St. Patrick's Day ja Guinness Nitro IPA

Kaikista tämän maailman ”Hei me juodaan” tapahtumista ja kissanristiäisistä oma suosikkini on tänään vietettävä Saint Patrick's Day

Koska tapahtuman historia on suoraan vaikkapa wikipediasta tavattavissa en sitä sen kummemmin referoi tässä. Kyseessä on yksinkertaisesti Irlannin suojelupyhimyksen kunniaksi vietettävä ”kansallispäivä”.

Miten se sitten liittyy juomiseen? Yksinkertaisesti voisi todeta, että siinä missä Baijerilla on Oktoberfest on meillä kaikilla muilla St. Patty. Tapahtuma on levinnyt vihreältä saarelta kaikkialle maailmaan. Tämä toki jo historiallisten seikkojenkin takia.

 Toisekseen juominen, pubikulttuuri ja erinomainen soundi on niin juureva osa irlantilaisuutta, että se on helposti omittavissa kaikkialle. Vai onko? Onko tämä kaikki vain stereotypiaa? Muovisia paddyja leprechaun hattuja, Guinness tuoppeja, vihreitä pukuja ja punertavia partoja?
Tai sitten kuvailin juuri omaa ulkonäköäni?

Oli miten oli. St. Patricks Dayn ajatus ja perimmäinen idea täällä pohjolassa on vähän samanlainen kuin juhannuksenkin. Ollaan viettävinämme kristillistä juhlaa, mutta käännetään se alkoholin avulla riehaksi.

Ja mikä minä olen sanomaan ja moittimaan? Juhannus on pelkkää räntäsadetta, alkavaa kaamosta, kossua ja popedaa.

Saint Patrick's taas halpoja Guinness-tuoppeja, erinomaista musiikkia, pöydillä tanssivia ihmisiä odottamassa valoa ja kevättä. Se hetki, kun kaikilla vauvasta vaariin on lupa hassutella onnellisena jurrissa kaikkien muiden kanssa ilman nujakointia ja Ukkometsoa. 

Tänä vuonna olin jo ajoissa liikenteessä ns. päiväkaljalla. Guinness Nitro IPA kuullosti oudolta, mutta sopivalta tavalta korkata tämän vuotinen Pyhä Patrick. 

Ulkoisesti ruskeanpunertavaa olutta hennolla kermaisella vaahdolla. Jää normi "G":n nähden kirkkaasti kakkoseksi ulkonäön osalta. Tuoksusta irtoaa hieman brittihedelmää ja toffeisuutta ja hentoa marjaisuutta. Ei ihmeellinen, mutta odotusten ollessa alhaalla tämä on ihan mukiinmenevä.

Maussa pehmeää karamellisuutta, hentoa sitrusta ja kuivaa hedelmäisyyttä. Jännä yhdistelmä hedelmäpastillia ja keveää katkeruutta lopussa. Suutuntuma on miellyttävän smoothia ja kermaista. Helppoa juotavaa tämäkin. Nitro IPA:sta ei löydä mitään moderneja asioita, enkä niitä osannut odottaa. Enemmänkin EIPA osastoa nitrohanasta. Voin vain ihmetellä, miksi marja/hedelmäoluita, tai soureja ei näe nitrohanasta? Voisi meinaan toimia jätskimäisellä twistillä. Ei siinä. Poistan seuraavasta tilauksesta vain tuon IPA-sanan ja tyydyn perinteiseen. 

Slàinte! 

 

Olutarvioissa: Mallaskoski Black Blueberry Wheat

 

Black Blueberry Wheat luki pullossa. Sen pitäisi jo vähintään aiheuttaa pientä ihmettelyä, että mitähän kikkailuja nyt taas?

Kuitenkin Mallaskoski on mielestäni nokkelasti brändännyt ”Black” sarjansa. Tavallaan tyylikäs, tavallaan ruma ulkoasu ja oluita, joita on twistattu mustiksi.

Sopivaa juomaa synkkämieliselle kansalle mollivoittoisen kitaran kera?

Tällä kertaa ilmeisesti vehnä alea, mustana ja mustikoilla. 6% vahvuutta ja ostopaikkana tietysti Alkon käsityöläishylly.

Miksi juuri tämä olut tänään? En tiedä.. Olen väsynyt ja mieli on musta. Paras hetki juoda mustaa olutta? En tiiä? Tavallaan toivoisin, että voisin vaan nukkua ja herätä joskus kesällä.

Kenties kuitenkin siksi, että tästä oluesta ei ole juuri kukaan kirjoittanut sanaakaan. Kenties hänkin ansaitsee hetken valokeilassa? Näistä lähtökohdista kohti tämän iltaista urakkaa ja hekumaa.

Lasiini valuu synkkää lähes läpinäkymätöntä nestettä. Vaahtoaa keskiasteisesti.

Tuoksusta irtoaa välittömästi happamahkoa mustikkapensasta ja vienoja leipäisen banaanisia sävyjä. Mietoa piirakkaisuutta leijailee ilmassa. Mieleen tulee oikeastaan enemmänkin mustikkainen Dunkelweizen.

Kylmänä karkeaa ja vähän metallista, mutta nyt lämmetessään pehmenee kivasti. Vehnäpitkoa, neilikkaa ja vähän banaania. Mustikkaisuus hyppää maun jälkipuoliskolla terävänä kysymään: ”Häh, unohiks sää minuut?”. Kevyttä marjaista happamuutta ja hapokkuutta.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen ja kohtalaisen helposti juotava olut kyseessä.

Mallaskoski ei ehkä luo tällä tuotteella ”uutta mustaa”. Mustikkaisuus tuo kyllä oman twistinsä, mutta minun suuhuni se ei tässä oluessa istu. Yleensä mustikka, tai marjat yleensä ovat pelanneet happamissa tuotteissa ihan toisella tavalla. Oluena ei huono, mutta ei myöskään sellainen jota haluaisin ostaa uudestaan. Miksi? Tämä ei vaan iske. Sellainen ihan kiva kaveri, joka hyytyy aina vaihtopenkille. Sääli.

Kotiolutiltama Korialla

Joskus on matkustettava pienessä lenssussa kauas. Joskus on jätettävä Lahen kisakylä ja edettävä jonnekin Korialle. Sinne hankkijalippisten salaiseen maailmaan Kouvolan kainaloon. Edessä oli kotiolutiltama, eli oluttuokio varsin antoisalla ja tukevalla kattauksella.

Koska totuus tulee aina lasten suusta tukeudumme nyt isäntäväen antamiin lempinimiin.

Maistelijat: Albatrossi, Tukaani, Minkki ja Julmagaattori.
Aloitetaanpa kevyestä päästä kohti syvää ja synkkää. Ilta on oleva pitkä..

Menu del dia

”Kaiku proto 2017”, 4,7%, 25ebu. Belgityylinen Ale

J: ”Helteisen terassin keidas”

T: ”Appelsiininsiivun ku heittäis, ni olis Brysselin raatihuoneen torilla.”

M: ”..Kerron kohta, mutten koskaan”

A: ”Kepee ja raikas”

”K&W Tumma lager” ,5%, 40ebu. Tumma lager

J: ”Schwarz, Schmeck wie arsch”

T: ”Hyvä joulu, miellyttävän linjakas”

M: ”Jouluinen”

A: ”Tumma ja iisi”

”Synkkä Lippo bipa”, 7,9%, 102ebu. Black IPA

J: ”Perjantai, Robinson Crusoen Perjantai”

T: ”Tuoreena parempaa”

M: ”Aineissa & Analoginen”

A: ” Hyvää, muttei tarpeeks syvää”

”Belial” 9%, Belgityylinen Vahva Ale

J: ”..Omist oluist sanomiset”

T: ”Hyvät hedelmät tulee ja nätti”

M: ”Odotan kypsempää pullossa”

A: ”Hopeatoffeeta ja luumuja”

”#prayforebelgium 7,9%”, 19ebu, Dubbel (vai Belgityylinen Vahva Ale?)

J: ”Pilsnermallasta, sitä pilsnermallasta.”

