Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 2 - Saimaan Marsalkka IPA & Beer Hunter's Mufloni IPA

Jokseenkin yllättävästi näistä 80v juhlavuoden oluista on iso osa juuri India Pale Aleja. Tänään lasissa kaksi, Itä vs. Länsi, Lappeenranta vastaan Pori. Harmillisesti ennakkotietojen perusteella molemmilta panimoilta olisi löytynyt parempiakin IPA tyylisiä oluita. Saimaalta/Bruuverilta Kevät Ipeloinen/Marsalkka Erikois IPA, sekä Beer Hunter'sin Mufloni CCCCC IPA. No, toki on uusiakin oluita kiintoisa testata, joten aloitetaanpa lähempää, eli Saimaan rannoilta.

Oluen speksit:

Mikä: Saimaan Marsalkka IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,71€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,2%, katkero: 89ibu ja väri: 19,4ebc.
Nippelitietoa: Saimaan juomatehdas on 1999 perustettu pienpanimo Lappeenrannassa. Tämän tytäryhtiö Panimoravintola Bruuveri avattiin 2006. Marsalkka sarjan oluita on alkanut näkyä halki Suomen jakelun siirryttyä Hartwallille. Muista tuotteista mm. Marsalkka portteri/Bruuveri Sportteri, Luostari Dubbel, sekä Saimaan vehnäolut kannattaa testata kohdatessa lävitse.

Marsalkkaa pitkästä aikaa lasissa. Vahvuus 5,2% kertoo, että rungon perusteella tämä voisi olla lähempänä pale-alea, joskin humalointi olisi lukujen perusteella ehtaa IPA tasoa. Humalina klassinen yhdistelmä: Tomahawk, Amarillo, Cascade. No käyttö ipa:si speksit olisivat passelit. Maistetaanpa.

Ulkoisesti  vaalean kullankeltaista. Vaahdon muodostus tosella heikkoa ja tä,ä katoaa varsin pian.
Tuoksussa aavistus sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmäisyyttä. Samalla erikoisesti kuivahkon viljaisaa maltaisuutta, jonka yhdistän itse lähemmin vaaleaan lageriin. Pils maltaita käytetty siis, ei karamellia, keksiä, viennaa tai münichiä peittämässä tätä. No ei hassumpi silti, voisi olla hieman voimakkaampi tuoksultaan, humalan aromaattisuuta kaipaisi lisää.
Maussa greippistä humalaa, sitrusta ja hieman makeahkoa hedelmäisyyttä. Viljaisa maltaisuus myös selvästi esillä, mutta hento vihanneksinen sivumaku tässä on. Katkerot purevat kevyessä rungossa ja kuivaavat suuta mukavasti.
Kaipaisi makuunkin enemmän humalan flavoria ja aromia.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen olut. Runko hieman ohuehko katkeroon nähden. Juotavuus ansaitsee ok-tason leiman.
Marsalkka IPA jättää hieman kylmäksi. Jos humalointi olisi aromaattisempaa, se peittäisi pienet virheet ja olut olisi lähempänä tyyliään. No katkeraksi janojuomaksi ihan mukiinmenevä ja siitä kiintoisa, että itselläni olisi juuri pullossa hieman vastaava satsi, joten saa nähdä miten rinnastuu tähän. Kevät ipeloinen olisi ansainnut päästä pulloon asti.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50


Ja sitten Porin suuntaan.

Oluen speksit:

Mikä: Beer Hunter's Mufloni IPA, IPA, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,44€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 60ibu ja väri: 40ebc.
Nippelitietoa: Beer Hunter's on v.1998 Porissa toiminnut panimoravintola. Mufloni IPA on panimon ensimmäinen Alkon vakiovalikoiman tuote. Humalina Columbus, Goldings ja Challenger. Panimo tunnetaan paitsi erittäin laajasta tuotannostaan, sekä viime vuotisista palkinnoistaan mm. Mufloni Single Hop Simcoe valittiin parhaaksi olueksi Helsinki Beer Festivalilla 2011 ja CCCCC IPA voitti yli 6% pintahiivaoluiden kategorian. Lisäksi panimo valittiin viime vuoden parhaaksi panimoksi OlutOppaan vuosiäänestyksessä.

