoraan ajalta, jolloin nappiverkkarit vasta tekivät tuloaan.
Pisteet: 3 koirankarvaa, 2 He-Mania Skeletorin kera ja puolikas omena.

                                 Loppuun vielä bonussektorina vähän nostalgiaa

Vermont IPA tulee

Kuva: Eater.com

”But I know a change gonna come, oh yes it will.”

Evoluutioteorian mukaisesti muutoksesta eivät selviä prosenteiltaan vahvimmat, eivät nopeiten juotavat, eivätkä omaa fiksuuttaan korostavat nörtt..kekkos..hipsterilasipäisille tarkoitetut juomat.
Paitsi jos kyseinen laji, tai sen yksilöt, ovat valmiita muutokselle. 

Kuningas IPA on. Hän on kuollut ja syntynyt uudestaan. East Coast, West Coast, Black, Belgo, Farmhouse, Wheat, White, Brown ja herra ties millä firmly shaken milkyway blows in U mouth-etuliitteillä saapuva oluemme on jälleen kokenut uuden multiorgastisen tulemisen. Hän on nyt meidän kaikkien huulilla pyörivä ”Vermont/North-East/New England IPA”.

Eli mikä?

Tree House Julius. Monen mielestä nykyhetken ykkösiä tyylissään. Koska Suomeen?
Kuva: treehousebrewing.com

Palataanpa ajassa aavistus taaksepäin.

Pitkälti 2000-luvun alusta näihin päiviin asti olemme tottuneet juomaan IPA:mme sitruksisina, greippisinä, pihkaisina, katkerina, vähän karamellisina/keksisinä ja kohtalaisen kirkkaina.

Samoihin aikoihin vuosikymmen takaperin herra, kirjailija, oluttuomari ja panimomestari Greg Noonan (keveät mullat) toi ilmeisesti Englannin matkaltaan mukanaan hiivakannan. Tämä kanta kulkeutui myöhemmin Alchemist panimon omistaja John Kimmichin käsiin ja ilmeisesti joitakin vuosia ja muutamia Heady Topper-purkkeja myöhemmin myös erään Hill Farmstead panimon Shaun Hillin tahmaisiin tassuihin. Tämä hiivakanta osoittautui kuitenkin ilmeisesti huonosti flokkuloituvaksi (=”pölyinen” kanta, joka ei laskeudu pohjalle ja jätä olutta kirkkaaksi, esim. hefeweisset->). Voidaan yleisesti sanoa tämän ”tyylin” edustajien olevan siis hyvin sameita. Toki toinen tekijä tässä on humala. Humala luo luonnostaan sameutta, etenkin jos kuivahumalointi on runsasta (=eli humalaa on lisätty keittämisen jälkeen tankkeihin). Voisin kuvitella monenkin vanhan liiton juovon ja panimomestarin karsastavan tyyliä, joka on niin samea. Sehän on jo vuosia yhdistetty huonoon laatuun..

Samoihin aikoihin lukuisat uudet humalalajikkeet olivat lyönneet hiljakseen lävitse. Näihin kuuluivat sellaiset kannat, kuten vaikkapa Amarillo, Citra, Sorachi Ace, erinäiset Uuden-Seelannin humalat (esim. Nelson Sauvin), jne. Lopulta IPA on alkanut muuttua kevyesti hedelmäisempään suuntaan.

Hitaasti tämän vuosikymmen puolella useat koillisrannikon panimot ovat alkaneet imitoimaan ja viemään Heady Topperin ideaa entistä pidemmälle.

Vermont IPA:a voisi ajatella olevan siis äärimmäisen samea, hyvä vaahtoinen IPA. Aromimaailma on runsaan trooppishedelmäinen, öljyinen, mehuinen ja käpymäinen. Humalaa on siis aivan s..sti, mutta painottuen selvästi enemmän aromipuolelle, kuin katkeroon. Suutuntumaltaan nämä ovat kiintoisia. Smootheja, pirtelömäisiä, pehmeitä, mehumaisia.

Eli oikeastaan juuri sellaisia, joita itse juon ja keitän mieluiten.
Enkä ole yksin.

Humalablogin tilastoja ja vertailuja katsellessani näin tämän rapakon takaa suuren hypen aiheuttaman tyylin edustajien nojailevan monenkin reittaussaitin maailman parhaiden kärjessä.

