Alkon Jouluoluet: Plevnan Siperia..pikaisesti

Olut josta jokainen sana on jo sanottu.. "Plevnan Siperiaa eksyi viimein lasiini, joten hetki on tavallaan pyhä. Ulkoisesti perinteisen sysimusta, hieman rusehtavalla vaahdolla, joka on kohtalaisen kestävää laadultaan. Tuoksussa jyhkeästi maltaisuutta ja sellainen määrä mäntyisää humalointia, että voisin kuvitella lasissa olevan IPA:a. Paahteisuutta riittää, hieman kahvia ja keveästi suklaata. Ympärillä leijuva kypsä hedelmäisyys tuo viimeisen silauksen tähän. Maussa paahtomallas hyökkää suuhun. Hieman kahvia ja suklaata, suolaista lakritsaa. Kunnes jäätävä havuisen puinen katkeruus valtaa nielun, hiven sitrusta ja kova purenta. Maku syöpyy suuhun pitkäksi aikaa. Suutuntuma on täyteläinen, hiilihappoisuus sopivaa, alkoholi piilossa. Ei helposti juotava, mutta ei ole tarkoituskaan. Siperia opettaa olemalla loistava, kaiken hypen ansaitsema IS. Voisin ottaa toisenkin." 42/50p.

Alkon Jouluoluet '13: Kulmbacher Eisbock

Ja jälleen videoarviona Alkon jouluoluita. Viiksekäs kuukausi menossa. Kuulostaa ihan hawaijipaidoilta, pastellisävyiltä ja Jan Hammerilta.. Kaikki päättyy aikanaan, siispä lasissa aikakauden päättävä jouluolut.. Häh? No Eis, Eis, EisBock. Synkeän ruskeana valuu tämä olut lasiini, marraskuuta pullossa. Kaunis kestävä ja pitsiä jättävä vaahto. Tuoksussa runsaasti, isolla R:llä, maltaisuutta, leipää ja mämmiä. Hivenen vierteistä makeutta ja luumua. Kylmänä metallia, joka lähtee lämmetessään. Maun puolella myös "melkoosast mallast". Leipää, makeutta ja kuivattua hedelmää. Aavistus pähkinäisyyttä taustalla. Kevyt paahteen häivä käväisee jälkimaussa tervehtimässä janoista juojaa. Tasapainoinen, hillitty ja varsin simppeli, silti varsin maistuva. Suutuntumaltaan melko täyteläinen, paksu ja runsas. Sopivasti hiilihappoa pitää juotavuuden varsin passelina. Kulmbacherin Eisbock on kyllä varteenotettava talven lämmittäjä. Ei AWE tasoa, mutta kelpaa, kelpaa todella hyvin. 39/50p.

Alkon Jouluoluet '13: Gouden Carolus Christmas

Kun kerran vauhtiin päästiin, niin laitetaan lisää videota tulemaan. Maistelussa mainio Het Ankerin Gouden Carolus Christmas. 40/50p.

 

Alkon jouluoluet '13: Lervig Winter Ale vs Great Divide Hibernation Ale

Tänään laitetaan se tonttuhattu päähän ja käydään Alkon jouluoluisiin käsiksi oikein videon muodossa.

Olutarvioissa: Boulevard Smokestack Series - Double Wide IPA

Oluen speksit:  
Mikä:  Boulevard Smokestack Series - Double Wide IPA, Double IPA, USA
Mistä: Alko
Hinta: 8,02€/0,355l 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,5%, katkero: 71ebu ja väri: 44ebc. 
Nippelitietoa: Boulevard Brewing on keskilännen suurin käsityöläispanimo. Panimo on perustettu jo 1989. Double Wide debytoi aikaisemmin Arkadian Alkossa ja on nyt vakiovalikoimassa.


Terve. Jouluoluet alkavat pikkuhiljaa tihkua Alkoihin, mutta ainakin tänään lasissa on jotain ihan muuta. Nimittäin jo tovin Alkoissa majaillut Double Wide IPA. Boulevard Brewingin olutvalikoima on kohtalaisen kattava erityylisiä oluita ja Arkadian hyllyille onkin päätynyt liuta panimon tuotteita, joten sieltä katsastamaan mars. Tässä tupla-ipassa humalapuolelta löytyvät ainakin: CTZ (Columbus/Tomahawk/Zeus), Chinook, Cascade ja Centennial, sekä Bravo.
Mallaspohjana pale-ale maltaan lisäksi nippu erilaisia karamellimaltaita ja sokereita.
Tämä olut sopii illan janoon, sillä keitin itsekin IPA satsin tänään, tosin huomattavasti miedomman ja aivan erilaisen sellaisen.
Kotipanijan kannalta kiintoisa informaatio panimon verkkosivuilta väittää pulloversiossa olevan 3,5volsia hiilihappoa, tämä ei kaiketi ihan pidä paikkaansa, tai sitten olut on puskettu tankista pulloon kyseisellä paineella, mutta pullossa oleva karbonaation määrä olisi toinen?
No mennään asiaan ja korkataan tämäkin.