Ensimmäinen Mufloni näillä kulmilla, oli aikakin. Jos jostakin saa valitella, niin CCCCC IPA kun olisi saatu Alkoon.. No vaihteeksi kovin aliarvostettua brittityylistä IPA:a tiedossa, vaikka ilm. katkerot onkin haettu Columbuksella rapakon takaa. Testiin mars.

Ulkoisesti olut on sameahkon punaruskeaa, jättää mukavasti vaahtoa pinnalleen ja vaahto myös jää oluen ylle.
Tuoksussa tuttua BH:n hedelmäisyyttä, hieman makeaa karamellia ja keksiä. Hennosti mustaviinimarjaa ja persikkaa.
Maultaan aluksi makeahkon karamellinen, hedelmäisyyttä ja aavistus keksiä. Humalointi on sitruksisen puumaista, kevyen greippisin nuotein. Katkerot kuivaavat suuta sillä tasolla, että voisi kuvitella jenkkipanimon panneen britti-IPA:n. Samalla tässä on jotakin konstailemattoman kotikutoista. Maku jää toviksi suuhun.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeähkö ennen katkeruutta. Hiilihappoja maltillisesti, juotavuus ok-tasoa tässäkin.
No ei selkeästikkään panimon parhaita tuotteita, mutta silti ihan jees. Brittityyliseksi hiukan tasapainoton ja toisaalta taas ihan raikas tuulahdus tähän tyylisuuntaan. Propsit Poriin, siitä että noinkin pienellä tuotannolla on monopolin hyllyyn saatu tuote. Toivottavasti ei jää viimeiseksi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 34/50

Alko 80v juhlavuoden oluet testissä 1 - Nokian Keisari Juhla Ale & Laitilan Kukko Pils Kellariolut

Alkon 80v juhlavuosi toi 10kpl pienpanimo oluita pitkäripaisten hyllyyn kautta maan. Tänään testiin päätyvät Nokian Keisari Juhla Ale ja Laitilan Kukko Pils Kellariolut. Molemmat suodattamattomia, mutta tyystin eri tyylisiä.
Aloitetaanpa Keisarista.

Oluen speksit:

Mikä: Nokian Keisari Juhla Ale, Bitter, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 2,76€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 26ibu ja väri: 34ebc.
Nippelitietoa: Nokian panimo tunnetaan hyvästä maitokauppa vahvuisten oluiden valikoimastaan ja hinta/laatusuhteesta, eritoten Elowehnä ja Luomupils. Nyt esitelyssä oleva Juhla Ale on suodattamaton Bitter, tosin humalina Columbus, Amarillo ja Hallertau, eli jenkkivetoista saksalaisin maustein.

Tämä kattaus alkaa Nokian suunnasta ja sameaa ruskean punertavaa olutta valuu lasiin. Vaahto on keskinkertainen, mutta jää lakiksi oluen päälle.
Varoitus: Tätä olutta ei paranekkaan pahemmin nuuhkia, tuok..siis haju on jäätävä. Yhdistelmä parfyymiä, käynneitä hedelmiä ja hieman vihanneksia. Hieman sahtimaista banaania ja vahvasti mustaviinimarjaa myös. Luo mielleyhtymän, jossa panimon työharjoittelija lyö puolinukuksissa väärän letkun sisään ja Bitter vierre saa Elowehnän tankin pohjalta itselleen hiivaa. Lisäksi kyseinen hiiva olisi jo viimeistä kertaa kierrossa, joten aromimaailma on taattu. Suosittelen siis juomaan nenästä kiinni pitäen.
Hämmmentävästi maussakin on banaanisuutta, kevyesti paahdettua mallasta ja hieman karamellia. Aavistus jenkkihumalaa haluaisi kaiken alta esiin, muttei aivan pääse. Hiivainen ja hieman likaisen hedelmäinen. Jälkimaussa hennosti greippistä happamuutta ja katkeroa.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, tosin hieman ohuehko. Hiilihappoja on sopivasti.
Aluksi kuvittelin tämän olevan pilalla, mutta hiivan tuoma twisti on tässä aivan liikaa ja epäilen kyseessä olevan jonkinasteinen vahinko. Toisaalta en ymmärrä miten tällainen tuote on myyntiin ja Alkoon asti päässyt. Harmi, sillä olen juuri Nokialta toivonut kohtuuhintaista Ale-puolen pelinavausta (Elowehnät poislukien).
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 3, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 10 -> Yhteensä: 24/50 


Ja sitten suunta Laitilaan.

