Mihin kuljit Põhjala ja ken on Taanilinn?

Muistan ensikosketukseni Põhjalaan. Oli kesä 2012 ja olin kävellyt pitkän hikisen päivän helteisessä Tallinnassa pitkin mukulakivikatuja. Päädyin johonkin vanhan kaupungin kuppilaan, jossa oli sisällä vielä kuumempi ja nuhjuisempi.
Olin tilannut kippolassa eteeni tämän tuoreen ja hieman jo nimeä saanneen panimon ensimmäisiä tuotoksia: Rukkirääk. Se oli keveä hennosti rukiinen konstailematon olut. Ei aiheuttanut tutinaa tennissukissa, eikä sandaaleissani. Myöhempien aikojen pyhien oluiden parissa sitten taas Uus Maailm ja etenkin joskus tykissä kunnossa ollut Virmalised räväytti jo hieman.
Oikeastaan pajatso tyhjeni ilman pianonkieltä välissä vasta Öön kohdalla. Oli upeaa nähdä etelänaapurissa liki Brewdogin tasoista kuhinaa. Aikojen ja niiden vesien virratessa on Nõmmellä tehty ja kotona/baarissa/festareilla juotu. Jossakin kohtaa tuntui jo, että alkaako Põhjala turtumaan ja tyytymään vain Viron ykköstilaan panimona? Mitaliähky, palkintokahvia ja pullaa vatsat täynnä? Saturaatiopiste? Ei. Oikeastaan näin ei koskaan käynyt, vaan muut tuottajat ajoivat hitaasti rinnalle. Tiedättehän ne sellaiset, joiden vanhat tuotokset kelpasivat korkeintaan koriin lähiön Rimissä pikkutunneilla. Hetkinä, jolloin laitamyötäisessä ajateli euron Pühastejen ja Öllenauttejen menevän edes jotenkin alas hintalaatusuhteensa turvin ja kiroillen miksi Eestissä sipsipussit ovat mikroskooppisia.

Jossain kohtaa kilpailua samoista markkinoista ja asiakkaista on vain liikaa. Sellaisina hetkinä moni vanhempi tekijä jumittuu pommikuoppaan, eikä nouse sieltä ylös. Esimerkkinä vaikkapa takavuosien suuri suosikkini ja panimo, jonka etiketit huusivat parhautta, laatua ja hypeä: ”Nönnö Ö”.

Kuitenkin.. Põhjalalta on koko ajan tullut uutuuksia tasaisesti ulos. Silti muiden lyödessä keittoon mitä vinkeämpiä mausteita ja twistejä on Põhjala tuottanut korkeintaan keskinkertaisuutta. Alkoiko ote lipsua? Ei. Yksi sana: Laatu. Laatu ei koskaan lakannut olemasta, se vaan lakkasi tuottamasta yhtä tiukasti brändättyjä ja olutnörttien märkiä päiväunia palvelevia tuotteita. Kun Pühaste pani huikeaa Lime-Gosea oli ruokakaupassa aivan liian perinteinen Meri. Silti uskollisesti join liki jokaisen uutuuden useasti pettyen ja palaten yön selässä Öö:n pariin. Kunnes näin tämän ja päätin jälleen luottaa Põhjalan taikaan. 

 

Taanilinn

Liki 15% Imperial Stout yhdessä verrattoman To Ölin kera. Hintaa toki aivan liikaa, mutta kerran elämässä? RateBeer kertoo yksipuolisesti tämän olevan panimon kovin tuotos ja se lataa melkoiset ennakkoasetelmat, jotka voivat vain kaaduta korttitalona tahmealle kapakkapöydälle. Pime ÖÖ PX löi aikanaan sellaiset kierrokset, että olisin huikan jälkeen liittynyt seurakunnan jäseneksi Guyanaan.

Speksataanpa lisää Taanilinnaa suoraan putiikin sivuilta: ”Malts: Pilsner malt, Oats, Cara 150, Melanoid malt, Chocolate malt, Cara Amber, Special B, Chocolate Rye, Demerara Sugar

Hops: Magnum, Goldings, Cinnamon, Aniseed, Orange Zest”.

Eli keittiön kaapit tyhjentyivät kerralla? Tämä on vieläpä kypsytetty konjakkitynnyreissä, mikä on pieni kysymysmerkki. En ole brenkun ystäviä ja yksikään konutynnyrissä ollut olut ei mielestäni ole edennyt parempaan suuntaan, vaan se pistävä viinamaisuus löytyy alta aina. Entä tänään?
Buckle up and sit sticky?

