Panimomaailman topit ja flopit, sekä kevätkuulumiset

Ruskeakin on hyvä väri. ps. Brown Ale ei ole IS, editors note to UT folks.

Terpeeni.

Kaikenlaiset listaukset ovat aina in, hip, pop ja siististi coolimpia kuin tyhjät EB:t.

Ajattelin avata omia perskohtaisia seikkoja joista diggaan työssäni ja niistä joista en niinkään innostu. Mun vastuualueena Ruosniemellä on pääasiallisesti tuotannon duunit. Meitä on kaksi ja kollegani vastaa tuotannosta. Käytännössä minä hoidan keitot, kegitän, siirrän, koekeitän, lähetän rahtia, pullotan, tai tölkitän. Siivoan, otan kuvia ja teen osan resepteistä, sekä viilaan niitä ja mitä milloinkin. Lomien ja vaikka isyysvapaiden aikoihin hoidetaan vielä toistemme työt. Ah ja kierrokset/tastingit päälle. Kokonaisvaltaisuutta kyllä. Ollaan onneksemme hyvin erilaisia, mutta siinä pääasiassa täydennetään toisiamme ja yhtäläisesti tykätään vittuilusta. Porilaiset tykkää siitä, kuulema, mutta mun kokemuksella sekin on enemmän juttua. Porilaiset ovat oikeastaan ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin, mutta elävät täällä rannikolla kaukana kaikesta ja ovat kehittäneet harhaluulon itsestään menneiden vuosikymmenten maineen mukaisesti. Osa on outoja, mutta niin mieki. Ei kai se ihme ole kun on Kouvolasta kotoisin. Sovin hyvin tänne, tai minne vaan. Paitsi Raumalle, ehehehe.

Panimoduunissa oppii kaikenlaista ja se tavallaan ajaa tietynlaiseen ajatteluun.

Käydään nyt kuitenkin niiden lempiasioiden pariin. Järjestys nyt on täysin randomia.

1. Vapauden ja vastuun tasapaino. Pidän siitä, että saan tehdä melko vapaasti asioita vaikka kalsarit jalassa ja viitta selässä. Yhtäläisesti kaikki se luo vastuun siitä että asiat tapahtuvat ajallaan, tarkasti ja huolella.

2. Työyhteisö ja olutyhteisö. Ollaan hyvin pieni yritys, josta puolet pyörittää päivittäisiä toimintoja pk-seudulta käsin. Porin Espoolaisin panimo, tai toisinpäin. Se on kuin olisi pienessä perheessä, jossa on hyvin erityyppisiä ihmisiä. Monissa isoissa yrityksissä byroslavia ja pyramidiajattelu tekee sen, ettei sitä isointa johtajaa näe kuin kuvissa. Me jutellaan melkein päivittäin. Ollaan vähän kuin yrittäjiä kaikki. Firman etu on aina omakin etu ja panimojengi vetää aika mukavasti yhteisestä köydestä. Hyviä ihmisiä ja persoonia piisaa hyvällä asialla.

3. No mainitaan nyt sekin, että onhan se kivaa tehdä työkseen sitä mitä harrastaa. En muista että yhtenäkään aamuna olisi vieläkään vituttanut lähteä töihin. Joskus jään vielä puuhaamaan ylimääräistä. Ei siitä makseta, eikä varsinaisesti tarvitse. Tykkään vaan tehdä ja inhoan jos joudun odottelemaan. Painetaan siis urakkamoodissa. Joskus olen 2h päästä kotona, joskus kello kääntyy ympäri.

4. ”Joustavat” työajat. Kind of. Periaattessa voisin olla töissä kun ns. huvittaa, mutta käytännössä jotkin asiat tapahtuvat tiettyyn aikaan. Rahti, kierrokset, palaverit.

5. Käsityö ja luovuus viehättävät. Mie tykkään resepteistä ja ideoinnista. Olispa isoa, bängiä, räjähteitä ja pinkkiä glitteriä.

Harvinainen otos. Refraktrometri on vaan rekvisiittaa, oikean tuloksen antaa silloin kun Bluetooth juttelee sponsorimme Anton Paar

 

 

 

Ja sitten ne vähemmän viehättävät asiat.

