Olutarvioissa: Innis & Gunn Rum Cask

  
Oluen speksit:

Mikä:  Innis & Gunn Rum Cask, English Strong Ale, Skotlanti
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,49€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,4%,  katkero: 16ebu ja väri: 50ebc.
Nippelitietoa: Innis & Gunn on Edinburghista kotoisin oleva panimo, joka tunnetaan tynnyrikypsytetyistä oluistaan. Rum Cask on  kypsytetty 60 vuorokautta amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Osa oluesta siirrettään 30 päivän jälkeen kypsymään rommitynnyreihin 30 vuorokaudeksi. Lopuksi oluterät sekoitettaan ja jätettään kypsymään vielä 47 päiväksi.

Innis & Gunn. Optic maltaita (pale ale), paahdettua ohraa värin vuoksi ja Goldingsia humalana, simppeliä. Kunnes mukaan tulee monimutkainen tynnyrikypsyttely ja blendaaminen. 
 Muistan edelleen kun ensimmäisen kerran join panimon originalia, se oli jumalattoman hyvää. Ostin tuotetta aina toisinaan, mutta sitten se jäi yhä useammin hyllyyn. Kului joitakin vuosia ja join samaa tuotetta hanasta(?) Edissä futiksen em-kisojen finaalihuumassa, mutta se ei osunut yhtään. Itseasiassa maistui aivan liian makealta. Palataan taas ajassa takaisin. Tuli vuosi 2010 ja Alkosta löytyi Rum Cask/Finnish versio, sekin oli hyvää. En ole juonut tätä sitten sen päivän ja nyt sitä sattui olemaan lähialkon hyllyssä, joten pelonsekaisin tuntein tartun tähän tänään. Ja hei pakkohan tämän on olla hyvää, rommitynnyri viimeistely ei voi mennä pieleen, eihän?
Vanha arvioni kertoo: "Rommitynnyri Innis&vanil..siis Gunn on syvän tumman punainen hyvä ja yllättävän kestävä vaahtoinen olut. Tuoksussa säväys tummaa rommia, kypsää hedelmäisyyttä, sekä aavistus vaniljaa. Maussa on hiven rommisuutta, hedelmää ja hieman toffeista makeutta. Suutuntuma jää keskinkertaiseksi, tämä on yllättävän helppo juoda, vaikkakin prosenteja on saattu 7,4%. Summa summarum, Innis&Gunn Rum Cask lupailee tuoksullaan melkoista herkkua, mutta jää odotuksista huolimatta hieman "vajaaksi", kuin Suomen olympiajoukkue ikään. 38/50p" Entä tänään?

Ulkoisesti olut on syvän tumman ruskeaa. Vaahtoaa kivasti ja vaahto tuntuu ihan kohtuullisen kestävältä. Oikein kaunis olut.
Tuoksu on makean karamellinen, vaniljainen ja rommirusinainen. Taustalla on myös kypsää hedelmäisyyttä ja pähkinäisyyttä. Miellyttävä ja simppeli tuoksu on kyllä vahvasti makeaan kallellaan, mutta silti melko herkullista.
Maussa rommisuus on selvästi läsnä, ei haittaa allekirjoittanutta, päinvastoin. Karamellisuutta, toffeeta, vaniljaa ja ruokosokerisiirappia. Hiven hedelmäisyyttä, todella keveästi kaakaota ja päälle vielä tammisuutta. Makeahko ja edelleen maistuva. Tarpeeksi monimuotoinen, mutta maku ei ole niin intensiivinen, kuin aikaisempien muistikuvien mukaan.
Suutuntumaltaan  vain keskitäyteläinen ale, simppeli juoda. Alkoholi hyvin piilossa.
Romminnis yllättää positiivisesti ennakkopelkoihin nähden. Tykkään eritoten tuoksusta, suosittelen aloittelijoille, rommin ja makean ystäville.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 37/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 
...........V...n hyvää...........Makeaa, sopivan vahvaa ja rommista. Korkataanko pienet rommit päälle? häh?

 

Olutarvioissa: De Dolle Dulle Teve

Oluen speksit:

Mikä:  De Dolle Dulle Teve, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%,  katkero: 30ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Dulle Teve on käännettynä mad bitch, eli hullu narttu ja mahtuu RateBeerin Top 10 Tripelien joukkoon.




Tänään lasissa De Dollen Dulle Teve, eli hullujen oluenpanijoiden hullu narttu.
Kyseinen panimohan sijaitsee Esenissä Belgiassa ja on ollut pystyssä jo 1980-luvulta lähtien. Tämä Tripel, kuten muutkin panimon oluista tunnetaan myös laadun ajoittaisesta heittelystä. Tämä tunnetaan myös jumalattomasta vaahtoamisestaan, joten suosittelen avaamaan lavuaarin läheisyydessä. Ymmärtääkseni osa panimon varhaisista hiivakannoista on peräsin Rodenbachilta, joka tosin lopetti hiivojensa myynnin 2000-luvun vaihteessa. Kuitenkin kiintoisa ja arvostettu Tripel, eräs niistä kohtalaisen vaikeasti saatavista, silti arvostetuista oluista. Joten kohti keittiön lavuaaria ja pulloa auki.

