Kotipanimon Top-5 raaka-aineet

Kohta kymmenen vuotta olutta keiteltyäni pohdiskelin mitä kaikkea sitä on tullut sotkettua sekaisin. Samalla haarukoin reseptiikasta yhteisiä tekijöitä. Mietin, että mitä raaka-aineita suosin, mistä pidän ja mitä todennäköisesti käytän mielelläni jatkossakin.

Tämä onkin kotipanimon leikkimielinen Top-5 raaka-aineet:

Maltaat:

1. Viikkarin (Viking Maltin) Pale-Ale. Lahen vanha möyhö on sellaista sopivaa bulkkimallasta, jota voi upottaa surutta liki minkä tahansa oluen pohjalle. Käytetyin maltaani ansaitsee siis ansaitun sijoituksensa.

2. Thomas Fawcett Golden Promise. Okei, let's face it. Viikkarin maltaat ovat aika mietoja, mielestäni aivan liian, profiililtaan. Onneksi mallasta saa myös muualta ja vanha rakkauteni tätä keksisen makeahkoa mallasta kohtaan on pysyvää. Aina kun runko ei kestä kikkailuja ja pohjalle tarvitaan jotakin maukasta.

3. Kaura. Kaikissa muodoissaan. Oikeastaan kauran pitäisi varmaan olla ylempänä. Se on minun ehdoton suosikkini, jota laitan miltei kaikkeen. Ja miksen laittaisi? Maltaana pehmeän öljyistä ja täyteläisyyttä lisäävää. Karkkiversiona todella hyvänmakuista ja helkkari vie, pikakaurahiutaleitahan saa lähikaupastakin.

4. Weyermann Münich. Saksan suunnalta tämä on ollut varsin käytetty tuote monessa kotioluessani.

5.  Weyermann Cara-Rye. Tämä mallas on mielestäni varsin jännän makuinen ja soveltuu yllättävän siististi vähän kaikkeen.

(Maininnan arvoisia: Laihian Tuoppi-Ruismallas. Kotikaljamallas muistuttaa etäisesti cara-ryeta, mutta on todella intensiivinen, uniikki ja oikeasti todella maistuva mallas. Gotlannin savumallas. Lepällä savustettu hyvin vahvanmakuinen ja nuotiosavuinen mallas ilman pyökin tuomaa palvikinkkua, muttei mene myöskään sinne turvesavusteisen ääripäähän. Soisin juovani useamminkin).

Humalat:

1. Saaz. Oliko yllätys? Aina kun tätä Tsekkiläistä vihreää kultaa pääsee kippaamaan kunnolla, vähän lisää ja vielä enemmän tietää lopputuloksen olevan ihanata.

2. Amarillo. 'Rillo on melkoinen moniottelija, joka käy kaikkeen. Belgit, ipaapatdipat, Stoutit ja Portterit. Amarillo, ei petä koskaan.

3. Citra. Joo, ei pääse mihinkään. On se vaan trooppisella överiydellään ja sitruksisuudellaan niiiiin upeaa.

4. Motueka. Pidän paljon NZ-humalasta. Sielä on paljon uniikkeja ja kiintoisia lajikkeita, joista nostan Motuekan framille. Se tarjoilee reipasta limettistä-sitrusruohoa. Hedelmäinen, muttei liian. Motueka mahtuu moneen junaan ja useampaan olueeseen.

5. Magnum. On se. Tylsä. Vaan kun sitä saa aina, siis aina, kaikkialta ja edullisesti. Hoitaa katkerot talossa ja puutarhassa. Kenties eniten käyttämäni lajike?

(Maininnan arvoisia: Azacca. Vähän niinq Citra, tai Mosaic, tai mikä vaan uuden aallon trooppishedelmäpommi, paitsi että tämän saatavuus on yleensä hyvää. CTZ: Magnumin ohella toinen vakkari pakastimessani. )

Hiivat:

1. Wyeast 3711 French Saison. Tällä hiivalla on monet belgit keitelty, eikä se petä koskaan. Peto hiivaksi; joka käyttää kuivaksi, ei ole kranttu lämpötilan, tai humalan suhteen.