Oluen speksit:

Mikä:  Laitilan Kukko Pils Kellariolut, Pils/Kellerbier, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 2,73€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, katkero: 35ibu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Kyseessä siis suodattamaton Pils, tai Kellerbier, miten kukakin haluaa. Veikkailujen perusteella olisi "vain" suodattamatonta Kukon vahvaa pilsiä. Humalina Northern Brewer ja Hersbrücker.

Ja Kukkoa lasiin. Vaalean heinänkeltaista ja sameaa olutta. Jättää hennon ja katoavan vaahdon päälleen.
Tuoksussa keveästi viljaista maltaisuutta, hieman hedelmäisyyttä ja ruohoa. Talon maku ei ole onneksi tuoksussa kovinkaan vahvasti läsnä. Hennosti kukkaketoa taustalla. Miellyttävä ja mieto tuoksultaan.
Maussa keveän viljaista maltaisuutta, hieman sitä Laitilan kuuluisaa house flavoria ja yrttimäisen ruohoista humalaa. Hennosti makeahko, aavistus diasetyylia, mutta kuivuu loppua kohden.
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläinen, runko on tyyliin nähden passeli. Juotavuus helppoa ja hiilihappoja reilun oloisesti.
Ylipäätään ihan ok-luokituksen saava olut. Aavistuksen pehmeämmällä otteella ja hieman reilummalla humaloinnilla nousisi uusiin sfääreihin. Saunaolut osastoa siis.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 29/50

PanoPäivänSatoa & arvioissa: Liefmans Goudenband

Pakkaspäivän puhteeksi päätin kaivaa panovälineet esiin ja laittaa porteria. Jotta asia ei olisi ihan näin yksiulotteinen, niin samalla sain lyötyä kaksikin kärpästä yhdellä iskulla. Joskus takavuosina keskustelimme journalisti toverini kanssa, kuppilassa tietenkin, hauskoista oluiden nimistä. Tällöin suusta tuli toimittajille soveltuva RePorter. Asia jäi mieleen, vaikka muuten illan muistikuvat ovatkin loppua kohden vajavaisia.
No porteri hassulla nimellä vaati hieman enemmän ja koska olin päättänyt kokeilla jalokahvia tammilastujen kaverina sainkin kaksi olutta nivottua yhteen. Jalluhan sopii tutkivan journalistin käteen paremmin kuin hyvin.
Lyön peliin kolmannenkin ässän, tai pikemminkin jokerin. Luettuani naapuriblogin kiintoisan tekstin ja sopivan sohaisun muurahaispesään laitan tähän vielä reseptinkin.

Eräkoko, pieni 10l, keittotilavuus 14l. OG 1.082, mäskätty 1h 66c.

2,5kg PaleAle mallas
0,5kg Münich
0,3kg Ruskeamallas
0,25kg Cara60l
0,175kg Suklaamallas
0,075kg Special B
0,075kg Paahdettu ohra
0,1kg Muscovado sokeri

18g Magnum 60min
15g EKG+10g Willamette 15min
15g EKG+10g Willamette 5min

Hiivana Safale S04
Kakkospyttyyn menee 40g tammilastua, jotka tällä hetkellä likoavat jalokahvissa.

Sitten happamampiin asioihin..

Oluen speksit:

Mikä: Liefmans Goudenband, Hapan Ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: n. 2,49€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkerosta ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Liefmansin joku saattaa muistaa parina viime vuonna jouluoluena olleesta Cuvee-Brutista. Goudenband on myös sekoitettu hapan ale ja säilyy varsin hyvin.

Käydänpääs pidemmittä puheitta tämän pienessä skumppapullossa ja paperipäällysteellä tulevan Sourin kimppuun.