Tsuff...Ja mitään ei tapahdu, ei valtaisaa räjähdystä, eikä kuohuntaa. Lasiin kaataessa silti vaahtoaa aivan jumalattomasti, vaikka kaadoin hyvin varovasti. Ulkoisesti vaahto on kuin jälkiruoka annoksessa, itse olut on samean oranssinkuparista.
Tuoksussa reiluhkosti sekahedelmäisyyttä ja mausteisuutta, josta ainakin anista selvästi. Taustalla hieman kirpeää happamuutta, alkoholia ja hiivainen. Keskivahva tuoksu on selvästi moniulotteinen ja hieman haastava.
Maussa reiluhkosti hedelmäestereitä ja anista. Omalaatuista makuyhdistelmää tukee vielä hiivaisuus ja sen tuoma mausteisuus. Lopussa tästä keitosta löytyy vielä hieman happamuutta ja kevyt humalan puraisu. Alkoholia on taustalla kohtalaisen selvästi.
Suutuntumaltaan Dulle Teve on kohtalaisen täyteläinen, reiluhkosti hiilihappoinen juoma ei ole se helpoiten juotavin olut. Vaikka runko onkin, vahvuus huomioiden, melko ohut.
Loppujen lopuksi edessä on kompleksinen ja kiintoisa Tripel. Kummallinen sekametelisoppa, vai haastava tyylinsä edustaja. Itse sanoisin molempia, hullulla tavalla jopa hyvää.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 


10% alkoholia jo torstaina? Kuullostaa ihan mun jutulle. Etiketti on ihan kuin jostain ranskalaisesta taidepiiretystä 70-luvulta. Vaahtoaa aivan älyttömästi, tätä vois varmaan lusikoida. Tuoksuu kesken käynneeltä kiljulta; hiivaa, happamuutta ja kiiselliä, alkoholi polttelee nenäkarvoja. Maistuukin siltä ja käy päähän. Tulee vähän yks appelsiinikilju mieleen, mut ei siinä mausteita ollut. Loppua kohti tää tökkii.
Tällä ymmäryksellä, ei ihan tajua noita makuja, mutta erikoista ja kiljuista ainakin.

Esittelyssä: Alkon Jouluoluet '12

Joulu tulee taas. Kiire, kuusi, stressi, lahjat, iänikuiset joululaulut ja levyt, kinkku ja kiusaukset. Valoa on Alkon osalta luvassa taas ja lompakon viimeisiä pennejä viedään kohti valtion viinamonopolin ovia kulkematta lähtöruudun kautta.
Tänä vuonna tarjolla olisi 25 eri olutta. Jokaiselle jotakin, mutta onko kenellekään mitään? Kuka syö ja kenen kädestä..Poikki, otetaanpa alusta ja käydään lista lävitse omilla glögintuoksuisilla ajatuksillani höystettynä maa kerrallaan. Kerron myös kuka voi niellä minkäkin värisen leluauton. Esitän toivottaman ajatuksen ruokapöytään sopivuudesta, jonka jokainen voi omalla vastuullaan kokeilla, jos vakuutukset ovat kunnossa. Lopuksi heitän vielä villin veikkauksen viikon vakiorivistä, joka tunnetusti menee metsään, kuten suomalainen mäkihyppy alkavana talvena. Mutta.. Joulu on anteeksiantamisen juhlaa.

Suomi

Sinebrychoff Jouluolut (Wieniläistyylinen lager. 0,33l / 1,82€)

Omat hajatelmat: Koffin jouluoluen jokavuotinen 6% versio. Jäänyt välistä jokaisella kerralla ja jää jälleen. Listalla paljon kiinnostavampia, enkä tikkaa tikkien vuoksi.
Kenelle:  PeruSkuluttajat ja satunnaisostelijat.
Ruokapöytään: Lue edellinen, wahvempi vaihtoehto saunaan?
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppiaisen poistomyynnistä voi himoreittaaja pullonsa hakea ja haukkua, vaikka onkin arvioiden perusteella ihan juotava keskitien kulkija.

Stallhagen Pilsner Christmas Edition (Pils. 0,33l / 2,78€)

Omat hajatelmat: Affenanmaan nimihirviö olut saa ajattelemaan olisiko residenttipilssiä joulunimellä, jotta valikoimassa? En ihan lämpene tälle, vaikka Stallhagenin normi pils juotavaa onkin.
Kenelle:  PeruSkuluttajat ja satunnaisostelijat.
Ruokapöytään: Kalan kaveriksi ja joulusaunan raikastajaksi?
Kauanko "kaljaa" riittää: Vaikea arvata, mutta epäilen riittävän vuodelle 2013.

Stadin Ultimator Vaalea Doppelbock (Doppelbock. 0,33l/ 4,95€)

 

Omat hajatelmat: Vahva ja vaalea. 9,4% lämmittää varmasti monia, mutta itsellä taitaa jäädä hyllyyn. Syy: maistettu, ei osunut niin hyvin, että olisi uponnut.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta.
Ruokapöytään: Laatikoiden kanssa se todella vahva ja makeahko vaihtoehto.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu uuden vuoden tienoilla.

