Pikafiilistelyissä:Keisari IPA, Atlanta Pils ja Erikois Vehnä

Nokialta tihkuu uutuuksia tosiaan melko harvoin ja tämän kauden uutuuksista tuore Pils osoittautui varsin rapsakaksi janojuomaksi moneen käyttöön. Keisari tuoteperhe laajeni kuitenkin vielä IPA:lla.
Tähän pitäisi varmaan lisätä 66-referenssi, mutta mennään mieluummin asiaan.
Hörppäsin tämän kuvan Gumbon seuralaisena. Itse suorastaan rakastan näitä Louisianan herkkuja. Tiedättehän sitä ihanaa mausteisuuden ja umamin ja raikkauden tykitystä. Soul food = comfort food.
Nokia ei rehellisesti hurmannut tällä kertaa.
Olut on lasissa toki oikein kaunis, mutta tuoksun iskiessä sekaan lisää vihannesta kääntyi peukalo varovasti alaspäin. Maussa on muuten oikein hyviäkin elementtejä. Sitrusta, keksiä ja sopiva katkeron tasapaino, mutta se sama purkkivihannes ja perunan keittoliemi on eksynyt sinnekin. Harmi, koska pidän Nokiasta ja erityisesti sen hinnoittelusta. Onneksi panimolla on kuitenkin paljon hyviä tuotteita ja tuore Pils pelastaa paljon. Silti vanhoilla meriiteillä ratsastaminen tämän päivän tiukasti maailman tuulia nuuhkivassa "skenessä" voi olla riski. Toisaalta taas panimon perustekeminen on kuosissa ja kokonsa puolesta sillä ei ole hätää.

Laitila puolestaan on hypännyt oudosti tuttujen Kukko ja Kievari-sarjojen ulkopuolelle tällä Atlanta Pilsillä. Luonnollisesti se houkutteli kokeilemaan seuraavana päivänä saman evään kera.
Toki sana "pils" on tällaisessa jenkkihumala namedroppailussa jo hieman tuulesta temmattu, mutta sana on vapaa.
Ulkoiseseti perhanan nätti tämäkin. Tuoksu iskee jo aivan toisella tavalla Nokiaan verrattuna. Osat ovat kääntyneet "isojen pienien" maailmassa siten, että Laitilan vanha vihanneksisuus on näemmä luovutettu Nokialle. Puhdasta jenkkihumalan tykitystä. Sielä ne sitrushedelmät ja greipin mokomat uivat rintauintia toistensa kanssa kilpaa nieluuni. Raikas, rapea, katkerahko. Todella hyvää tekemistä.

Pataleivän kera teki mieli ratsastaa hieman Tuopillisen vesille voikkari ja kalja teemalla.
Hartwall, jonka kauden uutuudet ovat olleet mieluisan lukuisat, joskin pitkälti tutut ja turvalliset laittaa nyt jotain aivan muuta. Herraisä. Tämähän on oikea weisse, eikä mitään 1836 White Lager toisintoa. Suodattamaton. Siis kelatkaa, Hartsulta suodattamaton weisse, oikea hefeweizen.
Tuoksu on todella lupaava. Hyvät hennot banaaniset kypsät hedelmät, vieno neilikkaisuus ja pullataikinamaisuus purkalla. Todella pehmeää ja tasapainoista tavaraa. Voisin miltei kokeilla tulitikkuleikkejä ja todeta tässä olevan paras kotimainen markettivehnis ja kenties Hartwallin parhain olut vuosikausiin?

Olutarvioissa: Hartwall Lahden Erikois A

Se kesä oli lämmin. Kuten kaikki lapsuuden kesät olivat. Hitaita, pitkiä, kuumia, jokunen viikko töitä, muuten pelkkää joutenoloa. Rusketusraidat soi radiossa ja harva olisi arvannut miten pitkälle tuo neitokaksikko pääseekään musiikkiurillaan.

Se kesä oli sellainen, jolloin Hartsu oli palauttanut syystä, tai toisesta Mallasjuoman muinaisen Erikoisen takaisin myyntiin. Tietysti meillekin sitä oli ostettu pari korillista. Lasipulloja tietty. Tölkithän olivat kalliita, epäesteettisiä ja pakostikin kalja oli pullosta parempaa.
Sinä kesänä, niinä iltoina, tissuttelin hissukseen Erikoista, heitin Dartsia ja kuuntelin niitä muutamaa cd-levyä ja kasettia, jotka omistin. Oli kuuma. Olut oli kylmää, raikasta ja niin nostalgista. Siitä jäi hyvä fiilis ja sen kesän aikana opin juomaan kaljaa, siis olutta, miten vain.
Kun minulta myöhemmin kysyttiin kenen luvalla olin tyhjentänyt koreja vastasin tietysti: ”Omalla luvalla”. Se oli röyhkeää, mutta kovennettua en joutunut seisomaan.

Siitä asti Erikoisella on ollut erikoinen asema muistoissani. Viime vuonna Lotilassa ponnistettiin Lahden Erikois Pils tuotantoon. Onhan sitä tullut tässä nautittua, mutta eihän se ole samaa, kuin vihreä etikettinen ”Erikoinen”.