Ulkoisesti syvän tummanruskea olut jättää pinnalleen tiiviin, kermaisen valkoisen vaahdon.
Tuoksussa happamuus esittelee itsensä samantien. Hapanta omenaa, sitruunamehua ja etikkaisuutta. Hennosti kirsikkaa, sekä alta tulevaa karamellisuutta.
Maussa mukavasti hedelmäisiä piirteitä. Yhtä aikaa happamahkoa sitruunankuorta ja omenaa, sekä hienosti kuivattua hedelmäisyyttä.
Keveähkösti karamellisuutta ja aavistus maltaisuutta. Kirsikkaisuus ja keveä viinietikkaisuus hallitsee hieman makua, mutta muut elementit tekevät siitä miellyttävän monimuotoisen ja vivahteikkaan.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Runko on keskitäyteläinen, mutta happamuus supistaa suuta ja kaataa vaakakuppia toiseen suuntaan. Alkoholi piilossa ja hiilihappoja on juuri sopivasti.
Goudenband on kyllä tyylikäs ja vivahteikas olut. Happamahko ja sopivan haastava nautiskeluun ja kuitenkin tasapainoinen. Veikkaan juustolautasen kanssa olevan melko lyömätön yhdistelmä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock

Oluen speksit:

Mikä:   Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock, Savuolut, Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 1,2€-4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 40ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Eiche on Schlenkerlan tammitulella savustetuista maltaista panema 8% Dobbelbock. Tavallisesti panimo käyttää pyökkiä savustamisessa. Humalana Hallertau.

Bambergissa on saksalaisittain ruvettu ihan hurjiksi ja vaihdettu perinteinen pyökkipuu maltaiden savustamisessa tammeen. Tyylinä kuitenkin vielä Dobbelbock, joten vielä ei mopo keuli ihan hillittömästi. Bamberg on muutenkin kiintoisa kaupunki. Paikkakunta on asukasluvultaan pienempi kuin vaikkapa nykyinen Kouvola ja osapuin tasoissa Lappeenrannan kanssa. Kaupungissa on kuitenkin vielä yhdeksän panimoa jäljellä.. Näistä tunnetuin on toki Heller-Trumin panimo joka tämänkin Schlenkerlan on pannut. Nyt kysymys kuuluukin: Koska näemme single hop oluiden kaverina single wood sarjan, jossa perusolut olisi sama, mutta maltaat olisi savustettu eri puilla?

Ulkoisesti tämä Eiche on punertavan kuparinruskeaa olutta, vaahto on minimaalinen ja katoaa lasin reunoille lähes samantien.
Tuoksussa on suolaista pekonia, voimakkaasti savuisuutta ja pyöreää makeutta. Hieman hedelmää taustalla. Miellyttävä ja vahva tuoksu.
Maussa karamellinen maltaisuus kohtaa suolaista savukinkkua, pekonia ja pyöreän hedelmäisiä sävyjä. Savuisuus on tukevaa ja moniuloitteista. Silti hämmentävän paljon samankaltaisia sävyjä kuin vaikkapa panimon Märzenissä, oletin tammen tuovan kokonaan erilaisen aromimaailman. Jälkimaussa kuivahkoa puumaisuutta ja hiven ruohoisuutta. Humala ei juurikaan puraise, mutta pitää tämän kohtalaisen tasapainoisena.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, mutta helposti juotava. Pehmeä, liukas ja kohtalaisen hiilihappoinen.
Juu kyllä panimo savuoluet hallitsee, sitä ei liene kiistäminen. Eiche on panimon muihin tuotteisiin verrattuna samanlainen, mutta aavistuksen erilainen. Jää Urbockille jälkeen, mutta mikäpä savuolut ei. Gut, hän sanoi ja hieraisi vaahtoisia viiksiään, oikoi nahkahousujaan ja jätti tiskille reilun tipin.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Paluu Juurille: Budejovicky Budvar (Budweiser)

Oluen speksit:

Mikä:  Budejovicky Budvar, Pils, Tsekki
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,7-3,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkero: 20ebu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Budějovický Budvarin 1895 perustettu panimo on kohtalaisen tunnettu Suomessakin. Panimon tuotteita markinoidaan USA:ssa ja Kanadassa nimellä Czechvar. Tämä siksi, että toinen tunnettu (Anheuser-Buchin) Budweiser ovat kiistelleet useasti Budweiser tuotemerkistä. Panimon tuotteista myös tumma lager on melko laajassa jakelussa kotimaan maitokaupoissa.