1. Rahtikuskien odottelu. En tykkää odotella tuntitolkulla jotakin kuskia, joka parhaana päivänä jättää tulematta paikalle. Jos on duunia, niin sillä väliä, mutta jos päivän epistola on koluttu lävitse ja et oikeastaan tiedä aloitanko jotakin huomista hommaa joka vie tuntikausia odotellessa jotakin joka voi olla ovella tunnin, minuutin tai viiden tunnin päästä.

2. Kun asiat hajoavat. Koska työssä on paljon isoja laitteita, joiden luotettava toiminta on elinehto ja koska mie en ole huoltomies, enkä oikeastaan ole tähän panimopuolen aspektiin lämmennyt, niin minun stressikäyräni kasvaa eksponentiaalisesti kun jokin reistailee, tai hajoaa. Vihaan erityisesti tietotekniikkaa ja tulostimien oikkuja, sekä kaikkea joka liittyy astiointitekniikan reistailuihin ja kaikkia purkkateippivirityksiä aina huvipuistohommista tähän päivään. ”Joo, sun pitää vaan käydä työntämäs vaunuja tossa mutkassa”.

    

   

   "Kyl tää eilen viel toimi"
   

    

    

3. Ne hetket kun jännität saatko keittoon oikeat raaka-aineet vai et. ”Kyllä se hiiva varmaan ehtii iltapäiväksi. Katos, sieltä tuli liian vähän/väärää humalaa, ne pyreet tuleeki joskus keväämmäl”.

4. Alkoholilain rajoitukset. On se yhtä s...naa vieläkin, että viinakuski polkee Saksasta kotiovelle ja Baileysia voi mainostaa tisseillä telkkarissa, mutta minä en saa edes kantaa asiakkaan tuotteita takapaksiin #luukkumyyntigate. Mitään ei voi markkinoida hauskasti, mitään brändiä ei voi rakentaa muuten kuin unettavasti. Odotan sitä päivää, kun laitetaan alkoholistien maksasta kuvia etiketteihin ja kaikki tuotteet myydään duopolin kassalta numerokoodeilla vain kello 12-12.15 kravatti kaulassa. Voispa laittaa vaan, että tää tuote sopii yksin kalsarikännäämiseen, eikä sushin kanssa seurusteluun, joskin miust on kiva seurustella sushin kanssa, se ei sentään uhkaa sakoilla jos somekuva on liian raflaava.

5. Kun en keksi mitään järkevää, niin NEIPA tankkien peseminen. Kelatkaa miten se kuivahumala muuttuu lähinnä makkaraa muistuttavaksi mössöksi sinne kartion pohjalle eikä se halua tulla ulos ilman luonnonsuolta ja sinappia. Sekä eeppisiä väliroiskahduksia, jonka jälkeen ryönäiset työvaatteet haisee pesun jälkeen muuten niin dänkille kukalle, etten uskalla talvella laittaa edes sitruunapuulle kasvivaloa ilman että on etälamautinratsia edessä.

Sillälailla. Kevät on ollut jännä monessakin mielessä. Joillekin jutuille olen sanonut ei syistä joita en sen tarkemmin tässä erittele. Jotkin jutut ovat ns. kuplimassa. Mikki tuli, ollaan Yetin kanssa Yetit korkattu ja tutustuttu. Koska koronan vuoksi kaikki liikkumiset, mukaanlukien vieraat ovat jäissä, olen lähinnä testaillut juttuja ja hionut sitä mitä haluaisin mahdollisen podin olevan. Jotenkin siitä tulee yhdistelmä totta ja tarua. Ihan kuten tämäkin juttu, blogi, minäkin. Värikynää pitää olla, mielipiteitä pitää esittää, kiusalliset kysymykset kysyä ja katsoa mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Ihmetellä äänimaisemia ja sitä miksei mukana voisi olla ”Lasten trippimittaria, jossa kultaiselta pilvenreunalta ponnistava Samuli-eno tuunaa lasten kanssa pillimehuja ja kuulemme viimeiset villit äänitykset kaukaa Jamaikan saarelta”. Kuulemme ehkä myös olutkulttuuri, eilen, tänään ja toissapäivänä ohjelmassa miten olutkulttuurimarxismi ohjaa lampaita ja miksi Heikki ”Jano” Mäkelä kannetaan studiosta. Vissiin asiaakin, kuten voiko ananasta laittaa olueen ja miten päin viinipullo laitetaan paperitelineeseen. Kunhan keksin miten kaikki solmitaan yhteen siihen sekavuuteen kauniilla rusetilla.