2. Safale S05. Klassinen kuivahiiva, joka on osoittautunut melkoiseksi yleistekijäksi silloin kun hiivalta ei vaadita juuri muuta, kuin käymistä.

3. Saflager W34/70. Lagereiden työhevonen ratsastaa lämpötilojen suhteen yllättävän anteeksiantavasti. Tekee työnsä, eikä ole kertaakaan pettänyt. Se on paljon hiivalta se.

4. Safale S04. Menee pitkälle samaan kategoriaan S05:n kera. Tämän kanssa saa vain olla lämpötilojen kanssa tarkempi.

5. Wlp300. Tämä on vehnishiivojen suosikkini. Ilmeisesti Weihenstephanilta peräisin, ainakin joskus ollut, kanta. Moniin muihin verrattuna tämä on tuonut toistaiseksi parhaat tulokset minulla.

(Maininnan arvoisia: Wyeast 1007 German Ale. Aina kun pitäisi Altia panna, niin-> Wlp002/Wyeast 1968. Brittibittereissä tämä Fuller's(?) kanta on ollut onnistunein. Liekö mielleyhtymässä suurin syy?)

Tässäpä näitä. Oikeastaan varmaan kymmenet raaka-aineet ansaitsisivat maininnan, mutta mennään nyt tällä rajauksella. Mitkä ovat sinun suosikkejasi?

Ginger Beer - valmistus ja käyttö

Vappu, vappendaali lähestyy ja simaa olisi saatava. Halpaa kiljua, jossa on omanlaistaan funkkia makua ja jota voi sotkea, vaikkapa rommin sekaan jäille.

Tähän kieltämättä universaaliseen alkoholi(smi)ongelmaan haemme nyt mieleistämme ratkaisua edellisessä luvussa esitetyn Ginger Beer:n parissa.

Mitä on Ginger Beer? Tähän pureuduin nopeasti jutussa Nokian 25 Ginger Ale:ssa.

Ginger Beer on käynnyttä Ginger Alea. Siis periaatteessa simaa, periaatteessa kiljua. Tiedättehän sitä juomaa, jota voi nauttia myös päihtymistarkoituksissa ja josta saa kivan boolin kotimaisilla hedelmillä, kuten..perunalla.

Jaan nyt mahdollisimman spesifin ohjeen, jonka villein juttu on oman hiivakannan kasvatus.

Ja tästä villistä jutusta aloitammekin matkamme:

Aluksi oli hiiva.

Mutta miten?

Tämä Ginger Bug, eli Ginger Beer Plant kasvatetaan, kuten hiivat usein alunperin, jostakin kasvista. Kyllä pisteet takariviin. Tämä kasvatetaan inkivääristä ja se muodostaa veikeän sekalaisen kasvuston, miltei oman Portugalinsotalaivan siis. Kasvustossa on mitä ilmeisemmin seuraavia kantoja: Saccharomyces florentinus ja Lactobacillus hilgardii.

Tarvitset siis:

• N. 100G tuoretta inkivääriä.

• Reilusti sokeria

• Vettä

• Sopivan lasipurkin

• Liinan, tai vaikkapa mäskäyspussin ”kanneksi”

Vaihe 1.

• Puhdista ja sanitoi työskentely-ympäristö, desinfioi lasipurkki ja liina.

• Pilko tuoretta inkiväärin juurta kuorineen ruokalusikallinen, tai kaksi (tämä ei ole tarkkaa).

• Kaada juuret ja pari ruokalusikallista sokeria purkkiin. Täytä puolilleen vettä.

• Aseta liina/rätti/pussi kanneksi, jotta kasvusto saisi ilmaa, mutta niin ettei purkkiin pääse esim. pölyä, tai hyönteisiä.

Kasvusto, tai joku ameeba valmiina tositoimiin

Vaihe 2.

• Lisää päivittäin teelusikallinen pilkottua juurta kuorineen ja yhtä paljon sokeria purkkiin n. Viikon ajan.

Vaihe 3.

• Viikon kuluessa havaitset todennäköisesti käymistä (= lue kuplintaa pinnalla). Mikäli kasvusto tuoksuu inkivääriltä, eikä esimerkiksi mullalta, tai joltain vielä pahemmalta olet valmis jatkamaan. Muussa yhteydessä.. Paska tsägä, kaada kasvusto pois ja aloita alusta, tai käytä koodeja. Eli ”mitä vaan” hiivaa.