Tänään lasissa Määrin ohraa, Zatecin humalaa ja vettä 320m syvyydestä. Beer of kings, Budejovicky Budvar. Budvar on tyyliltään tsekkityylinen Pils/Vaalea lager. Ei niin rapeasti humaloitu kun klassikko, herra ja hidalgo Pilsner Urquell. Samalla eräs ympyrä sulkeutuu. Tämä olut oli Guinnessin ohella eräs harrastuksen alkuun johtaneista oluista. Sillä erolla, että en ole vuosiin ostanut tätä Budia, joten kysymys kuuluukin: Onko se vielä hyvää?

Kultaisella foliopaperilla suojattu korkki sanoo tsuff ja oljenkeltaista olutta valuu tuoppiini. Vaahtoa ei synny paljoa ja se katoaa kuin tuhka tuuleen hyvinkin nopeasti.
Tuoksu pamauttaa minut takavuosiin, tuttua kovin tuttua. Ruohoista humalaa, voimaista maltaisuutta ja hiven kumisaapasta. Kuivahko ja keskiraikas tuoksu.
Maussa hennosti hunajaista maltaisuutta, ruohoista humalaa ja voimaista diasetyyliä. Jälkimakuun asti humalointi ei oikein riitä, katkeruus uupuu.
Suutuntumaltaan keveähkön ja keskitäyteläisen väliä. Hiilihappoja on reilusti ja juotavuus on helppoa.
Ylipäätään, aika hieman kultaa muistoja. Silti, simppeli tsekkipils ja raikas janojuoma. Tasapaino kohdallaan, tyylissään mainio. Jää Urquellin jalkoihin humaloinnissa, joten suositukset aloittelijoille, ummikoille ja sauna/ruokajuomaksi.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 29/50


 Loppuun kuva tämän päivän "saaliista", 1,2kg humalaa.

Olutarvioissa: Emelisse Black IPA

Oluen speksit:

Mikä:  Emelisse Black IPA, Black IPA, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 3,3€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 60ebu ja väri: 70.
Nippelitietoa: Emelisse (perustettu 2007) on pieni panimoravintola Hollannista. Panimon tuotteista on Alkon hyllyillä nähty mm. Barley Wine, sekä Arkadian puolella Imperial Russian Stout, sekä maitokaupoissa oleva IPA. Black IPA/Cascadian Dark Ale on periaatteessa paahdetuilla maltailla "värjätty" IPA.

Black IPA on kyllä erikoinen oluttyyli. Osa puhuu Cascadian Dark Alesta ja osa American Dark Strongista. Käsittääkseni suurin osa näistä pannaan samalla tavalla kuin normaalitkin India Pale Alet, mutta mäskiin lisätään hieman Carafa III:a, tai aivan mäskäyksen lopussa hieman mustamallasta. Tänään lasiin valuu Hollantilaisen Emelissen panimon näkemys tästä hybridi tyylistä.

Ulkoisesti olut on syvän tumman ruskeaa. Vaahto on nihkeä, pieni ja katoaa hetkessä.
Tuoksussa suklaista maltaisuutta, hennosti kahvista paahdetta ja alta puskevaa sitruksista humalaa. Hieman hedelmäisyyttä ja männyn neulasia.
Maussa keveästi paahteista maltaisuutta, lakritsaa riittää. Humalointi on varsin havuista ja maanläheistä. Maku on oikeastaan yllättävän kevyt kahdeksan prosenttiseksi olueksi. Lopussa kuivan katkerahko paahteisuus ja katkeruuden keveä puraisu.
Suutuntumaltaan tämä on keskitäyteläinen, jopa helpohkosti juotava, liukas.
Täytyy todeta, että odotusarvot tämän kohdalla olivat hieman korkeammalla, mutta ei tämä huono ole. Humalointi on aromaattisuuden osalta vain pahasti hukassa, jossa päästään peruskysymykseen: Dark Strong vai Black IPA? Tätä juodessa Dark Strong/Cascadian Dark Ale on lähempänä. Simppeli, kohtalaisen tasapainoinen esitys kuitenkin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50

Olutarvioissa: Flying Dog Raging Bitch

Oluen speksit:

Mikä:  Flying Dog Raging Bitch, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 2,5€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,3%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Flying Dogin v. 1990 perustettu panimo tunnetaan Gonzomaisista etiketeistään ja tuotteistaan. Etiketit taiteillut Ralph Steadman tutustui panimon perustaja George Stranahaniin tämän naapurin Hunter S. Thompsonin kautta. Thompsonin muistoksi pantu Gonzo Imperial Porter jäi Suomessa Valviran kynsiin, eikä eksynyt Alkoon. Raging Bitch on panimon 20v juhlaolut, belgihiivalla pantu IPA.