Siivilän tukot on muuten kans ikäviä, litrat kärsii ja minäkin.

Grainfather - muutaman vuoden jälkeen

Usein panimolaitteista puhuessa ja etenkin kriittisessä mielessä testatessa näitä kokeillaan ja arvioidaan uutena. Muutaman käyttökerran perusteella voi tietysti arvioida tuotteita, mutta on kenties monia kuluttajia, käyttäjiä ja olutihmisiä kiinnostaisi tietää miten laitteet kestävät pidemmässä juoksussa? Siispä ajattelin kirjoitella miten oma Grainfatherini, eli tutummin GF, on kestänyt käyttöä? Vieläkö se toimii ja onko lastentaudeilta vältytty, vai alkavatko osat levitä liitoksistaan?

Luonnolisena pohjustuksena suosittelen ehdottomasti lukaisemaan ensikokemukseni laitteesta tästä.

Lyhyesti kerraten Grainfather muistuttaa hieman BIAB (brew in a bag, pussimäskäys) menetelmää, sekä myös kalliimpaa Speidelin Braumeisteria toimintaperiaatteltaan.

Eli se on yhden kattilan laite, jossa sekä mäskätään, siivilöidään, että keitetään samassa padassa.

Mallas kaadetaan reikäpohjaiseen piippuun kattilan sisälle. Pumpulla kierrätetään vierrettä/mäskiä pohjalta päälle, jolloin oikeastaan vorlaufia ei tarvitse suorittaa erikseen. Laitteella voi käydä lävitse erilaisia lämpötiloja ja siivilöinti vaiheessa piippu nostetaan vain ylös ja asetetaan kattilassa olevien tukien varaan, jolloin vierre valuu kattilaan ja huuhteluvettä voi lisätä päälle. Samassa kattilassa keitetään ja lopuksi ajetaan vierre pumpulla vastavirtajäähdyttimen lävitse käymisastiaan.

Idea on hyvin simppeli, mutta kuten kaikissa laitteissa tässäkin on hyviä ja huonoja puolia, kuten vanhasta tekstistäni tulee ilmi.

Nyt muutaman vuoden jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että laitteisto on melkolailla hintansa arvoinen. Samat vanhat seikat ja esiintuodut asiat edelleen sekä hiertävät sukassa, että lämmittävät mieltä.

Ajan saatossa on kuitenkin huomannut ja oppinut monia pikkuseikkoja laitteistosta:

  Ensinnäkin, vahvempien, sanotaan vaikka yli OG 1.085, oluiden kanssa tuplamäskäys säästää hermoja. Ainakin minulla mallas pakkautuu sen verta tiukaksi isoilla määrillä, että tehokkuus kärsii, eikä vierre siivilöidy kovin hyvin kapean ja korkean mallaspatjan lävitse.

  Toisekseen mäskätessä ylempi reikälevy ei halua pysyä kunnolla paikallaan, vaan tipahtelee ajoittain mäskin sekaan. Tämähän on siis vain silikonireunuksella, eli kitkalla, kiinni. Aika, ikä, lämpötilat, yms vääntävät ja kuluttavat sen verran, että alkaa olemaan tavallaa entinen, vaikkei mitään näkyvää olekaan.

  Pumppu on edelleen tuhnu. Mäskätessä se vielä ajaa asiansa, mutta jos vierrettä keittäessä seassa on paljon humalaa se ajaa itsensä tukkoon herkästi, vaikka tuossa onkin jo ensimmäistä mallia parempi humala/rupa filtteri. Hankin erillisen ”hopspiderin”, siis käytännössä ison putkisiivilän, johon laitan humalat, mikäli sitä tulee paljon, eli mitä tahansa yli 100g, niin siivilään. Säästää hermoja ja aikaa (paitsi pestessä..)

  Jäähdyttimen letkut ovat edelleen aivan hanurista. Materiaali oikein imee päältä likaa itseensä, liitokset ovat naurettavan huonoja ja kiristimien materiaali luvattoman pehmeää metallia. Lisäksi haluaisin saada jäähdyttimen kattilan päältä vaikkapa pöydälle, mutta letkut ovat aivan liian lyhyet tähän kaiketi pumpun tehosta johtuen(?)