 


Tsuff. Hän suhahtaa vienosti matkallaan muistoihin.
Ulkoisesti Taanilinn on hyvin perinteinen IS. Musta olut hennolla beigellä pitsilakilla.
Tuoksu alkaa kuitenkin polkemaan, kuin kilpapyöräilijä vuoristoetapilla. Ns. jerkkua piisaa.
Ja paljon kaikkea. -Insert the adjective warnings-

Huikeat vaniljaiset paahteet lakritsan ja siirapin kera. Maitosuklaata, karamellia ja syvää imelää katkeruutta. Kuivattuja hedelmiä seassa. Monimuotoinen, mutta niin mahtavan harmoninen. Isoa isolla Iillä. Oikeastaan koko Päätalo huutomerkillä.

Maussa on mieluisa juonikuvio. Alkaen paahdetulla sokerisella siirappisuudella, edeten lakritsan ja hedelmän saatteleman syvään mustaan aukkoon, jossa paahteinen maltaisuus, suklaa ja keveä katkeruus jalostavat kokonaisuudesta jotakin osiaan suurempaa. Efekteinä keveä mausteisuus ja tynnyrin herkät sävyt saavat yleisön taputtamaan. Eikä tippaakaan viinaa, ei edes limuviinaa. Paras konutynnyribisse evö.

Suutuntuma on miellyttävän öljyisen samettinen. Paksua samettisohvaa suoraan lapsuudesta, johon tuudittautua ja hukkua.

Taanilinn ei ehkä lähde mukaan esanssikilpa-ajoihin yhden mustalaispanimon kanssa, vaan osoittaa että ihan perinteisellä mallas+tynnyri tavaralla voidaan tuottaa uskomattoman huikeita päänsisäisiä maailmoja. Räjäyttää kyllä keveästi pankkia, vaikka hinta onkin pelkkää kryptoniittia.

Huikeaa tekemistä. Lakki, päästä, unelmoikaamme.

HLS: 7,5/10

Olutarvioissa: Põhjala Talveöö

Vuoden lähestyessä viimeistä etappiaan mieleni teki jotakin tähän pimeään vuodenaikaan sopivaa olutta. Pimeää, yötä, Öötä. Lähestyen tätä käsillä olevaa kokonaisuutta skeptisesti kysymyksellä: Voiko kookos, kardemumma ja vanilja toimia oluessa? Ei.
Voiko edes Põhjala suoriutua tästä yhdistelmästä, johon suhtaudun vääjäämättömän skeptisesti?
                                                Otetaan selvää.

Põhjalan Öö on kuitenkin niin laadukas olut, että uskallan antaa tälle mahdollisuuden. Talveöö Puolestaan on Alkon hyllyille jouluksi päätynyt tuote, johon on jostakin käsittämättömästä syystä päätetty yrittää yhdistää edellä kuvatut mausteet. 9% vahvuutta ja hintaa suolaisehkot 5,99€.

Ulkoisesti tuttua syvän tumman ruskeaa olutta. Vaahtoaa kovalla sihinällä, mutta katoaa samantien.
Tuoksu irroittelee melko reippaan konvehtisen suklaisuuden kookoksella. Onneksi pahin käsirasvaisuus vältetään tuolla kookoksella, eikä makukaan lähde mihinkään Bountymaisiin sfääreihin. Lakua ja häivähdys mausteisuutta, eli kardemummaa. Tuoksussa on yllättävän mieto ja hallittu tasapaino, joten kenties uskallan maistaakin.

Maussa on keskiasteisesti makeahkoa mallasta ennen vaniljan ja kookoksen tuomaa makeaa karamellisuutta. Paahteinen maltaisuus, kahvi ja tätä korostava mausteisuus leikkaavat kokonaisuutta yllättävän paahtuneen mokkaisella otteella. Lievästi esanssinen vaikutelma tästä jää. En tiedä miksi, mutta mieleen tulee yhdistelmä halpaa joulusuklaata kalenterista ja mutteripannusta kahvia kyytipojaksi. Kuitenkin kokonaisuus kääntyy vaakakupissa enemmän miellyttävän, kuin iljettävän suuntaan. Se ei ole puoliksikaan niin pahaa ja juomakelvotonta, kuten pelkäsin. Silti tästä uupuu se massiivisempi ulottuvuus ja röyhkeys, jota Põhjalan parhaimmissa tuotteissa on esillä.
Kenties mausteiden käyttö ei ole panimon ominta alaa ja ne kuitenkin peittävät useammin niitä hienovaraisempia elementtejä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut lasissa. Kuitenkin runko vaatisi enemmän mallasta luidensa ympärille tällaisessa sopassa. Nyt kokonaisuutta vaanii taustalla piilevä ohuus. Runko ei vaan kanna mausteita kunnialla. 

 Põhjala Talveöö ei ole panimon paras olut. Kaukana siitä. Se on kuitenkin yllättävän hyvä viritelmä näillä mausteilla balttityylisessä porterissa.  Jouluinen ja lämmittävä kieltämättä, mutta silti ostan jatkossakin mieluummin perusversion Öö:stä, kuin tämän.

