Korkinkääntöpuolella: Olutblogien klikinsäästäjä 1.11-8.11

Tuleeko juttuja liikaa? Etkö jaksa lukea kaikkia? Tarjoankin nyt klikinsäästämiseksi kaikkien tämän viikon juttujen klikinsäästöt blogi, blogilta.
Blogit on poimittu suoraan Olutoppaan feedistä. Jos omasi jäi jostain syystä tästä listalta pois, niin nykäise hihasta. Lupaan korjata asian.

Jos et tätäkään jaksa lukea, niin säästetään tässäkin:
Kotiolut on parasta, muut olut joko vaan ihan hyvää, tai tosi hyvää.

Asiaan:

Arde arvioi

Peräkärryä ei löytynyt, mutta seurapiiriblogisti vieraili Koffin Porterin 60-vuotisbileissä.

Hankala Asiakas

Blogissa on nautittu hyviä mustikkaoluita Belgiasta.

Bönthöö, Bönthöö

Nettiradiossa Teerenpeliä ja Pori Spesiaalia. Siis paljon juotavaa ja hihittelyä loppua kohden. Tirraan on saapunut Pühasten Lime-Gosea, mikä on ihan hyvää. Muuten Brewski maistuu, mutta RPS&Kimito ei.
Ant Farmin kerhotiloissa on otettu mukia, eli kotiolutta, eli parasta kaljaa maan päällä. Lisäksi Lahtikkomedialla ja blogilla menee vaihtelevasti, mutta hei: kaikki selviää tulevaisuudessa.

Eräsmies

Kiikaritestien lisäksi kotiolut on jälleen hyvää. Ja mikä parempaa, kuin että  Waahtobreweryltä saa herran omaa Erä-olutta? Eli tilaamaan siis.

Jaskan Kaljat

Jaskakin on käynyt OlutExpossa ja viihtynyt, mutta Sakun Antvärk sen sijaan ei viihdyttänyt.

Mushimalt

Mallaskosken / Põhjala So Last Saison 3/5, eli ihan hyvää juotavaa tämäkin.

Olutkellari

JP on juonut olutta ja tykännyt kaikesta. Alkoon on tulossa jouluoluita. Nekin ovat varmasti ihan hyviä.

Olutkoira

Ranskalaista Tripeliä. Hyvää kaljaa tämäkin.

Pullollinen

Bisse on hyvää 3/-5/5.

Reittausblogi

Kotiolut on hyvää, mutta oispa Sahtia? Saimaan tuotteille löytyy ilmeisesti parempiakin vaihtoehtoja.

Tuopillinen

Happamia vehniä testissä. Molemmat ihan jees.

Tuopin Ääressä

Kotioluen teko on muuten helppoa, mutta oma juominen kyseenalaista.

Kevät, Gonzo ja Emmer Pale Ale

Katselen kaihoisasti lämpömittaria ja ikkunasta ulos. Räntäsade vaihtuu minuutissa paisteeseen ja Marko Annalan tuomaan takatakatakatalveen. En mokomasta välitä. Haluan vain kokea sen pienen säteen bensalla valellussa risukasassani. Odottaen kiihkeästi valoa happoisin silmin suurennuslasin kera. Lopulta säiden valtias heiluttaa ruutulippuaan ja saan luvan edetä kohti kohtaloani. Tällainen pelonsekainen odottava tunnelma taisi olla viimeksi kippari Edward Smithillä joskus vuosisata takaperin, kun edessä oli massiivinen projekti, kenties mahdoton sellainen. Paineet kokeneessa päässä voivat kääntyä joskus epätoivoisiin ratkaisuihin. Toiset ryömivät kilpaa pulloihin ja törmäävät jääpalan kokoisiin vuoriin viskissään. Toiset kaatavat lisää Shelliltä vietyä juoksupolttoainetta liekkeihin opportunisesti virnistellen, haluten nähdä mitä tapahtuu elämän koe-eläinpuistossa, jos painaa punaista nappia lasikuvun alla. 

Päästyäni näiden vangitsevien seinien ulkopuolelle, ulos päästäni, voin painaa kytkintä ja vaihtaa seuraavan vaihteen päälle. Vauhtia, ettei maailma olisi liian hidas. Tätä hurmiota kelaillen hukkaan täysin ajatukseni ja kaikki sateenkaarenväriset langat sisälläni. Päätän virittää soundia, se on olennainen osa kaikkea olevaista. Ääni. Rytmi. Vibat. Lyriikat. Ne kulkeutuvat parhaimmillaan pitkin selkääni saaden sen kananlihalle, vaikken Kentuckyssa vaikutakkaan. 

