This aint no Politically Correct |
"Mä olen kukka, jonka kylmä katse raiskaa, ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa, en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan, hukun miekkaan"
Alkoholipoliittisen väännön jälkeiset päivät olivat harmaita. Poliitikkojen sanoma oli selkeä. Olen alkoholisti, koska olen suomalainen. Pinkit etiketit kieltämättä viehättävät, ahmin liköörikonvehteja viihdemielessä ja nuuskan sijasta jauhan purukumia tipalla kossua. Varsinkin kesäisin rakastan nauttia jallun makuista limuviinajäätelöä laiturin nokassa räntäsateessa kuunnellen Popedan Oodia Jaloviinalle.
Talssin kuitenkin sateessa kohti rautatieasemaa. Kello ei ole edes kahdeksaa aamulla ja kolkuttelen märissä kengissäni lähiökuppilan ovea janoisena. Olenhan menettänyt kaiken toivon selvitä, joten Pekka Puska&Co. Miksi edes yrittää?
Alkoholilain suuntavaihtoehdot |
Vaellan apaattisena muiden apaattisten
alkoholistien kanssa kohti lähijuna zetaa ilman salamapartiota.
Katselen kyynisenä vieressä ensimmäiselle ulkomaanmatkalle meneviä
pikkulapsia. ”Voi tulevia alkoholisteja”. Luulin nuorison olevan
koko ajan selvempää, mutta nyt joudun piilottelemaan
liköörikonvehtejani, ettei tahmatassujen alamäki alkaisi liian
makeasti. Liian aikaisin. Yhtä aikaisin vie Zeta meitä yhtä sateiseen pääkaupunkiin,
jossa hiljaisuus on vallannut turut ja torit.
Siirryn pakollisen kahvikupin kautta vahvempiin päihteisiin. Alko oli kutsunut minutkin, juopuneen toimittajan piilokonvehteineen aina pääkonttorille asti aivan sen toisen pää(ttömyys)konttorin viereen. Edessä olisi ilmaisen viinan bileet, eikun sivistynyt maistelutuokio täynnä uusia tuotteita ja tietoa. ”Who Am I kidding?”
Siirryn pakollisen kahvikupin kautta vahvempiin päihteisiin. Alko oli kutsunut minutkin, juopuneen toimittajan piilokonvehteineen aina pääkonttorille asti aivan sen toisen pää(ttömyys)konttorin viereen. Edessä olisi ilmaisen viinan bileet, eikun sivistynyt maistelutuokio täynnä uusia tuotteita ja tietoa. ”Who Am I kidding?”
Olen jo kulkemassa alkoholia, sellaista helakan väristä kohden, kunnes minulle todetaan: ”Meillä ei ole ollut tapana keskustella täällä”. Käännyn kannoillani. ”Herraisä, viini-ihmisiä”. Onneksi löydän tutun maltaan tuoksun jostakin läheltä. Miellyttävää.. Kaadan jo ensimmäistä Löwenbrauta lasiini ja ihmettelen missä litran tuopit ja lederhosenit torvisoittokuntineen?
Samalla alkaa kuitenkin tilaisuuden
pakollinen info. Tämän ehdottomasti antoisimmat seikat liittyivät
oikeastaan ekologisuuteen, mikä jopa oikeasti kiinnosti näin
ympäristöalaa opiskelevan mieltä. Toki tärkein uudistus on tuleva
”Vegaaninen” merkintä sellaisiin tuotteisiin jotka sopivat
”vegeille”. Tämä on loistavaa, koska miultakin udellaan aika
ajoin onko mikäkin olut vegaaninen vai ei?
Tulossa lokakuussa |
Asiaan.. Maistelin nopeasti bruuvin
germaanit lävitse. Vivahde eroja, mutta päällä edelleen loistava
tasapaino, juotavuus ja sellainen miellyttävä helppous. Juotavia,
niin juotavia. Koska Suomessa? Niinku eurolla puol litraa hyvää
bisseä? Kotimaan katraasta Saimaan Oktoberfest löi jo uusia
kierroksia koneeseen. Katkerot purivat yllättävän tiukasti
aamukoomaisessa suussa, vaikka vain Magnumin&Saazin voimalla.
Ison-Kallan Tuhansien järvien Pils oli
melkoista rymistelyä. N. 60-65ebua jenkkikamaa ja keveähkö runko.
Vähän sekavan oloinen ”nyt hitosti kaikkea ja lujaa” fiilis.
Viereinen Foundersin PC Pils oli rauhallisempi verrokki. Jos toisessa
ajettiin Mersulla kirkkoon möyrittiin Savossa jeepillä metsässä.
Seuraavaksi jotain ihan muuta. Jandrain
Jandrain Jandrain Jandrain.. Jotakin jossa levy oli päällä nimessä
koko ajan. Belgityylistä ”wheat alea”, ei kuitenkaan witbieriä.
Hiivakannan esterit puskivat mausteiden lisäksi reipasta
hedelmätiskiä. Tavallaan vakuuttava, tavallaan ei. Elementtejä
jotka ovat todella miellyttäviä ja päinvastoin.