Suomenlinnan Helsinki Portteri (Portteri. 0,5l / 4,96€)

 

Omat hajatelmat: Nyt olisi sauma saada paikattua Suomenlinnan kokoinen aukko sivistyksessä, eli suuri. Taidan pullon ostaa, jos suinkin osuu kohdalle.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta.
Ruokapöytään: Kahvin ja suklaan kera, tai yleisruokajuomana?
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu uuden vuoden tienoilla.

 

Yhteenveto näistä: Missä Arctic Circle? Hienoa saada Suomenlinna Alkoon, mutta muuten jättää hieman kylmäksi.

Viro

Saku Porter (Portteri. 0,5l / 3,49€)
  
Omat hajatelmat: TAAS.Hinta pompsahti huikeat 9snt viime joulusta, tämän ystävät ovatkin jo omansa Tallinnasta hakeneet asevelihintaan alle euron pullo. Silti, varsin juotava porter, mutta usein maistettuna ei innosta tällä kierroksella.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat ja ne joilla maistamatta (onko heitä?).
Ruokapöytään: Kahvin ja suklaan kera, jälkiruuat.
Kauanko "kaljaa" riittää: Joko loppuu ennen joulua, tai alessa keväällä.

Yhteenveto tästä: Vaihtelu virkistäisi, joskin kilpailjoita ei Viron puolella pahemmin ole, A. Le Coq? Tai ihan muualta.

Norja

Haandbryggeriet Nissefar (Old Ale. 0,5l / 6,59€) 

Omat hajatelmat: Missä Nönnönööt? Vaihteeksi Haandia tälle talvelle. Ilmeisesti ei mausteunelma, joten ostoskoriin tipahtaa, ainakin kertaalleen. Laitan pipon silmille hintalapun kohdalla.
Kenelle: Satunnaisostelijat, harrastajat, olutörtit.

Ruokapöytään: Kunnosta riippuen joko joulupöytään, tai sitten batch nro.xxx viemärin kautta takaisin Alkoon. 
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu uuden vuoden tienoilla.

Yhteenveto tästä: Ei tosiaan Nögneä tällä kertaa, mutta suuni muistaa viime
vuotisen hirvityksen vielä turhan elävästi, joten tältä selvittiin.

Tanska

Svaneke Choko Stout (Stout. 0,5l / 5,74€)
Omat hajatelmat: Svaneke, yllättys. Suklainen stout kuullostaa varsin passelilta, mikäli on lähelläkään Southern Tierin Choklatia, tai Young'sin "tuplasuklaata". Uskoisin yhden ostavani?
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutörtit.
Ruokapöytään: Jälkkäripöydän suklaakaakkulle makea kaveri ja sokeriöverit?
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu uuden vuoden tienoilla, ellei jopa ennen.

Mikkeller Happy Lovin' Christmas (0,33l / 5,23€)

Omat hajatelmat: Ettei olisi kuitenkin Hoppy lovin christmas? No ostan koska Mikkeller? Eihän sieltä huonoa tule eihän?
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutörtit.
Ruokapöytään: Vaikea, Mikkelleristä ei tiedä koskaan mitä saa? Humalaa kuitenkin.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu jouluksi.

Mikkeller Red/White Christmas (Amber Ale. 0,75l / 10,87€)

Omat hajatelmat: Ei satan' s, eiku santa's little helperiä? No iso Mikkeller, Amber Ale ja kohtalaiset odotukset. Kuulostaa pakko ostokselle.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutörtit.
Ruokapöytään: Vaikea, ellei joulupöytä koostu aasialaisesta?
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu jouluksi, sillä stadin beergeekit siirtävät Nuorgamia myöten Alkot tyhjiksi tästä?

 

Yhteenveto näistä:  Ennakkoon varsin kova kolmikko ja tanskanmaan suunnalta löytyy varmasti tulevillekin jouluille uusiakin panimoita Alkoon..

Iso-Britannia

Fuller's Old Winter Ale (English Strong Ale. 0,5l / 3,70€)

Omat hajatelmat: TuttuJuttu. Fuller'sin laadukas vahva brittiale palaa taas.
Käyttökelpoinen, mutta en usko ostavani tällä kertaa. Hinta tipahti muuten sentillä.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Monikäyttöinen ruokajuoma?
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu ennen uutta vuotta, koska Fuller's.

 

Ridgeway Insanely Bad Elf (Barley Wine. 0,33l / 3,98€)

 

Omat hajatelmat: Jos yksi panimo tuo mieleeni joulun se on Ridgeway. Tuntuu, että puolet panimon tuotteista on jonkinsortin jouluoluita. Jää silti vanhana tuttuna hyllyyn.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Ei, takan ääreen.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodenvaihteen jälkeen, jos silloinkaan.

St. Peter's Winter Ale (Old Ale. 0,5l / 4,38€) 

 

Omat hajatelmat: Yskänlääkepullossa tuleva Old Ale viehättäisi kokeilla, sillä maistamatta.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Voisi toimia laatikoiden kanssa ja ehkä jälkkäripuolellakin.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodenvaihteessa.