Onkin mielenkiintoista seurata, koska tyyli saapuu todella tänne härmään. Tai pikemminkin koska pääsemme juomaan ensimmäisen erinomaisen esimerkin tästä tyylistä?

Battle Of IPA oli melko lähellä tyyliä.

Ja koska Tuopin Ääressä haluaa olla ystävällinen. Ojennamme kättä ja tarjoamme valmiiksi koekeitetyn reseptin (huom. Olen nähnyt useissa resepteissä käytetyn myös mm. vehnäjauhoja, joita en ole kokeilut):

OG: 1.067 FG: 1.014
N. 6,9%, 62ebu, 14ebc. Eräkoko, n. 18l.

Mallaspohja:

60% Pale-Ale

30% Vehnämallas

10% Kaurahiutale

Humalointi:

40min 35 Ebu CTZ
5min 20g Centennial, 35g Mosaic, 35g Citra
0min 25g Centennial, 35g Citra
Steep 80c: 40g Mosaic, 40g Citra, 25g Centennial

Kuivahumalointi:
fifty-fifty (eli kahdessa erässä) käymisen mukaisesti:

50g Citra, 40g Mosaic, 30g Centennial.

(eli about 25g+20+15g/satsi)

Hiiva:

Yeast Bay Vermont Ale, tai Wyeast 1318 London Ale III

Prosessi:

Mäskätään 66c /1h, vesi käsitellään arvoihin:

Ca: 100, Mg: 2, Na: 8, SO4: 100, Cl: 180, HCO3: 0, ph: 5,2

Nostetaan huuhteluvedellä lämpötila 76c, pidetään 15min ja valutetaan tyhjäksi. Keitetään vierrettä 1h. Jäähdytetään ohjelman mukaisesti ensin vapaasti 80c, humaloidaan pidetään 15min ja jäähdytetään loppuun.

Ilmastetaan 15-20min pumpulla, Hiivataan 17c. Kun käyminen alkaa kuivahumaloidaan ensimmäisellä puolikkaalla, annetaan olla n. 3vrk:ta, jäähdytetään vierre, siirretään ja annetaan lämmön taas nousta. Loput kuivahumalat 3vrk ennen pullotusta, karbonoidaan n. 2,2-2,4vols. Mielellään kegissä, koska tämä juodaan mahdollisimman tuoreena. Kegin etuina on myös mahdollisuus kuivahumaloida suoraan siihen.

Kaupoista kadonneet juomat: Lahden Erikoinen

Mikäpä olisi kiintoisampi tapa aloittaa tämä vuosi blogissa, kuin muistelemalla menneitä. Niitä aikoja, kun itse tutustuin koko alkoholijuomakulttuuriin. Silloin mopoikäisenä ei kavereiden kanssa liiemmin tullut kuppiin syljettyä. Itse taisin taipaleen aloittaa Golden Capin omenasiiderillä ja edetä lonkeron kautta kaljan maailmaan.  Tämä ensimmäinen osio tulee käsittelemään tapausta, joka on minulle kaikkein läheisin.

lähde: www.ess.fi

Elettiin muistaakseni kesää 2004-2005? Kun kotiin oli ilmestynyt korillinen jotakin, jonka tunnistin lapsuudesta tutuksi. Hän oli entisen Mallasjuoman, sittemmin Hartwallin (Lahden) Erikoinen (Tai virallisesti kai Erikoisolut).

Erikoinen oli poistunut tuotannosta jo muinoin, mutta mastokaupungin 100-vuotiskemujen kunniaksi Hartwall elvytti vanhan kuolleista. Aikoinaan Mallasjuoma oli kuitenkin ollut kotimaan suurin panimo ja Erikoinen maan kenties myydyin olut(?). Lopulta Hartwall ja Sinebrychoff kirivät ohi 80-luvulla ja lopulta Hartwall osti Mallasjuoman kokonaan vuonna 1988. Hissukseen kaikki yrityksen vanhat tuotemerkit ajettiin alas aina Aurinko Jaffasta Siniseen asti.
Erikoinen näkyi Sinisen( se ritarikalja) ohella silloin kaikkialla. Tuopeissa, tuhkakupeissa, kelloissa, kylteissä, mainoksissa. U name it, they did it.