Tiedättehän; mintulla ja viskillä marinoituja alkoholisteja hevoskilpailujen äärellä. Joukkohysteriaa ja keskilännen punaniskoja valmiina yhtäaikaa lyömään sinua, tai vetoa. Tyrkkyjä, julkkiksia taviksia, kuin ruotsinlaiva, joka on rantautunut hetkeksi maihin.

En sano, että omat asiani olisivat paremmin. Nautin nytkin kylmää olutta parvekkeellani kirjoituskone sylissäni katsellen iltapäivän pitkävetokohteita. Silti hevosurheilu on jotakin josta en ymmärrä mitään. Olen ymmärtänyt, että tulisi olla rikas, peliongelmainen ja romani. Mielellään molempia, kenties tilata hevoshullua ja nimetä eläimiä vielä hullummin, kuin panimot oluitaan. Oikeastaan voisin veikata Flying Dutchmanin nimeämispolitiikalla olevan yhtäläisyys tämän toisen teollisuuden haaran kanssa? ”Nyt maaliin saapuu radalla kuusikymmentäyhdeksän ravaava white-socked-flipfloped.”

Silti tästä täydellisestä hetkestäni parvekkeella puuttuu olennainen tekijä.

Vesipiippuni tupakkatilanne on huolestuttava. Se on kuin katselisi vierestä Sipilän hallituksen saavutuksia. Tyhjää täynnä. Valtionkassan huutaessa ”laarilaata” ja joka toisen median suoltaessa samoja ”Vain Elämää” uutisia klikkiotsikoineen kieltäen kaiken todellisen, tai päätoimittajan kytkösten takia kieltävän. Aikana jolloin tutkiva journalismi on maalattu mustemmalla, kuin Rolling Stones olisi koskaan pystynyt, kaipaa valtio Karpoa ja ruisleipää. Samalla lammasfarmarit on saatu äänestämään samoja rikkaita hyvävelikerholaisia, kuin ennenkin. Rakennemuutos tulee vain kasaamaan lisää köyhiä, keskiluokan kutistuessa ja osan kääriessä kaiken käärittävissä olevan. Heidän, jotka pelaavat Monopolia omilla rahoillaan Nallen kanssa.. Sisäinen saarnamieheni huutaa jo parvekkeelta tulikiven, vai tuliveden? katkuista saarnaansa koko tyhjälle parkkipaikalle ja yhdelle koiranulkoiluttajalle, joka välttelee katsekontaktia yhtä tehokkaasti, kuin köyhällistö äänestyslippua. Ei uskoa, ei mahdollisuuksia, tyhjiä lupauksia, viha, anarkia, jakautuneisuus. Polttopulloja, Kohon puumailoja ja ratsupoliisi Kingejä.

Lopulta ratkaisevin kysymys, johon kukaan ei vastaa insinöörimäisellä tarkkuudella eritellen taktiikkaa, kuin Tami fläppitaulun kera on: 

Miten varallisuus jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti tulevaisuudessa yhteiskunnan ja maailman muuttuessa kohti alati kutistuvampaa tarvetta työlle?

 

Vanha maailma on kuollut, kepeät mullat 80-luvulle ja järjettömälle optimismille. Kippistelen täällä herraskartanon oman tuotteen kanssa. Malmgård Emmer Pale Ale on jotakin klassista. Hillittyä, vanhanaikaista, mutta tasapainoista. Parempaa, kuin edellinen Columbus, joka hukkui löytöretkelleen ”India” alkuisessa maailmassa. Emmer tietää missä on ja mitä haluaa. Hedelmiä, greippiä, maltaisuutta. Hentoja sävyjä, joissa näkyy taiteilijan herkkyys luoda vivahteita haluamallaan tavalla. Arvostan tätä, mutta arvostan myös rapakon takaista tapaa maalata kaikki isolla pensselillä luoden mielivaltaisen sinfonian big bandilla, kuorolla ja uruilla. Kotimaisittain uuden aallon tuotteissa tulisi soida Kerkko Koskisen hulluus. Tai kuten tässä, Chisun herkkyys tuottaa sävyjä. Keskitien kulkijat hukkuvat tuomaan kellareista bändejä stadionille, tai maalaavat koko maalauksen punamullalla ja kuuntelevat Popedaa samalla. 