BrewDog Hoppy Xmas (IPA? 0,33l / 4,98€)

 

Omat hajatelmat: Sama kuin Hoppy Christmas? 4,2% JouluIPA? käyttötavaraa, mutta epäkäyttäjäystävällisellä hinnalla. Eksyy varmasti koriin.
Kenelle: harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: EOS
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu jouluksi, koska se on motherf..n punkass brew from tha penguins and bismarck sinkers.

Yhteenveto näistä: Tuttua tavaraa viime vuosilta ja pari uutta. BrewDog on tietysti omassa hypessään, mutta tasaisen varmaa esitystä.

Belgia

Brunehaut Abbaye de St Martin Cuvée de Noël (Belgityylinen vahva ale. 0,33l / 4,48€)

Omat hajatelmat: Ilmeisesti perustason vahvempi belgi, lupailee mausteita. Kiikun kaakun innostunko.
Kenelle:  Harrastajat, ne joilla liikaa belgiolutlaseja.
Ruokapöytään: 8,5% saattaa rajoittaa, mutta muuten saattaisi toimia.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppiaiselle asti luulisi löytyvän, ellei jokainen Duvel lasin ja Leffe pikarin omistaja käy omaansa poimimassa.

Westmalle Trappist Dubbel (Dubbel. 0,75l / 9,98€) 

Omat hajatelmat: Palaa taas, ei varsinaisesti jouluolut. Yksi pullo tallessa, tykkää vuoden kypsymisestä, joten varmaan sen verran ostan, ellei poistomyyntiin asti riitä.
Kenelle: Harrastajat, ne joilla liikaa belgiolutlaseja.
Ruokapöytään: Toimii heittämällä lähes minkä tahansa kanssa, erityisesti
lahjapaperin kanssa suoraan pullosta.

Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu ennen aikojaan, voisi olla vakiomyynnissä pienessä pullossa.

Liefmans Glühkriek (Hedelmäolut. 0,75l / 7,99€)

Omat hajatelmat: Lämmittettävä Kriek.. hmmm. Miksen ostaisi samantien glögiä?
No tämä onkin olutta, vai glögiolutta, vai..Kuluttajana olen sekaisin, ehkä yksi pullo..
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, glögin ystävät.
Ruokapöytään: Ei vaan kattilaan ja reilusti vodkaa päälle, eiku..
Kauanko "kaljaa" riittää: Joko loppuu jouluksi tai riittää pitkälle talveen.

Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Rood (Belgityylinen vahva ale. 0,75l / 11,53€)

 

Omat hajatelmat: Jouluolut? riittääkö punaisuus tähän? Saanko sinisen
Itsenäisyyspäiväksi? Hyvä belgi ja Het Ankerin "laatutakuu".
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: 10% ja iso pullo pelottaa satunnaisostajat karkuun, muut löytävät käyttöä.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodenvaihteessa.

La Trappe Bockbier (Dunkler Bock. 0,33l / 3,69€)

 

Omat hajatelmat: Erikoinen, simppeli, mutta mainio. Maistettu, mutta meneekö uusintaan? Saa nähdä.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Kyllä voisin kokeilla.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodenvaihteessa.

Yhteenveto näistä: Westmalle vakiovalikoimiin ja seuraavalle vuodelle GC:n oikea jouluolut, kiitos. Glühkriek on hauska ajatus, saa nähdä miten uppoaa. Belgiasta riittäisi ammennettavaa enemmänkin, kuin vanhan kertausta. Perverssisti odotin Chouffelta Mc Chouffea, hienoa ettei tullut.

Saksa

Weltenburger Kloster Winter-Traum (Wieniläistyylinen lager. 0,5l / 3,69€)

Omat hajatelmat: Weltenburgerin laatua, mutta ruokapöytätyyli. Saa nähdä eksyykö
koriin.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Kyllä ja uppoaa varmasti lähes kaiken kanssa, mutta lahjapaperit on varattu jo Westmallelle.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu välipäivinä, tai pyörii helmikuulle hyllyssä.

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock (Savuolut. 0,5l / 3,77€) 

Omat hajatelmat: Täällä taas ja pakkohan tätä herkkua on ostaa.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Saattaa peittää herkästi muut alleen, mutta ruisleipä,
kinkkua, sinappia ja Urbock..
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu jouluna, elleivät janoisimmat ole ehtineet jo haalia tätä muilla keinoin riittäviä varastoja.

Erdinger Pikantus (Weizenbock. 0,5l / 4,18€)

 

Omat hajatelmat: Missä on AWE? No kyllä tämäkin kauppansa tekee ainakin yhden
pullon verran.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Saattaisi toimia kinkunkin kanssa.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodenvaihteessa.

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier (Hefeweizen. 0,5l / 3,99€)

Omat hajatelmat: Myöskin uusinta. Ihan hyvä weizen, mutta en innostu niin, että tarvitsisin re-matchia.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Alkuruuat?
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu loppiaisena.

Ayinger Winter-Bock (Doppelbock. 0,5l / 3,98€) 

Omat hajatelmat: Jälleen. Siitä erikoista, että sama olut, kuin Celebrator on myös Alkossa. Rinnakkain vertailu olisi mahdollista, hmmm.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Varauksin.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu joskus keväämmällä.