Erikoinen pysyi uusintakierroksellaan tuotannossa vuoteen 2006 asti ja katosi taas ajan unholaan. Siihen samaan paikkaan, mihin joutuivat baarien pienet tuhkakupit, oranssit muovituolit, jukeboksit, pajatsot. Kesoilin paahtuneen kahvin tuoksu yhdistettynä pokeriautomaatin tuplausmusiikkiin. Aurinko Jaffat, Hankkijan lippikset, Roope-setä säästölippaat ja koko Kaurismäkeläinen; juro, vinksahtanut ja ikuiseen kasvuun uskova maailma.

Silti sinä kesänä, sinä iltana, tissuttelin hissukseen Erikoista, heitin Dartsia ja kuuntelin niitä muutamaa cd-levyä ja kasettia, jotka omistin. Oli kuuma. Olut oli kylmää, raikasta ja niin nostalgista. Siitä jäi hyvä fiilis ja sen kesän aikana opin juomaan kaljaa.

Lähde: www.antikvariaatti.net

 Jollain tasolla olen kaivannut ja pelännyt Erikoisen paluuta. Se ei kuitenkaan toisi sitä samaa tunnetta, eikä maistuisi samalta kuitenkaan. Silti se voisi tuoda takaisin hetken, jolloin maailma oli vähän iisimpi, limua sai lasipullossa ja baareissa kukaan ei selannut tinderiä. Mainoksissa olisi patukkaa kulman takana, valokuvat voisi kehittää Helioksella ja Lada olisi edelleen lujaa laatua ja avaruusajan teknologiaa. Positiivisempi ja vähän naiivimpi.

Pakolliset mainosvideot loppuun:

Ehkä julminta mitä tämän tekstin jälkeen voisi tapahtua tapahtui juuri. En olisi eilen tätä uskonut, mutta: http://www.ess.fi/uutiset/talous/art2335088

Orval riisui - katso kuumat kuvat

Tämä teksti on osa suurempaa kokonaisuutta. Tämä teksti on osa olutblogistien maailmanvallankumousta, maareformia ja yhteistyötä.
 Me päätimme omissa vapaamuurarilooseissamme salaa maailmalta sen mitä te tulette lukemaan, näkemään, kuulemaan ja ajattelemaan. Se ei siis oikeasti juuri poikkea siitä, mitä valtamedia teille, eli meille syöttää vuoden jokaisena päivänä aamiaismuroissamme.
Jo kauan on korviimme kaikunut valitus yhtäaikaisesti siitä, että blogit eivät tuota kunnollisia artikkeleja ja samalla heijastettu pelkoja siitä, että he vievät pian "oikeilta" journalisteilta duunin. Tästä maailmanpalosta valpastuneena haluamme täällä tuopin äärellä olla osa tulevaisuutta ja tarjota liekkeihin lisää löpöä.
Tänään edessänne on blogin näkemys siitä, mitä valtamedia tarjoilee ammattilaisten rautaisin ottein ja mitä me luemme eniten.
 Seksiwow ja klikkiotsikot.
 Ja mikä parasta, tai pahinta. Tätä ei ole käännetty translate:lla Huffington Post:sta, eikä sisällä linkkejä Orvalin Instagram-kuviin.. Juttuun siis:

Klassikko-olut Orval riisui kuumissa uuden vuoden tunnelmissa. Orvalin vartalo osoittaa ainakin tiukan bikini fitness kuurin tuloksien olevat timanttisia. Klassikon kauniit päärynämäiset kurvit ovatkin hioutuneet treenissä vielä upeammiksi. Orval on osallistumassa Alkon lisäksi lukuisiin muihin olutkauppojen ja blogistien seurapiiritapahtumiin. Kunhan paikalla on punainen matto, reilusti alkoholia ja villejä hiivakantoja. Tämä siitä huolimatta, ettei kaunottaren elämään vahvemmat alkoholit yleensä kuulu, mutta näin uuden vuoden kunniaksi korkit poksahtelevat ja rakkauttakin oli ilmassa. Tämän villin lemmiskelyn todistivat myös paparazzit pitkin asuntoa, kuten kuvista näkee.. Lempi kävi kuumana.

Kaunista Boudoir henkeä sängyllä leikitellen

Orval on kirjaimellisesti kuumaa kuvattavaa

Lukijan ottamassa kuvassa bikinien hakanen on jo auennut

Orval nauttii auringonpalvonnasta myös yläosattomissa joulukuussakin

Oluen rintarako on liki kosketusetäisyydellä. Voivatko kuvat tämän kuumemmaksi mennä?

Jouduimme filtteröimään. Alkuperäiset kuvat ovat vuotaneet jostakin.