Itse en ole varsinaisesti kuitenkaan saanut mitään rikki, vaikka olenkin kuullut muutamilta rikkoutuneen joko pumpun, tai lämmityselementin.

Niin se siivous.. Ilman lattiakaivoa, tai reippaalla paineella varustettua letkuliitäntää, se on hidasta, aivan liian hidasta. Mielestäni ei voi edelleenkään olla hyväksi, että kattilasta joutuu kaatamaan ruvat ja huuhteluvedet käsin pois, sillä pohjassa ei ole minkäänlaista hanaa, eikä pumppu pysty rupaa liikuttamaan.

Hyvinä päivinä, tehokkaasti toimien ja miedoilla oluilla GF tekee tehtävänsä todella vikkelästi.

Olen myös vuosien saatossa ajannut siinä kaikenlaisia mäskäysohjelmia alkaen perinteisestä infuusiotyylisestä monivvaiheisiin ja keittomäskäyksiin. Sahtiakin sillä on tehty menestyksekkäästi, tuplamäskätty, ajettu monimutkaisia vehnäoluelle optimoituja ohjelmia, sekä koeponnistettu monia kaupalliseen levitykseen päätyneitä tuotteita.

Olen hikoillut, kiroillut, jynsännyt, juonut kahvia odotellessa, huuhdellut kurkkua flunssassa kuumalla vierteellä, rikkonut mäskäysmeloja, lämpömittareita, ominaispainomittareita, kokenut sähkökatkoja, laskenut litroittain vettä lattialle ja miettinyt miksei jallu tule jo.

GF on raivostuttanut, ihastuttanut, polttanut sormia, syönyt aikaa, muuttanut, ollut tukossa, mäskännyt, keittänyt, uudestaan ja yhä uudestaan. Samat liikkeet, eri oluet. Et ole notkea kuin täysautomatisoitu ilves. Et ylväs, kuin suurpanimoiden korskeat karhut, muttet myöskään se viimeiseksi joukkueeseen valittava ajokiellossa oleva pakan alimmainen mopo.

Sä et oo täydellinen, mutta sä oot toimiva. Ajat asiasi, et tyylillä, etkä aina taidollakaan. Kuin vanhaa mersua ajava ukrainalainen rekkakuski etsimässä leimaa rahtikirjaansa. Rautalangalla ja nippusiteillä korjaat kaiken. Ja jos kaikki ei sittenkään mene aivan pelikirjan mukaisesti kohautat olkapäitäsi ja toteat vain, että: ”So what, se on vain olutta.”.

Grainfather, olet rakkaasti perseestä, mutta en tiedä parempaakaan.

Testissä: GrainFather

Sitten viimein juttuun GrainFatherin käyttökokeilusta ja sen tuomista kokemuksista..
Panimolaitteisto piti siis uusia ja päätin lopulta hankkia GrainFatherin. Syyt tähän voit lukaista tästä.

Nyt hän on täällä ja olen ehtinyt paitsi kasata, puhdistaa myös koekeittää uudella kalustolla. Joten ensitunnelmia on hyvä jakaa nyt kun olen vielä itsekin newbie tämän kanssa. Millainen laitteisto on siis kyseessä? Oliko se helppo kasata? Töpeksinkö itse? Mikä toimii ja mikä ei?

Laitteisto saapui suuressa laatikossa osissa ja oli hyvin pakattu. Purettuani osat lattialle päätin kerrankin toimia tapojeni vastaisesti ja tavata koko manuaalin ensin ennen koskemista yhteenkään outoon osaan. No koskin kuitenkin, koska onhan näitä uusia leluja pakko vähän kosketella.

Manuaali itsessään avautui vasta toisella lukukerralla ja lopullisesti keittäessä. Se on varsin hyvä ja melko selkeä. Ikean/Sotkan/Jyskin kalustekaappien ohjeisiin verrattuna suorastaan erinomainen.

Kasaaminen kävi siis vikkelästi ja muutamien haastavien tiivisteiden osaltakin selvittiin käyttämällä vähän vettä apuna. Laitteiston mukana tulee myös nippu varaosia, lähinnä siis tiivisteitä ja vesihanoihin sopivia liittimiä. Omaan hanaani ainoa sopiva vaikutti hyvin hentoiselta, mutta ajanee asiansa.