Yhteenveto näistä: Sama settiä jokaiselle vuodelle. Saksan osasto hyytyi talveen '43, vaikkakin savuinen Schlenkerla kelpaa aina.

USA

Samuel Adams Winter Lager (Aromatisoitu olut. 0,355l / 3,69€)

Omat hajatelmat: Jälleen. Hinta pompsahti rapeat 30snt american lisää. Helppo ja ihan maistuva juoma, mutta ei tällä kertaa.
Kenelle:  Satunnaisostelijat, harrastajat.
Ruokapöytään: Makeahkona uppoaa varmasti laatikoiden ja kinkun kera.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodenvaihteessa.

Anchor Christmas Ale (Aromatisoitu olut. 0,355l / 3,79€) 

 

Omat hajatelmat: Myös jälleen. Hinta pompsahti tälläkin rapeat 30snt american lisää. Sillä erotuksella edelliseen, että tämä on joka vuosi hieman erilainen, joten maistoon.
Kenelle:  harrastajat, olutnörtit.
Ruokapöytään: Vuotuisasta mausteseoksesta riippuen kyllä, tai ehdottomasti ei.
Kauanko "kaljaa" riittää: Loppuu vuodevaihteessa.

Yhteenveto näistä:  Vaikkakin Anchorista pidänkin, niin jenkit ovat jäänneet täysin altavastaajiksi jouluolut listalla jo usein. Ensi vuodelle puolet vähemmän saksalaisia ja uutta Cadillacia pihaan?


Grande Finale, eli loppunivoutuminen ja pakkoyhtyminen:
Joulu 2012 tarjoaa kaikille kaikkea. Paljon, oikeastaan liikaa, vanhoja tuttuja, mutta eipä tarvitsekaan ostaa jokaista. Tästä lompakkoni kiittää syvään kumartaen ja hiljaa huokaisten. Oikeasti tuotteet ovat laadukkaita ja maistuvia, mutta kuluttajana olen valintani tehnyt jo sinä päivänä, kun jätin jokaisen uuden Pirkan ostamatta. Ai niin, kerroinko muuten, että kaapissani asuu jo sellaista herrasväkeä, kuin: Malheur Dark Brut, Bush De Nuits, Beer Geek Breakfast, koko Tokyo tähdellä ja Pannepot. Mahdutin sekaan kummallisia eläimiä, kuten Espresso Yetin, hyppivän sammakon nimeltä Boris, Arabier ja lukuisia muita. Kyllä joulu on ihmeiden aikaa..
Loskaista talven alkua ja pimeää pikkujoulukautta ilman heijastimia jokaiselle joka jaksoi tämän romaanin loppuun asti.
 

Matkaraportti: Porvoon Kekri '12

Porvoon taidetehtaalla järjestettiin viikonloppuna Kekri olutfestivaali, joka keräsi paikalle tukun maan osaavimpia pienpanimoita ja maahantuojia. Paikalla vieraili tietysti jo perjantaina Tuopin Ääressä toimitus.
Ennakkoon julkaistu olutlista oli paitsi jotain jota soisi nähtävän useamminkin kotimaisilla festivaaleilla, myös tarjosi jumalattoman paljon uutta maisteltavaa näin pk-seudun ulkopuolisin silmin. Aloitetaanpa kuitenkin alusta.
Seurueemme saapui Porvooseen jo aamupäivästä ja ensimmäisenä etappina oli Paahtimo. Ihan vaan kiusaksi tässä vanhassa tiilimakasiinissa oli menossa jonkinmoiset Tanskanviikot ja pulloissa tavaraa mm. Mikkelleriltä, Amagerilta, To Öliltä, Stronzolta, jne. Päädyin kuitenkin juomaan vain aamukahvit ja ajattelin, että ainakin seuraavana päivänä saattaisi korjaussarja kelvata.
Aamupäivä meni pitkin kaupunkia, pitihän niitä vaateliikkeitä kiertää avokkeen kanssa, jotta illan olutfestarointi menisi suopeammin.. Ennen festareita vaihdoin myös kotipolttoisia tuotteita paikallisen mestarin kanssa.
Saavuimme lopulta Taidetehtaalle viiden pintaan. Paikkana Taidetehdas on ilmeisen uusi rakennus ja pienen hakemisen jälkeen löysimme itsemme varsinaisesta festivaalisalista.
Sisään piti maksaa 10€, mikä ei sinänsä kirpaise niin paljoa, mutta jos luulit tämän sisältävän lasipantin, tai edes narikan, olit väärässä. Lasipantti 3€ (josta muuten sai vain kaksi euroa takaisin) ja narikka olisi ollut parin euron luokkaa myös. No jostain ne kulut pitää tietysti kattaa.
Paikalla olivat seuraavat panimot ja maahantuojat:
Malmgårdin Panimo
Suomenlinnan Panimo
Lammin Sahti 
Vakka-Suomen Panimo
Saimaan Juomatehdas
Rekolan Panimo
Nokian Panimo
Diamond Beverages Oy
Stadin Panimo
Juomatalo Pikkulintu / Ultimator
Hollolan Hirvi
Hartwall





Alunperin mukana olisivat olleet myös Plevna ja Teerenpeli, mutta ilmeisesti nämä peruivat tulonsa myöhemmin.