Harteikas könsikäs on päässyt jo korkkaamaan.

Tämä kuva voi olla nuorimmille liikaa, mutta lempi kävi kuumana-lukija vinkkaa. Toimitus nyökyttelee päätään.

Kuvalähteemme kertovat kuvan Orvalin olleen liikenteessä vuodesta 2009 ja BBE:n paukkuneen vuonna 2014. Edellinen artikkelimme tästä olutmaailman klassikosta löytyy viiden vuoden takaa täältä
Huhuhuh. Lisää artikkeleja tästä kaunottaresta voi lukea:

Bisseparoni, Bönthöö Bönthöö, Brewniverse, Arde Arvioi, Hankala asiakas, Humalablogi, Huurteinen, Jaskan Kaljat, Kaunis Humala, Olutkoira, Ladamatkaaja, Loppasuut, Musamiehen Oluet, Keikyblogi, Ölmönger, Oluttoverit, Pullollinen, Punavuori Gourmet, Reittausblogi, Tuopillinen, Tyttö ja Tuoppi, Mushimalt, Viinihullun päiväkirja, Pari sanaa oluesta, Every Beer I Take

Kotiolutta: Wesala Brewing - Honey Strong Ale

On olemassa kaksi asiaa, joista en oluessa pidä. Toinen on tyyli, toinen on mauste.

Tyyli on ”English Strong Ale” ja se mauste.. No se on hunaja.

Kiitän siis Wesala Brewingia lahjuksesta, joka on tyyliltään yllä oleva ja maustettu.. Sillä hunajalla.

Pullo lyötiin omaan käteeni maestron itsensä kyläiltyä pikaisesti. Kyläilyn syy saattaa eksyä blogimaailmankaikkeuteen talven mittaan. Keitimme nimittäin kollaboraationa, eli pantiin kimpassa tummaa lageria. Sellaista olutta, jossa ei ole kikkoja, ei jenkkihumalaa, ei mausteita. Sellainen viisiprosenttinen tumma, maltainen olut. Miksi? Joskus on oikeasti hienoa kokeilla kykyjään jonkin näin tavanomaisen, puhtaan tyylin kanssa. Keskitason ipa-apaa panee kuka tahansa, mutta hyvää lageria vain parhaista parhaat (eli oikeastaan todella harva putiikki tässä maassa).

Niin se hunajaolut? Riittäisikö se, jos sanon sen olleen ”ihan hyvää”? Ai ei, joudun oikeasti korkkaamaan?

Voin vain toivoa tämän olevan sellainen, jossa hunaja ei maistu ja brittiläisen strongin ällömakeat jalopuut hedelmineen on vältetty.
Taustoitetaanpa hieman tätä olutta:

”Honey Strong Ale,
Valmistettu 06.08.2016,
Pilsner, Crystal 50, Hunajamallas, Luomuhunaja,
Cascade, Saaz.
British Ale - (Kuiva)Hiiva
OG: 1,065
FG: 1,005
n..8,2 ABV%”

Ei muuta kuin pistimestä kimalaista, tai jotain ja tämän kimppuun. Oh boy..
Ulkoisesti liki prikulleen samanlainen edellisen kanssa.

Tuoksu tarjoilee hennosti hunajaisuutta, karamellia ja keveää hedelmäisyyttä todella miedon sitruksen kera. Ei onneksi aivan sellaista tökkivän tahmeaa hunajaa, mitä mm. eräs St. Peter's:n tuote joskus tarjoili.

Maussa paahtoleipäistä maltaisuutta keveän hunajaisen makeuden kera. Tämän ylle jostakin huuhtoutuu keveitä greippisiä ja sitruksisia sävyjä. Vähän saippuaa seassa kenties? Jännästi lähes pelkkää jenkkihumalaa seassa, mutta maltillisesti kylläkin.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja helpohkosti juotava. Alkoholi tuntuu lämmittävänä etanolisuutena, muttei iske pahinta tinnerikerrosta ollenkaan päälle
Alkufiilikseen nähden totean oluen aivan juomakelpoiseksi. En silti vieläkään pidä hunajasta, enkä tästä tyylistä. Kuitenkin tässä oluessa on kyllä molemmat yhdistetty juotavaan pakettiin. Ei, tällä ei vielä kuuhun ajeta oluena, ehkä kahden jälkeen voisi? Silti jos näitä elementtejä välttämättä haluttiin yhdistää, en keksi miten paremminkaan tätä olisi voitu tehdä. Paitsi tietysti niin, että nojailisin nytkin lavuaarin äärellä? 3+/5

Kiitos maestrolle tästä.