Laitteisto koostuu siis suuresta n. 30l kattilaosuudesta, jonka pohjalla on kaksi vastusta saman kuoren sisällä (2000w ja 500w). Tämän ylle tulevasta mallaspiipusta, jossa on siivilä pohjalla. Pumpusta, joka kierrättää vierrettä kattilan pohjalta mallaspiippuun ja myöhemmin vastavirtajäähdyttimeen, sekä lämpötila-anturista ja sen kontrollista. Tämä kontrolli siis vain pitää lämpötilan oikeana, sitä ei saa ohjelmoitua lämpötilan muutoksiin ajallisesti. Eli en voi asettaa sitä siiirtymään vaikka tuosta 67c 60min kuluttua 76c, vaan minun on itse katsottava kelloa ja naputeltava seuraava lämpötila. En koe tätä ongelmaksi, koska näin olen toiminnut tähänkin asti. Se voisi kuitenkin olla kiintoisa lisä.

photo by: richard.mackney.com / GrainFather

Kasatessa heräsi mieleen muutamia asioita, jotka periaattessa voisivat olla toisin.
Kuten se, että vastukset voisivat olla pohjan sijasta laitteen kyljissä, koska pelkäsin pohjaanpalamista (turhaan) ja ihmettelin miksi siivilä itsessään on irtonainen, se kun voisi aivan hyvin olla myös hitsattu mallaspiipun pohjaan kiinni?

Lopulta laitteisto seisoi pystyssä ja oli aika puhdistaa mahdolliset tehdasrasvat pois. Tässä käytin apuna vettä ja oxicleania. Sanottakoon, että pumpun avulla tämä kävi todella näppärästi, mutta pohjalle jäi silti vähän vettä. Tässä tulee mielestäni yksi rakenteellinen ongelma ja kehityskohta.. Laitteessa voisi olla hana kyljessä, tai mieluummin pohja voisi olla keveä kartio ja hana aivan pohjassa.
Tällöin lämmityselementin tulisi olla kyljissä. Helpottaisi paitsi puhdistusta, mutta myös näytteiden ottoa. Tai vaihtoehtoisesti edes kahvat helpottamaan kippausta.
Myöskin jäähdyttimen letkut ovat typerästi lyhyet koska mielelläni pitäisin tätä jossakin muualla, kuin laitteen päällä. No letku ei onneksi ole kallista.

Kattilat kasassa ja puhdistusvedet lämpöstymässä.

Seuraavana päivänä oli aika keittää. Tyyliksi valikoitui California Common, eli höyryolutta. Simppeliä ja tarkoitukseen sopivaa. Sillä mallasmäärä ei olisi älytön, ei vehnää, ruista, hiutaleita, tai muutakaan, eikä älytöntä kasaa humalaa.

Rouhin maltaat samalla kun lämmitin vettä. Havaitsin veden lämpiävän nopeammin, kun pääsin kytkimistä jyvälle. Nimittäin ohjainpaneelissa on yksi keinukytkin (Mash/Boil) ja laiteen kyljessä on myös samanmoinen kytkin teksteillä (Mash/Normal). 

Koska mäskäsin tällä kertaa vain yhdessä lämpötilassa (67c) kytkin kyljestä asentoon "Normal" ja kontrollista säädin lämpötilan kohdilleen ja napsautin kohdan "Mash" päälle.

Harmikseni en tässä kohtaa katsonut kellosta, mutta näppituntumalla tässä ei mennyt kuin n. 20min kun lämpötila oli kohdallaan. Eli ehdin samalla sopivasti punnita ja rouhia maltaat, sekä punnita kevyen annoksen mineraaleja maitohappoa veteeni. 

Oli aika mäskätä. Laitoin mallaspiipun paikalleen ja olin jo laittamassa tämän piipun läpi kulkevaan putkeen tulpan, ettei mallas tukkisi tätä, mutta.. Kas olin unohtanut nostaa piipun pohjaan menevän putken jatkopalan paikalleen.. Ja tämä oli tietysti syvällä kuumassa vedessä.. Onneksi sain tämän nostettua ja hilattua pinnalle melaa apuna käyttäen, joten pääsin lopulta kaatamaan maltaat piippuun/siivilään.