Osa panimoista oli lyönyt hynttyyt yhteen ja näitä sai yhdeltä isolta tiskiltä. Ajatus ei ole lainkaan hullumpi ja tuo varmasti säästöjä, mutta ainakin emäntä piti tiskiä hieman sekavana (: mistä saa mitäkin) ja itse tykkään turista aina panimon henkilökunnan kanssa, joten pisteet ainakin Rekolan suuntaan.
Hanaoluissa hintataso oli kohtuullinen ja jokaista reittaria miellyttäen tavaraa sai jopa deseittäin. Muistaakseni 1dl oli 3€, 2dl 4€, jne.

Stapan Katariina IS, todella onnistunut

Toinen erittäin positiivinen seikka löytyi ainakin Diamondin tiskiltä. Osaa pullotuotteista sai ostettua myös deseittäin. Tämä oli varsin oivallista ja säästi pullojenjako härdelliä selvästi. Itseasiassa osa pulloista olisi ollut jopa halvempia ostaa pari desiä kerrallaan, kuin koko pullo. Tätä ajatusta toivoisi näkevän jatkossakin.

Kuten aina, tälläkin festivaalilla oli esiintyjiä, mutta tiedättekö mitä? En muista näistä kuin säkkipilliä soittaneen herran. Voisin siis sanoa, että kerrankin musiikki oli sopivasti taka-alalla, eikä häirinnyt keskustelua. Voisin myös vastapainoksi mainita, ettei vesipistettä ollut saatavilla, ellei vessasta asti hakenut. Lasinpesupistettä ei ollut, mutta lasia sai vaihtaa niin usein, kuin halusi, joten +-0 tästä.

Itse keskityin olutpuolella pelkästään maistamattomiin ja niitähän löytyi, erityisesti maahantuojien ansiosta, mutta oli kotimaisillakin osastoilla itselleni uusia tuotteita, kuten Rekolan oluet. Stadin panimo oli mukana vain kahdella tuotteella, mutta tällä kertaa laatu korvasi määrän. Katariina IS ja tuore West Coast Pale Ale olivat upeita.
Malmgårdilla oli tarjolla vanhoja tuttuja, kuten X-porteria, Arctic Circlea ja uutta Brown Alea.
VASPilta SavuKataja oli tietysti mukana ja keräsi ensimaistajalta paljon kehuja ja tämän oluen "ilosanoman levittämistä". Nokia oli mukana perussetillään Elowehnästä Året Runtin kautta Keisari Strongiin, joten tämä osasto jäi välistä.
Saimaalla olisi ollut mm. tuore Oktoberfest, mutta jäi itseltäni maistamatta. Hollolalta ei kivisahtia ollut, harmi, joten ainoa sahti olikin Lammin tiskiltä. Suomenlinna on itselleni uusi tuttavuus, mutta en vieläkään päässyt tiskin ääreen muiden tuotteiden kiinnostaessa selvästi enemmän, pahoitteluni. Emäntä kuitenkin piti panimon siideristä.
Hartwall piti olutummikoiden lippua yllä lonkerollaan ja parilla siiderillä. Avoke olisi halunnut nähdä enemmänkin näitä.

Hoppin' Frog Mean Manalishi

Mutta se mikä varasti itseltäni shown olivat Pikkulinnun/Ultimatorin ja eritoten Diamondin maahantuomat oluet. Pääsin viimein testaamaan Caribbean Rumstoutin, joka on usein mennyt ohitseni. Kaverini joi elämänsä ensimmäisen Orvalin ja tämä pääsi yllättämään Rochefortiin tottuneen trappistikuluttajan positiivisesti. Tarjolla olisi ollut myös puolalaisia meadeja/"simoja" ja muutamia tisleitä.

Tiukkaa reittaamista

Diamond kuitenkin jyräsi pulloillaan. Jos valikoimassa on sellaisia panimoita, kuten mm. Hoppin' Frog, AleSmith, GreenFlash, Lost Abbey/Port Brewing ja Mikkeller, niin allekirjoittanut on löytänyt voittajansa. Anteeksi kotimaiset panimot, mutta rajattu aika, huono saatavuus ja jumalattoman kovia arvosanoja keränneet oluet suorastaan huusivat minua luokseen.

Paikan ruokatarjonta ei innostanut lähiruokamessujen suljettua. Katsoin annoskokoa ja ulkonäköä kaiholla kaivaten SOPP:n muikku/pyttipannu/lettu/currywurst annoksia.
Osin tästä johtuen päädyimme keskustan snägäriosaston kautta nukkumaan.