Ulkoisesti varsin kauniin meripihkan punertava olut. Vaahtoaa todella reilusti ja jättää reilusti pitsiä lasiini.
Tuoksussa on keskirunsaasti hedelmäisyyttä. Vähäisesti trooppista hedelmää, mutta painottuen enemmän sitrushedelmien maailmaan. Karamellista maltaisuutta tuntuu olevan kaiken takana melko tanakasti ja tuoksun taittuessa toffeisuuteen löytää pihkaisuus tiensä nenääni. Sinänsä tasapainoinen ja hyvin perinteikäs tuoksu, sopii ainakin nostalgisen etiketin kanssa fiilikseen.
Maussa makeahko karamellisuus maistuu suussa ensimmäisenä. Sitruksisuus tuo karamelliin hieman mandariinisia sävyjä, kunnes greippisyys ja pihkaisuus alkavat purra. Lopulta maku on jopa neulaisen pistävää, öljyisen hedelmäistä ja reiluhkosti makeaa. Jälkimaun katkeruus ei pääse puraisemaan erikseen, mutta maku pysyy suussa.
Suutuntuman puolella taas Double Wide on varsin täyteläinen, pahin makeus ja Barley Wine/Strong Ale fiilistely jää onneksi pois. Alkoholi on melko hyvin piilossa, tasapaino toimii ja hiilihappojakin on sopivasti. Itseasiassa melko pehmeää juotavaa.
Boulevardin tuplaleveä IPA on varsin perinteinen ja onnistunut olut tyylissään. Harmittavasti monopolin hinnat ja suomalainen verotus tekevät tästä liian tyyriin useampiin sessioihin. Hyvää, tyylikästä ja tasapainoista, mutta ei aivan napakymppi. Ruokapuolelta väittäisin toimivan suolaisten ja lihaisien juustojen kanssa varsin tyylikkäästi. 

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: North Coast Old Stock Ale

Oluen speksit:  
Mikä:  North Coast Old Stock Ale, Barley Wine, USA 
Mistä: Alko Arkadia 
Hinta: 8€/0,355l 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 11,7%, katkero: 31ebu, ja väri: 75ebc. 
Nippelitietoa: North Coast tunnetaan ehkä parhaiten laadukkaasta Red Seal Ale:sta. Itse panimo sijaitsee Fort Braggissa Kaliforniassa. Old Stockissa on käytetty ainakin maltaina peribrittiläistä Maris Otter Pale Ale mallasta ja humalapuolelta myöskin klassista Fugglea.


Pyhäinpäivä vaihtuessa sunnuntaihin on yömyssyn paikka. Kulunut viikko on ollut hyvin raskas ja vaikea. Isäni poistui tästä maailmasta varsin ikävällä tavalla viikko takaperin. 
Meinasin aluksi pitää 49 rivin hiljaisen hetken, mutta ukko olisi pitänyt sitä lässytyksenä ja painunut parvekkeelle röökille hyvin tuiman "äijä" katseen kera, joten mennään asiaan.
Lasissa siis North Coastin Old Stock Ale, Arkadian Alkon tuliaisia. Pullo on ehtinyt jo likemmäs vuoden ikään. Kysestä olutt on pantu vuodesta 2006 ja tyyliltään siis varsin tukeva Barley Wine, ilmeisesti enempi brittiläisvaikutteinen sellainen. 

Old Stock Ale on kauniin punaruskea olut kohtalaisen reilulla vaahdolla,
joka ei valitettavasti kestä kuin hetken hajoten lopulta lasin reunoille.
Tuoksussa on selvästi sherryä, kuivattuja hedelmiä ja toffeeta. Miellyttävästi hieman tynnyrimäistä tammea,
alkoholia ja ruskeaa sokeria. Vahva, hieman yläluokkaisen brittiläinen fiilis jää tuoksusta. Näen jo kirjastohuoneen, tupakkatakit, sikarilaatikot ja kello viiden teen.
Maussa on reilusti maltaista makeutta karamellin ja toffeen kera, päällystettynä melassilla. Silti makeus on vain häipyvää. Tummia hedelmiä (luumua, taatelia, jne), tammisen puisia sävyjä päättyen kevyeen paahteisuuteen. Alkoholi potkii aikalailla alusta lähtien ja aluksi mieleen tuleekin konjakki, tai viski. Miellyttävä, vahva ja hienostunut.
Suutuntuma on varsin täyteläinen, joskin juotavuus on yllättävän kohdillaan, vaikkakin alkoholipitoisuus tekeekin tästä varsin yömyssymäisen.
North Coast Old Stock on varsin tyylitietoinen Barley Wine, tässä ei maalata isolla jenkkipensselillä suuria linjoja, vaan klassisen hennosti vesivärejä. Kaikki osa-alueet ovat varsin hyvässä balanssissa jo nyt, lähemmäs vuoden ikäisenä, mutta väittäisin kestävän hyvin pidempääkin säilytystä.Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50 

Matkaraportti: OlutExpo 2013

Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan..

Uusin tulokas Suomen olutfestari kentällä on toissa viikonloppuna pidetty ensimmäinen Suomen OlutExpo.

Järjestäjät olivat hamunneet paikalle lähes koko maan olutskenen kerman ja kuohun niin panimoiden, kuin maahantuojienkin puolelta. Lauantaina paikalla oli myös Tuopin Ääressä. Marssimme yhden kulmilla varsin tyylikkääseen Helsingin Wanhaan Satamaan sisälle.

OlutExpon piti olla askel messupitoisempaan tapahtumaan, kuin perinteiseen pienpanimofestivaaliin. Miten tämä sujui? Itse asiassa varsin hyvin.

Ensimmäinen suurempi kysymysmerkki oli polettijärjestelmä, jossa ostettiin varsin hauskasti kruununkorkeilla toimivia poletteja. Tämän tarkoitus oli kaiketi nopeuttaa varsinaista juomien myyntiä. No tarvittavaa määrää oli aluksi hankala ennakoida, sillä poletteja ei lunastettu takaisin jälkeenpäin. Tämän ajattelin osoittautuvan hankalaksi, mutta lopulta kävin vain kerran hakemassa lisää, eikä käteen jäänyt kuin pari polettia muistoksi.

Itse printattua juomalistaa, tästä Miikkah:lle kiitos

Tilat vaikuttivat miellyttävän siisteiltä ja valoisilta ja tunnelma oli varsin hillitty, jopa harras. En kutsuisi näitä koko kansan oluen juonti tapahtumaksi, pikemminkin valveutuneiden kuluttajien, alan toimijoiden ja pahimman pään harrastajien messuiksi. Erikoista kyllä festarien ikuista kiistakapulaa vettäkin oli parissa paikassa myynnissä. Ruokapuoli oli järjestetty sinänsä varsin mallikkaasti ja ainakin itse pidin annoksista jopa oluen kera, mitä voin sanoa todella harvoin. Ainoastaan annoskoko suhteessa hintaan oli hieman epäedullista. Tosin oikeastaan ainoa negatiivinen seikka oli kokonaan puuttuneet juomalistat, joista olisi voinut ennakkoon, tai edes paikan päällä miettiä mitä haluaa juoda ja järkeistää ajan käyttöä.

Laseille ei tässä tapahtumassa oltu asennettu pesupisteitä, vaan lasinvaihtopisteitä. Näitä olikin verraten runsaasti ja tämäkin järjestelmä toimi upeasti.

Väen paljoutta lauantaina

Paikalla olisi ollut lukuisia seminaareja, mutta meiltä nämä jäivät välistä, sillä keskityimme paitsi juomiin, tuttujen ja uusien tuttujen tervehtimiseen, sekä panimoiden henkilökunnan kanssa keskusteluun.

Itselleni kertyi lopulta noin kolmekymmentä uutta olutta, joista mieleenpainuvimmat olivat varmastikin:

Oakham Green Devil: Todella upean trooppishedelmäinen tuoksu ja festareiden raikkain olut. Saako tästä wunderbaumin kotiin?

Thornbridge Hall Imperial Oatmeal Stout: Jyhkeä, paksu ja tyylikäs Imperial Stout.

Founders Imperial Stout: Upea tasapaino kahvista paahdetta ja makeutta.

Aegir Lynchburg Natt Imperial Porter: Tukevaa, vaniljaisen tammista porteria, kyllä kelpasi.

Caskit, erikseen ja ylipäänsä: Näihin kun ei kotipuolessa törmää ja ainakin lauantaina olivat iskussaan.

Erityismaininta: Suodattamaton Urquell. Pienestä tynnyristä valutettua janojuomien aatelia. Parempaa kuin niin monet muut vahvemmat oluet, niin expossa, kuin muutenkin.

Ylipäänsä: Todella positiivinen fiilis jäi tapahtumasta, joten ensi vuotta odotellessa. 

Viimeiset huomiot ylös oluen ja ruuan liitosta

Kuvista Tontorille kiitokset, oma kamerani jäi laukkuun ja myöhemmin havaitsin, että aika oli ajanut kameran yli.