Se käy.. Päähän?

Kun hiivakasvusto on nyt valmis voimme siirtyä itse Ginger Beerin pariin.

5l satsiin tarvitset:

• Kattila, kauha, käymisastia vesilukkoineen kansineen, raastimen, veitsen ja sitruspusertimen.

• 130g Inkivääriä (ns. maun mukaan)

• 1 limen

• 250g Fariinisokeria

• 250g Taloussokeria

• Edellä kasvatetun kasvuston (ginger bugin), tai hiivaa.

• 1tl:n korianterin siemeniä.

Chop, Chop, pitäis olla jo.

Toimi näin:

- Kuori ja raasta inkivääri. Ota raaste talteen.

- Raasta limestä kuori, ota raaste talteen.

- Punnitse sokerit

- Kaada sokerit pieneen kattilaan, lisää litra vettä. Nosta lämpöä ja sekoita sokeri veteen.

- Lisää inkiväärin ja limen raaste siirappiin.

- Murskaa korianterin siemenet, lisää sekaan.

- Purista limestä mehut, lisää sekaan.

- Kiehauta seos.

- Jäähdytä vesialtaassa huonelämpöiseksi (n. 20c)

(Nyt voit joko kaataa siirapin sanitoituun käymisastiaan, lisätä loput vedet ja kaataa ginger bugin/hiivan sekaan ja ilmastaa keveästi.)

Tai voit siirtää siirapin tekeytymään vuorokaudeksi hämärään ja seuraavana päivänä laittaa seoksen käymään.

Muista jäähdyttää ja chillailla muutenkin

----

Nyt voit päättää vahvuutesi.

Jos olet simasuu ja haluat makeaa. Käytä vain päivä tai kaksi, pullota rusinoiden kera, kuten sima.

Jos olet kilju-ihmisiä ja vihaat rusinoita anna käydä loppuun ja pullota (suosittelemme tyhjiä limupulloja). Jos olet pervo ja haluat molempia, voit lisätä vaikkapa hermesetasia pullottaessa (hiiva ei syö tätä keinotekoista makeutusainetta).

Kuulemma osa masomasoista ja muista turkinpippuri-ihmisistä laittaa sekaan myös chiliä. Oikeastaan mahdollisuudet ovat rajattomattomat.

Hedelmämehuja, hedelmiä, pyreitä, mitä vain. 

Siirappi maustumassa ennen hiivausta

 -----------

Lopulta oli vapaus valita, vapaus tehdä. Valita kiljunsa, nauttia simastaan ja blendata. Tehdä cocktaileja, booleja, tai nauttia vapusta simasuuna harvinaisen selvinpäin. 

Oksentaen vain kerrostalon kolmannesta kerroksesta yo-lakki päässä kaikkine ..tun tupsuineen ja sateenkaarinauhoineen taistolaislaulujen tahdissa, mutta ilman maksakirroosia. 

Potien vain toisen asteen krapulaa, jossa sisällä ei pysy edes Rapalan kolmen koukun suurjärvivaappu, kuitenkin niin, että havahtuu kiljupäissään jo ennen seuraavan viikon maanantaita. Pohtien kenen tenavan pilipalipilottihaalarit koristavat eteisen lattiaa partiotaitomerkkeineen päivineen ja sitä miksi sänkyyni on rantautunut alamittainen valas?

Hitaita muistikuvia, diasarjoja brunssista puliukkojen kanssa (aka ammattilaisten aamiainen), vapinoita nakkikioskilta. Jonka oveen olit humalassa täräyttänyt fillarilla vaatien takapenkkiä täyteen nakkien keitinvettä. 

Lopulta tajuten, että vielä on aikaa juoda itsensä taas kauniiksi ja rohkeaksi, eikä pieneksi linnunpelätiksi huussin viereiseltä kaupungin kaalimaalta. 

Valintoja, niitä vappu on täynnä. Tuopin Ääressä lupaa palata vappuna, tai sen jälkeen aiheenaan..Darraeineet.

 Klara Vappen alla mina tomterna.