 Seuraavana päivänä aloitimme ibumaxin voimalla ja aamiaista etsien. Syötyämme Picnicin tyyriit patongit ja juotuamme kahvit suuntasimme kohti Paahtimoa ja suomalais/tanskalaista aamupalaa.
Listalta päädyimme juomaan Mikkellerin Rauchpilsnerin, Amagerin Fru Fredriksonin ja Stronzon 1000ebc:n. Sitten olikin aika sanoa Porvoolle näkemiin ja palata takaisin kaakon olutnevadaan.
Kiitokset kanssa juovoille, järjestäjille ja panimoille/maahantuojille. Todella hyvät festivaalit ja juotavaa olisi ollut toisellekin päivälle, mutta oma aikatauluni ei antanut periksi, eikä kahden päivän "asevelihintaista lippua" ollut, joten.. Toivottavasti ensivuonna uudestaan.

Olutarvioissa: Mikkeller Monks Elixir

Oluen speksit:

Mikä:  Mikkeller Monks Elixir, Quadrupel, Tanska
Mistä: "Ulkomailta", Olutravintolat
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%,  katkero: 37ebu ja väri: 107ebc.
Nippelitietoa: De Proefin panimolla pantu "Rochefort ja Westvleteren vaikutteinen Quadrupel". Humalina: northern brewer, hallertauer ja styrian goldings.

Iltaa. Huomenna blogin toimitus siirtyy Porvooseen Kekreille, mutta tänään sparrataan koitosta varten. Viime vuonna Arkadiassa myynnissä ollut Mikkeller Monks Elixir on Tanskalainen näkemys klassisesta Quadrupelista. Quad. on luostarioluiden kuninkuusluokka. Tumma ja vahva. Täynnä hedelmäisiä, mausteisia ja maltaisia sfäärejä, kuitenkin upean tasapainoinen. Mikkeller edustaa itselleni paitsi hypetettyjä tuotteita, myös "laitetaan sinne saavillinen jenkkihumalaa" panimoa. Miten käy melko vaikeasti hallittavan kauhun tasapainon valmistaminen ilman munkin kaapua?

Ensimmäiseksi huomioni kuitenkin kiinnittyy sysi rumaan etikettiin. Hirveä yhdistelmä ruskean eri sävyjä, kuin ala-asteikäisen paint tuherrus. Teksti on lätkitty mustalla, joten siitä ei meinaa saada selvää ilman kiikareita. Täytenä vastakohtana voisin heittää vaikkapa Lost Abbeyn suorastaan upean ja jopa suoranaista olutpornoa edustavan Judgement Dayn (Quadrupel) etiketin ->

No ei olutta etikettiin katsominen, totesi jo
Westvleterenin luostarin munkki ja katosi
etiketittömien pullojensa luokse.
Minua janottaa, teitä janottaa, korkin kääntöpuolta
ei janota, asiaan..

Ja näin alkaa olutta valumaan lasin reunoja pitkin. Ja se on hyvin tummaa, lähes mustaa. Yleensä nämä ovat aavistuksen vaaleampia, mutta vaahto on paksu ja kestävä. Siitä pisteet Tanskaan.
Tuoksussa ensimmäisenä havaitsen sen Rochefort vaikutteen. Nimittäin aniksen. Anis tuoksuu tässä upeasti, ei liikaa puskien yli vaan tavallaan sitoo tämän kokonaisuudeksi ja raikastaa muuten tumman hedelmän ja karamellisten sävyjen valtaamaa tuoksua.  Hieman luumua ja poltettua sokeria alla. Tykkään tuoksusta,     todella miellyttävä, joskaan ei aivan niin kompleksinen, kuin Rochefort.
Maku alkaa silkkisen  pehmeällä ja makealla maltaisuudella. Hieman karamellia ja tummaa sokeria. Seuraavaksi päästään aniksen tuomaan hieman mausteiseen ja lakritsaiseen makumaailmaan ja päätämme retken keveällä luumuisuudella. Jälkimaku on harmittavan lyhyt ja tarvitsisi pientä potkua. Muuten, vallan mainio.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, joskin juotavuus on 10% pelottavan helppoa ja kevyttä. Alkoholia on hieman taustalla.
Mikkeller yllättää vienosti. Monks Elixir on melko onnistunut olut tyylissään, joskin lähestymistapa on ehkä aavistuksen simppeli ja kaipaisi pientä kompleksisuutta. Itse tykkäsin, vieressä oleva toveri ei..taaskaan.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 


Taas näit tanskalaislitkuja. Jo on mustaa bisseä lasissa. Tykkään kyllä vaahdosta.
Nuuh, nuuh. Öhöh. Jo on mausteista, oliks tää joku jouluolut täl kertaa? vähän tulee lakritsa mieleen, mutta aivan liikaa. Lisäks toi sun mainitsema "tumma hedelmäisyys" ei osu.
Maku on aivan liian siirappista lakritsaa ja rusinaa, aivan pilalla. Missä maltaisuus ja humala? Missä keveys ja juotavuus? Seuraavaa tanskalaist en halua maistaa, ellei se tule vihreäs tölkis ja ole kullankeltaista.
Meen huuhtelemaan suuni nyt lonkerol.

Omasta Panimosta: Saison D'upon D

Oluen speksit:

Mikä: Saison D'upon D, Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%,  katkero: 48ebu ja väri: 13ebc.
Nippelitietoa: Wyeastin 3724 "Dupont Strain" hiivakanta kokeilussa. Humalina: Magnum, EKG ja Willamette.