Sekoitin maltaita reilusti ja kun olin mäskin rakenteeseen tyytyväinen oli aika asettaa piipun ylle toinen siivilä kanneksi. Mikä vaikutti minusta vähän oudolta, kunnes tajusin sen olevan varsin fiksu ajatus. Tämä siivilä saa paitsi pumpun kierrättämän vierteen juoksemaan tasaisesti mäskipatjan päälle ja auttaa samassa asiassa huuhtelun suhteen. Nokkelaa. Eli seuraavaksi oli aika kytkeä pumppuun "Sparge arm" ja kytkeä tämä päälle ideana kierrättää vierrettä kattilan pohjalta mäskipatjan lävitse paremman tehokkuuden ja kirkkauden nimessä. Samalla napsautin kattilasta kytkimen asentoon "Mash", tämä siis kytkee kevyemmän 500w vastuksen päälle pitämään lämpötilan tasaisena.

Olin pohjaselvitystyötä tehdessäni nähnyt videolta, että vierteen pitäisi valua myös rummun keskellä olevaan putkeen, mutta näin ei itselläni käynnyt. Epäilin syynä pienehköä mallasmäärää ja pienempää eräkokoa, jolloin nestettäkään ei ole niin paljoa kattilassa lähtökohtaisesti. En tiedä oliko tuo jotenkin tärkeä aspekti, vai ei?

No kuitenkin.. Mäskäys oli kivutonta. Oli aika siivilöidä ja huuhdella. Olin lämmittänyt vanhassa kattilassani 10l vettä huuhtelua varten 76c ja olin valmis siivilöimään. Tässä on GF:n raskain osuus, eli kahvan pujottaminen mallaspiippuun ja piipun rauhallinen nostaminen ylös. Kattilan yläosassa on omat kannakkeensa piipulle, joten homma oli hyvin yksinkertaista. Pelkäsin rakenteesta tulevan huojuvan ja pohjan muovisen rakenteen olevan liian heppoinen pitämään tornia pystyssä, mutta... Olin väärässä.

Siivilöidessä tajusin mokanneeni. Minun piti ulosmäskätä. Eli nostaa vierteen lämpötila myös 76c ja pitää sitä siinä tovi. Unohdin säätäessäni perusasioita, mutta vanhalla kipolla tämä ei mennyt myöskään näin. Kylmälaukussa kun ei ollut vastuksia (Selittelyn makua..).

No hämmästyin kuinka nopeasti siivilöinti tapahtui. Jos vanhalla laitteistolla hyvänä päivänä homma hoitui n. 20-30min ja huonona.. No ei puhuta siitä. Niin nyt olin jo kymmenessä minuutissa valmis. Itseasiassa vierre valui sellaista tahtia, että sain ihan kaatamalla kaataa vettä pitääkseeni mallaspatjan päällä optimaalisen muutaman sentin kerroksen vettä.

Säädin laitteen "Mash" asennoista pois ja aloitin keiton. Tajuten, että ominaispaino oli mittaamatta, mutta onneksi Beersmith korjaa lämpötilan ominaispainosta. Siis se mittaus pelaa parhaiten "huonelämpöisenä", mutta lämpötilan muuntoa varten on omat ja toimivaksi osoitetut taulukkonsa. Näin ainakin luulin. OG 1.043-1.044, olin muutamia pinnoja alhaalla, joten päätin keittää "koko rahalla" siis 60min sijaan 90min. Tämän keiton hienouksia oli jo se, ettei hellalla ollut mitään kattiloita, joten pääsin kerrankin syömään samalla. Luksusta minulle.

Samalla siirsin mallaspiipusta jämät biojätteeseen ja pesin piipun.

Mäskäys menossa

Keitossa itsessään ei ollut mitään vikaa. Todella aktiivisesti kiehuu 22l vierremäärällä ilman kikkoja. Mietin että kattilassa olevassa kannessa (jossa muuten on reikä) voisi olla letku suoraan ulos, tai edes liesituulettimen alle, tai jotakin. Pitää siis miettiä tätä.

Olin kuullut että laitteen pumppu on herkästi tukkeutuvaa mallia, vaikka uuteen (minun) versiooni onkin pumpun siivilää ilmeisesti paranneltu. Päätin elää ilman riskejä ja pussitin humalani sellaiseen "pussimäskäyspussiin" jonka sidoin laitteen reunassa oleviin lenkkeihin. 

