Vettä, viskiä ja pari kylmää: Olutexpon perjantai 2016

Let the Expo begin

Perjantai saapui lokakuisena. Kuiva syksy päätti näyttää nurjan puolensa ja vollottaa, kuin äidit lastensa häissä. Tälläkin kertaa kuljettiin harmaudessa kohti valoa ja iloa. Sateinen Lahti vaihtui sillipurkkikyydin vauhdissa pääkaupunkiin lipuntarkastajien, sukkaa kutovien mummojen ja sanomalehdistä seuraavaa mielensäpahoittavaa uutista etsivien setien kera.
 Helsinki tarjosi myös vettä, tuulta ja ikuisuudelta tuntuvan matkan kohti Ruoholahtea ja tämänvuotista OlutExpoa. Kaapelitehtaan pihaan päästyäni pyörin hölmönä etsien sisäänkäyntiä. Tuhansia ovia(eli ehkä muutama liikaa), mutta ei yhtään opastetta. Kyllähän siinä meinasi mediakortti mennä nenään, ellei se olisi jo täynnä hernemaissipaprikapusseja pakattuna pieniin pusseihin. Vaapuin lopulta kioskin kautta arvaamaan, että pihalle viritetty teltta voisi kätkeä yllätyksen.
 Onneksi narikassa oltiin valmiina ja iloisella päällä. Olihan kyseessä kuitenkin oluttapahtuma. Miettiessäni juotetaanko henkilökunta iloiseksi, koska etenkin pk-seudulla asiakaspalvelu on luontevasti vain sarkastisesti v..ilevaa, olinkin jo merikaapelihallissa Ei siinä, en minäkään osaa hymyillä teennäisesti.
Aamupäivän hiljaisuus liki tyhjässä hallissa oli käsinkosketeltavaa. Kymmenet panimomuurahaiset, oluttyöläiset, pikkutakit, kaasunaamaripäiset hipsterinörtit ja muut ahersivat kohti iltaa, kohti kohta alkavaa tapahtumaa ja orgiaa varten. Olinhan nähnyt tästä enneunta ja odotin innoissani gladiaattoreiden yhdistämistä Bohemian Rhapsodyyn.

Infoa ja Ruby Jazzia

Mediainfo piti lopulta sisällään monologeja ja vähäisiä kysymyksiä. Olisi pitänyt varautua muutamalla antoisalla kysymyksellä, mutta aamuinen kooma ja sateenjälkeinen kohmeus oli liikaa pienelle mielelle. Mietin miten jostakin räntäsateen keskeltä pimeästä Pohjois-Karjalaisesta harmaudesta susia karkuun hiihtänyt ja paikalle saapunut partajaakko oli niinkin hillitty.
Lyhyesti kiintoisimmat asiat:  Järjestäjää kiinnostaisi myös ulkofest.."tapahtuma" (sana festivaali oli bannissa, vaikkei nimi tapahtumaa pahenna, paitsi avin mielestä..köh..viski..hehe) toiminta. Sinällään antoisa ajatus, vaikka kesällä näitä maistelukittaustapahtumia onkin pitkin maata, joten mietin riittäkö yleisöä kaikkiin? Toisaalta kesällä kaikki tapahtumat ovat täynnä, joten ehkä?
Toinen kiintoisa seikka oli Max Perttulan osallistuminen tapahtumaan. Automaattisesti mietin, että jos ihmenenä nuuhkisi paria nahkasatulaisen brettaista souria kuultaisiinko päälavalla kaikesta huolimatta Dominanainen jo ennen Sexhibition tapahtumaa?
 Toisaalta, mitä jos oluttapahtuman ja erotiikkatapahtuman yhdistäisi, loisiko fuusio kokonaan uuden konseptin? En tiedä, mutta lupaan olla tekemässä tutkivaa ja osallistuvaa journalismia tällaisen ilmestyttyä kalenteriin.
 Expo itsessään sisälsi ne kaikki muista blogeista oletetusti lukemasi (tylsät) faktat. Olutta oli ja mukavaa sen mukaisesti. Jotenkin omaan keskiöön näissä tapahtumissa on noussut enemmän ihmiset, kuin juomat. En jaksa nykyiseltään reitata festareilla mitään, vaan tiukkaa tikkaamista ja pari kommentia vihkoon ennen seuraavaa samplea.
Tälläkin kertaa tuntui että tuttuja ja uusia tuttavuuksiakin löytyi, niin juomien kuin ihmistenkin kesken. Klassisesti pitäisi varmaan listata parhaat oluet, tiskit, marmattaa vedestä ja ruuasta ja hinnoista ja oluista. En jaksa, se kaikki on luettavissa monien muiden suista toisaalla, jos sellaisesta kiinnostuu.
Expon tunnelma oli kuitenkin miellyttävän väljä, ei ruuhkia ja sillipurkin toisintoa aamulta. En tiedä kävijämääristä mitään, joten en kommentoi johtuiko tämä järjestelyistä vai asiakasmääristä.

Propsit RadBrew:lle, Sinebrychoffille, Rekolalle ja Fat Lizardille tiskeistä

Kuitenkin mukavasti henkilökunnan kanssa ehti turista lasillisten lomassa ja se on mielestäni mukavampaa, kuin joskus etenkin yökerhoista tuttu: tilaus, maksu, tyhjä katse, seuraava asiakas ja orava pyörii pyörässään, kuin sittarin kassalla jouluruuhkassa. Tyly kaapelitehdaskin oli jälleen kohtalaisen viihdyttävä, vaikka mielestäni tilan hyödyntäminen Tallinnalaiseen rappioromantiikkaa ja ilmalämpöpuhaltimia täynnä olevaan suuntaan voisi toimia myös.
 Ainakin omasta ja varmaan ehkä hienoimman tiskin omanneen RadBrew:n mielestä?
Kyllä paikalta sai olutta, join sitä, nautin siitä. Sieltä sai myös siidereitä, viskiä, rommia, giniä ja kovaa teetäkin. Nautin näistäkin. Paljon puhuttu fiksattu ruokapuoli oli kenties suurin piirtein samalla tasolla, kuin kesällä SOPP:kin, vain muikut puuttuivat. HBF:n ruokapuoleen vertaisin, jos sellainen olisi tuoreissa muistikuvissa, mutta edellisestä kerrasta on tovi ja silloinkin Ikean lihapullat oli pop.

Set Up

 Silti se yksi asia josta nautin tässä tapahtumassa on ehdottomasti ajankohta. Lokakuun loppu on yleensä kalenterissa täynnä tyhjyyttä. Se hetki, kun kesän riennot ovat vain häilyvä muisto silmäkulmassa vuoden sukeltaessa kohti lohdutonta pimeyttä ja harmautta. Vuodenaikaa jolloin vain Kouvola ja Joensuu loistavat hehkussaan. Hetki ennen alkavaa pikkujoulukautta ja ikävintä vuodenaikaa...Talvea.
Joku voisi mainita parhaimmaksi seikaksi sanan kokonaisuus, toinen musiikittomuus, neljäs mainita valikoimat. Itse nostaisin esille myös visuaalisen ilmeen eri tiskien välillä, fiiliksen ja palvelun, että niin tyylikkään Het Uiltjen t-paidan että pahoitin kotona mieleni, kun en löytänyt sellaista heidän verkkokaupassaan. Kyllä; minut saa kuulemma helpolla tyytyväiseksi. "Praying good beer owwl night long"
 Ohjelma taas jäi harmittavasti kaiken muun alle, mutta näin se tuppaa olemaan näissä tapahtumissa lähes aina. Onneksi muuten Youtubesta löytyy päälavan ohjelmistoa, joista etenkin edellä mainitun mestari Perttulan olut- ja giniarviointi on todella miellyttävää seurattavaa. Jäämmekin nyt miettimään päissämme missä moisia hajuaisteja on kaupan.

Polimangon vierteistä mahtavuutta

Toissavuotiseen verrattuna tapahtumaa oli jälleen hiottu paremmaksi.
Toivon tämän prosessin jatkuvan myös tulevaisuudessa, koska festivaalikentällä on selkeästi tilausta tämänkin kaltaisella tapahtumalle.
"Ei tää mikään CBC oo, mut ollaankin Suomes, tääl pitää vähän pönöttää byrokratian rattais ja tarjota kaikille vähän kaikkee".
ps. Kuulin myös varmasta lähteestä, että Hanko on jussina tiukka. Terveisiä tutuille ja tuntemattomille.
 ---------------------
Loppuun diipadaapaa ja numeerisia faktoja:

Eniten vierailtu tiski: Rekolan Panimo. Jos myöntää reilusti ettei tee Ipapaa, kun ei sitä osaa kovin moni muukaan tässä maassa ja duunaa sahdit ja spontaanikäynneet siiderit huolella (okei sahti oli vähän yli-ikäistä, mutta se mainittiin jo etukäteen, joten rehellisyys jälleen+++) ja tarjoilee nämä mikroskooppisesta autosta käsin.. Kerää symppispisteet.

Vähiten vierailtu tiski: Lehe jäi tyystin välistä, koska ikävä myöntää mutta en ole heiltä kovin montaa tyylissään, tai ilman tyyliä timanttia juonut ja useammin on käynyt päinvastoin. Sori.

Oudoin olut: Omnipollo Polimango. Pervosti vierteinen DIPA, ei tökkinyt vaan maistui freesiltä.

Kiintoisin havainto: Ruoholahdesta ei saa yöpalaa ilman pizzaonlinea klo 23 jälkeen :o

Tyylissään hienoin olut: Stone Wussie Pils. Raikas, ruohoinen, ei turhaa kikkailua vaan perusasiat särmästi kasassa. Kenties tapahtuman toiseksi paras Pilsneri heti Pilsner Urquell Tankovnan jälkeen?

 Maistellut juomanäytteet: n. 30 sisältäen viskit, siiderit, oluet, sun muut.

Hienoin parannus: 1e korkin vesipullot. Pelastivat pizzakuskin ja buranan kera seuraavalta päivältä paljon. Eli aka: "Harvinaisen selvin päin".

------------------------------------------------
Nähdään ensi vuonna.