 

Belgihiiva IPA:n seassa ei ole täysin uusia itsellenikään. Chouffen Houblon IPA-Tripel, tuo armoitettu kesäjuoma on "tyylin" parhaimpia tuotoksia. Itse kokeilin takavuosina muistaakseni belgihiivakannan jämiä yhdessä IPA erässä, humalina taisivat olla Northern Brewer ja Cascade, tässä oluessa on hämmentävästi samoja piirteitä. Edellisestä erästäni ei aluksi tullut mitään, pulloja tuli tyhjennettyä kaksin käsin ja muutaman jälkeen jopa kolmin käsin. Silloin en tähän kolmanteen käteen kiinnittänyt huomiota, sehän vain auttoi minua juomaan tätä epäpyhää sotkua. Kolmas jäsen katosi aina selvittyäni, vaikka esittelikin itsensä Frankiksi. Frank oli Wyeastin ja CIA:n puolella töissä ja valvoi, että hiivaus suoritetaan Katolisin menoin, oikeaan vierteeseen, oikeaan lämpötilaan ja oikeaan aikaan, koska "God is good".
Pyhä kolminaisuus ja karma kostaisivat jos asiat tehtäisiin epäortodoksisesti, kuten tein. Olin perverssisti sotkenut hiivaa, joka oli peräisin jostain Belgian luostareista pyhässä seipäässä pannuista pulloista. Samoista pulloista oli rapakon toisella puolen kasvottomassa ja muovisessa laboratoriossa jalostettu hiivakanta.
Hiivakanta oli leimattu Abbey II nimellä ja pahat kielet johtivat Rochefortiin asti. Tämän hiivan sotkin IPA vierteeseen ja jopa kuivahumaloin tämän. Frank kertoi edellisen vastaavan petturin saaneen vaivan palkaksi vain 30 hopearahaa. Tästä suivaantuneena join satsin lähestulkoon yksin, Frankin seuratessa, että tämä hairahdus häviäisi ennen kuin se saisi liikaa julkisuutta. Tämä oli tehtävä nopeasti, sillä olin lisännyt vierteeseen sokeria, josta KELAmaisen tiukasti Reinheitsgebotia tulkitseva Frank olisi langettanut lopullisen tuomion.
Saatuani erän juotua Frank katosi, eikä palannut. Kuulema mitään kokemaani ei koskaan tapahtunut, mutta edelleen hiivatessani käteni tärisevät ja kylmä hiki valuu selkää pitkin. Tänä iltana kirjoitan tätä loppuani odottaen, mutta ainakin nyt tiedän mihin Frank katosi.
Flying Dog oli tehnyt saman virheen ja nyt tämäkin on juotava pois.

Ulkoiselta habitukseltaan olut on perinteisen punaoranssin kuparinen. Vaahto on tiivis, kestävä ja hieman kermainen. Kaunis olut ulkoapäin.
Tuoksussa raikasta sitrushedelmää, päärynää ja hiven mäntyisyyttä. Erikoinen belgihiivan tuova hedelmäisyys ja hento happamahko vivahde häilyy taustalla. Makeahkoa maltaisuutta humalan alla.
Maussa greippisyyttä, trooppista hedelmää ja pihkaisaa mäntyä. Mukavasti hedelmäisyyttä ja aavistuksen makeahkoa maltaisuutta. Humala puree taustalla kohtalaisesti ja kuivaa suuta. Maussa belgihiiva jää humalan alle, mutta muistuttaa pienellä karhealla ja hiivaisella otteellaan olemassaolostaan.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Juotavuus kohtalaista.
Ylipäätään kiintoisa IPA kokeilu. Selvästi erilainen lähestymis tapa kuin Achoufella. Tavallaan tämä on yhtä aikaa pahuksen hyvää, mutta kun kysyn itseltäni ostaisinko tätä usein, voisin vastata että en välttämättä. Silti.. "Good beer, no shit"
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50