Nyt kuitenkin kävi niin, että vihreässä tölkissä hän saapui takaisin. Ei Jeesus, mutta melkein. Erikois A. Harmi ettei siinä perinteisessä kotimaisessa kaljapullossa, ei siis siinä nostalgiapullossa vaan kovaa tahtia katoavassa 0,33l kaljapullossa. Tänään kauniina kevätpäivänä pinkaisin mammuttimarkkinoille ostamaan pari purkkia. Toisen join janooni puistossa, koska sää oli näti ja mieli teki virvoketta, kesää, rusketusraitoja ja puistokemian oppituntia. Toinen on lasissani, siis tuopissa. Ihan tuopin ääressä. Tietysti satun omistamaan aidot Mallasjuoman Lahden A-olut tuopit. Tästä kiitos kirpputoreja ratsanneen siskoni.

Entäpä olut nyt?

Makeahkon maltainen ja raikas. Minusta oluiden, joiden funktio on pelkästään kiskominen isoista tuopeista ja sosialisointi samalla, arvioiminen on sinällään turhaa. Tällöin ympäristö on sisältöä tärkeämpi. Hyvin puhdas, hyvin virheetön. Tylsää toki, eikö? Mutta ainakaan tässä ei töki mikään, mitä ei voi kaikista tämän maan perusoluista sanoa. Sopii suomalaiseen suuhun, kuin makaronilaatikko maanantai-iltana.

Toki nykyisellään sitä aina toivoisi reilumpaa katkeron puraisua ja sitä ihanan voimafantasiaa, jossa Saaz, Hersbrücker ja kumppanit tekevät suussa taikojaan. Tekisi mieli myös kysyä onko oikeasti kannattavaa valmistaa puolta kymmentä likipitäen samanlaista tuotetta? Aura, Karjala, Lapin Kulta, Erikois Pils, Erikois A, Erikois Kesä.Vastaan: Ilmeisesti. Kyllähän meille aina helppo, nostalginen, tuttu vaalea lager uppoaa ja sitä faktaa ei poista yhdenkään pienpanimon tuotteet.
Se taas pitäisikö, niin miusta ei tarvitse. Annetaan vaan kaikkien kukkien kukkia. Kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkansa on? Tulipas eskarifiilis. Taidan mennä leikkiin legoilla välillä. Menkää teki.

 HLS: 4/10

Olutarvioissa: Hartwall Lahden Erikois Kesä

Kaikessa hiljaisuudessa Lotilan tehtailla on pitkästä aikaa tuotettu uusia tuotoksia.
Viime keväänä paluun tehnyt Lahden Erikoinen on saanut kavereikseen Erikois Kesän, myös A on tehnyt paluun ja ilmeisesti tulossa on myös Erikois Vehnä.
Minä nappasin tietysti Erikois Kesän kaupasta mukaani, sillä edellinen juttu Olvin kesäoluesta jätti fiilikset päälle, vaan ei soittolistaa.

Oikeastaan pääasiallisin syy innostua olivat etiketissä mainitut humalalajikkeet: Chinook, Cascade, Amarillo. Voisiko tästä alkaa hartsun valloitus jo kahden muun suuren viitoittamalla humalavetoisemmalla tiellä? Erityisesti huomio kiinnittyi myös ebu lukemaan: 16. "Pakko olla aromia" ajattelin.
A.n jätin hyllylle odottamaan suurempaa nostalgisointifiilistelyä, sillä tänä viikonloppuna ei vaan ollut aikaa tällaiselle tripille kohti nuoruutta.
Kavuttuani takaisin vuoren päälle, kyllä Lahti on mäkinen kylä, löin purkin pakastimeen ja kiroilin tovin Lahen niukkaakin niukempaa St. Patricks Day tarjontaa. Olinhan jo tottunut vuosien saatossa räävittömän rankkaan biletykseen, jossa taustaraita oli koko illan pelkkiä timantteja: Dubliners, Flogging Molly, Dropkick Murphys, Pogues, Rumjacks, Chieftains, jne. Samalla tolpista valui hyvässä kunnossa olevaa Isoa "G":tä, Guinness, puoleen hintaan. Tällaisina kosteina iltoina saattoi yhdessä illassa tippua se kymmenkunta pinttiä ennen grillin kautta takaisin lähtöruutuun kiertämistä.
Mutta ei.. Ei Lahes. Tyydyin siis viilentämään Hartwallia ja nauttimaan purkin Muprhysia, koska korvikkeilla oli tultava toimeen. Lopulta Lahden Erikois Kesä oli tarpeeksi kylmää ja havahduin näistä takavuosien kultaisista muistoista.

Vaalean kullankeltainen ja poreileva. Puhdas ja maltainen. Kevyt ja mitäänsanomaton. Käytä ja heitä. Silti hinta pumpattu liki kolmoseen, eli pienpanimoiden kanssa samalle tasolle.
Tuli lievästi huijattu olo. Lapparia täysmaltaana vale-etiketillä?
Sama kuin markkinoisi vadelmalimuna vissyä. Tyhjiä lupauksia? Eniten kuitenkin hämmästyttää talon taito käyttää kalliimpia raaka-aineita ja saada ne täysin katoamaan lopputuotteesta ja löytää vielä palleja laittaa tämä etikettiin. Eihän tässä tietysti oluena, siis vaaleana lagerina mitään vikaa ole, mutta ennakko-odotukset murskattiin kyllä nyt turhan lujasti. Taidan jatkossa tyytyä vain kuplavesiin ja limppareihin. Nyt sitä Murphya ja taustaraitaa Tämä pitää unohtaa, ja nopeasti.

HLS: 3/10