T: ”Oma, vähän viilattavaa”

M: ”Nahkaista satulaa”

A: ”Kuivaa, iisiä tummaa belgiä”

Laiskat ei liota. Etikettejä meinaan.

”Plague Doctor”, 9,7% ”Wee Heavy”

J: ”Kakkosastiasta maistui”

T: ”Ei tuu ainakaan weewee mieleen”

M: ”Ei oo hevii, pelkkää lovemetallii”

A: ”Kuin belgiä ilman oikeaa hiivaa”

”Cobra Kai perus ja Barrel Aged”, 9,8%, Imperial Stout

J: ”Suuhun sopiva. BA: vietän mielelläni päivän tynnyrissä”

T: ” Antaa sille aikaa. BA: ku antaa aikaa, ni hyvä balanssi”

M: ”Raskasta siirappia. BA: sulatan jo paremmin”

A: ”Harmonia haussa, eli nuoren juotu. BA: Mageet kamaa”

”Sen Sortin Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Haluaisin Yhtyä”.

T: ”Helppo erä”

M: ”Jännä hedelmä, maiskuttelematta paras tuotantokausi”

A: ”Upea balanssi spekseihin nähden”

”Triple Sour Strawberry Saison” 9,8%, 32ebu, Saison

J: ”Tylpistää makuspektriä”

T: ”Innolla odotan jatkoa”

M: ”Kaakkois-Aasialainen vai puolalainen poimija”

A: ”Edellinen+Rainbow mansikkahillo”

”Project Kyrö harjoitus edition” 8,5%, 85ebu. ”Joku Stout”

J: ”Parempi humalointi kuin Siperias, balanssis”

T: ” Maukasta, paljon makuja”

M: ”Korian Ponnen tanssiolut, laittaa jalan vipattamaan”

A: ”Vähän nuorta viel”

”Negro Mulata Stout”, 8,6%, 99ebu, Imperial Stout

J: ”Onks täs siirappia?”

T: ”Melkee kaikkea mitä löytyi”

M: ” Jumalattomast makua”

A: ”Jännäst balanssis”

 ...........

Tämän jälkeen laitoin vihkon piiloon. Soundi pysyi outona ja joku soitti taksin, jolla meni tunti löytää tuohon ihmisyyden pimeään koloon. Odotellessa ehdimme nauttia mm. yhden Yellow Bellyn suoraan pullosta.. 

Ravintolassa oli tarjolla vain korvikealkoholia, joten se siitä. Kiitän maistelusta mukana olleita. Hauska ilta jälleen kotipolttoisten kesken. Päällimmäisinä ajatuksina hurja laatu omissa tuotteissa ja maksan kestävyys.

Esanssikuraa pullosta?

Alkon Käsityöläiset: Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout

 Prelude.

Alkon käsityöläiskausi taittuu viimeiseen loppusuoraan ilman suuria hurraa-huutoja. Toistaiseksi ainoastaan Vasp:n loistava Saazer Pils on edustanut tiukkaa parhaimmistoa ja juuri sellaista olutta, jota rakastan. Suodattamatonta, reilusti humalaista ja reilulla tasapainolla. Saaz ja lattiamallastettu mallas nyt vaan toimivat paremmin, kuin naapurin polttimon tavara ja joku keskinkertainen C-humaloitu tuote. Taito, tekniikka, resepti ja sillai. 

Toki olisi kiva nähdä tällaisesta revitelty versio, sellainen Go nuts with Saaz.. Ehkä sen ehtii keväällä panna itse?
 

Asiaan.. Olin jo luovuttamassa handjob viikkojen osalta (ehehe), kunnes eilen korvaani tihkui tahmea vinkki. "Pyynikin ba-IS on paras maistamani Suomi-olut. Naurettavan hyvä. Cbc-leveliä".

Koska tiesin hänen polttavan rakkautensa tynnyreitä kohtaan (kuten meillä kaikilla) oli pakko kipaista kauppareissulla valtion händelissä. 

Speksejä: 13%, n. 45ebu. Hinta: 8,71€/0,33l.
Mietteitä? Mielestäni monien kotimaisten, etenkin Imperial-alkuisten tuotteiden ongelma on ollut aivan liian pliisu runko. 8%. Are U kiddin' me. Elämä alkaa vasta kympistä. Nyt sitä on. 13% nannaa. Toivottavasti. 45ebua on vähän, joko niin vähän että tuote on aivan liian makea,  tai sitten hän ei pure riittävästi? Jää nähtäväksi.

Kolmas tekijä on hinta. Aivan naurettava. Jos en tietäisi kuka kehui ja miksi, tämä olisi jäänyt hyllyyn keräämään pölyä ja odottamaan Hillen ja Alkon valaistumista vero/kate-asioissa. Tai edes punaista ruksia ja 20snt alempaa hintaa. Alko ja alennukset. Haha, päivän toinen vitsi.

No kuitenkin.. Pyynikki on yleensä onnistunut "tummissaan", joten korkataanpa ja katsotaan.. Joko viimein Siperian mahti murtuisi? 

Intermission.

 

Pyynikkiä tihkuu paksuna öljynä mukiini. Mustaa, paksua moottoriöljyä, joka jättää reippaan beigen vaahdon laelleen. Just the way I wan't it.

Tuoksu vetäisee tynnyrinpätkällä suoraan päähän. Tammea on. Remukin vetää onnessaan Böbönstriit, böbönstriittiä. Hentoa vaniljaa, viskiä ja keveää siirappista makeutta, jonka kanssa paahteisuus pörhistelee sulkiaan, kuin riikinkukko kosiomenoissaan. Keveää liköörikonvehtia tuoksuu takana. Hämmentävän kova suoritus.

Maussa viskisyys käy siinä rajalla onko etanolia liikaa vai ei? Kokonaisuus on kuitenkin enemmän lämmittävällä puolella. Tammi ja puumaisuus aloittavat paletissa, kuin baletissa. Kaakaota, kevyttä vaniljaa ja paahdetta. Jälkimaku jää hetkeksi, aivan liian pieneksi hetkeksi suuhun. Maku kaipaisi vain intensiivisempää espressomaista paahteisuutta ja enemmän katkeron potkaisua noustakseen.. No siihen todella kovaan tasoon, jota en kotimaan juomateollisuudessa ole nähnyt sen jälkeen, kun Aurinko Sittis katosi lasipullosta.
Suutuntumaltaan tämä IS on melko täyteläinen, mutta juotavuus on petollista. 13% lämmittää, mutta tämä vain uppoaa huikka, huikan jälkeen keveästi kitusiin.

Pyynikki.. Oh my God. Vahvaportteri oli hyvää, mutta suurin osa muista tuotteista on tähän asti jättänyt enemmän tai vähemmän kylmäksi. Kunnes nyt tämä.. Miten sen laittaisi.. Kenties yksi kaikkien aikojen parhaimpia kotimaisia oluita piste. Hyvin pienellä viilauksella tällaisella tuotteella lasketeltaisiin hienosti maailmalla olutnörttien bakkanaaleissa. Pienissä laseissa pillejä useammalle ja silleen. The End. Näytös on päättynyt, minä taputan Tampereen suuntaan, vaikka kalsarit vielä jalassa ovatkin.

Pisteteknisesti tämä menee itselläni kotimaan listan kärkeen. Et silleen. 

Better than Siperia.

Lähiöbaarikierros: Kiveriö

”Sä kun oot kirjoitellu Lahen keskustan baareista, niin mitä jos tehtäis kierros jossain lähiössä?”
Siitä se ajatus sitten lähti muhimaan.
Miksi juuri lähiöt? Miksei? Lahti kun on mielestäni näin uuslahelaisena todella outo, tai sellainen vähän vinksahtanut kaupunki.
Kenties se on hämäläistä nyrjähtänyttä sisäänpäin lämpeämistä, kenties vain vanhan teollisuuskaupungin duunariasennetta, joka kummittelee edelleen vuosikymmenien jälkeenkin?

Avasimme kartan. Halusimme valita sellaisen kulmakunnan, jossa kuppiloita olisi reilusti, jotta näitä voisi vähän vertailla.

Samalla selvisi monia kiintoisia yksityiskohtia. Eräs näistä on oikeastaan se miksi valitsimme Kiveriön/Kivimaan. Verratessa muihin kulmakuntiin, joihin sana ”lähiö” sopisi paremmin on Kiveriössä aivan hemmetisti baareja.
 Halusimme selvittää miksi? Keitä sielä käy? Millaisia ne ovat ja millainen olisi perjantai-ilta lähiöbaarissa Lahdessa?

Lopulta istuimme triona Kiveriössä nauhurin kanssa, koska tokihan tässä oltiin laadukasta journalismia ja show:ta tekemässä.

Aloitimme kivenheiton päässä sijaitsevasta Tuoppi-baarista. Tämän läheisen kerrostalon kivijalassa olevan kuppilan ohi olin kulkenut usein. Usein havainnut jo aamupäivästä paikallisten olevan hyvässä nosteessa, tai laskussa, samaisen mestan edustalla. Tämä lupasi mielessäni hyvää.
Sisään astellessa havaitsin paikan olevan pieni, todella pieni sali kasalla pöytiä. Puuta, peiliä ja jukeboksia. Taustaraita ehtaa kasaria ja tiskillä Hartwallin edustusta. Valitsin kaapista oikein Polar Monkeys:n ”Craftbeer:n”. Mikä oli virhe tuotteen maistuessa lähinnä Nokian saapastehtaan ylijäämävaraston kivijalalta.
 Alkuilta oli rauhallinen ja vain puolenkymmentä muuta asiakasta kulautti työpäivän jälkeisiä, tai mietti miten Kingston Wall kirjoitetaan jukeboksissa oikein.
Paikasta näytti saavan ruokaakin. Ihan aitoa kotimaista pitsaa nimittäin. Nautimme juomamme ja katosimme kohti seuraavaa etappia.

Tuoppi@Tuoppi

Anan Pub sijaitsee puolestaan Kiveriön S-marketin läheisyydessä lounasravintola Einsteinin vieressä. Sisään astuessa oli, kuin muuri olisi ollut vastassa. Aika pysähtyi. Emme tienneet johtuiko se kanttisten kyräilystä, vai pelkästään siitä, että Doc Brown oli heittänyt meidät DeLoreanilla suoraan 80-luvulle.
Mustaa kangasjakkaraa, vanhoja setiä ja kasoittain tyhjiä pulloja. Tiskillä Speden rautakauppiassketsin omaista liki sanatonta ja eleetöntä palvelua. Likaisia laseja ja valmista mustaa ryssää tyhjissä kossupulloissa. Kaurismäkeläisestä ilmapiiristä puuttui vain pajatso ja iskelmä. Joimme nopeat ja katosimme. Emme kokeneet oloamme tervetulleiksi.

Seuraavaa kippolaa olin vierastanut lähtökohtaisesti eniten. Bar 69.
Usein ohi kulkiessa pihalla oleva jengi on todella outoa, joten.. Ovesta sisään, tiskiä kohti ja menoksi.
Neon valoa, tyhjiä seiniä, tyhjiä tuoleja, pari asiakasta notkumassa tiskiin. Isoja maalauksia mimmeistä seinillä, muttei tankoa. Hämmentävää. Ajattelin mielessäni tämän olevan se paikka, jossa Tuksu kuulee aplodit paikan molemmilta asiakkailta. Olvia tarjolla, tyydyin jalluun, kuten edellisessäkin. 69 on kuin yökerho väärässä paikassa ja väärillä asiakkailla. Sellainen joka ei tiedä pitäisikö paikallisten pitää dildokutsujaan täällä, vai soittaa vain tanssikamaa ysäriltä?
Seuraava etappi olisi mielikuvissani jotenkin miellyttäväksi tunnelmoimani Woodpub metsäpellontiellä.

Almost Speedway Stout @woodpub

Sisätilat jo perinteisemmät. Tummaa puuta, hirsirakennelmaa, loosseja. Arvoin juomaksi oikein Murphy's Irish Stoutin pitkästä, pitkästä aikaa. Saimme haastateltua täällä jopa paikallisia, joten edellisten jälkeen tämä tuntui myös miellyttävän perinteiseltä pubilta. Sellaiselta, jossa muut asiakkaat tai henkilökunta ei tuijota ja katsele nenänvarttaan pitkin.
 Syöksyimme juomien jälkeen takaisin yöhön ja kohti minulle tuntemattominta kulmaa. Kivimaan nurkilla sijaitseva Ravintola Meininki näytti yhdeltä omakotitalolta muiden joukossa. Täältäkin näyttäisi saavan einestä ja omistajattaren mukaan myös alueen halvimman tuopin. Tyydyin lonkeroon, olihan keli lähes kesäinen viikon kestäneiden pakkasten jälkeen.
Sisustukseltaan Meininki on vähän rauhaton ja nukkavieru. Leopardiraitaisia sohvia, puisia tuoleja ja pöytiä. Ikään kuin yökerhoa, baaria ja pubia olisi naitettu keskenään. Silti ikkunasta näkee vain viereiset omakotitalot pakkasyössä.
Lopulta viimeisen mutkan kautta lähemmäs keskustaa ja ravintola Erikaan.
Täällä olen piipahtanut toisinaan. Pullosta Franziskaneria ja kaapissa muuten tuttua juttua, eli Koffin House of Beeriä. Erika on isohko rakennus, loosseineen ja pöytineen. Täältäkin saa einestä, eli kanakoria sun muuta.
Fiilikseltään hyvin perinteinen heti keskustan ulkopuolelle jäävä suht rauhallinen kippola.
Lopulta oli aika summata, kätellä ja ideoida suuria. Ilta oli yllättävä hauska.

Lonkeroa kesän kunniaksi.

Mitä jäi käteen?
Se miten outoa alueen kuppilatiheys tavallaan on. Mietin johtuuko se Kiveriön/Kivimaan rakenteesta, jossa 60-luvulta on jäänyt paljon tyhjiä toimitiloja tänne? Alueen koosta? Vai mistä.
Valitettavasti olutmielessä lähiö ei paljastanut mitään yllättävää helmeä, kuten joskus saattaa käydä.
Entä asiakkaat? Samoja joita kaikkialla muuallakin. Duunareita nauttimassa kodin läheisyydessä parista stobesta, after work:n virittelijöitä, työttömiä, elämän koulun opiskelijoita. Ihmisiä. Tavallisia ihmisiä. Osa nuoria, osa vanhoja, osa fiksuja ja osa ei. Mitään järkevää vastausta ja tarinaa emme osaa vetää tästä otannasta siitä miksi joku baari on olemassa, tai minkä näköinen hänen asiakkaansa on. Tarinoita on, ihmisiä on. Mielikuvat taas joidenkin paikkojen kohdalla vahvistuivat ja toisien kohdalla laimenivat.
Oma Kiveriön/Kivimaan top-lista on:

1. Erika

2. Woodpub

3. Tuoppi

4. Meininki

5. 69

6. Anan pub

Tätä järjestystä ja mielikuvia olen valmis vaihtamaan tarpeen vaatiessa. En kuitenkaan usko vierailevani näissä kovin taajaan, mutta.. Koskaanhan ei tiedä kuka koputtaa ovelle ja kuka sen oven avaa.

Jäikö jokin paikka käymättä?
Onko sinulla omia kokemuksia? Pitäisikö Lahen lähiöbaareja kartoittaa jatkossa enemmän?

Kiitos herroille T&S seurasta.


Valmis kuunnelma ja satukasetti:

Olutarvioissa: Hartwall Lahden Erikois Pils

"Ei oo Lahden voittanutta". Vai onko?

Kuten aiemmin todettua: Hartwall toi Erikoisen takaisin. 

Yllättävää on se, että panimolta tulikin ulos sekä Pils, että IPA-versiot. Hämmentävää. Ensimmäinen ajatus on toki se, että tulevatko molemmat ulos Lahdesta?

Toinen ja päällimmäisin on tietysti se, että miksi edellisellä kierroksella ollutta ja 80/90-luvulla edustanutta vihreäetikettistä versiota ei ilmestynyt? Toki Mallasjuomalla oli ollut tuotannossa samanniminen ja pitkälti samannäköinenkin ”Erikois pilsneri” jo aiemmin.

No.. Koska tuote osui ruokakaupassa silmiini oli tätä pakko raapaista pullollinen mukaan.

Tässä ensipuraisut ilman sen syvempää analysointia ja speksausta. Koetamme bongata IPA:kin jossain mutkassa maistoon.

Lasiin valuu kirkkaan keltaista olutta jättäen laelleen keskiasteisen, mutta nopeasti katoavan vaahtolakin.

Nuuhkaisu paljastaa, että kyseessä on oikeasti pikemminkin vaalea lager, kuin pils.
Tuttua kotimaista tuoksua. Keveää viljapeltoa ja hennosti ruohoa. Kuitenkin niin, että mukaan on saatu tutut pahvit sun muut. Nopeasti fiilistellen kiroilen, ettei Auraa ole vieressä, koska näissä on tavallaan vähän samaakin. Yksipuolista, iisiä, tylsää, bulkkia. Ei säväytä edes retrosti, eli asia hanskassa.

Maussa kevyttä heinäisyyttä, vihreää viljaa ja hennosti pahvia. Jälkimaku puraisee näykkien karheasti. 25 ja risat ebua ei potki omalla kohdallani, mutta toisaalta en olekaan kärkikohderyhmää.

Suutuntuma on keveä, vähän vetinen ja todella helposti juotava.

Lahden Erikois Pilsistä saa etsiä sanan Pils kantamuotoa. Erikoinen on edelleen vaalea lager. Kenties hartsun näkökulmasta rohkea, reipas, miehekäs, retrosti iso kalja..siis pils. Kiitämme nostalgisesta pläjäyksestä ja brändäyksestä Lahtikoita myöten, mutta.. Ei. Jos tuote olisi kaupattu rehdisti ihan vaan peruskeppana siitä perinteisestä lasipullosta eurolla, ilman premiumlisiä, niin kellossa voisi olla toinen ääni. Nyt.. fiilis on vähän kaksijakoinen. Toisaalta hauska nähdä vanha tuttu(joka ei ole tuttu, heh). Toisaalta taas.. Aahh.. Miksi odotinkaan mitään? 

Vaaleeta laakeria hinnalla, jolla irtoaisi ”isomman makuinen” pienpanimotuotekin (karvan alle 6€/l).

 Lahden, Brändin ja Nostalgian takia. Erikoinen. Olkaa hyvä.

Kolmannelta kantilta katsoen; Kenties hanassa tämä voisi toimia sillä vitosen Karjala-tuoppi hinnalla?

The Original one

ps. Toisaalta kiva, ettei ollu oikeesti pils. Ny tän saa mukaan marketin sokkolagermaisteluun messiin. 

Kyllä aiomme uusia tämän testin. Siitä on kuitenkin jo vuosikausia ja muutamia muutoksia on markkinoilla nähty.
Tästä ja blogin tuoreesta logosta (juhuu, viimeinkin sain jäsenneltyä päässäni mitä haluan ja tarpeeksi hullun ystävän sen toteuttamaan. Kiitos vieraskynä Sam Graystone tästä isosti) voi jakaa palautetta. Kuulisimme myös mielellämme mitä peruslagereita juuri sinä haluaisit nähdä seuraavassa maistelussa ja miksi?

Olutravintola-arvioissa: Murtsikka

Lahden torin kupeeseen, juuri lopettaneen Robert's Coffeen tiloihin, avautui hiihdon mm-kisojen ajaksi (ja vähän ylikin) ”cafe-bar-shop lähiruoka pop-up” nimeltä Murtsikka. Kuultuani taustalla hääräilevän mm. Lammin Sahdinkin takana olevan kotimaan pienpanimolegenda Pekka Kääriäisen päätin suksia tapahtumapaikalle.
Sisään astuttuamme meidät otettiin yllättävän lämpimästi vastaan. En tiedä johtuiko tämä hiljaisesta torstai illasta, vai vaan muuten hieman epä-lahtelaisesta palvelukulttuurista. Ehdin mittailla vikkelästi valikoimaa hieman hämmentyneenä.

Bryggeri Helsingin tuotteita hanoissa alkaen Pils:stä edeten Plain Portterin kautta aina syvään päätyyn, eli Sofiaan saakka.

Kylmäkaapin pullopuolella onkin sitten kattaus pulloja panimoilta, kuten mm. Panimoinen & Lemmes, Teerenpeli, Takatalo & Tompuri, Kanavan Panimo, sekä tietysti Lammin sahtia.
Kattaus on yllättävän laaja ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin pop-up.
Tietenkään tikkaajalle ja hc-reittaajalle tämä valikoima tuskin tarjoilee mitään valtavia yllätyksiä.

Valitsen pienen Sofian ja kaveriksi laskiaispullan. Vieressä oleva neito tyytyy kaakaoon ja samaiseen laskiaispullaan. Tänään ei kuulemma tee mieli.. siideriä, vaikka suosittelenkin Panimoista & Lemmestä. Istumme pöytään ja nyökkäilemme päätä hyväksyvästi. Sisustus noudattelee toki paljon Robert's:n sisustusta, mutta seinille on saatu hiihtorekvisiittaa ja muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä. Mietin, että johtuuko yllättävän mukava fiilis pääasiassa lämpimästä vastaanotosta, vai siitä että pidän konseptista.
Nimittäin jotakin juuri tällaista Lahdesta puuttuu. Paikan ainoa pieni pettymys on lähiruokahylly.
Hän on pieni ja vaatimaton. Hilloja, jauhoja, hiutaleita, salmiakkia sun muuta. Toisaalta näin pieneen tilaan ei kauppaa kannata perustaa, mutta mietin jo kuinka mukava olisi lähiruokakauppa Lahdessa. Sellainen josta saisi oikeasti hyviä oluitakin mukaan kotiin, tai vaihtoehtoisesti niitä voisi nauttia kaupan baarissa kenties hyvää pienpaahtimokahviakin?
Täälläkin on paikallisia eineitä ja kahvia. Kuten torin kuuluisia lihapiirakoita ja Merosen makkaroita.

Toinen todella mieluisa pikkuseikka on Murtsikan hintataso.
Olen katsellut kauhulla kasvavia tuoppihintoja monissa olutravintoloissa, joissa eurotuopista (0,4l) saa kohta maksaa kympin. Nyt pieni Sofiani ja pulla irtosi vitosella. Pullot näyttivät olleen kaapissa n. kuuden euron tasoa, joka on mielestäni hyvinkin kohtuullista.
Kenelle sitten suosittelisin Murtsikkaa?
Omasta mielestäni tämä voisi toimia mukavana seurustelukippolana, johon voisi olla helppo sopia vaikkapa treffit. Nimittäin paikka tarjoaa paitsi viihtyisän miljöön ytimessä, mutta myös vähän jokaiselle jotakin. Luulenpa, että visiittimme ei jää viimeiseksi. Samalla epäilen, että maaliskuussa Murtsikan pakatessa suksiaan boxiin jää sitä kaipaamaan yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

Aukioloajat:

Avajaispäivä 1.2. klo 10-24
2.2.-21.2. ke-to klo 16-24, pe-la klo 16-01
mm-hiihtojen ajan 22.2.-5.3. ma-to ja su klo 10-24, pe-la klo 10-01
8.3.-11.3. ke klo 10-24, to klo 16-24, pe-la klo 16-01

Edit. Kävin paikalle toistekin. Tällä kertaa nauttimassa keveä Takatalon Pilssin, mutta suurin yllätys olikin tiskin takana. Metron, sen alkuperäisen Metron omistaja Kari Kaksonen oli jotenkin eläkepäiviltään etsiytynyt hänelle ominaiseen paikkaan tiskin taakse. Oli pakko kumartaa ja ottaa hattua päästä. Niin paljon tuo herra on kuitenkin tämän kylän kulttuurille tehnyt. Ihan mahtavaa ja hämmentävää.