Aamu alkaa A:lla? |
Seuraavaksi tapahtuu odottamaton
siirtyminen sinne mihin pitikin. Viinapurkkaan.
Saku Antvärk IPA. Toivon hyvää hinta
laatusuhdetta.. Mutta jostain tulee kokoajan purukumin tuoksua.
Sellaista makeaa hedelmäpurkkaa veivattavasta markan automaatista. Jänniä leipäisiä brittifiiliksiä seassa. Onko Citran hedelmäisyys vaihdettu kuiviin hedelmiin?
”Viinapurkka, kyllä eduskunta on kaukonäköistä, muttta tämä purkkahan tulee Virosta matkustajatuontina”. 2€/0,33l. Tämän hintaista IPA:n pitäisi olla, mielellään ainakin. Kepee, ei oo häpee, muttei innosta uusintaan.
”Viinapurkka, kyllä eduskunta on kaukonäköistä, muttta tämä purkkahan tulee Virosta matkustajatuontina”. 2€/0,33l. Tämän hintaista IPA:n pitäisi olla, mielellään ainakin. Kepee, ei oo häpee, muttei innosta uusintaan.
Tässä kohtaa alkoholi tekee
temppunsa. Enter the seitinohut. Ilmeisesti pitäisi purskuttaa ja
sylkeä, mutta luonto ei anna periksi. Tuijotan mykkänä kulkien eteenpäin
kohti kanapee vatia. Hörppään matkajuomana aka matkakaljana tipan Sonnisaaren
Humalajaa. Erinomainen kuosi. Mahtavaa öljyä ja hedelmiä. Edelleen the Suomi IPA.
Brooklyn Defender IPA toimii
ruokajuomana. Ns. ”mallas ipa” on ruoka ipa. House flavoria
esillä. Hennosti karkkia, maltaisuutta ja paahtoleipää greipin ja
kukkakedon lisäksi. Iisiä ja juotavaa.
Katselen Roguen Dead Guy Alea. En
koskaan ole pitänyt siitä. Enkä pidä nytkään. Liian viinainen.
Ehkä minussa on vikaa, koska pitäisihän tuon liki
sarjakuvaetikettisen import tuotteen, joka maistuu viinalle viehättää
suomalaista kännistä mieltäni?
Stone Tangerin Express IPA. Lisää
IPA:a. Speksit todella kiehtovat. Mandariinia ja ananas murskaa,
Azaccaa, Mosaicia, You name it, It has it. Odotan jotakin Stone goes
Brewski kokemusta... Jaaaaa en saa sitä. Perus Stonea. Eli todella
hyvä, mutta sillai vähän vanha ja tylsä. Keski-ikäinen
insinööri, jolla on uusi wunderbaum. No pullon ikä jäi
katsomatta, että->
Sitten niitä tummia. Harmittavasti
kaksi ja epäilen juoneeni molemmat, mutta sehän ei meinaa mitään.
On antoisaa reitata uudestaan ja verrata tulosten
vertailukelpoisuutta.
To Öl Moccachino Messiah.
Kahvibrownia. Olen yhden aivan erinomaisen tällaisen juonut; Surlyn
Coffee Benderin. Laittakaapa korvan taakse se. To Öl tarjoaa no
kahvia. Ja sitten sitä helkkarin tunkkaista tuhkakupinpohjaa ja
sikarin perää, jota savuisuus vain korostaa. Ei jatkoon, vaikka
arvaan yhden Tonin rakastavan tätä, kuin pohjoismaista hyvinvointivaltiota<3
Mikkeller Chipotle Porter onnistuu jo
paremmin. Todella miellyttävä kombo paahdetta, suklaata, chiliä ja
savua. Tosin liian keveä runko kostautuu vähän lopussa, mutta alle
7% varsin kelvollinen suoritus yhdistää vielä chili tähän.
Olen jo pakkaamassa kamojani, mutta
kas.. Siideriä.. Jos sitä vielä ehtis.. Ja ehtiihän sitä.
Kerisarac Cidre Breton tuotti tuoksun puolesta pienen Wow:n. Nyt ymmärretään antaa. Maku unohtaa koko asian ja jälkimaku katoaa, kuten toivo krapula-aamuina.
Rankkaa omenaa, calvadosta. Hyvä siideri, hyvä hinta.
Verrokkina toimiva Teerenpelin Juhlasiideri
lyö ensimmäisenä asetonit kurkkuun. Tasaantuu vähän. Keltaisia
omenoita, makeahkoa, helppoa. Sellaista suomisiideriä. Ihan kiva,
mutta vaan ihan kiva.
Poistun toimiston kautta takaisin
sateeseen kohti Pientä ja uusia nousuja miettien mistä saisin edes yhden limuviinapuikon illaksi.
"Voi teitä, joista alkaa kuolemamme Voi teitä, joita vapaus kahlitsee Kengät hankaa meidän jalkojamme"
"Voi teitä, joista alkaa kuolemamme Voi teitä, joita vapaus kahlitsee Kengät hankaa meidän jalkojamme"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti