Kotiolutta: Juhon Opus Dei-Quadrupel

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö.. Ei ollut, vaan lämmin kesäinen ilta. Olin saanut viimeinkin osani eräästä tilauksesta, jonka toimitus venyi aina venymistään, kunnes viimeinkin aikataulut natsasivat.
 Kuriirin tehdessä jo lähtöä minulle vinkattiin seassa olevan erään yhteisen toverimme leipoma yllätyspullo.
Mikäs siinä.. Ainahan minua kotiolut kiinnostaa ja en muista kovin usein ilmaiseen kuppiin sylkeneeni.

Kysyin speksejä. "Se on ehkä Quadrupel, tai sitten joku Stout". Muistin mielessäni herralla olleen erinomainen maku Stout:n suhteen.. Synkkää, tynnyrikypsytettyä ja täynnä makua.. Ja jotenkin Bryggerin Sofia-pulloon pakattuna mielleyhtymä ei ollut kovin belgimäinen. Olin väärässä, niin väärässä.
Ja lähtökohtaisesti myös kovin epäileväinen. Kysyin ensin itseltäni ja nyt teiltä: Kuinka monta hyvää kotimaista Quadrupelia olette juonneet? Tai oikeastaan: Montako on kaupallisesti keitetty? Vain muutamia.

Montako hyvää (tummaa) belgityylistä ja kotimaassa valmistettua olette juonneet? Aivan en minäkään. En valitettavasti pidä edes Malmgårdin Belgestä, vaikka panimolta muuten tihkuukin aivan loistavaa tavaraa.
Ja nyt.. Liki aloitteleva kotipanija on keittänyt Quadia. Pakko korkata ja ihmetellä:

Ulkoisesti lupaa tummaa, samean rubiinin punaista. Vaahtoaa sangen kermaisesti, hätistelen kulmakunnan katteja jo pois vaahdon luota. My precious.

Kuvatessa jo hedelmäkärpäsiäkin ilmestyy tyhjästä kohti lasia.. Niitä punasilmäisiä kankkusta potevia kommunisti-kärpäsiä?

Tuoksu lupaa kuivaa hedelmäkakkua. Luumua piisaa rusinoiden kera ja reilusti. Kivasti karamellista siirappisuutta ja vähän maitosuklaatakin. Anista on todella lupaavasti taustalla. Yllätyn todella positiivisesti. Ei viinaisuutta, liuotinta, outoja fenoleja. Tasaista, vahvaa tuoksua.

Maku.. Hitto..Ekana maistan vaan kermaisen smoothia sekahedelmäpirtelöä.

Anista, lakua, kuivaa hedelmää. Helkkari.. Täähän on oikeesti hyvää. Enkä liioittele yhtään. Jotain sellaista jos Chimayn blöötä sekoittaisi R10:n sekaan. Makeahkoa karkkia, vähän limppua, setsuuria ja toki keveää etanolisuutta puskee maussa vähän, mutta kuuluu juttuun. Mausteisuus on mukavan keveää ja taka-alalla. Todella hallittua settiä. En ihan oikeasti ole koskaan juonut näin autenttista Quadia, tai vahvaa belgiä Suomesta, harvoin muualtakaan.

Suutuntuma..Pehmeää ja kermaista, matalat hiilari, kuten itse pidän. Suuhun jää paksu lakritsainen kerros. Alkoholi puskee hellästi sekaan.

Sanokaahan miun sanoneen.. Tällä Quadilla pyyhitään vielä penkkejä. Järjettömän onnistunut. Hattua pois.

Pisteet: 9+4+8+4+16=41p

Holy cow. Opus Dei.. Mistä saan lisää?

Laitan samalta istumalta viestiä ja utelen speksejä:
Pilssiä, karkkimaltaita, vähän mallasta väriin, vähän hiutaleita ja siirappeja. Eurooppalaista humalaa, vähän korianteria. 10,7% ja n. 30ebua.
 Prosessissa on pari erikoista kikkaa, jotka pysyvät vielä savuverhon takana. Ainakin siihen asti, että saan mestarin kuulusteluhuoneeseeni ison lampun eteen kuuntelemaan kumihanskojen napsuvan selän takana.

Olutarvioissa: Founders Devil Dancer Triple IPA

Triple IPA:n osui kourani tuhlatessani hieman aikaa Sykkeen Alkossa.
Arvasihan se miten siinä kävisi, kun paholainen olkapäällä kutsui tanssiin..
Lyhyesti: mukiin päätyi jälleen yksi Founders.
 Hintaahan tällä on karseasti. Mielestäni liki 10€ hinta Alkossa on sellainen, että nyt olisi hinnan ja laadun vyöryttävä Panzerkampfwagen VI:n lailla suuhuni ja tykitettävä sellaista orgastista ilotulitusta, että unohdan hintalapun ja hellin pullon kanssa aamuun asti naapurien poistuessa tupakalle.
12% lämmittävyyttä ja 112ebua potkivuutta ei lupaa hyvää.

Lasissa olut on kauniin punertavan ruskeaa keskiasteisella vaahdolla.
Tuoksu lyö tiskiin melkoisesti pihkaa, havuja, greippiä, mallasta, karkkia, U name it. Keveän hetelmän, jossa d juoksi pihkaa karkuun, jälkeen lähes Tonicinen tunkkaisa karvaisuus puistattaa jo ennen hörppyä. Tätä nuuhkiessa ei voi välttyä ajatukselta:
Jos tätä kaataisi kattilaan ja höyryhengittäisi lenssussa tarvitsisiko papukaija-karkkeja enää ollenkaan? Ja saisiko Eucalyptus pastilleista olutta? En tiedä, mutta sen tiedän että tätä pönttöön kaataessa kaakattaisi wc-ankkakin karkuun. Eläinystävällisenä en tätä tietenkään suorittanut. Ankkakin on älykäs eläin.
Maku... Tuntuu hyvin pienen räpäyksen ajan makealta. Kunnes katkeruus tulee kylään ja irroittaa pihkalla sokerit limakalvoilta ja kaiken muunkin samalla kertaa. Samalla veistellen männyn oksilla turpaan kysyen sadistisesti: "Saanhan lyödä kohta kovempaa? Saanhan?"
Keveää hedelmäkarkkia, sitrushedelmiä ja sitruunalakritsaa. Katkerot purevat kitalakea ja maku jää suuhun kuin liimattuna. En tiedä vieläkään ihastuttaako tämä vai vihastuttaako?
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläistä tavaraa. Juotavuutta on ottaen speksit huomioon edes joten kuten. Eli potkii jo puolessa välissä.
Harvoin oluen juominen tuntuu urakalta. Harvoin miettii jokaisella huikalla haluaako tämän juoda loppuun? Devil Dancer on nimensä mukainen katalyytti paheisiin. Tämän jälkeen mielen vallitsee seitinohut ranskalaistyylinen iltapäiväkänni. Pirullinen tapaus, joka jokaisella pisaralla kävi yhä päihdyttävämäksi. Pisara pisaralta aloin myös pervosti nauttia tämän juomisesta. Miettien olenko siis masokisti?
Huonosta hinta-kännisuhteestaan huolimatta hipster-indierock-viikset värisevät suomalaisittain seuraavaan aamunkajoon tuuheampina kuin ennen.
Onneksi viikseni ovat tällä hetkellä enempi mallia amishaituvat. Vaikka bemmiä ei olekkaan pihassa, voisi vastaavia fiiliksiä aiheuttava Imperial Stout saada minutkin ihastumaan. Nyt tämä jättää vain vähän tyhjän fiiliksen ruutupaitaan. Kuriositeetti kamaa.

Blogi Lomalla

Hei arvoisa lukija.

Olen lomalla ja otan loppukuun pitkälti lomailun kannalta, joten uusia juttuja tihkuu varmaan elokuussa seuraavaksi. Minulle lomailu tarkoittaa pitkälti kaikkea sitä mikä tapahtuu kodin ulkopuolella ilman atk-laitteita. Kenties luontoa, matkailua, vapautta, ihmisiä, rauhaa ja muutamia tuoppeja. Riippumattoja, linnunlaulua, suuria kaupunkeja, tyhjiä aamuöisiä katuja ja ilman kiirettä.

Seuraavaksi minuun törmää todennäköisimmin Helsingin SOPP:ssa loppukuusta, joten nykikää vaan hihasta. 

Tuopin Ääressä toivottaa kaikille tasapuolisesti kiiretöntä heinäkuuta.

Minä, Junnu ja Founders KBS

Haen sitä fiilistä ruuasta, oluesta, aamuöistä ja tammilastuista
Haen sitä paahdetusta maltaasta, hurmiosta ja humalasta.

Ja kun se fiilis osuu kohdalleen aukeavat portit taivaaseen, maailma pysähtyy ja hetki.. Hetki on ikuinen.
Tänään hetki on lähellä ikuisuutta. Näin jo paratiisin ovien avautuvan, livoin kielelläni kosteaa kukkaa ja sen hunajaista nektaria.. Kunnes..
Niin palataanpa alkuun.
Ollessani yhdeksän opettajani takoi lanttuuni, ettei tekstiä kannata aloittaa kliseellä: "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Tänään oli. Lähes. Kesäisen synkkä, tuulinen ja sateinen yö, mutta muistaen tämän opetuksen en käytä tätä aloitusta.
Olin, tai olen, aloittanut juuri kolmen viikon mittaisen kesäloman. Fiilis on melkolailla huikea. Lähdin töistä palauttaen tavaroitani yhdessä Juha Vainion kanssa. Marssin nimittäin vuoronvaihtoon popittaen Junnun "Käyn Ahon Laitaa"-biisiä. Udellen samanaikaisesti yövuorolta: "Arvaatteko mikä hetki on käsillä? Kyllä.. Nyt minä painun lomalle Junnun, yhen albatrossin ja norpan kera. Mennään porukalla Miikulaisen luo kaljalle."
Albatrossi otti siivet alleen, koska se kuuelemma "vaan lepäämättä liitää". Vainio oli jo kantokunnossa alkuillasta. Sellaista elämä on. Jäätiin kuitenkin lopulta kotiin saunomaan norpan kanssa.
Taustalla alkoi kuitenkin soimaan tummaa soundia: Inner Circle ja Bad Boys. Tempaistiin tummaa kaapista ja katsottiin kumman tumma olisi suurempi. Norppa lähti taustalle lipittämään Red Seal Alea. Minä taas.. Halusin rakastella itsekseni Foundersin KBS:n kanssa. Olen kuullut, että itsekkyys on pop, in ja hip. Siksi en jaa tätä pulloa kenenkään kanssa, en postaa edes egoa pumppavaa selfietä Instagrammiin, vaikka KBS:llä puskuria olisikin sen 12,4% edestä.
...No postasin kuitenkin..


Founders.. Niin.. Onhan panimolla rutkasti hyviä oluita, mutta totaalinen pankin räjäyttäjä uupuu. Isossa kirjassa (RateBeer) tämä Kentucky Breakfast Stout on rankattu maailman Top50-listalle. Se on paljon se. Silti... Voiko Founders nyt oikeasti räjäyttää pankkia? Meinaan Breakfast Stout ja panimon normaali Imperial Stout ovat minun kirjoissani ja kansissani luokkaa: "Mukiinmeneviä, ei säväyttäviä".
Samanaikaisesti juuri tämä olut on väistänyt minut niin pahuksen monta kertaa. Tuoreimpana muistona viimevuotinen "turha" reissu Lahden Metroon, jossa sitä huhupuheiden mukaan olisi ollut. No kaljaa oli anyway tarjolla ja loput arvaattekin.
Jokatapauksessa kaikkien osa-alueiden pitäisi olla kunnossa. On rutkasti puskuria johon tarttua, tammitynnyriä, paahdetta, kahvia, suklaata ja synkkyyttä.
Näistä tynnyröidyistä oluista nautin erityisesti Goose Islandin Bourbon County:sta. Se on jumalten nektaria se. Keräten toki pari ylimääräistä pistettä, kuten muutkin panimon tuotteet. Ankasta saa aina plussaa, muttei papukaijamerkkiä.



Sytytän kynttilän, kaivan vihkon esiin. Otan kuvat ja vaihdan atmosfääriin tiukkaa soundia. Sellaista lomaan sopivaa, letkeää.. Niinku toi: "Valvomon klassikko Mikä kesä?"
Junnu korisee sohvalla, joten vaihdan välillä: "Vain sorsa lentää pohjoiseen"-ralliin.

Lasiin valuu lopul............Ei teitä kiinnosta.
Lisätkää tähän pitkä rivi adjektiiveja. Niitä: hekumallinen, vaniljainen, kahvisen paahteinen, jne. Tiedätte kyllä.
Noniin.
Mennään fiilikseen. Sehän on tärkeintä. Millainen olo tätä juodessa tulee? Veikkaisin loppua kohti lievästi päihtynyt, mutta olen ottanut vasta kaksi huikkaa ja juon nyt kolmannen. (Ei. Tätä ei juoda irlantilaisittain seitsemällä huikalla, vaikka haluaisinkin voittaa lotossa.)
Founders tekee KBS:ssä kaiken ns. "By the Book". Siinä on kaikkea mitä halusinkin. Tasapaino on yksinkertaisesti loistava. Fiilis voisi olla katossa. Kysyn silti itseltäni.. Onko se liiankin kliini? Se ei iske rautalapiolla turpaan, ei hukuta minua viskitynnyriin, tai rankaise suutani "C-hop overdose:lla". Kaipaanko mitään näistä? Kyllä ja en, sellainen wow-faktori puuttuu ja leijailen takaisin lähemmäs maata. Siemaillen, hellien ja nyökyttäen päätäni hyväksyttävästi. Norppakin nyökyttää lepokiveltään, vaik ei olla viel yhtään pornolaulua laulettu. Albatrossia ei näy, muttei kyllä naurulokkejakaan. KBS: Good Beer, No Shit.

Perjantaipulloina: Bryggeri Roggenfest & Kouvostoliiton Pilssivesi

Kaunis heinäkuinen iltapäivä taittuu iltaan. Painettuani toista vuorokautta omia projektejani eteenpäin teki mieli mennä ulos, korkata kylmä ja ottaa etäisyyttä kaikkeen.

Eskapismia kera vesipiipun ja parin raikkaan. Vaikein päätös oli miettiä minkä pullon korkkaisin näin ”varaston tyhjennysviikoilla”. Muuton häämöttäessä edessäni sisäinen Simo Vaatehuoneelta on kauppaamassa tuulipukuja (vai pulloja) hintaan 99,90mk.
Ajatuksella: Mitä vähemmän kannettavaa, sen parempi. Silti pullot eivät tunnu katoavan mihinkään.
Tätä ajatusta noudattaen päätinkin korkata tuplasti jotakin sopivan keveää, silti maistuvaa, tilanteeseen ja fiilikseen sopivaa. Mietin liian pitkään, kunnes näin hänet kaapin nurkassa: Bryggerin Roggenfestin. Kyllä. Kuinka monta kertaa tästä onkaan pitänyt runoilla? Vastaan: Lukemattomia kertoja.

Yksinkertaisesti Roggenfestista on tullut sellainen harvojen Alko asiointien vakio-ostos yhdessä Koffin Pirterin ja Chouffen Houblonin kanssa. Syyttäjä tosin kertoo edellisestä asioinnista olevan yli kuukauden päivät ja puolustus on kuin maansa myynnyt ja peltonsa polttanut.

Kaveriksi kaappaan syleilyyni tietysti kotipolttoista Pilssiä.

Molempien pikajäähdyttyä pakastimessa ehdin viritellä kesätoimistoni kuntoon. Vesipiipun, läppärin(että mie vihaan näitä windowseja.. Always trust the penguin), kajarit, kameran, jne.

Ehdin jo miettiä miten paljon valmisteluja hedonismi vaatii ja meinasin jäädä sohvalle puremaan persikkaa, mutta viimein kaikki oli valmista. Eikä mennyt edes sitä kuutta päivää, kuten edellisellä kaverilla jossakin isommassa kirjassa ilman kuvia. Tiedä häntä.. Sen opuksen todenmukaisuus lähentelee paikoin tämänkin blogin ja muun kotimaisen olutkentän keskusteluita.

 Asiaan, asiaan..

Bryggeri Roggenfest kätkee sisäänsä Bryggeri Helsingin mukaan:

”Humalat: Magnum, Perle

Maltaat: Pilsner-, ruis-, vehnä-, musta-, savu- ja karamellimaltaat, ruisleipä

Kantavierre: 13,2%

IBU: 36 EBC: 20”

Alkossa hintaa suolaiset: 4,55€/0,33l. Vahvuutta 5,2%

Roggenfest on Sofian ohella eräs toivomistani oluista Bryggerin yli vuoden takaisessa kilpailussa, joten otan paremman tiedon puutteessa osan kunniasta näistäkin (vitsivitsi).

Roggenfest on kauniin punaruskea olut kohtalaisella vaahdolla. Siinä on selkeästi pehmeää ruisleipäistä maltaisuutta yhdessä hennon savuisuuden kera. Häivähdys marjaisuutta, kuivaa keksisyyttä ja reilua yrttisruohoista humalaa. Miellyttävän tasapainoinen ja yllättävän moniulottteinen moniottelija moneen tilanteeseen. Raikas, rapea, mutta pehmeästi soljuva. Maukas, rukiinen ja todella juotava tuote. Keskitäyteläinen, sopivan matalahkot hiilihapot (kenties johtuen rukiin käytöstä). Roggenfest on jälleen osoitus siitä miksi nautin Bryggerin tuotteista huomattavan paljon. Ei turhaa kikkailua, ei ”jänniä mausteita”, ei ” Turhaa C-humalan käyttöä”. Vivahteita, puhtautta ja juotavuutta. Olisipa hauska tietää olisiko Alexin Panimon laitteilla pantu samanlaisia? Vai onko Schulzin kattiloissa jotakin taikaa, joka kohottaa mestari Hüffnerin selvää ammattitaitoa astetta paremmaksi?

Tämän jälkeen onkin jännä korkata kotipolttoista Pilssiä. Mitä yhteistä niillä on?

Alkoholiprosentti ja Ebut ovat hyin lähellä toisiaan. Muuten aivan eri oluet toki, mutta näin heinäkuussa kiitän itseäni tästä erästä. Korkataanpa..

Speksit: 

Maltaina: Pils, München, Melanoidi. 

Humalat: Northern Brewer, Styrian, Saaz, Hallertauer.
IBU: n. 45. EBC: n. 12.
Vahvuutta: 4,9%

Pilssivesi valuu sameahkon keltaisena jättäen reilun ja pitsisen vaahdon laelleen.

Kukkaketoa, budia ja ruohoa. Siinä päälimmäiset aromit. Keveää hedelmäisyyttä, leipäistä maltaisuutta ja hyvin hentoa pihkaisuutta. Vilja ja humala ovat mielestäni tässä varsin kivassa balanssissa. Se ei pure päätä irti, kuten Petolintu, eikä omista Urquellin voista viljaisuutta. Suodattamattomuuden ja kevyen kuivahumaloinnin havaitsee selvästi. Olut onkin makumaailmaltaan kuin kellerbierin ja pilsin äpärälapsi, joka ajelee Kleinbussilla surffilauta katolla kukkaa poltellen ja individualismista paasaten, vaikka omistaakin saksalaiset vanhemmat ilman pickelhaubea ja saappaita. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, edellistä hiilihappoisempi olut.

Olen silleen salaa tähän lapseen melko tyytyväinen.