Tänään blogiin astelee vihellellen Saison D'upon D. Kyseessä on kokeellinen erä siinä mielessä, että se on käytetty kenkkuilustaan tutulla Wyen 3724 hiivakannalla, joka on ilmeisesti Dupontin panimosta peräisin. Olen kuullut kauhutarinoita, kuinka tätä pitäisi käyttää jopa yli +30c lämpötiloissa ja kuinka hiiva pysähtyy FG 1.030 tietämille.
Samat tarinat kertovat, että hiiva on parhaimmillaan vasta useamman panon jälkeen.
No päätinpä tarttua minäkin tähän hiivakantaan, ovathan Dupontin Saisonit loistavia.
Olut käytettiin n. +29c kuukauden ajan. Sain lopulta FG:n tippumaan 1.009, joten ensikerraksi ihan kohtalaisen tyytyväinen. Satsin humalina tosiaan Magnum, EKG ja Willamette, näitä kun sattui olemaan sopivasti jämäpussit pakastimessa. Mallaspohjana: Weyermanin pilsmallasta, vehnää, hieman ruista ja aavistus münich mallasta väriä varten, sekä sokeria.

Ja lopputulos?

Ulkoisesti tämä Saison on samean vaalean kullankeltainen. Vaahtoaa reiluhkosti ja on tyypiltään melko kestävää.
Tuoksussa hiivaisia estereitä, hedelmäisyyttä, aavistus pippuria ja happamuutta. Häivähdys maltaisuutta ja kukkaketoa. Tuoksu on mieto verrattuna odotuksiini, kyseessähän on sentään Dupontin hiivakanta (Achouffen kanta voisi olla myös kiintoisa).
Maussa on mausteisuutta, hieman pippuria, keveästi hedelmäisyyttä ja happamuutta. Katkerot purevat kivasti ja tuovat peliin hieman puumaisuutta ja sitrusta. Jälkimaussa on aavistus hiivaista tunkkaisuutta.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, kohtalaisen hiilihapokas ja siten juotavuus pysyy virkistävänä.
Kotipanimon vuoden toinen Saison ei ihan ole sitä mitä toivoin. Voi olla, että hiivakanta vaatii muutaman panon alleen, ennenkuin alkaa stressaantuneena tuottaa enemmän aromeitaan. Paljon samaa, mutta vaimeampana verrattuna aitoon tavaraan. Ensikosketuksena ihan ok, hieman viilaamista vaan.

Saunajuoma Arvioissa:(Lidl) Duc De Coeur Omenasiideri

Juoman speksit:

Mikä: Duc De Coeur Cidre De Normandie/ André Jalbert Cidre De Normandie Brut, Siideri, Ranska
Mistä: Lidl
Hinta: 3,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%
Nippelitietoa: Lidlin "ranskalaisen omenasiiderin" koti on Cidrerie Duché de Longueville, joka on ilmeisesti valmistanut siideriä v. 1923. Lidl myy tätä omalla Duc De Couer (Sydän Herttua) merkillään.

Lauantain löylyjen jälkeen kaipasin taas sopivan raikasta janojuomaa. Tänään valinta osui Lidlin ranskalaiseen omenasiideriin, normandialaisia omenoita ja muuta. Yllätyksekseni huomasin tämän jopa olevan sitä mitä lupaa verrattuna vaikkapa Hartwallin Happy Joe sarjaan.. Tämä taitaa muuten olla ensimmäinen blogissa oleva siideri jota käsittelen, joten voisin hieman valoittaa suhdettani tähän juomaan.
Kesti useita vuosia ennenkuin pääsin siidereihin sisälle. Osin siitä syystä, että kaupoista myytävät Golden Cap mango-passion-mansikat sun muut lähinnä ällöttivät keinotekoisilla ja ylimakeilla mauillaan ja kuivat siiderit taas eivät toimineet alkuunkaan. Nykyään juon pelkästään "oikeita" siidereitä, joskin harvemmin, mutta niillä on ehdottomasti paikkansa. Viimeaikaisista siidereistä suurin positiivinen yllätys oli ehkäpä lähes paikallinen Verlan luomu omenasiideri. Nyt kuitenkin tämän pariin..

Ulkoisesti kirkkaan kullankeltainen siideri hennolla ja katoavalla vaahdolla.
Tuoksussa keveähkösti omenaisuutta, hieman hiivaa ja häivä vaniljaa. Kevyesti maatilaa taustalla. Kohtalaisen mieto, joskin miellyttävä ja klassinen tuoksu.
Maultaan raikkaan omenainen. Kuivahkoa happamuutta on hieman, mutta taittuu lopulta enemmän makeampaan suuntaan. Hieman puunkuorta ja hilloisuutta taustalla.
Suutuntumaltaan keveähkö, helposti juotava ja poreilevan hiilihappoinen.
Lidlin Cidre De Normandie on helposti lähestyttävä keskimakeahko siideri. Voisi olla voimakkaampi maultaan, mutta 4,5% ihan mainio. Omalla kohdallani ajaa asiansa, eli on raikas ja jano poistuu.

Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 29/50