Silti.. Keittäessä oli ohjeissa neuvottu hämmentää kattilaa pohjasta pitäen etenkin alussa, jottei varmasti pohjaan pala mitään. No arvatkaapa mitä tapahtui? Tökkäsin pohjalla olevan pumpun siivilän tietysti irti..
Sain tämän palikan tietysti ongittua ylös, mutta heitin samantien kaivoon ajatukset sen saamisesta paikalleen. Päätin siis hylätä jäähdyttämisen uudella vastavirtajäähdyttimellä ja ottaa vanhan immersiojäähdyttimen varastosta taas käyttöön. Problem solved.
Joten.. vierre jäähtyi keiton päälle kauniisti, ilmaus ja astiaan. Hämmästelin astiassa ominaispainon olevan vain n. 1.045-1.047, vaikka haihtumista tapahtui n. 10% (vanha kattila haihdutti tuplasti lyhyemmässä ajassa). Epäilen mittausvirhettä syyksi, mutta tavoitteesta jäätiin selkeästi. Tämän piti olla tehokkaampi kuin vanhan, joten muutamia asioita täytyy muuttaa.
Edessä oli vielä laitteiston puhdistaminen, mikä vie tässä mallissa selvästi hivenen enemmän aikaa kuin vanhassa. Vanhassa systeemissä kun kattilat sai nätisti tiskialtaaseen ja siten puhtaaksi. Tässä se vaatii vähän enemmän työtä ja aikaa kokonsa puolesta.

Tältä sen pitäisi näyttää jäähdyttäessä

Joten mitä jäi käteen?

1. Laitteisto toimi kuten pitikin, vaikka itse töhöilin hämmentävän paljon. Edes Mustialan 200l kattiloilla en saanut tällaista sotkua aikaiseksi.

2. Edelliseen liittyen sisäinen peruskoulun rehtori kysyykin: Mitä opin?
a) Rouhi maltaat paremmin

ja hienommaksi, koska siivilä selkeästi vetää hyvin.
b) Muista ulosmäskäys ja mäskää ehkä pidempään.
c) Mittaa ominaispaino ennen huuhteluveden lisäämistä.
d) Tee joko isompi satsi tai vahvempi olut seuraavaksi.
e) Kiinnitä pumpun siivilä esim. letkupuristemella kiinni, jotta se pysyisi paikallaan.
f) Mieti laitteen sijoituspaikkaa paremmin keittäessä.

3. GF vastaa pitkälti hintaansa. Se vaikuttaa laadukkaalta ja fiksusti harkitulta paketilta, mutta pieniä parannuksia siinä voisi olla, kuten tekstissä mainitsinkin. En ole Braumeisteria käyttänyt, vaikka sellaista 500l olenkin hypistellyt, niin en lähde vertailemaan. Minun vanhaani nähden tässä on paljon etuja. Se voisi silti olla edullisempikin, mutta Speidelin maksaessa ei maltaita, vaan muotihumalia, niin pidän summaa kohtalaisena. Aika näyttää miten laite itsessään kestää. Periaatteessa kaikki muu tuossa on helposti vaihdettavissa, paitsi lämmitysvastukset. Joten sinällään mitään kovin mahdotonta "onnettomuutta" on vaikea kuvitella.

4. Kotimaisille verkkokaupoille terveisiä.. Laitatteko sivuillenne oikeasti nyt ylös minkä satovuoden humalaa teillä kaupan.. Oikeasti. Nimim. Minun Northern Brewer pussini (oluttyylin "signature hop") oli vuodelta 2012, vaikka tilasin sen vasta hetki sitten. Varmistettuani vielä että sivuilla oli maininta satovuodesta 2014.. Kiitos.. Myös asiakkaiden tiedottaminen tavaran viivästymisestä olisi suotavaa, ilman että minun täytyy kysyä asiasta. Itse odottelin tätä pakettia lähes kuukauden. Harkitsen juttua vertailusta teidän välillänne.

5. Tähän laitteistoon saisi myös tislaushuuvan, sikäli mikäli kotitislaaminen olisi laillista. Joten kehoitankin kaikkia kaivamaan vaarin vanhat reseptit naftaliinista ja siirtymään kotimaisiksi pientislaajiksi osa-aikaisesti (hankittuanne luvat, eiks je?).
Ja kun vaarin reseptit on kokeiltu, nykikää hihasta. Minulla on ideoita viskinvalmistukseen.

Näin tällä kertaa. Toivottavasti jaksoitte lukea tämän romaanin loppuun. Katsellaan seuraavan keiton jälkeen muuttuuko mieli?