Olut loppuu, piippu sammuu ja viimeiset hitaat tanssitaan yksin nurmikolla avojaloin. Mielessä vain pian alkava kesäloma.

Soundtrack tänään: Scandinavian music group - Casablanca, Dropkick Murphy's – Deeds not words, Pave Maijanen – Ankronikka tunnari, Journey – Don't stop believin', Taiska – Mombasa, Green Day – American idiot, Raptori – Oi beibi, Sir Elwoodin hiljaiset värit – Älä mee, Paleface – Mul on lupa, Kerkko Koskinen Kollektiivi – Ole tyytyväinen nuorena, Queen – Innuendo, Belinda Carlisle – La luna, Hector – Eurooppa, Harry Belafonte – Bananaboat Song, Manu Chao - Mr Bobby.

Kuinka valmistaa täydellinen Sour?

Koska Sourit ovat in, pop ja hip haluaa ylläpitokin kantaa kortensa kekoon tässäkin asiassa.
Suoritimme tutkivaa journalismia ja eläinkokeita etsiessämme täydellisen Sour:n kaavaa.
Alkuun voin todeta, etten omakohtaisesti näistä pahemmin välitä. Tyylin ollessa kovin itseään toistava ja yksipuolinen. Pidän kyllä kirpeästä mausta paljon, mutta jotenkin nämä jäävät usein muiden jalkoihin. Silti halusin koittaa siipiäni ja astua pois mukavuusalueeltani. Koitin löytää täydellisen reseptin ja uskon päätyneeni lopulta oikeaan suuntaan lähempää, kuin arvaattekaan.
Aihepiirin entusiastit voivat klikata itsensä vaikkapa tänne.
Joten hyvät naiset ja herrat.. Kuinka valmistetaan täydellinen Sour:

Suuri Päivä, Pieniä panimoita ja niitä oluitakin -SOPP Lahti'16

 

Prelude:

"Se päivä muutti kaiken"

Heräsin tuoreeseen Suuret Oluet, Pienet Panimot aamuun kerrankin Lahdesta. En Haminasta, tai Kouvolasta. Silmät turpeina tartuin puhelimeeni. Naputin sängyssä maatessa ja aamuauringon loistaessa ikkunasta luurista erittäin ratkaisevaa tietoa. Nuuhkaisin rohkaistuksesi viereiseltä tyynyltä töihin paenneen neidon huumaavaa tuoksua rohkaistukseksi. Meillä kaikilla on paheemme ja tapamme juopua. Tämä tapa on mielestäni kaikkein vaarallisin ja silti koukuttavin. Hetki on kuitenkin jännittävä. Kiipeän puhelimitse suoraan Tuomiovuorelle valmiina pudottautumaan alas ilman "One beer to rule them all:ia". Odottaen vain pahinta.

Laitan kuitenkin hetken kuluttuani puhelimeni pöydälle tuulettaen. Koira katselee suurilla nappisilmillään touhuani ja kipittää lähemmäs kerjäämään pakollista aamuista rapsutusta. Olen yhtä hymyä.
Päätän samalta seisomalta lähteä ottamaan ystävästäni ja monivuotisesta SOPP-veteraanista; Pastori J:stä kopin vähän etuajassa. Marssin liki helteisen Lahden ostamaan kukkia muistaen etteivät ruusut selviä tässä taloudessa koskaan. Kerrankin sääkin suosii. Aina ei tämä kaupunki ole suosinut, mutta nyt.. Kerrankin tähdet ovat oikeassa asennossa. Vaapun hikisenä kukkien kanssa vihreän taulun talosta sisään ja joudun jonotushommiin. Päätän valita tarkkailupaikan tolpan takaa ja heti kun rouva edestäni katoaa hyppään salamana esiin. Sekunnit vaihtuvat minuuteiksi ja jälkisoija valuu, kuin sadevesi Salppurin hyppyrimäistä ukonilmalla. Sellaista on ilmassa tänäänkin. Viimein hyppään piilostani esiin. Ojennan kukat erittäin hämmentyneelle ihmiselle ja kysyn: "Hei kaunis neito. Muutetaanko syksyllä yhteen?"
Poistun yhtä nopeasti hakemaan matkajäätelön ja tapaamaan töistä karannutta pastori J:tä. Hän huomaa riemuni, joten päätämme yhdessä pyhittää vähän vettä ja kastaa suuta. SOPP-Lahti siintää edessä.