Hyvää joulua

Tämän myötä.. Hyvää ja maltaisen maltillisen humalaista joulua tuopin äärelle.

Mitä antaa olutharrastajalle joululahjaksi?

Tämä joulu ei ole lunta tulvillaan. Pelkästään harmaata räntää ja sellaista synkkää yhteiskunnallista kehitystä täynnä, joka saa se mieleni minttukaakaon voimalla laukkaamaan jo kuusen alle piiloon.
Tässä puun alla voinkin rauhoittua ja miettiä mitä olutharrastajalle hankkisi joululahjaksi?
Tavanomaisesti muotiblogit olisivat täynnä maksettuja mainoksia ja linkkejä astiastoihin, kynsistudioihin ja vaatekauppoihin. Koska haluan erota hieman tästä kaupallisesta hysteriasta joka valtaa maat ja taivaat heti, kun joulukalenterin ensimmäisestä luukusta pujahtaa pahan makuista suklaata.

Sieltä voi tulla myös myyrä

Voisi ajatella kaikkea Alkon lahjakortin, tai laatikollisen hyvää olutta jostain aivan muualta väliltä. Toisaalla kuulemma osataan jopa paketoida putelit, joka on selvästi perusalkolaisten skillsien epämukavuusalueella. Mutta ei..

Tavallaan olutlasejakin tarvitsee, eikös? Harrastaja potee alati alennuskompleksia ja impotenssia jos naapurin blogisti jostain Keravalta voi nauttia oluensa oikeasta Chimay-lasista, tai herra ties aidosta SpieRiedelglausta ja itse joutuu tyytymään lähibaarista puhalletuihin 0,5l Karhu-tuoppeihin.
Kuitenkin kaikilla meillähän on laseja? Liian helppoa siis.

Kirpputoreilta, Huutonetistä ja Toreilta voisi bongailla harrastajalle oheiskrääsää. Kaikillahan pitäisi kuitenkin olla puinen Karjala-kello seinällä, parit oranssi Lahtikkoa olohuoneen nurkassa, Koffin korkinavaajaa ja parit hauskat julisteet sellaisilta panimoilta, kuten Guinness, tai Heineken?
Silti se on vain materiaa ja krääsää.

Kotiolutharrastaja varmaan tarvitsisi sen yhden uuden mittarin, jota ilmankin selviää, mutta kaikilla tosipanopojilla(-ja tytöillä, koska kuulemma tytötkin panee) on sellainen. Pari kiloa mallasta ja sitä C-kirjaimella alkavaa vaikeasti lausuttavaa humalaa kans. Kotikeittäjällä on aina tarpeita ja keskeneräisiä projekteja.. Ainakin silloin kun pääsee irti internetin mutukeskusteluista.
Tämäkin tuntuisi liian helpolta ja kuitenkaan kaikki ei pane, jotkut vaan juo ja ovat vaan aseks..siis ajuovoja ja muita menninkäisiä.

Mitä sitten antaisi lahjaksi? Minäpä kerron mitä tätä pohtiessa tapahtui.
Tässä kuusen alla istuessani ja puun runkoa kosketellessani pieni tähdenlento loisti taivaalla. Vaelsin sen perässä halki jäisen kaupungin, outojen valojen, kokien pelkoa taksissa Mustakallion tunnelissa, nauttien kiljua jossakin Kärpäsessä.
Viimein olin perillä. Hurmostila valtasi mielen ja valaistuin.
Antakaa toisillenne aikaa. Antakaa läheisyyttä. Olkaa läsnä. Unohtakaa tavara, netflix, alkoholi, päihteet, kiire.. Keskittykää siihen lähellä olevaan ihmiseen, eläimeen, puuhun, mielikuvitusystävään, tai pehmoleluun.
Haaveilkaa, naurakaa, koskekaa, keskustelkaa, flirttailkaa ja ennen kaikkea rakastakaa. Tällaisina aikoina, kun taivas vihmoo räntää ja tätä palloa ohjataan ylhäältä kohti kadotusta ovat inhimillisyys, humaanisuus, empatia, sympatia, antaminen, auttaminen, kuunteleminen ja keskustelu avaimia kohti parempaa huomista.
Joulua odotellessa siis.

Klassikotkin sen tietävät?