Olen palannut.
Ei suurta paluujulistusta, ei enkelien torvia, ei sponsoroitua Mallaskoski-sisältöä. Vain minä, Olivetti, ja se sama vanha turhautunut sykkeen nousu, joka saa kirjoittamaan, vaikka kukaan ei olisi pyytänyt.
Kaksi vuotta katosi johonkin outoon aikavääristymään, jossa kaikki tapahtui ja ei tapahtunut samaan aikaan. Sormet unohtivat rytmin, ajatukset menivät varastoon kuin viimeiset vajaatäyttöiset tölkkikaljat ennen pyhää. Nyt ne on kaivettu esiin – pölyssä, hieman pilaantuneina, mutta ennenmuuta elossa.
Tämä ei ole mikään comeback. Tämä on jälkihöyry, joka nousee kun maailma kiehuu yli, tai jäi palamaan liedelle. Olen täällä taas, kirjoittamassa siitä, mikä liikkuu, maistuu, sattuu tai vain ärsyttää. Jos joku lukee, hyvä. Jos ei, vielä parempi — silloin sanat saavat juosta vapaana kuin sekopäinen koira ilman hihnaa. Oikeastaan aloitamme podilla, vodilla, teatterilla ja sirkuksella. Jatimatikki on kaivettu Tervasaaresta, mutta väliajalla ei tarjoilla kahvia ja pullaa.
Tänään haastattelemme Suomen kovinta olutharrastajaa Kryoa, C:llä. Lisäksi Yöviinissä viikon viinin arvioi ihana Olli Kokko. Turvavyöt kiinni, saa nauttia ja vihata. Sisältöhuomautus: Nauhoitteet on tallennettu yli kolme vuotta takaperin improlla ja siltä se kuullostaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti