Mitä etiketistä luettua sinä odotat oikeasti?

Teksti sisältää nousujohteisia ennakkoluuloja ilman ratkaisuja. Se on julkaistu myös Lahtikko #2:ssa.

”Lääh, Puuh, jaksaa, jaksaa, jaksaa” Hoin itselleni, kuin paraskin spinning-opettaja ilman tiukkoja trikoita ja fitnespyllyä. Päivä oli ollut pitkä ja kuiva täynnä väsyttäviä luentoja ja laskemista. Olin onnistunut laskemaan vain pitkiä minuutteja kohti jääkaapissa majailevaa kylmää tölkkiä kohden. Kun viimein sain pyöräiltyä tämän kodiksi kutsutun vuoren päälle ilman lisähappea ja Šerpa-oppaita oli oloni kuin sillä yhdellä Veikalla joskus. Enkä puhu edes pikkuveljestäni, enkä siitä toisestakaan..No tiedätte kyllä.

Kun viimein sain käsiini tuon jumalaisen kuohkean nektarin ja katsahdin nimessä olevan, jälleen, sana pale ale odotin innoissani sitä sitruksen, greipin ja ”etelänhetelmien” marssia suuhuni torvien ja lippujen kera, mutta ilman sarkatakkeja ja maihinnousukenkiä. Tasoittuen mukavan pehmeällä ja kermaisella maltaisuudella päättyen mukavaan raikkaaseen puraisuun ja hymyyn huulilla.

”Viikon luontoääni viikolla 41.. Sopuli aivastaa..Tsufffffffff” sanoi tölkki. Ensimmäinen puraisu... Ja mitä ihmettä? Tämä maistuu.. Oudolta, valjulta, mitäänsanomattomalta. Keksiä ja kuivaa hedelmää, marmeladia päällä oudon puumaisuuden kera. Seuraava huikka ei ole edellistä parempi. Pikainen hakeminen internetin syövereissä tuottaa tuloksen.. Tämä onkin English Pale Ale.

Koen oloni huijatuksi, enkä edes ensimmäistä kertaa samalla saralla. Lukuisat ovat olleet sellaiset IPA:ni, jossa olen odottanut samaa joutuen törkeästi huijatuksi saman punnan kääntöpuolella.

Miksi näin? Koska oikeastihan molemmat tyylit saapuvat kuitenkin tästä fish&chipsin luvatusta maasta, jossa rakkaus edelliseen on yhtä lujaa kuin kuningasperheeseen. Voisi siis kuvitella, että sana pale ale assosioituisi päässäni lähemmäs brittiläistä, kuin amerikkalaista vastinettaan?

Entäpä ne lukuisat modernit viritykset, joissa olut onkin nimetty pale aleksi, mutta purkista löytyykin vaikkapa session-ipa, golden ale, vehnä ale, tai muu läheltä liippaava tyylisuunta? Kyllä.. Minä mieleni niin pahoitin..

Voisi kysyä miksi näin on? Eikö tyylin painaminen pakkaukseen palvelisi kaikkia? Johtaisi kuluttajia vähemmän harhaan? Toisaalta taas eikö panimoilla ole vapaus nimetä oluensa valitsemallaan tavalla? Sellaisella joka sopii parhaiten heidän imagoonsa, suuhunsa, tai ylipäänsä edes mahtuu etikettiin?

Entäpä tapaukset, joissa oluttyyliä ei ole mainittu ja olut onkin nimetty pelkästään jollakin enemmän, tai vähemmän raflaavalla nimellä? Kuten vaikkapa: ”Iso Vaalee”, ”Sex on the can”, ”PalestiinAleinen”, ”Wet Dream”, ”Hungry Beaver”, tai ”Improper Creator”.

Jos tällöin etikettiin ei ole panimon sisäinen Roope Ankka käynyt vääntämässä suurennuslasilla luettavaa petiittipränttiä oluen tyylistä, niin mistä kuluttaja voisi tietää sopiiko olut hänen makuunsa?

Etenkin jos kyseessä.. Korjaan. Kun kyseessä on törkyhintainen olut. Siis sellainen suorastaan miljardöörienkerhon hinnoittelema, eli tavallinen pienpanimo-olut Suomessa.

(Oikeastihan panimoalalla ei rikastu, mutta voiko samaa todeta kauppiaista, tai Alkosta?)

Ja taas.. Onko nimellä, tai tyylilläkään väliä, jos olut onkin helkkarin hyvää, joskaan ei aivan tyylinmukaista, tai nimensä arvoista? Pitäisikö panimoiden juksata ja nimetä vaikkapa pale alensa golden aleksi, jotta molempien oluthifistelijöiden ja sen yhden takarivin bloggarin suu pysyisi hymyssä, kun odotukset ylittyisivät?

Vai pitäisikö minunkin lopettaa arvuuttelu ja sinunkin alkaa juomaan oluesi sokkona unohtaen tyylit kokonaan ja todeta klassisesti lainaten vain: ”Good beer, no shit”. Eli vaikuttaako etiketti kuitenkin ennakko-odotuksiin, fiilikseen ja nousevaan boneriin? Tietysti vaikuttaa. Onko se oikein? Siihen jokainen meistä joutuu ammentamaan omasta kristallipallostaan vastauksen.

Olut loppuu hiljakseen tuopissa ja aurinkokin painuu ruskaisten lehtien taakse. Mietin kysymysten sekamelskaa päässäni ja päätän jäsennellä niitä ja lämmittää kylmiä jäseniäni huikalla viskiä. Viskitkin ovat liki aina samanlaisia mysteeripulloja joista pitäisi tietää jokainen alue ja tislaamo erikseen. Pääni kokee tämän ajatuksen myötä turhaa pakotusta tiedon valtatiellä, vaikkei vauhtia olekaan.

Päätän etten tiedä. Enkä välitä. Kunhan on hyvää, eikä lopu kesken. Kaikki muu.. Kaikki muu on soviteltavissa yhden totuuden edessä. Se totuus on jano ilman Kari Grandia. 

Maisteltiin klassikoita - statistiikkaa olutmaistelusta

 
Yksi osa olutkulttuuria on mielestäni sanan levittäminen, jota tietysti blogitkin edustavat. Mielestäni mieluisa tapa on ollut maistattaa ihmisillä erilaisia oluita ja keskustella niistä. Miksi mikäkin maistuu miltäkin? Mikä maistuu kellekin ja miksi? Millaisia ilmeitä syntyy paatuneissa lavatavaran ostajissa, kun maistaa ensimmäistä kertaa vaikkapa Hefeweisseä? Syntyykö uusia rakkaustarinoita?
Oma tapani järjestää maisteluita on tehdä pohjatyöt huolella. Jos maistatetaan vaikkapa ravintolahenkilökunnalle oluita voidaan (usein, ei aina) olettaa lähtötietämystason ja maisteluhistorian olevan muuta kuin maistattamalla tarjouskaljaa metsästäville kavereille. Tämä vaikuttaa suoraan mitä oluita ja miksi? kysymykseen. 
Tällä kertaa maistelu järjestettiin tuoreille opiskelijatovereille, joiden taustoissa oli pääsääntöisesti satunnaiskokeiluja, sekä selkeää mielenkiintoa aiheeseen.

Oluiksi halusin valita klassikoita. Sellaisia helposti saatavia malliesimerkkejä tyyleistään laajalta rintamalta. Oluita, joilla olisi historiaa ja tarina. Näinpä maistelun oluet olivatkin: Pilsner Urquell, Weihenstephaner Hefeweissbier, Hoegaarden, Lindemans Kriek, Westmalle Dubbel, Ayinger Celebrator, Fuller's ESB, Sierra Nevada Pale Ale ja Sinebrychoff Porter.
Maistelua, eli humalanpalvelusta pohjustettiin tutustumalla nopeasti olueen, valmistukseen ja historiaan. Oluet tarjottiin 1dl annoksina pienistä maistelulaseista veden ja pikkusuolaisen "suunputsaajan" kera.
Entäpä mitä yleisö piti oluista? Alla statistiikkaa kaikille teille pikku taulukkolaskenta nörteille.  Oluet arvioitiin kouluarvosanalla 1-5. Maistaja nro 5 joutui poistumaan paikalta ennen kahta viimeistä tuotetta, joten keskiarvoissa voi olla pientä heittoa.

	Maistaja 1	Maistaja 2	Maistaja 3	Maistaja 4	Maistaja 5	Maistaja 6	Maistelijoiden keskiarvo	Keskihajonta
Olut:
Pilsner Urquell	3	3,5	3	4	3	3	3,25	0,42
Weihenstephaner Hefeweissbier	5	3,5	4	4	4	4	4,0833333333	0,49
Hoegaarden	3,5	2,5	3,5	1,5	5	2,5	3,0833333333	1,20
Lindemans Kriek	2	3	2	2,5	2	2	2,25	0,42
Westmalle Dubbel	2,5	4	2,5	3	3	3,5	3,0833333333	0,58
Ayinger Celebrator	2	3	2	3	1	4	2,5	1,05
Fuller's ESB	4	3,5	3	4	3,5	3,5	3,5833333333	0,38
Sierra Nevada Pale Ale	3,5	3	3	3	2,5	3,5	3,0833333333	0,38
Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen	2	3	2		2	3,5	2,5	0,71
Sinebrychoff Porter	1,5	2	2		1	4	2,1	1,14
Keskiarvot	2,9	3,1	2,7	3,125	2,7	3,35	2,9516666667	0,26

Kuten yltä voi nähdä oli Weihenstephanerin Hefe parhaiten maistelijoiden mieleen ja Fuller's ESB myös. Valitettavasti Koffin pirtteri jäi hännille. Eniten ristiriitaa tuntui aiheuttavan Hoegaarden, sekä Ayinger Celebrator.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa mielestäni aiempiinkin verrattuna seuraavaa:

1. Weihenstephaner Hefeweissbier tuntuu maistuvan "vauvasta vaariin" kaikille.
2. Tummat oluet eivät tunnu toimivan oikein koskaan, etenkään selvästi paahteiset ja katkerat.
3. Silti juuri näitä kaivataan jos jätät pois.
4. Lindemans ja Schlenkerla aiheuttavat liki aina suurimman wow-faktorin, mutta eivät pärjää kokonaisuudessaan. Jännästi nyt olisi kaivattu enemmän happamuutta, mikä on vähän poikkeuksellista(mutta mieluisaakin kuultavaa).
5. Kukaan ei taaskaan halunnut uskoa Celebratorin ja Schlenkerlan kuuluvan "lager-perheeseen". Tämä on mielestäni vallitseva harhaluulo edelleen, että vain "lager" on vaaleaa.
6. Kotipolttoinen Pale Ale maistui selvästi ja sai aikaan mieluista porinaa. Joista antoisin kysymys taisi olla: "Mitä hedelmää tässä on seassa?".
-------

Ylipäänsä.. Olipa hauskaa pitkästä aikaa maistattaa tuotteita. Luonnollisesti sopivien oluiden rajaaminen on piinaavaa, koska niin moni muukin olisi ollut helposti tyrkyllä. Silti kymmenen erilaista on mielestäni aivan riittävästi tällaiseen. Klassikoista vaikkapa: Guinness, Newcastle, Anchor Liberty Ale/Steam, Sam Adams Boston Lager, Brooklyn Lager, Duvel, "trappistit" ja Sahdit sopisivat myös mielestäni tähän hyvin.

Vettä, viskiä ja pari kylmää: Olutexpon perjantai 2016

Let the Expo begin

Perjantai saapui lokakuisena. Kuiva syksy päätti näyttää nurjan puolensa ja vollottaa, kuin äidit lastensa häissä. Tälläkin kertaa kuljettiin harmaudessa kohti valoa ja iloa. Sateinen Lahti vaihtui sillipurkkikyydin vauhdissa pääkaupunkiin lipuntarkastajien, sukkaa kutovien mummojen ja sanomalehdistä seuraavaa mielensäpahoittavaa uutista etsivien setien kera.
 Helsinki tarjosi myös vettä, tuulta ja ikuisuudelta tuntuvan matkan kohti Ruoholahtea ja tämänvuotista OlutExpoa. Kaapelitehtaan pihaan päästyäni pyörin hölmönä etsien sisäänkäyntiä. Tuhansia ovia(eli ehkä muutama liikaa), mutta ei yhtään opastetta. Kyllähän siinä meinasi mediakortti mennä nenään, ellei se olisi jo täynnä hernemaissipaprikapusseja pakattuna pieniin pusseihin. Vaapuin lopulta kioskin kautta arvaamaan, että pihalle viritetty teltta voisi kätkeä yllätyksen.
 Onneksi narikassa oltiin valmiina ja iloisella päällä. Olihan kyseessä kuitenkin oluttapahtuma. Miettiessäni juotetaanko henkilökunta iloiseksi, koska etenkin pk-seudulla asiakaspalvelu on luontevasti vain sarkastisesti v..ilevaa, olinkin jo merikaapelihallissa Ei siinä, en minäkään osaa hymyillä teennäisesti.
Aamupäivän hiljaisuus liki tyhjässä hallissa oli käsinkosketeltavaa. Kymmenet panimomuurahaiset, oluttyöläiset, pikkutakit, kaasunaamaripäiset hipsterinörtit ja muut ahersivat kohti iltaa, kohti kohta alkavaa tapahtumaa ja orgiaa varten. Olinhan nähnyt tästä enneunta ja odotin innoissani gladiaattoreiden yhdistämistä Bohemian Rhapsodyyn.

Infoa ja Ruby Jazzia

Mediainfo piti lopulta sisällään monologeja ja vähäisiä kysymyksiä. Olisi pitänyt varautua muutamalla antoisalla kysymyksellä, mutta aamuinen kooma ja sateenjälkeinen kohmeus oli liikaa pienelle mielelle. Mietin miten jostakin räntäsateen keskeltä pimeästä Pohjois-Karjalaisesta harmaudesta susia karkuun hiihtänyt ja paikalle saapunut partajaakko oli niinkin hillitty.
Lyhyesti kiintoisimmat asiat:  Järjestäjää kiinnostaisi myös ulkofest.."tapahtuma" (sana festivaali oli bannissa, vaikkei nimi tapahtumaa pahenna, paitsi avin mielestä..köh..viski..hehe) toiminta. Sinällään antoisa ajatus, vaikka kesällä näitä maistelukittaustapahtumia onkin pitkin maata, joten mietin riittäkö yleisöä kaikkiin? Toisaalta kesällä kaikki tapahtumat ovat täynnä, joten ehkä?
Toinen kiintoisa seikka oli Max Perttulan osallistuminen tapahtumaan. Automaattisesti mietin, että jos ihmenenä nuuhkisi paria nahkasatulaisen brettaista souria kuultaisiinko päälavalla kaikesta huolimatta Dominanainen jo ennen Sexhibition tapahtumaa?
 Toisaalta, mitä jos oluttapahtuman ja erotiikkatapahtuman yhdistäisi, loisiko fuusio kokonaan uuden konseptin? En tiedä, mutta lupaan olla tekemässä tutkivaa ja osallistuvaa journalismia tällaisen ilmestyttyä kalenteriin.
 Expo itsessään sisälsi ne kaikki muista blogeista oletetusti lukemasi (tylsät) faktat. Olutta oli ja mukavaa sen mukaisesti. Jotenkin omaan keskiöön näissä tapahtumissa on noussut enemmän ihmiset, kuin juomat. En jaksa nykyiseltään reitata festareilla mitään, vaan tiukkaa tikkaamista ja pari kommentia vihkoon ennen seuraavaa samplea.
Tälläkin kertaa tuntui että tuttuja ja uusia tuttavuuksiakin löytyi, niin juomien kuin ihmistenkin kesken. Klassisesti pitäisi varmaan listata parhaat oluet, tiskit, marmattaa vedestä ja ruuasta ja hinnoista ja oluista. En jaksa, se kaikki on luettavissa monien muiden suista toisaalla, jos sellaisesta kiinnostuu.
Expon tunnelma oli kuitenkin miellyttävän väljä, ei ruuhkia ja sillipurkin toisintoa aamulta. En tiedä kävijämääristä mitään, joten en kommentoi johtuiko tämä järjestelyistä vai asiakasmääristä.

Propsit RadBrew:lle, Sinebrychoffille, Rekolalle ja Fat Lizardille tiskeistä

Kuitenkin mukavasti henkilökunnan kanssa ehti turista lasillisten lomassa ja se on mielestäni mukavampaa, kuin joskus etenkin yökerhoista tuttu: tilaus, maksu, tyhjä katse, seuraava asiakas ja orava pyörii pyörässään, kuin sittarin kassalla jouluruuhkassa. Tyly kaapelitehdaskin oli jälleen kohtalaisen viihdyttävä, vaikka mielestäni tilan hyödyntäminen Tallinnalaiseen rappioromantiikkaa ja ilmalämpöpuhaltimia täynnä olevaan suuntaan voisi toimia myös.
 Ainakin omasta ja varmaan ehkä hienoimman tiskin omanneen RadBrew:n mielestä?
Kyllä paikalta sai olutta, join sitä, nautin siitä. Sieltä sai myös siidereitä, viskiä, rommia, giniä ja kovaa teetäkin. Nautin näistäkin. Paljon puhuttu fiksattu ruokapuoli oli kenties suurin piirtein samalla tasolla, kuin kesällä SOPP:kin, vain muikut puuttuivat. HBF:n ruokapuoleen vertaisin, jos sellainen olisi tuoreissa muistikuvissa, mutta edellisestä kerrasta on tovi ja silloinkin Ikean lihapullat oli pop.

Set Up

 Silti se yksi asia josta nautin tässä tapahtumassa on ehdottomasti ajankohta. Lokakuun loppu on yleensä kalenterissa täynnä tyhjyyttä. Se hetki, kun kesän riennot ovat vain häilyvä muisto silmäkulmassa vuoden sukeltaessa kohti lohdutonta pimeyttä ja harmautta. Vuodenaikaa jolloin vain Kouvola ja Joensuu loistavat hehkussaan. Hetki ennen alkavaa pikkujoulukautta ja ikävintä vuodenaikaa...Talvea.
Joku voisi mainita parhaimmaksi seikaksi sanan kokonaisuus, toinen musiikittomuus, neljäs mainita valikoimat. Itse nostaisin esille myös visuaalisen ilmeen eri tiskien välillä, fiiliksen ja palvelun, että niin tyylikkään Het Uiltjen t-paidan että pahoitin kotona mieleni, kun en löytänyt sellaista heidän verkkokaupassaan. Kyllä; minut saa kuulemma helpolla tyytyväiseksi. "Praying good beer owwl night long"
 Ohjelma taas jäi harmittavasti kaiken muun alle, mutta näin se tuppaa olemaan näissä tapahtumissa lähes aina. Onneksi muuten Youtubesta löytyy päälavan ohjelmistoa, joista etenkin edellä mainitun mestari Perttulan olut- ja giniarviointi on todella miellyttävää seurattavaa. Jäämmekin nyt miettimään päissämme missä moisia hajuaisteja on kaupan.

Polimangon vierteistä mahtavuutta

Toissavuotiseen verrattuna tapahtumaa oli jälleen hiottu paremmaksi.
Toivon tämän prosessin jatkuvan myös tulevaisuudessa, koska festivaalikentällä on selkeästi tilausta tämänkin kaltaisella tapahtumalle.
"Ei tää mikään CBC oo, mut ollaankin Suomes, tääl pitää vähän pönöttää byrokratian rattais ja tarjota kaikille vähän kaikkee".
ps. Kuulin myös varmasta lähteestä, että Hanko on jussina tiukka. Terveisiä tutuille ja tuntemattomille.
 ---------------------
Loppuun diipadaapaa ja numeerisia faktoja:

Eniten vierailtu tiski: Rekolan Panimo. Jos myöntää reilusti ettei tee Ipapaa, kun ei sitä osaa kovin moni muukaan tässä maassa ja duunaa sahdit ja spontaanikäynneet siiderit huolella (okei sahti oli vähän yli-ikäistä, mutta se mainittiin jo etukäteen, joten rehellisyys jälleen+++) ja tarjoilee nämä mikroskooppisesta autosta käsin.. Kerää symppispisteet.

Vähiten vierailtu tiski: Lehe jäi tyystin välistä, koska ikävä myöntää mutta en ole heiltä kovin montaa tyylissään, tai ilman tyyliä timanttia juonut ja useammin on käynyt päinvastoin. Sori.

Oudoin olut: Omnipollo Polimango. Pervosti vierteinen DIPA, ei tökkinyt vaan maistui freesiltä.

Kiintoisin havainto: Ruoholahdesta ei saa yöpalaa ilman pizzaonlinea klo 23 jälkeen :o

Tyylissään hienoin olut: Stone Wussie Pils. Raikas, ruohoinen, ei turhaa kikkailua vaan perusasiat särmästi kasassa. Kenties tapahtuman toiseksi paras Pilsneri heti Pilsner Urquell Tankovnan jälkeen?

 Maistellut juomanäytteet: n. 30 sisältäen viskit, siiderit, oluet, sun muut.

Hienoin parannus: 1e korkin vesipullot. Pelastivat pizzakuskin ja buranan kera seuraavalta päivältä paljon. Eli aka: "Harvinaisen selvin päin".

------------------------------------------------
Nähdään ensi vuonna.

OlutExpo 2016 - Enteitä ja unia

Paikkansa rännän, loskan ja syystuulien keskellä vakiinnuttanut Olut Expo pidetään tulevana viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olen itse osallistumassa kokkareisiin kekkereihin jälleen, mutta tällä kertaa... Kirjoitankin festareista ennakon. Kävi nimittäin niin, että mieleni astui norsunluutornistaan toisiin sfääreihin ja yhtyi kosmokseen tavalla, jolla vain paatuneen alkoholistin aivot voivat tässä pimeydessä toimia. Tämän pitkän meditoivan hetken, jota jossakin viihteessä myös nukkumiseksi kutsutaan, näin tulevan festivaaliviikonlopun avauksen ja haluan nyt spoilata ja pilata tunnelman (melkoinen dickhead siis, vaikka Joffrey ei tässä kuolekaan).



----------- Sisältää spoilereita ja kirotusvirheitä joista en välitä jallupisaraakaan----------

Astuin tutuin askelein kohti kaapelitehdasta. Ilma oli kaunis ja poutainen, tuuli tuntui puhtailla hiuksillani, jotka olin juuri pessyt kahdesti asuntovaunussani kouvolalaisen keittiön apupojan vahtiessa suihkuhuoneen ovea. Pääsin aulaan asti ja havaitsin joukon tuttuja juovoja joiden mielestä ennen narikkaan kulkemista kannattaa juoda omat viinat pois, joten liityin seurueeseen ja reppuni olikin muuttunut kolmen litran hanaviiniastiaksi selässäni, paitsi että se oli täynnä kossua. Kilistelimme eliitin salakapakassa eli valvovan silmän alla juomiamme ja meinasimme tohinassa missata avajaisseremonian kokonaan.
Kipitin siis kiireesti narikkaan, josta vastasi erään huvipuiston ravintolapuolen päällikkö. Vänkäsin pitkään aiheesta; saako paikalle kulkea omissa kengissäni, vai onko minunkin pakko pitää vihreitä Crocs-sandaaleja jalassani. Lopulta tepastelin näissä kumitossuissa muiden perässä ja kuuntelin edeltä kantautunutta kuiskintaa, kuinka olen aina myöhässä ja jurrissa.
Festivaalialue oli hivenen muuttunut viime näkemästä. Avausohjelmassa oli edessä Queenin Bohemian Rhapsody-musikaali, jossa gladiaattoreiksi puetut järjestäjät lauloivat ja tanssivat kaapelitehtaan sisälle rakennetussa kalliossa, jonka eteen oli rakennettu elokuvista tuttu meriallas kaarnalaivoineen päivineen. Kummastelin tätä numeroa, mutta päättelin että en voi ymmärtää tätä koska tuhlasin liikaa aikaa narikassa tossuineni.

Vieressä kannettiin paareissa pihalle jo erästä sammunutta viinibloggaajaa laakerinlehtiseppele päässään. Tämän juotua gladiaattoreille tarkoitetut viinit. Sammuneen herran viimeiset sanat olivat kuulemma olleet latinaa ja käännettynä: "Moista pa..kaa ei tulisi täällä tarjota, elitismi on pilalla nyt".
Aloin jo katselemaan mistä saisin olutta lasiini, kun vieressä pyyhälsi etäisesti tutun oloisia naisihmisiä yhden lasin ja neljän pillin kera. Jotain hapanta oli jo lasissa. Kuljin portaita kohti kellaria, kun näin portaikkoon maalatun maalauksen. Tässä jteoksessa eräs toinen bloggaaja makasi makkurissa uimapatjalla altaassa. Lisäksi kuvassa hänen blogeista tuttu isänsä kalasteli lagerpurkkeja samasta altaasta. "Mykistävää".
Pian tapasin myös lasikuutioon laitetun blogilegendan, jonka kadonnutta matkapuhelinta etsittiin pitkin tyrmiä. Täältä syvyyden pimeimmästä pöydästä löysin lisää tuttuja. En kuitenkaan jäänyt heidän pöytäänsä, koska valitukset kaikuivat pitkin tytmän seiniä: "Ei oo vettä", "Juovo", "Jotai IPA:a vaan", "onon","Missä mun alkoholipoliittisesti korrekti keskiolueni on?".

Juostessani kohti valoa ja takaisin auringonpaisteeseen näin vielä kollegan kauppaamassa lehtiä. Sellaisella basaareista tutulla otteella, jossa teltan sisällä kiehui makeaa minttuteetä ja ohikulkevat opastettiin suoraan tämän myyntimies mynttisen puheille. Minuakin oltiin jo vetämässä telttaan, vaikken tarvinnut lehtiä, en vyötä ja aurinkolasejakin "vain katselin". Onnekseni kaverini kulki sattumalta ohi ja nykäisi ranteesta huutaen kamapäissään päin näköä: "Jätkä ei tiiä taas mistään mitään, tuu mukaan, maista tota tuhkakuppiolutta vähän, maista ny".
Hän raahasi minut aukealle johon tepasteli myös hemaiseva avokkeeni kaverinsa kera. Ihmettelin viimeistään tässä vaiheessa mitä ihmettä he täällä tekivät, mutta kuulemma siideriäkin on tarjolla.

Samassa aukiolle kaahasi timanttisesta jyystöstä pitävä kaverini pienellä autollaan, josta astui ulos koko Päätybaarin tenuntuoksuinen asiakaskunta etsimään a) alkoholia b) lonkeroa c) Bud Lightia d) Monopolilautaa. Valitettavasti viinani oli juotu jo aulassa ja monopolista en pidä. Aloin jo ehdottaa herrasväelle tutustumista viereiseen Alkoon näiden kaikkien toiveiden edessä, mutta samalla kuulin kovan kolauksen.
 Kolaus kuului, onneksi, omasta keittiöstäni ja mieleni palasi takaisin kehooni. Havahduin hymyileväni koko perverssille tulevaisuudelle.
Jään nyt odottamaan tätä tajunnan räjäyttävää spektaakkelia joka on selvästi edessä.
----------------------Spoilerit ja kirotusvirheet päättyvät, mutta jallupisara maistuisi-----------

Nähdään viikonloppuna.

Ps. Juomalistat löytyvät: http://olutexpo.fi/OlutExpo-2016-Tuotelistaus.pdf

Haastattelussa: Ruosniemen Parlamentaarikko

Herra parlamentaarikko. Tällaisina levottomina alkoholipoliittisina aikoina te olette näyttäneet Brysselistä käsin mallia vahvuudellanne, mutta oletteko omineet belgialaisia vaikutteita olemukseenne viiksienne lisäksi?

• Minä, minä olen jo vuosia sanonut, että, että kyllä suomalaisella pitää viikset olla. Katsokaa vaikka kultaista kahdeksankymmentälukua, jossa kaikilla oli viikset. Vaimollanikin on ja hän on sentään talotoimikunnan puheenjohtaja. Belgia taas on kaunis ja hedelmällinen. Onko toimittaja itse käynyt?

Herra parlamentaarikko. Olemme kuitenkin kuulleet teillä olevan Porilaisia juuria, mutta osoitteenne on myös Espoossa. Oletteko kykenevä päättämään molempien alueiden asioista, vai jääväättekö itsenne ulos aina kun kyse on kotiseuturakkaudesta?

• Molemmat kaupungit ovat tärkeitä aluepoliittisesti. Kannatan mielelläni Ässiä, mutta ei minulla ole kyllä Bluesiakaan vastaan, vaikkei se ihan Jazzia olekaan.

Herra parlamentaarikko. Esityslistallanne kannatatte niin pikkupomojen, kuin työmiestenkin arvon kohotusta palkankorotuksilla. Tulevatko korotukset Brysselistä, vai kenen kukkarosta nämä korotukset otetaan?

• Itse olen päättänyt omista korotuksistani jo vuosia. Jyrki kertoi saapuessaan, että kannattaa pelata vaan omilla korotuksilla ja kannattaa tasaisesti kaikkien kasvua, paitsi tietysti maitokaupparajan kasvua, hehe.

Herra parlamentaarikko. Jos maapallon resurssit ovat rajalliset, miten mielestänne kapitalistinen talousjärjestelmä voi toimia, koska rajaton kasvu on mahdotonta?

• Yleensä Monopolissa kannattaa hankkiutua monopoliin ostamalla paljon ja liikkumalla vähän. Joskus voittaa pelkällä Erottajalla, mutta usein siinä tarvitsee myös Unioninkadun myös.

Arvoisa herra parlamentaarikko. Jo vuosia teitä on syytetty suhmuroinnista kenenkään tietämättä mitä kyseinen sana oikeastaan tarkoittaa. Kysynkin: Oletteko itse tietoinen toiminnastanne ja onko pääministeri suhmuroinnut vatuloinnin itselleen?

• En halua kommentoida kotimaan asioita, mutta mutta kyllä itse suosin vatuloinneissa vatupassia ja eilisessä kokouksessa päätimmekin vatupassin olevan riittävä väline, myös kotimaan panimonrakennushankkeisiin.

--------------------------------

Seuraavaksi haluaisimme esittää kymmenen kysymystä, joihin haluamme vastauksen vain muodossa jaa, tai ei.

Herra parlamentaarikko:

Nouseeko Suomen kansantalous leikkaamalla?

• Voinko olla poissaoleva? Ai ei voi? Siis nousta? Ei, en usko, mutta jaa silti.

Katoaako viinaralli alkoholiprosentin korotuksella?

• Meidän keskustassa tähän taruolentoon ei uskota, mutta jaa.

Tulisiko useampien kotitalouksien siirtyä aurinkovoimaan?

• Ei, koska sähkö tulee kuitenkin pistorasiasta ja sähkömiehestä tulee muuten työtön. Eikö tulekin? Niin koititte saada minut ansaan hahaa.

Onko SoTe uudistus onnistunut?

• Jaa en tiedä, vain aika näyttää, mutta velvoitettu olen sanomaan jaa.

Pitäisikö soraa ottaa rakennustarpeisiin edelleen pohjavesialueilta?

• Suomi kasvaa rakentamalla ja olen itsekin istunut sora-autossa kiertueella se kypärä oli kyllä päässäni vähän pieni, mutt.. Ai niitä saa säädettyä? Nyt huijaat. Jaa.

Onko oikein leikata köyhiltä ja suosia hyvätuloisia?

• Talouden suhdanteista ja Kelan sananmuunnoksista perillä olevat asiantuntijat sijoittajien ja suuryritysten tuesta vakuuttivat että tämä on mahdollista ja historiallinen fakta, jota ei voi muuttaa. Säälin tietysti julkisuudessa slummeja, mutta asialle ei voi mitään. Jaa.

Onko Nalle Wahlroos Taloussanomien ja Kauppalehden luoma trolli?

• Pidän kovasti Röllistä ja trulleista. Minullakin on nalle, tai siis oli. Kansallissankareita kaikki. Jaa.

Onko Brysselissä liian helppoa elää mallastuen voimin?

• Brysselissä eläminen on vaarallista, mutta teenkin tämän isänmaan edestä maailmanpankin, itseni ja ja muutamien avokätisten ystävienikin hyväksi. Ei.

Pitäisikö Parlamentaarikoissa olla enemmän vetoa humalaa?

• Teemme työtä kristillisesti yhdeksästä yhteen ja viikonloppuisin nautimme lasin konjakkia, siitä ei tule humalaan, vain vain reilummalle tuulelle. Ei.

Onko Kannabiksen laillistamisen ja verolle asettamisen tutkiminen poliittinen itsemurha?

• Hyvä herra.. Ei tuollaista sovi esittää julkisesti. Kieltäydyn vastaamasta juuta tai jaata tähän, voitteko leikata ja kysyä jotakin muuta?

Onko Venäjä uhka Suomelle?

• Pelkkä mahdollisuus, itsekin käyn usein Pietarissa ja paikallisissa hyvinvointilaitoksissa palvelu on kaunista ja varmaotteista onnelliseen loppuun asti. Ei.

Herra parlamentaarikko. Kiitän omasta, median ja olutkansan puolesta.

Pika-arvioissa: Olvin Black IPA & Xmas IPA

 Olvi lähestyi minua yllättäen tarjoamalla näytteitä uusista tuotteistaan. Koska vääjäämätön alkoholismi on puoliammattini, niin tietysti suostuin tähän laupeuden tekoon.
Kärkeen totean, että tölkit,kahdesti, tuonut kuriiri jätti minun mielestäni vähintäänkin arveluttavasti nämä näytteet lojumaan avoimeen rappukäytävään oveni eteen yrittämättä edes ottaa yhteyttä. Onnekseni havaitsin, ettei edes naapurieni koira haistanut maltaista yllätystä näistä laatikoista edes perjantai-iltapäivän hikisinä tunteina.
Nämä oluet ovat uunituoreet Black IPA ja Xmas IPA.

Black IPA:n "musta samettihousuisuus" kätkee sisälleen varsin oudolta kuulostavan, mutta muissa blogeissa paremmin avatun humalakombon. Itse tuote taas osoittautui hämmentävän mainioksi kaikista epäilyistäni huolimatta. Todella kivasti greippiä, lakua ja leipää hennon pihkaisuuden lisäksi. Miellyttävän smoothia juotavaa välttäen kaksi odottamaani sudenkuoppaa: Liian ohuuden ja liian palaneisuuden. Väitän, että talvella mökkisaunassa nautin tätä mielelläni, vaikka humalointi vähän varovaista onkin.
Iisalmi voisi puolestani mennä useamminkin pimeälle puolelle ja tuupata tästä Alkoon version isommalla, kuin 0,3% hyppäyksellä. Sellainen pauttiarallaa 7% skaalaus voisi olla nannaa.

Pisteet: Erittäin hyvä, muttei täydellinen. Savolaisittain nautinto siirtyy juojalle, pointsit varovaisuuden luojalle.

Tovia myöhemmin sama kuriiri, samat temput. Xmas IPA tarjoaa myös oudon kombinaation humalaa, mutta antaa tarjota. Lopputulos pyhittää keinot ja kenties tässä kokeillaan uudehkojen lajikkeiden toimivuutta? En oikeastaan ihmettele, koska jos olisin Olvilla mestarina kalifin paikalla ja III:n, Harkkojen, Reinojen ja muiden jälkeen saisi oikeasti tehdä hyvää olu..No niin arvaatte kyllä.
Xmas IPA osoittautui selkeästi enemmän Red IPA variantiksi. Mallasta, leipää ja karkkia vähän. Hieman metallia, kepeetä hetelmää ja yrttisyyttä.
Simppeli "ambermainen" tuote, joka on vähän varovainen lajikkeidensa kanssa, mutta niin oli mustakin versio. Se vain tarjosi kaikkea karvan enemmän.
Pisteet: Kolme tonttulakkia kulkusineen ilman punakuonoja.

Pika-arvioissa: Saimaan uutuudet

Saimaan juomatehtaalta tuli juuri muutama uutuus laadukkaaseen Brewer's Special-sarjaan. Nämä eksyivät myös minun tahmaisiin tassuihin lähikaupan laarista.
Olen myös kuullut, että te lukijat kaipaatte lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja, joten tänään päätin olla todella lyhyt ja ytimekäs.

 Pacific Pale Ale. Etikettiä arvioimme ajatuksena ihan hauskaksi tapaukseksi. Olutta taas: Ihan kiva, mukiinmenevä ja seurueen aromikkain ja kenties tasapainoisin tapaus. Silti... Aromi liian keveää ja varovaista.
 Yleisarvosanana: Jatkoon. 3/5 ja papukaijamerkki Tappajahai-leffan kera ilman jatko-osia.

Panimon California IPA:a taas avokkeeni piti seksistisenä ja itse vain väsyneenä kosiskeluna rekkakuskien kansoittamille ABC-asemille. Maultaan tylppä, turhan katkera suhteessa aromihumalaan, mutta selvästi parempi kuin aiempi turbaanipäinen IPA. Yleisarviona: 3-/5. Ei jatkoon, koska viereinen "Apa" on parempi ja Session IPA osastolta löytyy parempiakin.

 

Ja Houston Brown Ale. Etiketin klassinen avaruusmatkailu nosti tunnelman lähes jäähallin kattoon, mutta sitten muistimme olevamme Kouvolassa.

Browniksi varsin tyylipuhdas suoritus keveäksi liki jenkkiläisvaikutteiseksi. Pähkinä ja leipä löytyivät, mutta muuten kokonaisuus kärsii ruokakaupparajasta maltaisuuden osalta. Kepeää ja iisiä kuravettä kaikille. Yleisarvosana: 3-/5 Jatkoon, koska tyylilajissa on tähän hintaan vain vähän kilpailua ja siinä suhteessa ihan mukiinmenevä ja säähän sopiva fribauskalja.