Perjantaipullona: Põhjala Pime ÖÖ Islay BA

 "And for every tear that is lost from an eye
I'd dig me a well where no man could destroy
I want to believe in a freedom that's bold
But all I remember is the freedom of old"

Black Friday. Miksi sinunkin piti valua Suomeen? Kysynkin Amerikan Yhdysvalloilta: Eikö Halloween riittänyt ja vietämmekö mekin kohta kiitospäivää täällä?
Kalkkunaa ja karpalohyytelöä? Vähän kurpitsapiirakkaa päälle?
Mietin synkässä loskassa kotiin ajaessani vain sitä, mikä olisi täydellisin olut korkkaamaan viikonlopun alkavaksi? Tarvitsin vahvistusta, jotakin täydellisesti pimeään sopivaa. Mustia oluita, mustille sieluille. Katselin toiveikkaasti kaappiini ja löysin jotakin, jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Põhjala Cellar Series Pime ÖÖ Islay BA. "KYLLÄ"
Oloni alkoi raukeamaan samantien. 13,6% Islayn ihanissa turvesavuisissa viskitynnyreissä rakastellun Imperial Stoutin on pakko, siis aivan pakko olla hekumaa ja orgastisia nautintoja.
Hintaahan mokomalla on tietysti aivan liikaa, mutta näin alkavan joulun kunniaksi voi kai itselleen suoda yhden suolaisen..sil..oluen.

Synkkää, hyvin synkkää. Kuin öljynvaihtoa vanhaan Cadillac Coupe De Ville viiskasiin. Valuu hitaasti ja paksusti, eikä vaahtoa. Viskositeetti lupaa nannaa.
Tuoksutellessa mieli lähes karkkaa mielikuvaa vaihtelevan poutaisesta säästä jossakin Islayn rantaruovikossa. Atlantti pärskii suolaa ja jossakin rannikon liiterissä tynnyrit ottavat vastaan kaiken luonnon tuoman vihan ja rakkauden. Kunnes synkkä maltaisuus kättelee synkän mieleni kanssa.Se virnistelisi, jos ilta olisi niin pitkällä.  Paahdettua kahvia ja viskiä. Scottish Coffee ilman kermaa ja fariinisokeria. Kuin pyynnöstä olut lyö isompaa silmään, kuin Steve McQueen Bullitt:ssa.
Viskin ja paahteen yhdistelmä saa liki sielun laulamaan.
Maussa makea maltaisuus ja siirappisuus ottaa rennon kopin takakentällä ennen paahteen ja viskin pyhää liittoa. Makeus katoaa pidettyään silmiään auki tuon liitonarkin edessä.
Turvetta, suolaa, fenolista savua ja tynnyriä. Balanssi on kerrassaan oivallinen. Tynnyri ei vedä övereitä ja runkokin on oluessa todella kohdallaan. Eli ns. viina ei puske esiin, kokonaisuus on speksit huomioiden hämmentävän pehmeä ja juotava. Täyteläinen todellakin.
Põhjala nykäisee kyllä tällä tuotteella maton alta ja valot pimeeks. Lasin tyhjentyessä olo on kuin itämaantietäjien mirhalla voideltu, tuoksuu parhaalta suitsukkeelta ja sisältö on kultaa. Täydellistä talvikauden olutta mustana perjantaina.

Kun Lahen taivas vihmoo loskaa ja minä, sinusta humaltuneena kurkotan kohti taivasta, kosketan juurillani multaa ja savea, sormeni nelistävät tuulessa etsien kotiaan.
 Anna minun maistaa mettäsi vaitonaisena yössä, joka on nektaria sielulleni, höyhenen pehmeää täytettä pimeään tyhjyyteni. 
Yhä sinä valut suuhuni, yhä sinä rakastat. Oi tynnyrinpohjainen siirappini, vielä sinut näen ma uudestaan. 
On eron hetki, yön varjoon katoat. Viimeinen pisara, viimeinen tuoppi, yö ratsastaa usvaisella ratsullla, voi suden hetkeä, oi loppua, oi katoavaisuutta.

HLS: 8/10



Soittolista juodessa:

Stam1na: Elokuutio
Flogging Molly: Black Friday Rule
Kerkko Koskinen Kollektiivi: Käki
Neljä Ruusua: Elän vain kerran
Hector: Jatkuvuus
Michael Jackson: Black Or White
Frank Sinatra: Strangers In The Night
Paleface: Saapuu Elokuun Yö
TAP: Kiellä Kaikki
Foxy Shazam: Oh Lord
Cat Stevens: Morning Has Broken
Third World: Tribal Song
Anthrax: Anti-Social
Ellinoora: Leijonakuningas
ZZ Top: Legs
Frederic Rzewski: People United, will never be defeated
Beatles: I am The Walrus
Ami Aspelund: Fantasiaa
Parov Stellar: The Sun