Mikään näistä tavoista ei kuitenkaan sulje toisiaan pois. Jokaisesta voi nauttia tavallaan, mutta meneillään olevasta kaaoksesta tupakkavarastoni ja valtiovallan kesken ei. Molemmista on leikattu liikaa ja me kaikki vihaamme leikattua konjakkia. Jallusta saa vain päänsäryn, kuten myös pelkkien hiilien polttamisesta. Onneksi aurinko paistaa, olut on kylmää ja Poutatorvi soittaa Köyhän pojan kerjäystä taustalla. Voi huoletta upottaa kirjoituskoneen viikoksi suohon ja keskittyä olennaiseen. Kevääseen. Ai, räntää sataa.. taas.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HLS: 6/10

Orval riisui - katso kuumat kuvat

Tämä teksti on osa suurempaa kokonaisuutta. Tämä teksti on osa olutblogistien maailmanvallankumousta, maareformia ja yhteistyötä.
 Me päätimme omissa vapaamuurarilooseissamme salaa maailmalta sen mitä te tulette lukemaan, näkemään, kuulemaan ja ajattelemaan. Se ei siis oikeasti juuri poikkea siitä, mitä valtamedia teille, eli meille syöttää vuoden jokaisena päivänä aamiaismuroissamme.
Jo kauan on korviimme kaikunut valitus yhtäaikaisesti siitä, että blogit eivät tuota kunnollisia artikkeleja ja samalla heijastettu pelkoja siitä, että he vievät pian "oikeilta" journalisteilta duunin. Tästä maailmanpalosta valpastuneena haluamme täällä tuopin äärellä olla osa tulevaisuutta ja tarjota liekkeihin lisää löpöä.
Tänään edessänne on blogin näkemys siitä, mitä valtamedia tarjoilee ammattilaisten rautaisin ottein ja mitä me luemme eniten.
 Seksiwow ja klikkiotsikot.
 Ja mikä parasta, tai pahinta. Tätä ei ole käännetty translate:lla Huffington Post:sta, eikä sisällä linkkejä Orvalin Instagram-kuviin.. Juttuun siis:

Klassikko-olut Orval riisui kuumissa uuden vuoden tunnelmissa. Orvalin vartalo osoittaa ainakin tiukan bikini fitness kuurin tuloksien olevat timanttisia. Klassikon kauniit päärynämäiset kurvit ovatkin hioutuneet treenissä vielä upeammiksi. Orval on osallistumassa Alkon lisäksi lukuisiin muihin olutkauppojen ja blogistien seurapiiritapahtumiin. Kunhan paikalla on punainen matto, reilusti alkoholia ja villejä hiivakantoja. Tämä siitä huolimatta, ettei kaunottaren elämään vahvemmat alkoholit yleensä kuulu, mutta näin uuden vuoden kunniaksi korkit poksahtelevat ja rakkauttakin oli ilmassa. Tämän villin lemmiskelyn todistivat myös paparazzit pitkin asuntoa, kuten kuvista näkee.. Lempi kävi kuumana.

Kaunista Boudoir henkeä sängyllä leikitellen

Orval on kirjaimellisesti kuumaa kuvattavaa

Lukijan ottamassa kuvassa bikinien hakanen on jo auennut

Orval nauttii auringonpalvonnasta myös yläosattomissa joulukuussakin

Oluen rintarako on liki kosketusetäisyydellä. Voivatko kuvat tämän kuumemmaksi mennä?

Jouduimme filtteröimään. Alkuperäiset kuvat ovat vuotaneet jostakin.

Harteikas könsikäs on päässyt jo korkkaamaan.

Tämä kuva voi olla nuorimmille liikaa, mutta lempi kävi kuumana-lukija vinkkaa. Toimitus nyökyttelee päätään.

Kuvalähteemme kertovat kuvan Orvalin olleen liikenteessä vuodesta 2009 ja BBE:n paukkuneen vuonna 2014. Edellinen artikkelimme tästä olutmaailman klassikosta löytyy viiden vuoden takaa täältä
Huhuhuh. Lisää artikkeleja tästä kaunottaresta voi lukea:

Bisseparoni, Bönthöö Bönthöö, Brewniverse, Arde Arvioi, Hankala asiakas, Humalablogi, Huurteinen, Jaskan Kaljat, Kaunis Humala, Olutkoira, Ladamatkaaja, Loppasuut, Musamiehen Oluet, Keikyblogi, Ölmönger, Oluttoverit, Pullollinen, Punavuori Gourmet, Reittausblogi, Tuopillinen, Tyttö ja Tuoppi, Mushimalt, Viinihullun päiväkirja, Pari sanaa oluesta, Every Beer I Take