...............

Vaappuessamme puiston halki kohti tuttua Veskun rantaa törmään äkkiä isoon kasaan tuttuja. Kuten minäkin; He ovat valitettavan aliarvostettuja vieraita puistoissa mustavalkoisine kasvoineen tekemässä työtään nurmikon kunnon eteen. Jään hetkeksi virnistelemään ja kaakattamaan valkoposkihanhimafian kanssa. Mainioita veijareita.

Juttelemme J:n kanssa matkalla iskuosaston pienuudesta ja kaatuneista tovereista. Suunnittelemme matkaa Savonmaan suuriruhtinaan tykö. Sinne mistä kaikki hyvät sotaretket aina alkavat: Puolasta. Päätämme varata lennot ja ennenkuin huomaammekaan olemme ohittaneet portinvartijan, kuin saksalaiset edellämainitun valtion rajalla syksyllä ´39. Samalla nopeudella käsiimme on eksynyt tuttu SOPP-tuoppi; tuo kesän suurin hitti sitten Einin ja Kesän ja Yön.

Viereisellä tiskillä tarjotaan myös vauvamukiksi ristimäämme 1dl tuoppia. Harmi ettei siihen saa nokkaa, mutta kenties pilli ajaisi saman asian? Toisaalta olen nokallisten ystävä, mutta kuultuani Helsingissä olevasta tapahtumasta päätän tasa-arvon mukaisesti, että pillillinen olisi yhtä hyvä.
Selattuamme tovin aurinkoisen terassin penkeillä listaa mietimme yhteen ääneen, että tapahtuma-alue on käynyt pesukoneessa ja joku on säätänyt 40c kirjopyykin 80c:seen. Kutistusta tapahtunut mielestämme?

Startti oli hidas

Unohdamme murheet ja kilautamme maljat päivän voitolle ja seuraavat Pave Maijaselle ja Ankronikan poissaololle.

Positiivisesti havaitsen yllättävän paljon kiintoisaa juomista ja erittäin ilolla ihania Imperial Stouttejakin on jokunen mukana. Kyllä se minulle maistuu hellepäivänäkin, vaikka pari vuotta takaperin Kuninkaankartanon Tyykkiä juodessani samalle ajatukselle lähinnä naurettiin.
Tänään nauran kuitenkin minä. Elämälle, Dolce Vita:lle ja sille ettei kumpikaan ottanut aurinkorasvaa, tai Aloe Vera:aa mukaan.

Päivän hartain hetki koetaan siinä kohtaa, kun mukiin eksyy suurin klassikko: Kivisahti. Ei Soppia ilman tätä nektaria. Epäilen vahvasti alueen aitojen, natolankojen, vesihautojen ja konekivääritornien romahtavan sinä päivänä kun festareilta ei saisi tätä, tai sahtia ollenkaan. Lopulta minua aletaan kaipaamaan lavalle. Luulen hetken, että taustalla soi pian Frederikin miestrippari ja tartun tangosta kiinni, kunnes havaitsen hänen pyhyytensä tuoreen olutsommelier Majasen kapuavan stagelta alas.
 Saan päähäni pitkästä aikaa kuulokkeet ja käsiini tuoreen Lahtikko lehden. Joudun vannomaan Lahen Bönthör-paholaiselle, kymppipaidalle ja tämän Bob Marley:ta muistuttavalle muurahaismiehelle, että laitan lehden varmasti kehyksiin takan päälle. Miettien samalla, että takka rivitalossa voisi olla ihan paikallaan. Etenkin talvi-iltoina maatessa norpannahka taljalla, liekkien loimutessa ja seurana vain edellä mainittu naisihminen sekä skumppapullo jäissä.
Havahdun realiteetteihin ja vaan nyökytän päätäni. Lopulta kertoen huikentelevia tarinoita mm. Tom of Finland-oluesta (eka joka panee, maksaa rojaltit), Pridesta ja siitä toisesta festarista, jostain humalanpalveluksesta. Isolla kirkolla sekin. En muistanutkaan, että radion tekeminen olikin niin lystiä.

You're listening Limuradio

....
-Warning contains mumbling about Governments Camping School- 
Inttijuttuna: Pidin aikanaan radiohäirinnästä koulutusta valtion vehkeillä. Vehkeet lopettivat-aina-toimintansa puolessa päivässä, jolloin piti ottaa ohjat ja huudella vaan "Radio-Häirintä". Äärettömän tylsää ja typerää, kunnes keksin, että... "Hei.. Täst tuli just Radio Häirintä; päivittäinen piraattiradio propagandalla". Lopulta ohjeistettiin vähän hillitsemään, koska alokkaat eivät keskittyneet koulutukseen, vaan radio-ohjelman kuunteluun. Otin tämän kehuna ja seuraavana päivänä koksutkin jäi jumiin. Se oli varsin lystikäs viikko se.
.........

Pian kuitenkin lähetysaika päättyi ja minua infottiin seurueemme lisääntyneen myös SOPP-neitsyytensä menettäneellä henkilöllä, joten loppuilta menikin rattoisasti mukin ja SOPP salojen selvittämisessä. Bändikin oli, yhtään biisiä en kuullut. En tiedä oliko tämä hyvä vai huono, koska pienessä nousukiidossa on aina mukava veistää yhteislaulua. Tosin viimeksi minut uhattiin heittää lentokoneesta ulos, jos en lopeta. Ilmeisesti ensimmäisen ja viimeisen hyvän lahtelaispumpun aiheeseen sopiva kipale ei toiminut. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään laulan sen silti:
"Ota vastaan mitä saat
Se toisten kanssa jaa
Vain pieni pala paperia
Lakikirjat tieteen kumoaa

Kun lentää lentokonetta
Aa-aaa
Lentää lentokonetta"

Illalla oli jo tungostakin

Lopulta oli pakko taipua ja todeta, että tämän vuoden paras olut tuli kenties Laitilan tiskiltä. Pyydän anteeksi Savukataja rakkaani.. Mutta Imperiaalin Bourbon versio oli todella mahtava. Kalkkiviivoille voisi nousta Bryggerin Sofian rommitynnyriversio. Kepeämmistä voisin mainita yhden Kaiun sieltä Hiiden tiskiltä, mutta odotan mieluummin sen vahvemman version maistamista. Vehnissä on aina se jännä, ettei koskaan tiedä mitä hiivan kanssa käy, joten nostin illan viimeisen tuopin Weihenstephanerin Alkemian taidoille.
....................

Epilogue

Lopulta päädyin sinne, mistä olin aamulla noussutkin. Se on erittäin jännä fiilis, että ei tarvitse kipittää viimeiseen junaan. Niin jännä, että koitan ottaa tavaksi. Ai joo.. Blogisti siirtyy pois ympyräkaupungista ja muuttaa "Tsigagoon" heti syystuulen puhaltaessa purjeisiin. Joten älkää ihmetelkö, jos heinäkuusta tulee ns. tekstiköyhä kuukausi.. Muitakin kiintoisia juttuja on hissukseen ilmassa, joten.. Stay Tuned.

 
...................

Kiitos ja anteeksi:

Neiti X
Archie the doggie fox
Pastori J.
Bönthör
AntFarm
LiMu-radion väki
Lahtikon toimitus
SOPP-asiakkaat ja Staff
Panimot
Sorsat

Tuopin Ääressä jää odottamaan ensi suvea ja muistuttaa, että SOPP-rundi jatkuu Stadissa ja vinkkaa kaikille maan parhaimmista olutfestareista Korialla;)